Edellisissä luvuissa olemme tutkineet ihmisen
suhdetta kolmeen niistä viidestä maailmasta, jotka muodostavat hänen
kehityskenttänsä. Olemme osittain kuvailleet näitä maailmoja ja huomioineet tajunnan
eri käyttövälineet, joilla ihminen on niihin yhdistetty. Olemme tutkineet hänen
suhdettaan kolmeen luonnonvaltakuntaan, — kivennäis-, kasvi- ja eläinkuntaan —
ja huomioineet niiden käyttövälineiden erilaisuuden ja siitä johtuvan tajunnan
erovaisuuden ihmisen ja näiden toisten luonnonvaltakuntien välillä. Olemme seuranneet
ihmistä yhden elämänjakson ajan hänen kulkiessaan kolmen maailman läpi, ja olemme
tarkastelleet seuraamuksen ja jälleensyntymisen kaksoislakien toimintaa ihmisen
kehityksessä.
Ymmärtääksemme tarkemmin ihmisen kehitystä koskevia
yksityiskohtia, on välttämätöntä tutkia hänen suhdettaan Maailmankaikkeuden Suureen
Arkkitehtiin — Jumalaan, sekä taivaallisten olentojen hierarkioihin, jotka
kansoittavat Jaakobin tikapuiden kehitysaskeleet ihmisestä Jumalaan ja eteenpäin.
Tämä on erittäin vaikea tehtävä, ja koska tällaista
kirjallisuutta tutkivilla ihmisillä yleensä on epämääräinen käsitys Jumalasta on
tämä tehtävä vieläkin vaikeampi. On totta, että nimet sinänsä eivät ole
tärkeitä, mutta se on erittäin tärkeää, että tiedämme mitä nimi tarkoittaa,
muuten aiheutuu jatkuvaa väärinkäsitystä, ja jos kirjoittajat ja opettajat eivät
käytä samaa nimistöä, saadaan yhä enemmän hämmennystä aikaan. Kun käytetään
nimitystä "Jumala", on aina epävarmaa tarkoitetaanko Ehdotonta, Ainoata
Olemassaoloa, vai tarkoitetaanko Korkeinta Olentoa, Maailmankaikkeuden Suurta Arkkitehtia
tai onko kysymyksessä se Jumala, joka on meidän aurinkokuntamme arkkitehti.
Jumaluuden jakaminen "Isään", "Poikaan" ja
"Pyhään Henkeen" on myöskin hämmentävää. Vaikka kaikki näillä nimillä
määritellyt olennot ovat äärettömän paljon korkeammalla ihmistä ja vaativat
osakseen kaikkea sitä kunnioitusta ja palvontaa, minkä ihminen kykenee antamaan
korkeimmalle jumalakäsitteelleen, niin eroavat ne kuitenkin oleellisesti toinen
toisistaan.
Kuvio 6
Kuviot 6 ja 11 [jälkimmäinen tulee
aikanaan 11 lukuun — toistaiseksi tämän luvun lopussa] ehkä tekevät asian
selväksi. On pidettävä mielessä, että maailmat ja kosmiset tasot eivät sijaitse
toinen toisensa yläpuolella avaruudessa, vaan seitsemän kosmista tasoa läpäisevät
toinen toisensa ja kaikki seitsemän maailmaa. Ne ovat erilaisia henki-aineen tiloja,
jotka läpäisevät toinen toisensa, joten Jumala, sekä muut edellä mainitut korkeat
olennot eivät ole jossain kaukana avaruudessa. He läpäisevät oman alueensa jokaisen
osan, ja kaikki niitä kiinteämmät alueet. He ovat siis kaikki läsnä meidän
maailmassa ja ovat todella ja itse asiassa "lähempänä kuin kädet ja
jalat". On kirjaimellisesti totta, kun sanomme "Hänessä me elämme, olemme ja
liikumme", sillä kukaan meistä ei voi elää ulkopuolella näitä suuria
älyolentoja, jotka läpäisevät ja ylläpitävät maailmamme omalla elämällään.
On osoitettu, että eetterialue leviää kiinteän maapallon
ilmapiirin ulkopuolelle, että tunnemaailma ulottuu laajemmalle avaruuteen kuin
eetterialue ja vielä, että ajatusmaailma leviää laajemmalle planeettojen väliseen
avaruuteen kuin mikään edellinen. On luonnollista, että ohuemmasta aineesta
muodostuneet maailmat vaativat laajemman tilan kuin kiinteämpi maailma, joka
kristallisoituna ja tiivistyneenä tarvitsee vähemmän tilaa.
Sama periaate toimii kosmisilla tasoilla. Kiintein niistä on
seitsemäs (ylhäältä alaspäin laskien). Kaaviossa se on tehty laajemmaksi, koska
olemme sen tason kanssa lähimmin kosketuksissa ja haluamme näyttää sen tärkeimmät
alueet. Todellisuudessa se kuitenkin vaatii vähemmän tilaa kuin mikään muu kosminen
taso. Täytyy pitää mielessä, että vaikka se on kuvattu verrattain rajoittuneesti, se
on kuitenkin laajuudeltaan mittaamattoman suuri ja huomattavasti yläpuolella
ihmisymmärryksen pitäen sisällään miljoonia samantapaisia aurinkojärjestelmiä kuin
omamme, jotka ovat kehityskenttänä monille eriasteisille olennoille, jotka ovat
suunnilleen meidän tasollamme.
Kuudesta yläpuolellamme olevasta kosmisesta tasosta emme tiedä
mitään, mutta meille on kerrottu, että ne ovat toimintakenttänä suurille
äärettömän loistaville hierarkioille.
Siirtyessämme omasta fyysisestä maailmastamme sisimpiin ja
hienompiin maailmoihin ja niiden kautta vielä ylöspäin kosmisille tasoille, huomaamme,
että Jumala, aurinkojärjestelmämme arkkitehti, olemassaolomme lähde ja päämäärä,
asustaa seitsemännen kosmisen tason korkeimmalla alueella. Se on Hänen maailmansa.
Hänen valtakuntansa käsittää kaiken kehityksen, jotka
tapahtuu aurinkokuntamme planeetoilla, — Uranus, Jupiteri, Mars, Maa, Venus,
Merkurius, sekä niiden kuilla.
Ne suuret älyolennot, joita nimitämme planeettahengiksi ja
jotka johtavat näitä kehitysjärjestelmiä, ovat ne "seitsemän valtaistuimen
edessä olevaa henkeä". Ne ovat Hänen ministereitään jotka kukin johtavat omaa
aluettaan Jumalan valtakunnassa — joka on meidän aurinkojärjestelmä. Aurinko on
myös kehityskenttänä kosmoksemme korkeimmille hengille. He ovat ainoat olennot, jotka
voivat kestää valtavia aurinkoväreilyjä ja kehittyvät niiden kautta. Aurinko on
lähin näkyväinen vertauskuva Jumalasta, mutta sekin on vain verho siitä mitä kaikkeus
on, ja sitä ei voida julkisesti ilmaista.
Kun tahdomme tutkia aurinkojärjestelmämme arkkitehdin
alkuperää, meidän täytyy nousta seitsemän kosmisen tason korkeimmalle alueelle.
Olemme silloin Korkeimman olennon alueella. Hän on lähtöisin Absoluutista.
Absoluutti on käsityskykymme yläpuolella. Mikään ilmaisumuoto
tai vertauskuva, jonka voimme ymmärtää, ei voi antaa siitä riittävää käsitystä.
Ilmaisukykymme on rajoitettu. Paras mihin pystymme on luonnehtia Absoluutin olevan
Ääretön, olemassaolon Juuri.
Olemassaolon Juuresta — Absoluutista — lähtee Korkein
olento luomispäivän sarasteessa. Tämä on SE YKSI.
Johanneksen ensimmäisessä luvussa tätä suurta olentoa
kutsutaan Jumalaksi. Tästä Korkeimmasta olennosta lähtee Sana, Luova Fiat, "jota
ilman ei mitään ole tehty" ja tämä Sana on ainosyntyinen Poika, Isästä,
"Korkeimmasta olennosta" syntynyt ennen kaikkia maailmoja — mutta
ehdottomasti se ei ole Kristus. Kristus on suuri ja loistava, paljon ihmisten
yläpuolella, mutta Hän ei ole tämä ylhäinen olento. Totisesti "Sana on tullut
lihaksi", mutta ei vain yhden ruumiin lihaksi, vaan lihaksi kaikessa mikä on tässä
ja miljoonissa muissa aurinkojärjestelmissä.
Tämän korkean olennon ensimmäinen ominaisuus voidaan ilmaista
olevan VOIMA.
Tästä lähtee toinen olemuspuoli, SANA ja näistä
molemmista lähtee kolmas, LIIKE. Tästä kolminaisesta korkeimmasta olennosta
lähtee seitsemän suurta logosta. Ne pitävät sisällään kaikki suuret hierarkiat,
jotka eriytyvät sitä mukaa kuin ne sulautuvat eri kosmisiin tasoihin. (Katso kuviota 6.)
Toisella kosmisella tasolla on 49 hierarkiaa, kolmannella 343 hierarkiaa. Kukin näistä
kykenee jakautumaan seitsemään tasoon ja alatasoon, niin että alimmalla kosmisella
tasolla, jossa aurinkokunnat ilmenevät, on tasojen ja alatasojen lukumäärä melkein
ääretön.
Aurinkokuntamme Jumala ja maailmankaikkeuden kaikkien muiden
aurinkokuntien jumalat asuvat seitsemännen kosmisen tason korkeimmassa maailmassa. Nämä
suuret olennot ovat myös kolminaisia olemukseltaan, kuten Korkein olento. Niiden kolme
olemuspuolta ovat tahto, viisaus ja toiminta.
Kaikki planeettahenget ovat lähtöisin Jumalasta, ja kullakin
niistä on johdossaan kehitys yhdellä seitsemästä planeetasta. Ne ovat myös
kolminaisia ja erottavat itsestään luovia hierarkioita, jotka käyvät läpi
seitsenkertaisen kehityskauden. Jokaisen planeettahengen käyttämät kehitysmenetelmät
eroavat toinen toisistaan.
Voimme vielä todeta, että ainakin tässä
planeettajärjestelmässä, johon me kuulumme, ottavat edellisillä kehitysasteilla
pisimmälle päässeet olennot, ne jotka ovat saavuttaneet korkean täydellisyyden,
alkuperäisen planeettahengen toimen ja jatkavat kehitystyötä. Alkuperäinen
planeettahenki vetäytyy pois aktiivisesta osanotosta, kuitenkin edelleen ohjaten
sijaisiaan.
Tämä edellä kerrottu opetus koskee kaikkia
aurinkojärjestelmiä. Aurinkojärjestelmässä, johon me kuulumme, kyllin harjaantunut
selvänäkijä voi henkilökohtaisesti tutkien saada luonnon muistista seuraavassa
kerrotut opetukset.
*
Järjetön siinä merkityksessä, että kun se on puhdas ulosvalunta kaikkiallisesta järjestä, sillä ei voi olla omaa yksilöllistä ymmärrystä tällä aineen tasolla, vaan kuten kuu lainaa valonsa auringosta ja elämänsä maasta, niin buddhi saa viisauden valonsa aatmaalta, mutta järkiominaisuutensa manakselta. Itsessään sillä ei ole ominaisuuksia; se on olemukseltaan yhdenlaatuinen, homogeeninen.
Kuvio 11