J. E. P.

Australian alkuasukkaista

Muuan australialaista Narrinyeri-heimoa oleva sivistynyt alkuasukas, David Unaipon nimeltään, on taannoin erään Melbournen tiedeseuran kokouksessa kuvaillut menetelmää, jota alkuasukkaat käyttävät lähettäessään toisilleen ajatuksia. Jos sanoman vastaanottaja on kohtuullisen matkan päässä, sytyttää lähettäjä tulen kiinnittääkseen hänen huomiotaan savupatsaalla, niin kuin intiaanitkin tekevät. Hän ei kuitenkaan käytä savusignaaleja. Savun nähdessään kaukana oleva ystävä ajaa mielestään häiritsevät ajatukset ja valmistautuu ottamaan vastaan toisen lähettämän ajatussanoman. Yöllä lähettäjä odottaa siksi kun hän luulee ystävänsä käyden levolle ja suuntaa silloin häneen ajatuksensa. "Alitajunta", joka ei ole unessa, ottaa silloin suorastaan vastaan hänen ajatuksensa.

Vakavat, ennakkoluulottomat kirjoittajat kertovat, etteivät Australian alkuasukkaat suinkaan ole niin alkeellisen villejä kuin miksi heidät yleensä on kuvattu. James Devaney kirjoittaa Sydney Morning Heraldissa:

"Kolmena vuonna peräkkäin Ramahuyckin alkuasukaskoulu oli korkeimmalla valtion kouluista... He oppivat englannin muutamassa päivässä... Mustien on elettävä paikoissa, missä vielä tänä päivänä valkoihoinen kuolisi nälkään. Ruoka on aina ollut vaikea kysymys, juoma vielä suurempi. Heidän on täytynyt viettää kiertelevää elämää tai kuolla. Sellaisissa olosuhteissa ei korkeimmallekaan kehittynyt alkuasukasrotu asettuisi kiinteille asuinpaikoille maanviljelystä harrastamaan. Siinä, mikä heille on ollut tarpeellista, he ovat suoriutuneet ihmeteltävän hyvin. Todellinen merkki jonkun kansan tilasta on sen moraalisuus ja elintasot; alkuperäisten australialaisten siveellisyys on aina ollut huomattavan korkealla, jos ottaa huomioon, että he ovat villejä. Heidän avioliittolakinsa herättävät vielä nytkin tiedemiehessä ihailua. Heidän aseensa olivat nerokkaita ja tarpeiden mukaisia, heidän kansatietonsa runollista ja usein kaunista. Heillä ei ollut jumalankuvia, ei pakanallista palvontaa, ei kauhistuttavia uhreja."

Keski-Australian Arunta-heimoon kuuluvat sanovat onnen ja voimakkaan ja hyvän sielun salaisuuden olevan siinä, että on päässyt osalliseksi mysteerioista. He väittävät pitkällä ja vaivalloisella harjoittelulla saavuttavansa tavallista enemmän elämän voimia ja vahvistavansa sydäntään. Heillä on erikoisia käsityksiä elämästä ja kuolemanjälkeisestä elämästä. He puhuvat ihmisluonnon kaksinaisuudesta; toinen osa, arumburings, on hänen ylipersoonallinen minänsä, ikuinen ja muuttumaton, toinen, kuruna, on persoonallinen, syntymän ja kuoleman alainen, mutta jolloinkin kuruna yhtyy korkeampaan itseen ja syntyy uudelleen täysin uudistuneena. ("Lucifer", Point-Loma, IV:2).

Ruusu-Risti – helmikuu 1933