James Perkins

Jälleensyntyminen

Silmäiltäessä kirjakauppojen myyntipöytien tarjoamia taskukirjoja, tuntuu mielenkiinto jälleensyntymistä kohtaan lisääntyneen. Se on kohdistunut varsinkin mahdollisuuteen osoittaa joidenkin edellistä elämää koskevien muistojen todenperäisyys. Yleiseen tietoisuuteen on tullut joitakin merkillisiä esimerkkejä lapsista, joilla on selkeitä muistoja edellisestä elämästään. Tarkoin tieteellisin menetelmin on näitä muistoja tutkinut Iowan yliopiston professori Ian Stevenson [joka toistamiseen kävi Suomessa syksyllä 1978. Ensimmäinen kerta oli 1960-luvun alkupuolella. – Suomentajan huomautus.]

Voidaanko osoittaa jälleensyntymistä olevan?

Kun ihmiset eivät yleensä muista edellistä elämäänsä, on varmojen todisteiden etsiminen jatkuvasti käynnissä. Tässä suhteessa on Ian Stevensonin tutkimuksilla huomattava merkitys. Hän tuntuu dokumentoineen kiistattomasti teoksessaan Twenty Cases Suggestives of Reincarnation parikymmentä varmaa menneen elämän muistamista. Vaikka hän teoksessaan on asettanut joitakin normeja tämänkaltaiselle tutkimukselle, hän samalla mainitsee, ettei vielä ole vakuuttavia todisteita reinkarnaatiosta, koska tieteellisessä mielessä ei voida poissulkea toisenlaisiakaan selityksiä.

"Ei-normaalit" jälleensyntymistapaukset

Ian Stevensonin tieteellinen menetelmä, joka pyrkii osoittamaan totuuden reinkarnaatiosta, koskee valitettavasti tapauksia, jotka ovat sattuneet niin äskettäin, ettei saada kontrolloiduksi kovin suurta määrää sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät olisi olleet kenenkään muun kuin näitä muistoja omaavan tuntemia. Toisaalta Stevenson pyrkii eliminoimaan kaikki petoksen mahdollisuudet niin laajasti kuin suinkin. Tämä rajoittaa tutkimusta, joka siten kohdistuu ainoastaan "maallisiin elämänarvoihin orientoituneihin" sieluihin, jotka jälleensyntyvät melko nopeasti. Teosofisessa mielessä ne eivät ole "normaaleja" reinkarnaatiotapauksia.

Teosofian mukaan "suuri kiertokulku"1 alkaa ja loppuu normaalisti korkeammalla mentaalitasolla2, jossa ihmisen kausaaliminä3 asustaa. Tämä tietoisuuden tila edeltää syntymää ja vallitsee huomattavan pitkän ajan fyysisen kuoleman jälkeen. Fyysisen kehon kuoleman jälkeinen ajanjakso on pitkähkö, koska vapautuminen materiasta tavallisesti käy hitaasti astraali-4 ja mentaalitasolla. Sen vuoksi nopea jälleensyntyminen merkitsee sitä, ettei melko aineellisista astraali- ja mentaaliverhoista luopumista ole lainkaan tapahtunut, vaan jälleensyntyvä käyttää samoja verhoja kuin hänellä oli poistuessaan aikaisemmasta maanpäällisestä elämästään.


1 "Suuri kiertokulku" = kuolemanjälkeinen elämä taivasmaailmassa. – Suom. huom.

2 Mentaalitaso = loogisen ajattelun taso. – Suom. huom.

3 Kausaaliminä = kuolematon yksilöllinen käyttöväline korkeammalla mentaalitasolla. – Suom. huom.

4 Astraalitaso = fyysistä tasoa lähinnä oleva taso, jonka näkevät vain selvänäköiset silmät. – Suom. huom.


Tämän alan tutkijoilla tuskin on syytä ottaa huomioon "suurta reinkarnaatiokiertoa". Vaikka saataisiin kootuksi ja verifioiduksi 10 000 edellisen elämänsä muistanutta tapausta, niin kuitenkin jää jäljelle se tosiasia, että ne kaikki ovat poikkeamia suuresta (normaalista) reinkarnaatiokierrosta. Toisaalta vain "ei-normaalin" reinkarnaation huomioonottava tutkimus ei anna oikeaa käsitystä normaalista reinkarnaatiosta.

Normaali reinkarnaatio

Nuo 10 000 tapaustakin olisivat edelleen kuin pisara meressä verrattuna niihin miljardeihin ihmisiin, jotka ovat siinä vaiheessa, jolloin heidän "persoonallisuutensa" hajoaa ja he palaavat henkiseen keskukseensa ennen kuin reinkarnoituvat uusina persoonallisuuksina ts. normaaleja tapauksia on lukemattomia ja "ei-normaalit" ovat suhteellisen harvinaisia. Aikaa tarvitseva astraali- ja mentaaliverhojen hajoaminen tapahtuu tasoilla, joihin mitkään fyysiset tutkimukset eivät ulotu. Tätä suuren aikavälin tarvitsevaa tapahtumaa ei nykyinen todisteita etsivä tutkimus tunnu ollenkaan huomioivan.

Metafyysistä asennetta vailla oleva henkilö ei ole halukas hyväksymään ajatusta entisen persoonallisuuden täydellisestä pois pyyhkimisestä kuoleman jälkeen, vaan riippuu kiinni vanhan tutun persoonallisuutensa rippeissä. Mutta syvempi tutkimus ihmisen normaalista reinkarnaatiosta eli jälleensyntymästä johtaa näkemykseen, että kyseessä on kuolemattoman MINÄN jälleensyntyminen, sillä yhdessä fyysisen kehon sekä tunne- ja ajatusverhon kanssa tämä kuolematon MINÄ muodostaa maanpäällisen ihmisen.

Normaalisti kehon kuollessa seuraa ajanjakso, jolloin MINÄ vapautuu aineellisista verhoistaan palatakseen kuolemattomille asuinsijoilleen. Nykyinen tutkimus, joka liikkuu materialistisella tasolla, ei tavoita sielun rytmisesti toistuvaa paluuta hengen korkeuksiin. Sielun vapautuminen aineesta on vakava ja aikaa vievä tapahtumasarja. Jotta ymmärrettäisiin tämä oikein, tarvittaisiin tutkimukseen avoin positiivinen asenne.

Spiritualistinen taho usein kiistää jälleensyntymän, mikä on varsin ymmärrettävää kun ajatellaan, että astraalitasolla olevat normaalisti ovat matkalla yhä henkevöityneempiin olotiloihin poistuessaan maanpiiristä. He ovat silloin niin kiinnostuneita siitä, mitä heille parhaillaan tapahtuu, etteivät kiinnitä huomiotaan maanpäälle myöhemmin tapahtuvaan paluumatkaan, koska se ei ole ajankohtainen juuri silloin.

Theosophist – syyskuu 1976

Suomentanut D. C.


Etusivu Artikkelit