V. J.

Mitä on inspiraatio?

Inspiraatio tulee useimmiten näkymättömästä maailmasta jonkin olennon innoittamana. Jos kysymyksessä on esimerkiksi tieteiden alaan tai metafyysiseen tutkimukseen kuuluvat aiheet, niin inspiraatio (innoitus) tulee usein yksilön tajuntaan kuin salaman välähdys. Silloin jokin mietiskelyn kohde selviää kuin silmänräpäyksessä, vaikkakin se usein on vaatinut edeltävää pitkäaikaista ajattelua ja harkintaa. Niinpä eräs Nobelin palkinnon saanut fyysikko kertoi, että kun tutkinnot oli suoritettu, hän ajatteli, mitä hän oli oppinut? Hän havaitsi tulevansa siihen tulokseen, että hän ei ollut oppinut fysiikasta sanottavasti mitään. Hän muisti vain joitakin tiedemiesten käsityksiä.

Hän jätti kirjat kaupunkiasuntoonsa ja lähti maaseudulle. Siellä hän alkoi mietiskellä fysiikan lakeja ja toimintoja. Silloin hänen tajuntaansa eräänä päivänä tuli yhtäkkiä välähdys. Hän sanoi: "No noinhan se asia on." Tiedemiehen selostuksesta ei selvinnyt, oliko kysymyksessä inspiraatio vai intuitio (sisänäkemys)? Viimemainittu, ennen kaikkea pysyvänä ominaisuutena, on henkisesti kehittyneen ihmisen kyky. Sisänäkemys on pitkän ja vaikean kehityksen tulos. Mm. Platon sanoo, että intuitiivisesti asiat selviävät, vaikka niitä ei olisi järjellä pohtinut.

Miksi sitten toiset saavat inspiraation, toiset eivät? Siihen on mielestäni monta tekijää, jotka riippuvat ihmisen henkisen kehityksen laeista. Eräs huomattava tekijä on epäitsekkyys. Jos joku tiedemies tai tutkija haluaa tutkimustensa avulla saavuttaa kuuluisuutta, joku toinen taas on epäitsekkäämpi ja haluaa auttaa ihmiskunnan kehitystä, on todennäköistä, että jälkimmäisellä on hyvä mahdollisuus saada inspiraatio.

Jos taas on kysymys tunteja, päiviä kestävästä tai vieläpä pidemmästä inspiraatiosta, se on henkinen olotila, joka joskus tulee jonkun armoitetun taiteen mestarin tai salatieteilijän osaksi. Tämä tila on parhaimmillaan lähellä ekstaasia, joka on joogamietiskelyn ja – keskityksen korkein henkinen tajunnantila. Aihe vaatisi laajemman käsittelyn. Tarkasteltakoon lisäksi Sokrateen käsitystä taiteellisesta innoituksesta.

"Sanon sinulle Ion, mitä kuvittelen runouden olevan. Se, että sinä lausut erikoisen hyvin Homerosta, ei ole taiteen lahja, se on inspiraatio: taivaallinen muovaa sinua. Se on sen kaltaista, mitä on kivessä ja jota Euripedes kutsuu magneetiksi (magneettiseksi voimaksi). Muusa* ensin inspiroi lausujia ja heidän välityksellään muita, joille tulee inspiratio.


* Kreikkalaisessa tarustossa muusat ovat taiteiden ja tieteiden innoittajia. Kalliope inspiroi eeposta ja Urania (Uranusplaneetan haltija) innoittaa tähtitiedettä ja tähtitieteellistä eeposta.


Kauniit runoteokset kaikessa hyvässä runoudessa – sekä eepisessä että lyyrisessä – eivät ole syntyneet taiteellisen luomisen vaan inspiraation vallassa. Lyyriset runoilijat eivät ole tavallisessa mielentilassaan, kun he kirjoittavat kauniita laulujaan, vaan vaipuvat musiikin ja runouden inspiraatioon... Lyyrisen runouden sielun laita on sama, niin kuin he sanovat, että he tuovat laulunsa hunajaisilta vuorilta ja poimivat ne Muusan laaksoista ja tarhoista. Tämä on totta, sillä runous on valoa, siivillä varustettu, pyhä asia... ja Jumala ottaa runoilijoilta mielen ja käyttää heitä ministereinään. Niin hän käyttää myös pyhiä profeettoja, niin että kun kuulemme heitä, meidän tulisi tietää, että he eivät puhu inspiraatiossa ollessaan verrattomia sanoja, vaan Jumala itse on puhuja ja puhuu siten heidän kauttaan meidän kanssamme."

[Platonin teoksesta Ion, tekstiä lyhennellen. The Dialogues of Plato, volume I, transl. by B. Jowett, Random House, Inc, New York 1937.]

Elonpyörä – 1967 n:o 1


Enni Unkila

Inspiraatiosta

Arkipuheissa saattaa joku yhtäkkiä sanoa "sain inspiraation" ja tehdä sitä tai tätä, tai joku voi masentuneena todeta, ettei nyt ole inspiraatiota. Luovien ihmisten, varsinkin taiteilijain elämää ja heidän teoksiaan kuvattaessa puhutaan suurella arvonannolla niistä aikaansaannoksista, joista voidaan sanoa, että ne ovat valmistuneet todellisen inspiraation vallitessa. Ne ovatkin syntyneet, niitä ei ole tehty. Niistä maksetaan päätä huimaavan korkeita summia, niitä yritetään turhaan jäljitellä, niitä kerätään kokoelmiksi tai ne ovat jonkun yksinäisen taiteen palvojan aarteena. Niiden läheisyydessä vallitsee tihentynyt arvonannon ilmapiiri ja niitä ympäröimään rakennetaan huomiota herättävät ulkonaiset puitteet kuten voimme todeta esimerkiksi Eremitaasissa, Louvressa ja Pradossa.

Inspiraatiosta voitaneen puhua silloinkin, kun perheen äiti ryhtyy innoissaan valmistamaan uudenlaista ruokaa, leipomaan uudenlaista kakkua tai sommittelemaan uutta käsityötä. Inspiraatio tulee usein aivan äkkiä, mutta mitä se oikeastaan on ja miten se "tulee". Tapahtumaa on aikojen kuluessa paljonkin pohdittu, mutta tieteellisen varmasti sitä ei ole selitetty. Tyhjästä se tuskin syntyy. Erikoisesti inspiraatioita, jotka luovat suuria arvoja, on usein edeltänyt vuosikymmenien uuttera kamppailu, opiskelu, pettymykset, vaivannäkö, suru jopa saamattomuuskin. Siihen liittyy oleellisena kyky yhä uudelleen ja uudelleen pohtia kiinnostusta ja ajatuksia vaativaa kohdetta. Asia tunkeutuu tajuntaan kaikesta ympärillä olevasta melusta huolimatta. Sen voi tuoda esille joku pieni arkipäiväinen tapahtuma, väri, sävel, sana, uni, mikä tahansa virike. Silti ei jokainen ahkera, tunnollinen tai kunnianhimoinen yksilö pysty luovaan, inspiraatiota vaativaan työhön. Nykypäivinä tulee ajatelleeksi tietokoneiden osuutta luovassa työssä. Ne avaavat ihmiselle suunnattomia tilaisuuksia. Seuraavien sukupolvien tiedemiehiltä ja taiteilijoilta voinemmekin odottaa suurenmoisia saavutuksia. Jo nykyään tällaiset työryhmät ovat suunnittelun ja toteutuksen a ja o. Monta oivallusta sovitetaan yhteen ja näin syntyy päätös ja toteutus. Tulevatko tietokoneet ja työryhmät vastaisuudessa korvaamaan yksilöllisten aikaansaannoksien paikan kaikessa.

Ihmiskunnan luovien yksilöiden tähtihetket ovat usein olleet tuskien ja kovan henkisen paineen edeltämiä. He, jotka ovat kokeneet inspiraation ovat myöhemmin kuvanneet olotilaansa. Myös läsnä olleet ovat voineet todeta, että nero inspiraation hetkellä on kuin välikappale, instrumentti, johon aivan kuin syvällä olevasta lähteestä virtaa neroutta, kauneutta...

Kirjassaan Ihmiskunnan tähtihetkiä kirjailija Stefan Zweig kertoo Georg Friedrich Händelistä ja tapahtumasarjasta, jolloin säveltäjä suurten pettymysten ja masennuksen hetkellä, syvintä sisintään myöten haavoittuneena yllättäen joutuukin pelottavan inspiraation valtaan. Noin kolmen viikon ajan hän eli kuin poissa tavallisesta olotilastaan.

Stefan Zweig kirjoittaa: "Georg Friedrich Händelillä ei ollut näinä viikkoina mitään tietoa ajasta. Yö ja päivä olivat hänelle yhtä ja samaa, hän eli siinä olopiirissä, joka mittaa aikaa vain rytmillä ja tahdilla, häntä kiidätti mukanaan virta, joka kumpusi hänestä sitä rajumpana, pakottavampana, mitä lähemmäksi hän tuli pyhää putousta, sävellyksensä loppua. Itseensä sulkeutuneena hän mittaili tömistävillä, tahdikkailla askelillaan yhä vain avaruudesta itselleen rajoittamaansa aluetta, lauloi, soitti cembaloa, istuutui taas ja kirjoitti kirjoittamistaan, kunnes sormia särki. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut tällaisen luovan mahdin vallassa, ei ollut milloinkaan näin elänyt ja kärsinyt musiikissa."

"Työn loputtua hän makasi kuin kuollut sankari taistelukentällä, toista vuorokautta yhteen menoon", näin kuvaa Stefan Zweig. Näin valtavalla voimalla syntyi mestarin säveltämä Messias Oratorio. Händel ei koskaan ottanut vastaan rahaa tämän sävellyksen tuotosta. Kun sitä hänelle tarjottiin hän sanoi: "En ota siitä rahaa koskaan, en koskaan. Tiedän, kenelle olen sen velkaa. Sen tulee kuulua aina sairaille ja vangeille. Olen näet itse ollut sairaana, ja se on minut parantanut. Olen ollut vankina, ja se on minut vapauttanut."

Jotkut luovat yksilöt ovat käyttäneet inspiraatiota etsiessään ja mielikuvituksen tehoa lisätäkseen erilaisia kiihottavia aineita kuten alkoholia, tupakkaa, morfiinia tms. Ne voivat ehkä joskus hetkeksi laukaista rajoittavia jännityksiä, mutta ne ovat myös tuhoa tuottavia. Ne turmelevat ihmisen kokonaispersoonallisuuden ensiarvoisen tärkeitä osia. Sen sijaan monet seikat kuten luonto, kotiympäristö sekä rakkaiden henkilöiden läsnäolo saattavat olla innostavia, kannustavia ja auttavia tekijöitä luovalle työlle. Harri Holma mainitsee kirjassaan Arabian suuri profeetta: "Ei ole vailla mielenkiintoa todeta, että profeettamme yhtenä keinona kiihottaakseen tulevaa hurmostilaa, jossa hänelle ilmestykset annettiin, käytti kääriytymistä (valkoiseen) vaippaan. Tämä inspiraation parametodi (relaatio) on varsin yleinen ekstaatikoille, ja se tavattiin esimerkiksi eräällä aivan nuorella suomalaisella maalaistytöllä, joka langetessaan sairaalloiseen uskonnolliseen unissa saarnaamiseen, ympäristölleen kertoi arkkienkeli Gabrielin häntä kutsuvan sekä pyysi tulla käärityksi valkoiseen vaippaan. – Andrae kertoo, että tänä päivänä on olemassa kirjailijoita, jotka inspiroituakseen turvautuvat relaatioon."

Tunnettu suomalainen tiedemies Robert Tigerstedt lausuu tieteellisestä inspiraatiosta kirjassaan Tieteellistä kritiikkiä:

"Nero keksii mahdollisuuksia siinä, missä arki-ihminen ei näe mitään, huomattavasti lahjakas mies pystyy aivan toisin kuin keskinkertaisuus lennosta tarttumaan hyvään tilaisuuteen ja keksimään laajakantoisia ajatusaiheita."

Robert Tigerstedt sanoo matematiikasta, että se muodostaa taideteoksen, hienoimman ja laajasisältöisimmän, mitä ihmiskunta on koskaan muovaillut – siksipä vain harvat valitut pystyvät sen kauneutta täysin tajuamaan. Matematiikasta lausuu eräs aikakautemme suurimpia matemaattisia ajattelijoita, että sen harjoittajat kokevat samanlaatuisia nautintoja kuin mitä maalaus ja musiikki palvojilleen suovat. Tosin vain harvat valitut pystyvät täysin nauttimaan tästä ilosta, mutta tämä rajoitushan on tunnusomaista kaikille jaloimmille taidenautinnoille.

Jean Sibeliuksen elämää ja persoonallisuutta kuvatessaan Karl Ekman kirjoittaa: "Luonto soitteli nuorukaisen sielussa runsassointuista äänikertaa, joka muovasi ja muodosteli kirjavan sarjan tunnelmia ja havaintoja ilmaisten ne juhlallisesti hartaudesta leikkivään realismiin vaihtelevin sävelin. Mikään elämys luonnossa ei ollut niin mitätön, ettei tämä alati valpas vastaanottavaisuus olisi sitä käsitellyt. Se löysi täysin vastaavia musikaalisia ilmaisumuotoja milteipä kaikelle."

Kirjallisuudesta ja elämäkerroista voisi poimia monia lausumia, mielipiteitä ja tapahtumia, jotka kertovat inspiraatiosta, mutta lienee aiheellista lopettaa Goethen lausumaan: "Aineksen näkee jokainen edessään, sisällön löytää vain se, jolla on jotakin lisää siihen pantavaksi".

Elonpyörä – 1966 n:o 2


Etusivu Artikkelit