Planeettamme kolmen maailman lukuisissa luonnonvaltakunnissa tapahtuu eri asteilla etenevää kehitystä. Meille on kuitenkin tarpeellista tällä kertaa käsitellä vain neljää näistä, kivikuntaa, kasvikuntaa, eläinkuntaa ja ihmiskuntaa.
   Nämä neljä luonnonvaltakuntaa ovat erilaisessa suhteessa kolmeen maailmaamme riippuen niistä kokemuksista, joita kehittyvällä ryhmällä on ollut elämän koulussa. Kaikki luonnonvaltakunnissa esiintyvät muodot, kiinteät ruumiit, ovat rakennetut samoista kemiallisista aineista, kemiallisen alueen kiinteistä, nestemäisistä ja kaasumaisista aineista. Ihmisen kemiallinen ruumis on kemiallinen yhdistelmä samoin kuin kivi, vaikka viimeksi mainittua elävöittää ainoastaan kivennäisen elämä. Vaikka katselisimme asiaa puhtaasti fyysiseltä kannalta syrjäyttämällä hetkeksi kaikki muut näkökannat, niin huomamme sangen tärkeitä eroja ihmisen kiinteän ruumiin ja kivennäisten välillä. Ihminen liikkuu, kasvaa ja lisääntyy, mutta mineraali alkuperäisessä tilassaan ei voi suorittaa näitä toimintoja.
   Verratessamme ihmistä kasvikunnan muotoihin, huomaamme, että kasveilla ja ihmisellä on kiinteä ruumis, joka kykenee kasvamaan ja lisääntymään. Ihmisellä on kuitenkin kykyjä, jotka kasveilta puuttuvat. Ihminen tuntee, hän kykenee liikkumaan ja havaitsee ulkopuolisia asioita.
   Verratessamme ihmistä ja eläintä, näemme että kumpikin kykenee tuntemaan, liikkumaan, kasvamaan, lisääntymään ja tekemään aistihavaintoja. Ihmisellä on näiden lisäksi puhekyky, korkeammin kehittynyt aivorakenne ja kehittyneemmät kädet, joka on hyvin suuri fyysinen etu. Huomatkaamme erityisesti peukalon kehitys, joka tekee kädestämme apinankin kättä täydellisemmän. Ihminen on myös kehittänyt puheen, jonka kautta hän voi ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan. Kaikki nämä asettavat ihmisen kiinteän ruumin erikoisasemaan ja kolmen muun luonnonvaltakunnan yläpuolelle.
   Löytääksemme syyt neljän luonnonvaltakunnan eroihin, meidän täytyy tutkia näkymättömiä maailmoja. Sieltä löytyy syy siihen, miksi toiset luonnonvaltakunnat ovat saaneet kykyjä, jotka toisilta puuttuvat.
   Voidaksemme toimia jossakin maailmassa ja ilmaista sen maailman erikoisominaisuuksia, täytyy meillä olla sen aineesta rakennettu käyttöväline. Voidaksemme toimia fyysisessä maailmassa, täytyy meillä olla ympäristöön sopiva kiinteä ruumis. Ilman sitä olisimme vain haamuja ja näkymättömiä useimmille fyysisille olennoille. Samoin meillä täytyy olla eetteriruumis voidaksemme ilmentää elämää, voidaksemme kasvaa ja voidaksemme ulkonaisesti ilmentää muita eetterialueen erikoisominaisuuksia.
   Kokeaksemme tunteita ja vaikutteita, täytyy meillä olla tunnemaailman aineesta rakennettu ruumis. Kyetäksemme ajattelemaan, mielemme täytyy olla muodostunut konkreettisen ajattelun alueen aineesta.
   Tutkiessamme neljän luonnonvaltakunnan suhdetta eetterialueeseen huomaamme, että mineraaleilla ei ole eetteriruumista. Tämä on syy, miksi ne eivät voi kasvaa, lisääntyä, eikä ilmentää tietoista elämää.
   Tiedämme tieteen tutkimusten perusteella, että atomit eivät kosketa toisiaan kiinteimmissä aineissa, eivätkä myöskään hienoimmissa ja ohuimmissa kaasuissa. Oletetaan, että jokaisen atomin ympärillä on eetterikuori ja täten kaikki maailmankaikkeuden atomit uiskentelevat eetterimeressä.
   Salatieteilijä tietää asian olevan näin kemiallisella alueella ja että mineraaleilla ei ole erillistä eetteriruumista. Kivennäisatomia ympäröi vain planeetta-eetteristä muodostunut kuori, joka aiheuttaa edellä mainitun eroavaisuuden. Kuten olemme osoittaneet, meillä täytyy olla kunkin alueen vaatimat käyttövälineet voidaksemme toimia näillä alueilla. Tunnemaailman, ajatusmaailman ja myöskin korkeampien maailmojen atomit läpäisevät kivennäisen, samoin kuin ihmisen kiinteän ruumiin. Jos siis planeettaeetteri läpäistessään ja ympäröidessään kivennäisatomit voisi antaa tunteen ja lisääntymiskyvyn kivennäiselle, niin ajatusmaailman sen läpäistessä antaisi sille kyvyn ajatella jne. Tämä on kuitenkin mahdotonta, koska kivennäiseltä puuttuu vastaava käyttöväline. Planeettaeetteri, joka läpäisee sen ei anna sille yksilöllistä kykyä kasvaa. Ainoastaan kemiallinen eetteri, joka on alin eetteri, toimii kivikunnassa. Tämä antaa kivikunnalle sen kemiallisen toiminnan.
   Tutkiessamme kasvin, eläimen ja ihmisen suhdetta eetterialueeseen, huomamme, että niillä kaikilla on erillinen eetteriruumis. Tämän lisäksi planeettaeetteri läpäisee ne kaikki muodostaen yhtenäisen eetterialueen. Kuitenkin on olemassa ero kasvin, eläimen ja ihmisen eetteriruumiiden välillä. Kasvin eetteriruumiissa toimivat täydellisesti ainoastaan kemiallinen ja elo-eetteri. Se kasvaa kemiallisen eetterin vaikutuksesta ja lisääntyy elo-eetterin toiminnan vaikutuksesta. Kasvissa on myös valo-eetteriä, mutta se on uinuvassa tilassa. Heijastava-eetteri puuttuu kokonaan. Tämän vuoksi havainnoiminen ja muisti eivät voi toimia kasvikunnassa, koska ne ovat näiden puuttuvien eettereiden ominaisuuksia.
   Kääntäessämme huomiomme eläimen eetteriruumiiseen huomaamme, että kemiallinen eetteri, elo-eetteri ja valo-eetteri ovat siinä dynaamisessa toiminnassa. Eläimessä toimivat sulattaminen ja kasvaminen kemiallisen eetterin vaikutuksesta. Elo-eetteri aiheuttaa lisääntymisen. Nämä kyvyt ovat samat kasveilla. Mutta lisäksi eläimessä toimii kolmas eetteri, valo-eetteri, joka antaa sille kyvyn tuottaa sisäistä lämpöä ja tehdä aistihavaintoja. Neljäs eetteri on kuitenkin toimeton eläimessä ja siksi sillä ei ole kykyä ajatella ja muistaa. Ilmiöt, jotka muistuttavat näitä, ovat toista laatua ja myöhemmin tulemme osoittamaan sen.
   Tutkiessamme ihmistä huomaamme, että kaikki neljä eetteriä toimivat dynaamisesti hänen korkealle kehittyneessä eetteriruumiissaan. Kemiallisen eetterin vaikutuksesta hän sulattaa ruokansa ja kasvaa; elo-eetteri antaa hänelle kyvyn lisääntyä; valo-eetteri synnyttää ruumiinlämmön ja toimii hermoissa ja lihaksissa avaten kyvyn kommunikoida aisteilla ulkomaailman kanssa. Heijastava eetteri antaa kyvyn hallita käyttövälineitään ajatuksen kautta. Tämä eetteri myös säilyttää menneet kokemukset muistissa.
   Kasvin, eläimen ja ihmisen eetteriruumiit leviävät kiinteän ruumiin ulkopuolelle samalla tavalla kuin eetterialue, joka on planeetan eetteriruumis ja leviää sen kiinteän alueen ulkopuolelle. Tässä osoittautuu jälleen todeksi väite "niin ylhäällä kuin alhaalla". Eetteriruumis leviää noin 4 cm kiinteän ruumiin ulkopuolelle ja se on hyvin loistava ja muistuttaa väriltään juuri auennutta persikan kukkaa. Monet ihmiset, joilla on jonkin verran vaistomaista selvänäkökykyä, näkevät sen usein. Tekijä on usein tavannut ihmisiä, jotka huomaavat näkevänsä jotakin erikoista, mutta eivät tiedä mitä se on.
   Eetteriruumis on muotti, johon kiinteä ruumis raskauden aikana rakennetaan ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta se on jokaista molekyyliä myöten tarkka jäljennös siitä. Samalla tavalla kuin jäätyvän veden voimavirrat aiheuttavat jääkristallien muodostumisen samoin määräävät eetteriruumiin voimavirrat kiinteän ruumiin muodon. Koko elämän ajan eetteriruumis muodostelee ja ylläpitää kiinteää ruumista. Ellei eetterisydäntä olisi tuhoutuisi kiinteä sydän nopeasti sen valtavan taakan alla, joka sillä on. Eetteriruumis korjaa mahdollisuuksiensa mukaan väärinkäyttöä, jota aiheutamme kiinteälle ruumiille taistellen kaiken aikaa kiinteän ruumiin kuolemaa vastaan.
   Kuten yllä mainitsimme eroavat kiinteä- ja eetteriruumis siinä, että miehen eetteriruumis on naisellinen eli negatiivinen ja naisen eetteriruumis on miehinen eli positiivinen. Tässä on avain lukemattomiin hämmentäviin elämänkysymyksiin. Syy siihen, että nainen ilmentää tunteensa helpommin johtuu tästä polariteetista, sillä hänen positiivinen eetteriruumiinsa muodostaa ylimääräistä verta aiheuttaen sisäistä painetta, joka hajottaisi fyysisen kuoren ellei olisi vapautusta kuukautisten muodossa. Kyyneleet ovat toinen tapa vähentää painetta määrätyissä tilanteissa, — sillä kyyneleet ovat "valkoista verenvuotoa."
   Miehellä saattaa olla ja onkin yhtä vahvat tunteet kuin naisella, mutta tavallisesti hänellä on voimaa voittaa ne ilman kyyneleitä, koska hänen negatiivinen eetteriruumiinsa ei muodosta enempää verta kuin minkä hän voi hallita.
   Toisin kuin ihmisen korkeammat käyttövälineet, ei eetteriruumis tavallisesti jätä fyysistä ruumista ennen kuin kuolemassa. Ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa eetteriruumis voi jättää fyysisen ruumiin ja sitä selitetään vihkimyksistä puhuttaessa. Kuoleman jälkeen fyysisen ruumiin kemialliset voimat eivät enää toimi tässä kehittyvässä elämässä, vaan ne auttavat aineita palautumaan takaisin alkuperäiseen muotoon hajottamalla niitä, niin että ne kelpaavat käytettäväksi uusissa muodoissa luonnon taloudessa. Hajaantuminen tapahtuu siis planeettavoimien toiminnasta kemiallisessa eetterissä.
   Karkeasti sanottuna eetteriruumiin kudosrakenne muistuttaa taulun kehystä, joka on tehty sadoista yhteen liitetyistä puunpalasista, jotka näyttävät muodostuneen lukemattomista pisteistä. Eetteriruumis näyttää miljoonista pisteistä rakennetulta. Nämä pisteet yhtyvät atomin ontossa keskuksessa tuoden niihin energiaa. Tämä panee ne väreilemään astetta korkeammalle kuin maan kivennäiset, joita ei tällä tavalla kiihdytetä ja elvytetä.
   Kun ihminen on hukkumaisillaan, putoamassa korkealta tai paleltumistilassa, jättää eetteriruumis kiinteän ruumiin. Atomit tulevat toimettomiksi vähäksi aikaa, mutta palatessaan kiinteään ruumiiseen eetteriruumiin pisteet yhtyvät atomien kanssa ja ruumis elpyy. Koska atomit ovat jääneet vähäksi aikaa ilman eetteriruumiin elvytystä, vastustavat ne väreilyn uudelleenalkamista ja tästä johtuu pistelevä kipu, jonka huomaamme tällaisissa tapauksissa. Tavallisesti emme huomaa tätä väreilyä, yhtä vähän kuin huomaamme kellon tikitystä huoneessa, mutta huomaamme heti jos se on pysähtynyt.
   Joskus eetteriruumis jättää kiinteän ruumiin osittain, esim. käden puutuessa. Silloin näemme eetterikäden riippuvan kiinteän käden alapuolella kuin hansikkaan. Pisteet aiheuttavat sen merkillisen pistävän tunteen, jota koemme, kun eetterikäsi pyrkii takaisin kiinteään käteen. Hypnoottisessa tilassa toisinaan eetteriruumiin pää jää riippumaan kiinteän pään ulkopuolelle. Toisinaan toinen puoli riippuu toisella olkapäällä ja toinen toisella. Hypnoosista herätessä ei tunnu tuota pistelevää tunnetta, koska osa hypnotisoijan eetteriruumiista on ollut hypnoosissa olevassa henkilössä.
   Nukutuksessa ajetaan eetteriruumis osittain pois kiinteästä ruumiista korkeampien käyttövälineiden kanssa. Jos nukutus on liian voimakas, niin että elo-eetteri poistuu kokonaan, seurauksena on kuolema. Tämä voi tapahtua meediossakin aineellistumisen aikana. Meedion ja tavallisen ihmisen ero on tämä: nykyisellä kehitysasteella tavallisen ihmisen eetteriruumis ja kiinteä ruumis ovat kiinteästi yhteen liittyneet, kun taas meediossa ne ovat hyvin löysästi yhdessä. Näin ei ole aina ollut ja jälleen tulee aika jolloin eetteriruumis voi normaalisti jättää kiinteän ruumiin, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Kun meedio sallii aineellistumista haluavien tunnemaailman olentojen käyttää eetteriruumistaan, niin nämä tavallisesti tihkuvat ulos vasemmalta puolelta — pernan kautta, joka on se määrätty "ovi". Tässä tilassa elinvoimat eivät voi virrata ruumiiseen, kuten tavallisissa oloissa, ja sen tähden meedio uupuu nopeasti. Jotkut käyttävät kiihotusaineita ehkäistäkseen tätä ja tulevat usein riippuvaisiksi niistä.
   Aina meitä ympäröivä nestemäinen ja väritön auringon elinvoima imeytyy eetteriruumiiseen eetterisen pernan kautta, jossa se läpikäy ihmeellisen värinmuutoksen. Se muuttuu vaalean ruusun väriseksi ja leviää hermoja pitkin ympäri ruumista vaikuttaen hermojärjestelmässä samalla tavalla kuin sähkövirta sähkölennätinjärjestelmässä. Vaikka langat ja laitteet olisivat kunnossa ja sähköttäjä paikalla, mutta sähkö puuttuisi, ei viestiä voitaisi lähettää. Vaikka ihmisen minä, aivot ja hermosto näyttäisivät olevan täydellisesti kunnossa, mutta jos elinvoima joka välittää minän sanomat hermoja pitkin lihaksiin puuttuu, jää kiinteä ruumis liikkumattomaksi. Näin käy silloin kun osa kiinteästä ruumiista halvaantuu, koska eetteriruumis ei ole kunnossa, eikä elinvoima voi siinä enää vapaasti liikkua. Kuten useimmissa muissakin sairaustapauksissa, vika on hienoimmissa käyttövälineissä. Tietoisena tai tietämättään tästä monet etevimmät lääkärit käyttävät apunaan suggestiota, joka lääkkeiden lisäksi vaikuttaa korkeampiin käyttövälineisiin. Mitä enemmän lääkäri kykenee herättämään potilaassaan uskoa ja toivoa, sitä nopeammin potilas paranee ja sairaus väistyy terveyden tieltä.
   Terveessä tilassa eetteriruumis erittää yltäkylläisesti elinvoimaa. Kuljettuaan kiinteän ruumiin läpi se leviää suorina säteinä joka suuntaan ulospäin keskuksesta, samoin kuin säteet keskipisteestä. Mutta sairauden aikana, kun eetteriruumis ei ole kunnossa, se ei kykene imemään itseensä samaa voimamäärää ja lisäksi fyysinen ruumis kuluttaa sitä toimintoihinsa. Ruumiista leviävät elinvoiman säteet ovat silloin rypistyneitä ja vääristyneitä osoittaen, että elävöittävä voima on puutteellinen. Terveyden aikana nämä säteet poistavat kaikki terveydelle haitalliset bakteerit ja sairauden aiheuttajat ruumiista, mutta sairauden aikana, kun elinvoima on heikkoa, tämä säteily ei kykene poistamaan tautien aiheuttajia. Sairastumisen vaara on paljon suurempi silloin kun elinvoima on heikkoa, kuin jos terveys on hyvä.
   Kun kiinteästä ruumiista leikataan osa pois, ainoastaan planeettaeetteri seuraa leikattua osaa. Eetteriruumis ja kiinteä ruumis haihtuvat samanaikaisesti kuoleman jälkeen. Samoin leikatun ruumiinosan eetterinen puoli haihtuu vähitellen sitä mukaa kuin kiinteä jäsen hajoaa. Koska ihmisellä on yhä jäljellä leikatun ruumiinosan eetterinen puoli, voi hän yhä tuntea leikatun ruumiinosan ja kärsiä siinä tuskaa. Olemme aina yhteydessä haudatun jäsenemme kanssa välimatkasta huolimatta. Kerrotaan miehestä, joka tunsi kovaa tuskaa leikatussa jäsenessä ikään kuin naula olisi pistetty siihen. Tuska kesti, kunnes jäsen kaivettiin haudasta ja huomattiin, että naula oli lyöty siitä läpi laatikkoa suljettaessa. Kun naula poistettiin, lakkasi tuska silmänräpäyksessä. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että ihmiset usein vielä pari kolme vuotta leikkauksen jälkeen tuntevat tuskaa leikatussa jäsenessä. Vahingoittunut kohta eetterijäsenessä on siis yhä paikoillaan. Vasta kun leikattu jäsen on hajonnut ja eetteriosa sen mukana haihtunut, lakkaa tuska.
   Olemme tarkastelleet neljän luonnonvaltakunnan suhdetta fyysisen maailman eetterialueeseen. Nyt käännymme tarkastelemaan niiden suhdetta tunnemaailmaan.
   Huomaamme, että sekä kivennäisiltä, että kasveilta puuttuu erillinen tunneruumis. Niitä läpäisee vain planeetallinen tunneruumis, tunnemaailma. Koska niiltä siis puuttuu erikoinen tunneruumis, eivät ne kykene kokemaan tunteita ja intohimoja, sillä nämä kyvyt ovat tunnemaailman ominaisuuksia. Kun kivi särjetään, se ei tunne sitä, mutta olisi väärin päätellä, ettei tunnetta ollenkaan liittyisi tuohon tekoon. Se on materialistien ja ymmärtämättömän enemmistön näkökanta. Salatieteilijä tietää, että jokainen teko, kuinka vähäpätöinen tahansa, tuntuu kautta koko maailmankaikkeuden. Koska kivellä ei ole erillistä tunneruumista, se ei voi tuntea, mutta maahenki tuntee, koska sen tunneruumis läpäisee kiven. Kun ihminen leikkaa sormeensa, ei sormi tunne tuskaa, koska sillä ei ole erikoista tunneruumista. Ihminen tuntee tuskan, koska hänen tunneruumiinsa läpäisee sormen. Kun kasvi revitään maasta juurineen, maahenki tuntee sen samoin kuin ihminen tuntee, jos hius vedetään hänen päästään. Maapallo on elävä, tunteva ruumis. Kaikki muodot vailla erillistä tunneruumista, jonka kautta niitä hallitseva henki voisi tunnetta kokea, kuuluvat maan tunneruumiiseen ja sen tunneruumiilla on tunteet. Kiven särkeminen ja kukan poimiminen tuottavat maalle nautintoa, mutta kukkien repiminen maasta juurineen aiheuttaa tuskaa. Myöhemmin kerromme mistä tämä johtuu. Tällä tutkimusasteella ei tavallinen lukija ymmärtäisi selitystä.
   Planeetallinen tunnemaailma sykähtelee eläimen ja ihmisen tunneruumiin läpi samalla tavalla kuin kasvien, mutta lisäksi ihmisellä ja eläimellä on erillinen tunneruumis, joka saa ne kokemaan tunteita, haluja ja intohimoja. Näiden välillä on kuitenkin olemassa ero. Eläimen tunneruumis on kokonaan rakennettu tunnemaailman alempien alueiden aineista, jota vastoin alimmissakin ihmisroduissa liittyy tunneruumiin koostumuksen jonkin verran korkeampienkin alueitten aineita. Eläinten ja alempien ihmisrotujen tunteet koskevat melkein kokonaan alempien halujen ja intohimojen tyydyttämistä ja saavat ilmaisunsa tunnemaailman alempien alueiden aineessa. Koska heidän täytyy kokea näitä tunteita voidakseen kasvaa korkeammalle, on välttämätöntä, että heidän tunneruumiissaan on näitä vastaavia aineita. Sitä mukaa kuin ihminen edistyy elämän koulussa kokemusten kautta, tulevat hänen tunteensa paremmiksi ja puhtaimmiksi. Sen kautta muuttuvat hänen tunneruumiinsa aineet vastaavassa määrässä. Tunnemaailman korkeampien alueiden kirkkaampi ja puhtaampi aine muuttaa alempien alueiden synkkien aineiden värin. Tunneruumis kasvaa myöskin kooltaan. Pyhimyksen tunneruumis on todella loistava ilmestys katsella. Siinä ilmenevien värien puhtautta ja niiden kirkasta loistetta on mahdoton sanoilla kuvata. Täytyy nähdä tällainen tunneruumis, jotta sitä voisi ymmärtää.
   Nykyisellä kehitysasteellamme on useimpien ihmisten tunneruumiissa sekä ylempien että alempien alueiden aineita. Kukaan ei ole niin pahaa, ettei hänessä olisi hyvääkin. Huomaamme tämän niistä korkeampien alueiden aineista, joita hänen tunneruumiissaan näemme. Mutta toisaalta on hyvin, hyvin harvoja niin hyviä ihmisiä, etteivät he käyttäisi tunneruumiissaan jonkin verran alempien alueiden aineita.
   Esittäessämme kuvaustamme sienestä, hiekasta ja vedestä totesimme, että planeetalliset eetteri- ja tunneruumiit läpäisevät maan kiinteän aineen. Samalla tavalla läpäisevät nämä eetteri- ja tunneruumiit eläimen ja ihmisenkin kiinteät ruumiit. Mutta elämän aikana ei ihmisen tunneruumis ole kiinteän ja eetteriruumiin muotoinen. Vasta kuoleman jälkeen se saa tämän muodon. Elämän aikana on se ihmisen valveilla ollessa loistava, munanmuotoinen ilmiö, joka ympäröi kokonaan kiinteän ruumiin, kuten munavalkuainen ympäröi keltuaisen. Se leviää noin 30–40 cm kiinteän ruumiin ulkopuolelle. Tunneruumiissa on joukko aistikeskuksia, mutta useimmissa ihmisissä ne ovat vielä uinuvassa tilassa. Näiden havaintokeskuksien herääminen vastaa sokean ihmisen silmien avautumista viitataksemme edellä käytettyyn kuvaan. Ihmisen tunneruumiin aine on lakkaamattomassa ja äärettömän nopeassa liikkeessä. Siinä ei millään aineosasella ole määrättyä paikkaansa, kuten kiinteässä ruumiissa. Ainehiukkanen, joka yhdellä hetkellä on päässä, voi seuraavassa olla jalassa ja taas sitä seuraavalla hetkellä entisessä paikassaan. Tunneruumiilla ei ole elimiä, kuten eetteriruumiilla ja kiinteällä ruumiilla, vaan sen sijaan mainitsemiamme havainnonkeskuksia, jotka toiminnassa ollessaan näyttävät pyörteiltä. Ne jäävät aina samaan paikkaan kiinteään ruumiiseen nähden. Useimmat ovat pään kohdalla. Useimmissa ihmisissä ne ovat vain pienten pyörrevirtojen kaltaisia ilman minkäänlaisia merkittäviä havainnon keskuksia, mutta jokaisessa ihmisessä ne voidaan herättää toimintaan. Erilaiset menetelmät aiheuttavat erilaisia tuloksia.

TAVALLINEN IHMINEN	ITSETIETOINEN SELVÄNÄKIJÄ	ITSETIEDOTON SELVÄNÄKIJÄ

PYÖRTEET TUNNERUUMIISSA

   Itsetiedottomassa selvänäkijässä nämä ovat kehittyneet väärien, negatiivisten menetelmien kautta. Hänen tunneruumiissaan nämä pyörteet liikkuvat oikealta vasemmalle, siis päinvastaiseen suuntaan kuin kellon viisarit.
   Itsetietoisen, oikealla tavalla harjaantuneen selvänäkijän tunneruumiissa ne liikkuvat samaan suuntaan kuin kellon viisarit loistaen ihanissa väreissä ja paljon kirkkaampina kuin tavallisen ihmisen tunneruumiissa. Nämä keskukset ovat niitä välineitä, joiden avulla itsetietoinen selvänäkijä havaitsee tunnemaailman ilmiöt ja joiden kautta hän voi niitä tutkia tahtonsa mukaan, mutta sellainen ihminen, jonka pyörteet liikkuvat vastakkaiseen suuntaan kuin kellon viisarit, on kuin peili, joka vain heijastaa niitä ilmiöitä, jotka kulkevat hänen ohitseen. Hän ei itse kykene tutkimaan tunnemaailmaa, tämä selitetään myöhemmässä luvussa. Tässä on ero meedion ja oikealla tavalla harjaantuneen selvänäkijän välillä. Useimmille on mahdotonta tehdä eroa näiden välillä. On kuitenkin olemassa pettämätön sääntö, jota jokainen voi seurata. Oikealla tavalle kehittynyt näkijä ei koskaan harjoita kykyjään rahasta tai omanvoitonpyynnöstä. Hän ei myöskään käytä niitä kenenkään uteliaisuutta tyydyttääkseen, vaan yksinomaan ihmiskunnan auttamiseksi.
   Salatieteilijä, joka kykenee ohjaamaan toisille oikeata kehittämismenetelmää, ei koskaan ota maksua opetuksestaan. Henkilöillä, jotka pyytävät rahaa näiden kykyjen kehittämisestä tai niiden opettamisesta, heillä ei ole mitään henkisesti arvokasta tietoa. Tämä sääntö on turvallinen ja varma opas, jota voi ehdottomalla luottamuksella seurata.
   Kaukaisessa tulevaisuudessa ihmisen tunneruumis tulee olemaan yhtä pitkälle kehittynyt kuin hänen eetteri- ja kiinteä ruumiinsa nyt ovat. Kun olemme päässeet sille asteelle, voi jokainen toimia tunneruumiissa samalla tavalla kuin nyt kiinteässä ruumiissa. Kiinteä ruumis on ihmisen vanhin ja pisimmälle kehittynyt ruumis-tunneruumis on nuorin.
   Tunneruumiin juuret ovat maksassa, eetteriruumiin pernassa.
   Lämminveriset olennot ovat korkeimmalle kehittyneitä. Ne kokevat tunteita, haluja ja himoja, jotka ne kohdistavat maailmaan. Ne elävät sanan todellisessa merkityksessä, eivätkä vain kasvin tavoin paikoillaan. Tunneruumiin pyörteet säteilevät ulos maksasta ja tunneaine aaltoilee alati ulospäin pyörivinä virtoina, jotka kaarina leviävät kohti munamuodon kehän jokaista pistettä. Ne palaavat maksaan lukuisina pyörteinä. Tämä toiminta on samanlaista kuin kiehuvan veden kuohuminen ulospäin kuumuuden lähteestä ja sen palaaminen siihen kierroksensa tehtyään.
   Kasveilta puuttuu tämä elähdyttävä olemuspuoli, jonka vuoksi ne eivät voi liikkua kuten korkeammalle kehittyneet olennot.
   Olennoilla, jotka kykenevät liikkumaan, mutta joilla ei ole punaista verta, ei ole erillistä tunneruumista. Ne ovat kehityksessään kasvin ja eläimen väliasteella ja liikkuvat kokonaan ryhmäsielun voimalla.
   Kylmäverisillä eläimillä, joilla on maksa ja punainen veri, on erillinen tunneruumis. Ryhmäsielu johtaa niissä pyörteet sisäänpäin, koska niitä hallitseva henki (esimerkiksi kalayksilön tai matelijan henki) on kokonaan kiinteän käyttövälineen ulkopuolella.
   Kun eliö on kehittynyt sille asteelle, että erillinen henki voi toimia sen käyttövälineissä, alkaa se (yksilöllinen henki) johtaa pyörteitä ulospäin ruumiista. Tässä kehitysvaiheessa ilmaantuu punainen veri ja tunne-elämä alkaa kehittyä. Kun elimistö on kehittynyt sille asteelle, että henki voi siinä asustaa, elähdyttää maksan lämmin punainen veri ulospäin säteileviä tunneaineen pyörteitä ja saattaa eläimen ja ihmisen tuntemaan haluja ja tunteita. Eläimessä ei henki vielä voi kokonaan asua ruumiin sisäpuolella. Se ei tapahdu ennen kuin eetteriruumiin ja kiinteän ruumiin määrätyt pisteet sattuvat vastakkain, kuten luvussa XII tullaan selittämään. Tästä syystä ei eläin ole "eläjä", se ei elä niin täydellisesti kuin ihminen. Se ei myöskään kykene tuntemaan niin hienostuneita haluja ja tunteita kuin ihminen, koska sen tajunta ei ole yhtä laaja. Nykyajan nisäkkäät ovat korkeammalla kehitysasteella kuin ihmiset eläinasteella ollessaan. Niillä on lämmin, punainen veri, jota ihmisellä ei sillä asteella ollut. Tämä eroavaisuus johtuu kehityksen spiraalikulusta. Tästä samasta syystä johtuu, että ihminen edustaa korkeampaa ihmistyyppiä kuin enkelit ihmisasteella ollessaan. Nykyajan nisäkkäät, jotka nyt ovat kyllin kehittyneitä erittämään lämmintä punaista verta ja jotka sen johdosta kykenevät kokemaan jossakin määrin haluja ja tunteita, tulevat Jupiter-kaudella edustamaan puhtaampaa ja korkeampaa ihmistyyppiä kuin me. Nykyisistä ihmiskunnan yksilöistä tulee vielä joitakin Jupiter-kaudellakin olemaan avoimesti ja tunnustetusti pahoja. He eivät edes kykene salaamaan intohimojaan, joka vielä nyt on mahdollista, eivätkä häpeä pahoja tekojaan.
   Tutkiessamme maksan ja elimistömme välistä yhteyttä huomaamme, että useimmissa Euroopan kielissä käytetään samaa sanaa merkitsemään maksaa ja "sitä, joka elää".
   Kun tarkastelemme neljän luonnonvaltakunnan suhdetta ajatusmaailmaan, huomaamme, että kivennäisiltä, kasveilta ja eläimiltä puuttuu käyttöväline, joka voisi yhdistää ne ajatusmaailmaan. Tiedämme kuitenkin, että jotkut eläimet, nimittäin korkeammanlajiset kotieläimet, osaavat ajatella. Se johtuu siitä, että ne ovat monen sukupolven aikana olleet läheisessä kosketuksessa ihmisen kanssa. Tämän edullisen tilanteen kautta on heissä kehittynyt kyky, jota ei toisilla eläimillä ole. Tässä vaikuttaa sama laki, joka saattaa korkealle viritetyn sähkölangan voimistuttamaan sen läheisyydessä olevan heikomman langan. Samoin vaikuttaa korkealla siveellisellä asteella oleva ihminen samanlaisten ominaisuuksien kehittymisen heikommassa luonteessa. Siveellisesti heikko ihminen taas huononee pahojen luonteiden vaikutuksesta. Kaikki mitä teemme, puhumme tai vaikutamme, heijastuu ympäristössämme. Tästä syystä korkeimmat kotieläimemme osaavat ajatella. Ne ovat lajinsa korkeimpia ja ovat melkein yksilöitymisen asteella. Ihmisen ajatusväreilyt ovat vaikuttaneet niihin ja aiheuttaneet niissä samanlaatuisen vaikka alempiasteisen toiminnan. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta, ei eläinkunnassa ajatuskyky ole kehittynyt. Eläimet eivät ole yksilöllistyneitä. Tässä on ihmisen ja toisten luonnonvaltakuntien jäsenten suuri ja perusteellinen ero. Ihminen on yksilö. Eläimet, kasvit ja kivennäiset ovat jaetut lajeihin. Ne eivät ole yksilöllistyneet samassa suhteessa kuin ihminen.
   Tosin ihmiskuntakin jakautuu rotuihin, heimoihin ja kansakuntiin. Huomaamme eroavaisuuden kaukasialaisen, neekerin ja intiaanin jne. välillä, mutta tämä ei ole asian ydin. Jos tahdomme tutkia leijonan, elefantin tai jonkun muun eläinlajin ominaisuuksia, niin on tarpeellista tutkia vain yhtä sen lajin jäsentä. Kun tunnemme yhden eläimen ominaisuudet, tunnemme koko lajin, johon se kuuluu. Kaikki saman eläinlajin jäsenet ovat samanlaisia. Tässä on asian ydin. Leijona tai sen isä tai poika kaikki näyttävät samanlaisilta ja samoissa tilanteissa ne toimivat samalla tavalla. Niillä kaikilla on samat mieltymykset ja ne pitävät vastenmielisinä samoja asioita. Kaikki lajin jäsenet ovat tavoiltaan samanlaisia.
   Samalla tavalla ei ole ihmisten suhteen. Jos tahdomme tutkia mustien ominaisuuksia, ei riitä, että tutkimme vain yhtä yksilöä. Olisi välttämätöntä tutkia joka yksilöä erikseen, emmekä silloinkaan pääsisi tuntemaan koko rotua. Yhden jäsenen ominaisuudet eivät ole koko rodun ominaisuuksia.
   Jos tahdomme oppia tuntemaan Abraham Lincolnin luonnetta, niin ei hyödytä tutkia hänen isäänsä, hänen isoisäänsä tai hänen poikaansa, sillä he kaikki ovat erilaisia. Jokaisella on omat erikoisominaisuutensa, jotka täysin eroavat Abraham Lincolnin ominaisuuksista.
   Opimme tuntemaan kivennäiset, kasvit ja eläimet tutkimalla yhtä lajiin kuuluvaa yksilöä, mutta ihmisiä on yhtä monta lajia kuin on yksilöitä. Jokainen ihmisyksilö on oma "lajinsa" ja seuraa omaa lakiaan. Jokainen yksilö eroaa kokonaan toisesta samoin kuin toinen alempi laji toisestaan. Voimme kirjoittaa ihmisen elämäkerran, mutta eläimellä ei ole yksilöllistä elämänkulkua. Tämä johtuu siitä, että jokaisen ihmisen sisässä asuu henki, joka lausuu ajatukset ja suorittaa teot. Eläimillä ja kasveilla sitä vastoin on joka lajilla yhteinen "ryhmähenki". Se toimii kaikissa ulkoapäin. Tiikeri, joka vaeltaa Intian viidakoissa ja tiikeri, joka on suljettuna eläintarhan häkkiin ovat kumpikin saman ryhmähenki ilmauksia. Se vaikuttaa tunnemaailmasta samalla tavalla kumpaankin, sillä sisäisissä maailmoissa välimatka ei merkitse mitään.
   Kolmen alemman luonnonvaltakunnan ryhmähenget asuvat eri alueilla korkeammissa maailmoissa, kuten tulemme näkemään tutkiessamme eri valtakuntien tajuntaa. Ymmärtääksemme oikein ryhmähenkien aseman sisäisissä maailmoissa, meidän täytyy muistaa ja ymmärtää selvästi, mitä on kerrottu näkyvän maailman muodoista. Ne ovat kristallisoituja kuvia sisäisten maailmojen malleista ja aatteista, kuten osoitimme esimerkeillä arkkitehdistä ja hänen rakennuksestaan sekä keksijästä ja hänen koneestaan. Etanan pehmeän ruumiin nesteet kristallisoituvat kuoreksi, jota se kantaa selässään. Samalla tavalla ovat korkeampien maailmojen henget kristallisoineet itsensä eri luonnonvaltakunnissa esiintyviin aineellisiin ruumiisiin.
   Vaikka siis niin sanotut "korkeammat" ruumiit ovat niin hienoja ja pilvimäisiä ettemme voi nähdä niitä, eivät ne missään tapauksessa ole saaneet alkuaan kiinteästä ruumiista. Eri luonnonvaltakuntien kiinteät käyttövälineet vastaavat etanan kuorta, joka on kristallisoitunut sen nesteistä. Etana esittää henkeä ja nesteet jotka ovat kovettumassa esittävät älyä, tunneruumista ja eetteriruumista. Eri käyttövälineet ovat hengestä itsestään lähteneitä, jotta se niiden kautta saavuttaisi kokemuksia. Henki johtaa kiinteätä ruumista tahtonsa mukaan, kuten etana koteloaan, eikä ruumis hengen liikkeitä. Mitä lähemmäksi henki pääsee käyttövälineitään, sitä paremmin se voi hallita niitä ja ilmaista itseään niiden kautta ja päinvastoin, sitä paremmin ne ilmaisevat henkeä. Tässä on avain, joka selittää eri luonnonvaltakunnissa esiintyvät erilaiset tajunnantilat. Kuvioiden 3 ja 4 tutkiminen antaa selvän kuvan eri luonnonvaltakuntien käyttövälineistä ja niiden suhteesta eri maailmoihin sekä selittää niitä vastaavat tajunnantilat.
   Kuvio 3 osoittaa, että minä elää lopullisesti eristettynä kaikkiallisessa hengessä abstraktisen ajattelun alueella. Se osoittaa, että vain ihmisellä on sellainen sarja täydellisiä käyttövälineitä, että hän voi olla yhteydessä kaikkien kolmen maailman eri jaotusten kanssa. Eläimeltä puuttuu yksi rengas tästä sarjasta, äly. Kasvilta puuttuu kaksi, äly ja tunneruumis. Kivennäiseltä puuttuu kolme käyttövälinettä, äly, tunneruumis ja eetteriruumis, jotka kaikki ovat välttämättömiä itsetietoista toimintaa varten fyysisessä maailmassa.
   Kivikunnan puutteellisuus johtuu siitä, että se on viimeisin ilmaus elämän kehityksessä. Kasvikuntaa elähdyttää pitempään kehitystiellä ollut elonaalto. Eläinkunnassa toimiva elonaalto on vieläkin vanhempi. Ihminen tai elämä, joka nyt ilmentää itseänsä ihmismuodossa, on kulkenut pitemmän matkan, kuin muut luonnonvaltakunnan jäsenet ja sen tähden on ihmiskunta muita edistyneempi. Joskus tulevaisuudessa saavuttavat ne kolme elonaallonilmausta, jotka nyt elähdyttävät kolmea alempaa luonnonvaltakuntaa ihmisasteen ja me nousemme silloin yhä korkeammalle kehitysasteelle.