J. Krishnamurti

Tie rauhaan

Koskaan ei väkivallalla saavuteta rauhaa – kutsuttakoon sitä paikalliseksi, kansalliseksi tai kansainväliseksi. Onko rauha saavutettavissa edistyksen tietä pitkin? Rakkaus ei ole riippuvainen kasvatuksesta eikä ajasta. Luullakseni aikaisemmassa sodassa oli kysymys demokratian asiasta, mutta nyt olemme enemmän kuin koskaan valmiita sotimaan ja kansat ovat vähemmän vapaita. Olkaa ystävällisiä, älkääkä sekaantuko puhtaasti älyllisiin keskusteluihin. Joko teidän on otettava ajatuksenne ja tunteenne vakavasti ja punnittava ne perusteellisesti, tai sitten huvittelette ylimalkaisilla, älyllisillä vastauksilla.

Jos aikomuksenne on etsiä totuutta tai jos haluatte luoda todellista yhteenkuuluvuuden tunnetta ihmisten kesken maailmassa, niin kansallisuus ei ole oikea tie siihen. Tätä rakkauden ja ystävyyden yhteenkuuluvuutta ihmisten kesken ei myöskään luoda tykkien avulla. Silloin kun koette syvää rakkautta, ei ole yhtä eikä monta. On vain rakkauden tila, jossa tajutaan yksi mutta ei koskaan monia. Toisaalta jos sanotte itsellenne, että rakkaus yhteen vie monien rakastamiseen, silloin ei ajatuksissanne olekaan rakkaus, vaan rakkauden seuraus, joka on eräs pelon muoto.

Kuinka voimme saavuttaa tämän muutoksen, jota me kaikki haluamme? Joko käyttämällä väkivaltaisia menetelmiä tai siten, että yksi ja toinen herää vaistoamaan, miten välttämätöntä on perusteellisesti muuttua. Joko pakon, vallankumouksen tai muun väkivallan avulla tai siten, että yksilö herää tajuamaan todellisuuden. Jos tahdomme synnyttää täysin mekaanisen maailman moraalisysteemeineen, lakeineen ja järjestyksineen, silloin voi kaikenlainen väkivalta käydä täydestä. Mutta jos toivomme rauhaa ja veljeyttä, rakkauteen perustuvaa yhteenkuuluvuutta, ei väkivalta missään muodossa vie tuloksiin. Väkivalta ei luo rauhaa eikä rakkautta, vaan entistä suurempaa väkivaltaa. Väkivalta on luonteeltaan monisäikeinen ja voi pukeutua hyvinkin hienoihin muotoihin. Niin kauan kuin ihminen on sen joko näkyvien tai näkymättömien kahleiden vallassa, ei voi olla rauhaa eikä veljeyttä.

Suom. S. R.

Teosofi – 1945 n:o 1–2