KUUDES LUKU

KEHITYSSUUNNITELMA

Alku

    Sopusoinnussa hermeettisen aksioomin kanssa "niin ylhäällä kuin alhaalla" ja päin vastoin, aurinkokunnat syntyvät, kuolevat ja syntyvät uudelleen toiminnan ja levon kiertokulussa samoin kuin ihminenkin.
    Kaikilla luonnon alueilla tapahtuu jatkuvaa elämän toiminnan leimahtamista ja sammumista vastaten luoteen ja vuoksen vaihtelua, päivää ja yötä, kesää ja talvea, elämää ja kuolemaa.
    On opetettu, että luomispäivän alussa määrätty suuri olento (jota länsimaissa kutsutaan Jumalaksi ja muualla hänellä on muita nimiä) ottaa haltuunsa määrätyn osan avaruudesta, johon hän päättää luoda aurinkokunnan itsetietoisuuden kehittämiseksi. (Katso kuviota 6.)
    Hän sisällyttää omaan olemukseensa muita loistavia luovia hierarkioita, mittaamattomilla henkisillä voimilla ja loistolla varustettuja olentoja, jotka ovat tämän saman olennon entisten ilmennysten hedelmiä, samoin kuin muita älyolentoja laskevassa kehitysasteikossa aina sellaisiin asti, jotka eivät vielä ole saavuttaneet meidänkään ihmiskuntamme tajunnanastetta, sen tähden nämä viimeksi mainitut eivät voi lopettaa kehitystään tässä järjestelmässä. Jumalan suureen kollektiiviseen olemukseen sisältyy alempia olentoja, jotka ovat älyltään ja tajunnaltaan eri tasoilla, kaikkitietoisista sellaisiin, joiden tajuttomuudentila on syvempi kuin syvin transsi.
    Kysymyksessä olevan aikakauden kuluessa näiden eri olentojen tarkoituksena on saavuttaa enemmän kokemuksia kuin mitä heillä oli tämän kauden alkaessa. Ne, jotka edellisissä aikakausissa olivat saavuttaneet korkeimman kehitysasteen, työskentelevät niiden hyväksi, jotka eivät vielä ole kehittäneet tajuntaansa. Ne herättävät kehittymättömissä olennoissa sellaisen itsetajunnan asteen, josta ne voivat itse työskennellä eteenpäin. Ne, jotka olivat alkaneet kehityskautensa edellisen aikakauden alkaessa, mutta eivät päässeet pitkälle sen kuluessa, jatkavat nyt työtään uudelleen, samoin kuin me aamulla jatkamme päivän työtä siitä, mihin edellisenä iltana sen jätimme.
    Kaikki olennot eivät jatka kehitystään heti uuden ilmennyskauden alkaessa. Joidenkin täytyy odottaa, kunnes edellä olevat ovat valmistaneet olosuhteet, jotka ovat välttämättömät niiden kehitykselle. Luonnossa ei tapahdu äkillistä kehitystä. Kaikki edistyminen on erittäin hidasta ja vaikka kehitys tapahtuu hyvin hitaasti, korkein täydellisyys saavutetaan ehdottoman varmasti. Samoin kuin ihmiselämässä on eteneviä kehitysasteita — lapsuus, nuoruus, miehuus ja vanhuus — niin makrokosmoskin sisältää eri kehitysvaiheet, jotka vastaavat näitä elämän aikakausia mikrokosmoksessa.
    Lapsi ei kykene kantamaan isyyden tai äitiyden velvollisuuksia. Lapsen mentaalinen ja fyysinen kehittymättömyys tekee sen mahdottomaksi. Sama pitää paikkansa vähemmin kehittyneissä olennoissa aikakauden alussa. Niiden täytyy odottaa, kunnes kehittyneemmät olennot ovat valmistaneet heille sopivat olosuhteet. Mitä kehittymättömämpi etenevän olennon järki on, sitä enemmän se on riippuvainen ulkopuolisesta avusta.
    Alussa korkeimmat olennot — ne, jotka ovat pisimmälle kehittyneet — työskentelevät niiden hyväksi, joiden tajunnan tila on vähäisin. Myöhemmin ne antavat nämä vähemmin kehittyneiden huostaan, jotka voivat viedä työtä jonkun verran eteenpäin. Lopuksi itsetietoisuus herää. Kehittyvästä elämästä on tullut Ihminen.
    Sen jälkeen, kun yksilöllisen minän itsetietoisuus on syntynyt, täytyy hänen jatkaa tajuntansa laajentamista ilman ulkopuolista apua. Kokemukset ja ajatustoiminta tulevat ulkopuolisten opettajien tilalle ja hänen mahdollisuutensa saavuttaa kunniaa, voimaa ja loistoa ovat rajattomat.
    Sitä ajanjaksoa, joka käytetään itsetietoisuuden saavuttamiseksi ja käyttövälineiden rakentamiseen hengen ilmaisuvälineiksi, kutsutaan "involuutioksi."
    Seuraavaa olemassaolon ajanjaksoa, jonka kuluessa yksilöllinen ihminen kehittää itsetietoisuutensa jumalalliseksi kaikkitietoisuudeksi, kutsutaan "evoluutioksi".
    Kehittyvässä olennossa oleva voima, joka tekee evoluutioon siksi, mitä se on, eikä vain uinuvien mahdollisuuksien kehittämiseksi; joka saattaa jokaisen yksilön evoluution eroamaan kaikista muista; joka varustaa hänet omintakeisuudella ja luovalla kyvyllä, jota hänen tulee harjoittaa niin että hän voi kehittyä Jumalaksi — sitä voima kutsutaan "nerokkuudeksi" ja kuten edellä on selitetty, sen ilmenemismuoto on "epigenesis".
    Monet nykyajan edistyneemmät filosofiat tunnustavat evoluution ja involuution. Tiede tunnustaa vain viimeksi mainitun, koska se (tiede) käsittelee ainoastaan ilmennyksen muotopuolta. Involuutio liittyy elämään, mutta edistyneemmät tiedemiehet pitävät epigenesista toteen näytettävänä asiana. Rosenkreutziläinen maailmankatsomus pitää näiden kolmen ilmiön yhdistelmää välttämättömänä ymmärtääksemme täysin järjestelmämme menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.

Maailmat

    Voimme käyttää jokapäiväisestä elämästä otettua esimerkkiä kuvaamaan kosmosta. Olettakaamme, että ihminen haluaa rakentaa kodin. Ensin hän valitsee sopivan paikan ja ryhtyy rakentamaan taloa jakaen sen eri huoneisiin määrättyjä tarkoituksia varten. Hän tekee keittiön, ruokailuhuoneen, makuuhuoneen ja kylpyhuoneen kalustaen ne kaikki määrättyjä tarkoituksia varten.
    Kun Jumala haluaa luoda, Hän etsii sopivan paikan avaruudessa, jonka Hän täyttää aurallaan läpäisten jokaisen tässä tilassa olevan kosmisen juuriolemuksen atomin omalla elämällään herättäen uinuvan toiminnan, joka piilee jokaisessa erottamattomassa atomissa.
    Tämä kosminen juuriolemus on kaikkiallisen hengen negatiivisen navan ilmaisu. Suuri luova olento, jota kutsumme Jumalaksi (jonka osia me henkinä olemme) on saman kaikkiallisen ehdottoman hengen positiivisen energian ilmaisu. Näiden keskinäisestä työskentelystä on syntynyt kaikki, mitä näemme ympärillämme fyysisessä maailmassa. Valtameret, maa, kaikki, mikä ilmenee kivennäisenä, kasvina, eläimenä ja ihmismuotona — on kristallisoitua avaruutta lähtöisin tästä negatiivisesta henkiaineesta, joka yksin oli olemassa aikojen aamuna. Niin kuin etanan kivikova kuori on sen pehmeän ruumiin jähmettynyttä nestettä, yhtä varmasti ovat kaikki muodot kristallisoituneet hengen negatiivisen navan ympärille.
    Jumala vetää lähiympäristöstään kosmista juuriainetta; näin aine, joka on muodostuvan kosmoksen sisäpuolella, muodostuu kiinteämmäksi kuin aurinkojärjestelmien välillä oleva kaikkiallinen avaruus.
    Kun Jumala on näin koonnut asuinpaikkansa aineen, seuraavaksi Hän asettaa ne järjestykseen. Järjestelmän jokainen osa on Hänen tajuntansa läpäisemä, mutta jokaisessa eri osassa tai jaotuksessa vallitsee erilainen tajunnantila. Kosminen juuriolemus on asetettu värähtelemään vaihtelevilla nopeuksilla ja sen tähden se on eri tavalla muodostunutta eri tasoilla ja alueilla.
    Maailmat syntyvät edellä kuvatulla tavalla ja asetetaan palvelemaan eri tarkoituksia kehityssuunnitelmassa, samoin kuin rakennuksen eri huoneet kalustetaan palvelemaan erilaisia jokapäiväisen elämän tarkoituksia fyysisessä maailmassa.
    Olemme jo todenneet, että on olemassa seitsemän maailmaa. Näiden jokaisen maailman värähtely on erilaista "pituudeltaan" ja nopeudeltaan. Vaikka esimerkiksi valoaaltojen värähtelynopeus on sata miljoonaa kertaa sekunnissa, niin silti kiinteimmän maailman (fyysisen) värähtelyn nopeus on mitättömän pieni verrattuna tunnemaailman värähtelyyn, joka on fyysisestä maailmasta seuraava. Saadaksemme jonkinlaisen käsityksen värähtelyistä ja niiden nopeudesta, ehkä helpointa on tarkastella lämpöaaltoja kuuman lieden päällä tai lämpöpatterista tulevia värähtelyjä ikkunaa vasten.
    Aina on pidettävä mielessä, että näitä maailmoja ei erota toisistaan tila tai etäisyys, kuten maata ja planeettoja. Nämä maailmat ovat aineen olomuotoja, kiinteydeltään ja värähtelyltään eriasteisia, niin kuin kiinteät, nesteet ja kaasut ovat fyysisessä maailmassa. Näitä maailmoja ei ole luotu välittömästi ilmenemispäivän alussa, eivätkä ne pysy samanlaisina loppuun saakka, vaan niin kuin hämähäkki kutoo verkkoaan lanka langalta, niin Jumala erottaa sisästään maailman toisensa jälkeen sitä mukaa kuin kehityssuunnitelma, jota Hän johtaa, vaatii uusia olosuhteita. Näin kaikki seitsemän maailmaa on vähitellen eristetty sellaisiksi, kuin ne nyt ovat.
    Korkeimmat maailmat luotiin ensin. Koska involuution tarkoitus on vähitellen siirtää elämä yhä tiiviimpään aineeseen muotojen rakentamista varten, niin hienommat maailmat tiivistyvät vähitellen ja uusia maailmoja erottuu Jumalassa välttämättömäksi siteeksi Hänen ja tiivistyneiden maailmojen välille. Aikaa myöten saavutetaan suurin tiheys, aineellisuuden huippu. Tästä lähtien kehityksen edistyessä elämä alkaa taas kohota korkeampiin maailmoihin. Kiinteämmät maailmat jäävät toinen toisensa jälkeen asumattomiksi. Kun määrätty maailma on täyttänyt tarkoituksensa, jota varten se oli luotu, Jumala lopettaa tarpeettomaksi käyneen maailman olemassaolon lakkauttamalla itsessään sen toiminnan, joka synnytti ja ylläpiti sitä.
    Korkeimmat, (hienoimmat, harvinaisimmat, eetterisimmät) maailmat luotiin ensin ja ne katoavat viimeiseksi. Kolme tiheintä maailmaa, joissa nykyinen kehityksemme tapahtuu, ovat suhteellisesti katoavaisia ilmiöitä hengen laskeutuessa aineeseen.

Seitsemän aikakautta

    Kehityssuunnitelma toteutuu näiden viiden maailman avulla seitsemän suuren aikakauden jaksossa, joiden kuluessa neitseelliset henget, kehittyvä elämä, tulee ensin ihmiseksi — sitten Jumalaksi.
    Ilmenemispäivän alussa Jumala erottaa itsessään (ei itsestään) nämä neitseelliset henget, kuten kipinät liekistä, ja koska ne ovat samanluonteisia, voidaan ne myös lietsoa liekeiksi. Kehitys on se menetelmä, jonka kautta tämä toteutuu. Neitseelliset henget sisältävät kaikki jumalallisen Isän kehitysmahdollisuudet mukaanlukien itsenäisen tahdon siemenen, joka antaa niille kyvyn aloittaa uusia vaiheita, sellaisia, jotka eivät ole heissä piileviä. Nämä piilevät mahdollisuudet muunnetaan kehityksen kuluessa dynaamisiksi voimiksi ja saatavilla oleviksi kyvyiksi. Itsenäinen tahto tekee uusia ja alkuperäisiä aloitteita — tai uuden luomista (epigenesis).
    Ennen kuin neitseellinen henki lähtee pyhiinvaellusmatkalle aineen läpi, asuu se neitseellisten henkien maailmassa, joka on seitsemästä maailmasta toiseksi korkein. Siellä vallitsee jumalallinen tietoisuus, mutta ei itse-tietoisuus. Tämä, samoin kuin sielunvoima ja luova äly, ovat ominaisuuksia tai kykyjä, jotka saavutetaan kehityksen kautta.
    Kun neitseellinen henki on vaipunut jumalallisen hengen maailmaan, tämän maailman aine tekee sen sokeaksi ja täysin tiedottomaksi. Se on yhtä tietämätön ulkoisista olotiloista, kuin syvimmässä transsissa oleva ihminen. Tämä tajuttomuudentila jatkuu koko ensimmäisen aikakauden.
    Toisella aikakaudella tajunta kohoaa unta näkemättömään nukkumisen tilaan, kolmannella aikakaudella se saavuttaa unennäkemisen tilan ja neljännen aikakauden keskivaiheilla, jossa me nyt olemme, ihminen saavuttaa täyden tajunnan. Tämä tajunta käsittää vain alimman seitsemästä maailmasta. Tämän ajanjakson toisella puoliskolla sekä muiden jäljellä olevien aikakausien aikana ihmisen täytyy laajentaa tajuntansa käsittämään kaikki kuusi fyysisen maailman yläpuolella sijaitsevaa maailmaa.
    Kun ihminen kulki näiden maailmojen läpi laskeutuessaan aineeseen, korkeammat olennot ohjasivat hänen energiaansa. Ne auttoivat häntä muuntamaan tiedostamattoman energiansa sisäänpäin sopivien käyttövälineiden rakentamiseksi. Viimein kun hän oli edistynyt tarpeeksi pitkälle ja varustautunut välttämättömällä kolmimaisruumiilla, korkeammat olennot "avasivat hänen silmänsä" ja käänsivät hänen katseensa ulospäin fyysisen maailman kemialliselle alueelle, että hän suuntaisi energiansa sitä valloittamaan.
    Työskentelemällä kemiallisessa maailmassa hän on tehnyt itsensä valmiiksi ottamaan seuraavan edistysaskeleen tajuntansa laajentamiseksi. Tämä sisältää eetterialueen, sitten tunnemaailman jne., jne.
    Rosenkreutziläisessä sanastossa seitsemällä aikakaudella on seuraavat nimet:

1. Saturnuskausi 2. Aurinkokausi 3. Kuukausi 4. Maakausi 5. Jupiterkausi 6. Venuskausi 7. Vulkanuskausi

}

Nämä aikakaudet ovat meidän maamme perättäisiä ruumistumia

    Ei tule ajatella, että näillä ajanjaksoilla on mitään tekemistä niiden planeettojen kanssa, jotka kiertävät radoillansa maan kanssa auringon ympärillä. Emme voi tarpeeksi korostaa sitä, että näiden planeettojen ja näiden aikakausien välillä ei ole mitään yhtyettä. Mainitut aikakaudet ovat yksinkertaisesti maan entisiä, nykyisiä ja tulevia ruumistumia, "olosuhteita", joiden läpi se on kulkenut, parhaillaan kulkee ja tulevaisuudessa tulee kulkemaan.
    Kolme ensin mainittua aikakautta (Saturnus-, Aurinko- ja Kuukaudet) olemme jo läpäisseet. Elämme nyt neljännellä tai maakaudella. Kun maapallomme maakausi on päättynyt, me ja maa yhdessä käymme Jupiter-, Venus- ja Vulkanustilojen läpi ennen ilmenemispäivän loppua, jolloin kaikki mitä on olemassa jälleen sulautuu ehdottomaan levähtämään ja sulattelemaan kehityksen hedelmiä. Tämän jälkeen kaikki herää uudelleen uuden suuren luomispäivän sarasteessa jatkuvaa, korkeampaa kehitystä saavuttaakseen.
    Niiden kolmen ja puolen aikakauden aikana, joiden läpi olemme kulkeneet, olemme kehittäneet nykyiset käyttövälineemme ja nykyisen tajuntamme. Jäljellä olevan kolmen ja puolen aikakauden kuluessa on meidän täydennettävä käyttövälineitämme ja laajennettava tajuntamme kaikkitietoisuuden kaltaiseksi.
    Neitseellisten henkien matka tiedottomuudesta kaikkitietoisuuteen, kun ne kehittävät uinuvia mahdollisuuksiaan liike-energiaksi, on uskomattoman monimutkainen ja aluksi tuodaan esille vain alkeet pääpiirteittäin. Jatkaessamme tutkimusta tuodaan esille lisää yksityiskohtia, kunnes kuva lopulta on niin täydellinen, kuin kirjoittaja kykenee sen tekemään. Tutkijaa kehotetaan huomioimaan esitetyt määritelmät, kun uusia asioita tuodaan esille. Häntä kehotetaan perusteellisesti tutustumaan niihin, koska tarkoitus on tehdä esitys niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista käyttämällä yhtä määrättyä englanninkielistä (suomenkielistä) sanaa vastaamaan yhtä käsitettä koko ajan. Jokainen nimitys on niin kuvaava kuin on mahdollista käsitteen selittämiseksi. Toivomme näin välttävämme hämmennystä, jota monimutkainen nimistö usein aiheuttaa. Huomioimalla tarkasti nimien määritelmät, voi tavallisella älykkyydellä varustettu henkilö helposti saada selvän kuvan ainakin kehityssuunnitelmamme ulkopiirteistä.
    Tämän tiedon ymmärtäminen on äärettömän tärkeää ja uskoisimme jokaisen järkevän ihmisen myöntävän sen. Elämme tässä maailmassa luonnonlakien alaisina. Meidän täytyy elää ja työskennellä näiden lakien alaisina, emmekä voi niitä muuttaa. Jos tunnemme ne ja toimimme järkevästi yhteistyössä niiden kanssa, tulee niistä arvokkaita palvelijoita kuten esimerkiksi sähköstä ja höyryvoimasta on tullut. Ja toisaalta, jos emme ymmärrä niitä ja tietämättömyydessämme työskentelemme niitä vastaan, niistä tulee vaarallisimpia vihollisia, jotka voivat aiheuttaa suurta tuhoa.
    Siitä syystä, mitä paremmin tunnemme luonnon toimintaa, joka on näkyvä symboli näkymättömästä Jumalasta, sitä paremmin voimme käyttää hyväksemme luonnon tarjoamia tilaisuuksia kasvamiseen ja voittamiseen, vapautuaksemme rajoituksista ja tullaksemme voittajiksi.

*

---