Mirja Horstio

Erään metafyysisen liikkeen elämänohjeita

Meillä teosofeilla on varsin usein tapana sanoa ollessamme yhtä mieltä jonkin toisen aatteellisen yhdistyksen suunnasta ja mielipiteistä tai vaikkapa tieteellisten tutkimusten tuloksista, että sehän on selvää teosofiaa. Minun täytyy tunnustaa, että minua tämä on joskus hieman ärsyttänyt, koska olen nähnyt siinä väitteen, että tämä on nimenomaan meidän vaikutustamme ja aikaansaannostamme. Ehkä näin usein onkin, vaikka nämä toiset ryhmät saattavat esittää samanlaisia väitteitä yhtä suurella oikeutuksella. Mutta tämän selville saaminen ei liene niin tärkeätä, pääasia on näiden yhteisten ihanteiden toteutuminen. On varsin lohdullista ja toivorikasta huomata, miten Teosofinen Seura on saanut esimerkiksi monia metafyysisiä sisarliikkeitä, joiden toimintaa ohjaa sama päämäärä: Ihmiskunnan auttaminen.

Aion nyt hieman selostaa erään tällaisen sisarliikkeemme aatteita ja toimintaa. Yhdistyksen nimi on Unité Universelle, siis Universaalinen ykseys, ja sen päämaja on Pariisissa. Lähdeaineistonani on sen julkaisema kirja Le Jeu de la Vie et comment it faut le jouer eli Elämän leikki ja miten se on pelattava; sekä keskusteluja liikkeen jäsenten kanssa, muutama brosyyri ja aikakauslehti. Nämä aatteet ovat meille jo ennestään sangen tuttuja, koska ne tosiaankin ovat selvää teosofiaa, ellemme halua olla vaatimattomia ja sanoa, että teosofia on selvää universaalista ykseyttä. Ainoana erona ehkä vielä pintapuolisen tutustumiseni perustalta näen sen, että Unité Universelle -liikkeen metafyysinen sanoma perustuu enemmän kristinuskoon, se on nimenomaan Raamatun opetusten symbolista tulkintaa, kun taas me ainakin käytännössä tunnemme ehkä liiankin yksipuolista viehtymystä itämaisiin uskontoihin. Mutta samoin kuin TS, julistaa UU:kin, että kaikkien uskontojen sanoma ja alkulähde on sama. Se keskittyy Raamatun tutkimiseen nähdäkseni vain käytännöllisistä syistä.

Universaalinen ykseys haluaa nimittäin ennen kaikkea olla käytännön oppia, aktiivista, valpasta toimintaa. Sen julistus, kuten jo nimikin viittaa, on meille varsin tuttua: Jumala on kaikkialla, jokaisessa meissä. Jumala-nimen seitsemän synonyymiä ovat sen mukaan Ymmärrys, Henki, Sielu, Periaate, Elämä, Totuus ja Rakkaus. Ne siis merkitsevät kaikki samaa. Ja Jumala meissä on yhtä kuin Kristus, joka on siis sekä historiallinen henkilö että jumalallisen rakkauden prinsiippi. Suurin piirtein tähän tapaanhan mekin ajattelemme ja yhtynemme myös toteamukseen, että ongelmanamme on toteuttaa tämä meissä oleva Jumala, siis saada yhteys tähän Kristus-prinsiippiimme, jonkinlaiseen psykologiseen yliminään. Eli Kristuksen sanoin: "Etsikää ensin taivaan valtakunta... Isä ja Minä olemme yhtä jne.

Tämän selostaminen ja opastaminen on liikkeen varsin laajan julkaisu- ja muun toiminnan aiheena. Se on usein hengeltään yllättävän käytännöllistä ja suorastaan teknistä. Elämän leikki -kirjan teemana onkin, että elämä on kuin peli, ja jotta voisimme selviytyä hyvin ja mukavasti tässä pelissä, meidän on tunnettava pelin säännöt. Nämä säännöt saadaan soveltamalla jokapäiväiseen elämäämme em. henkistä lakia, tunnustamalla Jumalan kaikkiallisuus ja nuo hänen olemuspuolensa. Tämän oppiminen ja täten saavutettava elämänleikin täydellinen hallitseminen vaatii tietysti paljon työtä, harjoitusta ja tekniikkaa. Tässä suhteessa antaa monia hyviä ohjeita, esimerkiksi oma Raamattumme.

Parhaana työtapana suositellaan mietiskelyä, ajatus- ja mielikuvamaailman tietoista puhdistamista, sen kaiken negatiivisen sisällön korvaamista positiivisella. Ensin esitetään monin hätkähdyttävin esimerkein jokaisen ajatuksen ja pyyteen, niin ilmaistun kuin ilmaisemattoman, suunnaton voima ja vaikutus konkreettisessa elämässä. Tämä perustuu niiden aiheuttamiin henkisiin värähtelyihin. – Sitä ei selvitetä tarkempaa. Toteaahan esimerkiksi Raamattukin, että elämä ja kuolema ovat kielen vallassa. Yhdistys on painattanut havainnollisia ohjekortteja, joissa osoitetaan, miten hyvät ajatukset, joiden ominaisuuksina ovat puhtaus, hyväntahtoisuus, vaatimattomuus, rauhallisuus ja luottavaisuus johtavat rauhaan, onneen ja terveyteen, kun taas päinvastaiset aiheuttavat sairauksia, onnettomuutta, sotia. Ajatus on voima, joka levittäytyy ympärillemme silmänräpäyksessä. Näin ei ihmisellä siis ole muuta vihollista kuin oma itsensä.

Jos me esimerkiksi aina puhumme sairaudesta, selittelemme monella tapaa kipujamme, niiden oireita ja aina pelkäämme tulevamme sairaiksi, me juuri täten ikään kuin vedämme sairauden itseemme. Sairaudesta puhuminen pitäisi leimata yhtä sopimattomaksi ja epäkohteliaaksi kuin mikä tahansa muu etikettivirhe. Yhtä ankarasti tuomitaan esimerkiksi monien äitien tapa keskustella keskenään lastensa kivuista ja täten tehdä lapsensa sairaiksi. Meillehän tapahtuu usein juuri se, mitä me pelkäämme. Samoin kerrotaan kuvaava esimerkki eräästä henkilöstä, joka kertoi: "Minulla on sitten aina huono onni. Aina kun tulen bussipysäkille, menee auto juuri nenäni edestä." Hänen tuttavansa taas lausui tyytyväisenä: "Sehän on merkillistä. Minä taas tulen aina pysäkille niin, että ehdin sopivasti bussiin." Ja näin tosiaankin kävi kummankin kohdalla.

Ihminen täten ikään kuin hypnotisoi itsensä sairaaksi, köyhäksi, onnettomaksi. Hänen kehonsa ja asiansa kuvastavat juuri sitä, mitä hän on ajatellut ja tuntenut. Oma elämämme on siis kuin peili, joka näyttää sisimpämme. Esitetään jopa niinkin jyrkkä väite, että esimerkiksi sairaus on aina omaa syytämme. Emme löydä ulkopuoleltamme mitään, mitä meillä ei jo ole sisällämme, oli sitten kysymys jostakin epämiellyttävästä tai miellyttävästä. Tämä pätee jopa rikkauteenkin nähden, väittää Elämän leikki -kirjan amerikkalainen kirjoittaja Florence Scovel Shinn. Meillä pitää olla jonkinlainen rikkauden henki, jos haluamme rikastua.

Uskon merkitys on siis arvaamattoman tärkeä, sillä oma uskomme kehittää elämämme yksityiset lait, me luomme nämä lait itse. Tähän perustuu esimerkiksi erilaisten talismaanien ja maskottien vaikutus. Eihän esimerkiksi jollakin hevosenkengällä tai vaikkapa elefantinjouhella itsellään ole mitään voimaa, vaan sillä uskolla, jonka kohdistamme sen onnea tuottavaan vaikutukseen. Näin sitten järjestyvät kaikki mahdottomatkin asiat ja vaikeudet, kunhan meillä on tarpeeksi uskoa. Tämä usko ei tietystikään saa olla passiivista ja velttoa, vaan aktiivista, siihen siis sisältyy myös toimintaa. Samoin meidän velvollisuutemme on uskoa muihin ja heidän onnistumiseensa. Mielestäni onkin kirjan kauneimpia kohtia toteamus, ettei kukaan ihminen voi epäonnistua, jos on olemassa yksikin ihminen, joka uskoo hänen onnistumiseensa. Tässä mielessä "Epäusko on siis tosiaankin syntiä", kuten muinainen sananlasku väittää.

Täydellinen usko ja luottamus merkitsevät samalla, että olemme vapaita pelosta. Miten sitten vapautuu pelosta? Katsomalla suoraan silmiin sitä, mitä pelkää. Kun uskallamme tehdä tämän, menettää tuo pelon kohde valtansa. Esimerkiksi leijonan julmuus perustuu juuri meidän pelkoomme. Samoin selviää moni uhkaava tilanne aivan itsestään, kunhan me itse ensin otamme ensi askeleen sen ratkaisemiseksi pelosta vapaina ja luottavaisella mielellä. Meidän on aina ensin jollakin tavalla ikään kuin todistettava tuo luottamuksemme tullaksemme autetuiksi.

Olen tietysti tässä käyttänyt sanoja ajatella, uskoa, tuntea jne. laajassa mielessä sisällyttäen niihin myös vastaavan toiminnan. Tällä tavalla tullaankin sitten karman lakiin, joka esitetään suurin piirtein samoin kuin teosofiassa. Se otetaan kuitenkin enemmän vain tämän elämän kannalta, vaikka jälleensyntyminenkin kyllä mainitaan. Edelleen todetaan, että on olemassa laki, joka on vielä korkeampi kuin karman laki, nimittäin anteeksiannon laki, jonka Kristus toi maailmaan. Kun siihen vetoaa jälleen luottamuksella, se vapauttaa ihmisen syyn ja seurauksen lain kahleista. Todisteeksi otetaan mm. Raamatun lause: "Rakkaus on lain täyttymys."

Kaikkein paras pelikortti tässä elämänpelissä onkin juuri rakkaus, joka on äärettömän suuri voima. Se tekee meidät kaikkivaltiaiksi, sillä sehän on juuri meissä ilmennyt jumala. Jos tunnemme todellista, pyyteetöntä, kaikesta pelosta vapaata rakkautta, on meillä suorastaan magneettinen voima. Kukaan ei voi silloin meitä vahingoittaa, sillä rakkautemme riisuu nk. vihollisiltamme heidän aseensa. Rakkautta sanotaan myös kosmiseksi ilmiöksi, joka avaa ihmiselle neljännen ulottuvuuden.

Näin onkin sitten ihmisellä tämäntapaisten ohjeiden viitoittamana kaikki mahdollisuudet toteuttaa kohdallaan maanpäällinen taivas tässä ja nyt. Kärsimys ei nimittäin ole ollenkaan tarpeellista inhimillisen kehityksen kannalta, sillä sen aiheuttavat ainoastaan rikkomukset näitä elämän henkisiä lakeja vastaan.

Olen tässä esittänyt UU-liikkeen eettisiä ohjeita ehkä liian teknisessä sävyssä, siis sääntöinä, joiden ainoana tarkoitusperänä on taata niiden seuraajalle henkilökohtaista onnea ja menestystä. Ne ovat tietysti muutakin kuin vain jonkinlaista taito-oppia ja onnellisuusetiikkaa. Näitä samoja ohjeita sovelletaan tietysti myös autettaessa muita ihmisiä. Henkilökohtainen onni arvostetaan kyllä kieltämättä tärkeäksi, meidän on oltava onnellisia ja tasapainoisia voidaksemme auttaa muita ihmisiä. Mutta muistan kyllä myös erään teosofisen puhujan joskus jossakin todenneen, että velvollisuutemme on olla onnellisia.

Teosofi — marraskuu 1956


Etusivu Artikkelit