saksittua – saksittua – saksittua – saksittua – saksittua – saksittua – saksittua
HODGSONIN RAPORTTI
H. P. BLAVATSKYN MAINEEN PUHDISTAMISEKSITutkijana ja tutkimusjohtajana seteleitä, postimerkkejä, passeja ym. virallisia papereita painavassa painotalossa toiminut ja 1937 Psyykkiseen tutkimusseuraan [SPR] liittynyt tri Vernon Harrison otti tehtäväkseen Helena Petrovna Blavatskyn maineen puhdistamisen. Hänen julkaisi 1997 kirjan H. P. Blavatsky and the SPR, An Examination of the Hodgson Report of 1885 ["H. P. Blavatsky ja SPR, Hodgsonin raporttia koskeva tutkimus v. 1885"]. Hodgson sai SPR:ltä toimeksi tutkia H.P.B:n aitouden. Hänen raporttinsa leimasi hänet huijariksi. Asiantuntijoinaan hän käytti tuolloin Intiassa asuvia Emma ja Alexis Coulombia, jotka Blavatskyn palattua Eurooppaan olivat saaneet silloisilta Teosofisen Seuran johtajilta potkut seuran Intiassa Adyarissa sijaitsevasta päämajasta epärehellisyytensä vuoksi.
"Blavatskyn luona Emma ja Alexis näkivät ilmiöitä, joita he eivät voineet selittää, ja alkoivat levittää huhuja, joiden mukaan nämä ilmiöt oli saatu aikaan petollisin keinoin…
"Coulombit antoivat julkaista Christian College Magazine -nimisessä kristillisessä aikakauslehdessä väärennetyin lisäyksin varustettuja Blavatskyn Emma Coulombille lähettämiä kirjeitä, jotka, jos olisivat olleet aitoja, olisivat paljastaneet, että Blavatskyn aikaansaamat ilmiöt olivat syntyneet trikkejä ja petosta käyttäen… Alexis Coulomb tunnettiin taitavana käsialojen väärentäjänä ja hänen ja Blavatskyn käsialat olivat hyvin samantyyppisiä, joten voidaan helposti olettaa hänen manipuloineen kirjeitä.
"Tämän kirjeenvaihdon katoamiseen johtavat vaiheet olivat mielenkiintoiset. Viimeinen, joka kirjeet sai haltuunsa, oli professori Elliot Coues, joka oli ensin teosofi, mutta kun ei saanut haluamaansa johtoasemaa, kääntyi Blavatskya vastaan ja julkaisi 1890 New York Sun -lehdessä pitkän haastattelun, jossa Blavatsky joutui hirveän panettelun kohteeksi…
Vernon Harrison toteaa: "En voi myöskään olla moittimatta Teosofisen Seuran silloista neuvostoa siitä, että he laiminlöivät perustajansa rehdin puolustuksen. Ilmeisesti heidän huolenaan oli vain pelastaa oma maineensa. Riippumatta siitä, oliko hän petkuttaja vai ei – H.P.B:n oikeuksiin olisi kuulunut puolueeton tutkinta. Sitä hän ei koskaan saanut. Mikäli hän olisi saanut laillista ja asiantuntevaa apua, jota hän pyysi, olisivat sekä Hodgson että myöskin Psyykkinen tutkimusseura olleet todella suurissa vaikeuksissa…"
Harrisonin loppupäätelmä päättyy sanoihin: "Minä pyydän häneltä anteeksi, että hänen syyttömyytensä osoittamiseen on tarvittu sata vuotta."
Teosofi 1/2002
Marja Haavisto
"Hodgsonin raportti Madame Blavatskysta
uuden tutkimuksen valossa", s. 16-23
KARMA
"Yleensä uskotaan, että eläimet eivät ole ihmisten tapaan Karman lain alaisia. Jos niin on, miten on selitettävissä, että joku eläin joutuu kaikkien mahdollisten kärsimysten alaiseksi, jotka vain voivat elävää olentoa kohdata…"
Vastaus: "…Karman laki on moraalinen laki, ja missä moraalista vastuuta ei ole, siellä ei myöskään voi soveltaa Karman lakia; mutta syyn ja seurauksen laki toimii kyllä kaikkialla luonnossa.
"Eräs kuuluisa kirjailija sanoo: ’Kärsimys on taivaan jumalainen lääke.’ Korvauksen laki toimii myös eläinkunnassa. Koira, joka saa selvitä omillaan etsiessään ruokaa, kehittää nopeammin asiaan kuuluvia psyykkisiä kykyjä kuin koira, joka vain makaa ja nukkuu; ja edellisen yksilöllinen tai yksilöitynyt monadi pääsee pikemmin vaiheeseen jota ihmiskunta-asteelle siirtyminen edellyttää. Toivo, kärsivällisyys, usko, luottamus, uskollisuus, jne. ovat jo alkeismuodossa olemassa eläinkunnassa. Kun ne joutuvat käytäntöön ja harjoitukseen, ne voimistuvat, ja koska mikään yritys ei koskaan mene hukkaan, se tuottaa aikanaan tuloksen. Jos ymmärrämme maailmankaikkeuden lakeja, lakkaamme näkemästä niissä vikoja ja vakuutumme siitä, että on hyödytöntä mestaroida Kaikkiallista Viisautta tai ’Jumalaa’."
Ruusu-Risti 1/2002
"Karma", s. 27-28
Collected Writings of H. P. Blavatsky
The Theosophist, Vol. V, No. 9 (57) kesäkuu 1884, s. 223
Suomennos: Eila ÖhrmarkTeosofi 5/2001