J. Sn–

Minä olen sinä

Opeta minulle, jumala, sinun oma kielesi, opeta minua ymmärtämään sinun puhettasi — ei kirjoista eikä toisten sanoilla, vaan sinun omilla sanoillasi, niin kuin olet ne ilmentänyt ja piirtänyt kaikkeuden katoamattomalle pohjalle!

Sinä olet suloinen aihe tutkia, loppumaton vaikka kuinka ahkeralle, aivan väsymättömälle tutkijalle.

Et sinä pahastu, vaikka väärinkin sinusta ajattelisin. Et sinä muuksi muutu, vaikka kuinka hullunkurisen mahdottoman kuvan loisin sinusta itselleni. Ei tapahdu vahinkoa minun erehtymiseni tähden — erehdyn ja erehdyn jälleen ja siten lopulta osun oikeaan.

Etsiessäni kuinka voisin olla löytämättä sinua? Sinä tulet vastaani joka askeleella ja paljastat minulle aina uuden miljoonista muodoistasi.

Totisesti en sinua häpäise ymmärtämällä sinun läsnäolosi sekä hyvässä että pahassa, korkean vuoriston häikäisevässä lumessa ja suurkaupungin saastaisimmassa loassa.

Sinä näytät minulle kasvosi jonkin jumalan täydellisessä kauneudessa ja minä voin seurata piirteittesi jälkiä jonkin julmurin vääristyneissä ilmeissä.

Sinun salaisuutesi kätkeytyy niin rakkauden kuin vihan voimien taa.

Sinä itse pysyt ikuisesti käsittämättömänä, mutta se ei kuitenkaan masenna minua eikä estä minua etsimästä sinua.

Etkö myös sinä minun kauttani tutkiskele itseäsi, sillä kerran tähän olevaisuuteen sinun kutsumanasi olen välttämätön tekijä sinussa?

Näin kumpikin olemme riippuvaiset toisistamme: ellei minua olisi, eipä olisi sinuakaan.

Minä olen sinä, ikuinen ykseys, tinkimätön välttämättömyys.

Ruusu-Risti — huhti-toukokuu 1931