Aimo Palomäki

OKKULTISTA ANATOMIAA 

Käsite kundaliini esiintyy hyvin monimerkityksellisenä okkultisessa kirjallisuudessa. Itse sana tarkoittaa "kokoon kiertynyt" ja on merkkinä siitä, että kundaliini "nukkuu" kokoon kiertyneenä kuin käärme selkärangan tyvessä olevassa asuinpaikassaan. Joogakirjallisuudessa varoitetaan oppilasta kundaliinitulen ennenaikaisesta herättämisestä. "Hathayoga Pradipikassa" sanotaan: "Se antaa vapautuksen joogeille, mutta kahleet hulluille".

Mitä sitten tapahtuu niissä onnettomissa tapauksissa, joissa pyrkijä tietämättömyydestä johtuvan uteliaisuuden vuoksi erilaisilla asento-, hengitys- ja keskittymisharjoituksilla ehkä onnistuu nostamaan kundaliinitulen ylös kanavia. Sanotaan, että se aiheuttaa ennenaikaisen palamisen ja hävittää eetteriset suojakudelmat eetterisestä kaksoispuolesta. A. Bailey kuvaa näitä ympyränmuotoisina kiekkomaisina energiavirtalevyinä, jotka sijaitsevat jokaisen keskus- eli chakraparin välissä. Ne sulatetaan tavallisesti elämän puhdistamisen avulla, tunteiden ja ajatusten hallinnalla ja suuntaamalla henkistä kehitystä eteenpäin itsekasvatustyön avulla. Kun nelinäinen persoonallisuus on korkeasti kehittynyt ja otsachakra on hereillä, silloin nämä "levyt" hitaasti ja asteettain, normaalisti ja automaattisesti häviävät. "Levyt" päässä ovat paljon korkeampilaatuisia ja jakavat kallon vaaka- ja pystysuorasti ja symbolisoivat näin myös ristiä.

Jos nämä suojat ennenaikaisesti hävitetään on seurauksena mielisairautta, neuroottisuutta, mediumistisuutta, fantasia- ja kuvittelumaailmoihin syöksyminen tai pahimmassa tapauksessa kuolema. Joskus nämä suojat epänormaalilla tavalla vahingoittuvat myös alkoholismin, huumausaineiden ja unilääkkeiden vaikutuksesta.

Fyysisessä kehossamme ida ja pingala vastaavat läheisesti sympaattisia ja parasympaattisia hermoratoja, joilla toisiinsa nähden on vastakkainen toiminta ja jotka sijaitsevat selkärangan molemmilla puolilla. Ne muodostavat autonomisen järjestelmän hermoittaen mm. sydämen, keuhkojen, sisälmysten, munuaisten ja maksan toiminnan. Parasympatikuksen ehkäisevät ja tasapainoittavat toiminnot suhteessa sympaattiseen ja aivoselkäydin järjestelmään ovat hyvin tunnettuja nykyajan lääketieteessä ja psykologiassa. Samoin tiedetään jotakin sen suhteesta sisäeritysjärjestelmään. Sympatikus vaikuttaa suoraan tunteisiin ja sen tärkeintä punosta, solar pleksusta, on usein sanottu vatsan aivoiksi. Sitä on sanottu myös kaman eli himon aivoiksi ja H. P. Blavatsky kirjoittaa, että psyykkisiä kykyjä omaavat selvänäkijät, jotka esimerkiksi pystyvät lukemaan suljettuja kirjeitä ja harjoittamaan psykometriaa toimivat usein tämän keskuksen kautta. Silloin solar pleksus toimii jonkinlaisena peilinä, johon heijastuvat näkymättömässä eetterissä olevat kuvat.

Okkultisessa anatomiassa itse vatsaontelo on todellisen alamaailman asuinpaikka ja keskiaikaiset mystikot kuvaavat sitä esimerkiksi mammonan valtaistuimeksi, Babylonin pedon luolaksi, Belsebubin temppeliksi ja kaikkien muiden raivotarten olinpaikaksi. Usein tämä eläinluonto yhdistetään myös maksaan, jonka sanotaan olevan niiden impulssien alkuperän, jotka kiusaavat ihmistä kautta aikakausien, kunnes hän viisauden kautta vapautuu tästä "himojen puutarhasta". Juuri siitä syystä, että koko tämä vatsan seutu hallitsee alempaa nelinäisyyttämme, tunnetaan tasapainohäiriöt juuri siinä. Hallitsemalla tunteensa ihminen vähitellen vapautuu näiden himoimpulssien vallasta ja sympaattisesta hermojärjestelmästä tulee sielun voimien käyttöväline.

Varsinainen viisauden hermo on kuitenkin jo mainitsemani sushumnanadi, jonka sijaintipaikaksi mainitaan selkäytimessä sijaitseva keskuskanava. Niinpä itse selkärankaa sanotaankin joogafilosofiassa Brahmaan sauvaksi. Uskontosymboliikassa tämä selkänikamista muodostunut runko on hyvin keskeinen, jossa siihen viitataan tienä ja porrasaskelmina, käärmeenä ja sauvana sekä valtikkaana. Koska se muodostuu 33 selkänikamasta, monet ovat nähneet tällä luvulla olevan yhteyden selkärankaan myös sellaisissa tapauksissa kuin vapaamuurariuden 33 astetta, Kristuksen eliniän oli 33 vuotta, Daavidin Jerusalemin hallituskausi 33 vuotta ja Francis Baconin salamerkki (33).

Vanha tiibetiläinen allegoria kertoo Suuresta Selkärangasta, jonka ytimessä asuu planeetan Herra kahdentoista samankeskeisen piirin ympäröimänä ja niissä jokaisessa asuu taivaallinen lähettiläs hallitsijana. Olento, joka ohjaa planeetan toimintoja pitää hoviaan tarunomaisessa Shamballassa, taivaallisessa kaupungissa, joka sijaitsee maankehän ylifyysisessä kerrostumassa. Pyhästä Shamballasta lähtevät kehityksen ja suuren suunnitelman toteuttamiseen tarvittavat käskyt. Täällä myös ratkaistaan ne menettelytavat, jolla maan kehitystä ohjataan. Shamballan hallitus on maan järki ja kuten ihmisruumiin hermot välittävät impulsseja aivoista ruumiin kaikkiin osiin ja jäseniin, samoin Suurta Prinssiä palvelee joukko ratsumiehiä, jotka saadessaan ohjeet kiiruhtavat viemään ne kaikkialle maailmaan. Valkoinen Shamballa sijaitsee legendan mukaan Pohjoisnavalla suoraan Pohjantähden alla, kun taas Musta Shamballa sijaitsee Etelänavalla osoittaen poispäin Pohjantähdestä, jalokivestä, joka osoittaa kosmisen järjestyksen suunnan.

Jos tämä allegoria tulkitaan mikrokosmisesti, niin Shamballa merkitsee aivoja eli ihmishengen positiivista tajunnan napaa. Näin Ajattelija on ruumiin hallitsija eli prinssi, jolle on annettu valta hallita ulkoisen elämän toimintoja ja tarkoituksia. Selkärangan yläosassa, pohjoisnavalla, on elämän älyllisen hallitsijan valtaistuin kahdentoista aivopoimun ympäröimänä, joissa ovat hänen apulaishallitsijansa Surat eli devat — jumalaiset henget. Ne neljä häviämätöntä mannerta, joita hän hallitsee ovat siemenatomit, joista ja joiden mukaan persoonallisuuksien ketju jälleensyntymästä toiseen muodostuu. Jos aivoja pidetään elämän elollissähköisen voiman muuntajana ja siirtäjänä, niin samoin Shamballan hallitsija ei ole kuningas, vaan kuninkaan lähettiläs. Ylin hallitsija pitää hoviaan vain sydämen sisimmässä osassa, jossa on subjektiivisen elämän keskus.

Tarkastelkaamme lopuksi Geoffrey Hodsonin laatimaa yhteenvetoa eri vastaavuuksista, niin saamme jonkinlaisen yleiskuvan siitä miten näennäisesti erillään olevat osat ja järjestelmät muodostavat yhden ihmeellisen kokonaisuuden. Olen tähän ottanut seuraavat vastaavuusketjut:

väri — metalli — planeetta — ihmisprinsiippi — aisti — elementti — chakra — kudos — rauhanen — sikiö. Tällöin vastaavuusketjut muodostuvat seuraavasti:

1) punainen — rauta — Mars — astraalinen — maku — vesi — solar pleksus — nesteet — maksa — sikiökalvo.

2) oranssi — kulta — Aurinko — eetterinen kaksoispuoli ja praana — selvänäköisyys ja intuitio — elementti vielä uinuvana — pernachakra — eetteriset muotit — perna — verihera.

3) keltainen — elohopea — Merkurius — Buddhi — kosketus — ilma — päälaki — nesteet — käpyrauhanen — lapsivesi.

4) vihreä — lyijy — Saturnus — alempi manas — näkö — tuli — kurkku ja sydän — aivot — kilpi- ja kateenkorvarauhaset — ruskuaispussi.

5) sininen — tina — Jupiter — aurinen kuori — yleisaisti — elementti vielä uinuvana — chakravastaavaisuutena yhdistävä silta, antahkarana, joka yhdistää alemman ja ylemmän manaksen — iho — rauhasvastaavaisuus yleisluontoinen — suonikalvo.

6) indigonsininen — kupari — Venus — ylempi manas — kuulo — tuli — otsachakra — aivo + selkäydinjärjestelmä — aivolisäke — vesikalvo.

7) violetti — hopea — Uranus ja Kuu — Atma — eetterinen ja fyysinen — selväkuuloisuus ja haju — akasha ja maa — kruunuchakra ja perusehakra — luuranko — kallonsisäiset rauhaset ja häntähermopunos — sikiö.

Selittäessään näitä vastaavuuksia Geoffrey Hodson antaa neljä perusajatusta, jotka ovat:

I Koko universumi kaikkine osineen, korkeimmasta Adista fyysiseen luontoon saakka on kutoutunut yhdeksi kokonaisuudeksi, yhdeksi ruumiiksi, yhdeksi elimistöksi, yhdeksi elämäksi, yhdeksi tajunnaksi, joka kierrosmaisesti kehittyy yhden lainalaisuudessa.

II Kaikki nämä makrokosmoksen osat toimivat näennäisestä erillisyydestään huolimatta harmonisessa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa, niin että koko kosmos, joka sisältää monia linnunratoja, lukemattomia aurinkokuntia, planeettoja, luonnon olomuotoja ja olemisen tasoja, elementtejä, olentoluokkia, värejä ja säteitä, on yhteistoiminnallinen kokonaisuus, koska nämä kosmoksen osat ja myös niiden osat ovat toisiinsa nähden vastaavuuksien lain alaisia.

III Tietyt osat ja "elimet" ovat lähemmässä suhteessa keskenään kuin toiset johtuen siitä, että niillä on yhteinen värähtelyluku.

IV Näiden vastaavuuksien tunteminen antaa avaimen koko universumin ymmärtämiseen ja ihmisen asemaan siinä. Sen vuoksi se kätkee sisäänsä myös ihmisen probleeman avaimen, terveyden ja sairauden avaimen, ihmiskehityksen avaimen ja karman avaimen. Siinä on myös todellisen astrologian perusta.

Macrobius kuvaa sielun laskeutumista maan päälle ja sen riippuvaisuutta tähtivaikutuksista seuraavasti: "Sielu, laskeutuessaan alas näkymättömästä lähteestään yhdistyäkseen tulevaan ruumiiseensa, kulkee halki linnunradan ja tulee eläinrataan Kravun ja Kauriin leikkauspisteessä. Kravun kautta, joka on "Ihmisen portti", sielu laskeutuu maan päälle eli henkiseen kuolemaan. Kauriin kautta, joka on "Jumalten portti", sielu palaa takaisin taivaaseen. Heti kun sielu on lähtenyt Kravusta ja linnunradasta, se alkaa kadottaa jumalaisen olemuksensa ja tullessaan Leijonaan astuu se tulevan tilansa ensimmäiseen vaiheeseen. Laskeutuessaan yhä alemmaksi se alkaa tuntea aineen vaikutuksen, niin että yhdistyessään ruumiiseen se ikään kuin huumataan uudella vetovoimalla. Tätä tilaa kuvaa Bakkuksen Kraatteri, joka sijaitsee taivaalla Kravun ja Leijonan välissä. Kulkiessaan näin kunkin sfäärin läpi saa sielu aina sitä vastaavan verhon ja tulee samalla varustetuksi monilla kyvyillä, joita sen on harjoitettava koeaikanaan maan päällä. Niinpä Saturnus varustaa sen järjellä ja älyllä, Jupiter toimintakyvyllä, Mars kiivaudella, aurinko antaa kyvyn aistia ja mietiskellä, Venus varustaa sen haluilla, Merkurius kyvyllä selittää ja ilmaista ajatuksia ja Kuu antaa mahdollisuuden lisääntyä ja kasvaa."

Myös Paracelsus katsoi ihmisen sielullisten ominaisuuksien olevan makrokosmista alkuperää sanoessaan: "Sama elementti, joka synnytti Marsin, Venuksen tai Jupiterin taivaalle, on olemassa myös ihmisessä, koska samalla tavoin kuin ihmisruumis on maan lapsi, on ihmisen sielu makrokosmoksen astraaliruumiin lapsi".

Vaikka kaikki astrologit eivät olekaan yhtä mieltä siitä, mikä planeetta hallitsee mitäkin ruumiin osaa, ovat he kaikki yhtä mieltä itse tästä astroanatomisesta periaatteesta — siis vastaavuuksien olemassaolosta. Kirjassaan Collectio Operum, joka on omistettu ruusuristiläisen anatomian mysteereille, Roberto Fludd — Paracelsuksen seuraaja — kuvasi yksityiskohtaisesti niitä vastaavuuksia, joita oli olemassa eläinradan merkkien ja ihmisruumiin jäsenten ja elinten välillä. Siinä on esitetty seuraavat vastaavuudet:

1. Oinas hallitsee päätä, silmiä, kasvoja ja korvia,

2. Härkä niskaa ja kurkkua,

3. Kaksoset olkapäitä, käsivarsia ja käsiä,

4. Krapu keuhkoja, rintaa ja kylkiluita,

5. Leijona palleaa, selkää, sydäntä, kylkiä ja vatsaa (useimmat astrologit yhdistävät vatsan Kravun kanssa),

6. Neitsyen alaisia ovat vatsaontelo ja suolisto,

7. Vaaka hallitsee munuaisia, vyötärön seutua, napaa ja pakaroita,

8. Skorpioni sukupuolielimiä ja rakkoa,

9. Jousimies lanteita ja reisiä,

10. Kauris polvia,

11. Vesimies sääriä ja

12. Kalat jalkateriä.

Monien tutkijoiden mukaan eläinradan merkit hallitsevat kuitenkin pääasiassa ihmisruumiin eri järjestelmiä eivätkä niinkään yksityisiä osia. Heidän mukaansa ihminen on kahdentoista eri järjestelmän yhdistelmä. Niinpä sanotaan, että Oinasihminen on lihavahko ja vitaalinen, Härkä lihaksikas, Kaksos-ihmisiä hallitsee aivo-selkäydinjärjestelmä ja Krapu-ihmisiä sympaattinen hermosto, Leijona-ihmisissä ovat vallitsevana valtimot ja Skorpioni-ihmisessä laskimot, Neitsyttä hallitsee ruoansulatusjärjestelmä ja Vaakaa rauhaset, Jousimies-ihmisessä on etualalla liikehermosto ja Vesimiehessä hengityselimet, Kaloja hallitsee imunestejärjestelmä ja Kaurista luusto.

Itse asiassa voidaan olettaa, että koko aurinkokuntamme muodostaa yhden elävän kokonaisuuden, jossa aurinkoa, kuuta ja eri planeettoja voidaan verrata ihmisen sisäeritysrauhasiin. Niillä kaikilla on vaikutus toinen toisiinsa sekä kokonaisuuteen. Vaikka itse fyysisillä planeetoilla ei olisikaan vaikutusta ihmisiin tai muiden planeettojen tapahtumiin, on ajateltavissa, että kukin planeetta on jonkin tietyn energian tai voiman ruumiillistuma. Eihän esimerkiksi sen paremmin Paavalin kuin Hitlerinkään ruumis vaikuttanut historian kulkuun, vaan ne energiat, joiden instrumentteina ne toimivat. Tri Rudolf Tomaschek, Münchenin yliopiston teoreettisen fysiikan professori, selittää universumimme synkronismia seuraavasti: "Tapahtumien synkroonisuutta voidaan pitää yhtenäisenä kokonaisuutena, joka vaikuttaa kaikkeen ja johon kaikki vaikuttaa, niin että mitään yksityistä tapahtumaa ei voida pitää syynä ja toista seurauksena, vaan kumpikin on vastaavaisuussuhteessa toisiinsa. Toisin sanoen, samanaikaiset tapahtumat vastaavat toinen toistaan. Näin ollen taivaankappaleita voidaan pitää yksinkertaisesti kellonviisareina, jotka osoittavat kosmisen kokonaistilanteen, johon meidän maapallomme ja kaikki mitä siihen sisältyy, on kiinteästi kytketty". Hän esittää kolme näkökohtaa selittämään astrologisia vaikutuksia, ja tärkeimpänä hän pitää ajatusta, että taivaankappaleet symbolisoivat orgaanisia kosmisia voimia, jotka ovat ajan ja paikan laadullisia funktioita. Tämä teoria edellyttää elävää universumia, mikä merkitsee koko kosmoksen henkistä yhtenäisyyttä. Toisena selityksenä hän mainitsee mahdollisuuden, että taivaankappaleet toimisivat sysäyksen antajina niille tapahtumille, jotka ovat kypsyneet ilmentymistä varten ja kolmanneksi, että taivaankappaleet sinänsä vaikuttaisivat maallisiin tapahtumiin.

Myös professori C. G. Jung tunnusti avoimesti, että hänellä oli suunnattomasti hyötyä potilaidensa horoskoopeista varsinkin vaikeissa tapauksissa. Hänen teoriansa oli, että vaikka olikin olemassa määrätty suhde potilaan syntymän ja taivaankappaleiden aseman välillä, eivät "tähdet" sinänsä aiheuttaneet tapahtumia, vaan olivat synkronoidut niiden kanssa. Toisin sanoen, kun tiettyjä tähtiasentoja muodostuu, tapahtuu maapallolla tiettyjä samansuuntaisia tapahtumia, mutta edelliset eivät aiheuta jälkimmäisiä. "Mitä tahansa syntyy tai tehdään tiettynä hetkenä, saa tuon tietyn hetken ominaisuudet", hän kirjoitti.

Muinaisen astroanatomian mukaan myös kullakin planeetalla oli vastaavaisuutensa ihmisruumiissa, Roberto Fluddin mukaan aurinko hallitsee oikeata silmää, aivoja ja sydäntä, kuu vasenta silmää, aivoja, vatsaa ja makua, Merkurius aivoja, kieltä, käsiä, sormia ja muistia, Venus kurkkua, maksaa, rintaa, kohtua, lanteita ja sukupuolielimiä, Mars vasenta korvaa ja munuaisia, Jupiter keuhkoja, kylkiluita, valtimoa ja maksaa ja Saturnus oikeata korvaa, hampaita, pernaa ja rakkoa. Paljon poikkeavuuksia esiintyy eri tutkijoilla näissä vastaavuustaulukoissa yksityiskohtiin nähden ja ehkä liika yksinkertaistaminen olisikin pahasta, kun liikutaan alueella, missä kaikki riippuu kaikesta.

"Kun okkultisen anatomian tutkija on perin pohjin tutustunut sen terminologiaan ja tuon sanaston omalaatuiseen käyttöön, aukenee uusi vastaavuuksien maailma hänelle", kirjoittaa Manly Hall ja jatkaa: "Hän voi silloin ymmärtää, kuinka sydän voi olla maailmassa ja maailma sydämessä, kuinka ihminen Jumalassa ja Jumala ihmisessä, kuinka planeetat ovat elimissä ja elimet planeetoissa, kuinka jokainen osa sisältyy kaikkeen ja kaikki jokaiseen osaan, kuinka maailma kasvaa Jumalassa ja Jumala maailmassa, kuinka atomit muodostavat tähdet ja tähdet atomit, kuinka on olemassa makrokosmoksia ja kuinka mikrokosmoksia, kuinka ihminen, joka sokaistuu taivaalla olevan yhden ainoan auringon valosta, kantaa sisällään satoja miljoonia aurinkoja. Mutta ennen kuin ihminen voi tutkia olemassaolon mysteerejä, on hänen vapautettava mielensä kaikista rajoituksista ja ennakkoluuloista, sillä vain täydellisen vapauden ilmapiirissä voi henkisen elämän liekki syttyä".

HERMES, UNIVERSAALISEN VIISAUDEN SYMBOLI

Hermes on tässä kuvattuna jalka kukistetun Typhon-lohikäärmeen päällä, joka puolestaan on tietämättömyyden ja alemman luontomme symboli. Toisessa kädessä Hermeksellä on Kaduceus- eli siivitetty Merkurius-sauva. Sitä kiertävät taistelevat käärmeet ja se kuvaa, kuinka aine ja henki laskeutuvat Elämän Joutsenen eli Korkeamman Itsen luota alempiin ilmenemismuotoihin toisiinsa kietoutuneina. Sauvaa käytetään myös symbolisoimassa ihmisen selkärankaa ja siinä joogafilosofian mukaan olevia hienoja energiavirtakanavia. Keskuskanava Shusumna on neutraali, Ida eli kuu-nadi on negatiivinen ja antaa kylmyyttä, Pingala eli aurinko-nadi on positiivinen ja antaa lämpöä. Keskuskanavan alapäässä sijaitsee ns. peruschakra. Täällä sanotaan olevan ns. kundaliini- eli käärmetulen asuinpaikan, ja sieltä tämä eräänlainen henkissähköinen virta ihmisen henkisen kehityksen mukaisesti nousee ja elähdyttää vuorotellen eri voimakeskukset. Tällöin sauvan yläosassa oleva nuppi on päälakichakran vertauskuva ja sillä sanotaan olevan fysiologisesti yhteys käpyrauhaseen, kun taas siivet tarkoittaisivat otsachakraa, jolla on yhteys aivolisäkkeeseen. Otsassa nähdään Uraei-salainen käärmeenpää symboli — mikä osoittaa, että käärmetuli on avannut otsachakran, jolloin intuitiivinen viisaus voi kirkkaana heijastua ihmisen mieleen. (Teoksesta Manly Hall An Encyclopedic Outline of Masonic, Hermetic, Qabbalistic and Rosicrucian Symbolical Philosophy being Interpretation on the Secret Teachings Cocealed within the Rituals. Allegories and Mysteries of all Ages).

Elonpyörä 2/71

Etusivu Artikkelit