Vihtori Jussila Ihmisen henkinen ja sielullinen olemusKabbalistit, alkemistit, joogakoulujen ja eräiden muiden koulukuntien jäsenet ovat aina pitäneet sekä itsetuntemusta että ihmistuntemusta sangen tärkeinä. Niiden jaotukset ihmisestä ja hänen käyttövälineistään poikkesivat toisistaan osittain sen vuoksi, että jotkut yhteisöt pitivät vain itsenäisiä käyttövälineitä mainitsemisen arvoisina. Viime mainitun seikan vuoksi eri intialaisen filosofian koulukunnat myöntävät ihmisellä olevan toiset neljä ja toiset viisi käyttövälinettä. Useat kreikkalaiset filosofit, mm. Platon, käyttivät kolmijaotusta: henki, sielu ja ruumis. Paavali hyväksyi Platon jaotuksen ja käyttää sitä kirjeissään. Plotinoksen jakoperuste on syvällinen: Olioiden moninaisuus johdetaan korkeimmasta, täydellisestä, kaiken yläpuolelle kohoavasta ykseydestä. Oliot muodostavat tarkoin järjestäytyneen hierarkian, jossa ylimpänä on ykseys, jumaluus, sitten seuraa siitä esiin virtaava henkimaailma, sitten sielut, sen jälkeen elollinen luonto ja vihdoin alimpana materia. Kabbalisti Eliphas Lévyn kaavio ihmisen käyttövälineistä:
Yllä olevan kaavakuvan tekijä on kuuluisa ranskalainen kabbalisti, maagikko ja salatieteilijä Eliphas Levi (s. 1810). Kaavio on hänen kirjastaan "Clef des Grands Mysters" (Suurten mysteerioiden avain). Levi, oikealta nimeltään Alphonse Louis Constand, oli katolilainen pappi, joka huomattiin vaaralliseksi kerettiläiseksi ja erotettiin papin virasta. Kaaviossaan Levi, kuten juutalaiset kabbalistit yleensä, käyttää heprealaisia nimityksiä. H. P. Blavatsky otti Levin kaavion Salaiseen oppiin ja luultavasti lisäsi siihen sanskritinkieliset nimitykset. Hän huomauttaa, että Levin kaavio ei ole aivan salatieteen mukainen. Niinpä esim. Levin viides käyttöväline, nefesh, ei kuulu ihmisen henkiseen olemukseen, vaan se on elonvoima (praana), yhtäläinen ihmisissä ja eläimissä. (Hepreankielessä nefesh merkitsee tavallisesti sielua. Sana on V. T:n alussa käännetty väärin sanalla "olennot". I Moos. 1:24 kertoo: "Ja Jumala sanoi: Tuottakoon maa elävät olennot" (nefesh). Tässä ei tarkoiteta lainkaan olentojen fyysistä vaan sielullista luomista. Ennen ruumista täytyy luoda sielu, joka ruumiissa toimii ja ruumista liikuttaa. Mainittu kohta oikaistuna, heprealaisen tekstin mukaan, kuuluu: "Tuottakoon maa elävät sielut" (nefesh). Ihmisen käyttövälineet eivät ole kerroksittain, kuten tässä kaaviossa, vaan sisäkkäin, niin, että hienompi aina lävistää karkeamman, kuten vesi imeytyy pesusieneen. Seuraava seitsenjaotus pohjautuu salatieteeseen:
Eräissä transsitiloissa on osoittautunut, että ihmisellä on useampia tajunnantiloja kuin päivä- ja piilotajunta. Saksalainen lääkäri Julius Kerner kertoo kirjassaan ("Andeskåderskan ifrån Prevorst", Jönköping 1835), että hän hoiti useita vuosia erästä potilasta, rouva Hauffea, joka vaipui usein transsintapaiseen uneen. "Eräänä päivänä", kertoo tri Kerner, "rouva Hauffe taas vaipui transsiin ja sai vaikean krampin." Seuraavana päivänä hänen taas ollessaan transsissa tri Kerner halusi tietää syyn edellisen päivän kohtaukseen. Rouva Hauffe vastasi: "Kun olen magneettisessa uinailussa, olen vaiteliaampi sanomaan syytä, koska tässä tilassa sielu toimii enemmän kuin henki. Mutta ollessani täysin selvänäköinen ajattelen vapaasti, voin sanoa sen." Kun hän tuli selvänäköiseen tilaan transsissa ollessaan, hän sanoi: "Nyt henkeni ajattelee ja puhuu vapaasti. Näen ruumispaarit ja erään läheisen omaiseni kamppailevan kuoleman kanssa." (Rouva Hauffen veli olisi joutunut hengenvaaraan, ellei hän olisi henkiopastajaltaan saanut lupaa varoittaa veljeään.) Tri Kernerin kuvauksista selviää, että rouva Hauffen näkökyky oli tässä tilassa useasti — ellei aina — pettämätön. Rouva Hauffen transsitilat osoittavat selvemmin kuin vastaavat tilat yleensä, eron ihmisen sielullisten ja henkisten kykyjen välillä. Salatiede selostaa, että ihmisen piilotajunnassa on ns. luonnonmuisti, jossa kaikki elämän tapahtumat ovat kirjatut. Tätä muistia sanotaan harhanomaiseksi, heijastuskuvien tapaiseksi. Todellinen ja häviämätön muisti on ihmisen henkisissä käyttövälineissä. Siitä esimerkki: Tri Ferre lähetti aikoinaan Pariisin biologiselle seuralle selostuksen tutkimuksestaan, joka selvitteli kuolevien sieluntiloja. Ensimmäinen kuvattu tapaus koski henkilöä, joka kuoli selkäydintaudin aiheuttamaan näivetystautiin. Kuoleva oli jo tiedoton, mutta kun kahdella peräkkäin ruiskutetulla yhden gramman eetteriannoksella tajunta oli palautettu, nosti sairas hiukan päätään ja alkoi nopeasti puhua flaaminkieltä, jota ei hän eikä kukaan läsnä olevista ymmärtänyt. Hänelle annettiin lyijykynä ja paperipala, johon hän hyvin nopeasti kirjoitti muutamia rivejä tuolla kielellä — virheettömästi niin kuin myöhemmin todettiin — ja sen jälkeen hän kaatui taaksepäin ja kuoli. Kun kirjoitus käännettiin, huomattiin sen koskevan sangen arkipäiväistä asiaa. Hän oli äkkiä muistanut olevansa eräälle henkilölle velkaa viisitoista frangia. Velka oli kahdenkymmenen vuoden takainen. Hän pyysi, että se suoritettaisiin. Kuolevan henkilön näkökyky ja muisti ovat usein laajat ja erehtymättömät. Tässä tapauksessa muistin palautuminen tuli nähtävästi hänen Korkeammasta Minästään. Viisaat kertovat, että kuoleva saa yhteyden Minäänsä, kuolemattomaan henkiseen olemukseensa. Silloin hän näkee menneen elämänsä kulkevan silmiensä ohi kuin filminauhalla. Tämän ovat kertoneet myös monet henkilöt, jotka ovat esim. hukkuneet veteen, mutta tulleet elvytetyiksi. Lisäksi salatieteellinen kirjallisuus selostaa, että Minä näyttää kuolevalle persoonallisuudelle myös seuraavan elämän tapahtumat. Prof. C. G. Jung sanoo sattuvasti ihmisen pitkälle ulottuvasta olemuksesta "Ihmishengen olemus ulottuu kauas olemuksemme ulkopuolelle hämärän peittoon. Siihen sisältyy yhtä paljon arvoituksia kuin maailmankaikkeuteen kaikkine linnunratoineen, joiden mahtavien kuvioiden edessä vain mielikuvitukseton ihminen kykenee kiistämään riittämättömyytensä". Elonpyörä − 1970
|