Veikko Virmajoki

Antikristuksen puolesta

Antikristuksen puolestako? Jossainhan joukko pappeja ja opettajia äskettäin lähti taisteluun Antikristusta vastaan. Eikö antikristillisyys siis merkitse taka-askelta ihmiskunnan kehityksessä? Eivätkö tee aivan oikein ne, jotka nousevat taisteluun Antikristusta vastaan? Miten minä siis voin kirjoittaa Antikristuksen puolesta. Eikö se ole rienausta?

En tiedä. Otsakkeessa olevat sanat Antikristuksen puolesta valahtivat kynästäni itsestään paperille, ja minun täytyi jäädä miettimään niitä ja niiden merkitystä. Minusta tuntui, että jonkin kimppuun hyökättiin ja että jotakin ahdistettiin ja vainottiin. Joukko oikeaoppisia pappeja ja opettajia oli kirjoittanut lippuunsa mahtavat sanat: Antikristusta vastaan! He hyökkäsivät nyt suurella joukolla hänen kimppuunsa rangaisten ja raastaen häntä pyhän vihansa vimmassa. Ja Antikristus valitti ja vaikeroi heidän käsissään, niin että minun tuli häntä sääli ja minä tunsin tarvetta puolustaa häntä.

En tiedä näinkö unta vai olinko valveilla, mutta minä tunsin seisovani Jumalan kasvojen edessä. Minun oli raskas ja painostava olla, sillä nuo sanat Antikristuksen puolesta olivat iskeytyneet sieluuni ja minun täytyi näyttää ne Jumalalle, vaikka olisin mieluummin ne salannut. Mutta Jumalasta säteili lempeä, isällinen rakkaus, jonka edessä lapsellisinkin kysymys on oikeutettu, ja minä rohkenin kysyä.

— Minkä tähden he ovat nousseet Antikristusta vastaan niin suurella väellä ja voimalla?

Silloin Jumala hymyili minulle, niin kuin isä hymyilee kaikkein nuorimmalle lapselleen, ja sanoi:

— Mahdotonta! Miten he voisivat tuntea Antikristuksen, kun eivät vielä tunne Kristustakaan. On nähtävä valo, ennen kuin voi käsittää pimeyden. On tunnettava Kristus, ennen kuin voi tuntea Hänen vastakohtaansa. Miten he voivat taistella tuntematonta vastaan?

Hämmästyneenä minä kysyin:

— Eivätkö he tunne Kristusta, vaikka sanovat olevansa hänen palvelijoitaan?

Jumala sanoi minulle:

— Kristus ei tarvitse palvelijoita, sillä hän itse palvelee. Hänen puolestaan ei tarvitse nousta taisteluun, sillä Hän on rauha ja rakkaus. Hänestä ei tarvitse väitellä, sillä hän on ehdoton totuus. Ne, jotka sanovat taistelevansa hänen puolestaan, taistelevat vain omien harhaluulojensa puolesta.

Hämmästyksen vallassa kysyin jälleen:

— Eikö sitten kukaan tunne Kristusta maailmassa?

Yhä hymyillen vastasi Jumala:

— Jotkut ihmiset tuntevat Häntä hiukan. Useimmat vasta aavistavat Hänen läheisyytensä ja ovat sen vuoksi levottomat. Miljoonille Kristus on vain kaunis satu, jota he eivät väsy kertomasta kirkoissaan.

— Minä tahdon olla niiden ystävä, jotka tuntevat Kristuksen, sanoin Jumalalle. — Ilmoita minulle, mistä minä tunnen heidät.

— He ovat nöyriä ja hiljaisia, täynnä palvelevaa rakkautta, täynnä totuutta, rauhaa ja iloa, sanoi Jumala. — Sinä tunnet heidät heidän viisaasta kärsivällisyydestään, heidän suvaitsevaisuudestaan ja siitä, etteivät he palvele Kristusta, vaan Kristuksen jäseninä palvelevat veljiään ja koko ihmiskuntaa. He ovat minun ensimmäiset majani maailmassa ja sinä tunnet ne majat minun rakkauteni valosta ja lämmöstä ja siitä, että sinulla itselläsi on aina varattuna sija niissä majoissa ja että sinut otetaan niissä rakkaudella vastaan.

Minä tunsin sydämeni kevenevän Jumalan lempeän hymyn edessä. Mutta vielä minä kysyin Häneltä:

— Mitä minun siis pitää ajatella heistä, jotka hyökkäävät Antikristusta vastaan?

— He ovat minun lapsiani, sanoi Jumala hymyillen. — Kristusta etsiessään heidän täytyy eksyä vihaan ja suvaitsemattomuuteen, että he Kristuksen kerran löydettyään tajuaisivat sitä ihanampana Hänen rakkautensa ja sen autuuden, joka odottaa itsensä vapaaksi taistellutta henkeä. Mutta miljoonissa rinnoissa on minun poikani vielä ristiinnaulittava, miljoonia kirouksia ja kivenheittoja heidän täytyy vielä singota toisiansa vastaan, ennen kuin he huomaavat kivittävänsä — minun poikaani Kristusta.

Heräsinkö? En tiedä, mutta minun oli kevyt ja hyvä olla. Minä tunsin, että Jumala oli nähnyt minun kerettiläisen ajatukseni, ymmärtänyt sen ja antanut sen anteeksi.

Ruusu-Risti — elokuu 1932


Etusivu Artikkelit