K. I.

Musiikki joogaharjoituksena

Tietäjän lukijoissa on kenties paljonkin musiikinharrastajia, ja sen tähden lienee paikallaan ottaa puheeksi asia, josta lehtemme palstoilla ei aikaisemmin ole ollut puhetta: musiikki teosofisen kehityksen edistäjänä. Jokainen vähänkin musikaalisesti kehittynyt ihminen tuntee, että musiikki vaikuttaa häneen jollakin tavalla. Harvemmassa on niitä, jotka ovat itsetietoisesti kokeilleet tätä vaikutusta, ja ani harvat ovat pohdiskelleet, miten tuo vaikutus on selitettävissä. Saatavilla on vain vähän tietoa siitä, miten musiikki edistää on ihmisen uinuvien voimien kehitystä.

The Theosophical Review'n kesäkuun numerossa [v. 1908] kirjoittaa nimimerkki "A Natural" musiikista ja joogaharjoituksesta. Artikkelin mukaan voisimme vähitellen oppia jokapäiväisessä elämässämme käyttämään musiikkia tällaisena harjoituksena, sillä kykenemme siihen jokainen ilman erityistä opettajaa. Kyseinen kirjoitus sisältää pääpiirteissään seuraavaa.

Jokaisen joogasysteemin tarkoituksena on harjoittaa ihmistä vapautumaan persoonallisista rajoituksistaan ja ymmärryksestään ja opettaa häntä puhdistamaan eri ruumiissaan olevaa substanssia. Jokaisella joogasysteemillä on omat opetustapansa ja jokapäiväiset harjoituksensa. Yhteisiä perusharjoituksia on kuitenkin olemassa, joista tärkeimmät ovat hengityksen hallitseminen, pyhien sävelien laulaminen ja mielen rauhoittaminen. Äänen muodostaminen laulaessa on siis jo itsessään joogaharjoitusta.

Pidämme helposti fyysistä ruumistamme erillään olevana muista olemuspuolistamme. Emme käytännössä muista, että siinä vain ilmenee osa seitsenkertaisesta olemuksestamme. Joogaharjoitusten avulla tulemme itsetietoisiksi muistakin ruumiistamme niin, että huomaamme sen, mikä vaikuttaa yhteen, vaikuttavan myös toiseen. Todellinen elämä sykkii sydämenä niiden keskellä, eikä mikään jäsen tai taso ole erillään toisista. Mitä syvemmälle osaamme tunkeutua itseemme, sitä selvemmin käsitämme koko seitsenkertaisen olemuksemme. Musiikki osoittaa, kuinka todellinen sisäinen elämä kohoaa tasolta toiselle, ja on siksi mitä luonnollisin ja terveellisin joogaharjoitus. Siitä hyötyy jokainen taso. Se elvyttää ylifyysisiä tasoja, – kiinteän tason se tyynnyttää rauhaan.

Musiikin teoreettinen puoli, harmonian ja akustiikan lakien tutkiminen, kehittää järkeä yhtä paljon kuin mikä muu tiede tahansa. Mutta musiikin käytännöllinen puoli eli melodioiden ja sointujen taiteellinen esitys enemmän elvyttää sielua kuin kehittää ajatusta. Se on kuuntelijan ja esittäjän kannalta enemmän elämää kuin muotoa. Musiikki johtaa mielemme eläville tasoille – ei objektiivisten käsitteiden maailmaan. Se opettaa kehittämään enemmän subjektiivisia kuin objektiivisia tiloja. Oppilas, jolle ajatuksen keskittäminen tai mielen rauhoittaminen on vaikeaa, saa musiikista suurta apua. Ihmiset arvelevat yleensä, että on mahdotonta seisauttaa ajatusta, mutta tuskin yksikään soittotaiteilija myöntää sen väitteen oikeaksi. Taiteilija ei soittaessaan ajattele – niin tehdessään hän kadottaisi esityksestään sen taiteellisuuden ja viehätyksen, jonka täydellinen antautuminen taiteeseen aiheuttaa. Taide alkaa siitä, missä ajatus loppuu. Suurin kiitos, minkä laulaja voi säestäjälle antaa on se, ettei hänen tarvinnut ajatella säestäjää ollenkaan. Soittoniekalle on kauhistus palautua kesken soittamisen ajatusmaailmaan. Hän kokee olotilaa, joka ei ole ajatusta, ei nukkumista, eikä unennäköä. Vai olisiko laulaja esiintyessään unessa ja toimisi omassa alitajunnassaan? Ei, hän on kokonaan antautunut taiteeseensa, pannut sydämensä ja sielunsa esitykseensä. Ajatuksensa hän jättää jälkeensä lähtiessään sävelten aalloille. Jos joskus sinulla on ollut tilaisuus katsoa esiintyvän taiteilijan silmään, vetämättä hänen huomiotaan puoleesi, olet nähnyt, ettei sielu ole silmässä, ei enää järjessä. Sydän ja sielu ovat sävelissä, josta löydät ne, jos korvasi on kyllin herkkä.

Jokainen, joka tahtoo oppia tuntemaan elämää ilman ajatuskoneistoa, tutustukoon musiikkiin ja soittakoon, kunnes ajatuksen kahleet irtautuvat – ja hän huomaa, että musiikin avulla todella voi irtautua ajatuksesta.

Musiikin vaikutus fyysiseen ruumiiseen on suuri. Jos kylmässä rupeat laulamaan, lämpenet pian päästä jalkoihin ja koko ruumiisi elpyy. Muutaman kuukauden laulutunnit tekisivät hartaalle jooganoppilaalle enemmän hyvää kuin vuosien jatkuvat tavanmukaiset hengityksenharjoitukset sierainten kautta.

Joogan harjoittajalle on tärkeää astraalisen tietoisuuden herättäminen itsessään. On tunnustettu asia, että sävelet voivat sekä kiihottaa että rauhoittaa ihmisen olemusta. Selvänäkijät ovat huomanneet sävelten voiman vaikuttavan silmänräpäyksessä ihmisen auraan. Laulu synnyttää astraaliseen, alituisesti liikkuvaan ja muotoaan muuttavaan ainekseen tiettyjä kuvia. Joogaoppilaat oppivat pyhiä sävelharjoituksia laulamalla luomaan sellaisia astraalisia muotoja, jotka ovat sopusoinnussa suuren sävelmaailman kanssa. Oppilas voi muuttaa astraalisen muotonsa kykeneväksi vastaanottamaan erilaisia intelligenssin säteitä. Sillä todellinen joogi ja todellinen soittotaiteilija ymmärtävät sävelten kielen. Yksinkertaisen sävelmän ymmärtää jo alempi luonto, mutta järjestetyt harmoniat ovat selvää puhetta vain korkeammalle luonnolle. Astraaliruumis muuttuu tällaisten joogaharjoitusten avulla paremmaksi sielun ilmaisemisen välikappaleeksi ja käy herkemmäksi. Ensimmäinen seuraus tästä on, että ihminen huomaa tunnon siirtyvän ihosta sen ulkopuolelle. Hän alkaa silloin kehittää erikoista astraalista tuntoaistia. Näemme tästä, että musiikki on mitä yksinkertaisin auran puhdistamiskeino. Jos laulaessamme voisimme muodostaa hyvän astraaliruumiin, ei meidän koskaan tarvitsisi tuntea ikävää, sillä ikävä ja muut sellaiset tunteet riippuvat astraaliruumiin huonosta virityksestä. Ja musiikin avulla voisimme pitää sitä vireessä ja olisimme aina sopusoinnussa itsemme kanssa.

Se, jolla ei ole musikaalista korvaa, tutkikoon musiikkia lausunnassa, sillä mitään peruseroa musiikin ja lausunnan välillä ei ole. Joogaharjoituksina niitä kutsutaankin yhteisellä nimellä musiikiksi. Kumpaakin ohjaavat aivan samat lait, lausunnassa vain rajoitetummin, joten niitä on siinä helpompi tutkia. Lausujan ääni järjestää ja muodostaa astraaliainesta. Jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä musiikki merkitsee musikaaliselle, saa epämusikaalinen ihminen lausunnasta. Hän ymmärtää, että säveliin on yhdistynyt jonkinlaisia sisäisiä elementtejä – hän alkaa käsittää, että musikaalisella ihmisellä on laajentunut ymmärrys sävelien laeista.

Rytmien käytännöllinen tutkiminen on suurenmoinen ihmisen hienompien voimien kehittäjä. Pianistin pitkäveteiset harjoitukset olisivat paljon mielenkiintoisempia, jos hän käsittäisi, että jokainen harjoitus elvyttää vastaavan rytmikeskuksen toisilla tasoilla. Jokainen uusi kyky, jonka täällä voittaa, vastaa uusiin rytmeihin ylempänä. Tällainen harjoitus on siis vain suuremman huomiokyvyn kehittämistä näkymättömillä tasoilla. Ja ihminen, joka alituiseen hyräilee pikku sävelpätkiä, voi niiden kautta kehittää itsessään uusia tietoisuuden muotoja.

Joogaharjoitusta on kaikenlainen harjoitus, joka herättää vastaavia keskuksia neljällä alemmalla tietoisuuden tasolla, joka kehittää kokeilemiskykyä ja sen tulkitsemista, joka kehittää huomiokykyä ja joka elvyttää sielua ja ylentää mieltä.

Säveltäminen on joogaharjoitusta, sillä se on säveltäjän korkeimman ja suurimman sisäisen elämän taiteellinen ilmaus. Se on askel kohti yhteyttä. Sävellyksen esittäminen ja eläväksi tekeminen on toinen askel. Nämä kaksi toimintaa estävät tietoisuutta hajoamasta seitsemälle tasolle, ja kehittyneenä yhdeksi kokonaisuudeksi ne sulautuvat suureen yhteyteen.

Tietäjä – syys-lokakuu 1908

Hieman tiivistetty. Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.