Merja Lännerholm

Paramahansa Yogananda – ajattoman viisauden lähettiläs

Kuin kirkas valo, joka loistaa pimeyden keskellä – sellainen oli Yoganandan läsnäolo tässä maailmassa. Sellaisia suuria sieluja nähdään maan päällä vain harvoin, kun ihmisten keskuudessa vallitsee todellinen tarve. Olemme kiitollisia Yoganandalle siitä, että hän levitti Intian viisautta niin ihmeellisellä tavalla Amerikkaan ja länsimaille.

Näin sanoi Hänen Pyhyytensä Kanchipuramin Shankaracharia.

Kautta historian ihmisiä on opastettu hylkäämään aineen harhat ja etsimään hengen valtakuntaa, omaa sisintä Itseään eli Jumalaa. Teosofinen liike alkoi toissa vuosisadan loppupuolelta lähtien luoda pohjaa uskontojen ykseyden käsittämiselle, ja viime vuosisadalla esiintyikin sitten lukuisia henkisiä opettajia, joita voidaan kutsua sillanrakentajiksi idän ja lännen välillä.

Yksi suurimmista oli Paramahansa Yogananda, jonka työ länsimailla ajoittui 20-, 30- ja 40-luvuille. Hän on tullut meillä tunnetuksi varsin myöhään, sillä hänen pääteoksensa Joogin omaelämäkerta, joka on valloittanut miljoonien ihmisten sydämet kuuden vuosikymmenen aikana ja yli 20 kielellä, suomennettiin vasta vuonna 2006. Muita hänen kirjojaan, jotka osin perustuvat pikakirjoitettuihin opetuspuheisiin ja esitelmiin, ei ole ainakaan vielä suomennettu. Englannin kielelläkin julkaisutoiminta on jatkunut vuosikymmeniä Yoganandan ns. kuoleman jälkeen, joka tapahtui vuonna 1952.

Tämän artikkelin lähteinä olen käyttänyt vain vähäisessä määrin Joogin omaelämänkertaa, sillä toivon, että mahdollisemman moni innostuisi itse lukemaan tuon kiehtovan tarinan. Tärkeimpinä lähteinä minulla on ollut Yoganandan koottujen esseiden ja puheiden kolmas osa Journey to Self-Realization ("Matka itseoivallukseen") ja pari pienempää englanninkielistä kirjaa.

Yoganandan elämäntehtävä oli itämaisen joogatekniikan tuominen länsimaille. On sanottu, ettei kukaan muu ole niin paljon kuin hän vaikuttanut siihen, että jooga käsitteenä on tullut tutuksi länsimaalaisille – olkoonkin että moni liittää sen nimenomaan hathajoogan venyttely- ja keskittymisharjoituksiin, kun taas Yogananda opetti jumalyhteyteen tähtäävää joogaa, tarkemmin sanottuna ns. krija-joogatekniikkaa.

Yoganandan hindulaisesta taustasta huolimatta hänen viestinsä oli kaikkien uskontojen ja lahkojen yläpuolella. Samalla hänen sanomansa oli sävyltään vahvasti uskonnollinen: hän puhui alituiseen Jumalasta, Jumalasta ja Jumalasta, joka on kaikkien ns. uskontojen yhteinen – sillä on vain yksi ainoa universaali uskonto. Ja hän puhui omasta kokemuksestaan, sillä hän oli itse tullut tuntemaan Jumalan, ja hänelle oli vierasta teoreettinen pohdiskelu ja spekulointi. Opettajana hänellä oli toisessa kädessään hindujen Bhagavad Gita ja toisessa kädessä Uusi testamentti. Näissä kahdessa on Yoganandan mukaan parhaiten viitoitettu tie itseoivallukseen eli Jumalan tuntemiseen, ja Yoganandan länsimaille tuoma käytännön jooga on tekniikka, joka yhdistettynä sydämen antaumukseen ja eettiseen elämään nopeuttaa tällä tiellä kulkemista. Tiedon tie, antaumuksen tie ja toiminnan tie (ns. karmajooga) vievät nekin eteenpäin mutta ovat liian yksipuolisia. Vasta kun niihin yhdistää joogameditaation ja oppii kääntämään energiansa sisään päin, voi päästä varsinaiselle valtatielle taivasten valtakuntaan.

Värikäs nuoruus

Mukunda Lal Ghosh, kuten Yoganandan alkuperäinen ristimänimi kuului, syntyi tammikuun 5. päivänä 1893 Gorakphurissa, Koillis-Intiassa. (Yogananda oli hänen myöhemmin itselleen gurun kehotuksesta valitsemansa jooginimi, joka tarkoittaa "autuus joogan avulla".) Jo varhain oli ilmeistä, että kyseessä ei ollut tavallinen poikalapsi, vaan hänen elämäänsä leimasi aivan erityinen jumalainen johdatus ja missio. Hänen äitinsä tajusi sen ja rohkaisi poikaa tämän henkisissä pyrkimyksissä. Jo 11-vuotiaana Mukunda menetti syvästi rakastamansa äidin, mikä sinetöi hänen päätöksensä löytää Jumala ja saada Luojalta itseltään vastaukset elämän ja kuoleman kysymyksiin.

Yoganandan lapsuus- ja nuoruusikä oli täynnä ihmeellisiä seikkailuja, joista hän kertoo mukaansa tempaavasti omaelämäkerrassaan. Hän muun muassa karkasi koulupoikana ystävän kanssa Himalajalle Gurun etsintään, mutta isoveli onnistui jäljittämään karkulaiset, jotka joutuivat lopulta kiltisti nousemaan paluujunaan. Vanhin veli olikin se, joka yritti saada Yoganandan niin sanotusti järkiinsä, tyyliin "järjestä aineelliset asiat ensin ja sitten voit ryhtyä etsimään Jumalaa". Mutta pikkuveli tiesi, että asia on tasan päinvastoin ja onnistui myös todistamaan sen isolle veljelle. Tästä voi lukea hauskan tarinan omaelämäkerrasta.

Mestarin kaipuussaan nuori Yogananda kierteli tapaamassa monenlaisia guruja ja pyhimyksiä, joilla oli mitä ihmeellisimpiä taitoja – kuka pystyi luomaan tuoksuja tyhjästä, kuka näyttäytymään kahdessa paikassa samaan aikaan. Monilta hän sai kieltämättä mieleenpainuvia ja hyödyllisiä opetuksia. Mutta Yogananda jatkoi etsintäänsä, hän kaipasi omaa mestariaan, jonka hän oli kohdannut lukuisissa näyissä. Lopulta koitti ensi tapaamisen aika Yoganandan ollessa 17-vuotias. Yogananda kuvaa ensitapaamista rakkaan gurunsa Swami Sri Yukteswarin kanssa riemullisena jälleennäkemisenä. Sri Yukteswar edusti korkealle kehittyneiden gurujen linjaa, johon Yogananda tavallaan liittyi jo syntymänsä kautta, sillä hänen vanhempansa olivat Lahiri Mahasayan, Sri Yukteswarin gurun oppilaita. Kun Yogananda oli pienenä vauvana äitinsä sylissä, Lahiri Mahasaya siunasi lapsen ja lausui äidille ennustuksen: "Pikku äiti, sinun pojastasi tulee joogi. Henkisenä veturina hän tulee viemään monia sieluja Jumalan valtakuntaan." Lahiri Mahasaya oli puolestaan kuolemattoman Mestarin Mahavatar Babajin oppilas. Babaji oli elvyttänyt krija-joogan muinaisen tieteen tuotavaksi nykyihmisten käyttöön. Krija-jooga, jota Krishna ylisti Bhagavad Gitassa ja myöhemmin Patanjali jooga-ajatelmissaan, käsittää sekä meditaatio-tekniikan että elämäntaidon, jotka yhdessä vievät ihmisen Jumalan eli sisäisen Itsen yhteyteen.

Vuonna 1915 Yogananda suoritti tutkinnon Kalkutan yliopistossa. Opinnot olivat hänen gurunsa Sri Yukteswarin vaatimus, joka perustui yksinomaan ajatukseen, että akateeminen titteli olisi edellytys sille, että häntä tultaisiin lännessä kuuntelemaan. Aika oli näyttävä, että Yoganandan ei tarvinnut kauan kantaa oppiarvoaan; oltuaan muutama vuoden Yhdysvalloissa hän pudotti tittelin pois. Niin vakuuttava ja vaikuttava oli hänen olemuksensa ja opetuksensa että usein "ne, jotka tulivat pilkkaamaan, jäivätkin rukoilemaan".

Samoihin aikoihin, vähän yli 20 vuoden iässä, Yoganandasta tuli kunnianarvoisan Swamien munkkikunnan jäsen ja häntä alettiin siis tituleerata Swami Yogananda. Paramahansa puolestaan on mestaruuteen viittaava arvonimi, jonka vain todellinen guru voi antaa kehittyneelle oppilaalle, ja tämän tittelin Sri Yukteswar antoi rakkaalle oppilaalleen Yoganandalle myöhemmin, vuonna 1935.

Ennen lähtöään länteen Yogananda perusti elämäntaidon koulun, jossa perinteisten aineiden ohella opetettiin joogaa ja korkeita henkisiä ihanteita. Koulu on sittemmin, Yoganandan jo jätettyä fyysisen elämän, kasvanut koko Intian kattavaksi verkostoksi; 1900-luvun lopulla oppilaitoksia oli jo yli 20.

Länsimaille

Vuonna 1920 Yoganandan katsottiin olevan kypsä aloittamaan työnsä maailmalla joogatieteen levittämiseksi. Hänen merkittävä vastuunsa ja roolinsa jumalaisen suunnitelman toteutuksessa ilmenee Babajin seuraavista sanoista hänelle tuona vuonna: "Sinä olet minun valintani krija-joogan sanoman levittäjäksi läntiseen maailmaan. Kauan sitten tapasin gurusi Yukteswarin Kumbha Melassa; kerroin hänellä silloin, että lähettäisin sinut hänelle koulutettavaksi. Krija-jooga, tieteellinen Jumala-oivalluksen tekniikka, tulee lopulta leviämään kaikkiin maihin ja osaltaan auttamaan kansakuntien saattamisessa sopusointuun viemällä ihmisen henkilökohtaiseen, transsendenttiin kokemukseen Äärettömästä Isästä."

Yogananda aloitti tehtävänsä lännessä osallistumalla vuonna 1920 Bostonissa uskontoliberaalien konferenssiin. Sen jälkeen hän matkusti yli vuosikymmenen ajan Yhdysvaltoja ristiin rastiin ja puhui lähes päivittäin täysille saleille monissa maan suurimmista auditorioista – New Yorkin Carnegie Hallista Los Angelesin Filharmonisen orkesterin saliin. Tammikuussa 1925 Los Angeles Times raportoi: "Filharmonia-salista on tuhansia jouduttu käännyttämään pois tuntia ennen luentoa, 3000 hengen salin täytyttyä ääriään myöten. Vetonaula on Swami Yogananda, hindu, joka on tullut valloittamaan Yhdysvaltoja, puhumaan Jumalasta ja saarnaamaan kristinuskon ydinsanomasta." Länsimaalaiselle ajattelulle tuli järisyttävänä uutisena, että jooga – siten kuin Yogananda sitä omalla kauniilla ja selkeällä tavallaan tulkitsi ja esitti – on universaalista tiedettä ja sellaisena todellakin kaikkien tosi uskontojen ydin.

Saman tien saavuttuaan Yhdysvaltoihin, siis vuonna 1920, Yogananda perusti sinne Self-Realization Fellowshipin ("Itse-oivalluksen yhteisö"). Vuonna 1925 valmistui Mount Washingtoniin Los Angelesiin järjestön päämaja, josta Yoganandan aloittamaa maailmanlaajuista työtä johdetaan tänäkin päivänä. SRF:n johtajana on nyt jo yli 90-vuotias amerikkalainen nainen nimeltä Daya Mata, joka liittyi järjestöön 17-vuotiaana 30-luvun alkupuolella ja omistautui Yoganandan työn edistämiselle Mestarin vielä eläessä mm. pikakirjoittamalla hänen puheitaan, joiden julkaisuasuun saattaminen on jatkunut vuosikymmeniä tämän kuoleman jälkeen. Joka on kiinnostunut krija-joogatekniikasta, voi saada johdatuksen siihen tilaamalla SRF:n opetuskirjeet, joita järjestö toimittaa omakustannushintaan, englannin lisäksi mm. saksan, espanjan ja ranskan kielille käännettyinä. (www.yogananda-srf.org)

1930-luvun loppupuolella Yogananda alkoi vetäytyä pois julkisuudesta. "En ole kiinnostunut suurista kansanjoukoista", hän sanoi, "vaan sieluista, jotka tahtovat tosissaan tulla tuntemaan Jumalan." Jäljellä olevina vuosinaan hän keskittyi opettamaan vakavista opiskelijoista koostuvia ryhmiä ja puhui enimmäkseen järjestön omissa temppeleissä. Yogananda ennusti itse, että hän kuolisi saappaat jalassa, puhuessaan Jumalasta ja Intiasta. Ennustus toteutui maaliskuun 7. päivänä 1952, jolloin hänet oli kutsuttu puhumaan Intian suurlähettilään kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa. Hän piti sykähdyttävän puheen, ja siteerasi lopuksi omaa runoaan My India – Minun Intiani. Sen jälkeen hän käänsi katseensa ylöspäin ja siirtyi mahasamaadhiin – eli suoritti edistyneen joogin tietoisen poistumisen maallisesta elämästä.

Universaali uskonto

Pienessä kirjassa The Science of Religion, joka perustuu hänen ensimmäiseen luentoonsa Yhdysvalloissa, Yogananda riisuu uskonnon dogmien ja muotomenojen kaavuista. Näiden alta paljastuu universaali uskonto. Niin tieteen kuin uskonnonkin perimmäisten kysymysten lopulliset vastaukset voivat löytyä vain tietoisuuden laajenemisen kautta. "Niin kuin suurta valtamerta ei voi mahduttaa pieneen kuppiin, on mahdotonta ottaa vastaan rajaton viisaus ihmisälyn rajalliseen kuppiin. Ihmisen tietoisuuden tulee laajentua, jotta se voi pitää sisällään totuuden äärettömän valtameren."

Uskonto on käytännön asia – sillä ei ole mitään arvoa, jos se jää spekulaation tai dogmiuskon asteelle eikä kanna hedelmää ja edistä onnellisuutta. Uskonnon tulisi siis perustua käytännön elämän eikä älyn tai tunteen tarpeeseen. Universaali uskonto syvimmässä mielessä on pyrkimystä jumalyhteyteen, joka yksin voi tuoda pysyvän onnen, ilon ja rauhan.

Ihmisen perimmäinen motiivi kaikessa toiminnassa on kärsimyksen välttäminen ja onnen saavuttaminen. Kuka pyrkii onneen fyysisen rakkauden kautta, kuka keräämällä omaisuutta. Pidemmälle jalostunut sielu etsii onnea siitä, että hän lievittää toisten kärsimystä ja levittää ympärilleen onnea, iloa ja valoa. Tässäkin on mukana oman onnen tavoittelua, mutta se on ns. hyvää itsekkyyttä, kun pyrkimyksen keskipisteenä ei ole oma tai perheen hyvinvointi vaan yksilön onnen ehtona on yhteisen hyvän edistäminen. Hyvä itsekkyys perustuu ajatukseen että olemme kaikki samassa veneessä, emme ole erillisiä ja toisistamme riippumattomia. Kun emme tee eroa oman onnen ja toisten onnen välillä, emme koskaan kuvittele mitenkään "uhrautuvamme". Pitkälle kehitettynä hyvä itsekkyys vie lopulta "pyhään itsekkyyteen", josta esimerkkeinä ovat kaikki suuret pyhimykset ja marttyyrit; he uhraavat persoonallisen elämänsä tietäen saavuttavansa sillä jotain monin verroin arvokkaampaa, auttaen ja kohottaen samalla ihmiskuntaa.

Ihmisten yleinen erehdys perustuu siihen, että me samaistumme kehoomme ja siinä asuvaan kuolevaiseen persoonaan, jolloin etsimme onnea persoonallisten halujen tyydyttämisestä. Emme tiedosta, että on mahdollista löytää katoamaton onni ja autuus, joka ei johda kärsimyksiin ja jota ei voi ottaa meiltä pois. Tämä pysyvä autuus, rakkaus ja rauha on Jumala, ja sen voi löytää ainoastaan sisäisen itseoivalluksen kautta. Itseoivallus on tieto – ruumiissa, mielessä ja sielussa – siitä että olemme yhtä Jumalan kaikkiallisen läsnäolon kanssa. Jumalan kaikkiallinen läsnäolo on meidän kaikkiallinen läsnäolomme, ja me olemme juuri nyt yhtä paljon osa häntä kuin koskaan tulemme olemaan. Ainoa mitä tarvitaan on tämän tiedon parantaminen.

Jeesuksen joogaa

Yoganandan opetuksen voisi kiteyttää kolmeen kohtaan Uudesta testamentista, joihin hän usein viittasi. Ne ovat kohtia, joiden todeksi eläminen tekee uskonnon tyhjien seremonioiden toistamisesta tai opinkappaleitten hedelmättömästä pohdiskelusta tosi uskonnon harjoittamiseksi. Ensinnäkin: "Etsikää ensin taivasten valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan." Toiseksi: "Ensimmäinen on tämä: – – – Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi. Toinen on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." Tähän on Yoganandan mukaan koottu kaikki olennainen. Mutta miten saavuttaa rakkaus Jumalaan ja Jumalan rakkaus, joka tekee meidät kykeneviksi rakastamaan veljiämme? Vastaus on kolmannessa kohdassa: "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa niin teille avataan."

Puolella sydämellä tapahtuva pyrkimys, jokunen satunnainen rukous tai meditaatio ei riitä: ellemme etsi voimalla ja aseta tätä etsintää kaiken muun edelle, emme löydä taivasten valtakuntaa. Jos taas tässä onnistumme, saamme sisäisen rauhan ja alati uudistuvan ilon lisäksi kaiken muunkin mitä tarvitsemme. Tästä viimeksi mainitusta Yoganandan oma elämä oli loistava esimerkki: Hän omistautui täysin tehtävälleen ihmiskunnan hyväksi, ja asioiden aineellinen puoli, oli sitten kyse jokapäiväisestä leivästä tai maa-alueiden hankkimisesta ja temppelin rakentamisesta hoitui aina ja poikkeuksetta – monessa tapauksessa voisi sanoa: kuin ihmeen kautta.

Kolkuttaminen ja anominen on rukousta ja meditaatiota, mutta myös sanat "rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi" viittaavat aivan suoraan joogameditaatioon:

Kaikesta sydämestäsi viittaa erityisesti bhakti-joogan eli antaumuksen harjoittamiseen. Ihminen keskittyy luonnostaan siihen, missä hänen sydämensä on.

Kaikesta mielestäsi tarkoittaa fokusoitunutta keskittymistä, mikä edellyttää harhailevien ajatusten saamista hallintaan täsmällisellä harjoituksella.

Kaikesta sielustasi viittaa ylitietoisen tilan saavuttamiseen, jossa kaikki ajatustoiminta on hiljentynyt ja ihmissielu kokee tietoisen yhteyden Jumalaan kaikkiallisena henkenä, universaalisena rakkautena ja ilona.

Ja lopuksi: Kaiken voiman keskittäminen tähän pyrkimykseen on mahdollista sen tieteen avulla, jota krija-jooga opettaa.

Lainaan kirjasta The Yoga of Jesus ("Jeesuksen jooga", lyhennelmä laajasta opuksesta joka kertoo Kristuksen toisesta tulemisesta eli Kristus-tietoisuuden heräämisestä ihmisessä):

"Se, että Jumala käskee ihmistä rakastamaan Häntä yli kaiken muun, saattaisi näyttää sopivan huonosti kaikkivaltiaan Jumaluuden suuhun. Mutta kaikki avataarat ja pyhimykset ovat tienneet sydämessään, että kyse ei ole haihattelevan Jumalan oikun tyydyttämisestä vaan välttämättömyydestä, jonka kautta yksilöitynyt sielu saavuttaa tietoisen yhteyden alkulähteeseensä. Jumala voi elää ilman ihmisen rakkautta; mutta kuten aalto ei voi olla olemassa ilman merta, niin ei ihminenkään voi olla olemassa ilman Jumalan rakkautta. Rakkauden jano jokaisen ihmisen sydämessä juontuu siitä, että ihminen on tehty Rakkauden Jumalan kuvaksi. Siten avataarat ja pyhimykset ovat kutsuneet ihmiskuntaa rakastamaan Jumalaa, ei pakon eikä käskyn vuoksi, vaan siksi, että Hänen rakkautensa valtameri sykkii jokaisen sydämen pienen rakkauden aallon alla."

Muiden opettajien tavoin, tietenkin, Yogananda kehotti siis meditoimaan päivittäin ja rukoilemaan lakkaamatta – vaikkakin rukousta parempi ilmaisu olisi hänen mielestään vaatiminen, johon ei liity kuvaa tyrannijumalasta, jota pitää lähestyä imarrellen ja kerjäten. Jumalan poikina meidän tulee uskoa ja muistaa, että emme ole kerjäläisiä vaan taivaallisen Isän lapsia, joilla on oikeus vaatia perintöosuuttaan. Vaatiminen merkitsee jatkuvaa kolkuttamista, vetoamista Jumalaan päivin ja öin. Erästä rukouksen muotoa, jota Yogananda suositti, hän kutsui ajatuskuiskauksiksi (mental whispers). Niillä on dynaaminen voima kohottaa ja parantaa yksilön elämää ratkaisevalla tavalla. Mitä tahansa teenkin, voin mielessäni jatkuvasti kuiskia esimerkiksi näin: "Päivin öin, päivin öin, etsin Sinua päivin öin". Tai vaikka: "Taivaan Isä, ilmaise itsesi minulle! Sinä olet juuri tässä. Sinä olet auringossa ja ruohossa ja vedessä. Sinä olet tässä huoneessa, sinä olet minun sydämessäni." Tästä tehdä hyvän tavan, joka korvaa monta vanhaa, huonoa tapaa.

Miksi olemme olemassa?

Miksi Jumala loi maailman? Yoganandan vastaus kuuluu: "Maailma on Jumalan harrastus." Toinen kielikuva, jota hän käytti, oli "kosminen näytelmä" ja Jumala sen tuottajana/ohjaajana. Samalla hän myönsi, että Jumalan draama on usein kaikkea muuta kuin hupia niille, jotka joutuvat kärsimään siinä. Hänellä oli tapana jutustella Jumalan kanssa, ja eräässä esitelmässään hän kertoo seuraavaa:

"Sanon usein Herralle: ’Vaikka nyt halusitkin harrastuksen, miksi Sinun pitää luoda kaikki tuskat ja syöpätaudit ja kamalat tunteet osaksi sitä?’ Tietenkään en ole maailmassa kritisoidakseni Luojaa, sen tiedän, mutta kiistelen silti kaikessa nöyryydessä hänen kanssaan.

Hän nauraa minulle ja sanoo: ’Viimeisessä luvussa kaikki tulevat tietämään vastauksen näihin kysymyksiin.’

No niin, minähän jo tiedän vastauksen, mutta vänkään niiden puolesta, jotka eivät tiedä, ja sanon: ’Onhan se näytelmää Sinulle, Herra, mutta kurjuutta ja kuolemaa niille, jotka eivät tiedä että kaikki on vain näytelmää. Pariskunta menee naimisiin ja kokee löytäneensä täydellisen rakkauden, ja sitten toinen heistä kuolee – mikä tragedia. Tai joku menettää kaiken pörssiromahduksessa ja hyppää ikkunasta … ja kaikki aistien ansat – seksi, viini ja raha – houkutukset jotka nousevat ihmisen sisältä. Miten kaikelle voi löytää oikeutuksen? Miksi on gangstereita ja mielisairautta ja kaikkea kamalaa kärsimystä? – – – Mitä sanot kaikista niistä, jotka ovat harrastuksesi uhreja?’

Ja Jumala sanoo: ’Minä olen tehnyt kaikki ihmiset omaksi kuvakseni. Jos tiedät olevasi osa minua, voit elää tässä maailmassa ja nauttia siitä niin kuin minäkin nautin.’

Tämä (sanoo Yogananda) on lopullinen vastaus. Me emme näe tätä maailmaa niin kuin Jumala näkee sen."

Lopullisen vastauksen kärsimyksen ongelmaan tuo siis vasta jumalatietoisuus.

Koko kosmos on Luojan projisoima ajatus; me ihmiset olemme hahmoja Jumalan unissa. Jotkut unet ovat onnellisia, toiset painajaisia. Jos se uni, jota elämme maailman harhojen vallassa, olisi aina ruusuista ja ihanaa, me emme haluaisi herätä hengen todellisuuteen.

Miten sitten jaksaa elää tässä draamassa? Yogananda kehottaa ottamaan elämän tapahtumat vähemmän vakavasti, vähemmän tunteella. Ei pidä antaa valtaa tuskan tunteelle, olla liian tunneherkkä, vaan oppia näkemään kaikki suurena kosmisena näytelmänä, joka kävisi tylsäksi, ellei siihen sisältyisi myös "actioniä" ja kamaluuksiakin. Me selviydymme sitä paremmin, mitä vähemmän samaistumme rooliin, joka meille on annettu – mutta samalla näyttelemme osamme mahdollisimman hyvin ja nurkumatta. On myös tärkeää muistaa, että kaikkia rooleja tarvitaan, joten meidän ei pidä koskaan verrata itseämme toisiin.

Suhtautuminen karmaan

Yogananda kehotti ihmisiä olemaan liiaksi takertumatta ajatukseen karmasta, koska silloin se rajoittaa vapautta ja jarruttaa kehitystä. Usein karmaa ajatellaan vain menneiden tekojen seurauksina, vaikka oikeastaan se on kaikkien hyvien ja huonojen, entisten ja nykyisten vaikuttavien syiden, ajatusten ja tekojen summa. Karma ilmenee muun muassa erilaisina vaikutteina, kuten aika, jossa elämme, sekä kansallisuus, voimakkaasti sitova tekijä. Kun samaistumme ruumiiseemme, samaistumme kansallisuuteemme. Universaalilla asenteella ja elämäntavalla vapautamme itseämme. Enemmän kuin tajuammekaan, meihin vaikuttaa lähiyhteisö – esim. ammatillinen yhteisö – jossa toimimme. Ympäristön vaikutus on yleensä yksilön tahdonvoimaa suurempi. Tietysti meihin vaikuttaa myös perhepiiri ja sen tavat, ja lopuksi, pienimpänä mutta tärkeänä ympyränä oma itsemme: olemme omien tapojemme vankeja, mikä ei koske vain käytöstämme vaan myös sisäisiä reaktioitamme ja sitä kaavaa, jonka mukaan ajatus- ja tunne-elämämme toimii.

Kaikki nämä kahleet ovat avattavissa tässä ja nyt, karmasta johtuvat tottumukset voi voittaa, jos tiedostaa ne ja tekee tiukan päätöksen elämänsä suunnasta. Yogananda korosti, että meillä jokaisella on valta tulla siksi, mitä tahdomme. Ihminen on sitä ja tulee siksi, mitä hän ajattelee ja itsestään uskoo. Jos ajattelet itseäsi syntisenä ja huonona, halvaannutat tahtosi ja pysyt sellaisena. Harjoita tahdonvoimaasi. Huonot tavat, tottumukset ja muut viat kuiskivat alati korvaamme ja uskottelevat meille olevansa vaikeita voittaa. Silloin pitää sulkea korvansa.

Lyhyesti sanoen: Kiellä karma! Muista, että olet luotu Jumalan kuvaksi, olet Jumalan poika. Jumalalla ei ole karmaa, eikä ole sinullakaan jos tiedät, että olet kuolematon henkiolento. Siksi vakuuta itsellesi aamuin, päivin, illoin, öin: "Minä en ole kuolevainen olento; en ole tämä ruumis. Olen Jumalan lapsi." Tämä on Jumalan läsnäolon harjoittamista ja karman voittamista.

Karma tarkoittaa tekoa, ja teolla on seurauksensa. Mutta miksei vanhan teon seurauksiin voisi vaikuttaa uusilla? Jos joku aikoo lyödä sinua, koska olet itse joskus lyönyt häntä, ja sanot surkeana "se on karmani, olen ansainnut sen", niin totta kai saat tällin. Mikset yrittäisi rauhoittaa hyökkääjää, kertoa katuvasi omaa tekoasi ja auttaa häntä voittamaan katkeruutensa ja kostonhalunsa?

Karma ei ole ulkoapäin tuleva rangaistus, vaan me itse rankaisemme itseämme – ja silloin rangaistuksen laatu ja vaikutus elämäämme on riippuvainen omasta suhtautumisestamme. Ns. karmallinen sairauskaan ei ole väistämätön, voimmehan luoda uusia syitä, jotka muokkaavat entisten tekojen seurauksia. Sairauden valta on kiinni siitä, antaudummeko "sairaustietoisuudelle". Ajatuksen voimasta paranemisprosesseissa Yogananda kertoo kiintoisan tarinan myös omaelämäkerrassaan.

Ohjeita jokapäiväiseen elämään

Puhuessaan henkisen kehityksen nopeuttamisesta Yogananda sanoo mm. seuraavaa: "Mielialat ovat suurin vihollisesi. Älä anna valtaa niille, sillä ne ovat valtaisa kompastuskivi edistyksesi polulla. Valppauden määrätietoisella voimalla suojaudu mielialoilta." Esim. "materialistisesta hermostuneisuudesta" Yogananda varoittaa; hän kutsuu sitä huonoksi tavaksi, joka myrkyttää sielun ja vie mielenrauhan. Samoin herkkänahkaisuudesta on erittäin tärkeää harjoittaa itsensä pois: "Jos antaa herkkyyden tulen syödä sydäntään ja kyteä siellä, se polttaa pois sisäisen rauhan kudoksen." Tässä yhteydessä Yogananda viittaa omaan nuoruuteensa: hän myönsi olleensa nuorena itsekin hyvin herkkä toisten arvostelulle, mutta siitä tuli loppu guru Yukteswarin koulussa. Yukteswar karsi oppilaistaan heikkoudet, oikut ja huonot tavat lahjomattomalla ankaruudellaan, joka oli hänen rakkautensa ilmentymistapa. Annetaan Yoganandan itse kertoa: "Viisaalla ei ole mitään henkilökohtaista halua alistaa sinua, mutta jos vapaaehtoisesti alistut hänen ohjaukseensa, hän kertoo sinulle taatusti totuuden. Hän kertoo sinulle, mitä tarvitset; ja vaikka yhä uudelleen lankeat tai jätät hänet, hän sanoo sinulle totuuden omaksi parhaaksesi. Hän ei ole koskaan lahjottavissa; sellainen oli minun Mestarini. Hän ei ikinä epäröinyt huomauttaa virheistäni, ja hän sanoi: Tuossa on ovi, olet vapaa menemään koska tahansa. Moni pakeni, mutta minä jäin. Tiesin ettei hän halunnut minulta mitään, mutta minä halusin jotain mitä hänellä oli. Mestari sanoi, että hänen kurinsa sattuisi joskus, mutta jos lupasin totella, minun on pidettävä lupaukseni. Ja minä pidin. Täällä Amerikassa opettaja saadaan tuntemaan, että hänen on käsiteltävä kirkon jäseniä silkkihansikkain. Mutta minun Mestarini oli tiukka. Hän sanoi minulle: ’Sinun menetelmäsi tulevat olemaan paljon lempeämmät kuin minun – mutta tämä on minun tapani. Ota tai jätä’. Minä otin – ja ilolla! Se on tehnyt minusta vapaan ihmisen. "

Yoganandalla oli sanottavaa kenelle tahansa; moninaisia ohjeita ja ajatuksia käytännön elämästä sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Hän ihaili Amerikan sivilisaatiota ja tehokkuutta mutta havaitsi, että se ei tehnyt ihmisiä onnellisiksi. Intian henkinen rikkaus ja Amerikan materiaalinen vauraus edustivat äärimmäisyyksiä, jotka yhdistämällä olisi mahdollista löytää ihanteellinen tasapaino. Hän toivoi, ettei Intia länsimaalaistuisi liikaa, samalla kun hän totesi että amerikkalaisten elämä oli menossa yksinkertaisempaan suuntaan, mikä oli hyvä, sillä mitä enemmän ihmisillä on tarpeettomia tarpeita, sitä vähemmän onnea ja mielenrauhaa. (No, tämän hän sanoi vuonna 1947, ja mehän tiedämme nyt, miten on käynyt. Toisessa yhteydessä samoihin aikoihin Yogananda ilmaisi pienoista huolta television tulosta, ja mehän tiedämme nyt, että huoli oli aiheellinen; aiemmin, 20-luvulla hän oli kannattanut innolla Henry Fordin ideaa 5-päiväisestä työviikosta, sillä hän ajatteli optimistisesti että se antaisi ihmisille mahdollisuuden käyttää toisen vapaapäivän lepoon ja virkistykseen ja toisen hiljentymiseen.)

Taas pari sitaattia:

"Kehittyäksesi henkisesti, elä yksinkertaista, hiljaista elämää, lue hyviä kirjoja (älä koskaan halpoja romaaneja), harjoita rauhallisuutta aistien ja tunteiden hallinnan avulla, ja käytä paljon aikaa meditaatioon." Edelleen: "Vie sielusi ylösnousemukseen kaikista heikkouksista, jotka ovat unta vain. Nouse ylös ikuiseen viisauteen. Millä keinoin tämän voi tehdä? Siihen sisältyy monta asiaa: itsehillintä, hyvät elämäntavat, lannistumattomuus, peloton ja vahva sielullinen asenne sekä tietoisuuden irrottaminen samastumisesta fyysiseen kehoon. Kieltäydy antautumasta; älä myönnä tappiota, sillä tappion myöntäminen on suurempi tappio. Sinulla on rajattomasti voimaa; viljele tuota voimaa, siinä kaikki mitä tarvitaan. Harjoita siis meditaatiota Äärettömän jalkojen juuressa."

Elämänasenne on tärkeä. Yoganandan usein viljelemä vertaus oli kuvaus hiilenpalasesta ja timantista. Molemmat ovat samaa ainetta, mutta timantti heijastaa valoa, hiili ei. Hiilimentaliteettia edustavat ne, jotka aina valittavat: "Maailma on paha, minun päätäni särkee, minulta puuttuu sitä, minä haluan tätä, kaikki menee pieleen." Kirkas timanttimieli sanoo: "Ei ole väliä, mitä minulle tapahtuu, minä selviydyn kaikesta, sillä Jumala on kanssani". Tällainen ihminen saavuttaa valon, ja lopulta, fyysisen, mentaalisen ja henkisen evoluution kautta hänestä tulee Isän kaltainen.

Myös seuran vaikutusta Yogananda korosti:

"Jos haluat tulla vahvaksi, seurustele vahvojen kanssa, jos haluat kehittää "bisnestajuasi", hakeudu liikemiesten seuraan. Jos haluat kehittää kaikkivoipaa jumalaista magnetismia, seurustele niiden kanssa, jotka rakastavat Jumalaa. Kehityt paljon nopeammin tällä tavoin kuin vain lukemalla kirjoja näistä aiheista."

Mainion vertauksen aiheeseen liittyen Yogananda esittää seuraavassa

"Kun aloin etsiä Jumalaa, kaihdoin kaikkea, mikä vei ajatukseni pois hänestä, kuin se olisi ollut myrkkyä. Vältin myös liian tiheää kontaktia ihmisten kanssa, jotka eivät olleet samanhenkisiä, koska en halunnut ottaa vastaan vaikutteita. Maito ei kellu veden pinnalla vaan sekoittuu siihen ja laimentuu. Mutta kun maito on kirnuttu voiksi, se kelluu veden pinnalla. Samalla tavoin, jos olet vakava pyrkijä, tee vakaaksi oma jumalatietoisuutesi, vapauta itsesi ensin. Sen jälkeen et ole altis kenenkään vaikutukselle, vaan sinä vaikutat toisiin ja muutat heitä. – – – Kun olet vakuuttunut siitä, että tosi onni löytyy sisältäsi, suhteestasi Jumalaan, kukaan ei voi houkutella sinua mukaan viettelysten perään, vaan toiset seuraavat sinun esimerkkiäsi."

Jumalainen ilo ja valo

Yoganandan suuruutta kuvaa, että hän ei koskaan tehnyt numeroa siitä rankasta vastustuksesta, jota hän valontuojana väistämättä kohtasi. Jostain sivulauseesta voi ymmärtää, että tie oli monesti kivinen, mutta hänen valaistuneen tietoisuutensa sisäinen rauha auttoi häntä kohtaamaan tyynesti vastukset ja kantamaan raskastakin taakkaa johtaessaan isoa järjestöä.

Yogananda sai nuorena gurultaan kosmisen tietoisuuden kokemuksen, jota hän kuvaa huikaisevasti omaelämäkerrassaan. Guru välitti hänelle tämä kokemuksen, kun aika oli kypsä; eräässä puheessaan Yogananda selitti asian näin: "Kun Jumala on vakuuttunut siitä, että olet vakavissasi eikä mikään voi kääntää pyrkimystäsi Hänestä pois, hän antaa sinulle gurun välityksellä täyttymyksen: guru välittää sinulle Jumalan valon, joka virtaa hänen lävitseen. Tämän korkean kokemuksen sain vastaanottaa gurultani. Hän antoi minulle kosketuksellaan sen, mitä en kyennyt saavuttamaan yksinomaan meditaationi voimalla ja ponnistuksella."

Gurun antama kokemus oli kuitenkin ohimenevä, se oli ikään kuin lupaus tulevasta, jonka eteen Yoganandan oli itse vielä ponnisteltava: pysyvästä Jumalan pojan tietoisuuden saavuttamisesta. Yogananda kehotti seuraajiaan ponnistelemaan samalla tavoin ja antoi samalla lupauksen siitä, mitä tällä ponnistelulla jokainen meistä voi saavuttaa:

"Jumala on siunannut minua kaikki nämä vuodet. Näkyy hymyni päälle päin tai ei, jumalainen ilo on nyt alati kanssani. Suuri Ilon Joki virtaa tietoisuuteni hiekan alla. Eivät elämän vaihtelut eikä kuoleman varjo voi viedä sitä minulta. Tämän tilan tekeminen pysyväksi ja muuttumattomaksi vaati kovaa työtä, mutta se kannatti. Niin moni ihminen on heittänyt pois vuosia ja taas vuosia löytämättä iloa, miksi matkia heitä ja juosta pettävän onnen perässä? Pyri hengen yhteyteen, ja tulet näkemään, että se mitä sanon on totta. Tulet omistamaan ilon, jota et halua antaa pois vaikka saisit koko maailman. Raha, seksi, viini – mikään ei ole verrattavissa tuohon ylimpään iloon, joka on alati palava kirkkaus omassa sielussasi."

(Kirjoitukseen sisältyvät lainaukset/käännökset, milloin muuta ei ole mainittu, kirjasta Journey to Self-Realization.)

Lähde: Ruusu-Risti — 1/2009


Etusivu Artikkelit