Sauli Siekkinen

Alkemian sisäinen tie

Yleinen käsitys mieltää alkemian yksinkertaisesti yritykseksi muuttaa epäjalot metallit kullaksi, ja huolimatta alkemistien saavutuksista kemiassa ja metallurgiassa alkemian kukoistuskautta pidetään taikauskon ja epätieteellisyyden aikana. Kuitenkin alkemistien joukossa on ollut useita länsimaisen tieteellisen ajattelun ja tutkimuksen suurmiehiä kuten Isaak Newton ja Tyco Brahe. Pintapuoliselle tutkiskelijalle alkemia saattaakin vaikuttaa epäuskottavalta kokoelmalta maagisia ohjeita kullan valmistamiseksi ja uskonnollissävytteistä mystiikkaa. Todellisuudessa alkemia on ollut ennen kaikkea sisäinen prosessi ja tie Jumalan valtakuntaan. Syy, miksi useat tieteen johtohahmot ja poliittiset vaikuttajat "lankesivat" alkemiaan ei ole niinkään kullanhimo vaan kaipuu syvempään sisäiseen ymmärrykseen ja muutokseen kuin mitä kristinusko saattoi tarjota. Alkemia olikin oppineiden ja harvojen valittujen henkinen menetelmä, jota ulkopuoliset eivät juuri ymmärtäneet ja jota he siksi kritisoivat. Alkemia esitti asiat vertauskuvin, jotka toisinaan saattoivat olla hyvinkin vaikeaselkoisia. Vertauskuvat olivat tarpeen, sillä niiden avulla asioita tuntemattomat ihmiset pidettiin perimätiedon ulkopuolella, jotta he eivät sen avulla tuottaisi vahinkoa itselleen ja kanssaihmisilleen. Tuota vaikeaselkoisuutta lisää edelleen se, että alkemia ei ole ollut mikään yhtenäinen menetelmä tai filosofia vaan se on lainannut terminologiansa milloin Raamatusta, milloin Kabbalasta tai pakanallisista kreikkalaisista ja roomalaisista jumaltaruista - sekä kemiasta.

Paracelsus

Kuuluisa 1500-luvun lääkäri ja tiedemies Paracelsus (1493-1541) sanoi taivaan ja maan olevan luotu tyhjyydestä mutta koostuvan kolmesta perustekijästä, elohopeasta, rikistä ja suolasta. Paracelsuksen universaali elohopea, rikki ja suola saavat uuden merkityksen, jos niitä verrataan vastaavaan idän hermeettiseen järjestelmään. Intian filosofit ovat vuosituhansien ajan selvittäneet maailman koostuvan kolmesta gunasta eli aineen, prakritin ominaisuudesta. Nuo kolme ominaisuutta ovat sattva eli hienojakoinen prinsiippi, rajah eli hallitseva, muuttuva prinsiippi (raja - kuningas, hallitsija) ja tamas eli karkettava prinsiippi. Ennen varsinaisen luomistyön alkua nuo kolme periaatetta olivat täydellisessä tasapainossa muodostaen täydellisen tasasivuisen kolmion. Tämä on H.P.B:n Salaisessa Opissa mainitsema salatun aatteilun taso, missä prakriti ei pysty saamaan vielä aikaa ilmennystä sillä sen kolme ominaisuutta ovat lepotilassa, tasapainossa. Kun luomisen hetki koitti, kolmio kadotti tasapainonsa ja luomisen energia astui ulos yhdestä sen kulmista. Tuota pistettä, josta luova energia purkautuu ulos kutsutaan sanskritin kielessä nimellä bindu. Se on Salaisen Opin itu juuressa, teorettinen piste, jonka "keskipiste on kaikkialla mutta kehä ei missään". Se on mystikoiden Ensimmäinen Logos. Luova energia ei kuitenkään pysy kauaa yhdessä pisteessä sen kosmisen lepotilan, pralayan aikana keräämän suunnattoman potentiaalin vuoksi. Paremminkin se räjähtää tuosta pisteestä ulos suoraviivaisesti kaiken ilmennettävän ollessa edelleen yksi ainoa idea. Tätä ilmennystä kutsutaan sanskritin kielellä nadaksi. Se on omkara, "äänetön ääni", johon kaikki luomisen energia sisältyy kuin spektrin värit valkoiseen valoon. Sitä kuvataan ympyrällä ja pystysuoralla halkaisijalla, se on Toinen Logos. Kolmen gunan tai aineen prinsiippien taistelu keskenään saa tuossa suoraviivaisessa ilmennyksessä aikaan poikkeamia tai toisistaan eroavia värähtelyjä. Pystysuoran ilmennyksen rinnalle tulee horisontaalinen eriyttävä voima, josta kaikki maailmankaikkeuden värähtelyt saavat alkunsa. Se on Kolmas Logos. Nyt aineen prinsiipit taistelevat vapaasti keskenään yhden noustessa hallitsevaan asemaan, toisen väistyessä ja kolmannen jäädessä piileväksi. Kolme eri prinsiippiä sattva, rajah ja tamas voidaan järjestellä kuudella eri tavalla yhden ollessa hallitseva, toisen väistyvä ja kolmannen piilevä. Nuo vastaavat Raamatun kuutta luomisen päivää tai hindufilosofian kuutta maailmankaikkeuden tasoa eli sanskritiksi lokaa (bhu, bhuvah, svah, mahah, janah ja tapah) seitsemännen päivän tai tason eli satyalokan vastatessa salatun aatteilun tasoa, jossa kaikki kolme periaatetta ovat täydellisessä tasapainossa. Raamatun mukaan seitsemäs oli lepopäivä, jolloin Jumala lepäsi.

Kolmannen Logoksen voima luo kaikki maailmankaikkeuden tasot hienojakoisesta karkeaa. Luotuaan kaikkien karkeimman materian se jää lepäämään materian ytimeen kundalinina eli käärmetulena. Tähän palaamme kuitenkin myöhemmin. Aineen tai prakritin karkein prinsiippi tamas vastaa alkemistien suolaa. Suola kuten tiedämme on palamaton, inertti aine, joka reagoi ainoastaan voimakkaiden happojen kanssa. Se on myöskin kuolettava, sillä pienikin määrä suolaa kasteluvedessä tappaa viljelykasvit. Rajah eli hallitseva prinsiippi vastaa rikkiä joka on tärkeä osa ruutia, tulitikkuja ja muita pyroteknisiä valmisteita. Rajah pitää maailmankaikkeuden liikkeessä, samoin rikki räjähtävällä voimallaan valaisee ja vapauttaa meidät pimeydestä ja hiljaisuudesta. Uutta vuotta juhlitaan eri puolella maailmaan juuri rikkiin perustuvien ilotulitteiden voimalla. Sattva eli hienojakoinen prinsiippi vastaa elohopeaa, joka väriltään muistuttaa jalometallien hohtoa, mutta nestemäisenä on kuitenkin vailla metallista, kiinteää olemusta. Tämä on kuitenkin vasta yksi taso viisautta. Salaisessa Opissaan H.P.B. neuvoo meitä kääntämään avainta lukossa seitsemän kertaa, jotta kaikki muinaisen viisaususkonnon salaisuudet paljastuisivat. Alkemialla kuten kaikilla hermeettisillä järjestelmillä on monta tasoa, johon sen salaisuudet kätkeytyvät.

Roger Bacon

Ei ole lainkaan sattumaa, että kuuluisat alkemistit olivat myös taitavia parantajia ja lääkärejä. Paracelsus tunnettiin nimellä Doctor Universalis, maailmankaikkeuden lääkäri, ja toinen kuuluisa alkemisti Roger Bacon (1214-94) puolestaan nimellä Doctor Mirabilis, ihmeellinen lääkäri. Trimegistuksen Smaragditaulussa meitä muistutetään, että "niin alhaalla kuin ylhäälläkin", ihminen mikrokosmoksena on kuva taivaallisesta järjestelmästä, makrokosmoksesta. Samat voimat, jotka vaikuttavat kosmoksessa ohjaavat myös ihmistä. Teosofia opettaa meitä, miten ihminen muodostuu seitsemästä prinsiipistä tai käyttövälineestä, upadhista. Noilla prinsiipeillä on oma vastineensa tai hallitsijansa planeettajärjestelmässä. Alkemistinen astrologia tunnustaa seitsemän planeetta, johon luetaan mukaan myös kuu ja aurinko. Maata ei lueta planeetaksi, sillä maa on tarkkailupiste. Alkemistinen astrologia on pohjimmiltaan geosentristä, maakeskistä eikä sitä pidä sekoittaa astronomiaan, tähtitieteeseen. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö muinaiset mysteeriouskonnot olisivat tienneet maan kiertävän aurinkoa, mutta astrologiassa niiden lähestymistapa on kokonaan erilainen. Planeetat nähdään ihmisen elämän ja prinsiippien hallitsijoina ikäänkuin kiertämässä maata, mikrokosmosta. saturnus, muinasten astrologien tuntema uloin planeetta vastaa ihmisen ruumista eli sthula shariraa. Kreikkalaisilla saturnus vastaa Kronosta, aikaa, joka syö omat lapsensa. Mytologian mukaan Kronos söi omat lapsensa sitä mukaan kuin nämä syntyivät, sillä hän oli kuullut ennustuksen, että hänen lapsensa syrjäyttäisivät hänet. Viimeinen lapsista, Zeus tai Jupiter pelastui kun Cybele pani kapaloihin kiven lapsen sijaan. Saturnus söi kiven, joka rosencreuzilaisen Michael Maierin mukaan on juuri alkemistien viisasten kivi. Tähän kivisymboliikkaan palaamme kuitenkin myöhemmin. Saturnus vastaa niinikään lyijyä, ja viisasten kiven syntyprosessi alkaa lyijystä. Aurinko hallitsee pranaa, vitaalienergiaa, joka vastaa Paracelsuksen archaeusta. Archaeus on elämänhenkäys, joka läpäisee kaikki elävät olennon ja antaa niille kyvyn liikkua. Ihmisessä käyttövälinettä, johon archaeus sisältyy, kutsutaan mumiaksi. Täytyy muistaa, että tässä on kyse auringon eksoteerisesta, ulkoisesta puolesta. Aurinko on kaiken elämän lähde maan päällä ja ihmisen elinvoima on lähtöisin auringosta. Kasvit yhteyttävät auringosta saamansa energian avulla. Esoteerinen aurinko puolestaan on Logos, henkinen keskusaurinko, jolla on myös tärkeä sija alkemiassa. Venus hallitsee linga shariraa eli eteeristä kaksoispuolta. Tämä vastaa Paracelsuksen evestrumia. Paracelsuksen omin sanoin: "Evestrum on yhteydessä Ikuiseen. Kuoleman jälkeen evestrum jää maan päälle ja kertoo, kokeeko ihminen iloa vai kärsimystä". Tarun mukaan Venus syntyi meren aalloista ja ensimmäinen paikka, johon hän laski jalkansa oli Kypros, kuparin (cupros) ja Venuksen saari. Esoteerisessa opissa sanat ovat yhteydessä toisiinsa kirjainten järjestystä vaihtamalla tai samalta kuulostavat sanat tarkoittavat läheisiä asioita. Näin ollen cuproksesta saamme corpuksen (ruumiin). Venus on ruumiin hallitsija, sillä Salaisen Opin mukaan prana kokoaa aineellisen ruumiin eteerisen kaksoispuolen muodostaman hahmon sisälle. Kreikan kielessä sana cupros yhdistetään sanaan souphros, joka merkitsee paitsi rikkiä myös lantaa. Ensimmäisestä merkityksestä rikistä alkemisti Georg von Welling sanoo: "Missään kolmesta maailmasta elävät olennot eivät voi elää ilman Rikkiä; Rikki ei ole elämänvoima vaan todellakin liima, joka pitää ruumiin koossa, ja samalla magneetti, joka vetää puoleensa taivallista Rikkiä eli elämänvoimaa kaikkien olentojen ylläpitämiseksi" (Opus Mago-Cabbalisticum et Theosophocum, 1735). Taru kertoo myös, että Venus astuessaan ensimmäisen kerran Kyproksen kallioiselle saarelle loukkaa jalkansa. Venus eteerisenä hahmona joutuu ensimmäistä kertaa kosketuksiin karkean aineen kanssa. Souphros on myös lantaa, johon viittaa alkemistien sanonta siitä, että viisasten kivi löytyy lantatunkiosta.

Täytyy muistaa, että astrologiassa niin venuksella kuin marsillakin kaksi aspektia. Härän venus vastaa eteeristä kaksoispuolta. Hänet kuvataan käsissään palava sydän ja naamio, sillä hän hallitsee ihmisen seksuaalisuutta ja myös koreilunhalua, turhamaisuutta, joka liittyy eläin- ja kasvikunnassa niin usein lisääntymiseen. Antroposofisen lääketieteen luoja Rudolf Steiner (1861-1925) esitti kuvan ihmisen kolmesta olemuspuolesta, eetteriruumiista, astraaliruumiista ja minästä, jotka vastaavat kolmea järjestelmää: aineenvaihdunta-raajajärjestelmää, hermo-aistijärjestelmää ja rytmistä järjestelmää. Eetteriruumis vastaa Paracelsuksen mumiaa ja evestrumia yhdessä, ja sen tehtävä on elämän ylläpito. Tähän eetteriruumiiseen sisältyy muinaisen Intian filosofien käsitys paradharmasta eli elävien olentojen neljästä perusvietistä, jotka ovat: 1) ahara eli ruoka tai ruumiin kokema nälän tunne, joka saa yksilön etsimään ravintoa, 2) nidra eli uni tai kaipuu lepoon, 3) bhaya eli pelko tai itsesäilytysvietti, ja 4) maithuna eli yhdyntä tai lajinsäilytysvietti. Kaikki olennot, joilla on fyysinen, ruumiillinen elämä, toteuttavat näitä perusviettejä. Eteeristä ruumista vastaavat kolme alinta chakraa tai voimakeskusta. Näistä svadhisthana eli pernachakra vastaa elämänvoiman atomien sulattamista ja jakamisesta ympäri ruumista. Kolmas chakra, manipura tunnetaan nimellä igneous plexus (tulen keskus) kuvaten sen sisältämää energiaa tai tulta (rikkiä).

Astraaliruumis vastaa ihmisen hermojärjestelmän tuottamia kognitiivisia toimintoja. Siihen sisältyvät sekä marsin hallitsema himoruumis eli kama rupa, joka muodostuu himo- tai astraaliaineesta, että kuun hallitsema manas, mieli. Nuo molemmat ovat Toisen Logoksen toisen vuodatuksen luomia tasoja, jotka ovat evoluution kulussa erkaantuneet tai paremminkin nousseet ylös materiasta. Astraaliruumis nähdään vastakkaisena eetteriruumiille, jonka tehtävänä on ruumiillisen elämän ylläpito ja jatkuvuus. Astraaliruumis kuluttaa koko ajan fyysistä ruumista ja sen elämää, sillä sen aine on alun alkaen syntynyt hajottamalla tai hienojakoistamalla materiaa. Astraalista järjestelmää vastaavat chakrat ovat vishuddha eli kurkkuchakra ja ajna, otsachakra. Jälkimmäisestä käytetään myös sanskritinkielistä nimeä shashi mandala, kuun keskus. Länsimaisessa okkultismissa esiintyy usein nimi lunar plexus. Antroposofisen lääketieteen mukaan astraaliruumis on suuntautunut fyysisen ruumiin sairastuttamiseen. Se vastaa alkemistien suolaa. Järjestelmässämme käy jatkuvasti kamppailu noiden kahden ruumiin voimien välillä. Paracelsus käyttää astraaliruumiista nimeä corpus sideribus, ja hänen mukaansa kaikki sairaudet voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään elementaalisiin ja sidereaalisiin. Elementaaliset sairaudet liittyvät eetteriruumiiseen ja ne ovat usein sen vahingoittumista ulkoisten tekijöiden kuten bakteerien vaikutuksesta. Sidereaaliset sairaudet liittyvät taas astraaliruumiiseen. Länsimaisen lääketieteen kahtiajako somaattisiin eli ruumiillisiin ja psykiatrisiin, mielen sairauksiin on siten perusteltu. Englannin kielessä on hyvä sana "lunatic", joka ei tarkoita pelkästään kuuhullua vaan yleensäkin mieleltään sairasta ihmistä. Mieltä hallitsee kuu, Luna. Paljon on myös tutkittu mielen sairauksien ja kuun vaiheiden yhteyttä. Kansanviisaushan sanoo, että hulluus lisääntyy poikkeuksetta täysikuun aikaan. Sigmund Freud kehittäessään psykoanalytiikan oli pakotettu lisäämään libidon, seksuaalivietin rinnalle thanotoksen, kuolemanvietin. Freud ei ollut alkemisti, mutta hänen oivalluksensa vastaa täysin hermeettisen perimätiedon opetusta elämää ylläpitävästä eetteriruumiista eli libidosta ja ainetta kuluttavasta astraaliruumiista eli thanatoksesta.

Ihmisen kuudetta prinsiippiä eli buddhia hallitsee merkurius, joka on sanskritin kielellä budha. Alkemiassa merkurius on sukupuoleton, androgyyni. Syntymäkartassa hallitseva merkurius tekee ihmisestä puhumisen ja kirjoittamisen mestarin. Hän oivaltaa nopeasti, mitä muut ajattelevat, ja lainaa heidän ajatuksiaan. Tämä heijastaminen tai muiden vaikutusten imeminen on tärkeä osa merkuriusta samoin kuin sen hallitsemaa alkuainetta, elohopeaa. Metallit kulta mukaan lukien liukenevat elohopeaan. Kontaktissa maskuliinin kanssa merkurius heijastaa maskuliinista luontoaan kun taas feminiini saa hänessä pinnalle feminiinisen luonnon. Alkemiassa merkurius tai elohopea on välittävä tekijä älyä edustavan suolan ja viettitoimintaa edustavan rikin välillä. Merkurius tai kuudes prinsiippi buddhi edustaa tahdonvoimaa, jota tarvitaan sekä älyllisten suunnitelmien että viettien luomien houkutusten toteuttamiseen. Jupiter tai Zeus, jumalten kuningas hallitsee korkeinta prinsiippiä atmania.

Antroposofisessa lääketieteessä astraalinen ja eteerinen järjestelmä nähdään osittain kilpailevina ja niiden välissä välittäjänä toimii kolmas järjestelmä, rytminen järjestelmä. Rytmisen järjestelmän edustajina ihmisruumiissa pidetään sydäntä ja keuhkoja, joita hallitsee neljäs chakra, anahata eli sydänchakra. Sydämen ja keuhkojen toiminnassa rytmi ja sen vaihtelu on silmiinpistävä ominaisuus. Kun ihminen joutuu fyysiseen rasituksen, hänen pulssinsa ja hengitystiheytensä nousee. Hengästyessä on taas vaikeaa keskittyä mihinkään älylliseen ponnistukseen. Voimakas esteettinen kokemus tai älyllinen oivallus taas saa ihmisen hengähtämään syvään. Tämän vuoksi muinaiset joogatekstien kirjoittajat ovat havainnoineet: "Indriyanam manonathah manonathastu marutah" – mieli on aistien herra ja hengitys on mielen herra. Syvässä lepotilassa tai meditatiivisessa tilassa ihmisen hengitys hidastuu ja voi jopa lakata kokonaan. Meille on tuttuja tarinat joogeista, jotka ovat näytösluontoisesti antaneet haudata ruumiinsa maan alle päiviksi tai jopa viikoiksi ja heränneet sitten "henkiin" syvästä meditatiivisesta tilastaan kun heidät on jälleen kaivettu ylös. Joogan esoteeriset koulukunnat pitävätkin hengitystä syypäänä ihmisen rajoitettuun olotilaan ja hengityksen lakkaamista tienä vapautukseen. "Tasmin sati shvasaprashvasayorgativicchedah pranayamah" – pranayama tarkoittaa harjoitusta, joka vähentää eron sisään- ja uloshengityksen väliltä.

Merkurius

Merkuriuksen tuntomerkki on paitsi siivet kantapäissä niin myös caduceus, merkuriuksen sauva. Caduceus muodostuu kahdesta käärmeestä, jotka kiertävät pylvästä. Itse pylväs päättyy siivekkääseen palloon, jota H.P.B. kutsuu taivasvaeltajaksi. Caduceus on täysin identtinen intialaisen ihmisen hienojakoisia kanavia eli nadeja kuvaavan järjestelmän kanssa. Keskellä on susumna, joka päättyy korkeimpaan chakraan, sahasraraan. Susumnaa kiertävät vasemmasta sieraimesta alkava ida, kuun kanava ja oikeasta sieraimesta alkava pingala, auringon kanava. Näihin kahteen viimeksi mainittuun kanavaan liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Joogan harjoittajat tietävät, että harjoituksia kuten Asanoita saa tehdä vain hengityksen kulkiessa vasemman sieraimen kautta. Tällöin ida nadi on aktiivinen ja se tarkoittaa mielen ja henkisten prosessien aktivoitumista. Ruokailun jälkeen hengityksen tulisi kulkea oikean sieraimen kautta, jolloin pingala nadi aktivoituu. Se edesauttaa ruuansulatusta ja ylipäätänsä kaikkia ruumiillisia prosesseja. Idan, kuun kanavan toiminta hallitsee astraalista järjestelmää ja pingalan, auringon kanavan toiminta taas eteeristä, ruumista ylläpitävää.

Intian hermeettisessä traditiossa ihmistä kutsutaan hamsaksi, joutseneksi. Tähän hamsaan sisältyy esoteerinen opetus. Hamsa muodostuu kahdesta tavusta "ham" eli "minä" ja "sa" tai "so" eli "hän". Ihminen toistaa lakkaamatta hengittäessään tätä "soham" -mantraa, sisäänhengittäessä "ham" eli minä ja uloshengittäessä "so" eli hän ikään kuin muistutuksena jumalallisesta alkuperästään: "minä olen Hän", minä olen Brahman, Kosminen Olemus. Ristiriita on siinä, että niin kauan kun hän elää ja hengittää, nuo kaksi pysyvät erillään toisistaan, "minä" mikrokosmoksena ja "Hän" suurena makrokosmoksena, johon uloshengittämämme ilma sulautuu. Hamsa tarkoittaa myös kalavahanaa, luojajumala Brahmaan myyttistä ratsua, Ajan Joutsenta. Hiljaisuuden Ääni kertoo meillä tästä ratsusta kauniisti: "Silloin voit levätä suuren Linnun siipien välissä. Ah, suloinen on lepo sen siivillä, joka ei ole syntynyt eikä kuole vaan on AUM kautta ikuisten aikojen". Pranava tai AUM-mantra muodostuu seuraavasti: "A", sisäänhengitys, joka tarkoittaa luomista. "U", tauko sisään- ja uloshengityksen välillä tarkoittaa kosmoksen ylläpitoa, "M", uloshengitys tarkoittaa maailmankauden loppua ja loppuhenkäys eli anusvara pralayaa, kosmista lepokautta. Kosminen Olemus, Logos hengittää maailmoja lakkaamatta sisään ja ulos ja siitä syntyy kosminen ääni tai "äänetön ääni" AUM. Tässä kosmisessa äänessä, omkarassa ei kuitenkaan ole taukoja tai erotettavissa eri vaiheita vaan se on ikuinen virta, nada. Ihminen oivaltaa tämän AUM:in ainoastaan sulauttamalla yksilöllisen rytminsä kosmiseen rytmiin ja lakkaamalla hengittämästä maallisessa merkityksessä. Elohopea eli hengitys on lähtökohta prosessissa, jonka lopputuloksena on kallisarvoinen viisasten kivi.

Muladhara chakra

Viitatessaan viisasten kiveen alkemistit käyttivät anagrammia "VITRIOL" – Visita Interiora Terrae Rectificandoque Invenies Occltum Lapidem – tunkeudu maan ytimeen ja oikaisemalla se löydät viisasten kiven. Jos nyt muistamme, että viisasten kivi on sama kivi, jonka Saturnus nieli, ja Saturnus vastaa maaelementtiä, olemme jälleen lähempänä alkemian keskeistä mysteeriä. Karkeinta materiaa vastaa itämaisessa järjestelmässä ihmisen alin chakra, muladhara eli peruschakra. "Mula" tarkoittaa "juurta" ja "adhara" "perustaa". Tämä "perusta" vastaa Raamatussa useassa kohdassa mainittua kulmakiveä: "Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene", (Jesaja 28:16, 1. Pietarin Kirje 2:6) ja "Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?" (Matteus 21:42). Vapaamuurariudessa tämä rakentamissymboliikka on keskeistä. Kardinaali Nicholas Cusa sanoo teoksessaan Opera (Basel 1563), että mestari laskeutuu Jerusalemista kivikkoiseen autiomaahan työstämään kiviä temppeliä varten ja että sielu Jumalan pojan morsiamena kokee saman muutoksen kuin kivet, joita työstetään. Maaelementin symboli itämaisessa hermetismissä on neliö. Näin "kulmakivi" ja temppelin perusta (="adhara") on työstetty nelikulmainen kivi, joka kuvaa muladhara chakraa. Sen keskustassa eli aineen tai maan keskustassa lepää kulakundalini, käärmetuli. Kundalini on Kolmannen Logoksen voima, joka luotuaan karkeimman materian kääntyy ylöspäin kohti hienojakoisuutta ja ilmenee luomakunnan kehittyneissä yksilöissä. Antiikin aikana vihkimysseremonia tapahtui usein temppelin salaisessa, maanalaisessa kryptassa. Muladhara chakra on kuitenkin todellinen temppeli, ja kundalinin herättäminen osa vihkimystä. Siinä adepti herättää neofyytin kundalinin ja johdattaa sen selkärangan hienojakoista kanavaa susumnaa pitkin ylös korkeimpaan shakraan, sahasraraan. Tuolloin neofyytti näkee valaistuneella ymmärryksellään kaikkien asioiden todellisen luonteen. Ne harvat kirjalliset maininnat, joissa vihkimykseen osallistuneet ovat kertoneet seikkaperäisesti, mutta tiukan vaikenemislupauksen antaneina kokemuksistaan, kuvaavat ylimaallisia tiloja, jossa kokelas on siirtynyt taivasmaailmaan ja kohtaa siellä jumalolentoja, jotka siunaavat häntä. Tuo olotila on kuitenkin väliaikainen, koska se on tuotettu keinotekoisesti kokeneen adeptin tahdon voimalla. Oppilaan oma läpikäymätön karma palauttaa hänet takaisin normaaliin olotilaan. Siemen on kuitenkin kylvetty, ja sen jälkeen on oppilaan tehtävä saavuttaa salaisen prosessin kautta tuo ylevä tila uudelleen, niin että hän halutessaan voi nostaa kundalininsa ylös milloin tahansa.

Ehkä selvin kundalinia kuvaava symboli länsimaisessa alkemistisessa järjestelmässä on serpens sulphuris, Mooseksen vaskikäärme. Se esittää ristinpuuhun naulittua käärmettä. Risti itsessään on aineen symboli, sen neljä sakaraa kuvaavat neljää peruselementtiä, maata, vettä, tulta ja ilmaa. Lepäävä kundalini on naulittu aineen ristille, toisin sanoen lepää naulittuna aineen keskustaan. Kundalinin herättämistä kuvaa myös klassinen matemaattinen ongelma, ympyrän neliöiminen. Vaikkakin ympyrän neliöiminen on askarruttanut matemaatikkoja antiikin Kreikan päivistä lähtien, sen problematiikka on pohjimmiltaan alkemistinen. Alkemisti Michael Maier teoksessaan Atalanta Fugiens kertoo, miten nelinäisyys pitää ensin sulauttaa tasasivuiseen kolmioon, jota symboloivat saturnuksen musta, kuun valkoinen ja auringon keltainen. Tämä kolmio pelkistyy alkemistisen prosessin lopputuloksena ympyräksi, joka on punainen lapis. Probleema sisältää siis alkemian keskeisen salaisuuden.

Vihkimysriittiä symboloi kuolema ja uudestisyntyminen. Tässä tapauksessa se tarkoittaa alemman astraalisen luonnon kuolemaa. Vihkimyksessä astraaliruumis, terra damnata tai terra adamica (Aadamin maa) kuolee. Sama symboliikka löytyy myös kristinuskosta, jonka perustajat kuten Paavali olivat myös vihittyjä: "Kun tiedämme, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi" (Room. 6:6). Tuo "vanha ihminen" eli astraaliruumis ennen vihkimystä laskeutuu alkemian sanoin "pyhään pimeyteen", toisin sanoen hajoaa alkutekijöihinsä. Eräs alkemistien tunnuslauseista "solve et coagula" – liuota ja kiinteytä, kuvaa samaa prosessia, jossa ruumiin moninaiset osat eli alkemian metallit ensin liuotetaan universaaliin liuottimeen ja sitten palautetaan uudestisyntyneessä hahmossa. Philosophica pura vuodelta 1619 sanoo: "Liuottaminen on ruumiin muuttamista puhtaaksi hengeksi. Kiinteyttäminen on hengen muuttamista jälleen aineeksi, kuten mestarin ohje sanoo: ’Muuta ruumis hengeksi ja henki ruumiiksi. Hän, joka on ymmärtänyt tämän, on saanut kaiken; hänellä, joka ei ymmärrä, ei ole mitään.’ " Egyptiläinen myytti Osiriksesta sisältää samat ainekset. Osiris oli maanpäällinen hallitsija, joskin turhamainen sellainen. Tuo maanpäällinen Osiris symboloi vihkimätöntä ihmistä. Hänen kateellinen veljensä Seth valmisti muumioarkun, jota jokainen juhlissa oleva halusi kokeilla. Arkku oli tarkoituksella valmistettu Osiriksen mittojen mukaan ja sopi siten vain hänelle. Kun Osiris meni arkkuun, Seth löi kannen kiinni ja heitti arkun Niilin kuljetettavaksi. Osiriksen uskollinen puoliso Isis yhdessä sisarensa Nefthyksen etsi miehensä ruumiin ja löysi se puun juuriin takertuneena. Kun Seth sai tietää tästä hän pilkkoi Osiriksen ruumiin 14 osaan ja kätki ne eri puolille Egyptiä. Isis kokosi Osiriksen ruumiin ja samalla hedelmöittyi neitseellisesti. Isis synnytti pojan, haukanpäisen Horuksen, jota Egyptissä palvottiin auringonjumalana. Horus löi taistelussa Sethin ja lunasti paikkansa koko Egyptin kuninkaana.

Myytti Osiriksesta sisältää Kristuksen elämän keskeiset kohdat. Neitsyt Maria samaistetaan usein pakanallisiin jumalattariin kuten Isikseen ja Astarteen. Nuo molemmat ovat myös kuun jumalattaria ja useissa katolisissa ja ortodoksissa neitsyt Marian kuvissa hänet kuvataan seisomassa kuunsirpin päällä ikään kuin muistuttamassa muinaisesta pakanallisesta alkuperästään. Kuu symboloi alempaa kuuluontoa, joka kuitenkin synnyttää kohdustaan uuden auringon ruumiillistuman, Horuksen tai Kristuksen. Alkemia muistuttaa kuitenkin tuon alemman luonnon kaksinaisesta puolesta kutsumalla häntä neitsyeen ohella myös portoksi. Varhaiskristillisessä roomalaisessa taiteessa Kristus samaistettiin auringonjumala Heliokseen ja hänet kuvattiin samanlaisena parrattomana nuorukaisena pään auringon säteiden ympäröimänä, ennen kuin kreikkalaista alkuperää oleva varttunut Kristus-hahmo syrjäytti hänet. Lapsi, joka samaistetaan aurinkoon, on tavallinen symboli alkemiassa ja kuvaa uudestisyntynyttä astraaliruumista, viisasten kiven kullaksi muuttamaa rautaa. Osiriskultissa kuitenkin vihkimysriitin ainekset ovat ajallisesti oikeassa järjestyksessä, neitseellinen syntymä seuraa ristiinnaulitsemista (Osiriksen naulitsemista puiseen arkkuun) ja kuolemaa.

Kristinuskon tärkein opinkappale on ylösnousemus, joka ei kuitenkaan rajoitu vain Kristukseen vaan tulee jokaisen vihityn osaksi: "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman" (Room. 6:4). Alkemiassa yleisimmin esiintyvä uudestisyntymisen symboli on feenikslintu, joka sytyttää pesänsä ja syntyy tulen kautta uudelleen. Tuli uudestisyntymisen välineenä löytyy myös kristinuskosta, Johannes Kastaja sanoo: "Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella" (Matt. 3:11). "Kaste vedellä" tarkoittaa tässä astraaliruumiin valmistamista eli alkemian "tislattua vettä" ja "kaste Pyhällä Hengellä ja tulella" on varsinainen vihkimys eli uudestisyntyminen. Tämä uudestisynnyttävä tuli tarkoittaa monadin hallinnassa olevaa Kolmannen Logoksen energiaa, Kundalinitulta. Alkemiaa kutsutaankin tulen tieteeksi, koska kaikki sen prosessit saavat voimansa Käärmetulesta. Menneinä aikoina tietämättömät ihmiset käyttivät alkemisteista usein pilkallista nimitystä puuskuttajat (puffers) viitaten heidän tapaansa käyttää palkeita tulen kohentamiseen. Kuinka oikeassa he olivatkin, toisin alkemistit eivät vain kohentaneet tulta palkeiden avulla vaan hallitsivat käärmetulta hengityksellään.

Viisasten kivi muuttaa epäjalot metallit kullaksi. Marsin hallitsema rauta eli ihmisen astraaliruumis muuttuu auringon eli Logoksen hallitsemaksi kullaksi. Merkuriuksen ja venuksen liitosta syntyy rebis, kaksoissuola. Toisin sanoen merkuriuksen edustama henkinen energia yhdistää suolan ja rikin. Härän venus muuttuu korkeammaksi vaa’an venukseksi, joka kuvataan pitelemässä vaakaa sisäisen tasapainon merkkinä. Eteerinen (miehinen, aurinko) ja astraalinen (naisellinen, kuu) ruumis yhtyvät toisiinsa, ja ihmisestä tulee hermafrodiitti, kuningas ja kuningatar samassa ruumiissa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita noiden kahden ruumiin yhtymistä siten, että ne kadottaisivat sisäisen vastineensa vaan että ne lopettavat keskinäisen taistelunsa ja alistuvat saman herran, Hengen palvelukseen. Sen vuoksi viisasten kiveä on myös sanottu elämän eliksiiriksi, joka parantaa kaikki sairaudet. Hippokrates on sanonut: "Jos ihminen olisi yksi, hän ei koskaan sairastuisi" ja: "Ei ole mahdollista löytää syytä sairauteen siinä, mikä on yksi". Lopputuloksena on synnistä eli sairauksista ja kuolemasta vapaa ihminen, joka hermeslintuna on vapaa kulkemaan kaikilla maailmankaikkeuden tasoilla, maapallon muodossa olevalla fyysisellä, vesipisarojen edustamalla astraalisella ja aurinkona kuvatulla henkisellä. Hermeslinnun tavoin hän kuitenkin puree lihaansa siitä tuskasta, että joutuu kieltäytymään lopullisesta vapautuksesta ja jäämään maailmaan auttamaan kärsiviä ja tietämättömiä ihmisiä.