KAHDESTOISTA LUKU
MAANPÄÄLLINEN KEHITYSAIKA
Polaarinen ajanjaksoKun aine, joka muodostaa maapallomme, oli osa Aurinkoa, se luonnollisesti oli tulisessa tilassa; mutta koska tuli ei polta henkeä, alkoi ihmiskuntamme kehitys välittömästi ja rajoittui pääasiassa Auringon napaseuduille.
Korkeimmalle kehittyneet henget, joista oli tulossa ihmiskunta, ilmestyivät ensin. Kaikki aineet, jotka muodostavat nykyisen Maan, olivat juoksevassa tilassa ja ilmakehä oli kaasumainen ja ihminen kertasi kivennäisasteen uudelleen.
Tästä Auringon ohuesta kemiallisesta aineesta ihminen rakensi Muodon Herrojen avulla ensimmäisen kivennäisruumiinsa. Jos tätä vastustetaan sillä, ettei ihminen itsetiedottomassa tilassa kykene rakentamaan, niin voimme esimerkkinä mainita äidin. Rakentaako hän tietoisesti lapsensa ruumista kohdussaan? Kuitenkaan kukaan ei voi väittää, että hänellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ainoa ero on siinä, että äiti rakentaa itsetiedottomasti lapselleen ja ihminen rakensi itsetiedottomasti itselleen.
Ihmisen ensimmäinen kiinteä ruumis ei muistuttanut vähääkään hänen nykyistä erinomaisesti organisoitua käyttövälinettä, joka on kehittynyt lukemattomien vuosituhansien kuluessa nykyiseen tilaansa. Ensimmäinen kiinteä ruumis oli ison pussin kaltainen, jonka yläpäässä oli aukko, josta kohosi elin, joka antoi jonkinlaista suuntavaistoa. Ajan kuluessa tämä kiinteä ruumis vetäytyi yhä enemmän kokoon ja tiivistyi. Jos se joutui liian lähelle kuumuutta, jota se ei voinut kestää, se hajosi. Vähitellen tämä elin herkistyi niin, että se pystyi varomaan tilaa, jossa ruumista uhkasi tuho, ja niin se automaattisesti siirtyi turvallisempaan paikkaan.
Tämä elin on nyt surkastunut niin sanotuksi käpyrauhaseksi. Joskus sitä kutsutaan "kolmanneksi silmäksi", mutta tämä on harhaanjohtava nimitys, koska se ei koskaan ole ollut silmä, vaan paikallinen elin, joka erotti kuuman ja kylmän. Tämä kyky on nyt jakaantunut yli koko kiinteän ruumiin. Polaarisen ajanjakson aikana tämä kyky oli paikallistunut, kuten näkökyky on nykyisin silmässä ja kuulo korvassa. Tunneaistin laajeneminen koko ruumiiseen osoittaa, kuinka koko ruumis tulevaisuudessa tulee kehittymään niin, että se pystyy kokonaisuudessaan havaitsemaan kaiken. Näkö- ja kuuloaistit laajenevat koko ruumiiseen, samoin kuin tunneaisti on nyt. Ihminen tulee olemaan kokonaan silmää ja korvaa. Paikalliset aistinelimet osoittavat rajoittuneisuutta. Koko ruumiilla aistiminen osoittaa suhteellista täydellisyyttä.
Tässä aikaisessa kehitysvaiheessa, josta nyt puhumme, tapahtui jonkinlaista lisääntymistä. Nämä mahdottoman suuret pussimaiset olennot jakaantuivat kahtia samoin kuin solut nyt halkeavat. Mutta siten syntyneet osat eivät kasvaneet, vaan säilyttivät jakaantuneen kokonsa joka oli puolet alkuperäisestä.
Hyperborealainen ajanjaksoEri paikoissa tässä tulisessa pallossa alkoi aikojen kuluessa muodostua kovapintaisia saaria.
Enkelit (Kuukauden ihmiskunta) ja Muodon Herrat ilmestyivät ja pukivat ihmisen kiinteään muotoon eetteriruumiin. Nuo pussimaiset ruumiit alkoivat suurenemaan vetämällä itseensä ainetta ulkopuolelta osmoosin avulla. Kun ne lisääntyivät, eivät ne enää jakautuneet tasan kahtia, vaan ne jakautuivat kahteen erisuuruiseen osaan. Molemmat osat kasvoivat kunnes ne olivat saavuttaneet emonsa alkuperäisen koon.
Koska polaarinen ajanjakso oli oikeastaan Saturnuskauden kertaamista, voidaan sanoa, että sen aikana ihminen kulki kivennäisasteen läpi. Hänellä oli sama käyttöväline — kiinteä ruumis — ja hänen tajuntansa oli transsin kaltainen. Kasvia vastaava kehityskausi kuljettiin Hyperborealaisen ajanjakson aikana. Ihmisellä oli kiinteä- ja eetteriruumis ja hänen tajuntansa muistutti unta näkemätöntä nukkumista.
Ihmisen kehitys Maan päällä alkoi sen jälkeen kun Mars oli erotettu keskusmassasta, mutta nykyinen Maa oli vielä Auringon yhteydessä. Hyperborealaisen ajanjakson lopulla oli kuitenkin kovettuminen jatkunut niin pitkälle, että se oli tullut esteeksi korkeammille Auringossa kehittyville olennoille. Tämä tulinen tila myös esti alempien olentojen kuten ihmisen kehitystä, joka tarvitsi tällä asteella kiinteämpää maailmaa kehityksensä edistymiseksi. Osa, joka on nykyinen Maamme, poistettiin Auringosta Hyperborealaisen ajanjakson lopussa ja alkoi kiertää emäplaneettaansa vähän erilaista rataa pitkin kuin nykyään. Vähän sen jälkeen Venus ja Merkurius erotettiin samoista syistä.
Kristallisoituminen alkaa aina planeetan navoilla missä liike on hidasta. Kiteytynyt osa kulkeutuu vähitellen päiväntasaajaa kohti keskipakoisvoiman vaikutuksesta. Jos tämä voima on suurempi kuin kiintovoiman vaikutus, heittäytyy kiteytynyt massa ulos avaruuteen.
Kun maapallo erotettiin alkumassasta, sisältyi siihen sekin osa, mikä nyt on Kuumme. Tällä suurella pallolla kehittyi elonaalto, joka nyt on ihmiskunta, samoin kuin ne elonaallot, jotka alkoivat kehityksensä Aurinko-, Kuu- ja Maakausilla ja nyt jatkavat sitä eläin-, kasvi- ja kivikunnissa.
Aikaisemmin on mainittu, että eri aikakausien jälkeenjääneet saivat myöhempinä aikakausina tilaisuuden astua askeleen eteenpäin kehityksen tiellä. Oli muutamia, jotka eivät tätä askelta ottaneet. He eivät kehittyneet ja sen tähden jäivät yhä enemmän toisista jälkeen tullen esteeksi pidemmälle kehittyneille. Tuli tarpeelliseksi poistaa ne joukosta ettei toisten edistyminen hidastuisi.
Lemurialaisen ajanjakson aikana nämä "epäonnistuneet" olennot (huomatkaa, että ne olivat epäonnistuneita, eivätkä ainoastaan jälkeenjääneitä), olivat kristallisoineet asuttamansa osan maapalloa, siinä määrin että siitä muodostui valtava tuhka tai kuonamainen osa muuten pehmeään ja tuliperäiseen maahan. Ne tulivat haitaksi ja esteeksi ja sen tähden ne poistettiin samoin kuin se osa Maata, jonka ne olivat kristallisoineet ja heitettiin peruuttamattomasti ulos avaruuteen. Näin syntyi Kuu.
Kuu, kahdeksas piiriSeitsemän palloa, A-pallosta G-palloon, muodostavat kehityskenttämme. Kuu on hajoamisen alue.
Jos Maa ei olisi irronnut alkuperäisestä pallosta, joka nyt on Aurinkomme, niin sen väreilyjen nopeus olisi hävittänyt ihmisen käyttövälineet. Hän olisi kasvanut niin nopeasti, että sienen kasvu on hidasta siihen verrattuna. Hänestä olisi tullut vanha jo ennen kuin hän oli ohittanut nuoruuden. Tämän Auringon liiallisen vaikutuksen huomaamme nopeasta kasvusta trooppisissa maissa, missä kypsyys ja vanhuus saavutetaan paljon nopeammin kuin pohjoisessa. Toisaalta, jos Kuu olisi jäänyt Maan yhteyteen, olisi ihminen kristallisoitunut patsaaksi. Maan erottuminen Auringosta, joka nyt pitkän välimatkan päästä lähettää säteitään, salli ihmisen elää hänelle sopivassa väreilyssä kehittyäkseen hitaasti. Kuun voimat tulevat juuri oikean matkan päästä, että ihminen voi rakentaa ruumiinsa oikeaan kiinteyteen. Vaikka nämä Kuun voimat ovat aktiivisia muodon rakentamisessa, aiheuttavat ne myös kuoleman, kun niiden jatkuva toiminta lopullisesti on kristallisoinut ruumiin kudokset.
Aurinko toimii eetteriruumiissa ja on se voima, joka saa aikaan elämän taistellen kuolemaa aiheuttavaa kuuvoimaa vastaan.
Lemurian ajanjaksoTämän ajanjakson aikana ilmestyivät arkkienkelit, (Aurinkokauden ihmiskunta), sekä Älyn Herrat, (Saturnuskauden ihmiskunta). Näitä Luovia Valtiaita auttoivat Muodon Herrat, joiden huostaan oli annettu Maakauden kehitys. He auttoivat ihmistä tunneruumiin rakentamisessa ja Älyn Herrat antoivat älyn siemenen suurimmalle osalle niitä uranuurtajia, jotka muodostivat 10. kuviossa mainitun I luokan.
Muodon Herrat elävöittivät inhimillisen hengen kaikissa Kuukaudella jälkeenjääneissä, jotka olivat kehittyneet tarpeeksi Maakauden ensimmäisien kolmen ja puolen kierroksen aikana, mutta tänä aikana Älyn Herrat eivät vielä voineet antaa älyn siementä. Siten suuri osa orastavaa ihmiskuntaa oli vielä ilman sidettä, joka yhdistää kolminaishengen ja kolminaisruumiin toisiinsa.
Älyn Herrat ottivat tehtäväkseen tunneruumiin korkeamman osan ja älyn siemenen hedelmöittäen ne erillisen yksilöllisyyden ominaisuudella, jota ilman ei olisi mahdollista olla yksilöllisiä, itsetietoisia olentoja niin kuin me olemme.
Olemme kiitollisuuden velassa Älyn Herroille erillisestä persoonallisuudestamme ja kaikista kokemusten ja kasvun mahdollisuuksista, joita se tarjoaa. Tämä vaihe osoittaa yksilön synnyn.
Yksilön syntyKuvio 12 tekee selväksi, että persoonallisuus on hengen heijastettu kuva ja että äly on peili tai fokus.
Samoin kuin puut heijastuvat veteen ylösalaisin, niin että lehvistö näyttää olevan vedessä syvimmällä, niin myös hengen korkeimmalla puolella (jumalallisella hengellä) on vastineensa kolminaisruumiin alimmassa osassa (kiinteässä ruumiissa). Seuraavaksi korkein henki (elämänhenki) heijastuu seuraavaksi alimpaan ruumiiseen (eetteriruumiiseen). Kolmas henki (inhimillinen henki) ja sen heijastus, kolmas ruumis, (tunneruumis) näkyy kaikkein lähimpänä heijastavaa peiliä, älyä, joka vertauskuvassamme vastaa veden pintaa heijastavana välikappaleena.
Involuution aikana henki laskeutui alas korkeammista maailmoista ja saman ajanjakson aikana ruumiit rakennettiin ylöspäin. Näiden kahden kehitysvirran yhtyminen keskipisteessä, mielessä, merkitsee ajankohtaa, jolloin yksilö, ihminen, Ego, syntyi — jolloin henki otti haltuunsa käyttövälineensä.
Emme saa kuitenkaan luulla, että ihminen tämän kautta hetkessä kohosi nykyiselle kehitysasteelleen ja tuli itsetietoiseksi, ajattelevaksi olennoksi, joka hän nyt on. Ennen kuin tämä vaihe saavutettiin oli kuljettava pitkä ja vaivalloinen matka, koska elimet olivat vielä aivan alkeellisessa tilassa, eikä ollut aivoja ilmaisun välikappaleena. Sen tähden tajunta oli erittäin hämärä. Lyhyesti sanoen, sen ajan ihminen oli kaukana nykyisten eläinten älykkyydestä. Ensimmäinen askel edistymisen suuntaan fyysisessä maailmassa oli aivojen rakentaminen älyn välikappaleeksi. Tämä saavutettiin, kun ihmiskunta erotettiin kahteen sukupuoleen.
Sukupuolien erottaminenPäinvastoin kuin yleensä luullaan Ego on kaksineuvoinen. Jos Egolla ei olisi sukupuolta, silloin ruumiskin olisi sukupuoleton, sillä ruumis on vain sisässä asuvan hengen ulkoinen kuva.
Egon sukupuoli ei tietenkään ilmennä itseään sellaisena sisäisissä maailmoissa. Siellä se ilmenee kahtena erilaisena ominaisuutena — tahto ja mielikuvitus. Tahto on miehinen voima ja liittyy aurinkovoimaan; mielikuvitus on naisellinen voima ja on aina yhteydessä kuuvoimien kanssa. Tästä johtuu naisen taipumus mielikuvituksellisuuteen ja Kuun erityinen vaikutus naisen elimistöön.
Kun se aine, josta Maa ja Kuu myöhemmin muodostettiin oli osa Aurinkoa, kehittyvän ihmisen ruumis oli vastaanottavainen ja ne voimat, joista myöhemmin tuli Aurinko ja Kuu, työskentelivät vapaasti kaikissa ruumiissa, joten Hyperborealaisen ajanjakson ihminen oli kaksineuvoinen — kykeni lisääntymään yhtymättä toiseen.
Kun Maa erosi Auringosta ja Kuu poistettiin siitä myöhemmin, voimat näistä kahdesta valonlähteestä eivät enää vaikuttaneet yhtäläisesti samalla tavalla kaikissa, kuten aikaisemmin. Toiset ruumiit tulivat enemmän vastaanottavaisiksi Auringon voimille ja toiset Kuun voimille.
Marsin vaikutusMaakauden aikana, joka kului ennen sukupuolten erottamista — kolmen ja puolen kierroksen aikana, joka oli se aika, kun Mars erotettiin ja ennen kuin Lemurian ajanjakso alkoi — Mars kiersi toista rataa kuin nykyään. Sen aura, (se osa hienompia käyttövälineitä, joka ulottuu kiinteän planeetan ulkopuolelle) läpäisi keskusplaneetan ja polaroi siinä olevan raudan (napojen muodostuminen — suom. huom.).
Koska rauta on välttämätön lämpimän punaisen veren muodostumiseen, olivat kaikki olennot kylmäverisiä, tai oikeammin, niiden nestemäiset osat eivät olleet sen lämpimämpiä kuin ympäröivä ilmakehä.
Kun Maa vapautettiin keskus Auringosta, tämä aiheutti planeettojen ratoihin muutoksia ja siitä johtuen Marsin vaikutus Maassa olevaan rautaan tuli vähäiseksi. Viimein Marsin planeettahenki poisti lopunkin vaikutuksensa, ja vaikka Maan ja Marsin tunneruumiit vielä läpäisevät toisensa, Marsin dynaaminen vaikutus rautaan (joka on Marsin metalli) on lakannut, ja raudan käyttö tuli mahdolliseksi meidänkin planeetallamme.
Todellisuudessa rauta on erillisen elämän perusta. Ilmaa rautaa ei voisi olla lämmintä, punaista verta, eikä Ego voisi vaikuttaa ruumiiseen. Kun punainen veri kehittyi — Lemurian ajanjakson loppupuolella — ruumis muuttui pystysuoraan asentoon ja silloin tuli aika, jolloin Ego voi asua ruumiin sisässä ja hallita sitä.
Mutta ruumiin sisässä asuminen ei ole kehityksen loppu ja päämäärä. Se on vain keino, jolla Ego voi paremmin ilmaista itseään tämän välineen kautta ja ilmetä fyysisessä maailmassa. Tätä tarkoitusta varten ovat aistinelimet, kurkkutorvi ja ennen kaikkea aivot rakennettava ja saatava täydellisiksi.
Hyperborealaisen ajanjakson alkupuoliskolla Maan ollessa vielä Aurinkoon liittyneenä aurinkovoima antoi ihmiselle kaiken mitä hän tarvitsi, ja tiedottomasti ihminen säteili ylimääräisen aurinkovoiman lisääntymistä varten.
Kun Ego alkoi hallita käyttövälineitään, oli välttämätöntä käyttää osa tästä voimasta rakentamaan aivot ja kurkkutorvi, joka alkuaan oli luovan elimen osa. Kurkunpää rakennettiin, kun ruumis oli vielä taipunut kehäksi pussimaiseen muotoon, joka on aikaisemmin kuvattu ja sikiöllä on tämä muoto vieläkin. Kun kiinteä ruumis suoristui ja nousi pystyasentoon, jäi osa luovista elimistä yläruumiin yhteyteen ja niistä muodostui myöhemmin kurkunpää.
Täten kaksinainen luova voima, joka tähän asti oli toiminut vain yhteen suuntaan toisen olennon luomisessa, jakaantui. Yksi osa suunnattiin ylöspäin rakentamaan aivot ja kurkunpää, joiden avulla Ego tuli kykeneväksi ajattelemaan ja kommunikoimaan toisten olentojen kanssa.
Tämän muutoksen seurauksena ainoastaan osa voimasta, joka oli välttämätön toisen olennon luomiseen, oli yhden yksilön käytettävissä. Sen tähden tuli tarpeelliseksi hankkia yhteistoimintaan ihminen, jolla oli se osa luovaa voimaa, joka toiselta puuttui.
Täten kehittyvä olento saavutti tietoisuuden ulkopuolisesta maailmasta aivojen avulla ja sen kustannuksena menetti toisen puolen luovasta voimastaan. Ennen tätä aikaa hänellä itsellään olivat nämä molemmat voimat käytössä uuden olennon luomiseksi. Kuitenkin, tämän muutoksen kautta hän on oppinut luomaan ja ilmaisemaan ajatuksia. Ennen tätä hän kykeni luomaan ainoastaan fyysisessä maailmassa; tämän jälkeen hän tuli kykeneväksi luomaan kolmessa maailmassa.
Rodut ja niiden johtajatEnnen kuin ryhdymme tarkemmin tutkimaan lemurialaisten kehitystä, on hyvä luoda yleissilmäys rotuihin ja niiden johtajiin.
Jotkut hyvin arvokkaat salatieteelliset teokset, jotka tuovat julkisuuteen itämaista viisautta, sisältävät kuitenkin joitakin virheitä, joka johtuu siitä, että henkilö, joka onnistui saamaan näitä opetuksia, käsitti ne väärin. Kaikki kirjat, joita Vanhemmat Veljet eivät ole itse kirjoittaneet, voivat sisältää erehdyksiä. Ottaen huomioon aiheen vaikeuden ja monipuolisuuden, ei ole ihme, että erehdyksiä tapahtuu, vaan se että niitä ei tapahdu enempää. Sen tähden kirjoittaja ei rohkene arvostella ymmärtäen, että tässäkin kirjassa voi olla enemmän ja vakavampiakin virheitä johtuen opetuksien väärinymmärtämisestä. Hän yksinkertaisesti tuo esille muutamissa seuraavissa kappaleissa mitä hän on vastaanottanut, joka näyttää kuinka kaksi erilaista ja näennäisesti ristiriitaista opetusta teoksissa H. P. Blavatskyn "Salainen Oppi" ja A. P. Sinnettin "Esoteric Buddhism" voidaan saada sopusointuun.
Se osa ihmisen kehitystä, joka suoritetaan loppuun nykyisen elämänaallon aikana maapallolla jakautuu seitsemään suureen ajanjaksoon. Niitä ei voi asianmukaisesti nimittää roduiksi. Ennen lemurialaisen ajanjakson loppua ei ollut mitään, jota sopivasti voisi kutsua tällä nimellä. Tästä ajasta lähtien eri heimot seurasivat toinen toistaan läpi atlantilaisen ja arjalaisen ajanjakson jatkuen hiukan myös kuudenteen suureen ajanjaksoon.
Rotujen kokonaisluku — mennyt, nykyinen ja tuleva — meidän kehitysaallossamme on kuusitoista. Yksi lemurialaisen ajanjakson lopussa, seitsemän Atlantilaisella ajanjaksolla, seitsemän lisää nykyisellä arjalaisen ajanjaksollamme ja yksi kuudennen ajanjakson alkaessa. Tämän jälkeen ei ole mitään, jota voidaan kutsua roduksi.
Rotuja ei ollut olemassa Maakautta edeltävinä aikakausina, eikä niitä tule olemaan sitä seuraavina. Ainoastaan täällä, aineellisen olemassaolon pohjassa, jossa ihmisten välinen ero on niin suuri, rotuihin erottaminen on tarpeellista.
Ihmiskunnan läheiset johtajat (lukuun ottamatta luovia Hierarkioita), jotka auttoivat ihmistä ottamaan ensimmäisiä hoipertelevia askeleita kehityksen tiellä sen jälkeen kun involuutio oli kehittänyt hänelle käyttövälineet, olivat paljon ihmistä korkeammalle kehittyneitä olentoja. He tulivat täyttämään tätä rakkauden tehtävää kahdelta planeetalta, jotka ovat Maan ja Auringon välissä — Venus ja Merkurius.
Olennot jotka asuttavat Venuksen ja Merkuriuksen eivät ole aivan niin kehittyneitä kuin ne, joiden tämänhetkinen kehityskenttä on Aurinko, mutta ne ovat paljon pidemmälle kehittyneet kuin ihmiskunta. Sen tähden ne pysyivät jonkin verran kauemmin keskusmassan yhteydessä kuin Maan asukkaat, mutta määrätty kehityksen vaihe vaati niille erillisiä kenttiä, joten kaksi planeettaa erotettiin Venus ensin ja Merkurius seuraavaksi. Kumpikin asetettiin sellaisen matkan päähän keskuspallosta, jota sen kehityksen värähtelytaso vaati. Merkuriuksen asukkaat ovat kehittyneempiä, ja sen tähden se on lähempänä Aurinkoa.
Muutamia olentoja kummastakin planeetasta lähetettiin Maan päälle auttamaan syntyvää ihmiskuntaa. Salatieteilijöiden keskuudessa ne tunnetaan nimillä "Venuksen Herrat" ja "Merkuriuksen Herrat."
Venuksen Herrat olivat ihmiskunnan suurten joukkojen johtajia. Ne olivat Venuksen kehityksen alempia olentoja, jotka ilmestyivät ihmisten keskuuteen ja ne tunnettiin "Jumalan lähettiläinä". Ne toimivat ihmiskunnan hyväksi johtaen ja ohjaten sitä askel askeleelta. Niiden arvovaltaa vastaan ei ollut kapinointia; koska ihminen ei ollut vielä kehittänyt itsenäistä tahtoa. Niiden päämääränä oli ohjata ihminen sille tasolle, jolla hän voisi ilmentää omaa tahtoaan ja arvostelukykyään kunnes hän osaisi johtaa itseään.
Oli tunnettua, että Maan lähettiläät seurustelivat Jumalien kanssa. Heitä kunnioitettiin suuresti ja heidän käskyjään toteltiin ilman epäilystä.
Kun ihmiskunta näiden olentojen ohjauksesta oli saavuttanut määrätyn kehitysasteen, annettiin kehittyneimmät Merkuriuksen Herrojen ohjattaviksi. Nämä vihkivät heidät korkeampiin totuuksiin, jotta heistä tulisi kansan johtajia. Vihityt tulivat sitten kuninkaiksi ja olivat niiden jumalallisten hallitsijasukujen perustajia, joiden jäsenet todella olivat kuninkaita "Jumalan armosta", toisin sanoen Venuksen ja Merkuriuksen Herrojen armosta ja jotka olivat kuin Jumalia alku-ihmiskunnalle. He johtivat ja opettivat kuninkaita työskentelemään ihmisten hyväksi, eikä itsensä kohottamiseksi tai vaatimaan oikeuksia kansan kustannuksella.
Tähän aikaan hallitsijalla oli pyhä velvollisuus opettaa ja auttaa kansaansa, tuoda helpotusta sekä edistää tasa-arvoa ja hyvinvointia. Jumalan valo antoi hänelle viisautta ja johti hänen tuomioitaan. Siitä johtuen näiden kuninkaiden hallitessa kaikki menestyi ja se oli todella Kulta-aikaa. Jos kuitenkin tarkemmin seuraamme ihmisen kehitystä, huomaamme, että nykyinen vaiheemme tai kehityskautemme, vaikka sitä ei voi kutsua kulta ajaksi muuten kuin ainoastaan materiaalisessa mielessä, on kuitenkin aivan välttämätön ihmisen nousemiseksi asteelle, jolla hän pystyy hallitsemaan itseään. Itsensä hallitseminen on kaiken hallinnan tarkoitus ja päämäärä. Yksikään ihminen, joka ei ole oppinut hallitsemaan itseään, ei kykene turvallisesti olemaan toisten hallittavana. Nykyisellä kehitysasteella tämä on vaikein tehtävä, mikä hänelle voidaan antaa. On helppo käskeä toisia, mutta on vaikea vaatia kuuliaisuutta itseltään.
Merkuriuksen vaikutus
Siihen aikaan Merkuriuksen Herrojen ja siitä lähtien kaikkien muiden korkeampien olentojen ja nykyisten salatieteellisten koulujen tarkoitus oli ja on opettaa pyrkijöille itsensä hallitsemisen taitoa. Siinä määrin kuin ihminen hallitsee itseään ja ainoastaan sen verran, on hän oikeutettu hallitsemaan muita. Jos kansojen nykyiset hallitsijat kykenisivät hallitsemaan itseään, niin olisi meillä taas Tuhatvuotinen valtakunta tai Kulta-aika.
Niin kuin Venuksen Herrat muinaisina aikoina työskentelivät kansan joukkojen kehittämiseksi, niin Merkuriuksen Herrat työskentelevät nykyään yksilöiden hyväksi opettaen itsensä hallitsemista ja (ainoastaan ohimennen ei ensisijaisesti) hallitsemaan toisia. Tämä työ heidän osaltaan on vain alkua siitä lisääntyvästä vaikutuksesta joka Merkuriuksella tulee olemaan Maakauden jäljellä olevien kolmen ja puolen kierroksen aikana.
Marssi hallitsi ensimmäisen kolmen ja puolen kierroksen aikana ja erotti raudan siten estäen punaisen veren muodostumisen, niin että Ego ei voinut liittyä ruumiiseen ennen kuin se oli kyllin kehittynyt.
Viimeisen kolmen ja puolen kierroksen aikana Merkurius toimii vapauttaakseen Egon sen kiinteimmästä käyttövälineestä vihkimysten avulla.
Huomautettakoon, että samoin kuin Mars erotti raudan, niin Merkurius on erottanut metallin, joka sen nimeä kantaa1. Tämän metallin toiminta kuvaa hyvin selvästi pyrkimystä erottaa kiinteä ruumis hengestä — vapauttaa viimeksi mainittu edellisestä.
Kuppa, tuo kauhea tauti, on esimerkki tilanteesta, jossa Ego on kahlehdittu ruumiiseen ja suljettu erikoisen kouristavalla tavalla. Oikea määrä elohopeaa lievittää tilaa, vähentää ruumiin otetta Egosta ja jättää sille saman suhteellisen vapauden ruumiissa, joka terveellä ihmisellä on. Toisaalta, liiallinen määrä elohopeaa aiheuttaa halvaantumisen riistäen siten ihmiseltä kiinteän ruumiin väärällä tavalla.
Merkuriuksen Herrat opettivat ihmistä jättämään ruumiinsa ja palaamaan siihen takaisin tahtonsa mukaan opettaen häntä toimimaan korkeimmissa käyttövälineissä riippumatta kiinteästä ruumiista, niin että siitä tulisi miellyttävä asuinsija, eikä lujasti suljettu vankila — hyödyllinen käyttöväline eikä painava kahle.
Sen tähden salatiede puhuu Maakaudesta Marsin ja Merkuriuksen aikakautena, niin että voidaan todella sanoa, että olemme olleet Marsissa ja menemme Merkuriukseen, kuten yhdessä aikaisemmin mainituissa salatieteellisissä teoksessa on mainittu. On totta, ettemme koskaan ole asuneet Mars-planeetalla, emmekä myöskään tulevaisuudessa jätä Maata ja muuta Merkuriukselle, kuten toinen mainituista teoksista opettaa koettaen oikaista edellisen erehdystä.
Merkurius on nykyään syrjäinen ja vaikuttaa meihin hyvin vähän, mutta se on heräämässä planeetallisesta levosta ja aikaa myöten sen vaikutus tulee huomattavasti kasvamaan tärkeänä tekijänä kehityksessämme. Tulevat rodut saavat paljon apua Merkuriuksen olennoilta ja myöhempien ajanjaksojen ja kierrosten ihmiset vielä enemmän.
Lemurialainen rotuOlemme nyt siinä asemassa, että voimme paremmin ymmärtää sitä tietoa, jota seuraavassa käsitellään ihmisistä, jotka elivät lemurialaisen ajanjakson viimeisellä puoliskolla, ja joita voimme kutsua lemurialaiseksi roduksi.
Lemurian ilmapiiri oli vielä hyvin kiinteä — jokin verran muistuttaen Kuukauden tulisumua, mutta tiiviimpää. Maan kuori alkoi muuttua kovaksi ja kiinteäksi jossain kohdin, mutta toiset paikat olivat vielä tulisia, ja kovettuneiden saarien välillä oli kiehuvaa ja kuohuvaa vettä. Tulivuoren purkaukset ja rajuilmat olivat yleisiä tähän aikaan, kun alla oleva tuli voimakkaasti taisteli ympärille muodostuvaa seinämää vastaan, joka tuli niitä vangitsemaan.
Ihminen eli kovemmilla ja verrattain viileillä paikoilla jättiläismäisten saniaisten ja äärettömän suurten eläinten ympäröimänä. Ihmisten ja eläinten muodot olivat vielä melko pehmeitä. Luuranko oli muodostunut, mutta ihminen saattoi suuresti muotoilla lihaa omassa ruumiissaan sekä ympärillä olevien eläinten ruumiissa.
Syntyessään hänellä oli kyky kuulla ja tuntea, mutta valoa hän oppi havaitsemaan myöhemmin. Meillä on vastaavia esimerkkejä eläimissä kuten kissat ja koirat, joiden poikaset saavat näkönsä vasta jonkun aikaa syntymänsä jälkeen. Lemurialaisella ei ollut silmiä. Hänessä oli kaksi herkkää kohtaa, johon Auringon valo vaikutti paistaessaan himmeästi vanhan Lemurian tulisen ilmapiirin läpi. Vasta atlantilaisen ajanjakson lopulla oli ihmisellä sellainen näkö kuin meillä nyt. Siihen asti silmä oli kehittymässä. Kun Aurinko oli sisällä — kun Maa oli osa valoa jakavaa massaa — ihminen ei tarvinnut ulkonaista valonlähdettä; hän oli itse loistava. Kun pimeä Maa erotettiin Auringosta, tuli välttämättömäksi nähdä valoa. Sen tähden, kun valon säteet kohdistuivat ihmiseen, hän näki ne. Luonto rakensi silmän valonhavaitsijaksi, vastaukseksi jo olemassa olevan toiminnan vaatimukseen, kuten professori Huxley on taitavasti osoittanut. Ameballa ei ole vatsaa, kuitenkin se sulattaa. Se on kokonaan vatsaa. Ruuansulattamisen tarve muodosti aikaa myöten vatsan, mutta ruuansulatusta tapahtui jo ennen kuin ruuansulatuskanava oli olemassa. Samalla tavalla valon havaitseminen aiheutti silmän syntymisen. Valo itse loi silmän ja ylläpitää sitä. Missä valoa ei ole, siellä ei voi olla silmääkään. Tapauksissa, joissa eläimet ovat vetäytyneet elämään luolissa — pysyen pois valosta — niiden silmät ovat surkastuneet ja kuivuneet, koska valonsäteet eivät ole niitä ylläpitäneet, eikä silmiä tarvittu pimeissä luolissa. Lemurialainen tarvitsi silmiä; hänellä oli valon aistimus ja valo alkoi rakentaa silmää tarpeen vaatimuksesta.
Lemurialaisen kieli käsitti ääniä, jotka muistuttivat luonnon ääniä. Tuulen humina äärettömissä metsissä, jotka kasvoivat rehevinä tässä ylitrooppisessa ilmastossa, puron lirinä, myrskyn ulvonta — sillä Lemuria oli hyvin myrskyinen — vesiputousten kohina, tulivuorten jylinä — kaikki nämä olivat hänelle ääniä Jumalilta, joista hän tiesi polveutuvansa.
Ruumiinsa syntymisestä hän ei tiennyt mitään. Hän ei voinut nähdä sitä enempää kuin mitään muutakaan, mutta hän aisti muut olennot. Tämä oli kuitenkin sisäinen aistimus niin kuin on meidän tapaamme nähdä ihmisiä ja asioita unessa, mutta kuitenkin sillä suurella erolla, että hänen unihavaintonsa oli selvä ja järjellinen.
Hän ei siis tiennyt mitään omasta ruumiistaan, itse asiassa hän ei edes tiennyt, että hänellä oli ruumis yhtä vähän kuin me tiedämme vatsastamme sen ollessa terveenä. Muistamme sen olemassa olon vain silloin kun väärinkäyttömme aiheuttaa meille siinä tuskaa. Tavallisissa olosuhteissa emme tiedä sen toiminnoista mitään. Samalla tavalla ruumis palveli lemurialaista erinomaisesti, vaikka hän oli tietämätön sen olemassaolosta. Tuska oli keino, joka teki hänet tietoiseksi ruumiistaan ja ympäröivästä maailmasta.
Kaikki, mikä koski rodun lisääntymistä ja syntymistä, tapahtui enkelien ohjauksella ja Jehovan, Kuun hallitsijan, johdolla. Siittäminen tapahtui määrättyinä vuodenaikoina, kun planeetalta toisille kulkevat voimavirrat olivat oikeissa kulmissa. Sen tähden luova voima ei kohdannut esteitä ja synnytys oli kivuton. Ihminen oli tiedoton syntymisestä, koska siihen aikaan hän oli yhtä tiedoton fyysisestä maailmasta kuin hän nyt on unen aikana. Ainoastaan sukupuoliyhteyden läheisessä kosketuksessa henki havaitsi lihan ja mies "tunsi" vaimonsa. Tämä ilmenee sellaisissa Raamatun lauseissa kuin "Adam tunsi Evan ja hän kantoi Sethin"; "Elkanah tunsi Hannan ja hän kantoi Samuelin" sekä Marian kysymyksessä "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" Tämä on myös avain "hyvän ja pahan tiedon puun" merkitykseen. Sen hedelmä avasi Adamin ja Evan silmät, niin että he tulivat tietämään hyvän ja pahan. Tähän saakka he olivat tunteneet ainoastaan hyvän, mutta kun he alkoivat harjoittaa luovaa toimintaa itsenäisesti, tekivät he sen tietämättä mitään tähtivaikutuksista, samoin tekevät heidän jälkeläisensä. Jehovan oletettu kirous ei ollut kirous ollenkaan, vaan yksinkertainen ilmoitus siitä mikä välttämättä seuraa, kun ei oteta huomioon tähtien vaikutusta lapsen syntymässä.
Sukupuolivoiman tietämätön käyttö on tärkein syy tuskiin, sairauteen ja suruun.
Lemurialainen ei tiennyt mitään kuolemasta, koska pitkän iän jälkeen hän kadotti ruumiinsa ja siirtyi toiseen ja oli täysin tietämätön muutoksesta. Hänen tajuntansa ei kohdistunut fyysiseen maailmaan. Sen tähden vanhan ruumiin jättäminen ja uuteen astuminen oli hänelle samaa kuin puulle on lehden tai oksan kuivuminen ja putoaminen uusien kasvaessa tilalle.
Lemurialaisille puhekieli oli jollain tavalla pyhää. Se ei ollut kuollut kieli kuten omamme — pelkkää äänten järjestelemistä. Jokainen ääni, jonka lemurialainen lausui, vaikutti voimakkaasti toisiin ihmisiin, eläimiin sekä myöskin ympäröivään luontoon. Venuksen Herrat, jotka olivat Jumalan lähettiläitä — luovien hierarkioiden asiamiehiä — ohjasivat lemurialaisia, käyttämään puheen voimaa suurella kunnioituksella kuin jotain erittäin pyhää.
Poikien ja tyttöjen kasvatus erosi suuresti toisistaan. Lemurialaisten kasvatusmenetelmät näyttävät järkyttäviltä nykyisille herkille tunteillemme. Lukijan tunteita säästääksemme kerromme vain vähemmän julmista keinoista. Vaikka ne näyttävätkin kovin ankarilta, on muistettava, että lemurialaisen ruumis ei ollut läheskään niin herkkä kuin nykyinen ihmisruumis. Sen lisäksi, vain kovimpien keinojen avulla voitiin vaikuttaa heidän äärettömän himmeään tajuntaansa. Ajan kuluessa ja tajunnan yhä enemmän herätessä tulivat nämä äärimmäiset keinot turhiksi ja ne ovat poistuneet, mutta siihen aikaan ne olivat välttämättömiä herättämään hengen uinuvia voimia tajuamaan ympärillä olevaa maailmaa.
Poikien kasvatus kohdistui erikoisesti tahdon kehittämiseen. Heitä ohjattiin taistelemaan keskenään ja nämä taistelut olivat äärettömän julmia. Heidät lävistettiin seipäillä ja vaikka heillä oli täysi mahdollisuus pelastaa itsensä, mutta tahdonvoiman avulla heidän tuli pysyä paikallaan tuskasta huolimatta. Tahdonvoimaa harjoittamalla he oppivat tekemään lihaksensa vahvoiksi ja kantamaan valtavan suuria taakkoja.
Tyttöjen kasvatuksen tarkoitus oli mielikuvituksen kehittäminen. He joutuivat myös raskaan ja ankaran kohtelun alaisiksi. Heidät pantiin suuriin metsiin, missä tuulen suhina puiden laivoissa puhui heille ja he joutuivat kuuntelemaan tulvien ja myrskyjen raivonpuuskia. Siten he oppivat olemaan pelkäämättä luonnon oikkuja ja ymmärtämään sotivien elementtien suurta ylevyyttä. Usein tapahtuvia tulivuoren purkauksia pidettiin erittäin arvokkaana opetusmenetelmänä, koska ne vaikuttivat erikoisesti muistin herättämiseen.
Meidän aikanamme tällaiset kasvatusmenetelmät eivät voisi tulla kysymykseenkään, mutta ne eivät masentaneet lemurialaista, koska hänellä ei ollut muistia. Ei ollut mitään merkitystä kuinka tuskallisia ja kauheita kokemuksia hän oli kestänyt, koska kaikki unohtui heti kun se oli ohi. Näiden ankarien harjoitusten tarkoituksena oli kehittää muistia, painaa aivoihin ulkoapäin tulevat, rajut ja jatkuvasti toistuvat voimakkaat vaikutelmat, koska muisti on välttämätön ominaisuus, jotta menneet kokemukset voidaan käyttää ohjaamaan toimintaa.
Tyttöjen kasvatus herätti ensimmäisen lepattavan muistin kipinän. Näiden kokemusten vuoksi, jotka vaikuttivat pääasiassa mielikuvitukseen, he muodostivat ensimmäisen käsityksen hyvästä ja pahasta. Kokemukset, jotka varmimmin jäivät muistiin, ajateltiin olevan "Hyviä"; ja ne, jotka eivät tuottaneet toivottua tulosta, katsottiin olevan "Pahoja".
Näin naisesta tuli sivistyksen uranuurtaja, koska hänessä ensiksi heräsi ajatus "hyvästä elämästä", jonka kunnioitettuna edustajana häntä pidettiin antiikin kansojen keskuudessa. Tässä suhteessa hän on siitä lähtien jalosti johtanut sivistyksen etujoukkoa. Koska Egot ruumiillistuvat vuorotellen miehenä ja naisena, todellisuudessa ei ole paremmuutta. Vaan yksinkertaisesti ne, jotka nyt ovat naisen ruumiissa omaavat positiivinen eetteriruumiin, joka on herkempi vastaanottamaan henkisiä vaikutteita kuin miehen negatiivinen eetteriruumis.
Kuten olemme huomanneet, lemurialainen oli synnynnäinen maagikko. Hän tunsi olevansa Jumalien jälkeläinen, henkinen olento. Sen tähden hänen kehityksensä päämäärä oli aineellisen eikä henkisen tiedon saavuttaminen. Vihkimys temppeleissä ei ollut tarpeellista osoittaa kaikkein kehittyneimmille heidän korkeaa alkuperää, opettaa maagisia urotöitä, tai antaa ohjausta kuinka toimia tunnemaailmassa ja korkeammissa maailmoissa. Nykyään tämä opetus on välttämätöntä, koska tavallisella ihmisellä ei ole tietoa henkisistä maailmoista, eikä hän osaa liikkua ylifyysisillä alueilla. Lemurialaisella kuitenkin omalla tavallaan oli tämä tieto ja hän saattoi käyttää näitä kykyjä, mutta toisaalta hän oli tietämätön maailmankaikkeuden laeista ja fyysisen tason asioista, jotka ovat meille tuttuja ja jokapäiväisiä. Sen tähden vihkimyskouluissa hänelle opetettiin taiteita, luonnon lakeja sekä fyysistä maailmaa koskevia asioita. Hänen tahtonsa voimistui ja hänen mielikuvitus ja muisti heräsivät, niin että hän pystyi yhdistämään kokemuksia ja keksimän uusia toimintatapoja, kun menneet kokemukset eivät osoittaneet oikeaa menettelytapaa. Täten Lemurian ajanjakson vihkimystemppelit olivat tahdonvoiman ja mielikuvituksen kehittämisen oppilaitoksia, joissa annettiin "yliopistokursseja" tieteissä ja taiteessa.
Vaikka lemurialainen oli synnynnäinen maagikko, hän ei käyttänyt taitojaan väärin, koska hän tunsi olevansa jumalten sukua. Aikaisemmin mainittujen jumalten lähettien avulla häntä ohjattiin eläinten ja kasvien muotojen muokkaamiseen. Materialistin voi olla vaikea ymmärtää, kuinka ihminen kykeni tällaiseen työhön, kun hän ei voinut nähdä ympärillään olevaa maailmaa. On totta, että hän ei "nähnyt" sillä tavalla kuin me näkemisen ymmärrämme tai niin kuin hän nyt näkee ympärilleen fyysisillä silmillä. Mutta kuten vielä nykyisinkin puhtaimmat lapsistamme ovat selvänäköisiä, niin kauan kuin he ovat synnittömässä viattomuuden tilassa, niin lemurialaisillakin, jotka olivat vielä puhtaita ja viattomia, oli sisäinen havaintokyky. Tämä antoi heille vain hämärän käsityksen kappaleiden ulkomuodosta, mutta valaisi sitä kirkkaammin sisäistä luonnetta, sielunlaatua, henkisellä viattomasta puhtaudesta syntyneellä näöllä.
Viattomuus ei kuitenkaan ole samaa kuin hyve. Viattomuus on tietämättömyyden lapsi, eikä se voinut säilyä maailmankaikkeudessa, jonka tarkoituksena on viisauden saavuttaminen. Tämän päämäärän saavuttamiseksi tieto hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, on välttämätön, niin myös toiminnan valitseminen. Kun ihminen, jolla on tieto ja valinnan mahdollisuus, toimii hyvän ja oikean puolesta, niin hän viljelee hyveitä ja viisautta, mutta jos hän lankeaa kiusaukseen ja tekee tietoisesti pahaa, niin hän vaalii paheita.
Jumalan suunnitelma ei kuitenkaan raukea tyhjiin. Jokainen teko on seuraamuksen lain siemen. Niitämme sitä, mitä olemme kylväneet. Väärän toiminnan rikkaruohot tuottavat surun ja kärsimyksen kukkia, ja kun niiden siemenet lankeavat puhdistettuun sydämeen ja niitä kastellaan katumuksen kyynelillä, niin hyve lopulta puhkeaa kukkaan. Mikä siunattu varmuus, että kaikesta tekemästämme pahasta koituu lopulta hyvää, koska Isämme valtakunnassa ei mikään muu kuin hyvä voi kestää.
Sen tähden "lankeemus" ja siitä johtuva tuska ja kärsimys on vain väliaikainen tila, jossa näemme kuin kuvastimesta arvoituksen tavoin, mutta pian tulemme näkemään Jumalan sisäisesti ja ulkoisesti kasvoista kasvoihin, niin kuin puhdassydämiset ovat aina nähneet.
Ihmisen lankeemusKabbalistisesti tämä on kuvattu kahden ihmisen kokemuksena, vaikka luonnollisesti he edustavat koko ihmiskuntaa. Avain tähän annetaan siinä lauseessa, jossa jumalien lähettiläs sanoo vaimolle, "kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi". Johtolanka löytyy myös siinä kuolemaa koskevassa lauseessa, joka lausuttiin samalla kertaa.
Huomaamme, että ennen lankeemusta ihmisen tajunta ei ollut suuntautunut fyysiseen maailmaan. Hän oli tietämätön lisääntymisestä, syntymästä ja kuolemasta. Enkelit, jotka huolehtivat eetteriruumiista ja sen toiminnasta (lisääntymisen välikappale), säätivät lisääntymistoiminnan johtaen sukupuolet toistensa yhteyteen määrättyinä vuodenaikoina. Käyttäen Auringon ja Kuun voimia he saivat aikaan suotuisimmat olosuhteet hedelmöittymiselle. Aluksi osanottajat olivat tietämättömiä tästä, mutta myöhemmin se aiheutti hetkellisen fyysinen havainnon. Raskauden aika ei tuottanut mitään vaivaa ja synnyttäminen oli tuskaton synnyttäjän ollessa syvässä unessa. Syntymä ja kuolema eivät aiheuttaneet tajunnan katkeamista, eivätkä lemurialaiset sen tähden niitä huomanneet.
Heidän tajuntansa oli sisäänpäin suuntautunut. He havaitsivat fyysiset asiat henkisellä tavalla, samoin kuin me havaitsemme ne unissamme — jolloin kaikki mitä näemme on sisäpuolellamme.
Kun heidän "silmänsä avautuivat" ja heidän tajuntansa suuntautui ulospäin näkemään fyysisen maailman asioita, myös olosuhteet muuttuivat. Enkelit eivät enää johtaneet lisääntymistä, vaan ihminen itse, joka oli tietämätön Aurinko- ja Kuuvoimien toiminnasta. Hän myös käytti sukupuolitoimintaa väärin käyttäen sitä aistinnautinnoksi sillä seurauksella, että kipu liittyi lasten synnyttämiseen. Hänen tajuntansa keskittyi fyysiseen maailmaan, vaikka hänen näkönsä ei ollut selvä ennen kuin atlantilaisen ajanjakson lopulla. Kuitenkin hän tuli vähitellen tuntemaan kuoleman, koska hänen tajuntansa katkesi silloin, kun hän siirtyi korkeampiin maailmoihin kuolemassa ja kun hän laskeutui takaisin fyysiseen maailmaan jälleensyntymässä.
"Silmien aukeneminen" tapahtui seuraavalla tavalla: Muistamme, kun sukupuolet erotettiin, miehestä tuli tahdon ilmaisuväline, joka on kaksiosaisen sielunvoiman yksi ilmentäjä; nainen tuli ilmaisemaan toista puolta, mielikuvitusta. Jos naisella ei olisi mielikuvitusta, hän ei voisi rakentaa uutta ruumista kohdussaan, ja jos siittiö ei olisi keskitetyn ihmistahdon ilmentymä, niin se ei voisi toteuttaa hedelmöitymistä, josta itäminen alkaa, jonka seurauksena jatkuu munan jakautuminen.
Nämä kaksoisvoimat, tahto ja mielikuvitus, ovat välttämättömiä ihmisten lisääntymiselle. Kuitenkin, sukupuolten erottamisen jälkeen kullekin yksilölle jäi yksi näistä voimista ja vain se osa, joka annetaan ulos on käytettävissä lisääntymiseen. Sen tähden sukupuolen edustajan, joka ilmentää vain yhdenlaista sielunvoimaa, täytyy yhtyä toiseen sukupuoleen, joka täydentää puuttuvan sielunvoiman. Tämä on jo aikaisemmin selitetty; kuten sekin, että se osa sielunvoimaa, jota ei käytetä lisääntymiseen, voidaan käyttää sisäiseen kehitykseen. Niin kauan kun ihminen kaksineuvoisena käytti kaiken sukupuolivoimansa lisääntymiseen, hän ei voinut saavuttaa sielunkasvua itselleen. Myöhemmin sitä osaa sukupuolivoimasta, jota ei käytetä sukupuolielinten kautta, sisäinen henki ohjaa aivojen ja kurkunpään rakentamiseen ilmaisuvälineeksi itselleen.
Näin ihminen kehittyi lemurialaisen ajanjakson loppupuolen sekä atlantilaisen ajanjakson kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana käyttäen sukupuolivoimansa tätä osaa edellä mainitulla tavalla ja tuli sen kautta täysin tietoiseksi, ajattelevaksi, järkeään käyttäväksi olennoksi.
Aivot ovat ihmisen yhdysside hengen ja ulkoisen maailman välillä. Hän ei tiedä mitään ulkopuolisesta maailmasta muuten kuin aivojen välityksellä. Aistit ainoastaan välittävät aivoille ulkoisia vaikutteita ja aivot ovat näiden sysäysten tulkitsija ja järjestäjä. Enkelit kuuluvat toiseen kehitysjärjestelmään, eivätkä ole koskaan olleet vangittuina kiinteään ja kömpelöön käyttövälineeseen kuin meidän ruumiimme on. He olivat oppineet saamaan tietoa ilman fyysisiä aivoja. Eetteriruumis on heidän alin käyttövälineensä. Viisaus tuli heille lahjana ilman fyysisten aivojen välityksellä tapahtuvaa työlästä ajattelua.
Ihmisen täytyi kuitenkin "langeta kehittymiseen" ja tekemään työtä tiedon saavuttamiseksi. Sisäänpäin suunnatun sielunvoiman kautta henki rakensi aivot kokoamaan tietoa fyysisestä maailmasta ja tämä sama voima ravitsee ja rakentaa aivoja tänäkin päivänä. Sielunvoima on poikennut alkuperäisestä tarkoituksesta, koska se oli tarkoitettu luomistyöhön, mutta ihminen käyttää sitä itsekkäisiin tarkoituksiin. Enkelit eivät tee näin. Heidän sielunvoimansa ei ollut jakautunut ja sen tähden he voivat lähettää ulospäin kaiken kaksinaisen sielunvoimansa pidättämättä itselleen mitään.
Voima, joka suuntautuu ulospäin toisen olennon luomiseksi, on rakkautta. Enkelit antavat täyden rakkautensa ilman itsekkyyttä tai himoa, ja siitä johtuen kosminen viisaus virtaa heihin.
Ihminen antaa vain osan rakkaudestaan; osan hän pitää itsekkäästi ja käyttää sitä sisäisen ilmaisunsa rakentamiseen, itsensä hyväksi. Täten hänen rakkaudestaan tulee itsekästä ja aistillista. Yhden osan luovasta sielunvoimasta hän käyttää toisen ihmisen rakastamiseen, koska hän haluaa yhteistoimintaa suvun jatkamiseen. Toisen osan hän käyttää ajattelemiseen (myöskin itsekkäistä syistä), koska hän haluaa tietoa.
Enkelit rakastavat ilman himoa, mutta ihmisen täytyi kulkea itsekkyyden kautta. Hänellä täytyy olla itsekäs halu tehdä työtä viisauden saavuttamiseksi, niin että hän myöhemmin korkeammalla asteella voisi saavuttaa epäitsekkyyden.
Enkelit auttoivat ihmistä lisääntymisessä senkin jälkeen kun osa hänen sielunvoimaansa oli jakautunut. He auttoivat häntä rakentamaan fyysiset aivot, mutta heillä ei ollut tietoa, jota niiden kautta voitaisiin välittää. He eivät osanneet käyttää tällaista välinettä, eivätkä voineet puhua suoraan olennolle, jolla oli aivot. He saattoivat ainoastaan hallita ihmisen fyysistä rakkaudenilmaisua ja ohjata sitä tunteitten kautta rakastavalla ja viattomalla tavalla pelastaen siten ihmisen siitä tuskasta ja vaikeudesta, minkä sukupuolitoiminnan harjoittaminen ilman viisautta aiheuttaa.
Jos tämä järjestelmä olisi jatkunut, ihminen olisi jäänyt yksinkertaisesti Jumalan johtamaksi automaatiksi, eikä hän olisi koskaan tullut persoonallisuudeksi — yksilöksi. Se, että hänestä on tullut sellainen, johtuu paljon parjatusta olentoluokasta, joka tunnetaan nimellä Lucifer-henget.
Lucifer-hengetNämä henget ovat jälkeenjääneiden joukko enkelien elämänaallosta. Kuukaudella he edistyivät huomattavasti edelle nykyisen ihmiskunnan kehittyneintä joukkoa. He eivät olleet kehittyneet niin pitkälle kuin enkelit, jotka olivat Kuukauden ihmiskunnan uranuurtajia, mutta he olivat kuitenkin niin paljon edellä nykyistä ihmiskuntaa, että heidän oli mahdoton ottaa käyttöön ihmisen kaltaista kiinteää ruumista. He eivät kuitenkaan voineet saada tietoa ilman sisäisen elimen, aivojen, käyttöä. Nämä henget olivat ihmisten, joilla on aivot ja enkeleiden, jotka eivät niitä tarvinneet, välillä — lyhyesti sanoen, he olivat puolijumalia.
Näin ollen he olivat vakavassa tilanteessa. Ainoa tapa, kuinka he voivat ilmaista itseään ja saavuttaa tietoa, oli käyttää ihmisen fyysisiä aivoja, koska he voivat saada itsensä ymmärretyiksi sellaisen olennon kautta jolla on aivot, mihin enkelit eivät kyenneet.
Kuten ennemmin on mainittu, lemurialaisen ajanjakson loppupuolella ihminen ei nähnyt fyysistä maailmaa samalla tavalla kuin me näemme. Hänelle tunnemaailma oli paljon todellisempi. Hänellä oli Kuukauden unitajunta — sisäinen kuvatajunta; hän oli tiedoton ulkopuolisesta maailmasta. Lucifer-hengillä ei ollut mitään vaikeuksia vaikuttaa ihmisen sisäiseen tajuntaan ja kääntää hänen huomionsa ulkoiseen muotoon, jota hän ei ollut ennemmin havainnut. He sanoivat ihmiselle, kuinka hän voisi lopettaa ainoastaan palvelemasta ulkoisia voimia ja voisi tulla omaksi herrakseen kuten jumalat, ja tulisi "tietämään hyvän ja pahan." He tekivät myös hänelle selväksi, ettei hänen tarvinnut välittää ruumiinsa kuolemasta, koska hänellä oli sisässään luova kyky muodostaa uusia ruumiita ilman enkelien apua. Tämä tieto annettiin ainoastaan siinä tarkoituksessa, että ihminen oppisi kääntämään tajuntansa ulospäin tiedon hankkimiseksi.
Lucifer-henget tekivät tämän, että he hyötyisivät siitä itse — että he saisivat tietoa samalla kun ihminen hankki sitä. He toivat ihmiselle tuskan ja kärsimyksen, jota aikaisemmin ei ollut. He myös toivat hänelle mittaamattoman siunauksen vapauttamalla hänet ulkopuolisesta vaikutuksesta ja ohjauksesta tällä tavoin aloittaen ihmisen hänen omien henkisten voimiensa kehityksen tielle — kehityksen joka antaa hänelle mahdollisuuden saavuttaa sellaisen viisauden kuin enkelit ja muut olennot, jotka ohjasivat häntä ennen kuin hän käytti omaa vapaata tahtoaan.
Ennen kuin Lucifer-henget valaisivat ihmistä, hän ei ollut tuntenut sairautta, tuskaa eikä kuolemaa. Kaikki nämä olivat seurausta sukupuolivoiman väärästä käytöstä ja sen alentamisesta aistinnautinnoiksi. Villissä tilassa olevat eläimet ovat vapaat sairaudesta ja tuskasta, koska niiden lisääntyminen tapahtuu viisaan ryhmähengen ohjauksessa ja vain sellaisina vuoden aikoina, jotka ovat edullisia tähän tarkoitukseen. Sukupuolitoiminta on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan suvun jatkamiseen, eikä missään tapauksessa aistillisten himojen tyydyttämiseksi.
Jos ihminen olisi jäänyt Jumalan johtamaksi automaatiksi, ei hän olisi tuntenut sairautta, tuskaa eikä kuolemaa tähän päivään saakka, mutta häneltä puuttuisi myös aivotajunta ja riippumattomuus, jotka ovat Lucifer-henkien, "valontuojien" valaistuksen ansiota. He avasivat hänen ymmärryksensä ja opettivat häntä käyttämään silloista hämärää näköään saamaan tietoa fyysisestä maailmasta, joka hänen oli määrä valloittaa.
Tästä ajasta asti ihmisessä on vaikuttanut kaksi voimaa. Yksi on enkelien voima, joka rakentaa uusia olentoja kohdussa rakkauden avulla, joka on suunnattu alaspäin synnyttämiseen; he ovat sen tähden suvun ylläpitäjiä.
Toinen voima on Lucifer-henkien , jotka ovat kaiken mentaalisen toiminnan elähdyttäjiä. He tekevät sen sukupuolivoiman toisen osan avulla, joka on suunnattu ylöspäin työskentelemään aivoissa.
Lucifer-henkiä sanotaan myös "käärmeiksi" ja niitä on kuvattu monin tavoin eri mytologeissa. Tulemme puhumaan heistä enemmän, kun analysoimme luomista. Tämä on nyt tarpeeksi, että voimme pysyä tutkimuksemme päälinjassa, joka johtaa meidät seuraamaan ihmisen kehitystä yhä edelleen atlantilaisen ja arjalaisen ajanjaksojen läpi aina nykypäiviin asti.
Se, mitä on sanottu lemurialaisten valaistumisesta koski vain pientä osaa niistä, jotka elivät tämän ajanjakson lopulla ja joista tuli seitsemän atlantilaisen rodun siemenen. Suurin osa lemurialaisista oli eläinten kaltaisia ja ne muodot, joita he käyttivät, ovat degeneroituneet meidän päiviemme villikansoiksi ja apinoiksi.
Oppilasta pyydetään tarkasti huomioimaan, että ainoastaan muotojen kehitys vajosi taaksepäin. On pidettävä mielessä se erittäin tärkeä ero, joka on rodun ruumiilla (tai muodolla) ja Egolla (tai elämällä), joka jälleensyntyy näissä roturuumiissa.
Kun uusi rotu syntyy, määrätty henkiryhmä elävöittää sen muodot. Niillä on luontainen kyky kehittyä määrätylle valistumisen asteelle, mutta ei sen pidemmälle. Luonnossa ei mikään voi pysyä paikallaan, sen tähden kun kehityksen raja on saavutettu, rodun muodot eli ruumiit alkavat rappeutua ja huononevat, kunnes rotu lopulta kuolee.
Syytä ei ole vaikea löytää. Uusien rotujen ruumiit ovat erikoisen mukautuvia ja joustavia antaen niihin syntyville Egoille suuren vapauden kehittää käyttövälineitään ja kasvaa niiden mukana. Kehittyneimmät Egot ohjataan syntymään tällaisiin ruumiisiin kehittäen niitä parhaan kykynsä mukaan. Nämäkin Egot ovat vielä oppilasasteella ja aiheuttavat vähitellen näiden ruumiiden kristallisoitumisen ja kovettumisen, kunnes kysymyksessä olevan ruumislajin kehitysraja on saavutettu. Jälleen luodaan uuden rodun muodot, että edistyvät Egot saisivat lisää mahdollisuuksia laajemmassa kokemuspiirissä ja jatkavat suurempaan kehitykseen. He jättävät vanhan rodun ruumiit ja pukeutuvat uusiin. Heidän jättämänsä ruumiit tulevat vähemmän kehittyneiden Egojen asunnoiksi, jotka vuorostaan käyttävät niitä portaina kehityksen tiellä. Tällä tavalla asteittaisesti alenevat Egot käyttävät vanhoja roturuumiita, jotka vähitellen turmeltuvat niin, ettei enää ole kyllin alhaisia Egoja, jotka voisivat hyötyä jälleensyntymisestä näihin ruumiisiin. Naiset tulevat hedelmättömiksi ja rotumuodot kuolevat.
Voimme helposti seurata tätä prosessia määrättyjen esimerkkien avulla. Teutonilais-anglosaksilainen rotu (varsinkin sen amerikkalainen haara) on keholtaan pehmeämpi ja taipuisampi ja hermojärjestelmältään herkempi kuin mikään muu maan päällä nykyaikana elävä rotu. Intiaaneilla ja neekereillä on paljon kovempi ruumis ja vaimeamman hermostonsa ansiosta he eivät ole niin herkkiä haavoille. Intiaani voi jatkaa taistelua saatuaan vamman, josta johtuva shokki nujertaisi tai tappaisi valkoisen miehen, mutta josta intiaani toipuu nopeasti. Australian alkuasukkaat eli bushmannit edustavat rotua, joka on kuolemaisillaan hedelmättömyyden johdosta huolimatta kaikista brittiläisen hallituksen toimenpiteistä sen säilyttämiseksi. Valkoinen mies on itse sanonut omaa rotuaan vastaan, että missä valkoinen rotu elää, siellä muut rodut kuolevat. Valkoiset ovat kauhealla tavalla sortaneet muita rotuja ja ovat verilöylyjen kautta tuhonneet joukoittain puolustuskyvyttömiä ja vaarasta tietämättömiä alkuasukkaita — esimerkiksi espanjalaisten käytös muinaisia perulaisia ja meksikolaisia kohtaan, mainitaksemme vain yhden monista tapauksista. Velka, joka on aiheutunut luottamuksen pettämisestä sekä korkeamman älyn ja voiman väärinkäyttämisestä on maksettava — maksettava viimeiseen ropoon asti! Niiden, jotka ovat sen aiheuttaneet. Samoin on kuitenkin totta, että vaikka valkoiset eivät olisikaan surmanneet, näännyttäneet nälkään, alistaneet orjuuteen, ajaneet maanpakoon tai muuten pahoin kohdelleet noita vanhempia rotuja, niin ne kuitenkin olisivat kuolleet sukupuuttoon, vaikka hitaammin, koska sellainen on kehityksen laki — luonnon järjestys. Tulevaisuudessa, kun Egot, jotka nyt asuvat punaisissa, mustissa, keltaisissa tai ruskeaihoisissa muodoissa, muuttavat valkoisiin ruumiisiin, niin nekin ovat huonontuneet niin paljon, että ne häviävät antaen tilan uusille ja paremmille käyttövälineille.
Tiede puhuu ainoastaan kehityksestä. Se ei ota huomioon degeneraatiota, rappeutumista, joka hitaasti mutta varmasti hävittää sellaiset ruumiit, jotka ovat kristallisoituneet kehitys mahdollisuuksien rajojen ulkopuolelle.
Atlantilainen ajanjaksoTulivuorenpurkaukset hävittivät suurimman osan Lemurian mantereesta ja sen tilalle kohosi Atlantiksen manner, siihen missä nyt on Atlantin valtameri.
Materialistiset tiedemiehet, jotka Platon kertomuksen perusteella ovat päättäneet tutkia Atlantista, ovat osoittaneet, että on olemassa runsaasti perusteita siitä, että sellainen manner on ollut olemassa. Salatieteilijät tietävät, että se on ollut olemassa ja he myös tuntevat Atlantiksella vallinneet olosuhteet, jotka seuraavaksi kuvaillaan.
Muinainen Atlantis erosi nykyisestä maailmasta monella tavalla, mutta suurin ero oli sen aikakauden ilmakehässä ja vedessä.
Planeetan eteläosasta tuli kuuma ja tulinen henkäys, joka johtui tulivuorista, jotka olivat vielä vilkkaasti toimivia. Pohjoisesta alas virtasi polaarisen alueen jäinen viima. Nämä kaksi ilmavirtaa yhtyivät Atlantiksen mantereella, ja siitä johtuen sen ilmapiiri oli aina paksun ja synkän sumun vallassa. Vesi ei ollut niin tiivistä kuin nykyään, vaan sisälsi enemmän ilmaa. Atlantiksen raskas ja sumuinen ilmakehä sisälsi myös runsaasti vettä.
Aurinko ei koskaan paistanut kirkkaasti tämän sumuisen ilmapiirin läpi. Se näytti olevan valosumuisen kehän ympäröimä, kuten katuvalot raskaassa sumussa. Sen tähden oli mahdollista nähdä ympärilleen ainoastaan muutaman jalan päähän ja vähänkin kauempana olevat esineet näyttivät hämäriltä, epäselviltä ja epämääräisiltä. Ihminen oli enemmän sisäisen havaintokyvyn kuin ulkoisen näkemisen ohjaama.
Ei ainoastaan maa, mutta myös sen ajan ihminen aivan oli erilainen kuin ihminen nykyään. Hänellä oli pää, mutta ei otsaa juuri ollenkaan; hänen aivojensa etupuoli ei ollut kehittynyt; pää laski melko jyrkästi taaksepäin heti silmien yläpuolelta. Verrattuna nykyiseen ihmiseen hän oli jättiläinen, hänen käsivartensa ja jalkansa olivat paljon pidemmät verrattuna hänen vartaloonsa kuin meidän. Hän ei kävellyt, vaan liikkui eteenpäin jonkinlaisten puoleksi lentävien hyppäysten avulla melkein kuin kengurut. Hänellä oli pienet vilkuilevat silmät ja hänen hiuksensa olivat pyöreitä läpileikkaukseltaan. Tämä viimeksi mainittu ominaisuus, jos ei mikään muu, erottaa atlantilaisten rotujen jälkeläiset jotka ovat vielä keskuudessamme. Heidän tukkansa oli suora, kiiltävä, musta ja hius pyöreä läpileikkaukseltaan. Arjalaisten hiukset, vaikka ne ovat väriltään vaihtelevia, ovat kuitenkin aina soikeat läpileikkaukseltaan. Atlantilaisten korvat olivat paljon kauempana päässä kuin arjalaisilla.
Varhaisten atlantilaisten korkeammat käyttövälineet eivät olleet yhteisen keskipisteen ympärillä kiinteässä ruumiissa kuten meillä. Henki ei asunut kokonaan sisällä, vaan se oli osittain ruumiin ulkopuolella, jonka tähden se ei voinut hallita käyttövälineitä yhtä helposti kuin jos se olisi asunut kokonaan sisäpuolella. Eetteriruumiin pää oli ulkopuolella ja huomattavasti fyysisen pään yläpuolella. Kulmakarvojen välissä noin 12 mm ihon alla on paikka, jolla on vastaava kohta eetteriruumiissa. Tämä kohta ei ole aivolisäke, joka on paljon syvemmällä päässä. Tätä kohtaa voitaisiin kutsua "nenän juureksi". Kun nämä kaksi kohtaa kiinteässä ja eetteriruumiissa tulevat yhteen, kuten ne ovat ihmisessä nykyään, niin harjaantunut selvänäkijä näkee ne yhtenä mustana pisteenä tai paremminkin tyhjänä kohtana, kuten kaasuliekin näkymätön keskus. Tämä on ihmisen sisässä asuvan hengen koti — ihmisruumiin temppelin kaikkein pyhin, suljettu kaikelta muulta paitsi siltä ihmisen hengeltä, jonka koti se on. Harjaantunut selvänäkijä voi nähdä enemmän tai vähemmän selvästi riippuen hänen kyvystään ja koulutuksestaan kaikki eri ruumiit, jotka muodostavat ihmisen auran. Vain tämä kohta on häneltä salattu. Tämä on Isis, jonka verhoa ei kukaan saa nostaa. Korkeinkaan olento maan päällä ei kykene paljastamaan vähäpätöisimmän ja vähimmin kehittyneen olennon Egoa. Tämä ja vain tämä kohta maan päällä on niin pyhä, että se on täydellisesti turvassa tunkeilulta.
Nämä kaksi kohtaa, joita olemme juuri käsitelleet — yksi kiinteässä ruumiissa ja toinen eetteriruumiissa — olivat kaukana toisistaan Atlantiksen ajanjakson alussa niin kuin ne nyt ovat eläimissä. Hevosen eetteriruumiin pää on kaukana sen kiinteän ruumiin ulkopuolella. Nämä kaksi pistettä ovat koirassa lähempänä toisiaan kuin missään muussa eläimessä, mahdollisesti elefanttia lukuun ottamatta. Kun nämä kohdat yhtyvät eläimessä, meillä on ihme-eläin, joka kykenee laskemaan, tavaamaan jne.
Näiden kahden pisteen etäisyydestä johtuen atlantilaisen havaintokyky tai näkö sisäisissä maailmoissa oli paljon tarkempi kuin kiinteässä fyysisessä maailmassa, jossa paksu, raskas sumu oli esteenä. Ajan myötä ilmapiiri tuli vähitellen selvemmäksi. Samaan aikaan tämä kohta eetteriruumiissa, josta olemme puhuneet, tuli yhä lähemmäksi vastaavaa kohtaa kiinteässä ruumiissa. Sitä mukaa kuin nämä kaksi pistettä lähenivät toisiaan, ihminen kadotti kosketuksen sisäisiin maailmoihin. Ne tulivat hämärämmiksi sitä mukaa kuin kiinteä fyysinen maailma tuli ääriviivoiltaan selvemmäksi. Lopulta, atlantilaisen ajanjakson viimeisen kolmasosan aikana yhdistettiin eetteriruumiin mainittu piste kiinteän ruumiin vastaavaan pisteeseen. Vasta sen jälkeen ihminen oli täysin valveilla kiinteässä fyysisessä maailmassa, mutta samalla kun täysi näkö- ja havaintokyky fyysisessä maailmassa saavutettiin, näkökyky sisäisiin maailmoihin vähitellen katosi useimmilta ihmisiltä.
Aikaisemmin atlantilainen ei nähnyt selvästi esineen tai ihmisen ääriviivoja, mutta hän näki sen sielun ja tiesi heti sen ominaisuudet, olivatko ne hänelle hyödyllisiä tai ei. Hän tiesi, oliko ihminen tai eläin häntä kohtaan ystävällinen vai vihamielinen. Henkinen havaintokyky opetti häntä tarkasti, kuinka hänen oli suhtauduttava toisiin ja kuinka hänen tuli varjeltua vahingolta. Sen tähden, kun henkiset maailmat vähitellen katosivat hänen tajunnastaan, hänen surunsa oli suuri tämän menetyksen johdosta.
Rmoahalsit olivat ensimmäinen atlantilaisista roduista. Heillä oli vain hyvin vähän muistia ja sekin vähä liittyi pääasiassa aistihavaintoihin. He muistivat värejä ja ääniä ja siten he jossain määrin kehittivät tunteitaan. Lemurialaiselta puuttui kokonaan tunne sanan hienommassa merkityksessä. Hän tunsi kosketuksen, fyysisen tuskan, mielihyvän ja mukavuuden, mutta ei henkisiä ja mentaalisia tunteita, kuten iloa, surua, myötätuntoa ja vastenmielisyyttä.
Muistin mukana atlantilaisille kehittyi puheen alkeet. He kehittivät sanoja, eivätkä käyttäneet ainoastaan ääniä, kuten lemurialaiset. Rmoahalsit alkoivat antamaan esineille nimiä. He olivat vielä henkinen rotu ja heidän sielunvoimansa olivat luonnonvoimien kaltaisia. He eivät ainoastaan nimittäneet ympäröiviä esineitä, vaan heidän sanassaan oli voima niiden esineiden yli, jotka he olivat nimenneet.
Samoin kuin viimeisiä lemurialaisia, rmoahalsseja inspiroi henkinä olemisen tunne, eikä kukaan koskaan tehnyt pahaa toiselle. Puhekieli oli heille pyhä, hengen korkein ja suora ilmaisukeino. Tätä kykyä ei koskaan käytetty väärin tai alennettu juoruamiseen tai turhan puhumiseen. Tässä rodussa sielu pääsi puheen avulla ensi kertaa yhteyteen ulkomaailmassa olevien kappaleiden sielun kanssa.
Tlavatlilaiset olivat toinen atlantilainen rotu. He alkoivat jo tuntemaan arvonsa erillisinä inhimillisinä olentoina. Heistä tuli kunnianhimoisia ja he vaativat, että heidän tekonsa muistetaan. Muistista tuli tekijä yhteiskunnan elämässä. Muistelemalla määrättyjen ihmisten tekoja kansa valitsi johtajakseen yksilön, joka oli tehnyt suuria tekoja. Tämä oli kuninkuuden siemen.
Suurten miesten ansiokkaiden tekojen muisteleminen jatkui heidän kuoltuaankin. Ihmiskunta alkoi kunnioittaa esi-isien muistoa ja palvoa heitä samoin kuin muitakin ansiokkaita yksilöitä. Tämä oli alku palvomismuodolle, jota vieläkin harjoitetaan joidenkin aasialaisten heimojen keskuudessa.
Toltekkilaiset muodostivat kolmannen atlantilaisen rodun. He kehittivät edeltäjiensä käsitteitä yhä edelleen ja perustivat yksinvallan ja perinnöllisen hallintajärjestelmän. Toltekkilaiset alkoivat tavan kunnioittaa ihmisiä heidän esi-isiensä tekojen ansiosta, mutta silloin siihen oli hyvä syy. Sen ajan erikoisen harjoituksen johdosta isällä oli kyky siirtää ominaisuutensa pojalle tavalla, joka nykyaikana on mahdoton.
Tämä opetus tapahtui siten, että lapsen sielun eteen asetettiin kuvia eri elämänvaiheista. Aikaisemman atlantilaisen tajunta olikin etupäässä sisäistä kuvatajuntaa. Kasvattajan kyky luoda näitä kuvia lapsen sielun eteen oli määräävä tekijä muovailtaessa sielunkykyjä, jotka täysikasvuisena ihmisellä tuli olemaan. Tällä kasvatusmenetelmällä vaikutettiin ja vedottiin vaistoon, ei järkeen, ja useimmissa tapauksissa poika tällä tavalla omaksui helposti isänsä ominaisuudet. Tästä syystä on selvää, että siihen aikaan oli hyvä syy osoittaa kunniaa suurten miesten jälkeläisille, koska poika melkein aina peri useimmat isänsä hyvät ominaisuudet. Valitettavasti näin ei enää tapahdu meidän päivinämme, vaikka mekin vielä noudatamme samaa tapaa kunnioittaa suurten miesten poikia, ei meillä ole siihen mitään syytä.
Toltekkilaisten keskuudessa ruvettiin kokemuksia pitämään suuressa arvossa. Ihminen, joka oli saavuttanut hyvin monenlaisia kokemuksia, oli kaikkein kunnioitetuin ja suuriarvoisin. Heillä oli niin hyvä ja tarkka muisti siihen aikaan, että nykyinen muistimme ei ole mitään siihen verrattuna. Hätätilassa paljon kokenut toltekkilainen todennäköisesti muisti entisiä samanlaisia tapauksia ja neuvoi, kuinka tulisi toimia. Täten hänestä tuli arvokas neuvonantaja, kun yhteisössä sattui tilanteita, joita kukaan läsnäolevista ei ennen ollut kokenut, eivätkä he kyenneet järkeilemällä tai vertailemalle ratkaista nopeasti, kuinka hätätilassa oli toimittava. Kun tällainen henkilö ei ollut saatavilla, täytyi heidän kokeilemalla saada selville paras toimintatapa.
Atlantilaisen ajanjakson kolmanneksen keskivaiheilla eri kansakunnat saavat alkunsa. Ihmisryhmät, jotka huomasivat toisissaan samanlaisia mieltymyksiä ja tapoja, jättivät entisen kotinsa ja perustivat uuden siirtokunnan. He muistivat vanhat tapansa ja seurasivat niitä uusilla kotipaikoilla sen mukaan kuin ne olivat sopivia ja loivat uusia vastaamaan heidän omia erikoisideoita ja tarpeita.
Ihmiskunnan johtajat vihkivät tänä aikana suuria kuninkaita hallitsemaan kansaa, jonka heille annettiin suuri valta. Kansa kunnioitti näitä kuninkaita kaikella sillä kunnioituksella, joka kuului kuninkaille, jotka todella olivat kuninkaita "Jumalan armosta". Tämä onnellinen tila kuitenkin piti sisässään hajoamisen siemenen, sillä aikaa myöten valta huumaannutti kuninkaat. He unohtivat, että se oli annettu heidän käsiinsä Jumalan armosta pyhänä velvollisuutena; että heistä oli tehty kuninkaita siinä tarkoituksessa, että he auttavat kansaa ja johtavat sitä oikeudenmukaisesti. He alkoivat käyttää valtaansa hävyttömästi itsekkäisiin tarkoituksiin ja omaksi hyväkseen yhteisen hyvän sijasta hankkien itselleen etuja ja valtaa, jota ei koskaan ollut heille tarkoitettu. Kunnianhimo ja itsekkyys johtivat heitä ja he käyttivät hyväkseen korkeita, jumalallisia kykyjään muiden sortamiseen ja kostoon. Tätä eivät tehneet ainoastaan kuninkaat, vaan myös aateliset ja ylempi luokka, ja kun ottaa huomioon, mikä valta heillä oli vähemmän kehittyneiden ihmisveljiensä yli, on helppo ymmärtää, kuinka tämä väärinkäyttö saattaa aiheuttaa hirvittävät olosuhteet.
Alkuperäiset turanilaiset olivat neljäs atlantilainen rotu. He olivat erikoisen halpamaisia iljettävässä itsekkyydessään. He pystyttivät temppeleitä, joissa kuninkaita palvottiin kuin jumalia ja he sortivat äärettömästi avuttomia alempia kansanluokkia. Kauhein ja inhottavin musta magia kukoisti ja he suuntasivat kaikki voimansa turhuuden ja ulkonaisen loiston tyydyttämiseen.
Alkuperäiset seemiläiset olivat viides ja kaikkein tärkein Atlantiksen seitsemästä rodusta, koska heissä alkaa orastaa paranevan ajatuskyvyn siemen. Sen tähden alkuperäinen seemiläinen rotu on nykyisen Arjalaisen ajanjakson seitsemän rodun "siemenrotu".
Polaarisen ajanjakson aikana ihminen sai kiinteän ruumiin toiminnan välikappaleeksi. Hyperborealaisen ajanjakson aikana siihen lisättiin eetteriruumis antamaan toimintaan tarvittavaa voimaa. Lemurialaisen ajanjakson kuluessa tunneruumis tuli antamaan toimintaan tarvittavan alkusysäyksen.
Järki annettiin ihmiselle Atlantiksen ajanjaksolla antamaan tarkoituksen toimintaan, mutta koska Ego oli hyvin heikko ja halut olivat voimakkaat, yhtyi syntyvä äly tunneruumiiseen. Tästä syntyi oveluus, joka oli Atlantiksen aikakauden keskimmäisellä kolmasosalla vallitsevan suuren paheellisuuden syy.
Arjalaisen ajanjakson aikana ajattelun ja harkintakyvyn tuli kehittyä Egon toiminnan ansiosta mielessä ohjaamaan halut sellaiseen suuntaan, joka johtaa kohti henkistä täydellisyyttä, mikä on kehityksen päämäärä. Ihminen sai ajattelemisen ja ideoiden luomiskyvyn sillä hinnalla, että hän menetti vallan elollisvoimien — so. luonnonvoimien yli.
Ajatuksen ja järjen avulla ihminen voi nykyään hallita ainoastaan kemiallis- ja kivennäisaineita, koska hänen järkensä on nyt ensimmäisellä mineraaliasteella kehityksessään, kuten hänen kiinteä ruumiinsa oli Saturnuskaudella. Hän ei voi hallita kasvi- tai eläinelämää. Ihminen käyttää puuta ja monenlaisia kasviaineksia sekä erilaisia eläinten osia teollisuudessaan, mutta loppujen lopuksi nämä kaikki ovat mineraalin elävöittämää kemiallista ainetta, josta kaikkien luonnonvaltakuntien ruumiit on rakennettu, kuten edellä on selitetty. Ihminen voi hallita kaikkia näitä kemiallisia kivennäisyhdistelmiä nykyisellä asteellaan, mutta hän ei tule saamaan valtaa vaikuttaa elämään ennen kuin Jupiterkaudella. Silloin hän tulee saamaan vallan toimia kasvielämässä, kuten enkelit tekevät nykyisellä Maakaudella.
Materialistiset tiedemiehet ovat ponnistelleet vuosia yrittäessään "luoda elämää", mutta he eivät tule onnistumaan siinä, ennen kuin he oppivat lähestymään työpöytäänsä yhtä hartaalla kunnioituksella kuin temppelin alttaria — puhtain sydämin ja pyhitetyin käsin, ilman ahneutta ja itsekästä kunnianhimoa.
Tällaisen viisaan ratkaisun ovat tehneet Vanhemmat Veljet, jotka vartioivat tätä, sekä kaikkia luonnon syviä salaisuuksia, kunnes ihminen on sopiva käyttämään niitä rodun kohottamiseksi — Jumalan kunniaksi, ei henkilökohtaisen hyödyn tai itsensä korostamisen tarkoituksessa.
Kuitenkin, juuri siitä syystä, kun ihminen menetti valtansa luonnonvoimien yli, sai hän mahdollisuuden kehittyä pidemmälle. Tämän jälkeen, vaikka hänen itsekkyytensä kasvaisi kuinka suureksi tahansa, ei hän voi täydellisesti hävittää itseään eikä luontoa, kuten olisi käynyt, jos hän kasvavan itsekkyytensä lisäksi olisi omistanut sen suuren vallan, joka hänellä oli aikaisemmalla viattomuuden asteella. Ajatus, joka vaikuttaa ainoastaan ihmisen sisässä, on voimaton hallitsemaan luontoa, eikä se voi koskaan vaarantaa ihmiskuntaa niin kuin olisi mahdollista, jos luonnon voimat olisivat hänen vallassaan.
Alkuperäiset seemiläiset säätelivät jonkun verran tunteitaan älyn avulla ja pelkkien halujen sijaan kehittyivät oveluus ja viekkaus, ominaisuudet, joiden avulla he koettivat saavuttaa itsekkäitä tarkoitusperiään. Vaikka tämä kansa oli hyvin levotonta, se oppi kuitenkin hallitsemaan himojaan suuressa määrin ja saavuttamaan tarkoituksensa oveluudella, joka vaikuttaa taitavammin ja voimallisemmin kuin pelkkä raaka voima. He olivat ensimmäiset, jotka huomasivat, että "aivot" ovat voimakkaammat kuin "lihakset".
Tämän rodun aikana Atlantiksen ilmapiiri alkoi selvästi kirkastua ja edellä mainittu eetteriruumiin piste yhtyi vastaavaan pisteeseen kiinteässä ruumiissa. Nämä tapahtumat antoivat ihmiselle kyvyn nähdä esineet selvästi määrätyin ääriviivoin, mutta siitä seurasi myös, että hän kadotti kyvyn nähdä sisäisiin maailmoihin.
Tästä näemme ja voimme määritellä sen laiksi, että edistystä ei koskaan tapahdu ilman, että menetetään jokin aikaisemmin omistettu kyky, joka myöhemmin saadaan takaisin korkeammassa muodossa.
Ihminen rakensi aivonsa kadottamalla väliaikaisesti kyvyn synnyttää yksin itsestään jälkeläisiä. Saadakseen välikappaleen, jonka avulla hän kykeni johtamaan kiinteää ruumistaan hänen osakseen tuli kaikki ne vaikeudet, suru ja tuska, mikä liittyy yhteistoimintaan, joka on välttämätön suvun jatkamiseksi. Järkensä hän sai kadottamalla väliaikaisesti henkisen näkökykynsä.
Vaikka järki oli ihmiselle hyödyksi monella tavalla, se esti häntä näkemästä olemuksen sielun, joka sitä ennen oli hänelle puhunut. Alkuunsa atlantilainen mietiskeli viisauden saavuttamista, joka nyt on ihmisen suurin aarre, hyvin surullisella mielellä, sillä hän suri entisen henkisen näkönsä ja sitä seuraavan voiman kadottamista.
Henkisten voimien vaihtuminen fyysisiin kykyihin oli kuitenkin välttämätön, jotta ihminen voisi toimia itsenäisesti ilman ulkopuolista ohjausta fyysisessä maailmassa, joka hänen tuli valloittaa. Aikanaan hän tulee saamaan takaisin korkeammat kykynsä, kun hän kokemusten kautta kiinteässä fyysisessä maailmassa on oppinut käyttämään niitä oikein. Silloin kun hän omisti nämä kyvyt, hänellä ei ollut tietoa niiden oikeasta käytöstä ja ne olivat liian arvokkaita ja vaarallisia käytettäväksi leikkikaluina kokeiltavaksi.
Korkean olennon ohjauksessa alkuperäinen seemiläisrotu johdatettiin itäänpäin Atlantiksen mantereelta Euroopan läpi Keski-Aasian suureen autiomaahan, joka nyt tunnetaan Gobin erämaana. Siellä heistä valmistettiin arjalaisen ajanjakson seitsemän rodun siemen ja heihin istutettiin niiden ominaisuuksien mahdollisuudet, joita heidän jälkeläistensä tuli kehittää.
Kaikkien edellisten aikakausien aikana — Saturnuskauden alusta Aurinko- ja Kuukausien läpi ja Maakauden kolmen ja puolen kierroksen ajan (polaarisen, hyperborealaisen, lemurialaisen ja atlantilaisen ajanjakson alun) — olivat korkeammat olennot johtaneet ihmistä ilman pienintäkään valinnan varaa. Siihen aikaan hän oli kykenemätön johtamaan itseään, koska hän ei ollut vielä kehittänyt omaa järkeään, mutta vihdoin tuli aika, jolloin hänen kehitykselleen oli välttämätöntä, että hänen täytyi itse ohjata itseään, että ihminen alkaisi itse ohjaamaan itseään. Hänen täytyy oppia olemaan itsenäinen ja ottaa vastuu omista teoistaan. Tähän saakka hän oli pakotettu tottelemaan hallitsijansa käskyjä. Nyt hänen tuli kääntää ajatuksensa näkyvistä johtajista, Venuksen Herroista, joita hän palveli Jumalan lähettiläinä — ajatukseen todellisesta Jumalasta, järjestelmämme näkymättömään Luojaan. Ihmisen tuli oppia palvomaan ja tottelemaan Jumalaa, jota hän ei nähnyt.
Sen tähden heidän johtajansa kutsui kansan koolle ja piti sydäntäliikuttavan puheen, joka voitaisiin ilmaista seuraavaan tapaan:
Tähän saakka te olette nähneet heidät, jotka teitä ohjasivat, mutta on olemassa muita johtajia loistossaan eri asteisia ja korkeampia kuin he, joita te ette ole nähneet ja jotka ohjasivat jokaista horjuvaa askeltanne tajunnan kehityksessä.
Yläpuolella kaikkia näitä loistavia olentoja on näkymätön Jumala, joka on luonut taivaan ja maan, jossa te asutte. Hän on antanut valtanne alaiseksi kaiken tämän maan, jotta tulisitte hedelmällisiksi ja täyttäisitte sen.
Ainoastaan tätä näkymätöntä Jumalaa tulee teidän palvella, ja teidän täytyy palvella Häntä hengessä ja totuudessa, ettekä saa tehdä Hänestä minkäänlaista epäjumalaa tai käyttää mitään kuvaamaan Häntä, koska Hän on kaikkialla läsnäoleva ja Hän on kaiken vertailun ja samankaltaisuuden ulkopuolella.
Jos seuraatte Hänen käskyjään, Hän siunaa teitä runsaasti kaikella hyvällä. Jos poikkeatte Hänen tieltään, siitä seuraa paha. Valinta on teidän. Olette vapaita, mutta teidän täytyy itse kantaa tekonne seuraukset.
Ihmisen kehittyminen kulkee neljän suuren askeleen kautta. Ensin häneen vaikutetaan ulkoapäin hänen tietämättään. Sitten hänet asetetaan näkyvien jumalallisten lähettien ja kuninkaiden vallan alaiseksi, joiden käskyjä hänen on toteltava. Seuraavaksi hänet opetetaan kunnioittamaan ja palvomaan hallitsevaa Jumalaa, jota hän ei näe. Lopuksi hän oppii nousemaan käskyvallan yläpuolelle; hän tulee laiksi itselleen ja voittaa itsensä omasta vapaasta tahdostaan oppien elämään sopusoinnussa luonnon järjestyksen kanssa, joka on Jumalan laki.
Nelinkertaiset ovat myös ne portaat, joita pitkin ihminen nousee Jumalan luo.
Ensin hän palvelee tajuamaansa Jumalaa pelosta uhraamalla lepyttääkseen häntä, kuten taikauskon palvojat tekevät.
Sitten hän oppii pitämään Jumalaa kaiken antajana ja toivoo saavansa Häneltä aineellista hyvää täällä ja nyt. Hän uhraa ahneudesta odottaen, että Jumala palkitsee hänet satakertaisesti tai päästäkseen tekojensa välittömistä seurauksista, vaivoista, sodista jne.
Seuraavaksi hänet opetetaan palvomaan Jumalaa rukoilemalla ja elämällä hyvää elämää; ja että hänen tulee harjoittaa uskoa taivaaseen, jossa hänet palkitaan tulevaisuudessa; ja pidättymään pahasta välttääkseen tulevaa rangaistusta helvetissä.
Lopulta hän tulee siihen pisteeseen, että hän voi tehdä oikein ilman mitään ajatusta hyvityksestä, lahjuksesta tai rangaistuksesta, mutta yksinkertaisesti koska "on oikein tehdä oikein." Hän rakastaa oikeata sen itsensä tähden ja koettaa hallita käytöstään sen mukaan välittämättä tämän hetkisestä palkasta tai vaivasta tai tuskallisista seurauksista tulevaisuudessa.
Alkuperäiset seemiläiset olivat saavuttaneet toisen näistä askelista. Heidät oli opetettu palvelemaan näkymätöntä Jumalaa ja odottamaan saavansa aineellista menestystä tai tuskallisia koettelemuksia rangaistukseksi. Yleinen kristillisyys on kolmannella askelmalla. Esoteeriset kristityt ja kaikkien salaisten koulujen oppilaat pyrkivät saavuttamaan korkeimman askelman, joka yleisesti tullaan saavuttamaan kuudennella ajanjaksolla, Uudessa Galileassa, kun yhdistävä kristinusko avaa ihmisten sydämet niin kuin heidän ymmärryksensä avataan nyt.
Akkadialaiset olivat kuudes ja mongolit seitsemäs atlantilaisista roduista. He kehittivät ajattelukykyä eteenpäin, mutta he käyttivät järkeä tavalla, joka poikkesi enemmän ja enemmän kehittyvän elämän pääsuunnasta. Kiinan mongolit ovat vakuuttuneita vielä tänäkin päivänä siitä, että vanhat tavat ovat parhaat. Kehitys vaatii jatkuvasti uusia menetelmiä ja mukautumiskykyä pitämällä ideat vakiintumattomassa tilassa. Sen tähden nämä rodut jäivät jälkeen ja huononevat muiden atlantilaisten rotujen jäänteiden mukana.
Kun Atlantiksen paksu usva tiivistyi enemmän ja enemmän, niin lisääntynyt vesimäärä peitti vähitellen mantereen hävittäen suurimman osan asukkaista ja todisteet heidän kulttuuristaan.
Tulvat ajoivat suuret määrät ihmisiä pakoon tuomitulta mantereelta ja he vaelsivat Euroopan läpi. Mongolit ovat näiden atlantilaisten pakolaisten jälkeläisiä. Mustat ja kiharatukkaiset villikansat ovat lemurialaisten viimeisiä jälkeläisiä.
Arjalainen ajanjaksoKeski-Aasia oli kehtona arjalaiselle rodulle, joka polveutui alkuperäisistä seemiläisistä. Sieltä ovat eri rodut lähtöisin. Tässä on tarpeetonta niitä kuvata, koska historian tutkijat ovat kyllin tarkoin kuvailleet niiden erikoispiirteet.
Nykyisen (viidennen tai arjalaisen) ajanjakson aikana ihminen oppi käyttämään tulta ja muita voimia, joiden jumalallinen alkuperä oli tarkoituksella häneltä salattu, että hän voisi vapaasti käyttää niitä korkeampiin tarkoituksiin tai omaan kehitykseensä. Sen tähden meillä on nykyisellä ajanjaksolla kaksi luokkaa: yksi joka uskoo maan ja ihmisen olevan jumalallista alkuperää ja toinen, jotka katsoo kaikkea puhtaasti hyödyn kannalta.
Pisimmälle kehittyneet saivat korkeampia vihkimyksiä Arjalaisen ajanjakson alussa, että he voisivat astua Jumalan lähettilästen ts. Venuksen Herrojen paikalle. Tästä lähtien vihkimyksen saaneet ihmiset olivat ainoat välittäjät Jumalan ja ihmisten välillä. Mutta he eivät esiintyneet julkisesti, eivätkä tehneet mitään ihmeitä todistaakseen, että he olivat johtajia ja opettajia. Ihmiselle annettiin täysi vapaus etsiä heitä tai ei, kuten hän halusi.
Nykyisen ajanjaksomme lopussa korkein vihitty tulee ilmestymään julkisesti, kun riittävä määrä ihmiskunnasta sitä haluaa ja vapaaehtoisesti tahtoo alistua johtajan hallittavaksi. Täten he muodostavat viimeisen ytimen viimeiselle rodulle, joka syntyy kuudennen ajanjakson alussa. Tämän jälkeen ei ole enää rotuja ja kansakuntia. Ihmiskunta tulee muodostamaan yhden henkisen veljeskunnan, kuten oli ennen Lemurian ajanjakson loppua.
Seuraavaksi rodut, jotka ovat levinneet ympäri maailman viidennellä ajanjaksolla ja sen jälkeen tähän päivään asti:
1. — Arjalainen, joka vaelsi Intiaan
2. — Babylonialais-assyrialais-kaldealainen
3. — Persialais-kreikkalais-latinalainen
4. — Kelttiläinen
5. — Teutoni-anglosaksinen
Näiden rotujen sekoituksesta, joka nykyään tapahtuu Yhdysvalloissa syntyy viimeisen rodun "siemen" kuudennen ajanjakson alussa.
Vielä kaksi rotua tulee kehittymään nykyisen ajanjaksomme kuluessa, yksi niistä on slaavilainen. Kun Aurinko muutaman sadan vuoden kuluessa päiväntasausten etenemisen vuoksi muuttuu Vesimiehen merkkiin, tulevat Venäjän kansa ja slaavilaiset rodut yleensä saavuttamaan henkisen kehityksen, joka vie heidät huomattavasti yläpuolelle heidän nykyistä tilaansa. Musiikki tulee olemaan tärkein tekijä joka tuo tämän esille, sillä musiikin siivillä voi viritetty sielu lentää aina Jumalan valtaistuimelle asti, jonne pelkkä äly ei voi kohota. Tällä tavalla saavutettu kehitys ei kuitenkaan ole pysyvä, koska se on yksipuolinen, eikä sen tähden ole sopusoinnussa kehityksen lain kanssa, joka vaatii, että kehityksen, ollakseen kestävä, tulee olla täydellisesti tasapainossa — toisin sanoen, että henkisyyden tulee kehittyä joko älyn kautta tai ainakin yhdenmukaisesti sen kanssa. Tästä syystä tulee slaavilainen sivistyskausi olemaan lyhytaikainen, mutta suuri ja riemuisa. Se on syntynyt syvästä surusta ja sanomattomasta kärsimyksestä, jonka tähden hyvityksen laki tulee tuottamaan korvauksen aikanaan.
Slaavilaisista polveutuu Arjalaisen ajanjakson seitsemäs ja viimeinen rotu. Kuudennen ajanjakson alussa Yhdysvaltojen kansasta tulee polveutumaan tämän kehitysjärjestelmän kaikista viimeisin rotu.
Kuusitoista häviön tietäKuuttatoista rotua sanotaan "kuudeksitoista häviön tieksi", koska aina on vaara, jokaisessa rodussa, että sielu voi takertua liiaksi rotuun; että se saattaa niin kietoutua rotu-ominaisuuksiin, ettei se voi nousta rotu-käsitteen yläpuolelle, ja sen tähden ei kykene edistymään. Se voi niin sanoaksemme kristallisoitua rotuun ja olla sidottuna roturuumiiseen niiden alkaessa turmeltua, kuten juutalaisille on käynyt.
Aikakausien, kierrosten ja ajanjaksojen aikana, jolloin rotuja ei ole olemassa, aikaa on paljon enemmän, eikä kivettymisen vaara ole niin suuri, eikä niin yleinen. Mutta nämä kuusitoista rotua syntyvät ja kuolevat niin suhteellisen lyhyessä ajassa, että on olemassa suuri vaara sellaiselle, joka liiaksi kiintyy olosuhteisiin, että hän jää jälkeen.
Kristus on suuri yhdistävä johtaja tällä kuudennella ajanjaksolla. Hän julisti tämän lain lausuessaan nuo hyvin vähän ymmärretyt sanat: "Jos joku ihminen tulee luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoansa ja lapsiansa ja veljiänsä ja sisariansa ja omaa elämäänsä, ei hän voi tulla minun opetuslapsekseni."
"Ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei hän voi tulla opetuslapsekseni."
"...se teistä, joka ei jätä kaikkea, mitä hänellä on ja seuraa minua, ei voi tulla minun opetuslapsekseni."
Ei niin, että meidän tulisi jättää perhettä tai aliarvioida perhesiteitä, mutta meidän tulee nousta niiden yläpuolelle. Isä ja äiti ovat "ruumiita"; kaikki ihmissuhteet ovat osa rotua — joka kuuluu muotoon. Sielujen täytyy ymmärtää, että he eivät ole ruumiita, eivätkä rotuja, vaan Egoja pyrkimässä täydellisyyteen: Jos ihminen unohtaa tämän ja samaistaa itsensä rotuun — takertuen siihen fanaattisella isänmaanrakkaudella — niin hän mahdollisesti kietoutuu siihen ja uppoaa sen mukana, kun hänen vertaisensa ovat jo saapuneet korkeammille alueille saavutusten poluilla.*
1 Merkurius englanniksi mercury = elohopea — suom. huom.2 Kuvio 1 on luvun 1 yhteydessä.