T. K. Laakso

Mitä parapsykologia on ja mitä se ei ole

Kuluvan vuoden [1962] helmikuun 5. pnä sivuutimme astronomisesti mielenkiintoisen hetken. Silloinhan 7 taivaankappaletta oli kukin maahan nähden avaruudessa peräkkäisessä asennossa. Kun oletetaan taivaankappaleilla olevan tietynlainen keskeinen vuorovaikutus, aiheuttaahan kuukin maan pinnalla luode- ja vuoksi-ilmiön, niin monet herkkäuskoiset ihmiset odottivat noina kriitillisinä päivinä 3.–7. helmikuuta tapahtuvan hirveitä luonnonmullistuksia. Toiset uskoivat koko maapallonlaajuisen sodan puhkeavan ja eräät olivat varmat ihmiskunnan lopullisesta tuhosta ja viimeisen tuomion tulosta. Sanomalehtiuutiset sisälsivät mitä merkillisimpiä selostuksia ihmisten erilaisista uskomuksista. Monet Intian uskontojen harjoittajat mm. ryhtyivät rituaalein ja seremoniamenoin lepyttämään tuhon jumalia ja saamaan viimeisen voitelun ennen tuomiolle astumista. Kuitenkin Intian viisas ja kokenut johtaja Nehru varoitti kansalaisiaan tällaisista harhaluuloista ja eksytyksistä kehottaen ihmisiä kuuntelemaan tieteen järkevää kieltä. Tästä huolimatta monilla paikkakunnilla suljettiin koulut ja lopetettiin arkitouhut, jotta ihmisillä olisi tilaisuus olla omaistensa läheisyydessä tuhon tullessa.

Omassa maassamme on sattunut aina silloin tällöin, vaikkakin muista syistä, samantapaisia joukkoliikehtimisiä muka pian tapahtuvan maailmanlopun edellä. Tämän kirjoittajan muistissa on eräitä tragikoomisia tapauksia vuodelta 1910, jolloin ns. Halleyn pyrstötähden pyrstön uskottiin pyyhkäisevän maapallon yli ja aiheuttavan kuumuudellaan ja myrkyllisillä kaasuillaan ihmiskunnan tuhon ja "viimeisen tuomion". Toinen samantapainen muisto on vuosilta 1925-26, jolloin "näkijä" ja hurmossaarnaaja Maria Åkerblom ennusti maailmanlopun tulevan. Monet Pohjanmaan talonpojat möivät hänen kehotuksestaan maansa ja omaisuutensa, kuormasivat vähäiset tavararippeensä hevosen rattaille ja lähtivät "profeetan" osoittamaan paikkaan rukoilemaan yhdessä toisten "uskovaisten" kanssa "armoa ja pelastusta", kuten termi kuului, syntisille sieluilleen.

Jälleen a.d. 1961 on maahamme ilmestynyt "profeetta", oikein Pohjolasta, josta ennustuksien mukaan ihmiskunnalle pitäisikin uuden valon tulla, esittämään erityislaatuisia sanomiaan. Tämä on jälleen saanut ihmisjoukot liikkeelle. Sanomat on kirjoitettu muistiin, monistettu, talletettu nauhalle, niitä on osittain jo selostettu kirkoissakin ja lukuisissa ns. uskovaisten ja luotettujen suljetuissa piireissä. Jälleen kerran sanomissa ennustetaan tuhoa, kuinkas muuten. Ihmiset tahdotaan entisten profetioiden mukaisesti saada "heräämään" ja polvilleen, kuuntelemaan yliluonnollista sanomaa ja uskomaan "taivaallista profeettaa", joka kuten eräs kirkonmies vakavissaan väittää, on täysin Vanhan Testamentin profeettojen tasolla.

Kaikki tämä tehoaa herkkäuskoisiin ihmisiin, ennen kaikkea niihin, jotka ovat kyllästyneet vallitseviin oloihin, sekasortoisuuteen ja valheellisuuteen, jolle kaikelle he odottavat yliluonnollista loppua ja "taivaallisen sotajoukon" esille tuloa.

Samantapaisia profeetallisia sanomia olemme jo pitkän ajan saaneet kuulla lukuisissa "henkimaailman manaajien" eli spiritistien kokoussaleissa, sisärenkaiden istunnoissa ja monien kotien "ikioman taivaallisen henkiolennon" uskollisten kuuntelijain suljetussa piirissä. Milloin näitä sanomia on välittänyt transsiin vaipunut meedio eli välittäjä, milloin taasen sormuksen, kellon tai juomalasin kuljettaja tai automaattikirjoittaja. Jokaisessa tapauksessa on välittäjä suurella hartaudella antautunut tehtäväänsä väittäen olevansa "korkean henkimaailman" palveluksessa. Usein nämä "henkisanomien" välitystilaisuudet ovat olleet julkisia, mutta useimmiten täysin suljettuja ja luottamuksellisia. Jokaisen tällaisen välittäjän ympärille on muodostunut uskonnollinen kantajoukko, joka illasta iltaan kuuntelee ja merkitsee muistiin saatuja sanomia, joita sitten monistettuina jaetaan vain luotettaville ihmisille.

Oman ryhmänsä näiden välittäjien joukossa muodostavat ns. automaattikirjoittajat. Henkilö, joka toteaa hänen kädessään olevan kynän täysin automaattisesti kirjoittavan sanomia ja myös vastauksia hänen itsensä tai hänen ympärillään olevien ihmisten tekemiin kysymyksiin, on omasta mielestään "armoitettu meedio, jolla on julistajan tehtävä". Tämän vuoksi hän hyvin pian havaitsee olevansa kanssaihmisiään kyvykkäämpi ja merkillisempi, joka havainto on omiaan tehostamaan hänen itsevarmuuttaan ja keskittymiskykyään sanomia vastaanottaessaan. Tämän pian huomaavat myös hänen ystävänsä, joissa monissa herää ihastus ja halu omistaa itsekin tuollaisen kyvyn. Eräänä päivänä yksi ja toinen näistä ystävistä huomaakin, että myös hänen kynänsä alkaa antaa sanomia. Sanoman antajaksi ilmestyy, "henkimaailman olento", jolla on mitä merkillisin nimi. Joskus se on itämainen runoilija, toisen kerran se on muinaisegyptiläinen pappi, kolmannen kerran se on eräs puolalainen prelaatti, neljännen kerran se on Pohjois-Amerikassa elänyt muinainen intiaani jne.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että automaattikirjoittamisen kyky, jos sitä kyvyksi ensinkään voidaan sanoa, on sairaalloinen ilmentymä. Se on lisäksi tarttuva, joten eräässä tapauksissa voidaan puhua tietynlaisesta epidemiasta. Varsinkin nuorten ihmisten piirissä se helposti siirtyy yksilöstä toiseen. Onhan tietysti suurenmoista olla toisia "etevämpi ja merkillisempi" ja tulla nopeasti kuuluisaksi, ajattelee moni automaattikirjoituksen vasta-alkaja. Ja kun vielä äitikin on asiasta kovasti innostunut ja tukee lastaan "tässä jalossa harrastuksessa", ovat kaikki tarvittavat edellytykset valmiina. Ja niin alkaa nuoren "profeetan" ura, joka sangen monessa tapauksessa päättyy mielisairaalaan. Aluksi saadut sanomat ovat suorastaan "taivaallisia", niin ihania ja miellyttäviä, että joku kirkonmieskin niistä innostuu ja niitä ihailee. Mutta ajan mittaan sanomat muuttuvat, vähitellen niihin ilmestyy kehotuksia ja käskyjäkin, joita on toteltava. Kirjoittaja määrätään tekemään silloin yhtä ja toista, aluksi sangen viatonta, jossa erikoisuutena on se, että niihin sisältyy yliluonnollisia piirteitä. Esim. kirjoittajaa kehotetaan menemään määrättyyn paikkaan, jossa hänen on tavattava "henkiolennon" tarkoin kuvaama ihminen. Kun kirjoittaja noudattaa tätä määräystä, niin hän ihmeekseen toteaa sen pitävän täsmälleen paikkansa. Tästä kaikesta kirjoittajan usko "henkimaailman" kaikkivoipaisuuteen kasvaa ja hänestä tulee entistä kuuliaisempi käskyjen noudattaja ja täysin kuuro hänen ystäviensä järkeville neuvoille. Tämä vaaravyöhykkeelle liukuminen voi joissakin tapauksissa tapahtua hyvin nopeasti ja toisissa tapauksissa hitaammin, jopa vasta vuosien kuluttua.

Usein kuulee tällaisten sanomien välittäjän ystävien huomauttavan, että he eivät ole huomanneet välittäjässä mitään sairaaloista. Tämä on vaarallista puhetta, sillä se osoittaa näiden henkilöiden olevan tietämättömiä siitä prosessista, joka saa aikaan tällaisen automaattikirjoituksen. Useimmiten he ovat maallikoita, herkkäuskoisia henkilöitä, jotka tuijottavat vain ns. yliluonnolliseen kykyyn ja tuon kyvyn heille antamiin sanomiin, mutta eivät ensinkään huomaa, miten sanomien välittäjän henkinen kehitys alkaa kärsiä. Jos nämä puoltajat olisivat kehittyneempiä ja heillä olisi suurempi annos tervettä järkeä, niin he voisivat todeta miten välittäjän suhteellisuustaju on häviämässä ja miten tämä välittäjä joutuu "henki-maailmasta" käsin kauko-ohjatuksi. Hän kysyy sieltä päivittäin neuvoa kaikenlaisiin asioihin, jopa aivan vähäpätöisiinkin, kuten pukeutumiseen, syömiseen, vieraiden vastaanottamiseen, kyläilemiseen, matkustamiseen, määrättyjen kirjojen lukemiseen ja moneen muuhun asiaan nähden. Jopa kahvikupin sokeripalojen lukukin määrätään hänelle "henkimaailmasta" käsin. On erityisen merkille pantavaa, että tällaisen välittäjän omaiset myös kadottavat suhteellisuustajunsa, jopa usein suuremmassa määrässä kuin välittäjä itse. He käyvät ylpeiksi siitä, että heillä on kodissaan "suojelushenget", jotka ohjaavat heidän arkipäiväistä askareitaan, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Nämä "kotihenget" ovat heille myös mieluisina viihdyttäjinä, sillä heiltä saa tarkkoja kuvauksia mm. siitä, miten kukin "henkiolento" aikaisemmassa elämässään on muka ollut jonkun perheen jäsenen läheinen omainen ja mitä kaikkea tuona aikana on tapahtunut. Kun lisäksi ilta joskus tuntuu pitkältä ja yksinäiseltä, on kotihenki ikävää torjumassa ja jälleen saadaan uusi "jännittävä ohjelma" merkityksi muistiin. Tässä touhussa ei totisesti tarvita radiota eikä TV:tä, sillä piirin harrastajat viihtyvät parhaiten tällä ns. "henkimaailman" aaltopituudella.

Jos kaikille näille välittäjille ja heidän omaisilleen tervejärkisten ihmisten taholta annetaan varoittava sana, ei sillä ole mitään vaikutusta, se torjutaan ensin vakavin katsein ja vakuuttavin väittein siitä, että heidän "henkiolentonsa" ovat korkeata luokkaa ja mitään vaaraa ei ole olemassa, lisäksi väitetään, että usein jopa joku apostoleistakin käy sanomia antamassa. Tällaisen väitteen edessä mykistyy asiaa tuntematon henkilö helposti, mutta tutkijoihin ei tuo vakuuttelu pysty. Lukuisat vastaavanlaiset tapaukset ovat heille osoittaneet, että kaikessa tällaisessa touhuilussa piilee hyvin vakavia vaaroja. Sangen monet välittäjät ovat nim. sortuneet rikostekoihin, kuten väkivaltaisuuksiin, murhiin, tuhopolttoihin, ryöstöihin jne. vain siitä syystä, että he ovat uskoneet olevansa korkean "henkimaailman" palvelijoita ja täyttävänsä vain sen määräyksiä.

Tämän kirjoittajalla on laaja kokoelma näitä tapauksia sekä muistiin kirjoitettuina että myöskin ääninauhalle talletettuina. Ne ovat surullista kertomaa ja niiden perusteella voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että esiintyypä tällaista välitystoimintaa missä tahansa, se on pidettävä aisoissa eikä sitä saa laskea yksinkertaisten ihmisten katseltavaksi ja kuultavaksi, vielä vähemmin sitä ei pidä julistaa aikakaus- ja päivälehdissä, kuten valitettavasti niin usein tapahtuu. Näistä tapauksista tulkoon mainituksi pari sellaista.

Tämän kirjoittaja sai 14 vuotta sitten panna liikkeelle kaikki todistelukykynsä estääkseen nuoren opiskelijan jatkamasta automaattikirjoitusta sen saatua arveluttavia piirteitä. Kirjoittajan hermot olivat romahtamaisillaan ja koulunkäynti uhkasi keskeytyä "toiselta puolen saatujen enkelisanomien ihanuuden ja lupausten" vuoksi. Vasta sitten, kun eräs koominen tapaus sai tyttären äidin vakuuttuneeksi harrastusten vaarallisuudesta, keskeytettiin ne ja kirjoitetut muistiinpanot sinetöitiin ja kätkettiin. Tyttären hermot pääsivät jälleen virkistymään ja koulunkäynti palasi normaaliin tahtiin.

Eräässä toisessa tapauksessa noin 40 vuotta sitten korkeakoulussa opintonsa aloittanut ylioppilas havaitsi yllätyksekseen saavansa "henkimaailmasta" käsin ohjausta ja opetusta erään keksinnön tekemisessä ja uuden ihmeellisen koneen rakentamisessa. Opinnot keskeytyivät kokonaan, sillä olihan tiedossa maailman maine ja kunnia uuden keksinnön ansiosta ja varmuuden vielä antoi se, että "ohjaajien joukossa" oli monia kuuluisia keksijöitä mm. itse Edison. Joka tapauksessa lukuisia patentteja tuli otetuksi ja uutta konettakin hahmotelluksi, mutta mitään muuta tulosta ei tästä "jalosta puuhailusta" ollut kuin varojen menetys ja tutkintojen suorittamatta jääminen. Kaikesta huolimatta fanaattinen "usko henkimaailmaan", sen keksijöihin ja profeetallisten sanomien antajiin säilyi, joka vaan todistaa suhteellisuustajun häviämistä.

Nykyajan ihmisissä on jotakin, joka hyvin helposti johdattaa heidät harrastelemaan usein pilanpäiten, usein vakavastikin, horoskooppeja, astrologisia tähtimerkkien selityksiä, telepaattisia selityksiä, ennustavia unia jne. Vaikka korkealle kehittynyt tiede on paljon karsinut pois taika- ja herkkäuskoisuutta, on jatkuvasti ihmisiä, jotka kaikesta huolimatta epäterveellä tavalla ryhtyvät tutkimaan näitä ns. yliluonnollisia eli okkultisia ilmiöitä ja asioita. Tämä harrastelu johtaa sitten edellä mainittuihin konkreettisiin tapahtumiin ja vaaroihin, ellei kaikkea tätä harrastelua osata pitää oikeilla raiteilla ja ellei siihen saada pätevältä taholta välttämätöntä varoitusta, opastusta ja neuvontaa.

Tosiasia kuitenkin on, että me emme voi ummistaa silmiämme kaikelta siltä normaaliin ihmiselämään liittyvältä yliaistilliselta eli yliluonnolliselta ilmiösarjalta, joka silloin tällöin milloin missäkin tulee esille. Joskus nämä ilmiöt ovat vain satunnaisia, joskus sen sijaan yksitellen tai perättäin ja ajoittain ilmestyviä. Kun näitä ilmiöitä on ollut olemassa niin kauan kuin on ihmiskuntakin, ja kun niitä jatkuvasti tapahtuu eri puolilla maailmaa, on luonnollista, että niitäkin on ryhdytty tieteellisesti tutkimaan. Tätä tieteellistä tutkimustyötä suorittavat eri maissa yhdistykset ja niiden hallussa olevat laboratoriot, jotka ovat pätevien tiedemiesten johdossa. Niinpä Saksassa Freiburgissa on erikoinen laaja ja pätevä tutkimuslaitos "Institut für Grenzgebiete der Psychologie und Psycho-hygiene", jonka johdossa on kuuluisa tiedemies psykologian professori Hans Bender. Tässä laitoksessa tutkitaan kaikki Länsi-Saksan "noidat", povarit, sanomien antajat, näkijät ja muut henkilöt, jotka väittävät omaavansa yliluonnollisia kykyjä. Prof. Bender julkaisee aikakauslehteä, "Zeitschrift für Parapsychologie und Grenzgebiete der Psychologie". Tässä lehdessä esiintyy vain tervejärkisiä kirjoituksia, joiden tarkoituksena on tieteellisen pätevästi selvitellä yliluonnollisia eli paranormaaleja, kuten niitä nykyään parapsykologiassa nimitetään, ilmiöitä ja sitä tutkimustyötä, jota näiden ilmiöiden selvittämiseksi kaikkialla maailmassa tehdään.

Kuten aikakauslehden nimestä kävi selville, siitä tieteestä, joka näitä yliluonnollisia ilmiöitä tutkii, käytetään nimitystä parapsykologia. Juuri tämän tieteen piiriin kuuluu myös opastus- ja valistustoiminta. Siitä syystä pyritään parapsykologisiin tutkimusseuroihin valitsemaan jäseniksi vain tervejärkisiä ihmisiä, joita kiinnostaa yksinomaan tutkimustyö ja sen perusteella suoritettu tervehenkinen valistustyö. Se aika on ollut ja mennyt, jolloin näiden tutkimusyhdistysten johdossa vielä olivat spiritismiä harrastavat ja siitä itselleen uskonnon tehneet henkilöt. On nim. todettu, että pätevää tutkimus- ja valistustyötä ei voida tehdä silloin, kun tutkijat itse jo etukäteen ovat asennoituneet ns. "henkimaailmaan" uskovaisten tavalla ja ovat kadottaneet kaiken suhteellisuustajun. Aikaisemmin usein kävi niin, että näiden uskovaisten taholta suorastaan jarrutettiin tervejärkistä tutkimustyötä ja estettiin tähän työhön osallistumasta todellista tutkimuskykyä ja -henkeä omaavia henkilöitä. Siellä missä näin on tapahtunut, on parapsykologisesta yhdistyksestä tehty puoskareiden ja henkien manaajien temmellyspaikka, josta terve järki on kaukana. Tällaisessa yhdistyksessä eivät viihdy mitkään koulutetut aivot eivätkä luonnontieteen salaisuuksiin tunkeutuvat tutkijat uskalla tulla lähellekään tällaisen yhdistyksen toimintaa peläten maineensa siitä kärsivän.

Parapsykologia on siis nimenomaan tutkimustoimintaa, joka kohdistuu yksinomaan kaikkeen ihmiselämää lähellä olevaan ilmiömaailmaan, johon tähänastinen tieteellinen muu tutkimus ei vielä ole kiinnittänyt huomiota. Parapsykologisten yhdistysten velvollisuutena näin ollen on järjestää toimintansa siten, että tutkimustyötä voidaan jatkuvasti suorittaa ja että tähän työhön myös saadaan pätevää tieteellistä työvoimaa ja riittävästi myöskin työvälineitä. Monet uudet tutkimusmenetelmät antavat mahdollisuuden entistä pätevämmän tutkimustyön suorittamiseen. Tällöin on mainittava erityisesti parafysiikka, joka on ensimmäinen varsinainen parapsykologisen tutkimuksen avuksi tullut käytännöllinen tieteenhaara. Sen kehittämiä menetelmiä käyttäen voidaan nyt ensimmäisen kerran maailmassa tieteellisin keinoin osoittaa toteen ns. esifysikaalisen energiatilan olemassaolo ja samalla myös ajatusenergian käyttö tämän tilan ilmiöiden tutkimisessa. Parafysiikka avaa meille valtavia uusia näköaloja ja tutkimismahdollisuuksia. Tästä syystä sen käyttö on välttämättömästi sisällytettävä jokaisen terveellä pohjalla toimivan parapsykologisen tutkimusseuran toimintamuotoihin. Ilman parafysiikan laboratoriota ei enää täsmällistä parapsykologista tutkimustyötä voida suorittaa, niin tärkeäksi apukeinoksi on tämä fysiikan haara osoittautunut.

Kuten edellä olevasta käy selville, ei parapsykologia ole minkään uskonnollisen tai filosofisen ideologian puitteissa toimiva tieteenhaara. Tästä syystä sen ohjelmaan ei voida sisällyttää uskonnonomaista spiritististä ilmiöiden selittelyä ja henkien manausta hyväksyvää ennakkoasennoitumista. Sen tutkimismenetelmät ja työhypoteesit uusiin tutkimuksiin ryhdyttäessä on aina rakennettava ja suunnattava siten, että niistä on pois kaikki spiritistinen haihattelu. Mitään "henkimaailman teorioita" näissä tutkimuksissa ei tarvita, sillä nämä teoriat ovat spiritistien itselleen laatiman oppinsa harhauttavia dogmeja. Mikäli ns. "henkimaailma" sitten on olemassa, kuuluu sen tutkiminen yksinomaan päteville tiedemiehille eikä suinkaan jonkinlaisten "henkisanomien" vastaanottajille. Parapsykologia ei siis ole mitään spiritismiä eikä edes lähelläkään sitä. Joka uskaltaa toista väittää, hän on todellinen parapsykologian puoskari ja hänellä ei saa olla mitään tekemistä parapsykologisessa tutkimustyössä. Häntä voidaan käyttää vain tutkimuskohteena, esimerkkinä määrätyn tyyppisestä yksilöstä ja usein ei edes sinäkään.

elonpyörä 1962 — n:o 1