R. Heliö

Hyvä paimen – Korkeampi Minä

Johanneksen evankeliumissa, sen 10. luvussa on sangen tärkeä opetus, mutta ikävä kyllä se on väärin kirjoitettu ja sen mukaan väärin tulkittu.

Siinä Jeesus antaa tärkeän opetuksen, mutta pienen, sangen kohtalokkaan kirjoitusvirheen vuoksi on kirkko vuosisatojen ajan tulkinnut sen väärin joko ymmärtämättömyydestä tai kenties tahallaankin.

Tuo pieni, mutta lukijan harhaan johtava virhe on siinä, että minä sana on kirjoitettu pienellä m-kirjaimella, vaikka se olisi ehdottomasti pitänyt kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Näin kirjoitettuna olisi se ollut helppo ymmärtää. Tässä niin kuin monessa muussakin kohdassa, missä se on väärin kirjoitettu, se olisi antanut lukijalle oikean käsityksen asiasta, koska se olisi pannut lukijan miettimään, miksi se on näin kirjoitettu.

Jos se olisi kirjoitettu asianmukaisesti, olisi minä-sana kirjoitettu pienellä kirjaimella silloin, kun se tarkoitti Jeesuksen persoonaa ja suurella kirjaimella silloin, kun kyseessä on ihmisen Korkeampi Minä, Jumalallinen Minä, Kuolematon Minuus, se minuus, jonka kautta me yhdymme Iäiseen Itseemme. Tämä kymmenes luku olisi silloin pitänyt kirjoittaa näin:

Totisesti, totisesti minä sanon teille, joka ei käy ovesta lammastarhaan, vaan nousee siihen muualta, se on varas ja rosvo. Mutta joka käy ovesta sisään, hän on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä, ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltään ja vie heidät ulos, ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasta ääntä.

Tämän kuvauksen Jeesus esitti heille, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä se oli, jota hän puhui.

Niin Jeesus vielä sanoi heille: Minä (siis Korkeampi Minä) olen lammasten ovi. (Ei siis lammashuoneen, vaan juuri lammasten). Kaikki, jotka ovat tulleet ennen Minua, ovat varkaita ja rosvoja: mutta lampaat eivät ole kuulleet heitä. Minä olen ovi: jos joku käy Minun kauttani sisään, niin hän pelastuu ja hän on käyvä sisään ja käyvä ulos ja löytävä laidunta. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, jotta teillä olisi elämä ja olisi yltäkyllin. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hänet on palkattu eikä hän välitä lampaista. Minä olen se hyvä paimen ja Minä tunnen omani ja minun omani tuntevat Minut, niin kuin Isä tuntee Minut ja Minä tunnen Isän ja Minä annan henkeni lammasten edestä. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta: niitäkin tulee Minun johdattaa ja ne saavat kuulla ääneni ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Sen tähden Isä rakastaa Minua, että Minä annan henkeni, ottaakseni sen takaisin. Ei kukaan ota sitä Minulta, vaan Minä annan sen itsestäni. Minulla on valta se antaa ja Minulla on valta ottaa se takaisin, sen käskyn olen saanut Isältä."

Niin kuin alussa jo mainittiin, on vertaus lainattu Johanneksen evankeliumista ja se on gnostillinen* evankeliumi ja siis kokonaan okkulttinen eli salainen, sellaisena luettava ja ymmärrettävä. Tässä Jeesus puhuu salaisen viisauden opettajana oppilailleen ja silloin Hän kuvaa Korkeampaa Minäämme paimenena. Sattuvampaa vertausta tuskin voi löytää ihmisen (persoonallisen) suhteesta siihen. Samoin puhuu hän Isästä. Isä on meidän todellinen Itsemme, minuutemme, se Jumalallinen kipinä, joka joskus ikuisuudessa on singonnut Absoluutista, Ehdottomasta, Nimettömästä, Käsittämättömästä Jumaluudesta. Se Isä rakastaa meidän Korkeampaa Minäämme, sillä siinä on osa sitä Itseään, samalla kun Isä on myös aurinkokuntamme Päämies, Logos, Jumala, millä nimellä Häntä tahdomme nimittää.


* Gnostikot olivat perehtyneet kristinuskon salaiseen viisauteen. He sanoivat omistavansa tiedon, gnosiksen.


Meidän korkeampi Minämme on se, joka vie meidät Taivasten Valtakuntaan. Kukaan muu ei sitä voi tehdä.

Korkeamman Minämme kautta meidän on kuljetettava Itsemme, Isämme, yhteyteen, joka myöskin on Taivaallinen Isämme, tarkoittaen silloin aurinkokuntamme Päämiestä. Oven sinne avaa meille Suuressa Vihkimyksessä Mestarimme, kun ensin olemme valmistuneet yhtymään Korkeampaan Minäämme, joka on ovi. Siksipä Jeesus eräässä toisessa kohdassa sanoo: Minä olen Tie, Totuus ja Elämä (siis Korkeampi Minä). Kaikki tämä ja paljon muuta sisältyy Minäämme, ja kun siihen olemme saaneet yhteyden, niin olemme samalla tulleet Taivasten Valtakuntaan. Jos joku luulee sinne toista tietä tulevansa, hän erehtyy, ja jos joku neuvoo meille toisen tien, niin hän on väärä opettaja. Jeesus Kristus on Vuorisaarnassaan osoittanut meille länsimaalaisille elämään.

Hän sanoo myöskin, että on toisia lammashuoneita ja niidenkin yhteyteen Minä meidät vie. Tässä Hän oikeana tietäjänä osoittaa, että on toisiakin uskontoja, jotka vievät noudattajansa samaan päämäärään. Me voimme samalla laajentaa käsitystämme ja sanoa: on toisiakin planeettoja aurinkokunnassamme ja niissä meitä vastaavia olentoja ja aurinkokunnan Jumala on niidenkin takana oleva Jumala ja koska me olemme osia Hänen valtakunnastaan, niin meidän Korkeammassa Minässämme vaikuttava Aatma, Kaikkeuden Henki, on yhtä niissäkin vaikuttavan Elämän Hengen kanssa ja kuuluu saman Isän alamaisiin kuin mekin ja siksi on joskus oleva ainoastaan yksi lammashuone ja yksi paimen. Maailman kaikkeuskin on lopullisesti YKSEYS. Ajatelkaamme tätä, niin asia selviää.

Kirkkojen taholta on aina selvitetty lunastusopin tultua uskonkappaleeksi tämä kohta siten, että Jeesus tässä puhuu omasta persoonastaan ja Hän sanoo itsensä täksi tieksi. Niin itserakas Hän ei varmastikaan ollut, että hän itseään, persoonallisuuttaan, tällä tavoin kehui. Hänhän antoi kaiken kunnian Isälleen, Korkeammalle Minälleen, sisässään olevalle ja vaikuttavalle Kristukselle, joka Hänessä oli kehittynyt täyteen "miehuuden mittaan". Sitä paitsi olisi tällainen sanonta täysin ristiriidassa kirkonopin kanssa, sillä sehän tuomitsee kaikki muut uskonnot vääriksi ja kadotukseen johtaviksi. Kuinka Hän siis olisi sanonut niitä omiksi lammashuoneikseen ja nimittänyt itseään toisten, väärien uskontojen kannattajien paimeneksi. Tällä lausunnolla, "minulla on myös muita lampaita" Hän osoittaa todella olevansa Ikuisen Viisauden täyttämä Viisauden Mestari ja lähtöisin Valkoisesta Viisasten Veljeskunnasta, josta kaikki todellisten uskontojen perustajat ovat lähteneet ja josta kristitytkin puhuvat ja jonka he tuntevat tien, ja se vie meidät Hänen opastuksensa avulla iankaikkiseen ainoastaan kuoleman jälkeen Taivasten Valtakunnassa olevana Pyhäin Yhteytenä, joka on pyhien ihmisten saavutettavissa. Kun tämän kohdan evankeliumista näin ymmärrämme, tulee sen sisältö meille selväksi. Samalla ymmärrämme, miksi sanotaan, että "Raamattu on seitsemällä sinetillä lukittu" ja että täytyy olla avaimia sen lukemiseen ja ymmärtämiseen.

Elonpyörä – 1966 n:o 2


Etusivu Artikkelit