saksittua – saksittua – saksittua – saksittua – saksittua – saksittua – saksittua
VALEGURUT JA AIDOT HENKISET OPETTAJAT
Älä tavoittele mitään korkeampaa, kuin mitä pystyt suorittamaan.
Älä ota raskaampaa taakkaa kuin pystyt kantamaan. Ei pidä tavoitella
mahatmaksi tai Buddhaksi tai suureksi pyhimykseksi tulemista.
Opiskele filosofiaa ja hengen tietoa ja sitä kautta voit tulla vaatimattomaksi
ihmiskunnan hyväntekijäksi ilman mitään yli-inhimillisiä voimia."H. P. Blavatsky
Se, joka on heittänyt buddhalaisuudessa mainitut 10 kahletta [1. Harha itsestä, 2. Epäilys, 3. Usko taikauskoisiin riitteihin ja rituaaleihin, 4. Aistillisuus tai ruumiillinen nautinto, 5. Viha, 6. Kiintymys maanpäälliseen elämään, 7. Halu taivaalliseen elämään, 8. Ylpeys, 9. Omahyväisyys, 10: Tietämättömyys] yltään, on itsetön, täysin epäitsekäs. Hän toimii vain hyvän edistämiseksi. Ainoastaan henkilöt, jotka ovat karistaneet edellä mainitut kahleet yltään, ovat todellisia henkisiä opettajia, aitoja mestareita, mahatmoja.
Tarkastellessamme, mitä täydellistyminen, valaistuminen ja vapautuminen kahleista todella tarkoittaa, emme ehkä ymmärrä käsityskykymme yläpuolella olevien olentojen todellista luonnetta, mutta tällainen tarkastelu auttaa välttämään väärinkäsityksiä heistä. Apuna ovat myös Mestarien kirjeiden [Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K:hlta, 528 sivua, Lahden Minerva ry, 1997] muutamat katkelmat kahdelta mestarilta, jotka olivat Teosofisen Seuran perustajien H. P. Blavatskyn ja H. S. Olcottin opettajia. Nämä kirjeet ovat ainutlaatuinen ilmiö, sillä täydelliset olennot paljastivat jossain määrin itseään 1880-luvulla näissä kirjeissä A. P. Sinnettille, joka oli intialaisen lehden päätoimittaja. Heidän kirjeenvaihtonsa päämäärä oli hävittää 1800-luvun lopulla vallitseva dogmaattisuuden ilmapiiri, joka vallitsi sekä uskonnoissa että tiedemaailmassa. Siihen aikaan monet tiedemiehet uskoivat tietävänsä kaiken kaikesta. 1900-luvun alkaessa tehtiin sitten useita keksintöjä ja tiedemiehet oppivat ymmärtämään, miten vähän me todellisuudessa tiedämme. Nämä kaksi mahatmaa kirjoittivat siis 1800-luvulla, mutta kuitenkaan heitä ei voitu saavuttaa julkisesti millään tavalla. Eikä heitä voi tavoittaa nykyisinkään.
"Nimettömästi ja hiljaisesti työskentelemme." He sanovat kirjeissään, että jos ihmiset yrittävät tavoitella heitä ja saavuttaa heidät, se häiritsee heidän työtään.
Päinvastoin kuin tämän päivän valeopettajat
1. He eivät tee suurta numeroa itsestään eivätkä etsi uusia oppilaita. Heiltä puuttuu kokonaan itsetärkeys. He työskentelevät tavalla, jota ihmiset yleensä eivät pidä minään.
2. He eivät tee itsestään auktoriteetteja edes kirjeenvaihdossaan Blavatskyn ja Olcottin kanssa, jotka olivat heidän oppilaitaan. He sanovat yhdessä kirjeistään, että ikuiset lait kieltävät adeptia tulemasta auktoriteetiksi kenellekään tai edes heikommilleen, jotta kaikki säilyisivät vapaina ja heillä olisi oma tahto. Ihmisten ei pidä tulla tottelevaisiksi orjiksi, mutta heidän pitää tulla riippumattomiksi, sillä "meidän on matkattava yksin, opettaja voi ainoastaan näyttää suunnan". (Hiljaisuuden ääni).
- - - - -
Miten varautua tunnistamaan valeopettaja
1. Talonpoikaisjärjellä. Jostain syystä talonpoikaisjärki ei ole niin yleistä, kuin nimi antaa ymmärtää. Sitä kuitenkin tarvitaan.
2. Epäitsekkyydellä, koska väärän rohkaisun ja ylistyksen ansat vahvistavat pientä egoa. Jos egomme paisuu, silloin ajattelemme, miten älykkäitä olemmekaan ja miten hienosti kehitymmekään.
3. Tarkkailemalla omia motiivejamme ja reaktioitamme. Meidän tulee tarkkailla itseämme jatkuvasti, jotta tuntisimme itsemme. Ihmiset, jotka haluavat saavutuksia ainoastaan itselleen, joutuvat valegurujen uhreiksi.
Mary Anderson, "Valegurut ja aidot henkiset opettajat"
Teosofi 5/2002
UUDEN ELÄMÄNYMMÄRRYKSEN LÄHTEILLÄ
Morfogeneettisen kentän [Sana morphos tulee latinasta merkiten yksinkertaisesti "muotoa" eli oppi siitä, miten laji syntyy (genesis) muotoonsa (morpho)] tehtävä on toimia itsesäätelyjärjestelmänä, joka yhdistää saman geneettisen pohjan omaavan lajin jäsenet toisiinsa. Tämä on voimakkain side. Mutta myös eri lajien ja koko elämän moninaisuuden kesken on olemassa linkitys tähän kenttään, koska eliölajeilla on yhteistä biologista rakennetta.
- - - -
Esimerkki morfisen resonanssin [morfogeneettisen kentän toiminta, joka yhdistää samankaltaisuuden perusteella eliölajin kentän muihin jäseniin ja samankaltaisiin kenttiin menneisyydessä] vaikutuksesta on seuraava:
Kahdella kaukana toisistaan sijaitsevalla Tyynen meren saarella elää kaksi saman lajin apinayhdyskuntaa. Ne ovat asuneet omilla saarillaan kauan ja koska ne eivät osaa uida, ne pysyvät saarillaan. Eräänä päivänä toisella saarella tapahtuu kummia: eräs apina vie hedelmän veteen, minkä jälkeen se on helpompi kuoria. Tämä tekee apinoiden ruokailun helpommaksi ja tapa leviää pian saaren apinoiden keskuuteen. Outoa tosin, myös kaukana sijaitsevalla toisella saarella apinat omaksuvat saman hedelmän liottamisen jonkin aikaa alkuperäisen keksinnön jälkeen.
- - - - -
Morfinen kenttä, eliölajin kollektiivinen ME-kokemus toistaa itseään. Aito kehitys taas on sitä että tähän toistoon sekoittuu jotain uutta, ehkä rohkean yksilön poikkeava ajatus, teko aloite tai keksintö. Innovatiivisia yksilöitä on aina sekä ihmisten että eläinten ja eliöiden joukossa. Mutta kuten Darwinin evoluutio-opissa, myös Sheldraken vaihtoehdossa, uusia asia, mutaatio, ei yleensä tule hyväksytyksi, se ei ole elinkelpoinen vaan tuhoutuu helposti. Vasta sitten kun uutta käyttäytymismuotoa on toistettu kyllin usein, se alkaa vakiintua morfisen kentän osaksi ja on muiden saman lajin jäsenten käytettävissä. Mutta kuten sanottu, muutos tapahtuu hitaasti, se vaatii myös intensiivisyyttä jotta uutuus imeytyisi morfiseen kenttään.
Raimo A. Nikula, "Uuden elämänymmärryksen lähteillä, Rubert Sheldrake"
Ultra 10/2002
Kirjassani "Luonnon uudelleensyntyminen" [The Rebirth of Nature] kerron kuinka nykytiede jälleen johtaa meidät takaisin tuntemaan elävää luontoa. Taas näemme maailmankaikkeuden elävänä organismina. Se ei ole kuin kone josta höyry on loppumaisillaan. Se alkaa suuresta alkuräjähdyksestä, se on kuin hautoutuva kosminen muna, ja se laajenee ja kehittyy jatkuvasti. Gaia, maapallo, nähdään jälleen Äiti Maana, elävänä organismina. Jälleen hyvin vanha näkemys, joka on palannut takaisin hyvin nykyaikaisessa tieteellisessä muodossa.
Kentät, tieteen kenttäteorioiden muodossa, ovat herättämässä luontoa henkiin, ne taas antavat käsityksen maailman näkymättömistä perusperiaatteista. Kaaosteorian ja quantum indeterminismin avulla olemme löytäneet ajatuksen luonnon spontaanisuudesta ja vapaudesta. Darwinin evoluutio-opista ja nykyisestä kosmisesta evoluutio-opista olemme saaneet jonkinlaisen käsityksen kaikessa luonnossa olevasta luomisvoimasta.
Tämä ei muistuta lainkaan vanhaa 1700-luvun käsitystä maailmankaikkeudesta ikään kuin kellon koneistona, se on enemmänkin vanhojen ajatusten mukainen elävä maailma. Ja tietysti teosofinen ajattelu, kuten kaikki perinteinen ajattelu, perustuu käsitykseen elävästä kosmoksesta, eikä käsitykseen kuolleesta koneesta. Näin taidokkaasti nykytiede hylkää mekanistisen maailmankuvan ja johdattelee meidät käsittämään luonnon elävänä.
Rupert Sheldrake’n, The Rebirth of Nature
kirjan kirjoittajan, haastatteluHelena Petrovna Blavatskyn elämä -video,
Teosofinen Seura ry, 1992