Sauli Siekkinen
Riippuvuuksien ymmärtäminen
Sairaudeksi tulkittavaa riippuvuutta on esiintynyt yhtä kauan kuin sivilisaatioitakin. Varhaisissa yhteiskunnissa riippuvuus on tarkoittanut lähinnä riippuvuutta päihdyttävistä aineista kuten alkoholista, mutta viimeisen 50 vuoden aikana riippuvuutta aiheuttavien aineiden ja toimintamuotojen määrä samoin kuin riippuvaisten määrä on lisääntynyt monikertaisesti. Riippuvuutta internetistä ei tunnettu vielä esimerkiksi 20 vuotta sitten. Lisäksi jotkin riippuvuuden muodot ovat tulleet esiin vasta yhteiskunnan ja perhesuhteiden muuttumisen myötä; läheisriippuvuudesta olisi tuskin puhuttu perhekeskeisessä maatalousyhteiskunnassa.
Karkeasti ottaen riippuvuuden aiheuttavat aineet tai toimintamuodot voidaan jakaa kahteen ryhmään: passiivisen, unenkaltaisen tyydytyksen tilan aiheuttavat aineet kuten alkoholi, heroiini ja kannabis. Tällöin kaikki huolet väistyvät ja ihminen vajoaa raukeaan unenomaiseen tilaan. Toinen ryhmä ovat aktivoivat aineet kuten amfetamiini, kokaiini ja alkoholin nousuhumala sekä erilaiset toimintamuodot, kuten rahapelit, missä ihminen aktivoituu ja kokee, että elämä on hetken aikaa käsissä.
Kukapa ei haluaisi paeta yhteiskunnan uhkia ja vaatimuksia edes hetkeksi menestyksen huumaan tai turruttaa ahdistuksensa eri keinoin. Riippuvuuden syntyminen on kuitenkin yksilöllistä. Sillä on oma ulottuvuutensa ja sen menestyksekäs hoitaminen vaatii syvempää ihmistuntemusta.
Antroposofisessa hoitopedagogiikassa riippuvuus nähdään ongelmana ihmisen elämän tarkoituksen etsinnässä. Jokainen kantaa syntymästään saakka tiettyä tarkoitusta elämälleen. Tämä tarkoitus saa aina uutta sisältöä elämänvaiheissa, joita kutsutaan kuunsolmukohdiksi. Nämä sattuvat ihmisen elämänkaaren aikana 19, 38, 56 ja 74 vuoden vaiheille. Niiden aikana ihminen yleensä alkaa pohtia joko tulevaisuutensa suuntaviivoja tai läpikäydä menneisyyttään, miten hyvin on onnistunut nuoruuden ihanteensa toteuttamisessa. Jos syntymässä saatu impulssi ei riitä kantamaan 19 vuoden ikään tai jos silloin ei saada olosuhteiden pakosta uutta, selvää suuntaa elämälle, elämän tarkoitukseksi tulee helposti vain pako kaikista velvollisuuksista ja sisäisistä moraalisista kysymyksistä. Ihminen pyrkii sammuttamaan omatuntonsa äänen joko passivoivilla huumeilla tai toimintamuodoilla, jotka uskottelevat, että elämä on hallinnassa ja menee lujaa vauhtia eteenpäin. Sisäistä onttoutta peittäviin pakonomaisiin toimintoihin syntyy riippuvuus.
Ihminen syntyy maailmaan tietyllä hetkellä toteuttaakseen karmansa määräämän elämäntehtävän. Tuo karma on kätketty hänen minuuteensa, monadiin, ja sekä hänen ruumiinsa että mielensä ovat mukautuneet toteuttamaan tuota elämäntehtävää. Yleinen sääntö on, että ihminen luo nykyisen elämän karman edellisessä elämässään ja seuraavan elämän karman nykyisessään. Ne lähtökohdat, joihin hän kulloinkin syntyy, on hän itse luonut teoillaan edellisessä elämässään. Itse asiassa koko sen hetkisen elämän käsikirjoitus pääpiirteittäin on luotu edellisessä elämässä ja on valmiina odottamassa ilmituloaan korkeammassa mielessä.
Minuuteen kätketty elämäntehtävä on yleensä oppimista, jonkin persoonallisuuden puolen kehittämistä, jota ihminen vältti edellisessä elämässään tai joka ei vain olosuhteiden pakosta saanut ilmentyä. Kuun laskusolmu syntymäkartassa yleensä kertoo, mihin kehitys jäi edellisessä elämässä, ja noususolmu taas sitä ihannetta, mitä kohti hän on kulkemassa. Näiden väliin jää koko ihmisen elämänkaari, ja hän itse on vastuussa siitä, miten hyvin sen aikana voi kulkea koti ihannettaan. Karman sanelema elämäntehtävä on niin voimakas, että se etsii ilmituloaan joka hetki ihmisen elämässä, ei vain kuunsolmukohdissa, vaikkakin noissa saatu impulssi antaa tärkeitä suuntaviivoja tuleville vuosille.
Ihmisen korkeampi minuus on tahtoluonto, sen impulssit ovat sukua sille korkealle tahdolle, joka on luonut koko maailmankaikkeuden. Monadin tahtoaspektin lisäksi ihmisen minuudessa vaikuttaa viisausaspekti, sanskritinkielellä buddhi. Jos ihminen elää oikein toteuttaaksensa elämäntehtäväänsä, hänen tahtoluontonsa antaa hänelle varmuutta ja viisausaspekti taas johdattaa häntä eteenpäin elämän haasteissa. Tällaisen ihmisen elämä on kuin voimakas virta, hän on yhteydessä korkeampiin energioihinsa ja nämä ilmenevät yhä voimakkaammin hänen elämässään. Hänen elämäntyönsä, oli se toteutettu millä elämän osa-alueella hyvänsä, on vaikuttavaa. Muut näkevät hänessä ihmisen, joka on todella omalla alallaan ja toteuttaa itseään vailla pelkoja ja estoja. Hän itse saa palkintonsa siitä, että on elänyt ihanteidensa mukaan ja tuntee siten sisäistä rauhaa.
Riippuvuuksien synnyssä tahtoaspektilla on oma tehtävänsä. Koska elämäntehtävän toteutumista ohjaa tahtoaspekti, monissa riippuvuuksissa tuon tahdon sammuttaminen on olennaista. Viisausaspekti yhdessä tahtoluonnon kanssa soimaa omatuntona ihmistä, joka elää vastoin todellista elämäntehtäväänsä. Tuolloin ihminen joko konkreettisesti tietää, että ei elä oikein, tai vain kokee selittämätöntä ahdistusta ja sisäistä levottomuutta. Monet riippuvuutta aiheuttavat toiminnot ja kemialliset aineet pyrkivät juuri sammuttamaan omantunnon ääneen ja siten rauhoittamaan sisäistä levottomuutta.
Kuten aiemmin oli puhe, nämä riippuvuuden kohteet voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat rauhoittavat, passivoittavat aineet kuten alkoholi, kannabis, opiumjohdannaiset kuten heroiini, kodeiini ja buprenorfiini sekä rauhoittavat lääkeaineet kuten bentsodiatsepiinit. Nämä pyrkivät konkreettisesti sammuttamaan soimaavan omantunnon irrottamalla korkeamman minuuden astraaliruumiista ja elämästä. Näiden huumausaineiden käyttö aiheuttaa aina päihtymystilan ja sen mentyä ohi vieroitusoireita. Päihtymystilan aikana astraaliruumis vajoaa minuudettoman näennäisrauhan tilaan ja erkanee eetteriruumiista. Vailla astraalisuuden ohjausta eetteriruumis taas kiinnittyy yhä lujemmin fyysiseen ruumiiseen, sillä ilman pysyvää keskusta se hajoaisi ympäristöön. Tietoisuutta kantavan astraaliruumiin palatessa päihtymystilan jälkeen eetteriruumiiseen, tämän voimakkaampi sitoutuminen aineelliseen ruumiiseen aiheuttaa sekä fyysisen että psyykkisen raskauden tunteen, mikä tunnetaan yleisesti krapulana. Siihen liittyy sekä fyysisiä oireita kuten päänsärky ja pahoinvointi että itsesyytöksiä, masennusta ja katumusta.
Huumausaineiden käyttö muistuttaa unitilaa, siksi useita niistä onkin käytetty unilääkkeinä. Päihtymystilana tunnettu poissaoleva tila tarkoittaa juuri astraalisielun osittaista irtaantumista fyysisyydestä ja aistimaailmasta, mikä käytön alkuvaiheessa saattaa olla miellyttävä kokemus. Erona luonnolliseen uneen päihdytteiden luoma horros ei ole virkistävää, sillä sen aikana kosmisen astraliteetti ei ota haltuunsa ihmiskehoa eikä uudista sitä, vaan ihmisen oma astraliteetti vain irtoaa osittain fyysisyydestä. Ulospäin humalaisen puhe sopertaa ja hänen liikkeensä ovat epävarmoja, sillä tietoisuus ei pysty kunnolla ohjaamaan eetteri- ja fyysistä ruumista. Hän itse taas kokee maailman vääristyneenä ja saattaa jopa kokea aistiharhoja, koska aistimukset eivät välity enää vaivattomasti eetteriruumiista astraaliruumiiseen. Pitkäaikainen päihdytteiden käyttö heikentää tahdonvoimaa, sillä korkeamman minuuden vaikutus alemmille tasoille vähenee kerta kerralta. Vaarallisempi sivuvaikutus on kuitenkin astraaliruumiin ulkokuoren vaurioituminen. Normaalitilassa ihmisen astraaliruumiin ympärillä on tihentyneestä astraaliaineesta muodostunut suojakuori, joka estää astraali- ja elementaalimaailman vaikutteiden pääsyn ihmisen tietoisuuteen ja suojelee ihmisen mieltä myös hänen oman ruumiinsa eetteritason perusprosesseilta. Murtautuessaan kokemattomaan tajuntaan nämä vaikutteet ja ruumiin aineenvaihduntaprosessit ovat niin voimakkaita, että ne aiheuttaisivat välittömän psyykkisen sairastumisen. Tietyt huumausaineet, varsinkin hallusinogeenit, joita käsitellään myöhemmin enemmän, vaurioittavat tätä kuorta ja mahdollistavat ihmisen kontaktin astraalimaailman tai elementaalimaailman olentojen kanssa. Shamanistisessa perinteessä näillä "matkoilla" oli tärkeä rooli, sillä shamaanit toivat niiden kautta tietoa astraalimaailmasta ja pystyivät jopa vaikuttamaan luonnon voimiin, mikä oli tärkeää luonnon armoilla elävässä metsästäjä-keräilijäyhteisössä. Shamaaniksi ei tosin kelvannut kuka tahansa vaan siksi haluavan piti tehdä vaivalloisia ruumiin- ja mielenharjoituksia ja ennen kaikkea hänen tahtonsa piti olla raudanluja, jotta astraali- tai elementaalimaailma ei saanut hänen mieltään valtaansa. Nykyajan alkoholistien tai heroinistien kohdalla tilanne on täysin toinen. Riippuvuus päinvastoin heikentää heidän tahdonvoimaansa ja alistaa siten heidät astraalimaailman vaikutteiden ohjattavaksi. Delirium eli vanhemmalta nimeltään juoppohulluus tarkoittaa pitkäaikaisen käytön aiheuttamaa harhatilaa, jossa astraalimaailma näyttäytyy alkoholistille konkreettisina muotoina ja voi jopa ohjata hänet tekemään väkivallantekoja. Astraalimaailman demoniset voimat voivat myös ajaa riippuvaisen tekemään itsemurhan eikä hänen heikentynyt tahtonsa pysty enää vastustamaan tätä. Kannabis eroaa jonkin verran muista rauhoittavista huumeista, sillä sen aiheuttama aistikokemusten terävöityminen johtuu elementaalimaailman puolitietoisesta kokemisesta.
Hallusinogeenien ryhmään kuuluvat LSD, psilosybiini, meskaliini ja ekstaasi. Ne aiheuttavat jo ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien harha-aistimuksia, jotka käyttäjä myös muistaa ja pystyy jälkikäteen kuvailemaan hyvin tarkkaan. Ne avaavat portin elementaalimaailmaan, jolloin sen vaikutelmat ja prosessit pääsevät astumaan käyttäjän tajuntaan. Käyttäjä ei yleensä pysty itse mitenkään hallitsemaan näitä vierailuja, ja toisinaan ne saattavat saada hyvinkin pelottavia muotoja. Käyttäjät itse puhuvat "hyvistä matkoista" ja "huonoista matkoista". Hallusinogeenien vaikutus alkaa ensin näköhallusinaatioina, jolloin näkökentässä havaitaan värikkäitä geometrisia tai symmetrisiä kuvioita, jotka muistuttavat migreeniauraa. Pohjimmiltaan näissä on kyse samasta ilmiöstä eli aistimusten primaariprosessien tunkeutumisesta tajuntaan. Tämä on tyypillistä ylitettäessä kynnys elemantaalimaailmaan. Aistit herkistyvät ja vääristyvät: esineiden muodot muuttuvat, esineet muuttuvat liikkuviksi, värit voimistuvat ja muuttuvat hehkuviksi. Haju-, maku- ja kosketusaistimukset muuttuvat. Jälkikuvat kestävät pitkään. Esineiden merkitys saattaa muuttua ja ne saattavat saada symbolisen sisällön. Äänet aistitaan usein voimistuneina ja erilaisina. Eri aistit sekoittuvat toisiinsa siten, että käyttäjä voi "kuulla värejä ja kosketella musiikkia". Etäisyyksien ja nopeuksien arviointi muuttuu. Ympäröivä maailma muuttuu epätodellisiksi mielikuviksi. Usein tällaiseen "matkaan" liittyy itsetunnon epärealistista kohoamista ja monenlaisia minätunteen ja minäkuvan muutoksia. Persoonallisuuden jakautumisen vaikutuksesta henkilö voi kokea siirtyvänsä itsensä ulkopuolelle. Suurehkoin annoksin tai herkille henkilöille hallusinogeenit voivat aiheuttaa psykoottista mielenhäiriötä muistuttavan tilan kuulo- ja ajatteluharhoineen, voimakkaine pakkomielteineen ja persoonallisuuden jakautumisineen. Pahinta hallusinogeeneissa on, että ne vaurioittavat välittömästi astraaliruumiin kuorta, ja joskus tämä vaurio saattaa jäädä pysyväksi jo ensimmäisellä käyttökerralla. Se ilmenee joko jälkimatkoina, joissa käyttäjä voi kokea vastaavanlaisia harhoja päiviä tai jopa viikkoa viimeisen käyttökerran jälkeen, tai pahimmillaan välittömänä psykiatrisena sairastumisena. Monilla nuorilla LSD:n tai ekstaasin ensimmäinen kokeilu on johtanut skitsofrenian puhkeamiseen ja loppuiän psykiatriseen hoitoon tai pahimmillaan itsemurhaan. Hallusinogeenien käyttö on innoittanut myös monia taiteilijoita. Keski-Amerikan intiaanien käsitöissä esiintyy vastaavia kulmikkaita, geometrisia muotoja, jotka liittyvät meskaliinin tuottamiin aistimuksiin, ja Beatlesin jäsenet ovat tunnustaneet monien yhtyeen myöhemmistä läpimurtoiskelmistä saaneen innoituksensa huumematkoista.
Toiseen ryhmään riippuvuuksien aiheuttajista kuuluvat piristeet. Ne voivat olla viattomia ja yleisesti käytettyjä kuten kahvin kofeiini, suklaan teobromiini ja tupakan nikotiini, tai varsinaisia huumausaineita kuten amfetamiini ja kokaiini. Myös erilaiset riippuvuutta aiheuttavat toiminnot kuten pelihimo ja työnarkomania kuuluvat tähän ryhmään. Kun päihdytteet pyrkivät sammuttamaan omantunnon äänen passiivisella, unenomaisella keinotekoisella rauhan tilalla, piristeet taas hukuttavat sisäisen tyhjyyden päämäärättömään näennäistoimintaan. Ihminen joka ei ole löytänyt sisäistä elämäntehtäväänsä pyrkii usein korvaamaan tahto- ja viisausaspektien tuen puutteesta syntyvän epävarmuuden ja tyhjyydentunteen työskentelemällä ahkerasti harjoittamassaan ammatissa. Vaikka tuon työn suorittaminen ei tuota hänelle tyydytystä ja palkkiota, hän pitää siitä kiinni ja rakentaa tulevaisuutensa yksin sen varaan. Hän tulkitsee sisäisen tuen puutteen ja huonon omantunnon virheellisesti ehkä siten, että hän ei ole ollut tarpeeksi ahkera eikä omistaudu työlleen tarpeeksi. Koventuvien taloudellisten arvojen ohjaama markkinatalous osaa myös hyväksikäyttää tätä sisäistä epävarmuutta ja saada ihmiset omistautumaan yhä vahvemmin epätyydyttävään työhönsä. Jatkuvat irtisanomisuhat pitävät huolen siitä, että oikeudesta työhön taistellaan. Jossain vaiheessa yleensä muiden piristeiden käyttö astuu mukaan. Työvirettä pidetään yllä kahvin tai kofeiinipitoisten energiajuomien avulla. Nuorilla amfetamiini saattaa olla ratkaisu suoritus- ja kilpailukyvyn parantamiseen. Peliriippuvuuteen ja huumeidenkäyttöön ajautuvat yleensä ihmiset, joilta puuttuu työ ja siten suunta elämälleen, ja käyttöä rahoitetaan usein varkauksilla. Uhkapelit on tietoisesti suunniteltu siten, että ne antavat kuvan vauhdista ja menestyksestä. Hedelmäpeleissä kaksi hedelmää on jo ruudulla ja kolmas voiton takaava tulee varmasti pian. Kasinoissa ja vedonlyöntiurheilussa on taas jatkuva vauhti päällä. Tällaiseen näennäistoimintaan samaistuva ihminen voi helposti uskoa hetken aikaa itsellään olevan elämän valttikortit käsissä. Huuman mentyä ohi seuraa kuitenkin samanlainen krapula kuin huumausaineistakin, ja pelaaja lupaa olla koskaan enää pelaamatta ja häviämättä. Voiton houkutus ja sen tarjoama ratkaisu kaikkiin elämän ongelmiin on kuitenkin yleensä niin suuri, että moni pelivelkainen antautuu uudelleen pelaamaan yhä suuremmilla summilla. Vasta tarpeeksi suuret velat ja läheisten hätä voivat saada peliriippuvaisen etsimään hoitoa. Vastaavasti työhönsä liiallisesti sitoutunut ihminen palaa ennemmin tai myöhemmin loppuun ja joutuu kohtaamaan sisäisen tyhjyytensä.
Hoitopedagogiikan ratkaisu ongelmaan on ihmisen minuuteen kätketyn suuremman tarkoituksen uudelleen löytäminen. Tämä tarkoitus voi valjeta ihmiselle joko spontaanisti tai sen voi oivaltaa terapian kuluessa. Alkoholismista on sanottu, että vain kolme asiaa voivat parantaa sen: rakastuminen, uskoontulo tai vaikea sairastuminen. AA-ryhmien menestyksen salaisuutena voidaan pitää tiivistä yhteisöllisyyttä. Ihminen toteuttaa elämäntehtäväänsä aina yhteisössä, suhteessa muihin ihmisiin. Näin terapiayhteisö tai sitoutuminen uuteen ihmissuhteeseen auttaa aina henkilökohtaisen karman ilmituloa. Koska huumausaineet vaurioittavat suoraan fyysistä ja eetteriekehoa, näiden hoitaminen tasapainoon lääkinnällisen terapian keinoin on tärkeää. Antroposofiset lääkkeet samoin kuin homeopaattisetkin vaikuttavat paljon syvemmin eetteri- ja astraalikehojen prosesseihin kuin kemialliset lääkeaineet. Varsinainen terapia riippuvuuden hoidossa tulee aina olemaan haaste. Vuosien työskentely nimenomaan tahtoaspektin sammuttamiseksi on tehnyt riippuvaisen astraaliruumiista vahvan. Se elää omille impulsseilleen ja vastustaa aluksi kaikkia yrityksiä tuoda järjestystä ja kurinalaisuutta elämään. Myös tässä terapeuttinen yhteisö on avuksi: riippuvuuden ja siitä irtipääsyn kokeneet tunnistavat uuden hoidokin mielen vastustusyritykset ja heillä on samalla tarpeeksi pitkäjänteisyyttä auttaa kohtalotoveriaan. Useimmille riippuvuudesta irtipääsy muodostuu elämäntehtäväksi sinänsä ja he sitoutuvat terapiayhteisöön loppuiäkseen auttaen itse vuorostaan uusia tulokkaita pääsemään irti samasta noidankehästä.
Etusivu Artikkelit