Rosenkreutziläinen maailmankatsomus eli mystinen kristinopppi, 8. luku

     Nyt kun olemme perehtyneet maailmoihin, palloihin ja kierroksiin, jotka muodostavat kehitystien seitsemällä aikakaudella, voimme ryhtyä tutkimaan minkälaista työtä kullakin aikakaudella on tehty, sekä työmenetelmiä, joita on käytetty.
     "Ariadnen lanka" opastaa meidät pallojen, maailmojen, kierrosten ja aikakausien, sokkeloiden läpi ja löydämme sen, kun muistamme pitää mielessä, että neitseelliset henget, jotka muodostavat kehittyvän elämänaallon, olivat täysin ilman tajuntaa aloittaessaan kehityksensä läpi viiden maailman, jotka ovat aineeltaan kiinteämmät kuin neitseellisten henkien maailma. Kehityksen tarkoitus on tehdä heidät täysin tietoisiksi ja kykeneviksi hallitsemaan kaikkien maailmojen aineita. Sen tähden kaikki olosuhteet eri palloilla, maailmoissa ja aikakausina, ovat järjestetyt tätä päämäärää silmällä pitäen.
     Saturnus-, Aurinko- ja Kuukausina, sekä nykyisen Maakautemme puolikierroksen aikana, neitseelliset henget ovat itsetiedottomasti rakentaneet käyttövälineitään korkeampien olentojen johdolla, jotka ovat johtaneet heidän kehitystään ja herättäneet heidät vähitellen nykyiseen valvetajunnan tilaan. Tätä kehitysjaksoa sanotaan involuutioksi.
     Nykyisestä ajasta Vulkanuskauden loppuun saakka neitseelliset henget, jotka ovat nykyinen ihmiskunta, täydentävät käyttövälineensä ja laajentavat tajuntansa omien ponnistustensa ja älykkyytensä avulla, kunnes tajunta käsittää kaikki viisi maailmaa. Tätä ajanjaksoa sanotaan evoluutioksi.
     Edellä esitetty on avain siihen mitä seuraavaksi käsittelemme.
     Tutkijalle on erittäin tärkeää ymmärtää hyvin planeettajärjestelmien kehitys, joka on edellä esitetty pääpiirteittäin. Jotkut, jotka uskovat jälleensyntymiseen ja seuraamuksen lakiin, pitävät tätä tietoa melko turhana ja hyödyttömänä, kuitenkin sen merkitys on varsin suuri näiden lakien vakaville tutkijoille. Se kehittää mieltämme abstraktiseen ajatteluun ja nostattaa mielemme ikävien maallisten asioiden yläpuolelle ja auttaa mielikuvitusta kohoamaan haitallisen itsekeskeisyyden yläpuolelle. Tunnemaailmaa tutkiessamme huomasimme, että mielenkiinto on toiminnan kannustin, kuitenkin nykyisellä kehitysasteellamme mielenkiinto on yleensä itsekkyyden herättämä. Se on toisinaan hyvinkin aavistuksenomainen, mutta kannustaa kuitenkin kaikenlaiseen toimintaan. Kaikki mielenkiinnon aiheuttama toiminta aikaansaa määrättyjä seurauksia, jotka vaikuttavat meihin, ja sen tähden olemme toiminnallamme sidotut konkreettiseen maailmaan. Mutta jos mielessämme pohdiskelemme matematiikkaa ja opiskelemme planeettojen kehitysjaksoja, olemme puhtaasti abstraktisen ajattelun alueella, tunteiden vaikutuksen ulkopuolella ja mielemme on suunnattu ylöspäin henkisille alueille ja vapautumiseen. Laskiessamme neliöjuuria, kertoessamme lukuja tai ajatellessamme aikakausia ja kierroksia jne., meillä ei ole tunteita niistä. Emme riitele siitä, että kaksi kertaa kaksi on neljä. Jos sekoittaisimme siihen tunteita, saattaisimme ehkä väittää sen olevan viisi ja joutuisimme riitaan henkilön kanssa, joka ehkä persoonallisista syistä väittäisi sen olevan kolme. Matematiikassa totuus on selvä ja ilman tunteita. Tästä syystä tavalliselle ihmiselle, joka haluaa elää tunteissa, matematiikka on kuivaa ja vailla mielenkiintoa. Pythagoras opetti oppilaitaan elämään iäisen hengen maailmassa, ja hän vaati oppilaikseen pyrkiviä ensin tutkimaan matematiikkaa. Mieli, joka kykenee ymmärtämään matematiikkaa, on keskitason yläpuolella ja kykenee nousemaan hengen maailmaan, koska se ei ole kahlehdittu tunteiden ja halujen maailmaan. Mitä enemmän totutamme itsemme ajattelemaan henkisten maailmojen ehdoilla, sitä helpommin voimme nousta niiden harhojen yläpuolelle, jotka ympäröivät meitä konkreettisessa olotilassamme, jossa kaksoistunteet myötätunto ja välinpitämättömyys pimentävät totuuden ja väärentävät näkömme samoin kuin valosäteiden heijastus maan ilmapiirin kautta antaa väärän sijainnin valokeskukselle, josta ne ovat lähtöisin.
     Tutkija, joka haluaa tietää totuuden, joka haluaa astua hengen alueille ja tutkia niitä ja vapauttaa itsensä lihallisesta työstä niin pian kuin se on mahdollista turvallisuuden ja oikean kasvun puitteissa, häntä kehotetaan tutkimaan seuraavia opetuksia niin huolellisesti kuin mahdollista, sulattamaan ne ja luomaan itselleen tarkan mentaalisen kuvan maailmoista, palloista ja aikakausista. Jos hän haluaa edistyä tällä tiellä, matematiikan opiskelu ja Hintonin, "Neljäs ulottuvaisuus" -niminen kirja ovat erinomaisia harjoituksia abstraktisessa ajattelussa. Tämä Hintonin teos (vaikka oleellisesti erehdyttävä, koska neliulotteista maailmaa ei voi kuvata kolmiulotteisen maailman menetelmillä) on kuitenkin avannut monen siihen syventyneen tutkijan silmät ja tehnyt heidät selvänäköisiksi. Lisäksi kun muistamme, että logiikka on paras opettaja kaikissa maailmoissa, niin on varmaa että henkilö, joka onnistuu menemään ylifyysiseen maailmaan tällaisten abstraktisten tutkimusten kautta, ei hämmenny vaan suoriutuu hyvin kaikissa olosuhteissa.
     Hämmästyttävän mahtava suunnitelma on tuotu esille, ja kun siihen lisätään yksityiskohtia, sen monimutkaisuus tulee melkein käsittämättömäksi. Jokainen kykenevä ymmärtämään sitä saa vaivastaan suuren palkan. Tutkijan tulee lukea hitaasti, kerrata luettuaan usein, ajatella syvästi ja paljon.
     Tätä kirjaa, ja varsinkaan tätä lukua, ei voi lukea ylimalkaisesti. Jokainen lause sisältää merkityksen ja se on perustana seuraavalle, samoin kuin se edellyttää tietoa edellä olevasta. Jos tätä kirjaa ei tutkita huolellisesti ja järjestelmällisesti, tulee se yhä vaikeatajuisemmaksi ja hämmentävämmäksi sivu sivulta. Mutta toisaalta, jos sitä tutkitaan tarkasti ja hyvin ajatellen, tutkija tulee huomaamaan, että jokainen uusi sivu on valaistu aikaisemmin tutkitusta saadulla lisääntyvällä tiedolla.
     Ei mikään tämän kaltainen teos, joka käsittelee syvimpiä suuren maailman mysteereitä joita ihmisäly nykyisellä kehitysasteellaan saattaa tajuta, voi olla kirjoitettu siten että se olisi kevyttä luettavaa. Kuitenkin syvimmätkin asiat, joita nyt ymmärrämme, ovat vain aakkosia siitä järjestelmästä, joka meille paljastuu kun järkemme kykenee myöhemmillä kehitysasteilla ymmärtämään enemmän yli-ihmisen tilaan kehittyessämme.

     Saturnuskaudella pallot olivat paljon hienompaa ja ohuempaa ainetta kuin maapallo nyt on. Tämä selviää tutkiessamme kuvioita 7 ja 8. Tutkijaa kehotetaan pitämään kuviot saatavilla voidakseen perehtyä niihin opiskellessaan näitä asioita. Tuon aikakauden kiintein pallo oli samalla ajatusmaailman alueella, jossa nykyisen aikakauden hienoimmat pallot sijaitsevat — konkreettisen ajattelun alueella. Näillä palloilla ei ollut sellaista kokoonpanoa, jota me voimme tajuta. "Lämpö" on ainoa sana, joka likimäärin kuvaa ikivanhaa Saturnuskautta. Tila oli pimeä, ja jos henkilö olisi voinut mennä siihen, hän ei olisi nähnyt mitään. Kaikki olisi ollut pimeää hänen ympärillään, mutta hän olisi aistinut sen lämmön.
     Materialistin mielestä on järjetöntä kutsua tuollaista tilaa "palloksi" ja uskoa, että se olisi muotojen ja elämän kehityskenttä. Mutta kun mietimme tähtisumuteoriaa, niin voimme ymmärtää tähtisumun olleen pimeä, ennen kuin se alkoi hehkumaan valoa ja että sen täytyi olla kuuma, ennen kuin se voi tulla tuliseksi. Kuumuus on täytynyt syntyä liikkeestä ja liike on elämää.
     Voimme sanoa, että neitseelliset henget, joiden oli määrä kehittää tajuntaa ja muotoa, olivat uppoutuneet tähän palloon tai ehkä paremmin, että koko pallo oli koottu neitseellisistä hengistä, kuten vadelma koostuu useasta pienestä marjasta. Ne olivat tuohon palloon yhdistetyt, samoin kuin kivennäisiä elähdyttävä elämä on yhteydessä maahan. Sen tähden salatieteilijät sanovat, että ihminen kulki Saturnuskauden aikana kivennäisasteen läpi.
     Tämän "lämpöpallon" ulkopuolella — niin sanoaksemme, sen ilmapiirissä — oli suuria luovia valtiaita, jotka auttoivat neitseellisiä henkiä kehittämään muotoa ja tajuntaa. Valtiaita oli useita, mutta tällä kertaa käsittelemme vain tärkeimpiä — niitä, jotka tekivät tärkeintä työtä Saturnuskauden aikana.
     Rosenkreutziläiset nimittävät heitä "Liekin Herroiksi". Nimitys johtuu heidän olemuksensa kirkkaasta loistosta ja heidän suurista henkisistä voimistaan. Raamatussa heitä kutsutaan "Trooneiksi". He työskentelivät omasta vapaasta tahdostaan ihmisten hyväksi. He olivat kehittyneet niin pitkälle, että tämä kehitysvaihe ei tarjonnut heille uusia kokemuksia eikä uutta viisautta. Sama koskee vieläkin korkeampia valtiaita, jotka nimetään myöhemmin. Muiden valtiaiden täytyi työskennellä ihmisessä ja hänen kanssaan täydentääkseen omaa kehitystään.
     Liekin Herrat olivat pimeän Saturnuspallon ulkopuolella ja heidän ruumiinsa levittivät itsestään voimakasta valoa. He, niin sanoaksemme, heijastivat kuvansa vanhan Saturnuspallon pinnalle, joka oli niin vastaanottamaton vaikutuksille, että se moninkertaisesti ja kaikumaisella tavalla heijasti itsestään kaiken, joka tuli sen kanssa kosketuksiin antaen kuvat takaisin monistettuina. (Tämä kuvataan kreikkalaisessa tarussa, joka kertoo Saturnuksen hävittävän lapsensa.)
     Monien ponnistusten kautta Liekin Herrat onnistuivat ensimmäisen kierroksen aikana istuttamaan kehittyvään elämään siemenen, josta kehittyi nykyinen kiinteä ruumiimme. Tämä siemen kehittyi jonkin verran seuraavan kuuden kierroksen aikana, ja sille annettiin kyky kehittää aistinelimiä, erityisesti korvaa. Tästä syystä korva on kehittynein aistimme. Se on välikappale, joka välittää tajuntaamme ulkonaiset vaikutelmat suurimmalla tarkkuudella. Fyysisen maailman illuusiot vaikuttavat siihen vähemmän kuin muihin aisteihin.
     Kehittyvän elämän tajunta tällä kaudella oli samanlainen kuin kivennäisten tajunta nykyisin. Tämä tajunta muistuttaa meedion tilaa syvimmän transsin aikana. Kehittyvä elämä toimi ensimmäisen kuuden kierroksen aikana kiinteän ruumiin siemenessä luovien valtiaiden avulla. Seitsemännen kierroksen keskivaiheilla Liekin Herrat alkoivat jälleen toimia, tällä kertaa herättääkseen eloon korkeamman henkisen olemuksen he olivat pysyneet toimettomina siitä lähtien, kun he olivat ensimmäisen kierroksen aikana antaneet kiinteän ruumiin siemenen. Nyt ne herättivät ihmisessä toimintaan jumalallisen hengen.
     Ihminen saa kiittää Saturnuskauden kehitystä korkeimmasta ja alimmasta käyttövälineestään, jumalallisesta hengestä ja kiinteästä ruumiista. Liekin Herrat auttoivat ihmistä omasta vapaasta tahdostaan, mikään ei velvoittanut heitä siihen.
     Kaikkien luovien valtiaiden työ ei ala A-pallolla aikakauden tai kierroksen alussa. Se alkaa kunkin kierroksen keskivaiheilla kasvaen voimassa ja saavuttaa korkeimman vaikutusvaltaansa keskellä kosmista yötä — joka on kierrosten ja aikakausien välillä. Tämän jälkeen valtiaiden vaikutus vähitellen heikkenee elonaallon kulkiessa eteenpäin seuraavan kierroksen keskivaiheille.
     Herättäessään tajunnan siementä Liekin Herrojen toiminta oli voimakkainta ja tehokkainta Saturnus- ja Aurinkokausien välisen lepokauden aikana.
     Painotamme jälleen, että kosminen yö ei ole toimetonta aikaa. Se ei ole toimetonta olemista, kuten huomasimme tutkiessamme yksilön olotilaa kuoleman ja uuden syntymän välillä. Sama koskee aikakauden kaikkien pallojen suurta kuolemantilaa. Se on toiminnallisen ilmennyksen lakkauttamista, niin että suhteessa kiihkeämpi subjektiivinen toiminta voisi kehittyä.
     Saamme ehkä parhaan käsityksen subjektiivisesta toiminnasta seuraamalla mitä tapahtuu kypsälle hedelmälle, kun se haudataan maahan. Hedelmä alkaa käymään ja hajoaa, mutta kaaoksesta syntyy uusi kasvi, joka nousee ylös ilmaan ja auringonpaisteeseen. Samalla tavalla aikakauden loputtua kaikki hajoaa kaaokseen, jonka palautuminen järjestykseen näyttää mahdottomalta. Kuitenkin, ajallaan rakennetaan uuden aikakauden pallot, jotka valmistetaan ihmisille sopiviksi maailmoiksi. Kehittyvä elämä siirretään tänne viidestä pimeästä pallosta, joissa se kosmisen yön aikana on kulkenut aloittaakseen toiminnan uuden luomispäivän muuttuneessa ympäristössä, joka oli valmistettu kosmisen yön aikana. Samoin kuin hedelmän käymisvoimat antavat voimaa siemenelle ja hedelmöittävät maapohjan, jossa se kasvaa, Liekin Herrat antavat voimaa jumalallisen hengen siemenelle erityisesti Saturnus- ja Aurinkokausien välisen kosmisen yön aikana, jatkaen toimintansa, kunnes saavutaan Aurinkokauden ensimmäisen kierroksen keskivaiheille.

     Ennen kuin toiminta voi alkaa kullakin kierroksella, kerrataan kaikki mitä ennemmin on menty läpi. Kehityksen spiraaliliikkeestä johtuu, että kertaustoiminta tapahtuu joka kerta yhtä astetta korkeammalla kuin kerrattavana oleva jakso oli. Syy, miksi tämä on välttämätöntä selviää, kun kertausmenetelmä selitetään.
     Jokaisen aikakauden ensimmäisellä kierroksella kerrataan Saturnuskaudella tehty työ kiinteässä ruumiissa, ja rosenkreutziläiset kutsuvat sitä "Saturnuskierrokseksi".
     Toinen aikakausi on Aurinkokausi, ja sen tähden kutsutaan jokaisen aikakauden toista kierrosta Aurinkokauden mukaan "Aurinkokierrokseksi".
     Kolmas aikakausi on Kuukausi, ja sen tähden tulee jokaisen seuraavan aikakauden kolmas kierros olemaan kertaus Kuukaudella tehdystä työstä ja siksi sitä kutsutaan "Kuukierrokseksi".
     Vasta kerrattujen kierrosten jälkeen alkaa aikakauden varsinainen työ. Esimerkiksi nykyisellä Maakaudella olemme menneet läpi kolme ja puoli kierrosta, joka tarkoittaa, että ensimmäisellä Maakauden kierroksella kerrattiin Saturnuskauden työ ylemmällä tasolla. Toisella, eli Aurinkokierroksella, kerrattiin Aurinkokauden työ uudelleen. Kolmannella, eli Kuukierroksella, kerrattiin Kuukauden työ; ja vasta neljännellä — nykyisellä kierroksella — alkoi Maakauden varsinainen työ.
     Seitsemästä aikakaudesta viimeisellä — Vulkanuskaudella — aloitetaan Vulkanuskauden varsinainen työ vasta viimeisen kierroksen aikana. Edellisen kuuden kierroksen aikana kerrataan kuuden edellisen aikakauden työ.
     Tämän lisäksi (tämä erityisesti auttaa tutkijaa muistamaan) jokaisen aikakauden Saturnuskierroksella kiinteään ruumiiseen kehittyy jokin uusi piirre, koska sen rakentaminen alkoi ensimmäisellä kierroksella; ja aina seitsemännellä, eli Vulkanuskierroksella, erikoistehtävä liittyy Jumalalliseen henkeen, koska se luotiin seitsemännellä kierroksella. Samoin huomaamme, että on olemassa yhteys eri kierrosten ja ihmisen kaikkien käyttövälineiden välillä.

     Aurinkokauden olosuhteet olivat täysin erilaiset kuin Saturnuskauden. Aurinkokauden pallot olivat Saturnuskauden lämpöpalloihin verrattuna rakenteeltaan kaasumaisia hehkuvia valopalloja. Kaikki Saturnuskauden kehitys sisältyi näihin suuriin kaasupalloihin, ja samoin luovat valtiaat sisältyivät niiden ilmapiiriin.
     Saturnuskauden pallojen kaiun tapaisen heijastavuuden tilalla oli Aurinkokauden palloissa jonkin verran imeytymistä ja vaikutusta jokaisella näkymällä ja äänellä joka siihen suunnattiin. Niin sanoaksemme ne "aistivat" asioita. Maapallo ei näytä aistivan ja materialisti pilkkaisi sellaista ajatustakin, mutta salatieteilijä tietää, että maapallo tuntee kaikki, mitä tapahtuu sekä sen pinnalla että sen sisällä. Tämä pallo oli paljon kevyempi ja herkkätuntoisempi kuin maa, koska se ei ollut rajoitettu eikä sidottu kovaan ja kiinteään aineellisuuteen niin kuin nykyinen olinpaikkamme.
     Elämä oli tietenkin erilaista, koska sellaisia muotoja, joita me tunnemme, ei voinut olla siellä olemassa. Elämä voi ilmaista itseään myös tulisen kaasun muodossa yhtä hyvin — tai oikeastaan paremmin — kuin kovissa kemiallisissa muodoissa kuten kivennäisissä, kasveissa, eläimissä ja ihmisissä.
     Kun kehittyvä elämä ilmeni A-pallolla Aurinkokauden ensimmäisellä eli Saturnus-kierroksella, oli se yhä Liekin Herrojen johdossa, jotka Saturnuskauden viimeisen kierroksen keskivaiheilla herättivät ihmisessä jumalallisen hengen siemenen.
     He olivat aikaisemmin antaneet kiinteän ruumiin siemenen. Aurinkokaudella Saturnuskierroksen ensimmäisellä puoliskolla he tekivät siinä vaadittavia parannuksia.
     Eetteriruumiin muodostuminen, sulattamis-, kasvamis-, siittämis- ja rauhastoimintoineen, alkoi Aurinkokaudella.
     Liekin Herrat antoivat kiinteän ruumiin alkiolle ainoastaan aistien kehittämismahdollisuuden. Aurinkokaudella kävi välttämättömäksi muuttaa alkion olemusta niin, että eetteriruumis voi läpäistä sen ja mahdollistaa rauhastoiminnan ja ruuansulatuskyvyn kehittymisen. Liekin Herrat antoivat alkuperäisen alkion ja toimivat nyt yhdessä Viisauden Herrojen kanssa, jotka ottivat johdon materialistisesta kehityksestä Aurinkokauden aikana.
     Viisauden Herrat, jotka eivät olleet niin pitkälle kehittyneitä kuin Liekin Herrat, työskentelivät täydentääkseen omaa kehitystään. Heidän apunaan toimi korkeampien olentojen järjestö, joka toimi vapaasta tahdostaan samoin kuin Liekin Herrat. Esoteerisessa kielessä heitä nimitetään Kerubeiksi. Nämä korkeat olennot eivät kuitenkaan aloittaneet aktiivista toimintaa ennen kuin oli välttämätöntä herättää kehittyvän ihmisen toisen henkisen olemuspuolen alkio. Viisauden Herrat olivat täysin kykeneviä työhön, joka liittyi eetteriruumiin rakentamiseen, jonka lisääminen ihmisen rakenteeseen tuli tapahtua Aurinkokauden aikana, mutta he eivät voineet herättää toimintaan ihmisen toista henkistä olemuspuolta.
     Liekin Herrat ja Viisauden Herrat olivat Aurinkokauden Saturnuskierroksen aikana yhdessä rakentaneet kiinteän ruumiin alkion. Toisella kierroksella Viisauden Herrat aloittivat Aurinkokauden varsinaisen työn säteillen omista ruumiistaan eetteriruumiin alkion, antaen sille kyvyn läpäistä kiinteän ruumiin ja antoivat sille kasvamis- ja lisääntymiskyvyn. Ne kiihdyttivät myös kiinteän ruumiin aistinkeskuksia antaen sille kyvyn liikkua. Lyhyesti sanoen, ne antoivat siemenen eetteriruumiin kaikille niille kyvyille, joita se nyt kehittää, että siitä tulisi täydellinen hengen välikappale.
     Tämä työ tapahtui Aurinkokauden toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kierroksen aikana. Kuudennella kierroksella Kerubit aloittivat työn ja herättivät ihmisen kolminaishengen toisen olemuspuolen alkion — elämänhengen. Seitsemännen ja viimeisen kierroksen aikana yhdistettiin vastaherätetty elämänhengen alkio orastavaan jumalalliseen henkeen ja tätä työtä jatkettiin edelleen eteenpäin.
     Muistamme, että Saturnuskauden aikana tajuntamme oli transsitilan kaltainen. Aurinkokauden aikana sitä muunneltiin muistuttamaan unta näkemättömän nukkumisen tilaa.
     Aurinkokauden kehitys lisäsi sikiömäisen ihmisolemuksen rakenteeseen seuraavaksi korkeimman ja seuraavaksi alimman hänen nykyisistä käyttövälineistään. Saturnuskauden työn tuloksena oli hänellä kiinteän ruumiin ja jumalallisen hengen alkiot. Aurinkokauden lopussa oli hänellä kiinteän ruumiin, eetteriruumiin, jumalallisen hengen ja elämänhengen alkiot. Hänellä oli siis kaksinkertainen henki ja kaksinkertainen ruumis.
     Huomaamme, että kunkin aikakauden ensimmäisen tai Saturnuskierroksen työ käsittelee kiinteää ruumista, (koska sen perustus laskettiin ensimmäisellä kierroksella). Jokaisen aikakauden toisen tai Aurinkokierroksen aikana käsitellään eetteriruumiin parantamista, koska sen rakentaminen aloitettiin toisen kierroksen aikana. Samoin kunkin aikakauden kuudes kierros on omistettu jollekin elämänhengen yhteydessä toimivalle tehtävälle ja seitsemäs kierros koskee erityisesti jumalallista henkeä koskevia asioita.
     Saturnuskauden aikana kehittyvä ihminen kulki kivennäistilan kautta. Hänellä oli kiinteä ruumis vain siinä merkityksessä kuin kivennäisellä. Hänen tajuntansa oli myös samanlainen kuin nykyisillä kivennäisillä.
     Samalla tavalla ja samoista syistä ihminen kulki aurinkokauden aikana läpi kasviasteen. Hänellä oli, kuten kasvilla, kiinteä ruumis ja eetteriruumis ja hänen tajuntansa oli kuin kasvilla, unetonta nukkumista. Tutkija voi täysin ymmärtää näiden vastaavaisuudet tutkiessaan kuviota 4. luvussa, jossa käsitellään neljää luonnonvaltakuntaa. Siinä esitetään kaaviolla ne käyttövälineet, joita kivennäisellä, kasvilla, eläimellä ja ihmisellä on ja selitetään mikä tajunnantila johtuu kunkin omistuksesta.
     Aurinkokauden päätyttyä alkoi toinen kosminen yö, jonka aikana tapahtuva sulatustoiminta sekä subjektiivinen työ oli välttämätöntä ennen Kuukauden alkamista. Tämä oli yhtä pitkä kuin edellinen objektiivinen ilmennyksen aikakausi.

     Pimeiden Saturnus pallojen pääominaisuus kuvattiin termillä "lämpö" ja Aurinkokauden pallojen ominaisuutta sanalla "valo" tai hehkuva kuumuus. Kuukauden pallojen pääominaisuus kuvataan sanalla "kosteus". Ilmaa, sellaisena kuin me sitä ajattelemme, ei ollut. Pallon sisällä oli kuuma, tulinen ydin. Sitä seuraavana ja kosketuksessa ulkopiirin kylmyyden kanssa, oli kiinteä kosteus. Kun se tuli kosketukseen tulisen ytimen kanssa, muuttui se kuumaksi höyryksi, joka ryöppysi ulospäin jäähtyen ja laskeutui jälleen kohti keskustaa. Sen tähden salatieteilijä nimittää Kuukauden palloja "vedeksi" ja nimittää sen ajan ilmapiiriä "tulisumuksi". Tällainen oli kehittyvän elämän seuraavan edistysaskeleen näyttämö.
     Kuukauden tehtävänä oli hankkia tunneruumiin siemen ja aloittaa alkiotoiminta ihmisen kolminkertaisen hengen kolmannella puolella — ihmishengellä — minällä.
     Aurinkokauden seitsemännen kierroksen keskivaiheilla Viisauden Herrat alkoivat johtaa itävää elämänhenkeä, jonka Kerubit olivat luoneet Aurinkokauden kuudennella kierroksella. Ne tekivät tämän liittääkseen sen jumalalliseen henkeen. Tämä toiminta oli voimakkaimmillaan Aurinkokauden ja Kuukauden välisen kosmisen yön aikana. Kuukauden aamusarastuksessa, elonaallon lähtiessä uudelle pyhiinvaellusmatkalle, ilmestyivät Viisauden Herrat uudelleen ja toivat mukanaan kehittyvän ihmisen käyttövälineiden idut. Kuukauden ensimmäisellä, Saturnuskierroksella ne tekivät yhteistyötä "Yksilöllisyyden Herrojen" kanssa, joiden erikoistehtävä oli Kuukauden aineellinen kehitystyö. Yhdessä ne herättivät Aurinkokaudelta perityn kiinteän ruumiin alkion. Tässä alkiossa oli kehittynyt aistielimien, sulatuselimien, rauhasten jne. alkioita, jotka oli läpäisty orastavalla eetteriruumilla, joka antoi jonkun verran elämää kiinteään ruumiin sikiölle. Tietenkään se ei ollut kiinteä ja näkyvä kuten nykyinen ruumiimme, mutta kuitenkin se oli karkeasti organisoitu. Harjaantunut selvänäkijä, joka samalla on pätevä tutkija, voi näitä menneitten aikojen asioita luonnon muistista katsellessaan erottaa sen täydellisesti.
     Kuukaudella oli välttämätöntä rakentaa kiinteä ruumis uudelleen, niin että tunneruumis voisi sen läpäistä ja että se oppisi kehittämään hermojärjestelmän, lihakset, rustotuksen ja alkeellisen luurangon. Tämä jälleenrakennus tapahtui Kuukauden Saturnuskierroksella.
     Toisella eli Aurinkokierroksella eetteriruumis muunnettiin niin, että tunneruumis voisi sen läpäistä, ja hermojärjestelmä, lihakset, luuranko jne. voisivat sisältyä siihen. Viisauden Herrat, jotka olivat eetteriruumiin luojia, auttoivat Yksilöllisyyden Herroja tässä työssä.
     Kolmannen kierroksen aikana alkoi varsinainen Kuukauden työ. Yksilöllisyyden Herrat säteilivät itsestään ainetta, joka auttoi tajutonta, kehittymässä olevaa ihmistä omaksumaan ja muodostamaa tunneruumiin alkion. Ne myös auttoivat häntä yhdistämään tämän tunneruumiin alkion ja eetteriruumiin yhdistelmän kiinteään ruumiiseen, joka hänellä jo oli. Tämä työ jatkui Kuukauden kolmannen- ja neljännen kierroksen ajan.
     Yksilöllisyyden Herrat, samoin kuin Viisauden Herratkin, työskentelivät ihmisessä täydentääkseen omaa kehitystään, vaikka ne olivatkin paljon ihmisen yläpuolella. Heille oli mahdollista käsitellä alempia käyttövälineitä, mutta ylempiin Heillä ei ollut valtaa. He eivät voineet antaa sitä henkistä sysäystä, joka oli välttämätön kolminkertaisen hengen kolmannen osan herättämiseksi. Sen tähden Kuukauden viidennellä kierroksella tuli uusi ryhmä olentoja auttamaan ihmisen kehitystä. He eivät enää tarvinneet sellaista kehitystä, jota me menemme läpi, vaan olivat sen yläpuolelle, mutta antoivat apua omasta vapaasta tahdostaan, kuten Liekin Herrat ja Kerubit. Heitä sanotaan Serafeiksi ja he herättivät hengen kolmannen osan alkion, — ihmisen hengen.
     Kuukauden kuudennen kierroksen aikana Kerubit ilmestyivät uudelleen toimien yhteistyössä Yksilöllisyyden Herrojen kanssa yhdistääkseen vastasyntyneen ihmishengen alkion elämänhenkeen.
     Kuukauden seitsemännen kierroksen aikana tulivat Liekin Herrat uudestaan auttamaan ihmistä Yksilöllisyyden Herrojen kanssa yhdistämään ihmishengen jumalalliseen henkeen. Näin erillinen minä — kolminaishenki — ilmestyi.
     Ennen Saturnuskauden alkua neitseelliset henget, jotka nyt muodostavat ihmiskunnan, olivat neitseellisten henkien maailmassa. He olivat "kaikkitajuisia" kuten Jumala, jossa (eikä josta) he olivat eristetyt. He eivät kuitenkaan olleet "itsetajuisia". Tämän ominaisuuden saavuttaminen on yksi kehityksen tarkoituksista. Se painaa neitseelliset henget asteittain kiinteämpään aineeseen, joka lopulta sulkee ne kaikkitietoisuudesta.
     Siksi Saturnuskaudella neitseelliset henget upotettiin jumalallisen hengen maailmaan, jossa heidät vyötettiin ohueen tästä aineesta tehtyyn kalvoon, jonka he Liekin Herrojen avulla voivat osittain läpäistä.
     Aurinkokaudella neitseelliset henget sukeltautuivat kiinteämpään elämänhengen maailmaan ja ne sokaistiin kaikkitietoisuudesta vielä tehokkaammin toisella elämänhengen maailman aineesta tehdyllä verholla. Kerubien avulla he kuitenkin jonkun verran saattoivat läpäistä tämän toisenkin verhon. Ykseyden tunnetta ei kuitenkaan oltu kokonaan menetetty, sillä elämänhengen maailma on vielä kaikkiallinen ja yhteinen läpäisten kaikki aurinkojärjestelmämme planeetat.
     Kuukaudella neitseelliset henget astuvat askelta syvemmälle vielä kiinteämpään aineeseen. He tulevat abstraktin ajattelun alueelle ja täällä lisätään heidän verhoistaan läpinäkymättömin, ihmishenki. Tämän jälkeen on neitseellisen hengen kaikkitietoisuus kadonnut. Se ei enää voi läpäistä verhojaan, eikä nähdä ulospäin havaitakseen toisia, vaan hänet pakotetaan kääntämän tajuntansa sisäänpäin löytääkseen itsensä, minän, erotettuna ja eristettynä kaikista muista.
     Tällä tavalla neitseellinen henki on suljettu kolminkertaiseen verhoon. Uloimpana näistä verhoista on ihmishenki, joka täydellisesti sokaisee hänet näkemästä elämän yhteyttä. Eristäytyneisyyden harha, joka on saanut alkunsa involuution aikana kehittää, hänessä minän (egon). Evoluutio häivyttää vähitellen harhan palauttaen takaisin kaikkitietoisuuden ja lisäten siihen itsetajunnan, itsetietoisuuden.
     Kuukauden lopussa huomaamme, että ihmisellä on kolminkertainen, eri kehitysasteilla oleva ruumis sekä kolminaishengen alkio. Hänellä on kiinteä ruumis, eetteriruumis ja tunneruumis, ja hänellä on jumalallinen henki, elämänhenki ja ihmishenki. Häneltä ei enää puutu muuta kuin niitä yhdistävä side.
     On sanottu, että ihminen kulki kivennäisasteen läpi Saturnuskaudella, kasvitilan läpi Aurinkokaudella ja että hänen pyhiinvaellusmatkansa Kuukauden olojen läpi vastasi eläinkunnan kehitystä ja niiden samankaltaisuus on verrattavissa toisiinsa — hänellä oli kiinteä ruumis, eetteriruumis ja tunneruumis, kuten nykyisillä eläimillä ja hänen tajuntansa oli sisäinen kuvatajunta, joka on nyt alemmilla eläimillä. Se muistuttaa ihmisen unitajuntaa, vaikka onkin täysin ulkokohtainen ollen eläinten ryhmäsielun johdettavana. Tutkijaa viitataan tutustumaan kuvioon 4, joka on luvussa, jossa käsitellään neljää luonnonvaltakuntaa.
     Kuuolennot eivät olleet niin puhtaasti alkiomaisia kuin edellisten aikakausien olennot. Harjaantuneelle selvänäkijälle näyttää kuin he riippuisivat säikeillä ilmapiirin tulisumussa, kuten sikiö on kiinni napanuoralla istukassa. Voimavirrat (jotka ovat kaikille yhteisiä) antoivat jonkinlaista ravintoa kulkiessaan sisään ja ulos ilmapiiristä näiden säikeiden läpi. Nämä virtaukset toimivat jossain määrin samalla tavalla kuin veri meidän päivinämme. Nimitys "veri", jota käytetään puhuttaessa näistä virroista, on käytetty ainoastaan vertauskuvallisessa mielessä, koska Kuukaudella ei ollut mitään sellaista kuin nykyinen veremme, joka on yksi ihmisen viimeisimpiä saavutuksia.
     Kuukauden loppupuolella pallo, joka oli meidän ja muun kehityksen kenttänä, jakautui. Selvyyden vuoksi emme ole tätä aikaisemmin maininneet, mutta tulemme sitä nyt käsittelemään.
     Osa tästä suuresta pallosta oli kristalloitunut, koska ihminen ei kyennyt pitämään aluetta, jossa hän asui samassa korkeassa väreilyssä kuin muut olennot omaansa. Tämän alueen liike vähitellen hidastui, ja keskipakoisvoima sinkaisi sen pyörimään avaruuteen, jossa se alkoi kiertää hehkuvaa, tulista keskusta.
     Henkinen syy tällaisten kristallisoitumien erottamiseen on se, että pallolla asuvat korkeammat olennot vaativat kehityksekseen erikoisen nopeita tulivärähtelyjä. Tiivistyminen kahlehtii heidän kehitystään, mutta sellainen tila on välttämätön toisten, vähemmän kehittyneiden, hitaampaa värähtelynopeutta vaativien olentojen edistymiseksi. Sen tähden, kun kehittyvä olentojoukon on tiivistänyt osan pallosta vahingolliseksi toisille, heitetään tämä osa tarkalleen oikean matkan päähän keskusmassasta, jossa se sateliittina kiertää alkulähteensä ympärillä. Lämpövärähtelyt, jotka osuvat siihen, vastaavat nopeudeltaan ja voimaltaan siellä kehittyvien olentojen vaatimuksia. Tietenkin painovoimalaki selittää tämän ilmiön tyydyttävästi fyysiseltä näkökannalta, mutta aina on olemassa syvempikin syy, joka vaatii täydellisemmän selityksen. Tämän löydämme vain asian henkistä puolta tutkimalla. Fyysinen toiminta on vain näkymättömän, ennemmin tapahtuneen, ajatuksen näkyvä ilmaisu. Samoin planeetan erottaminen auringosta on vain näkymättömien henkisten olosuhteiden tuottama näkyvä ja välttämätön tulos.
     Pienempi planeetta, joka erottautui Kuukaudella, tiivistyi verrattain nopeasti ja jäi kehityskentäksemme tämän aikakauden loppuun. Se oli emäplaneettansa kuu ja kiersi sen ympärillä, kuten meidän kuumme kiertää maata, mutta siinä ei ollut vuorovaiheita kuten meidän kuussamme. Se kiersi siten, että toinen puoli oli aina valoisa ja toinen pimeä samoin kuin Venuskin. Toinen napa osoitti suoraan kohti suurta tulipalloa, samoin kuin Venuksen navoista toinen viittaa suoraan aurinkoa kohti.
     Energiavirtaukset kiersivät Kuukauden sateliittia, niin kuin ryhmäsielujen energiavirtaukset kiertävät maata. Silloiset kuun olennot seurasivat näitä virtauksia vaistomaisesti kuun valoisalta puolelta sen pimeälle puolelle. Määrättyinä vuodenaikoina, niiden ollessa valoisalla puolella, tapahtui jonkinlainen lisääntyminen. Näistä Kuukauden lisääntymistarkoituksessa tehdyistä matkoista on vielä tänäkin päivänä jäänteenä muuttolintujen matkat. Lisääntymistarkoituksessa nekin seuraavat joukkohengen virtauksia maapallon ympäri määrättyinä vuodenaikoina. Samoin ihmisten tapa tehdä häämatka (honeymoon) osoittaa, ettei hän itsekään ole vielä vapautunut yhtymiseen liittyvästä matkasysäyksestä.
     Kuuolennot tällä viimeisellä asteella kykenivät päästämään jonkinlaisia ääniä tai huutoja. Nämä äänet olivat kuitenkin kosmisia — eivätkä yksilöllisiä ilon tai surun ilmaisuja, sillä yksilöä ei vielä silloin ollut. Yksilön kehitys alkoi vasta myöhemmin — Maakaudella.
     Kuukauden loputtua tuli jälleen levon aika, kosminen yö. Erotetut osat hajosivat ja ne sulatettiin yhteiseen kaaokseen, joka oli välttämätön ennen uuden pallon rakentamista Maakauden työhön.
Viisauden Herrat olivat kehittyneet niin pitkälle, että kykenivät huolehtimaan korkeimmista luovista valtiaista. Heille annettiin tehtäväksi Maakauden aikana ihmisen jumalallisen hengen kehitys.
     Yksilöllisyyden Herrat olivat myös tarpeeksi kehittyneitä työskennelläkseen ihmisen hengen kanssa ja heille annettiin tehtäväksi elämänhengen kehittäminen.
     Toisilla luovilla valtiailla oli tällä kehityksen asteella tehtävänä huolehtia kiinteän-, eetteri- ja tunneruumiin alkioista. He tekivät korkeimpien järjestöjen johdolla varsinaisten ruumiiden rakentamistyön ja käyttivät kehittyvää elämää jonkinlaisena välikappaleena. Näitä valtiaita kutsutaan "Muodon Herroiksi". He olivat kehittyneet niin pitkälle että heille annettiin tehtäväksi ihmisen kolmannen henkisen olemuspuolen — ihmisen hengen — kehittäminen Maakauden aikana.
     Kaksitoista suurta luovaa valtiasta toimi kehitystyössä Saturnuskauden alussa. Alussa kaksi näistä oli apuna tässä työssä. Ei heistä eikä heidän työstään ole annettu mitään tietoa paitsi, että he toimivat vapaasta tahdostaan ja vetäytyivät sitten rajoitetusta olemassaolosta vapauteen.
     Kolme luovaa valtiasta seurasi heitä Maakauden alussa, Liekin Herrat, Kerubit ja Serafit ja seitsemän valtiasta jäi varsinaiseen työhön Maakauden alussa. (Kuvio 9 esittää selvän kuvan näistä kahdestatoista luovasta valtiaasta ja heidän asemastaan.)

Eläinradan merkki	Nimi	Asema
1. Oinas	Nimetön	Ensimmäisen ja toisen järjestön sanotaan kohonneen kaikkien maan päällä asuvien ymmärryksen yläpuolelle. Tiedetään että he olivat auttamassa meitä kehityksemme alussa.
2. Härkä	Nimetön
Kolme seuraavaa järjestöä palveli omasta vapaasta tahdostaan auttaen ihmistä kolmena Maakautta edeltäneenä aikakautena. He olivat myöskin saavuttaneet vapauden:
3. Kaksonen	Serafit	jotka Kuukauden aikana herättivät kehittyvässä ihmisessä ihmisen hengen siemenen — minän (egon).
4. Krapu	Kerubit	jotka Aurinkokauden aikana herättivät elämänhengen siemenen.
5. Leijona	Liekin Herrat	jotka Saturnuskauden aikana herättivät jumalallisen hengen ja kiinteän ruumiin siemenen.
Seuraavat seitsemän luova valtiasta toimivat Maakauden aikana.
6. Neitsyt	Viisauden Herrat	jotka Aurinkokauden aikana aloittivat eetteriruumiin.
7. Vaaka	Yksilöllisyyden Herrat	jotka Kuukauden aikana aloittivat tunneruumiin.
8. Skorpioni	Muodon Herrat	jotka huolehtivat ihmisen kehityksestä Maakaudella.
9. Jousimies	Älyn Herrat	Saturnuskauden ihmiskunta.
10. Kauris	Arkkienkelit	Aurinkokauden ihmiskunta.
11. Vesimies	Enkelit	Kuukauden ihmiskunta.
12. Kalat	Neitseelliset Henget	jotka ovat nykyisen Maakauden ihmiskunta.

     Älyn Herroista tuli mestareita rakentamaan ruumiita "järkiaineesta", samoin kuin mistä tulee mestareita rakentamaan ruumiita kemiallisesta aineesta. Samasta syystä konkreettisen ajattelun alue oli kiintein aineen tila Saturnuskaudella kun Älyn Herrat olivat ihmisiä. Kemiallinen alue on kiintein aineen tila jonka nykyinen ihmiskunta saavuttaa.
     Maakauden aikana Älyn Herrat nousivat luoja-asteelle. He säteilivät itsestään meihin materiaalin ytimen, josta me nyt pyrimme rakentamaan järjestäytyneen mielen. Paavali nimittää heitä "Pimeyden voimiksi", koska he tulivat pimeältä Saturnuskaudelta. Heitä pidetään pahoina niiden eristävien taipumusten tähden, jotka kuuluvat järjen tasolle vastakohtana elämänhengen maailman, rakkauden alueen yhdistäville voimille. Älyn Herrat työskentelevät ihmiskunnan kanssa, mutta eivät kolmen alemman luonnonvaltakunnan kanssa.
     Arkkienkelit tulivat mestareiksi rakentamaan ruumiita tunneaineesta, joka oli Aurinkokauden kiintein aine. Siksi he voivat opettaa ja neuvoa vähemmän kehittyneitä olentoja, kuten ihmisiä ja eläimiä, tunneruumiin muotoilussa ja käyttämisessä.
     Enkelit ovat todella taitavia eetteriruumiin rakentamisessa, koska heidän ollessaan ihmisiä Kuukauden aikana, oli eetteri kiintein ainetila. Siitä johtuu, että he voivat asianmukaisesti opettaa ihmisiä, eläimiä ja kasveja kaikessa, mikä koskee elintoimintoja, kuten lisääntymistä, ravitsemista jne.