Nykyaikaisista teosofisista tietäjistä puhuttaessa mainitaan tavallisesti Mr. C. W. Leadbeater ja tohtorit Annie Besant ja Rudolf Steiner — tietysti lukuunottamatta teosofisen liikkeen suurta herättäjää, madame H. P. Blavatskya, joka kuoli v. 1891, — mutta verrattain harvat tuntevat nimeltään Mr. Max Heindelin. Tämä amerikkalainen insinööri on kuitenkin luettava niiden joukkoon, jotka eivät ainoastaan ole itsenäistä luoneet teosofisen seura- ja liike-elämän alalla, mutta myöskin työllään ja toimellaan osoittaneet, että heillä itsellään on ollut ensikäteistä tietoa niistä ylifyysisistä salaisuuksista, joista ovat opettaneet.
Mr. Heindel perusti toistakymmentä vuotta sitten Rosicrucian Fellowship-nimisen amerikkalaisen yhdistyksen eli veljeskunnan, jonka päämaja on Kaliforniassa (Oceanside), kaikkien okkultistien ja teosofisten seurojen luvatussa maassa. Tämä rosenkreutsiläinen veljeskunta on vuosi vuodelta kasvanut, mikä epäilemättä on luettava sekä veljeskunnan julkaiseman aikakauskirjan (Rays from the Rose Cross) ja kirjallisuuden että sen omaksuman ja opettaman maailmankatsomuksen oman sisäisen arvon ansioksi. Mr. Heindel veljeskunnan perustajana, opettajana ja auktoriteettina on useissa laajemmissa ja vähemmissä teoksissa (The Rosicrucian Cosmo Conception, The Rocicrucian Philosophy, The Rosicrucian Mysteries, Rosicrucian Christianity Lectures, The Message of the Stars, The Wet of Destiny, Freemasonry and Catholicism ym.) esittänyt tätä maailmankatsomusta, jonka voimme sanoa olevan jonkinlaisena yhdyssiteenä teosofian ja ns. antroposofian välillä. Hänen pääteoksensa tässä suhteessa on The Rosicrucian Cosmo-Conception, jota Rosicrucian Fellowship käyttää varsinaisena tekstikirjanaan ja joka nyt tarjotaan suomalaiselle yleisölle luettavaksi.
Mr. Heindel kertoo itse jossain aikakauskirjansa artikkelissa mainitun teoksen ja samalla oman liikkeensä synnystä seuraavaan tapaan: Jo nuorena oli Mr. Heindel kaikenlaisten ylifyysisten kokemusten kautta tullut vakuutetuksi siitä, että tieteellinen materialismi ei kyennyt ratkaisemaan elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä, sillä kokemus todisti hänelle, että henkimaailma oli olemassa ja että ihmisessä uinui monenlaisia salaperäisiä kykyjä; hän tunsi myös hämärästi, että kohtalo oli määrännyt hänelle jonkun tehtävän ihmiskunnan auttamiseksi ja valistamiseksi, että hänen tuli kirjoittaa kirja, vaikkei hän vielä ollut selvillä kirjan muodollisesta sisällöstä. Silloin hänen näkymättömät auttajansa eli "vanhemmat veljet", kuten Max Heindel niitä nimitti, lähettivät hänet Saksaan "oppiin", antaen hänen aavistaa, että Saksassa oli mies, joka saattoi häntä erikoisesti auttaa. Parin vuoden aikana hän sitten oleskeli Saksassa, seuraten läheltä tohtori Steinerin opetuksia ja teosofista työtä. Mutta palattuaan Yhdysvaltoihin Max Heindel kirjoitettuaan kirjansa tunsi, ettei hän vielä osannut lopullisesti esittää kokemuksiaan ja ajatuksiaan, vaikkakin oli paljon selvyyttä voittanut Steineriä kuullessaan. Hän antoi käsikirjoituksensa maata pöytälaatikossa, tutkien ja miettien yhä edelleen. Vasta parin vuoden kuluttua hän otti teoksensa uudestaan esille, korjaili ja lisäili sitä ja kirjoitti sen uudelleen. Ja sen perästä Max Heindel tunsi, että nyt kirja edes johonkin määrin vastasi "vanhempien veljien" tarkoitusta, jonka tähden hän painatti ja julkaisi sen. Tämä tapahtui v. 1907, ja vuonna 1920 ilmestyi jo "Rosenkreutziläisen maailmankatsomuksen" seitsemäs englanninkielinen painos. Teos on käännetty saksaksi ja espanjaksi. Max Heindel kuoli v. 1919, ja hänen leskensä, rouva Augusta F. Heindel on veljeskunnan nykyinen johtaja.
Mr. Heindelin kirja ilmestyy suomenkielisessä asussaan Ruusu-Risti-seuran toimesta. Suomen Ruusu-Risti ei ole missään virallisessa yhteydessä amerikkalaisen Rosicrucian Fellowshipin kanssa. Emme julkaise Heindelin kirjaa siinä mielessä, että sitä pidettäisiin meidän puolelta auktorisoituna tekstikirjana, josta jokainen voi lukea, mitä "ruusuristiläinen ajattelee ja uskoo toisesta tai toisesta teosofisesta kysymyksestä". Meille kirja on vain omaperäinen ja mielenkiintoinen lisä nykyajan rikkaaseen mystiseen kirjallisuuteen, lisä jota kannattaa tutkia ja miettiä. Emme tahdo lausua siitä mitään arvostelua etukäteen; tarkka lukija ja asiantuntija huomatkoon itse kirjan sekä ansiot että viat. Sen tahdomme lausua varoitukseksi näille, joiden mielestä henkiset asiat saavat materialistisen leiman, kun niitä luokitellaan ja kuvaillaan: se on totta, mutta miten asia on vältettävissä? Niin kauan kuin ihminen ei ole kokenut, on "henki" hänelle epämääräinen ja muodoton kuin tyhjä ilma; mutta kun ihminen todella kokee ylifyysistä elämää, kun hän näkee kuulee, tuntee henkiolentoja objektiivisina todellisuuksina, kun hän jättäen kiinteän ruumiinsa vaeltaa henkimaailman hänelle tajuttavissa ja aistittavissa avaruuksissa, silloin hänen on mahdoton olla käyttämättä muodollista kuvakieltä, tahtoessaan ystävilleen kertoa fyysisilllä sanoilla asioista, jotka itsessään eivät ole fyysisiä. Juuri se, että Mr. Heindelin kirja on rikas yksityiskohtaisista selityksistä ja kuvauksista, todistaa, että senkin takana on todellista kokemusta ja tietoa. Suositamme sitä sentähden kaikille totuuden etsijöille — teosofeille, kristityille ja muille.
PEKKA ERVAST
USKO KRISTUS
Ei Luojaa rakasta, ken vihaa toista,
ken murhaa veljen sielun, sydämen,
ken pauhaa helveteistä, tuomioista,
— ei tarkoitusta tunne ihmisen.
Jumala siunas joka uskontomme,
on Kristus tie ja totuus, elämä.
Hän levon suo, kun uupuneet me oomme
tuo rauhan taisteluista, synneistä.
Kaikkeuden henki korkeudestaan koitti
jokaiseen kirkkoon, eikä yhteen vain.
Jokainen apostoli lahjan voitti
tulisten kielten ensi helluntain.
Sen jälkeen korppikotkain kiivaudella
taisteltiin tähden tyhjäin nimien.
Tahdoimme dogmein, oppein oikeudella
veljemme syöstä pätsiin kauhujen.
Jaatko Kristuksen? Vai Paulus, Simon
synteimme vuoksi ristiinnaulittiin?
Vain erehdystä eri kirkot niin on;
— Kristuksen rakkaus onhan rajaton.
On rakkautensa ylivuotavainen;
ei vangiks' uskon muurit sitä saa.
Liet kristitty, tai outo muukalainen,
— Hän koko ihmiskuntaa rakastaa.
Miks' emme seuraa hänen jälkiänsä,
annamme muotoin meitä erottaa?
Pääasia on täyttää käskyjänsä:
Te toisianne, oi, rakastakaa!
Yks tärkeä on tietää ihmisyyden,
yks lääke lieventää voi itsekkyyden,
vain yksi tie vie täältä taivaaseen:
Se perustuupi veljesrakkauteen.
Kristinuskon perustaja lausui okkultisen totuuden sanoessaan: "Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, hän ei pääse siihen sisälle." (Mark. X. 15.) Kaikki salatieteilijät tunnustavat tämän Kristuksen lausuman tärkeän totuuden ja koettavat yhä enemmän toteuttaa sitä elämässään.
Kun uusi filosofinen ajatussuunta tuodaan esiin maailmassa, suhtautuvat ihmiset siihen eri tavalla.
Yksi ottaa innolla vastaan uuden filosofisen näkemyksen tutkiakseen, missä määrin se tukee hänen omia mielipiteitään. Hänelle filosofia itsessään ei merkitse paljoa. Sen tärkein arvo on pääasiallisesti siinä, tukeeko se hänen omia mielipiteitään. Jos teos tässä suhteessa vastaa odotuksia, omaksuu hän innolla siinä esitetyt mielipiteet ja ajaa niitä liioitellun puolueellisesti, mutta jos se ei tue hänen mielipiteitään, panee hän kirjan todennäköisesti syrjään tuntien suurta vastenmielisyyttä ja pettymystä, ikään kuin tekijä olisi tehnyt vääryyttä häntä kohtaan.
Toinen ihminen asettuu skeptiselle kannalle huomatessaan esitettävän sellaista, jota hän itse ei ennemmin ole lukenut, kuullut tai edes ajatellut. Hän pitäisi epäoikeudenmukaisena syytöstä, että hänen suhtautumisensa on omahyväinen ja suvaitsematon. Kuitenkin asia on näin ja hän sulkee mielensä näkemästä totuutta, jonka hän mahdollisesti voisi löytää tästä umpimähkään hylkäämästään filosofiasta.
Molemmat edellä mainitut ihmisluokat peittävät itseltään valon. Ennakkoluulot estävät heitä näkemästä totuutta. "Pieni lapsi" on tässä suhteessa vanhempien ihmisten vastakohta. Häntä ei vaivaa ylitsepääsemätön korkeamman viisauden paine. Hän ei pidä velvollisuutenaan näyttää viisaalta ja peittää tietämättömyyttään jostain asiasta hymyyn tai ivanauruun. Hän on rehellisesti tietämätön ja vailla ennakkomielipiteiden kahleita ja siitä syystä valmis ottamaan vastaan opetusta. Hän ottaa kaiken vastaan luottamuksella, jota sanotaan "lapsenuskoksi" ja jota ei pimitä epäilyksen varjot. Opetus jää sellaisenaan lapsen mieleen, kunnes hän toteaa sen oikeaksi tai vääräksi.
Kaikissa salatieteellisissä kouluissa oppilasta opetetaan unohtamaan kaikki muu ja olemaan vailla myötätuntoa tai ennakkoluuloja. Mieli on pidettävä rauhallisena ja luottavaisesti odottavassa tilassa. Skeptisimi sokaisee ehdottomasti näkemästä totuutta, kun taas rauhallinen ja luottavainen mielentila saattaa meidät intuition tai sisältäpäin tulevan opetuksen kautta havaitsemaan esitetyssä asiassa piilevän totuuden. Tämä on ainoa tapa kehittää ehdottoman varmaa totuuden havaitsemiskykyä.
Oppilasta ei vaadita umpimähkään uskomaan, että esine, jonka hän on valkoiseksi havainnut, itse asiassa onkin musta, vaikka hänelle tahdottaisiinkin tätä opettaa. Sen sijaan hänen täytyy kehittää sellaista mielentilaa, joka "uskoo kaiken mahdolliseksi" jos vain mahdollista. Hän voi jopa joksikin aikaa syrjäyttää asian, jota yleensä pidetään totena ja tutkia, olisiko mahdollista, että jostain häneltä ennen huomaamatta jääneestä näkökohdasta katsottuna mainittu asia voisi näyttää mustalta. Hän ei enää pidä mitään "tunnustettuna tosiasiana", sillä hän ymmärtää, kuinka tärkeää on pitää mieli lapselle ominaisessa vastaanottavassa tilassa. Hän tuntee jo kaikissa ruumiinsa säikeissä todeksi sen, että "nyt näemme peilissä hämärästi" ja Ajaxin tavoin on hän aina hyppäykseen valmiina kaivaten "valoa ja yhä enemmän valoa".
Tällaisesta mielentilasta on selvästi suunnaton hyöty ainetta, asiaa tai aatetta tutkittaessa. Lausunnot, jotka näyttävät aivan ehdottomasti ristiriitaisilta ja joiden kannattajat kiihkeästi ovat olleet toisiaan vastaan, voidaan kuitenkin täydellisesti sovittaa. Eräästä tällaisesta tapauksesta tullaan tässä kirjassa kertomaan. Ainoastaan avoimella mielellä voidaan saavuttaa sopusointuinen yhteyden side. Vaikka tämän teoksen huomattaisiin eroavan muista, niin pyytää tekijä, että arvostelu lausuttaisiin vasta tutkimusten ja puolueettoman harkinnan jälkeen. Jos teos on punnittu ja havaittu puutteelliseksi, niin tekijällä ei ole mitään valittamista. Hän pelkää ainoastaan ennenaikaista arvostelua, joka johtuu puuttuvasta tiedosta käsiteltävänä olevasta järjestelmästä, — arvostelua, joka tuomitsee teoksen kevyeksi ilman puolueetonta "punnitusta". Hän tahtoisi tehdä selväksi, että arvostelulla on todellista arvoa ainoastaan siinä tapauksessa, että se perustuu tietoon.
On olemassa vielä toinenkin syy, miksi tulisi olla varovainen arvosteluja lausuttaessa. Monille on erittäin vaikea peruuttaa pikaisesti lausumiaan mielipiteitä. Sen tähden pyydetään lukijaa pidättäytymään kaikista kiitoksen tai moitteen ilmaisuista, kunnes teoksen rauhallinen tutkiminen on saattanut hänet järkevästi joko tunnustamaan sen ansiot tai huomaamaan puutteet.
"Rosenkreuziläinen maailmankatsomus" ei ole dogmaattinen, eikä myöskään vetoa muuhun auktoriteettiin, kuin tutkijan järkeen. Sen tarkoituksena ei ole aiheuttaa väittelyä, vaan se julkaistaan siinä toivossa, että sen kautta jotkut vaikeudet selviäisivät, joita entisajan syvempi filosofia on herättänyt tutkijoiden mielessä. Syvemmän väärinkäsityksen välttämiseksi tekijä haluaa painottaa tutkijoiden mieleen, että erehtymätön ilmoitus ei ole mahdollinen tästä monimutkaisesta aiheesta, joka käsittää kaiken auringon alla ja myöskin sen yläpuolella.
Erehtymätön esitys edellyttäisi, että tekijä olisi kaikkitietävä ja Vanhemmat Veljetkin sanovat, että hekin toisinaan voivat erehtyä arvosteluissaan. Sen tähden ei voi olla puhettakaan kirjasta, joka lausuisi viimeisen sanan maailmanmysteeriosta ja tämän tekijä tietää esittävänsä vain kaikista alkeellisimmat rosenkreuziläiset opetukset.
Rosenkreutziläisen veljeskunnan opetus maailman mysteeriosta on laajin ja loogisin, minkä tekijä on tavannut niiden monien vuosien aikana, jotka hän tähän tutkimukseen on uhrannut. Heidän opetuksensa ovat olleet sopusoinnussa hänen omien tutkimustensa kanssa, joita hän on kyennyt tekemään. Kuitenkin hän on täysin selvillä siitä, ettei "Rosenkreutziläinen maailmankatsomus" suinkaan lausu viimeistä sanaa kysymyksessä olevista asioista. Kehityksemme edistyessä silmiemme eteen avautuu yhä uusia totuuden näköaloja ja monet asiat, jotka nyt "näemme peilissä hämärästi", selviävät. Kuitenkin hän uskoo varmasti, että tulevaisuuden filosofiset tutkimussuunnat tulevat pääasiassa kulkemaan samoja linjoja pitkin, sillä ne näyttävät ehdottomasti oikeilta.
Edellä sanotusta selviää, ettei tekijä pidä kirjaansa alfana ja omegana, eikä lopullisena salatieteellisenä totuuden esityksenä, vaikka hän on antanut sille nimeksi "Rosenkreutziläinen maailmankatsomus". Hän haluaa voimakkaasti painostaa, että se ei sisällä uskontunnustusta, jonka järjestön perustaja tai joku muu henkilö kerta kaikkiaan olisi rosenkreutziläisille julistanut. Yhä uudelleen hän painottaa, että tämä teos sisältää ainoastaan sen, minkä tekijä itse rosenkreutziläisten opetusten mukaan on maailman mysteeriosta ymmärtänyt ja käsitystä, jota hänen omat persoonalliset tutkimuksensa sisäisistä maailmoista, sekä ihmisen tilasta ennen syntymää ja kuoleman jälkeen, tukevat. Tekijä on täysin selvillä siitä, mikä vastuu on ihmisellä, joka joko tietoisesti tai tietämättään johtaa toisia harhaan ja sen tähden hän koettaa, mikäli mahdollista, omasta puolestaan välttää tätä ja samalla suojella muita ottamasta harha-askelia.
Lukijan tulee siis oman arvostelukykynsä perusteella joko omaksua tai hylätä tässä teoksessa esitetyt opetukset. Erityisesti on pyritty saamaan sanoma ymmärrettävään muotoon ja on yritetty käyttää helposti ymmärrettäviä sanoja. Siitä syystä on käytetty vain yhtä sanaa kutakin käsitettä ilmaisemaan, ja jokaisessa yhteydessä sillä on aina sama merkitys. Kun jotain määrättyä käsitettä kuvaavaa sanaa ensi kerran käytetään, on tekijä koettanut sitä mahdollisimman selvästi määritellä. Yksinomaan englanninkielisiä [Käännöksessä suomenkielisiä. Käänt. muist.] sanoja on käytetty ja kieli on pyritty saamaan mahdollisimman yksinkertaiseksi. Tekijä on pyrkinyt selittämään käsiteltävänä olevia aiheita niin tarkasti ja selvästi kuin mahdollista ja välttää kaksinaisen merkityksen mahdollisuutta. Missä määrin hän on tässä onnistunut, jääköön tutkijan itsensä arvosteltavaksi. Samalla kun hän on käyttänyt kaikki mahdolliset keinot tuodakseen opetukset esille selvästi, näkee hän myöskin velvollisuudekseen puolustautua sitä mahdollisuutta vastaan, että teosta pidettäisiin täydellisesti sanasta sanaan rosenkreutziläisoppina. Jos hän laiminlyö tämän varoituksen, voi tämä teos joidenkin tutkijoiden mielessä aiheuttaa epäoikeudenmukaisen merkityksen. Tämä olisi epäoikeudenmukaista sekä rosenkeuzilaisten veljeskuntaa että lukijaa kohtaan. Tämä panisi vastuun veljeskunnalle niistä erehdyksistä, joita tässä teoksessa, samoin kuin muissakin ihmiskätten töissä ilmenee. Tässä syy edellä olevaan varoitukseen.
Viimeisen neljän vuoden aikana, jotka ovat kuluneet siitä, kun tekijä kirjoitti tässä esitetyt opetukset, hän on jatkanut näkymättömiä maailmoja koskevia tutkimuksiaan. Hän on kokenut myös tajunnan laajentumista, jota mainitut luonnonvaltakunnat edellyttävät ja joka saavutetaan länsimaisen mysteerikoulun harjoitusten kautta. Muutkin tutkijat, jotka ovat seuranneet tässä esitettyjä, erikoisesti länsimaalaisille sopivia harjoituksia laajemman tajunnan saavuttamiseksi, ovat kyenneet omaperäisesti todistamaan useita tässä esitettyjä asioita. Täten on se käsitys, minkä tekijä on saanut Vanhemmilta Veljiltä saamistaan opetuksista, tullut vahvistetuksi ja osoittautunut oleellisesti oikeaksi. Hän katsoo velvollisuudekseen tuoda tämän esille rohkaisuksi niille, jotka eivät vielä itse kykene näkemään.
Olisi ollut sopivampaa kuvata eetteriruumiin muodostuvan prismoista eikä pisteistä, sillä taittuessaan näitä pikku prismoja vastaan muuttuu väritön auringon elollisvoima ruusunpunaiseksi, kuten monet tutkijat, samoin kuin tämänkin kirjan tekijä, ovat huomanneet.
Muitakin uusia ja tärkeitä lisähavaintoja on tehty. Tiedämme esimerkiksi nyt, että hopealanka kasvaa uudelleen jokaisen elämän aikana. Yksi haara versoo esille tunneruumiin siemenatomista maksan kohdalla olevasta suuresta pyörteestä, toinen haara kasvaa kiinteän ruumiin sydämessä olevasta siemenatomista. Molemmat haarat yhtyvät eetteriruumiin siemenatomissa solar plexuksessa. Tämä korkeampien ja alempien käyttövälineiden yhtyminen aiheuttaa heräämisen. Hopealangan kehittyminen sydämen ja solar plexuksen välillä ensimmäisen seitsemän vuoden aikana on erittäin tärkeä lapsen elämän mysteerissä. Sen kasvaminen maksasta solar plexukseen seuraavan seitsemän vuoden aikana aiheuttaa nuoruuden kehityksen. Hopealangan valmistuminen osoittaa lapsuuselämän loppumista. Tästä lähtien pernan kautta virtaava auringon energia antaa yksilöllisen värin aikuisen auraan heijastuttuaan eetteriruumiin prismaattisessa siemen atomissa, joka sijaitsee solar plexuksessa.
Länsimaailma on epäilemättä ihmisrodun etuvartijajoukko. Tässä kirjassa valaistaan syitä, joiden mukaan rosenkreutziläiset eivät pidä juutalaisuutta, eivätkä "kansanomaista kristillisyyttä", vaan esoteerista kristinuskoa tulevana maailman uskontona.
Suuri, korkea, ylevä Buddha on ollut "Aasian valo", mutta kerran tullaan tunnustamaan Kristus "maailman valoksi". Samoin kuin auringon valo himmentää kirkkaimmankin tähden taivaalla ja haihduttaa kaikki pimeyden varjot jakaen elämää ja valoa kaikille olennoille, samoin Kristuksen todellinen uskonto läheisessä tulevaisuudessa tunkee tieltään ja hävittää kaikki muut uskonnot ihmiskunnan ikuiseksi siunaukseksi.
Sivistyneessä maailmassa älyn ja sydämen välinen kuilu ammottaa syvänä ja laajana. Äly lentelee keksinnöstä keksintöön tieteen alalla, kuilu syvenee ja laajenee ja sydän jää yhä kauemmaksi taaksepäin. Äly lausuu äänekkäästi vaatimuksensa, eikä sitä tyydytä muu kuin aineellisesti esitettävät todisteet ihmisestä ja hänen kanssaluoduistaan, joista tämä näkyvä maailma muodostuu. Sydän tuntee vaistomaisesti, että jotain korkeampaa on olemassa ja tätä korkeampaa se kaipaa. Se tuntee, että on olemassa korkeampaa totuutta kuin se, minkä äly kykenee käsittämään. Mielellään ihmissielu liitelisi intuition eetterisiivillä; mielellään se kylpisi henkisen valon ja rakkauden iäisessä lähteessä, mutta nykyajan tieteelliset mielipiteet ovat katkaisseet siltä siivet. Se tuntee jääneensä paikoilleen kahlehdittuna ja mykkänä. Tyydyttämätön kaipaus kalvaa sen kurkkua kuin korppikotka Prometeuksen maksaa.
Onko tämä välttämätöntä? Eikö ole yhteistä maaperää, jolla järki ja sydän voisivat yhtyä auttaakseen toisiaan ja päästäkseen toistensa avulla yhä suurempiin tuloksiin pyrkimyksissään iäistä totuutta kohti? Tästä koituisi kummallekin yhtä paljon hyötyä.
Samoin kuin alkuvalo loi silmän näkemään valoa, ja alkuperäinen kasvamisen halu loi sulatus- ja erittämiskoneiston omia tarkoituksiaan tyydyttämään, ja ajatus oli olemassa ennen aivoja ja loi, kuten se yhä vieläkin tekee, aivot itselleen ilmaisuvälineeksi, ja niin kuin äly etevämmyytensä nojalla tunkeutuu eteenpäin pakottaen luontoa ilmaisemaan salaisuuksiaan, samoin sydänkin tulee vielä kerran löytämään keinot, joilla se katkaisee kahleensa ja pääsee kaipaustaan tyydyttämään. Vielä se on hallitsevan järjen kahleissa, mutta jonakin päivänä se kokoaa kaikki voimansa, särkee vankilan salvat ja kasvaa älyäkin suuremmaksi voimaksi.
Varmaa on myöskin, ettei luonnossa ole ristiriitoja ja tästä syystä täytyy myös sydämen ja älyn yhtyä. Tämän kirjan tarkoituksena on osoittaa yhteinen pohja. Se haluaa osoittaa missä ja millä tavalla äly, sydämessä piilevän intuition auttamana, voi tunkeutua syvemmälle olemisen salaisuuksiin kuin mihin kumpikaan yksinään kykenisi. Se osoittaa, kuinka sydän älyyn yhtymällä estetään kulkemasta harhaan, miten molemmilla on täydellinen toiminnan vapaus, eikä kumpikaan ole toisensa tiellä ja molemmat saavat tyydytyksen.
Vasta sitten, kun yhteistoimintaan on päästy ja se on tullut täydelliseksi, voi ihminen saada korkeampaa ja todellista ymmärrystä itsestään ja siitä maailmasta, jonka osa hän on. Ainoastaan tämä voi antaa hänelle avaran mielen ja suuren sydämen.
Jokaisessa syntymässä näyttää uusi elämä heräävän joukkoomme. Katselemme tuota pientä muotoa, joka elää ja kasvaa ja jää tekijäksi elämässämme päivien, kuukausien ja vuosien ajaksi. Mutta kerran tulee päivä, jolloin tuo muoto kuolee ja hajoaa. Elämä, joka saapui luoksemme tuntemattomista maailmoista, on jälleen hävinnyt näkymättömään tuonpuoleiseen olotilaan ja surullisina kysymme: "Mistä se tuli? Miksi se oli täällä? Ja mihin se on mennyt?"
Joka kynnykselle luo kuoleman luuranko kaamean varjonsa. Vanhan ja nuoren, hyvän ja pahan, rikkaan ja köyhän, kaikkien täytyy tuon varjon mukana lähteä ja kautta aikakausien on kaikunut surkea huuto: "Ratkaisua elämän arvoitukselle, ratkaisua kuoleman arvoitukselle!"
Ihmisten suuri enemmistö hakee vielä tänä päivänä vastausta noihin kolmeen kysymykseen: "Mistä olemme tulleet? Miksi olemme täällä? Mihin menemme?"
Valitettavasti yleinen mielipide on, että näistä asioista, jotka ihmiselle merkitsevät niin paljon, ei voida tietää mitään varmaa. Kuitenkin tällainen ajatus on aivan väärä. Jokainen ihminen poikkeuksetta voi saada varmaa ja omaperäistä tietoa näistä asioista. Hän voi persoonallisesti tutkia ihmishengen tilaa ennen syntymää ja sen jälkeen. Minkäänlaista suositusta ei tarvita eikä erikoisia lahjoja. Meillä jokaisella on synnynnäinen mahdollisuus oppia tuntemaan nuo asiat. Mutta! — Niin, on olemassa mutta-sana ja vieläpä MUTTA suurilla kirjaimilla kirjoitettuna. Jokaisella ihmisellä on tämä kyky, useimmilla kuitenkin se on uinuvassa tilassa. Sen herättäminen vaatii kestävää ponnistusta ja tämä näyttää olevan hyvin voimakas este. Jos valvomisen ja havaitsemisen kyvyt saataisiin rahalla, niin monet hankkisivat niitä korkeastakin hinnasta voittaakseen siten suunnattoman edun lähimmäisistään. Harvat ovat halukkaita elämään sillä tavalla, että nämä kyvyt heräisivät. Tämä saavutetaan vain kärsivällisen ja kestävän ponnistuksen kautta. Sitä ei voi rahalla hankkia eikä siihen pääse valtatietä kulkemalla.
Myönnetään, että pianon soiton oppiminen vaatii suurta harjoitusta. Myönnetään, että kellosepäksi ei voi päästä oppilasaikaa suorittamatta. Mutta kun kysymyksessä on sielu, kuolema ja sen jälkeiset asiat ja olemassaolon suuret syyt, niin arvelee jokainen tietävänsä niistä yhtä paljon kuin muut ja olevansa yhtä oikeutettu niistä lausumaan mielipiteensä, vaikka hän ei ole uhrannut hetkeäkään niiden tutkimiseen. Kenenkään ei pitäisi vaatia kunnioitusta mielipiteelleen, jos hän ei ole tutkimusten perusteella tehnyt itseään kelvolliseksi lausumaan arvostelua asiasta. Kun asiantuntijaa pyydetään todistajaksi lakiasiassa, tutkitaan ensin hänen pätevyytensä. Jos häntä ei havaita täysin päteväksi sillä alalla, jossa hänen todistustaan pyydetään, ei todistuksella ole mitään merkitystä. Jos huomataan, että hän tutkimusten ja harjoitusten kautta on saavuttanut vaadittavan pätevyyden, annetaan hänen asiantuntijana lausumalleen arvostelulle erittäin suurta arvoa ja merkitystä. Jos vielä tuon asiantuntijan todistusta vahvistavat toiset yhtä pätevät arvostelut, niin kasvaa sen arvo suunnattomasti jokaisen lisätodistuksen kautta. Tunnustetusti pätevän ihmisen arvostelu kumoaa helposti tusinan, sadan tai miljoonan asiasta tietämättömän ihmisen arvostelut. Sillä "ei mitään" kerrottuna miljoonalla, on edelleen "ei mitään". Sama pitää paikkansa niin matematiikassa kuin kaikessa muussakin.
Kuten edellä on osoitettu, tunnustamme mielellämme kaiken tämän, kun aineelliset asiat ovat kysymyksessä. Kun on kysymys aistimaailman ulkopuolella olevista asioista, ylifyysisistä maailmoista, ihmisen ja Jumalan suhteesta ja — kuolemattoman jumalallisen kipinän sisäisistä salaisuuksista, jota kipinää tavallisessa puheessa sanotaan sieluksi, niin vaatii jokainen ihminen yhtä suurta arvoa mielipiteilleen. Hän pitää henkisissä asioissa lausumiaan ajatuksia yhtä tärkeinä kuin filosofin, joka koko elämän kestäneiden kärsivällisten ja ahkerien tutkimusten kautta on saavuttanut tietoa korkeammista asioista.
Mitä vielä. Moni ei edes tyydy siihen, että saisi omille mielipiteilleen yhtä suurta arvoa, vaan he ivaavat ja pilkkaavat filosofin sanoja koettaen todistaa hänen väitteensä petoksiksi. He väittävät syvässä tietämättömyydessään omassa luulossaan, että koska he eivät tiedä mitään noista asioista, on ehdottomasti mahdotonta, että kukaan muukaan voisi mitään tietää.
Ihminen, joka tunnustaa oman tietämättömyytensä, on astunut ensimmäisen askeleen kohti tietoa. Kokemusperäiseen tietoon johtavaa tietä ei ole helppo kulkea. Mitään todella arvokasta ei saavuteta ilman kestävää ponnistusta. Kyllin usein ei voida muistuttaa, että erikoiskykyjä tai "onnea" ei ole olemassa. Kaikki, mitä ihminen on ja mitä hänellä on, on pyrkimysten tulosta. Jos häneltä puuttuu jokin ominaisuus joka toisilla on, se on hänessä uinuvana ja hän voi sen itsessään kehittää oikealla menettelyllä.
Jos lukija on tämän ajatuksen täydellisesti käsittänyt ja kysyy, mitä hänen tulisi tehdä voidakseen saavuttaa kokemusperäistä tietoa, niin seuraava kertomus tuo esiin sen mikä on keskeisintä salatieteessä.
Eräänä päivänä nuori mies tuli filosofin luo ja kysyi:
"Herra, mitä minun tulisi tehdä tullakseni viisaaksi?" Filosofi ei vastannut mitään. Nuorukainen toisti kysymyksen useita kertoja yhtä huonolla menestyksellä. Vihdoin hän meni pois ja palasi seuraavana päivänä toistaen taas saman kysymyksen. Vieläkään hän ei saanut vastausta. Nuorukainen palasi vielä kolmantena päivänä yhä toisti kysymyksensä: "Herra, mitä minun tulisi tehdä tullakseni viisaaksi?"
Vihdoin filosofi kääntyi ja meni läheiselle joelle, astui veteen ja pyysi nuorukaista seuraamaan itseään. Saavuttuaan kyllin syvälle filosofi tarttui nuorukaista olkapäistä ja painoi hänet veden alle vastustuksesta välittämättä. Vihdoin hän laski hänet vapaaksi ja kun nuorukainen taas hengitti, kysyi filosofi häneltä:
"Poikani, mitä eniten halusit ollessasi veden alla?"
"Ilmaa, ilmaa", vastasi nuorukainen empimättä. "Halusin ilmaa."
"Etkö mieluummin olisi halunnut rikkautta, nautintoja, valtaa tai rakkautta, poikani? Etkö mitään sellaista olisi halunnut?" tiedusteli filosofi.
"En, herra, halusin ilmaa ja ajattelin vain ilmaa", tuli välitön vastaus.
"Hyvä", sanoi filosofi, "tullaksesi viisaaksi täytyy sinun haluta viisautta yhtä kiihkeästi, kuin äsken halusit ilmaa. Sinun täytyy taistella sen puolesta jättämällä kaikki muut tarkoitukset elämästäsi. Sen tulee olla ainoa pyrkimyksesi päivällä ja yöllä. Jos näin kiihkeästi pyrit siihen, poikani, niin varmasti tulet viisaaksi."
Salaiseen tietoon pyrkivän ensimmäinen ja keskeisin edellytys on, — horjumaton halu, palava tiedon jano ja into, joka ei taivu vastuksienkaan edessä. Korkeimpana vaikuttimena salaiseen tietoon pyrkiessä täytyy olla kiihkeä halu toimia ihmiskunnan hyväksi unohtaen itsensä ollakseen avuksi toisille. Jos tämä ei ole etsijän motiivi, on salainen tieto vaarallista.
Ilman näitä ominaisuuksia, varsinkin viimeksi mainittua, on sangen vaarallista yrittää kulkea salatieteen vaikeaa polkua. Ennen omakohtaiseen tietoon pyrkimistä voidaan saada tietoa opiskelemalla toisten tutkijoiden opetuksia. Vaaditaan tiettyjä henkisiä kykyjä, jotta omakohtaisesti voi tutkia ihmisen tilaa ennen syntymää ja kuoleman jälkeen. Kuitenkaan kenenkään ei tarvitse pelätä jäävänsä ilman näitä tietoja, vaikka nämä kyvyt eivät ole vielä kehittyneet. Samoin kuin ihminen voi saada tietoa Afrikasta joko henkilökohtaisesti oleskelemalla siellä tai lukemalla siellä käyneiden kertomuksia, samoin hän voi joko itse tutkia ylifyysisiä tasoja hankittuaan siihen vaadittavat kyvyt, tai lukea tutkimuksia, joita muut siihen kykenevät ovat tutkimustensa tuloksena kirjoittaneet.
Kristus sanoi: "Totuus tekee teidät vapaiksi." Totuutta ei kuitenkaan löydetä yhdellä kertaa ja ainaiseksi. Totuus on iäinen ja samoin on totuuden etsintäkin iäistä. Salatiede ei tunne "uskoa, joka kerralla ratkaisee kaiken". On määrättyjä perustotuuksia, jotka ovat aina samoja ja niitä voidaan tarkastella eri näkökulmista, jolloin toiset puolet täydentävät toisiaan. Sen tähden niin kuin nyt ymmärrämme, ei ole mahdollista saavuttaa äärimmäistä totuutta.
Siinä missä tämä kirja eroaa muista filosofisista teoksista, on asiaa katsottu eri näkökulmasta. Täysi kunnioitus annetaan toisten tutkijoiden johtopäätöksille ja saavutuksille. Tekijän vakava toivomus on, että seuraavien sivujen tutkiminen auttaisi etsijää saamaan ymmärryksensä selvemmäksi ja monipuolisemmaksi kuin ennen.
Ensimmäinen askel salatieteessä on näkymättömien maailmojen tutkiminen. Nämä maailmat ovat näkymättömiä suurimmalle osalle ihmisiä, koska hienommat aistit, joilla nämä maailmat voidaan tajuta, ovat heillä vielä uinuvassa tilassa. Niin kuin fyysinen maailma tajutaan fyysisillä aisteilla näkymätön maailma tajutaan korkeammilla aisteilla. Useimmat ihmiset suhtautuvat näkymättömään maailmaan samalla tavalla kuin sokeana syntynyt aistimaailmaamme. Vaikka valo ja värit ympäröivät häntä, hän ei kykene niitä näkemään. Ne ovat hänelle olemattomia ja käsittämättömiä siitä yksinkertaisesta syystä, että häneltä puuttuu aisti, joka tekee niiden havaitsemisen mahdolliseksi. Esineet ovat käsin kosketeltavia, siksi ne ovat hänelle todellisia, mutta valo ja värit ovat hänen havaintokykynsä ulkopuolella.
Sama koskee useimpia ihmisiä. He tuntevat ja näkevät fyysisen maailman esineitä ja kuulevat sen ääniä, mutta ne tasot, joita selvänäkijä sanoo korkeammiksi maailmoiksi, ovat heille yhtä käsittämättömiä kuin valo ja värit sokealle. Se, että sokea ei voi nähdä värejä ja valoa, ei ole todistus niiden olemassaoloa ja todellisuutta vastaan. Yhtä vähän on se, etteivät useimmat ihmiset voi nähdä ylifyysisiä maailmoja todistus siitä, ettei kukaan niitä voi nähdä. Jos sokea saa näkönsä takaisin, näkee hän valon ja värit. Jos korkeammat aistit sopivien keinojen avulla herätetään ihmisissä, jotka ovat sokeita ylifyysisissä maailmoissa, niin oppivat hekin näkemään ennen salattuja maailmoja.
Monet tekevät sen virheen, etteivät usko yliaistillisten maailmojen olemassaoloon ja todellisuuteen. Toiset taas menevät toiseen äärimmäisyyteen. Tultuaan vakuutetuiksi näkymättömien maailmojen olemassaolosta he luulevat, että jos ihminen on selvänäkijä, koko totuus on hänelle avoinna. Jos hän voi "nähdä" näihin maailmoihin, tietää hän samalla kaikki, mitä niistä voi tietää.
Tämä on suuri erehdys. Jokapäiväisen elämän asioissa tunnustaisimme heti vääräksi tällaisen väitteen. Emme ajattele, että sokeana syntynyt ihminen saatuaan näkönsä tietäisi heti kaiken, mikä koskee fyysistä maailmaa. Eikä siinä kaikki, ymmärrämme sen, että mekin vaikka aina olemme nähneet ympärillämme olevat asiat, emme lähimainkaan tiedä niistä kaikkea. Tiedämme kuinka paljon opiskelua ja kokemusta vaaditaan, ennen kuin opimme tuntemaan edes äärettömän pienen osan niistä asioista, jotka muodostavat jokapäiväisen elämämme. Jos käännämme toisin päin hermeettisen väittämänä "niin ylhäällä kuin alhaalla", niin käsitämme, että asia on sama muillakin tasoilla. On totta, että on paljon helpompi saavuttaa tietoa ylifyysisissä maailmoissa kuin nykyisessä kiinteässä olotilassamme. Kuitenkin, myös siellä on tarkka tutkimus välttämätöntä virheellisten havaintojen välttämiseksi. Uskottavat ja kykenevät selvänäkijät todistavat, että siellä vaaditaan paljon huolellisempaa tarkkaavaisuutta kuin täällä.
Selvänäkijöiden täytyy olla oppineita, ennenkuin heidän havainnoillaan on minkäänlaista arvoa, ja kuta kehittyneempiä he ovat, sitä vaatimattomampia he ovat kertoessaan näkemistään asioista, sitä useammin he vetoavat toisten havaintoihin tietäen, kuinka paljon on opittavaa ja kuinka vähän yksityinen tutkija kykenee käsittämään kaikkia yksityiskohtia, jotka vaikuttavat hänen päätelmiinsä.
Tämä osoittaa miksi selvännäkijöiden kertomukset ovat niin erilaisia, jota seikkaa pintapuoliset ihmiset pitävät todistuksena korkeampien maailmojen olemassaoloa vastaan. He ajattelevat, että jos näitä maailmoja todella on, niin täytyy tutkijoiden ehdottomasti palatessaan sieltä tuoda samanlaisia kuvauksia. Jos otamme esimerkin jokapäiväisestä elämästä, niin tämä virheellinen käsitys ilmenee heti. Kuvitelkaamme, että sanomalehti lähettää kaksikymmentä reportteria kaupunkiin tekemään yksityiskohtaisen kuvauksen siitä. Reportterit ovat, tai heidän pitäisi olla koulutettuja tekemään havaintoja. Heidän tehtäväänsä kuuluu huomioida kaikki ja sen tähden voisi heiltä odottaa parasta mahdollista kuvausta. Kuitenkin on varmaa, että näistä kahdestakymmenestä kuvauksesta ei löydy kahta samanlaista. Todennäköistä on, että ne kaikki ovat täysin erilaisia. Vaikka pääpiirteet saattavat olla yhtenäisiä, niin monet ovat ainutlaatuisia sekä kuvaustavaltaan että sisällöltään.
Todistaako näiden kuvausten erilaisuus, että kyseessä olevaa kaupunkia ei ole olemassa? Varmasti ei. Asia selitetään yksinkertaisesti niin, että jokainen reportteri on katsonut kaupunkia omalta yksilölliseltä kannaltaan. Kuvausten erilaisuus ei haittaa kaupungista saamaamme kuvaa, vaan päinvastoin on selvää, että saamme täydellisemmän ja tarkemman kuvan lukemalla kaikki reportit kuin, jos tutustumme vain yhteen reporttiin ja muut heitettäisiin paperikoriin. Jokainen raportti täydentää toistaan.
Sama koskee myös näkymättömien maailmojen tutkijoiden kuvauksia. Jokaisella on oma erikoinen katsantokantansa ja hän kuvaa sitä mitä hän itse näkee omasta näkökulmastaan. Hänen antamansa kuvaus voi kyllä erota muista, mutta kaikki kuvaukset ovat kuitenkin yhtä tosia kunkin havainnontekijän kannalta katsottuna.
Joskus kysytään, miksi tutkia näitä maailmoja? Eikö olisi parasta tutkia yhtä maailmaa kerrallaan, tyytyä tällä hetkellä niihin opetuksiin, joita fyysinen maailma tarjoaa. Jos näkymättömiä maailmoja on olemassa, emmekö voisi odottaa, kunnes pääsemme niihin, sen sijaan että niitä etukäteen tutkisimme. "Jokaisella päivällä on omat murheensa". Miksi haluaisimme lisää huolia?
Jos tietäisimme varmasti, että ennemmin tai myöhemmin joudumme muuttamaan kaukaiseen maahan, jossa meidän täytyisi vieraissa oloissa elää useita vuosia, eikö olisi uskottavaa, että ennen muuttoa mielellämme käyttäisimme jokaisen tilaisuuden tutustuaksemme uuden maan oloihin. Tämä tieto tekisi sopeutumisen uusiin oloihin paljon helpommaksi.
Vain yksi on varmaa elämässä ja se on kuolema. Kun muutamme toiselle puolelle uusiin olosuhteisiin, niin tieto niistä olisi varmasti suurena apuna.
Mutta ei siinä kaikki. Ymmärtääksemme fyysistä maailmaa, seurausten maailmaa, täytyy meidän myöskin ymmärtää ylifyysistä maailmaa, syiden maailmaa. Näemme raitiovaunut liikkeessä, ja kuulemme sähkökoneiden äänen, mutta se mystillinen voima, joka nämä ilmiöt aiheuttaa, on näkymätön. Sanomme sitä sähköksi, mutta nimi ei anna selitystä. Emme opi mitään itse voimasta, ainoastaan näemme ja kuulemme sen vaikutukset.
Jos astiallinen vettä asetetaan kyllin alhaiseen lämpötilaan, alkavat jääkristallit heti muodostua ja voimme selvästi nähdä niiden ilmestymisen. Linjat, joiden mukaan vesi kristalloituu, olivat siinä koko ajan, mutta näkymättömissä kunnes vesi jäätyi. Kauniit jääkukat ikkunalasilla ovat korkeammissa maailmoissa liikkuvien virtausten näkyviä tuloksia, virtausten, jotka alati toimivat ympärillämme. Useimmat eivät niitä tunnista, mutta siitä huolimatta ne toimivat täydellisesti.
Korkeammat maailmat aiheuttavat toiminnan. Emmekä voi todella ymmärtää tätä alempaa maailmaa, ennen kuin tunnemme muita ja ymmärrämme niitä voimia ja syitä, joiden seurauksia aineelliset ilmiöt ovat.
Verratessamme korkeampien maailmojen todellisuutta fyysisen maailman todellisuuteen, niin oudolta kuin se tuntuukin, nämä korkeammat maailmat, joita useimmat ihmiset pitävät vain kangastuksina tai vieläkin vähemmän todellisina, ovat itse asiassa paljon todellisempia, ja luomukset niissä ovat paljon kestävämpiä ja rikkoutumattomampia kuin fyysisen maailman esineet. Ottamalla esimerkin huomaamme tämän helposti. Arkkitehti ei aloita rakennustyötä hankkimalla aineksia ja lähettämällä työmiehet latomaan umpimähkään kiveä kiven päälle ilman johtavaa ajatusta tai suunnitelmaa, vaan hän ensin ajattelemalla suunnittelee rakennuksen valmiiksi. Vähitellen se muodostuu hänen ajatuksissaan ja vihdoin on valmiin rakennuksen kuva hänen mielessään, rakennuksen ajatuskuva.
Tämä rakennus on vielä näkymätön muille paitsi arkkitehdille. Hän piirtää luomuksensa paperille, ja tämän ajatuskuvan suuntaviivojen mukaan työmiehet rakentavat puusta, raudasta tai kivestä rakennuksen, joka täydellisesti vastaa arkkitehdin luomaa ajatusmuotoa.
Näin tulee ajatuskuvasta aineellinen todellisuus. Materialisti pitää sitä paljon todellisempana, kestävämpänä ja aineellisempana kuin arkkitehdin mielessä olevaa kuvaa. Mutta tarkastelkaamme asiaa. Rakennusta ei olisi voitu rakentaa ilman ajatuskuvaa. Maanjäristys, dynamiitti, tuli tai rappeutuminen voi tuhota fyysisen luomuksen, mutta ajatusmuoto jää jäljelle. Se elää niin kauan kuin arkkitehti elää, ja sen mukaan voidaan rakentaa monta samanlaista rakennusta kuin tuo tuhoutunut. Ei edes arkkitehti itse voi sitä hävittää. Hänen kuolemansa jälkeen voi tuon ajatusmuodon löytää ihminen, joka kykenee lukemaan luonnon muistia. Käsittelemme sitä myöhemmin.
Kun olemme tulleet vakuuttuneeksi korkeampien ja näkymättömien maailmoiden mahdollisuudesta ympärillämme, ja kun olemme käsittäneet niiden todellisuuden ja kestävyyden, sekä ymmärtäneet, mitä hyötyä niiden tutkimisesta on, niin käymme niitä nyt erikseen ja yksitellen tarkastelemaan alkaen fyysisestä maailmasta.
Fyysisen maailman kemiallinen alue
Rosenkreutziläiset opettavat maailmankaikkeuden jakautuvan seitsemään eri maailmaan tai ainetilaan seuraavalla tavalla:
1. - Jumalan maailma.
2. - Neitseellisten henkien maailma.
3. - Jumalallisen hengen maailma.
4. - Elämänhengen maailma.
5. - Ajatusmaailma.
6. - Tunnemaailma.
7. - Fyysinen maailma.
Tämä jako ei ole mielivaltainen, vaan välttämätön, koska jokaisen eri maailman aineita hallitsevat lait melkein poikkeuksetta eivät toimi toisissa. Fyysisen tason ainetta esimerkiksi hallitsee painovoima, kutistuminen ja laajeneminen. Tunnemaailmassa ei ole kylmyyttä ja kuumuutta ja muodot nousevat siellä yhtä helposti kuin laskevat. Paikka ja aika hallitsevat myöskin fyysisessä maailmassa, mutta ovat melkein vaikutusta vailla tunnemaailmassa. Näiden maailmojen aineilla on myöskin erilainen kiinteys. Fyysisen maailman aine on kaikista seitsemästä aineesta kiintein.
Jokainen maailma jakautuu seitsemään alatasoon tai aineen olotilaan. Fyysisen maailman aineista kiinteät, nestemäiset ja kaasumaiset muodostavat kolme kiinteintä alatasoa, muut neljä tasoa ovat eri määrässä tiivistettyä eetteriä. Myös toisissa maailmoissa samanlainen alajaostoihin luokittelu on tarpeellista, koska aineet niissä ovat erilaisia tiheydeltään.
Vielä on huomattava kaksi erityistä jakoa. Fyysisen maailman kolme kiinteintä alatasoa, kiinteä, nestemäinen ja kaasumainen, muodostavat ns. kemiallisen alueen. Tämän alueen aine on kaikkien kiinteiden muotojen perusta.
Eetteri on myös fyysistä ainetta. Se ei ole yhtäläinen, niin kuin materiaalinen tiede väittää, vaan ilmenee neljässä eri muodossa. Se on väliaine elävöittävälle hengelle, joka antaa elinvoimaa kemiallisella alueella oleville muodoille. Fyysisen maailman neljä hienompaa tai eetterisempää alatasoa muodostavat ns. eetterialueen.
Ajatusmaailmassa kolme korkeampaa alatasoa muodostavat abstraktisen ajattelun perustan, sen tähden niitä sanotaan yhteisellä nimellä abstraktisen ajattelun alueeksi. Neljä kiinteämpää alatasoa käsittävät sen ajatusaineen, jossa muodostamme ajatuksemme ja annamme aatteillemme konkreettisen muodon. Sen tähden nimitämme sitä konkreettisen ajattelun alueeksi.
Tarkka tutkiminen, jota salatieteilijä tekee fyysisen maailman ilmiöihin, saattaa tuntua tarpeettomalta, ellei hän katselisi asioita aivan eri näkökannalta kuin materialisti. Materialisti tunnustaa kolme ainetilaa, kiinteän, nestemäisen ja kaasumaisen. Nämä ovat kaikki kemiallisia, koska ne muodostuvat maan kemiallisista kokoomuksesta. Tästä kemiallisesta aineesta ovat kaikki muodot, kivennäiset, kasvit, eläimet ja ihmiset rakennetut ja sen tähden ne ovat yhtä kemiallisia, kuin kaikki ne aineet, joille se nimi yleensä annetaan. Ajatelkaamme vaikka vuorta tai pilveä, joka peittää sen huipun, kasvin nestettä tai eläimen verta, hämähäkin lankaa, perhosen siipeä tai elefantin luita, ilmaa, jota hengitämme, tai vettä, jota juomme, kaikki tämä on kokoonpantu samoista kemiallisista aineista.
Mikä siis saattaa alkuaineen muodostumaan näihin moniin muotoihin, jotka meitä ympäröivät? Se on Universaalinen Henki, joka ilmaisee itsensä näkyvässä maailmassa neljänä suurena elämän virtauksena eri kehitysasteella. Tämä nelinkertainen henkinen vaikutin muodostaa maan kemiallisen aineen neljän luonnonvaltakunnan, kivikunnan, kasvikunnan, eläinkunnan ja ihmiskunnan moninaisiin muotoihin. Kun muoto on täyttänyt tehtävänsä kolmen korkeamman elämänvirran ilmaisuvälineenä, hajottavat kemialliset voimat ruumiin, jotta sen aineet voisivat palata alkuperäiseen tilaansa ja olla jälleen uusien muotojen rakennusaineena. Henki tai elämä, joka muovailee muodon ilmentyäkseen sen kautta, on toista kuin aine, jota se siihen käyttää, samoin kuin rakentaja on toista kuin huone, jonka hän asuinsijakseen rakentaa ja on persoonallisesti siitä aivan riippumaton.
Koska kaikki kivennäis-, kasvi-, eläin- ja ihmismuodot ovat kemiallisesta aineesta muodostuneet, loogisesti niiden täytyy olla aivan yhtä kuolleita ja ilman tunnetta kuin kemiallinen aine alkuperäisessä tilassaan, ja näin rosenkreutziläiset sanovatkin asian olevan.
Jotkut tiedemiehet väittävät, että kaikissa kudoksissa, elävissä ja kuolleissa, on tunnetta, kuuluivatpa ne mihin luonnonvaltakuntaan tahansa. He lukevat jopa sellaisetkin aineet kuin mineraalit, tunteilla varustettujen aineiden luokkaan. Todistaakseen väitteensä he esittävät kaavioita, joihin kokeiden kautta saatuja energiakäyriä on piirretty. Toiset tutkijat taas opettavat, että ihmisruumiissakaan ei ole tunnetta paitsi aivoissa, joka on tunteiden ydin. He väittävät, että kun sormi loukkaantuu ei tuska tunnu siinä vaan aivoissa. Täten tieteen mielipiteet jakautuvat toisiaan vastaan tässä, samoin kuin monessa muussakin kohdassa. Kummankin osapuolen mielipide on osaksi oikea. Asia riippuu kokonaan siitä, mitä tunteella tarkoitamme. Jos tarkoitamme sillä yksinkertaisesti vastausta johonkin sysäykseen, kuten esimerkiksi maahan viskatun kumipallon kimpoamista takaisin, on aivan oikein väittää, että kivennäis-, kasvi- ja eläinkudoksissa on tunnetta. Mutta jos tunteella tarkoitamme nautintoa ja tuskaa, rakkautta ja vihaa, iloa ja surua, niin väite on järjetön. Olisi mieletöntä sanoa, että alemmilla elämänmuodoilla, rikkirevityillä kudoksilla, luonnollisessa tilassa olevilla kivennäisillä tai edes aivoilla olisi tunteita, jotka ovat kuolemattoman hengen omakohtaisen tajunnan ilmauksia. Aivot ovat vain kaikupohjana siinä ihmeellisessä soittimessa, jolla ihmishenki kaiuttaa elämänsä sinfoniaa, niin kuin soittaja ilmentää itseään viululla.
On ihmisiä, jotka eivät voi ymmärtää korkeampien maailmojen olemassaoloa ja taas toisia, jotka opittuaan jonkun verran näitä maailmoja tuntemaan, alkavat arvostelemaan fyysistä maailmaa liian alhaiseksi. Tällainen suhtautuminen on yhtä väärä kuin materialistin käsitys. Ne suuret ja viisaat olennot, jotka palvelevat Jumalan tahtoa ja täyttävät hänen suunnitelmansa ovat asettaneet meidät näihin fyysisiin olosuhteisiin saamaan niistä suuria ja tärkeitä opetuksia, joita emme olisi voineet oppia toisissa olosuhteissa. Sen tähden on velvollisuutemme käyttää tietoa korkeammista maailmoista oppiaksemme parhaan kykymme mukaan niitä läksyjä, joita aineellinen maailma meille opettaa.
Eräässä mielessä fyysinen maailma on ikään kuin mallikoulu tai koeasema, jossa meitä opetetaan työskentelemään oikealla tavalla toisissa maailmoissa. Tämä tapahtuu siitä huolimatta tiedämmekö itse toisten maailmojen olemassaolosta vai ei täten todistaen suunnitelman laatijoiden suurta viisautta. Jos tuntisimme vain nuo korkeammat maailmat, niin tekisimme paljon erehdyksiä, jotka tulisivat ilmi vasta fyysisen elämän koetuksissa. Ottakaamme esimerkiksi keksijä, joka suunnittelee konetta mielessään. Ensin hän luo koneen ajatuksissaan. Hän näkee sen mielessään valmiina täydellisesti toimien siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Seuraavaksi hän piirtää luonnoksen suunnitelmastaan ja näin tehden hän ehkä huomaa, että ensimmäiseen luonnokseen täytyy tehdä muutoksia. Kun hän on tyytyväinen piirustukseensa ja tullut siihen tulokseen, että kone sellaisena on mahdollinen, jatkaa hän työtään rakentamalla sen sopivista materiaaleista.
On kuitenkin melko varmaa, että vielä on tehtävä parannuksia, ennenkuin kone toimii tarkoituksenmukaisesti. Voi käydä niinkin, että se täytyy rakentaa uudelleen tai että nykyisessä muodossaan se on käyttökelvoton. Silloin se on hylättävä ja tehtävä uusi malli. Tässä tulee esille asian ydin: Uusi kaava tai suunnitelma tehdään siinä tarkoituksessa, että kaikki puutteet poistettaisiin käyttökelvottomasta koneesta. Jos konetta ei olisi rakennettu materiaaliseen muotoon, jossa ajatusvirheet tulivat näkyviin, ei uutta ja täydellistä suunnitelmaa olisi voitu tehdä.
Tämä koskee kaikkia elämän olosuhteita, olivatpa ne yhteiskunnallisia, liikeasioita tai hyväntekeväisyyttä. Monet suunnitelmat näyttävät sangen onnistuneilta laatijoiden mielestä ja voivat vielä paperillakin näyttää hyvältä, mutta käytäntöön sovellettuna ne voivat olla aivan mahdottomia. Tämän ei kuitenkaan pitäisi meitä lannistaa. On totta, että opimme enemmän virheistä kuin menestyksestämme. Sen tähden meidän tulee katsella fyysistä maailmaa oikeassa valossa ja ymmärtää, että se on koulu, jossa kokemusten kautta saamme arvaamattoman tärkeitä opetuksia.
Fyysisen maailman eetterialue
Astuttuamme tälle luomakunnan alueelle olemme joutuneet näkymättömään ja tuntemattomaan maailmaan, jossa tavalliset aistimemme pettävät, sen tähden tämä fyysisen maailman alue on tieteen kannalta käytännöllisesti katsoen kokonaan tutkimaton.
Ilma on näkymätöntä, mutta tiede tunnustaa kuitenkin sen olemassaolon. Tuulen voimakkuus voidaan mitata ja kovassa paineessa ilma muuttuu näkyväksi, nestemäiseksi ilmaksi. Kun käsittelemme eetteriä, se ei ole yhtä helppoa. Materiaalinen tiede olettaa, että se on jollakin tavalla välttämätön sähkön liikkumisessa. Se on pakotettu olettamaan, että on jotain hienompaa ainetta kuin mitä se voi todistaa ja se nimittää sitä eetteriksi. Tiede ei todellisuudessa tiedä, että eetteriä on olemassa, sillä se ei vielä ole kyennyt kehittämään säiliötä, johon tämä aine voitaisiin sulkea. Sitä on liian vaikea tavoittaa tieteen laboratorioissa. Sitä ei voida mitata eikä punnita, eikä tutkia minkään käytettävänä olevan koneen avulla.
Nykyajan tieteen saavutukset ovat todella ihmeellisiä. Koneilla tutkiminen ei ole paras keino päästä selville luonnon salaisuuksista, vaan tutkijan täytyy kehittää itseään. Ihmisessä itsessään on kykyjä, joita kehittäen voidaan poistaa etäisyyden ja koon rajoitukset niin että hänen näkökykynsä voi ylittää teleskoopit ja mikroskoopit. Nämä aistit tai kyvyt ovat niitä tutkimusvälineitä, joita salatieteilijät käyttävät. Ne ovat ne "seesam aukene"-sanat, joita he käyttävät totuutta etsiessään.
Harjaantuneelle selvänäkijälle on eetteri yhtä kosketeltavaa kuin kiinteät, nestemäiset ja kaasumaiset aineet tavalliselle ihmiselle. Hän näkee, että elinvoimat, jotka antavat elämän kasvien, eläinten ja ihmisen mineraaliosalle, virtaavat niihin neljän eetterin välityksellä. Näiden neljän eetterin nimet ja erikoistoiminnat ovat seuraavat:
1) Kemiallinen eetteri. Tämä eetteri ilmenee sekä positiivisena että negatiivisena. Sulatus- ja eritysvoimat toimivat sen kautta. Sulattaminen on se toiminta, jonka kautta ravinnon erilaiset hyötyaineet sulautuvat kasvin, eläimen ja ihmisen ruumiiseen. Tämä tapahtuu voimien avulla, joihin tutustumme myöhemmin. Ne toimivat kemiallisen eetterin positiivisen navan kautta vetäen luokseen vaadittavia aineksia, joita ne sitten rakentavat kysymyksessä oleviin muotoihin. Nämä voimat eivät toimi sokeasti tai mekaanisesti, vaan valikoiden, kuten tiedemiehet hyvin tietävät. Sen kautta täyttävät ne tarkoituksensa, joka on ruumiin kasvu ja ylläpitäminen.
Erittäminen tapahtuu samanlaisten voimien vaikutuksesta, mutta ne toimivat kemiallisen eetterin negatiivisen navan kautta. Tämän navan kautta poistuu ruumiista kaikki käytettäviksi kelpaamattomat ruuassa olevat aineet tai ne, jotka jo ovat tehneet tehtävänsä ruumiissa ja sen tähden poistuvat elimistöstä. Tämä toiminta on viisas ja valikoiva eikä ainoastaan mekaaninen, niin kuin ovat kaikki muutkin ihmisen tahdosta riippumattomat toiminnat. Esimerkiksi munuaisissa vain virtsa siivilöityy niiden läpi kun ne ovat kunnossa, mutta jos ne eivät ole kunnossa poistuu arvokas valkuaisaine virtsan mukana. Täten oikea valinta ei voi tapahtua epänormaalien olosuhteiden vallitessa.
2) Elämäneetteri. Niin kuin kemiallinen eetteri on kulkutie voimille, jotka ylläpitävät yksilöllisiä muotoja, samoin elämäneetteri on tie niille voimille, joiden tehtävänä on lajien ylläpito ja lisääntyminen.
Kuten kemiallisella eetterillä, on elämän eetterilläkin positiivinen ja negatiivinen napa. Positiivisen navan voimat vaikuttavat naisessa raskauden aikana. Näin hän kykenee aktiivisesti suorittamaan uuden elämän luomisen. Mies muodostaa siemennestettä elämän eetterin negatiivisen navan kautta.
Eläimen tai ihmisen hedelmöittyneessä munassa ja kasvin siemenessä toimivat elämän eetterin positiiviset voimat muodostavat uroksen syntymisen kasveihin, eläimiin ja ihmisiin, ja negatiivisen navan kautta toimivat voimat luovat naaraspuolia.
3) Valoeetteri. Myös tässä eetterissä on positiivinen ja negatiivinen puoli. Positiivisen navan kautta toimivat voimat synnyttävät veren lämmön korkeimmissa eläimissä ja ihmisessä. Tämä tekee niistä yksilöllisiä lämmön lähteitä. Valoeetterin negatiivisen navan kautta toimivat voimat vaikuttavat aisteissa näön, kuulon, tunnon, maun ja hajun passiivisina toimintoina. Ne myös rakentavat ja ravitsevat silmän.
Kylmäverisissä eläimissä valoeetterin positiivinen puoli on välineenä veren kierrolle. Negatiivisella voimalla on sama tehtävä silmään nähden, kuin korkeammissa eläimissä ja ihmisessä. Silmien puuttuessa valoeetterin negatiivisen navan kautta toimivat voimat ehkä rakentavat ja ravitsevat muita aistielimiä.
Kasveissa valoeetterin positiivisen puolen kautta toimiva voima vaikuttaa nesteen kierron. Talvella, kun valoeetteri ei saa voimaa auringonvalosta, kuten kesällä, lakkaa mahla virtaamasta kasveissa, kunnes kesäaurinko taas lisää valoeetterin voimaa. Valoeetterin negatiivisen puolen kautta toimiva voima erittää klorofylliä, kasvin viheriää ainesta ja myös antaa värin kukille. Kaikki värit koko luomakunnassa välittyvät valoeetterin negatiivisen puolen kautta. Siksi eläimillä on tummin väri selkäpuolella ja kukilla syvin väri auringon valon puolella. Maapallon napaseuduilla, jossa auringon säteet ovat heikkoja, ovat väritkin vaaleita ja toisinaan jopa niin vähäisiä, että ne kokonaan haihtuvat talvella ja eläimet tulevat valkeiksi.
4) Heijastava eetteri. Edellä kerrottiin, että rakennuksen ajatuskuva voidaan löytää luonnon muistista arkkitehdin kuolemankin jälkeen. Kaikki, mitä koskaan on tapahtunut, on jättänyt häviämättömän kuvan heijastavaan eetteriin. Niin kuin jättiläissananjalat maailman lapsuuden ajoilta ovat painaneet kuvansa kivihiilikerroksiin, samoin kuin muinaisen jäätikön jälkiä voidaan seurata merkkien mukaan, joita se on jättänyt kallioihin, samoin ovat ihmistenkin ajatukset ja teot häviämättömästi piirretyt luonnon muistiin heijastavassa eetterissä. Sieltä selvännäkijä voi lukea kaiken niin tarkasti kuin hänen kykynsä sallivat.
Heijastava eetteri on saanut nimensä useammastakin syystä. Sen kuvat ovat vain heijastuksia luonnon muistista. Luonnon todellinen muisti on paljon korkeammalla alueella. Todella harjaantunut selvänäkijä ei mielellään tutki kuvia heijastavasta eetteristä, koska kuvat siinä ovat epäselviä ja himmeitä verrattuina korkeammalla tasolla oleviin kuviin. Heijastavasta eetteristä yleensä lukevat ne, joilla ei ole valinnan varaa eivätkä itse tiedä mitä he lukevat. Tavalliset psykometristit ja meediot saavat yleensä tietonsa heijastavan eetterin kautta. Harjoitusaikansa ensimmäisillä asteilla salatieteiden opiskelija lukee jonkin verran heijastavasta eetteristä, mutta opettaja varoittaa häntä luottamasta siihen, jos haluaa saada tarkkaa tietoa, ettei hän tekisi vääriä johtopäätöksiä.
Tämä eetterin on myös välittäjä, jonka kautta ajatus tekee vaikutuksen ihmisen aivoihin. Se on hyvin läheisessä yhteydessä ajatusmaailman neljännen alatason kanssa. Tämä on korkein niistä neljästä alatasosta, jotka muodostavat konkreettisen ajattelun alueen ja josta ihmisäly on kotoisin. Siellä ovat luonnon muistiin painuneet kuvat paljon selvemmät kuin heijastavassa eetterissä.
Tunnemaailma
Samoin kuin fyysinen maailma ja kaikki muut luomakunnan alueet, on tunnemaailmakin jakautunut seitsemään alatasoon, joita sanotaan alueiksi. Se eroaa kuitenkin siinä suhteessa fyysisestä maailmasta, ettei siinä ole niitä suuria alajaotuksia, jotka vastaisivat kemiallista ja eetterialuetta. Tunnemaailman tunneaine on tunteiden verhona samanlaista kaikilla seitsemällä alueella tai alatasolla. Kemiallinen alue on muodon alue. Eetterialue on niiden voimien asumus, jotka hoitavat muotojen elintoimintoja, saavat ne elämään, liikkumaan ja lisääntymään. Tunnemaailman voimat taas työskentelevät elähdyttäjinä kiinteässä ruumiissa ja saavat sen liikkumaan eri suuntiin.
Jos fyysisessä maailmassa olisi toimintaa vain kemiallisella ja eetterialueella, olisi olemassa muotoja, joilla on elämä ja jotka kykenisivät liikkumaan, mutta niillä ei olisi mitään vaikutinta näitä tehtäviä suorittamaan. Tunnemaailman kosmiset voimat vaikuttavat tämän yllykkeen. Ilman tämän yllykkeen toimintaa elävän ruumiin jokaisessa säikeessä vaatien sitä eri toimintoihin, ei meillä olisi minkäänlaisia kokemuksia, emmekä pääsisi siveellisesti kasvamaan. Eri eetterilajeissa vaikuttavat toiminnat aiheuttaisivat kyllä muodon kasvamisen, mutta siveellistä kasvua ei tapahtuisi lainkaan. Sekä muodon että elämän kehitys olisi mahdotonta, koska henkisen kasvun edistymiseksi on välttämätöntä, että myös muodot kehittyvät korkeammille asteille. Tästä huomaamme selvästi tämän alueen tärkeän merkityksen.
Halut, toiveet, intohimot ja tunteet ilmaisevat itsensä tunnemaailman aineessa, sen eri alueilla niin kuin muodot ja piirteet kuvastuvat fyysisen maailman kemiallisella alueella. Ne tekevät muotoja, jotka kestävät lyhemmän tai pitemmän ajan riippuen halun, toivomuksen tai tunteen voimakkuudesta. Tunnemaailmassa voiman ja aineen ero ei ole yhtä selvä ja ilmeinen kuin fyysisessä maailmassa. Voisi melkein sanoa, että täällä voima ja aine ovat samanlaisia tai keskenään vaihdettavia. Asia ei ole aivan niin, mutta voisimme sanoa, että tunnemaailma on ainakin jossain määrin voima-aineesta muodostunut.
On totta, että aine tunnemaailmassa on yhden asteen vähemmän kiinteää, kuin fyysisen maailman aine, mutta on aivan väärin ajatella, että se on hienompaa fyysistä ainetta. Tämä käsitys, jota monet salatieteen tutkijat kannattavat, on aivan virheellinen. Virheellinen kuva johtuu siitä, että on äärettömän vaikea antaa niin täydellisiä ja täsmällisiä selityksiä, kuin korkeampien maailmojen ymmärtämiseksi olisi välttämätöntä. Valitettavasti kielemme on luotu kuvaamaan vain aineellisia asioita ja on aivan riittämätön kuvaamaan ylifyysisten alueiden olosuhteita. Sen tähden kaikki, mitä näistä alueista on sanottu, täytyy ottaa varauksella, vertauskuvina eikä tarkkoina kuvauksina.
Vaikka vuori ja kukka, ihminen, hevonen ja rautakappale ovat atomisesti samaa ainetta, emme kuitenkaan sano, että kukka on raudan hienompi muoto. Samalla tavalla on mahdoton sanoin selittää, mikä ero tai muutos on tapahtunut fyysisessä aineessa, kun se muuttuu tunnemaailman aineeksi. Jos mitään eroa ei olisi, niin tunneaine olisi fyysisen maailman lakien alainen, mitä se ei kuitenkaan ole.
Kemiallisella alueella vaikuttaa aineessa liikkumattomuuden laki, taipumus pysyä muuttumattomana. Vaaditaan voimaa liikkumattomuuden voittamiseksi, saamaan levossa oleva ruumis liikkeeseen, tai liikkeessä oleva pysähtymään. Näin ei ole tunnemaassa, vaan aine siellä on itsessään melkein elävää. Se on aina liikkeessä juoksevana nesteenä. Se pukeutuu kaikenlaisiin mahdollisiin ja mahdottomiin muotoihin käsittämättömällä nopeudella ja sujuvuudella samalla säkenöiden ja välkkyen tuhansissa alati muuttuvissa värivivahduksissa. Sitä ei voi verrata mihinkään täällä fyysisessä tajuntatilassamme. Hämärästi tämän aineen toimintaa ja värileikkiä muistuttaa helmisimpukan värihohde auringon valon heijastuksessa.
Sellainen on tunnemaailma, alati muuttuvaa valoa ja väriä. Siinä sekoittuvat eläinten ja ihmisten voimat lukemattomien henkisten hierarkioiden olentoihin. Nämä eivät esiinny fyysisessä maailmassa vaan toimivat siellä, kuten me täällä. Joitakin luokkia tullaan myöhemmin käsittelemään ja selitetään niiden suhdetta ihmisten kehitykseen.
Tästäkin pintapuolisesta selityksestä voimme jo jonkun verran ymmärtää, kuinka vaikeata on vasta-alkajan, jonka sisäiset silmät juuri ovat auenneet, pysyä tasapainossa tunnemaailmassa. Harjaantunut selvänäkijä lakkaakin pian ihmettelemästä niitä mahdottomia selityksiä, joita meediot toisinaan antavat. Vaikka he olisivat täysin luotettavia ihmisiä, niin erehtymisen mahdollisuus on valtava tällä alueella. On todella ihme, jos kukaan voi tarkasti välittää oikeita tietoja. Lapsuuden aikana täytyy meidän kaikkien oppia näkemään oikein, kuten helposti huomaamme pientä lasta tarkastellessamme. Lapsi usein tavoittelee esineitä toiselta puolelta huonetta tai katua, tai ehkä kuuta taivaalta. Hän on täysin kykenemätön arvioimaan etäisyyksiä. Sokea, joka on saanut näkönsä, usein aluksi sulkee silmänsä liikkuessaan paikasta toiseen kunnes hän on oppinut käyttämään silmiään selittäen että hänen on helpompi liikkua tunnustellen kuin näön avulla. Samoin henkilö, jonka sisäinen näkökyky on juuri herännyt, täytyy harjoittaa vasta saamaansa kykyä. Aluksi vasta-alkaja koettaa käyttää tunnemaailmassa niitä tietoja ja kokemuksia, jotka hän on fyysisessä maailmassa oppinut, koska hän ei ole vielä oppinut käyttämään niitä lakeja, jotka toimivat tässä uudessa ympäristössä. Tästä aiheutuu paljon sekaannusta ja hämmennystä. Ennen kuin hän voi todella ymmärtää, täytyy hänen tulla "lapsen" kaltaiseksi, joka ottaa vastaan tietoa vertaamatta sitä aikaisemmin oppimiinsa kokemuksiin.
Voidaksemme täysin ymmärtää tunnemaailmaa, meidän täytyy käsittää, että se on tunteiden, halujen ja intohimojen alue. Kaikkia näitä hallitsee kaksi suurta voimaa, puoleensavetävä voima ja luotaantyöntävä voima. Ne toimivat eri tavalla tunnemaailman kolmella alemmalla ja kiinteämmällä tasolla kuin kolmella ylemmällä ja hienommalla. Keskimmäistä aluetta voimme pitää neutraalina. Se on tunteiden alue. Täällä mielenkiinto tai välinpitämättömyys kohdetta tai ajatusta kohtaan kääntää tasapainon jomman kumman edellä mainitun voiman puoleen lähettäen sen joko kolmeen ylimpään tai kolmeen alempaan tunnemaailman alueeseen, tai muuten nämä voimat karkottavat sen. Seuraavassa näemme kuinka se tapahtuu.
Puoleensavetävä voima hallitsee yksin tunnemaailman kolmen korkeamman alueen hienoimmissa aineissa. Se toimii myös jossain määrin kolmen alemman alueen karkeammassa aineessa, jossa se toimii luotaantyöntävää voimaa vastaan, joka hallitsee tällä alueella. Luotaantyöntävä voima hajottaisi kaikki muodot, jotka tulevat näihin kolmeen alempaan alueeseen, ellei puoleensavetävä voima sitä ehkäisisi. Kiinteimmässä eli alemmassa alueessa, jossa työntövoima on suurin, se repii ja särkee rakennetut muodot niin kauhealla tavalla, että sitä on vaikea katsella. Kuitenkaan se ei ole hajottava voima. Luonnossa ei ole mitään tahallista hajotusta. Kaikki, mikä näennäisesti onkin sellaista, toimii kuitenkin hyvän eteen. Niin tekee tämäkin voima toimiessaan tunnemaailman alemmilla tasoilla. Siellä olevat muodot ovat pahan luomuksia, jotka ovat muodostuneet ihmisten ja eläinten alimmista himoista ja haluista.
Jokaisella tunnemaailman muodolla on taipumus vetää luokseen kaikki, mikä on samanlaatuista sen itsensä kanssa kasvaakseen sen kautta. Jos puoleensavetävä voima hallitsisi alemmilla alueilla, paha kasvaisi kuin rikkaruoho. Maailmankaikkeudessa vallitsisi anarkia eikä järjestys. Tämä vältetään sen kautta, että luotaantyöntävä voima on etualalla. Kun alhainen himomuoto vetää luokseen toisen samanlaisen, niin jää niiden välille kuitenkin epäsointuista väreilyä ja ne vaikuttavat hajottavasti toinen toisiinsa. Sen sijaan että paha sulautuisi pahaan, hävittävät ne toinen toisensa ja tällä tavalla paha pysyy maailmassa rajoitettuna. Kun ymmärrämme näiden kaksoisvoimien toiminnan, selviää meille myöskin okkulttinen väite että "valhe on tunnemaailmassa samalla kertaa murhaaja ja murhattu".
Kaikki, mitä fyysisessä maailmassa tapahtuu, heijastuu muihin luomakunnan osiin ja kuten olemme huomanneet se tekee vastaavan muodon tunnemaailmassa. Kun totuudenmukainen selitys jostakin tapahtumasta esitetään, uusi muoto rakentuu tarkalleen samanlaiseksi kuin ensimmäinen. Ne vetäytyvät silloin yhteen ja sulautuvat toisiinsa toinen toistaan vahvistaen. Mutta jos asia esitetään totuudesta eriävästi, syntyy muoto, joka on toisenlainen kuin alkuperäinen ja toimii sitä vastaan. Koska ne käsittelevät samaa tapahtumaa, vetäytyvät ne yhteen, mutta koska niiden väreily on erilainen, vaikuttavat ne toisiinsa tuhoavasti. Siksi voivat pahat ja vihamieliset valheet tappaa kaiken hyvän, jos ne ovat kyllin vahvoja ja niitä kyllin usein toistetaan. Mutta vastaavasti, jos pahasta haetaan hyvää, muuttuu se aikanaan hyväksi. Jos muoto, joka luodaan väheksymään pahaa, on heikko, sillä ei ole mitään vaikutusta ja pahan voima hajottaa sen. Mutta jos se on voimakas ja se kerrataan kyllin usein, se hajottaa pahan tuoden hyvän sen tilalle. Täytyy ymmärtää, että tätä vaikutusta ei saada aikaan valehtelemalla, eikä pahaa kieltämällä, vaan ainoastaan hyvää etsimällä. Salatieteilijä elää tarkasti tämän periaatteen mukaan, etsien hyvää kaikesta, koska hän tietää sen voiman, jolla paha pidetään kahleissa.
Kristuksesta on olemassa kertomus, joka valaisee tätä asiaa. Kerran hänen kävellessään opetuslastensa kanssa he ohittivat mätänevän ja pahalta haisevan koiran raadon. Opetuslapset kääntyivät inholla pois huomauttaen toisilleen kuinka iljettävä tuo näky oli. Mutta Kristus katseli kuollutta muotoa ja sanoi: "Sen hampaat ovat helmiäkin valkoisemmat." Päättäväisesti hän halusi tästäkin löytää hyvää, sillä hän tiesi, kuinka siunauksellisesti se vaikuttaisi tunnemaailmassa.
Tunnemaailman alinta aluetta sanotaan "himojen ja aistillisten halujen alueeksi". Toista aluetta selittää parhaiten nimi "vaikutelmien alue". Täällä kaksoisvoimat, puoleensavetävä ja luotaantyöntävä voima ovat tasapainossa. Koska tämä alue on neutraali, ovat kaikki luomamme vaikutelmat tällä alueella tasapainoisia. Ainoastaan silloin kun kaksoistunteet (mielenkiinto ja välinpitämättömyys), jotka tapaamme neljännellä alueella, heräävät toimintaan, tulevat myös puoleensavetävät ja luotaantyöntävät voimat esille. Jokainen ilmaisu itsessään on erillinen, riippumaton tunteesta, joka sen aiheuttaa. Se on myös neutraali ja kuuluu tunnemaailman toisen alueen toimintaan, missä kuvat muodostuvat ihmisen eetteriruumiin aistien vaikutuksesta.
Tunnemaailman kolmannella alueella on puoleensavetävä voima, joka on yhdistävä ja rakentava, saanut ylivallan tuhoavan luotaantyöntävän voiman yli. Kun ymmärrämme, että luotaantyöntävän voiman tärkein pyrkimys on itsekorostus ja kaiken muun pois työntäminen raivatessaan itselleen tilaa, voimme ymmärtää, että se antautuu kaikista helpoimmin haluille jotka koskevat myös muita asioita. Myös puoleensavetävä voima, joka on hallitsevana tunnemaailman kolmannella alueella, toimii itsekkäästi, sen vuoksi tätä aluetta kutsutaan "toivomusten alueeksi".
Himojen ja halujen aluetta voidaan verrata fyysisen maailman kiinteään alueeseen, vaikutelmien aluetta nestemäiseen ja toivomusten alueen vaihteleva ja alati muuttuva luonne tekee sen verrattavaksi fyysisen maailman kaasumaiseen alueeseen. Nämä kolme aluetta antavat aineen muodoille, joiden tehtävänä on välittää kokemuksia, sielun kasvua ja kehitystä poistaen hajottavat ainekset ja jättäen ne, joista on hyötyä kehitykselle.
Tunnemaailman neljäs alue on "tunteiden alue". Siitä lähtevät edellä mainittuihin muotoihin liittyvät tunteet ja näistä tunteista riippuu niiden elämä meissä ja vaikutus meihin. Tässä vaiheessa ei merkitse, ovatko esitetyt asiat tai esineet itsessään hyviä tai pahoja. Tunteemme niitä kohtaan, mielenkiinto tai vastenmielisyys, määrää niiden kohtalon.
Kun joku asia aiheuttaa meissä mielenkiintoa, niin tällä tunteella on siihen sama merkitys kuin auringonvalolla ja ilmalla kasviin. Tämä asia kasvaa ja kukoistaa elämässämme. Jos taas kohtelemme asiaa välinpitämättömyydellä, niin se kuihtuu kuin kasvi, joka jätetään pimeään kellariin.
Tästä tunnemaailman keskialueesta tulee vaikutin toimintaan tai päätös siitä pidättymiseen. Salatieteilijän mielestä tämä viimeksi mainittu on myös toimintaa. Nykyisellä kehitysasteellamme mielenkiinto ja välinpitämättömyys ovat toiminnan kannustimia, jotka pitävät maailman liikkeessä. Myöhemmin lakkaa näiden tunteiden merkitys, ja määräävänä tekijänä tulee olemaan velvollisuudentunto.
Mielenkiinto herättää puoleensavetävän ja luotaantyöntävän voiman toimintaan.
Välinpitämättömyys yksinkertaisesti saa kohteen tai aatteen kuihtumaan.
Jos mielenkiintomme jotakin esinettä tai aatetta kohtaan aiheuttaa vastenmielisyyttä, niin se saattaa meidät luonnollisesti poistamaan elämästämme kaiken, mikä on yhteydessä tuon esineen tai aatteen kanssa. Mutta luotaantyöntävän voiman ja pelkän välinpitämättömyyden välillä on suuri ero. Ehkäpä seuraava kuvaus selittää näiden kaksoistunteiden ja kaksoisvoimien toimintaa.
Kolme miestä kulkee tiellä. He näkevät tien vieressä sairaan koiran, joka on täynnä haavoja ja aivan ilmeisesti kärsii kovia tuskia ja on janoissaan. Tämä on heille kaikille selvä aistiensa välityksellä, mutta nyt liittyy tunne aistihavaintoon. Kahdessa miehessä herää mielenkiinto koiraa kohtaan, kolmas jää välinpitämättömäksi. Hän menee pois jättäen koiran oman onnensa nojaan. Toiset kaksi jäävät. He kumpikin tuntevat kiinnostusta koiraa kohtaan, mutta osoittavat sen aivan eri tavalla. Toisen miehen mielenkiinto on myötätuntoinen ja auttavainen aiheuttaen hänet huolehtimaan eläinraukasta, lieventämään sen tuskia ja hoitamaan sen uudelleen terveeksi. Hänessä mielenkiinto on herättänyt puoleensavetävän tunteen. Mutta toisen miehen mielenkiinto on aivan toisenlainen. Hän näkee koiran ainoastaan vastenmielisenä ja inhottavana ja hän haluaa, että hän ja koko maailma pääsisi siitä eroon niin pian kuin mahdollista. Hän kehottaa tappamaan koiran silmänräpäyksessä ja hautaamaan sen heti. Hänessä on siis mielenkiinto herättänyt toimintaan tuon hävittävän luotaantyöntävän voiman.
Kun kiinnostuksen tunne herättää puoleensavetävän voiman ja suuntaa sen alempiin asioihin ja himoihin, niin ne asettuvat tunnemaailman alempiin alueisiin, jossa työntövoima asettuu niitä vastustamaan, kuten edellä on kerrottu. Näiden kaksoisvoimien, puoleensavetävän ja luotaantyöntävän, taistelusta johtuu kaikki tuska ja kärsimys, joka seuraa vääriä tekoja ja harhaan suunnattuja ponnistuksia, niin tahallisia kuin tahattomiakin.
Tästä voimme nähdä, kuinka tärkeä on tunne, jonka kohdistamme asioihin. Sen kautta luomme ilmapiirin, joka ympäröi meitä. Jos rakastamme hyvää, hoidamme ja pidämme luonamme suojelusenkeleinä kaikkea sitä hyvää, mitä ympärillämme on. Jos päinvastainen on totta, kansoitamme tiemme itse synnyttämillämme pahoilla hengillä.
Tunnemaailman kolme korkeinta aluetta ovat "sielun elämän alue", "sielun valon alue" ja "sielun voiman alue". Näistä löydämme taiteen, lähimmäisen rakkauden, ihmisystävällisyyden sekä kaiken muun korkeamman sielun elämän. Kun ymmärrämme, että ominaisuudet, joita nuo nimet osoittavat, säteilevät näistä alueista kolmen alemman alueen muotoihin, niin selviää meille ylempien ja alempien toimintojen suhde. Sielun voimaa voidaan kuitenkin käyttää jonkun aikaa niin hyviin kuin huonoihinkin tarkoituksiin, mutta aikanaan luotaantyöntävä voima hajottaa pahan ja puoleensavetävä voima rakentaa hyvyyden pahan särkyneille raunioille. Loppujen lopuksi kaikki työskentelee HYVÄN eteen.
Fyysinen ja tunnemaailma eivät ole alueellisesti erossa toisistaan. Ne ovat toisiinsa läheisemmässä suhteessa kuin jalat ja kädet keskenään. Ei tarvitse liikkua paikaltaan siirtyäkseen maailmasta tai alueesta toiseen. Niin kuin ruumiissamme yhtyvät kiinteät, nestemäiset ja kaasumaiset aineet toisiaan läpäisten, samoin yhtyvät meissä tunnemaailman eri alueet. Voimme verrata sitä energiaa, joka aiheuttaa jääkristallien muodostumisen veteen, niihin näkymättömiin vaikutuksiin, jotka syntyvät tunnemaailmassa ja ilmenevät fyysisessä maailmassa antaen sysäyksen kaikkeen toimintaan täällä.
Tunnemaailman eri alueet ja lukemattomat vaikutteet läpäisevät fyysisen maailman, näkymättöminä, mutta aina läsnäolevina ja vaikuttavana. Näissä piilee syy kaikkeen, mitä fyysisessä maailmassa tapahtuu.
Ajatusmaailma
Myös ajatusmaailma on muodostunut seitsemästä alueesta, jotka eroavat laadultaan ja kiinteydeltään. Samoin kuin fyysinen maailma, se jakautuu kahteen pääosaan, "konkreettisen ajattelun alueeseen", joka käsittää neljä kiinteintä alatasoa sekä "abstraktisen ajattelun alueeseen", joka käsittää kolmen hienoimman aineen alueet. Ajatusmaailma on keskimmäinen niistä viidestä maailmasta, joiden aineista ihmisen käyttövälineet ovat rakennetut. Täällä henki ja ruumis tapaavat toisensa. Se on myöskin korkein niistä kolmesta maailmasta, joilla ihmisen kehitys nykyisellä asteella etenee. Kahden korkeamman maailman vaikutus ihmisen nykyisellä kehitysasteella on melkein olematon.
Tiedämme, että kaikkien fyysiset muodot on rakennettu kemiallisen alueen aineista. Eetterialueen voimat antavat näille muodoille elämän ja energian liikkumiseen. Tunnemaailman kaksoistunteet saattavat toimintaan muutamat näistä elävistä muodoista. Konkreettisen ajattelun alue antaa "järki aineen" aatteille, jotka syntyvät abstraktisen ajattelun alueella pukeutuen ajatusmuotoihin, jotka toimivat säännöstelijöinä ja tasapainottajina tunnemaailman yllykkeille ja ympäristön vaikutteille.
Tästä huomaamme, kuinka nämä kolme maailmaa, joissa ihminen tällä asteella kehittyy, täydentävät toinen toistaan. Ne muodostavat kokonaisuuden, joka osoittaa järjestelmämme Suuren Arkkitehdin ylevää viisautta, arkkitehdin jota kunnioitamme pyhän Jumalan nimellä.
Tutkiessamme tarkemmin konkreettisen ajattelun alueen eri osia, huomaamme, että kaikki luomakunnan fyysisten muotojen perusmuodot ovat tavattavissa alimmassa osassa. Tätä aluetta sanotaan "manneralueeksi". Tällä alueella näemme myös mannerten perusmuodot sekä maailman kaikki saaret, jotka muodostuvat näiden mallien mukaan. Kaikki maapallon pinnalla tapahtuvat muutokset saavat ensin muotonsa manner alueella. Ennen kuin uudet perusmallit ovat muodostuneet, eivät älyolennot, joita me (salataksemme tietämättömyyttämme) kutsumme luonnon voimiksi, voi saada aikaan niitä tilanteita, jotka muuttavat maan fyysiset ääriviivat sen mukaan kuin kehitystä johtavat hierarkiat ovat ne suunnitelleet. He suunnittelevat muutokset, samoin kuin arkkitehti suunnittelee muutokset rakennukseen, ennenkuin työmiehet antavat tälle suunnitelmalle konkreettisen muodon. Samalla tavalla johtuvat kasveissa ja eläinkunnassa tapahtuvat muutokset vastaavien perusmallien muutoksista.
Puhuessamme kiinteässä maailmassa ilmenevien muotojen perusmalleista, emme saa pitää niitä malleina tavallisessa merkityksessä. Emme saa ajatella niitä pienoiskoossa tehtyinä malleina tai malleina, jotka ovat valmistetut muusta aineesta kuin mistä ne on tarkoitettu tehtäväksi. Ne eivät ole vain ympärillämme olevien muotojen malleja, vaan luovia perusmuotoja. Sillä tarkoitetaan, että ne luovat fyysisen maailman muodot omiksi kuvikseen tai samankaltaisiksi itsensä kanssa. Usein monet perusmuodot työskentelevät yhdessä muodostaakseen määrätyn lajin, jolloin kukin perusmalli antaa osan itsestään vaadittavan muodon rakentamiseen.
Konkreettisen ajattelun alueen toista alaosastoa sanotaan "valtameren alueeksi". Sitä voi parhaiten kuvata virtaavana sykkivänä elinvoimana. Siellä ovat perusmuotoina kaikki ne voimat, jotka työskentelevät eetterialueen neljän eetterilajin kautta. Se on juokseva elämänvirta, joka sykkii kaikkien muotojen läpi, samoin kuin veri virtaa ruumiissa, samana elämänä kaikissa muodoissa. Täällä harjaantunut selvänäkijä huomaa todeksi sen väitteen, että kaikki elämä on yhtä.
"Ilma-alueeksi" sanotaan konkreettisen ajattelun alueen kolmatta tasoa. Täällä ovat halujen, intohimojen, toivomusten, tunteiden ja vaikutelmien perusmuodot, sellaisina kuin koemme ne tunnemaailmassa. Täällä ilmenevät kaikki tunnemaailman toiminnat ilmastollisissa olosuhteissa. Selvänäkijä kokee aisteillaan nautinnon ja ilon tunteet kesätuulahduksen suudelmina. Sielun kaipaus ilmenee siellä kuin tuulen huokaus puiden latvoissa. Sotivien kansakuntien intohimot näkyvät salaman välähdyksinä. Tässä konkreettisen ajattelun alueen ilmapiirissä ovat myös ihmisten ja eläinten tunteiden kuvat.
Konkreettisen ajattelun alueen neljättä tasoa sanotaan "alkuperäisvoimien" alueeksi. Se on keskimmäinen ja tärkein alue niistä viidestä maailmasta, joissa ihmisen kehitys etenee. Elämänhengen maailma, Jumalallisen hengen maailma ja ajatusmaailman kolme korkeinta aluetta ovat yhdellä puolella alkuperäisvoimien aluetta ja toisella puolella ovat tunnemaailma, fyysinen maailma ja ajatusmaailman kolme alinta aluetta. Tämä alue on tärkeä kohtauspiste, jossa toisiinsa sitoutuvat yhdellä puolella hengen valtakunnat ja toisella muodon maailmat. Se on kiintopiste, jossa henki heijastaa itseään aineessa.
Kuvio 1. Näkyvän ja näkymättömän maailman ilmiöiden suhteellinen
kestävyys.
(Selitetty stereo-optikuvaan verrattuna.)
Kuten nimikin viittaa tämä alue on koti niille alkuperäisvoimille, jotka johtavat toimintaa konkreettisen ajattelun alueen perusmalleissa. Tältä alueelta henki toimii aineessa sitä kehittäen. Kuvio 1 osoittaa tämän aatteen kaavamaisesti esitettynä. Se kuvaa alemman maailman muodot heijastuksina korkeamman maailman hengestä. Viides alue, joka on lähinnä kiintopistettä hengen puolella, heijastuu kolmannessa alueessa, joka on lähinnä kiintopistettä muodon puolella. Kuudes alue heijastuu toisessa ja seitsemäs ensimmäisessä.
Koko abstraktisen ajattelun alue heijastuu tunnemaailmassa, elämänhengen alue fyysisen maailman eetterialueessa ja Jumalallisen hengen maailma fyysisen maailman kemiallisessa alueessa.
Kuvio 2 antaa laajemman käsityksen seitsemästä maailmasta, jotka muodostavat kehityksemme piirin, mutta meidän on huolellisesti pidettävä mielessä, että nämä maailmat eivät todellisuudessa ole toistensa yläpuolella, kuten kuva osoittaa, vaan ne läpäisevät toisensa. Vertasimme fyysisen maailman suhdetta tunnemaailmaan siten, että kuvasimme tunnemaailmaa energiavirroiksi jäätyneessä vedessä ja vettä fyysiseksi maailmaksi. Samoin voimme aina kuvitella, että jokainen korkeampi maailma vaikuttaa voimiin sitä seuraavassa alemmassa alueessa. Silloin vastaa alempi maailma aina kiinteää maailmaa vertauskuvassamme. Seuraava kuvaus tekee ehkä asian vielä selvemmäksi.
Ottakaamme pyöreä pesusieni kuvaamaan maan kemiallista aluetta. Kuvitelkaamme että hiekka läpäisee sienen jokaisen osan muodostaen vielä kerroksen sen ulkopuolellekin. Tässä esimerkissä hiekka esittää eetterialuetta, joka samalla tavalla läpäisee kiinteän maan ja leviää sen ilmapiirin ulkopuolellekin.
Kuvitelkaamme edelleen, että hiekan läpäisemä sieni asetetaan vettä täynnä olevaan pallonmuotoiseen astiaan, joka on hiukan suurempi kuin sieni ja sen ulkopinnalla oleva hiekkakerros. Asetamme hiekkaisen sienen keskelle astiaa samoin kuin keltuainen on munan keskellä. Astian ja hiekan väliin jää kirkkaan veden täyttämä alue. Astiassa oleva vesi kuvaa tunnemaailmaa. Niin kuin vesi tunkeutuu kaikkiin sienen huokosiin ja hiekkaan ja muodostaa vedellä täytetyn alueen sen ympärille, samoin tunnemaailma läpäisee sekä kiinteän maankuoren että eetterimaailman leviten vielä jonkun verran niiden ulkopuolelle.
Tiedämme, että vedessä on ilmaa. Jos kuvittelemme vedessä olevan ilman esittävän ajatusmaailmaa, niin saamme hyvän kuvan, kuinka ajatusmaailma hienompana ja ohuempana läpäisee kiinteämmät alueet.
Kuvitelkaamme vielä lopuksi, että astia, joka sisältää sienen, hiekan ja veden, asetetaan vielä suurempaan pyöreään astiaan. Astioiden välissä oleva ilma kuvaa ajatusmaailman osaa, joka leviää tunnemaailman ulkopuolelle.
Jokaisessa aurinkokuntamme planeetassa on kolme tällaista toisensa läpäisevää maailmaa. Kuvitelkaamme jokainen planeetta edellä kuvatun sienen muodossa ja kuvitelkaamme neljäs maailma, elämänhengen maailmaa, vedeksi suuressa säiliössä, jossa kolminkertaiset sienet uivat, silloin ymmärrämme, että samoin kuin vesi täyttää sienien välissä olevan tilan ja samalla läpäisee sienet, niin elämänhengen maailma täyttää planeettojen välillä olevan avaruuden ja samalla läpäisee yksilölliset planeetat. Se muodostaa yhteisen siteen niiden välille, niin kuin esim. meillä täytyy olla purjevene ja meidän täytyy osata myös käyttää sitä, jos haluamme purjehtia Amerikasta Afrikkaan. Samoin meillä täytyy olla elämänhengen maailmaa vastaava käyttöväline, jos haluamme tietoisina oleskella elämänhengen maailmassa ja liikkua planeetalta toiselle.
Samalla tavalla kuin elämänhengen maailma yhdistää meidät toisiin planeettoihin, niin Jumalallisen hengen maailma yhdistää meidät toisiin aurinkokuntiin. Voimme kuvitella aurinkokuntia sieninä, jotka uiskentelevat Jumalallisen hengen maailmassa. Tästä ymmärrämme, että voidaksemme matkustaa yhdestä aurinkokunnasta toiseen, on välttämätöntä, että voimme tietoisesti toimia ihmisen korkeimmassa käyttövälineessä, Jumalallisessa hengessä.
*
| "Rosenkreutziläisen maailmankatsomuksen" sisällysluettelo | Etusivu |