Rosenkreutziläinen maailmankatsomus eli mystinen kristinopppi, 11. luku

     Edellisillä sivuilla ei ole mainittu mitään meidän aurinkojärjestelmästämme eikä niistä planeetoista, jotka sen muodostavat, siitä syystä, että nykyinen järjestely tapahtui vasta maakauden aikana. Maakausi on monipuolisuuden huippukausi, ja vaikka tähän asti olemmekin puhuneet vain yhdenlajisista neitseellisistä hengistä — niistä, jotka täsmällisimmässä ja rajoitetuimmassa merkityksessä liittyvät maan kehitykseen — itse asiassa on olemassa seitsemän eri "sädettä", tai ryhmää. Jokainen näistä seuraa eri kehitysjärjestelmää, mutta ne kuuluvat kuitenkin alkuperäiseen neitseellisten henkien luokkaan, johon ihmiskunta kuuluu.
     Edellisten aikakausien aikana kaikki eri ala-luokat tai säteet saivat sopivan ympäristön kehitykselleen samalla planeetalla. Kuitenkin Maakauden aikana olosuhteet muuttuivat ja jotta kullekin luokalle voitiin tarjota tarvittavat värähtely ja lämpötaajuudet jotka sopivat parhaiten niiden kehitykselle, oli ne pakko sijoittaa eri planeetoille eri etäisyyksien päähän auringosta — elämän keskuslähteestä. Tämä on raison d'etre (koko tarkoitus) meidän aurinkokunnallemme ja kaikille muille aurinkokunnille mailmankaikkeudessa.
     Ennen kuin jatkamme kuvausta ihmiskuntamme kehityksestä maan päällä sen erottua keskusauringosta, on välttämätöntä oikean järjestyksen ylläpitämiseksi, selittää se erottelu, jonka mukaan järjestelmämme planeetat hajaantuivat avaruuteen.
     Toiminnallinen ilmennys — varsinkin fyysisessä maailmassa — riippuu erosta, muodon aiheuttamasta rajoittuneisuudesta elämässä. Aikakausien ja kierrosten välisinä ajanjaksoina merkittävä ero elämän ja muodon välillä lakkaa. Tämä ei koske ainoastaan ihmisiä ja alempia luonnonvaltakuntia, vaan se koskee myös maailmoja ja palloja, jotka ovat muodon perusta kehittyvälle elämälle. Ainoastaan maailmanpallojen siemenatomit ja ydin eli keskus jäävät entiselleen — kaikki muu sulautuu yhdeksi yhtenäiseksi aineolemukseksi. On olemassa vain yksi henki joka täyttää avaruuden. Elämä ja muoto, sen positiivinen ja negatiivinen napa, ovat yhtä.
     Tällaista tilaa kreikkalainen mytologia kutsui "kaaokseksi." Muinaiset skandinaavit ja teutonilainen mytologia nimittävät sitä "Ginnungagap". Sitä rajoitti pohjoisessa kylmä ja sumuinen "Niflheim" — usvan ja kosteuden maa — eteläpuolella taas "Muspelheimin" tuli. Kun kuumuus ja kylmyys tulivat avaruuteen, jossa oli kaaos tai "Ginnungagap", niin aiheuttivat ne siinä näkyväisen maailmankaikkeuden kristallisoitumisen.
     Raamattu myös viittaa äärettömään avaruuteen, joka oli olemassa ennen hengen alkamaa toimintaa.
     Nykyisellä aineellisella ajalla olemme valitettavasti kadottaneet käsityksen kaikesta siitä, mikä sisältyy sanaan avaruus. Olemme tottuneet puhumaan "tyhjästä" avaruudesta ja avaruuden "suuresta autiudesta", ja niin olemme kokonaan unohtaneet tuon sanan suuren ja pyhän merkityksen. Sen tähden emme enää tunne sitä kunnioitusta, jota käsitteet avaruus ja kaaos pitäisi rinnassamme herättää.
     Rosenkreutzilaiset ja muut salaiset koulukunnat eivät tunne sellaista käsitettä kuin tyhjä tai autio avaruus. Heille avaruus on henki sen hienoimmassa muodossaan. Aine sen sijaan on kristallisoitunutta avaruutta tai henkeä. Henki ilmennyksessään on kaksijakoinen. Se, minkä näemme muotona, on hengen negatiivinen ilmennys — kristallisoitunut ja toimeton. Hengen positiivinen napa ilmenee elämänä, joka herättää negatiivisen muodon toimintaan, mutta sekä elämä että muoto ovat syntyneet hengestä, avaruudesta, kaaoksesta.
     Ottakaamme esimerkki jokapäiväisestä elämästä, kuten munan kuoriutuminen, joka kuvaa tätä seikkaa. Munan täyttää tahmea neste. Tämä neste tai kosteus joutuu lämmön vaikutuksen alaiseksi ja pehmeästä, juoksevasta aineesta kehittyy elävä kananpoikanen jolla on kovat luut ja verrattain kovat lihakset sekä höyhenet joissa on verrattain kova sulka.
     Kun siis elävä kananpoika voi syntyä munan toimettomasta nesteestä ilman koventavan aineolemuksen lisäystä ulkoapäin, niin voisiko olla outo ajatus väittää, että maailmankaikkeus on kristallisoitunutta avaruutta tai henkeä. Ei ole epäilystäkään, että tämä ajatus tuntuu monelle järjettömältä, mutta tämän kirjan tarkoituksena ei olekaan vakuuttaa maailmaa näiden asioiden todellisuudesta. Sen tarkoituksena on auttaa niitä, jotka jo luonnostaan tietävät asian olevan näin ja auttaa heitä näkemään se valon tässä suuressa maailmanmysteeriossa, jota tämän kirjoittajan on sallittu nähdä. Tällä hetkellä tärkein tarkoitus on osoittaa, että henki on toiminnassa koko ajan — yhdellä lailla ilmestymisen aikana ja toisella tavalla kaaoksen aikana.
     Nykyajan tiede halveksisi ajatusta, että muodostuvalla pallolla olisi elämää. Tämä johtuu siitä, että tiede ei voi erottaa elämää ja muotoa ja se ei voi käsittää muotoa muuten kuin kiinteänä ja kosketeltavana — viiden aistimme tunnistettavissa.
     Salatieteilijä, joka on sopusoinnussa edellä mainittujen määritelmien kanssa elämästä ja muodosta, uskoo että elämää voi esiintyä ilman konkreettista muotoa. Se voi esiintyä muodoissa, joita nykyiset rajoitetut aistimme eivät tajua, eikä se tottele niitä lakeja, joiden alaisena nykyinen konkreettinen aine on.
     Tosin tähtisumuteoria toteaa, että kaikki olemassaolo (kaikki muoto, kaikki avaruuden maailmat ja ne muodot joita niissä saattaa olla) ovat syntyneet tulisesta tähtisumusta. Mutta se ei tunnusta edelleen sitä tosiasiaa, jonka salatiede pitää ehdottomana — että tulinen tähtisumu on henkeä. Se ei myönnä, että koko ympäröivä ilmapiiri, maailmojen välinen avaruus on henkeä ja että jatkuvasti koko ajan tapahtuu muutosta — muodot sulautuvat avaruuteen ja avaruus kristallisoituu muodoksi.
     Kaaos ei ole tila, joka on ennen ollut olemassa ja on nyt täydellisesti kadonnut. Se ympäröi meitä tälläkin hetkellä. Jos ei olisi niin, että vanhat muodot — jotka ovat tulleet tarpeettomiksi — sulautuvat jatkuvasti takaisin kaaokseen, joka myös koko ajan synnyttää uusia muotoja, ei voisi olla kehitystä. Kehitystyö loppuisi ja pysähtyminen estäisi edistymisen mahdollisuuden.
     On selvää, että "Mitä useammin kuolemme, sitä paremmin elämme." Vihitty runoilija Goethe sanoo:

     ja Paavali sanoo: "Minä kuolen päivittäin."
     Sen tähden, salatieteen oppilaan on tarpeellista ymmärtää, että myös aktiivisen ilmennyksen aikana kaaos on kaiken edistyksen perusta. Elämämme kaaoksen aikana riippuu elämästämme aktiivisen ilmennyksen aikana ja päinvastoin. Toisin sanoen, se mitä kykenemme saavuttamaan aktiivisen ilmennyksemme aikana ja kykymme yleensä kehittyä, on tulos olemassaolostamme kaaoksessa. Aikakausien ja kierrosten välinen aika on itse asiassa paljon tärkeämpi sielun kasvulle kuin konkreettinen olemassaolo, vaikka jälkimmäinen on perustana edelliselle, eikä sen tähden voi olla olematta. Väliajalla vallitsevan kaaoksen merkitys on siinä, että sen aikana kaikilla asteilla kehittyvät olennot ovat niin läheisesti yhdistyneet, että ne todella ovat yhtä. Siitä johtuen ilmennyksen aikana alemmalla kehitysasteella olleet olennot ovat nyt läheisimmässä yhteydessä korkeammin kehittyneiden kanssa. Näin he tuntevat paljon korkeampaa värähtelyä kuin heidän omansa ja hyötyvät siitä. Tämä antaa heille mahdollisuuden elää uudelleen ja sulattaa menneet kokemuksensa tavalla, joka muodon rajoittamana on mahdotonta.
     Olemme nähneet minkä hyödyn ihmisen henki saa kuoleman ja uuden syntymän välisestä ajanjaksosta. Muoto on yhä olemassa, mutta paljon hienommassa muodossa kuin kiinteä ruumis, mutta kosmisen yön aikana, samoin kuin aikakausien ja kierrosten välisinä lepoaikoina, elämä on täysin vapaa muodosta ja sen tähden voidaan menneitten kokemusten hyödylliset tulokset sulattaa paljon paremmin.
     On olemassa sana, jolla alunperin pyrittiin ilmaisemaan olotilaa ilmennyksien välisinä aikoina. Tätä sanaa on kuitenkin käytetty aineellisessa tarkoituksessa niin paljon, että se on kadottanut alkuperäisen merkityksensä. Tämä sana on kaasu.
     Voidaan ajatella, että tämä sana on hyvin vanha ja että sitä on melkein aina käytetty tarkoittamaan ainetta, joka on kevyempää kuin neste, mutta asia ei ole näin. Sanaa käytettiin ensimmäisen kerran "Physica"-nimisessä teoksessa, joka ilmestyi vuonna 1633, ja jonka kirjoittaja oli rosenkreutziläinen Helmont .
     Helmont ei kutsunut itseään rosenkreutziläiseksi. Kukaan todellinen Veli ei sitä julkisesti tee. Vain rosenkreutziläinen tuntee toisen rosenkreutziläisveljen. Edes kaikkein lähimmät ystävät tai sukulaiset eivät tiedä henkilön suhteesta järjestöön. Vain ne, jotka itse ovat vihittyjä, tietävät ketkä entisajan kirjailijat olivat rosenkreutziläisiä, koska heidän teoksissaan loistavat erehtymättöminä sanat, lauseet ja merkit, jotka ilmaisevat sitä syvää totuutta, joka jää vihkimättömältä salaiseksi. Rosicrucian Fellowship muodostuu järjestön opetusten tutkijoista. Näitä opetuksia annetaan nyt julkisesti, koska älykkyys maailmassa on kehittynyt tasolle, joka tekee niiden käsittämisen mahdolliseksi. Tämä teos on yksi ensimmäisiä julkisuuteen annettuja kappaleita rosenkreutziläisestä opista. Kaikki, mikä sellaisena on painettu ennen viimeisiä vuosia, on ollut joko huijareiden tai pettureiden työtä.
     Rosenkreutziläiset kuten Paracelsus, Comenius, Bacon, Helmont ym. antoivat vihjeitä teoksissaan ja vaikuttivat toisiin. Pitkäaikainen kiista, jota on käyty Shakespearen teoksien tekijästä (joka on turhaan kuluttanut monta sulkakynää ja niin paljon hyvää mustetta, joka olisi voinut palvella hyödyllisempiäkin tarkoituksia). ei olisi koskaan syntynyt, jos olisi tiedetty, että Shakespearen ja Baconin samankaltaisuus johtuu siitä tosiasiasta, että molemmat olivat saman vihityn, Jacobus Baldusin, inspiroimia, joka vaikutti myös Jacob Boehmeen ja "Ingoltadtin pastoriin", Jacobus Baldus eli heti Avonin Bardin kuoleman jälkeen ja kirjoitti Latinalaisia lyyrillisiä runoja. Jos Jacobus Balduksen ensimmäistä runoelmaa luetaan määrätyllä avaimella, huomataan, että kun rivit luetaan alas ja ylös, saadaan seuraava lause: "Tähän saakka olen puhunut meren yli draaman avulla; nyt tulen ilmaisemaan itseäni lyyrisessä runoudessa."
     Physica-nimisessä teoksessaan rosenkreutziläinen Helmont kirjoittaa: "Ad huc spiritum incognitum Gas voco", se on, "Tätä tähän asti tuntematonta henkeä minä sanon kaasuksi." Myöhemmin samassa teoksessa hän sanoo: "Tämä höyry, jota olen kutsunut kaasuksi, ei ole kaukana siitä kaaoksesta, josta muinaiset kansat puhuivat."
     Meidän tulee oppia ajattelemaan kaaosta Jumalan henkenä, joka läpäisee jokaisen kohdan avaruudessa. Silloin ymmärrämme sen oikeassa valossa kuten salatieteellinen sanonta sen ilmaisee: "Kaaos on kosmoksen kasvualusta" emmekä enää ihmettele kuinka "jotain voi syntyä tyhjästä", koska avaruus ei ole sama kuin "tyhjyys". Se pitää sisällään siemenen kaikesta mitä fyysisen ilmennyksen aikana on olemassa, ei kuitenkaan ihan kaikkea, koska kaaoksen ja kosmoksen yhtymässä luodaan joka kerta jotain uutta, jota ennen ei ole ollut olemassa, sellaista joka edeltäpäin ei ollut nähtävissä tai piilevänä. Tämän jonkin nimi on Luova Kyky — uuden luomisen aikaansaaja.
     Se ilmenee kaikissa luonnonvaltakunnissa. Se on ihmisen, eläimen ja kasvin edistyvän hengen ilmaus. Sen tähden kaaos on pyhä nimi, nimi joka ilmaisee syyn kaikkeen mitä näemme luonnossa ja herättää hartauden tunteen jokaisessa harjaantuneessa, koetellussa ja todellisessa salatieteilijässä. Hän pitää näkyväistä aistinmaailmaa kaaoksen salattujen mahdollisuuksien ilmennyksenä.

     Voidakseen ilmaista itseään fyysisessä maailmassa ihmisen täytyi kehittää sopiva kiinteä ruumis. Tällaisessa maailmassa hänellä täytyy olla ruumis, jossa on jäsenet, elimet ja lihakset joiden avulla hän kykenee liikkumaan ja aivot, jotka ohjaavat ja hallitsevat hänen liikkeitään. Jos olosuhteet olisivat olleet erilaiset, niin ruumis olisi muodostunut niiden mukaisesti.
     On välttämätöntä, että kaikilla kehitystasoilla olevilla olennoilla on käyttövälineet jokaisessa maailmassa, jossa ne haluavat toimia. Jopa valtaistuimen edessä olevalla seitsemällä hengellä täytyy olla vaadittavat käyttövälineet, ja tietenkin nämä ominaisuudet ovat erilaiset näillä jokaisella. Yhdessä ne muodostavat Jumalan, kolmiyhteisen Jumaluuden, ja Hän ilmenee eri tavalla kunkin kautta.
     Ei ole mitään ristiriitaa siinä, että Jumala kuvataan useampana olentona. Emme loukkaa valon "ykseyttä", vaikka erotamme siinä kolme perusväriä, joihin se jakaantuu. Auringon valkoinen valo sisältää kaikki spektrin seitsemän väriä. Salatieteilijä näkee jopa kaksitoistakin väriä. Näkyväisen spektrin punaisen, oranssin, keltaisen ja vihreän jne. lisäksi hän näkee punaisen ja violetin välillä viisi väriä yhteen suuntaan kehän ympärillä. Näistä väreistä neljää on melkein mahdoton kuvata, mutta viides — keskimmäinen niistä — muistuttaa hiukan vastapuhjenneen persikankukan väriä. Tämä on eetteriruumiin väri. Kun harjaantunut selvänäkijä kuvaa sitä "siniharmaana" tai "punaharmaana" jne., pyrkii hän kuvaamaan väriä, jota ei ole fyysisessä maailmassa ja sen tähden hän on pakotettu käyttämään kielessämme sitä lähinnä kuvaavaa sanaa.
     Ehkäpä väri auttaa meitä ymmärtämään paremmin kuin mikään muu Jumalan ja valtaistuimen edessä olevan seitsemän hengen ykseyden. Sen tähden tutkikaamme kuviota 11.
     Näemme siinä valkoisen kolmion mustaa taustaa vasten. Valkoinen väri on yhdistelmä ja sisältää itsessään kaikki muut värit samoin kuin Jumala sisältää itsessään kaiken aurinkokunnassamme.
     Valkoisen kolmion sisällä on sininen, punainen ja keltainen ympyrä. Kaikki muut värit ovat vain yhdistelmiä näistä kolmesta perusväristä. Ympyrät vastaavat Jumalan kolmea olemuspuolta, jotka ovat ilman alkua ja loppua Jumalassa, mutta ulospäin suuntautuneita ainoastaan toiminnallisen ilmenemisen aikana.

Oktaavi	Värähtelyjen lukumäärä sekunnissa
1.	2
2.	4
3.	8
4.	16	Ä ä n i
5.	32
6.	64
7.	128
8.	256
9.	512
10.	1 024
15.	32 768
20.	1 047 576	Tuntematon
25.	33 554 432	Sähkö
30.	1 073 741 824
35.	34 359 728 3681
40.	1 099 511 627 776	Tuntematon
45.	35 184 372 088 832	Tuntematon
46.	70 368 744 177 644	Lämpö
47.	140 737 468 355 328
48.	281 474 979 710 656
49.	526 949 953 421 312	Valo
50.	1 125 899 906 842 624	Kem. säteily
51.	2 251 799 813 685 248	Tuntematon
57.	144 115 188 075 855 872	Tuntematon
58.	288 230 376 151 711 744	Röntgensäteet
59.	576 460 752 303 423 488
60.	1 152 921 504 606 846 976
61.	2 305 843 009 213 693 952
62.	4 611 686 618 427 389 904	Tuntematon

     Näiden kolmen värin sekoittuessa keskenään, kuten kuvio 11 osoittaa, ilmenee neljä lisäväriä, kolme toisen luokan väriä — joista kukin muodostuu kahden perusvärin sekoituksesta — ja neljäs (indigo) joka sisältää kaikki asteikon värit ja siis spektrin kaikki seitsemän väriä. Nämä värit edustavat seitsemää valtaistuimen edessä olevaa henkeä. Värit ovat erilaisia samoin kuin nuo seitsemän henkeäkin, joilla jokaisella on oma tehtävänsä Jumalan valtakunnassa — aurinkojärjestelmässämme.
     Seitsemän planeettaa, jotka kiertävät aurinkoa, ovat seitsemän planeettahengen kiinteät ruumiit. Ne ovat: Uranus sekä sen yksi kuu, Saturnus ja sen kahdeksan kuuta, Jupiter ja sen neljä kuuta, Mars ja sen kaksi kuuta, Maa ja sen kuu, sekä Venus ja Merkurius.²
     Kiinteät ruumiit soveltuvat aina siihen tarkoitukseen johon ne on valmistettu. Seitsemän planeettahengen kiinteät ruumiit ovat pallonmuotoisia, koska tämä muoto parhaiten soveltuu nopeuteen jolla ne liikkuvat avaruudessa. Maa esimerkiksi kulkee noin 66 000 mailia (yli 100000 km) tunnissa radallansa.
     Ihmisen ruumis oli ennen muodoltaan erilainen kuin nykyisin ja erilainen kuin mitä se tulevaisuudessa tulee olemaan. Involuution aikana se oli lähes pallomainen, niin kuin se on vieläkin sikiötilassa, koska kohdun sisällä tapahtuva kehitys kertaa menneet kehitysvaiheet. Tällä asteella elimistö kehitti pallonmuotoa, koska ihmisen voimat involuution aikana olivat kohdistuneet sisäänpäin omien käyttövälineiden rakentamiseen, kuten sikiö kehittyy kohdussa ollessaan.
     Ihmisen kiinteä ruumis ja hänen eetteriruumiinsa ovat nyt suoristuneet, mutta korkeimmilla käyttövälineillä on vieläkin munanmuoto. Johtavat ja tasapainoa ylläpitävät aivot sijaitsevat kiinteän ruumiin toisessa päässä. Tämä on hyvin epäedullinen asema tällaisen elimen paikaksi. Kestää liian kauan, ennen kuin impulssit kulkevat toisesta päästä toiseen — aivoista jalkoihin tai tieto jalkoja kohdanneesta vahingosta päähän. Tiede on osoittanut, että esimerkiksi palovahinkojen sattuessa paljon arvokasta aikaa menee hukkaan ja iho ehtii nousta rakoille ennen kuin sanoma sattuneesta vahingosta on kulkenut aivoihin ja takaisin.

     Tämä tehottomuus korjautuisi, jos aivot olisivat keskellä ruumista. Impulssit ja vastaukset välittyisivät paljon nopeammin. Pallonmuotoisissa planeetoissa planeettahenki johtaa keskuksesta käyttövälineidensä liikkeitä. Tulevaisuudessa ihmisruumis tulee taipumaan taaksepäin, kuten kuvio 12. osoittaa. Hän taipuu kehän muotoon ja voi sen tähden kohdistaa voimansa ulospäin, koska kehämuoto sallii joustavimman liikkumisen kaikkiin suuntiin ja tekee mahdolliseksi myös samanaikaiset liikkeet.
     Rosenkreutziläinen maailmankatsomus opettaa, että planeetat jatkavat kehitystään edelleen.
     Kun planeetalla kehittyvät olennot ovat päässeet tarpeeksi pitkälle, planeetasta tulee aurinko — aurinkojärjestelmän kiinteä keskus. Kun sillä asuvat olennot ovat kehittyneet vieläkin korkeammalle ja planeetta saavuttaa suurimman kirkkautensa, se hajoaa ja sulautuu eläinrataan, ja siitä tulee niin sanoaksemme uuden aurinkokunnan kohtu.
     Suuri joukko jumalallisia olentoja, jotka siihen asti olivat kuuluneet määrättyyn aurinkoon, saavat nyt vapauden toimia useilla muilla tähdillä ja ne voivat monella tavalla vaikuttaa siihen järjestelmään, joka on kehittymässä niiden vaikutuspiirissä. Nämä voimat vaikuttavat jatkuvasti monella tavalla eläinradan piirissä oleviin ihmisten asuttamiin planeettoihin sen mukaan millä asteella olennot ovat kehityksessään.
     Meidän aurinkomme ei voinut tulla auringoksi ennen kuin se oli poistanut itsestään kaikki ne olennot, jotka eivät olleet kehittyneet kyllin pitkälle kestääkseen korkeat värähtelyt ja kirkkaan valon, jota korkealle kehittyneet olennot säteilivät. Kaikki ne olennot, jotka nyt asuttavat eri planeettoja, olisivat tuhoutuneet jos ne olisivat pysyneet auringossa.
     Tämä näkyvä aurinkomme, vaikka se onkin kehityskenttänä paljon ihmistä korkeammille olennoille, ei missään tapauksessa ole toisten planeettojen isä, kuten materialistinen tiede arvelee. Päinvastoin se on itsekin vapautunut keskusauringosta, joka on kaiken aurinkojärjestelmässämme ilmenevän näkymätön lähde. Näkyvä aurinkomme on vain peili, joka heijastaa henkisestä auringosta lähteviä voimansäteitä. Todellinen aurinko on näkymätön, kuten todellinen ihminenkin.
     Uranus oli ensimmäinen planeetta, joka erotettiin tähtisumusta, kun sen eristyminen kaaoksesta alkoi maakauden alussa. Muuta valoa ei silloin ollut kuin eläinradan himmeä loisto. Elämänmuoto, joka lähti liikkeelle Uranuksen kanssa, oli jonkun verran taantuva. Sen tähden sanotaankin sen kehittyvän hyvin, hyvin hitaasti.
     Sen jälkeen eristettiin Saturnus. Siinä toimii elämänmuoto, jonka kehitysaste vastaa Saturnuskauden elämää. Tämä planeetta eristettiin ennen kuin tähtisumu alkoi hehkua ja kuten kaikki Saturnuskauden kautta kulkevat tähtisumut ei ollut valonlähde, vaan valon heijastaja.
     Jupiter eristettiin pian tähtisumun syttymisen jälkeen. Jupiterin lämpö ei ole yhtä suuri kuin auringon, Venuksen tai Merkuriuksen, mutta sen ääretön suuruus pidättää lämpöä ja sen tähden se soveltuu hyvin korkeiden olentojen kehityskentäksi. Se vastaa sitä tilaa, jonka maa saavuttaa Jupiterkaudella.
     Mars on mysteeri ja siitä voidaan antaa tietoa vain rajoitetusti. Voimme kuitenkin sanoa, että siinä kehittyvä elämä on hyvin taantuvaa ja että sen niin sanotut "kanavat" eivät ole planeetan pinnalla olevia leikkauksia. Ne ovat sellaisia pyörteitä, joita atlantiksen aikana levisi yli meidän planeettamme ja jonka jätteitä vielä ovat aurora borealis (revontulet) ja aurora australis. Marsilaisten kanavien muutokset, joita tähtitieteilijät ovat havainneet, aiheutuvat tästä. Jos ne olisivat tavallisia kanavia, eivät ne voisi liikkua, mutta Marsin navoista lähtevät pyörteet voivat liikkua.
     Seuraavaksi erotettiin Auringosta Maa ja sen kuu, sen jälkeen Venus ja Merkurius. Myöhemmin käsittelemme näitä sekä Mars-planeettaa puhuessamme ihmisen kehityksestä maan päällä, sen tähden emme tällä kertaa tarkastele niitä sen enempää.
Kun planeetalla on kuu, se osoittaa, että kehittyvässä elonaallossa on olentoja, jotka ovat liian hitaita voidakseen pysyä pääasiallisen elonaallon kehityksen mukana. Ne ovat siten erotetut emäplaneetasta ja ovat näin estetyt olemasta uranuurtajien kehityksen tiellä. Sama koskee meidän kuullamme asuvia olentoja. Oletetaan, että Jupiterin neljän kuun asukkaista mahdollisesti kolmen kuun olennot tulevat saavuttamaan emäplaneetan kehityksen, mutta pidetään melkein varmana, että neljännen kuun piiri, samoin kuin meidän kuumme, on se piiri, jossa käytettyjen käyttövälineiden taantuminen ja hajoaminen tapahtuu. Se on seuraus liian läheisestä liittymisestä aineelliseen olemassaoloon, jonka tähän tilaan joutuneet säälittävät olennot ovat tehneet itselleen.
     Neptunus ja sen kuut eivät varsinaisesti kuulu meidän aurinkojärjestelmäämme. Muut planeetat — tai oikeastaan niiden henget — vaikuttavat ihmiskuntaan kokonaisuudessaan, mutta Neptunuksen vaikutus on erikoisesti rajoittunut yhteen erityiseen ihmisluokkaan, nimittäin astrologeihin. Kirjoittaja esimerkiksi on useita kertoja aivan määrätyllä tavalla tuntenut sen voimakasta vaikutusta.
     Kun vitkastelijat, jotka ovat asuttaneet kuun, saavat parannetuksi osansa ja palaavat emäplaneettaan, tai kun jatkuva taantuminen aiheuttaa niiden käyttövälineiden täydellisen hajoamisen, niin alkaa hyljätty planeettakin hajota. Henkinen sysäys, joka saattoi sen kiertämään määrättyä rataa aikakausien ajoiksi, voi kestää vielä miljoonia vuosia sen jälkeen, kun se on jäänyt tyhjäksi ja fyysisesti se näyttää edelleen olevan sen planeetan kuu, jota se kiertää. Ajan kuluessa kuitenkin vetovoima, joka lähtee emäplaneetasta, heikkenee ja kuun rata laajenee, kunnes se saavuttaa aurinkokuntamme äärirajat. Silloin se haihtuu planeettojen väliseen avaruuteen ja sulautuu kaaokseen. Se menetelmä, joka poistaa kuolleet, hiiltyneen kaltaiset maailmat pois, muistuttaa tapaa, joka työntää ihmisruumiiseen uppoutuneet kovat ja vieraat kappaleet ihon pintaan. Asteroidit kuvaavat hyvin tätä asiaa. Ne ovat jäänteitä kuista, jotka kerran kiersivät Venusta ja Merkuriusta. Olennot, jotka kerran niillä asuivat, tunnetaan esoteerisessa kirjallisuudessa nimillä "Venuksen Herrat" ja "Merkuriuksen Herrat". Ne paransivat huomattavasti menettämäänsä kehitystilaa työskennellessään ihmiskunnan hyväksi, kuten myöhemmin osoitetaan. Ne ovat nyt turvassa emäplaneetallaan, mutta kuut, joilla ne asuivat, ovat osaksi hajaantuneet ja ovat jo kaukana maamme radan ulkopuolella. Aurinkojärjestelmässämme on muitakin "näennäisiä" kuita, mutta Rosenkreutziläinen Maailmankatsomus ei niitä käsittele, koska ne ovat kehitysaaltomme ulkopuolella.

¹ Kaaos-sanalla on myös merkitys: maailmankaikkeuden järjestymätön alkutila, mitä se tässä selvästi tarkoittaa. - suom. huom.

² Tämän kirjan kirjoittamisen jälkeen on todettu Uranukselle olevan 4 kuuta, Saturnukselle 9 ja Jupiterille 11.