"-e" [V. H. Valvanne]

Monadi

Tähti, joka asuu päämme päällä, kuolematon Isä-Henki, puhuu minulle äänettömänä äänenä tajuntani syvyydestä. Sen sanoja en erota, mutta tulkitsen ne vaillinaisen ymmärrykseni mukaan. Ja se lausuu:

”Minä olen yksi, sillä yksi on Jumala, mutta kuitenkin minä olen monta, sillä teitä on monta ja minä lähestyn jokaista hänen rukoustensa mukaan.

Mitä ruumiisi on sinulle, oi sielu, samaa olet sinä minulle. Niin kuin monet ruumiisi toiminnoista tapahtuvat sinun tietämättäsi ja tahtomattasi, samoin monet sinun toiminnoistasi tapahtuvat minusta riippumatta, minä en puutu niihin enkä vastaa niistä.

Mutta kun sinä turmelet itsesi ja vedät kärsimyksiä päällesi, minä kärsin sinun kanssasi, niin kuin minä voin kärsiä, en sinun laillasi.

Ennen minä sinun mielettömyyttäsi kauhistuin, sinun sairauksiasi inhosin ja avuttomana niistä surin. Nyt tiedän, että sinä et voi mitään ilman minua ja että sinun sairautesi on siinä, etten minä ole kylliksi sinulle antanut tietoani ja voimaani.

Mutta minun elämäni on ikuisuuksien elämä, enkä tule alas sinun pelastajaksesi, ennen kuin minun aikani on tullut ja sinä vapaaehtoisesti otat minut vastaan.

Niin kuin sinä ruumiisi kautta tunnet kipua ja nautintoa, kylmää, lämpöä, eloisuutta ja masennusta, niin minä sinun kauttasi koen onnea ja onnettomuutta, vihaa, rakkautta, lempeyttä ja kiivautta.

Sinun silmilläsi katselen ulospäin ja opin tuntemaan sen maailman, joka on kokoonpantu harhan ja totuuden monenkirjavasta kudoksesta.

Yhden kautta minä opin tuntemaan muut, jotka kaikki ovat osia minusta itsestäni.

Ne tietämättömyyden vyyhdet, jotka sinä saatat aikaan toiminnallasi, minä selvitän ja kehitän auki ikuisella kärsivällisyydellä. Minä palvelen sinua, vaikka sinä kutsut itseäsi minun palvelijakseni.

Jos sinä nousisit edes uskon voimalla tietoon minun olemassaolostani ja alituisesta läsnäolostani, niin elämäsi saisi voiman ja vahvuuden, arvon ja ihanuuden.

Sinä pienen elämäsi piirissä kasvat ja kehityt, koet nuoruuden, miehuuden ja vanhuuden, ja kun minä vedän sinusta voimani pois, sinä vaivut kuoloon ja tajuttomuuteen.

Kuolemattomuutta toivot, mutta et tee ponnistuksia saavuttaaksesi sitä.

Sinä tulet kuihtumaan, niin kuin sinun edelläsi ovat kuihtuneet ja kadonneet entiset ruumiillistumani, katoavaiset verhot. Jollet löydä itsessäsi minua, muodotonta, ikiolevaa, ehtymätöntä, universaalia, niin oma elämäsi ei ole enempää kuin häilyvä varjo ja lepattava sädeleikki ajan varjostimella.

Missä ovat edelliset päiväsi? Sinä et niistä tiedä, sillä olet hetken lapsi etkä osaa elää ikuisuutta. Et ole vielä se astia, johon minä voisin valautua kokonaan ja elää täydellistä elämää maan päällä!”

Väisty minusta, Henki, Jumalan ääni, sillä minä olen liian halpa kuuntelemaan sinua. Anna minun vain salaisuudessa oppia sinun lakejasi ilmiöiden vaihtelevassa maailmassa. Anna minulle uskoa mutta ei tietoa, anna toivoa mutta ei varmuutta, anna kestävyyttä vaan ei kaikkivoipaisuutta, anna minun pimeässä hapuillen etsiä tietä lähemmäksi sinua.

Tietäjä – tammikuu 1915

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.