III
IHMISEN TULEVA KEHITYS
JA VIHKIMYS
VIIDESTOISTA LUKU
KRISTUS JA HÄNEN LÄHETYSTOIMENSA
Uskonnon kehitys
Teoksen edellisessä osassa olemme perehtyneet siihen, kuinka nykyinen maailma syntyi ja kuinka ihminen kehitti monimutkaisen elimistön, jolla hän on yhteydessä ympäristönsä kanssa. Olemme myöskin jossakin määrin tutkineet juutalaisten rotu-uskontoa. Seuraavaksi tutustumme viimeisimpään ja suurimpaan jumalalliseen toimenpiteeseen ihmiskunnan kohottamiseksi, ts. kristinuskoon, joka tulee olemaan yleismaailmallinen uskonto.
On huomattava asia, että ihminen ja hänen uskontonsa ovat kehittyneet rinnakkain ja samalla tasolla. Kaikkien rotujen aikaisimmat uskonnot ovat yhtä alkukantaisia kuin kansat, joita ne hallitsevat ja kun kansat sivistyvät, tulee heidän uskontonsa humaanisemmaksi ja harmoniseksi korkeampien ihanteiden kanssa.
Tästä materialistit ovat tehneet sen johtopäätöksen, ettei minkään uskonnon alkuperä ole sen korkeampi kuin ihminen itse. Tutkiessaan varhaishistoriaa he ovat tulleet siihen tulokseen, että ihminen edistyessään sivisti jumalansa ja muovaili hänet oman mallinsa mukaan.
Tämä johtopäätös on puutteellinen, koska se ei ota huomioon, että ihminen ei ole fyysinen ruumis, vaan sisäinen henki, ego, joka käyttää fyysistä ruumista yhä tehokkaammin kehityksen edetessä.
Ei ole epäilystäkään, että "kyvykkäämpien eloonjäänti" -laki pitää paikkansa fyysisen ruumiin suhteen. Mutta hengen kehityksen laki vaatii "uhrausta". Niin kauan kun ihminen uskoo "vahvemman valtaan", muoto kukoistaa ja vahvistuu, koska kaikki esteet poistetaan sen tieltä toisten oikeuksista välittämättä. Jos fyysinen ruumis olisi kaikki mitä on olemassa, tämä elämäntapa olisi ihmiselle ainoa mahdollinen. Hänen olisi mahdotonta ottaa huomioon muita, ja hän vastustaisi häikäilemättömästi jokaista yritystä loukata sitä, mitä hän pitää oikeutenaan, — vahvemman oikeus, joka on ainoa oikeuden käytäntö vahvemman vallan vallitessa. Hän olisi aivan välinpitämätön lähimmäisiään kohtaan; täysin välinpitämätön ulkopuolisille vaikutteille, jotka yrittävät saada häntä toimimaan toisin kuin hänen nautinnonhalunsa.
On selvää, että mikä ikinä kannustaa ihmistä pyrkimään korkeammalle tasolle käyttäytymisessään toisten ihmisten kanssa, täytyy tulla sisältä ja lähteestä, joka ei ole sama kuin fyysinen ruumis, muuten se ei taistelisi fyysisen ruumiin haluja vastaan ja pääsisi voitolle niistä. Sen lisäksi tämän vaikutteen täytyy olla voimakkaampi kuin fyysinen ruumis, koska muuten se ei voisi voittaa sen haluja ja pakottaa sitä uhrauksiin fyysisesti heikompien puolesta.
Kukaan ei varmaan kiellä tällaisen voiman olemassaoloa. Olemme tulleet sille tasolle kehityksessämme, että sen sijaan, että näkisimme fyysisesti heikomman ihmisen helppona saaliina, ymmärrämme, että juuri toisen avuttomuus on pätevä syy ottaa hänet suojelukseemme. Epäitsekkyys tulee hitaasti mutta varmasti riistämään pohjan itsekkyydeltä.
Luonto toteuttaa varmasti tarkoituksensa. Vaikkakin hidasta, sen kehitys on järjestelmällistä ja varmaa. Jokaisen ihmisen sydämessä epäitsekkyys toimii kuin hapate. Se muuttaa villi-ihmisen sivistyneeksi ja ajan kuluessa muuntaa tämän jumalaksi.
Vaikka mitään todella henkistä asiaa ei voi täydellisesti ymmärtää, niin vertauskuvan avulla siitä voi saada jonkinlaisen käsityksen.
Jos täysin samassa vireessä olevan ääniraudan toista haarukkaa lyödään, niin tämä ääni aiheuttaa saman väreilyn toisessa. Aluksi se on heikkoa, mutta jos lyömistä jatketaan, kaiuttaa toinen rauta äänen yhä kovemmin, kunnes siitä tulee yhtä voimakas kuin ensimmäisestä. Tämä tapahtuu, vaikka ääniraudat olisivat useiden metrien päässä toisistaan ja vaikka niistä toinen olisi suljettu lasin sisään. Ääniraudan ääni tunkeutuu lasin läpi ja sen sisällä oleva rauta vastaa samalla äänellä.
Näillä näkymättömillä ääniväreilyillä on voimakas vaikutus konkreettiseen aineeseen. Ne voivat sekä rakentaa että tuhota. Jos pieni määrä hienoa jauhetta sirotellaan messinki- tai lasilevylle ja viulun jousta vedetään sen reunaa vasten, muodostaa väreily kauniita geometrisiä kuvioita jauheeseen. Ihmisen ääni kykenee myös muodostamaan näitä kuvioita; sama ääni muodostaa aina saman kuvion.
Jos yhtä nuottia tai kieltä toisensa jälkeen soitetaan instrumentilla — pianolla tai mieluummin viululla, koska siitä saadaan useampia sävyasteikko — niin lopulta saadaan aikaan ääni, joka saa kuulijan tuntemaan selvää väreilyä takaraivon alaosassa. Joka kerta, kun tätä nuottia soitetaan, väreily tuntu. Tämä nuotti on sen ihmisen "perussävel", johon se näin vaikuttaa. Kun ääntä soitetaan hitaasti ja pehmeästi, se rakentaa ja rauhoittaa ruumista, vahvistaa hermoja ja palauttaa terveyden. Toisaalta, jos sitä soitetaan jatkuvasti, kovaa ja kyllin kauan, tappaa se yhtä varmasti kuin pistoolin luoti.
Jos nyt sovellamme sen, mitä on sanottu musiikista tai äänestä, ongelmaan kuinka tämä sisäinen voima voidaan herättää ja vahvistaa, niin ehkä ymmärrämme asian paremmin.
Ensiksikin huomioikaamme erikoisesti se seikka, että molemmat ääniraudat olivat samalla sävelkorkeudella. Jos niin ei olisi ollut, olisimme saaneet lyödä yhtä aina tuomiopäivään asti, mutta toinen olisi sittenkin jäänyt mykäksi. Ymmärtäkäämme tämä täydellisesti: Äänirauta voi siirtää väreilyn ainoastaan toiseen samalla sävelkorkeudella olevaan rautaan. Ei mihinkään eikä keneenkään voida vaikuttaa, kuten yllä on kerrottu, muulla soinnulla kuin sen omalla perussävelellä.
Tiedämme, että epäitsekkyyden voima on olemassa. Tiedämme myös, että se on heikommin huomattavissa sivistymättömissä kansoissa kuin korkeammin sivistyneissä ja kaikista alemmissa roduissa se puuttuu melkein kokonaan. Luonnollinen johtopäätös on, että on ollut aika, jolloin sitä ei ollut ollenkaan. Tästä johtopäätöksestä taas seuraa luonnollisesti kysymys: "Mikä sen synnytti?"
Aineellisella persoonallisuudella ei ollut mitään tekemistä sen kanssa; todellisuudessa ihminen oli olemuksessaan paljon luonnollisempi ilman sitä kuin koskaan sen saavuttamisen jälkeen. Ihmisellä on täytynyt olla epäitsekkyyden voima sisällään uinuvana, muuten sitä ei olisi voitu herättää. Sen herättämisen on täytynyt aiheuttaa samankaltainen — ja jo toiminnassa oleva voima — koska yksi äänirauta sai toisen ääniraudan väreilemään vasta sen jälkeen, kun ensimmäistä oli lyöty.
Totesimme myös, että toisen ääniraudan väreilyt tulivat voimakkaammiksi sitä mukaa kuin ensimmäisestä jatkuvasti lähetettiin ääniaaltoja ja että lasikotelo ei ollut esteenä äänen siirtymiselle. Ollessamme jatkuvasti Jumalan rakkauden vaikutuksen alaisena, sellaisen joka hänellä on ihmiseen, tämä rakkaus on herättänyt epäitsekkyyden ja sen vaikutuksesta se jatkuvasti vahvistuu.
On siis järkevää ja loogista päätellä, että ensin oli välttämätöntä antaa ihmiselle uskonto, joka oli oikeassa suhteessa hänen tietämättömyyteensä. Tässä vaiheessa olisi ollut turhaa puhua hänelle Jumalasta, joka on täynnä lempeyttä ja rakkautta. Hänen kannaltaan tällaiset ominaisuudet olisivat osoittaneet heikkoutta, eikä häntä olisi voitu vaatia kunnioittamaan Jumalaa, jolla hänen kannaltaan oli halveksuttavia ominaisuuksia. Jumalan, jolle hän voi olla kuuliainen, täytyi olla voimakas ja pelättävä Jumala, sellainen joka saa aikaan ukkosen ja salamoinnin.
Täten ihminen pakotettiin ensin pelkäämään Jumalaa ja hänelle annettiin luonnon uskonnot, jotka edistivät hänen henkistä hyvinvointiaan pelon ruoskan edessä.
Seuraava askel oli pyrkimys herättää hänessä määrätynlaista epäitsekkyyttä, vaadittiin häntä antamaan pois osa maallisesta omaisuudestaan — uhraamaan. Tämä saavutettiin antamalla hänelle heimo- tai rotujumala, mustasukkainen jumala, joka vaati häneltä ehdotonta kuuliaisuutta ja varojensa uhraamista, joita kehittyvä ihminen sillä asteella arvosti suuresti. Vastapalveluksena tästä rotujumala oli ystävä ja mahtava liittolainen, joka taisteli ihmisen puolesta ja antoi moninkertaisesti takaisin lampaat, härät ja viljan, jotka hän oli uhrannut. Hän ei ollut vielä saavuttanut sitä tasoa, jossa hänen oli mahdollista ymmärtää, että kaikki luodut ovat samanarvoisia. Rotujumala opetti, että hänen tuli olla armelias heimoveljiään kohtaan ja antoi lakeja, jotka ohjasivat häntä käyttämään oikeutta ja kohtuutta saman rodun ihmisiä kohtaan.
Ei pidä ajatella, että nämä askeleet olisivat olleet helppoja tai että primitiiviset ihmiset tottelivat niitä ilman kapinaa ja lankeamatta. Vielä tänäkin päivänä itsekkyys on juurtunut ihmisen alempaan luontoon ja monia hairahduksia ja lankeemuksia on täytynyt tapahtua. Juutalaisten raamatussa on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka ihminen unohti ja rotujumalan täytyi häntä kärsivällisesti ja hellittämättä työntää eteenpäin. Joskus ainoastaan kärsivällisen rotujumalan ilmestyminen oli kyllin vahva keino palauttamaan hänet takaisin lainkuuliaisuuteen — lain, jota harvat ovat vieläkään oppineet tottelemaan.
Kuitenkin, aina on uranuurtajia, jotka vaativat jotain korkeampaa. Kun heidän lukumääränsä tulee kyllin suureksi, otetaan uusi askel kehityksessä, niin että aina on olemassa useita eri kehitysasteita. Noin kaksituhatta vuotta sitten tuli aika, jolloin ihmiskunnan kehittyneimmät olivat valmiit ottamaan askeleen eteenpäin oppimalla elämään hyvän elämisen uskontoa tulevan palkkion toivossa, elämisen muodossa joka vaati uskoa.
Tämä askel oli pitkä ja vaikea ottaa. Oli suhteellisen helppoa viedä lammas tai mullikka temppeliin uhrattavaksi. Jos ihminen toikin ensimmäiset uutisviljat aitastaan, viinitarhastaan, lammaslaumastaan ja karjastaan, niin hänellä vielä oli jäljellä ja hän tiesi, että heimojumala täyttäisi hänen varastonsa ja antaisi ylenpalttisen palkan. Tässä suunnan muutoksessa ei ollut kysymys omaisuuden uhraamisesta. Ihmistä vaadittiin uhraamaan itsensä. Eikä ollut edes kysymys oman henkensä uhraamisesta marttyyrinä; sekin olisi ollut suhteellisen helppoa. Sen sijaan vaadittiin, että hänen täytyi päivästä päivään, aamusta iltaan toimia armeliaasti kaikkia kohtaan. Hänen täytyi luopua itsekkyydestä ja rakastaa lähimmäistään, niin kuin hän oli ennen rakastanut itseään. Sitä paitsi hänelle ei luvattu mitään välitöntä tai näkyvää palkkaa, vaan hänen täytyi uskoa tulevaan onneen.
Onko ihmeteltävää, että ihmisten on vaikea toteuttaa tätä korkeaa ihannetta, jatkuvaa hyvän tekemistä, joka on vielä kaksin verroin vaikeampaa sen tähden, koska oman edun tavoittelu jätetään kokonaan huomiotta? Uhrautumista vaaditaan ilman varmaa takuuta mistään palkasta. Totisesti ihmiskunnalle on annettava arvo siitä, että niin paljon ihmisrakkautta harrastetaan ja että se jatkuvasti lisääntyy. Viisaat johtajat ymmärtäen hengen heikkouden tulla toimeen ruumiin itsekkäiden halujen kanssa ja ymmärtäen sen vaaran, että nämä korkeat vaatimukset saattavat johtaa ihmisen epätoivon valtaan, antoivat uuden kohottavan virikkeen, kun he lisäsivät uuteen uskontoon opin "sijaissovituksesta".
Jotkut hyvin edistyneet filosofit hylkäävät tämän opin ja pitävät seuraamuksen lakia tärkeimpänä. Jos lukija on samaa mieltä näiden filosofien kanssa, niin pyydämme häntä odottamaan selitystä, joka tässä annetaan ja joka osoittaa, että kummatkin opit kuuluvat kehityssuunnitelmaan. Sanottakoon vain tällä hetkellä, että tämä oppi sijaissovituksesta antaa monelle hartaalle ihmiselle voimaa pyrkiä eteenpäin ja lankeemuksista huolimatta auttaa saamaan alemman luonnon hallintaansa. Muistettakoon, että syistä, jotka mainittiin jälleensyntymisen ja seuraamuksen lakeja tutkittaessa, länsimaalaiset eivät tienneet näistä juuri mitään. Nähdessään tämän valtavan Kristus ihanteen silmiensä edessä ja uskoen että heillä oli vain muutamia lyhyitä vuosia saavuttaa tuo korkea kehitysaste, eikö olisi ollut suurinta julmuutta jättää heidät ilman apua? Sen tähden Golgatan suuri uhri — joka palveli muitakin tarkoituksia, kuten tullaan näkemään — tulee totisesti toivon kipinäksi jokaiselle vakavalle sielulle, joka pyrkii saavuttamaan mahdottoman, saavuttamaan Kristuksen uskonnon vaatiman täydellisyyden yhdessä lyhyessä elämässä.
Jeesus ja Jeesus-Kristus
Päästäksemme edes jossain määrin ymmärtämään suurta Golgatan mysteeriä ja Kristuksen lähetystehtävää tulevan yleismaailmallisen uskonnon perustajana, on tarpeellista että me ensin tutustumme Hänen todelliseen luonteeseen ja samalla myös Jehovaan, joka on taolaisuuden, buddhalaisuuden, hindulaisuuden, juutalaisuuden ym. rotu-uskontojen johtaja; sekä tulemme tuntemaan "Isän" , jolle Kristus ajan tullen antaa valtakunnan.
Kristillisessä uskontunnustuksessa esiintyy seuraava lause: "Jeesus Kristus Jumalan ainokainen Poika." Tämän yleisesti ymmärretään tarkoittavan, että määrätty henkilö, joka esiintyi Palestiinassa noin 2000 vuotta sitten ja jota kutsutaan Jeesukseksi Kristukseksi, — yksi erillinen henkilö — oli ainoa Jumalan poika.
Tämä on suuri erehdys. Tässä kuvataan kolmea määrättyä ja aivan erillistä olentoa. On erittäin tärkeää, että oppilas selvästi ymmärtää näiden kolmen suuren ja korkean olennon todellisen luonteen — jotka eroavat suuresti kirkkaudessaan, mutta joista jokainen ansaitsee meidän syvimmän ja hartaimman palvonnan.
Oppilasta kehotetaan tutustumaan kuvioon 6 ja huomioimaan, että "ainosyntyinen" ("Sana", josta Johannes puhuu), on Korkeimman Olennon toinen olemuspuoli.
Tämä "sana", ja se ainoastaan, on "Isästä syntynyt, (ensimmäisestä olemuspuolesta), ennen kaikkia maailmoja." "Ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on" ei edes korkeimman olennon kolmas olemuspuoli, joka on lähtöisin kahdesta edellisestä olemuspuolesta. Sen tähden tuo ainosyntyinen korkea olento on kaiken muun yläpuolelle maailmankaikkeudessa paitsi sitä voimaa, joka hänet loi.
Korkeimman olennon ensimmäinen olemuspuoli "ajattelee" maailmankaikkeuden "valmiiksi" ennen toiminnan alkua sisältäen miljoonat aurinkokunnat ja suuret luovat valtiaat, jotka asuvat seitsemännen kosmisen tason yläpuolella, joka on meidän kehityskenttämme (Katso kuviota 6). Tämä on myös se voima, joka hajottaa kaiken mikä on kristallisoitunut niin pitkälle, ettei se voi enää kehittyä, ja lopuksi, kun toiminnallinen ilmennys lakkaa, se ottaa kaiken olemassa olevan takaisin itseensä uuden ilmenemisjakson aamunsarastukseen saakka.
Korkeimman olennon toinen olemuspuoli ilmenee aineessa veto- ja kiinnevoimana antaen sille kyvyn yhdistyä erilaisiksi muodoiksi. Tämä on se "Sana", luova "fiat", joka muovaa alkuperäistä kosmista juuriainesta samalla tavalla kuin musiikin väreilyt luovat kuvioita, kuten aikaisemmin mainittiin, niin että sama ääni aina luo samanlaisen kuvion. Näin tämä suuri alkuperäinen "sana" toi tai "puhui" esiin hienoimmalla tavalla eri maailmat kaikkine monine muotoineen, joita lukemattomat luovat valtiaat ovat sen jälkeen jäljentäneet ja yksityiskohtaisesti viimeistelleet.
"Sana" kuitenkaan ei olisi voinut tätä tehdä ennen kuin korkeimman olennon kolmas olemuspuoli oli ensin valmistanut kosmisen juuriolemuksen, herättänyt sen luonnollisesta unitilastaan ja saattanut lukemattomat, erottamattomat atomit kiertämään akseliensa ympärillä asettaen ne keskenään erilaisiin kulmin antaen jokaiselle lajille oman "värähtelynsä".
Näiden akselien eri kaltevuuskulmat ja niiden väreily saattoi kosmisen juuriolemuksen muodostamaan erilaisia yhdistelmiä, jotka ovat seitsemän suuren kosmisen tason perusta. Jokaisella tasolla on erilainen akselikaltevuus ja eri värähtelynopeus, sen tähden jokaisella tasolla vallitsee toisistaan eroavat olosuhteet ja yhdistelmät ainosyntyisen toiminnan johdosta. Kuvio 14 näyttää, että:
"Isä" on Saturnuskauden ihmiskunnan korkein vihitty. Sen aikakauden ihmiset ovat nyt Älyn Herroja.
"Poika" (Kristus) on Aurinkokauden korkein vihitty. Sen aikakauden ihmiset ovat nyt arkkienkeleitä.
"Pyhä Henki" (Jehova) on Kuukauden korkein vihitty. Sen aikakauden ihmiset ovat nyt enkeleitä.
Tämä kuvio näyttää eri olentoluokkien käyttövälineet ja verratessamme sitä kuvioon 8 huomaamme, että heidän ruumiinsa tai käyttövälineet (ilmaistu neliöinä kuviossa 14) vastaavat sen aikakauden palloja, missä he olivat ihmisiä. Tämä pitää aina paikkansa tavallisten ihmiskuntien kohdalla, koska sen aikakauden lopussa jolloin elonaalto yksilöityy ihmiseksi, he säilyttävät ne ruumiit, jotka vastaavat niitä palloja, joilla he ovat toimineet.
Toisaalta vihityt ovat edistyneet ja kehittäneet itselleen korkeampia käyttövälineitä lopettaen alempien kulkuneuvojensa tavallisen käytön sen jälkeen, kun kyky käyttää uutta, korkeampaa käyttövälinettä on saavutettu. Tavallisesti arkkienkelien alin käyttöväline on tunneruumis, mutta Kristus, joka on Aurinkokauden korkein vihitty, käyttää tavallisesti elämänhenkeä alimpana käyttövälineenään toimien siten yhtä tietoisesti elämänhengen maailmassa kuin me fyysisessä maailmassa. Oppilasta kehotetaan erikoisesti huomioimaan tämä asia, koska elämänhengen maailma on ensimmäinen maailmankaikkeudellinen maailma, kuten maailmoja käsittelevässä luvussa selitettiin. Tässä maailmassa eristäytyminen lakkaa ja yhtenäisyys alkaa toteutumaan siinä, mikä koskee meidän aurinkojärjestelmäämme.
Kristus kykenee rakentamaan ja toimimaan niinkin alhaisessa käyttövälineessä kuin tunneruumis, jota arkkienkelit käyttävät, mutta Hän ei voi laskeutua alemmaksi. Tulemme kohta huomaamaan tämän merkityksen.
Jeesus kuuluu meidän ihmiskuntaamme. Kun Jeesusta, ihmistä, tutkitaan luonnon muistista, voidaan hänen elämiään seurata taaksepäin elämästä toiseen, missä hän eli eri olosuhteissa, eri nimisenä, eri ruumiissa aivan samalla tavalla kuin ketä muuta ihmistä. Tätä ei voi tehdä Kristuksen kohdalla. Hänellä on ollut vain yksi ruumistuma.
Ei kuitenkaan saa kuvitella, että Jeesus oli tavallinen ihminen. Hän oli tavattoman puhdasjärkinen yksilö, huomattavasti yläpuolella nykyistä ihmiskuntaa. Hän oli kulkenut pyhyyden tiellä monen elämän ajan ja siten valmistautunut suurimpaan kunniaan, mikä koskaan on tullut ihmisolennon osaksi.
Hänen äitinsä, Neitsyt Maria, myös edusti korkeinta inhimillistä puhtautta ja sen tähden hänet valittiin Jeesuksen äidiksi. Hänen isänsä Joosef oli korkea vihitty, neitsyt ja kykeni suorittamaan hedelmöittämisen sakramenttina ilman personallista halua tai himoa.
Täten tuo loistava, puhdas ja ihana henki, jonka tunnemme Jeesus Nasarealaisena, syntyi puhtaaseen ja himottomaan ruumiiseen. Tämä oli paras fyysinen ruumis, mikä maan päällä voitiin rakentaa ja Jeesuksen tehtävä tässä ruumiissa oli pitää siitä huolta ja kehittää se mahdollisimman käyttökelpoiseksi suuren tarkoituksen täyttämiseen.
Jeesus Nasarealainen oli syntynyt suunnilleen niihin aikoihin, jonka historialliset tutkimukset toteavat, eikä v. 105 eKr. kuten joissakin salatieteellisissä teoksissa todetaan. Jeesus-nimi on hyvin tavallinen itämailla ja eräs Jeesus-niminen vihitty eli v. 105 eKr. mutta hän oli saanut egyptiläisen vihkimyksen, eikä ollut se Jeesus Nasarealainen, josta tässä on kysymys.
Henkilö, joka myöhemmin syntyi Christian Rosenkreutz nimisenä, joka nykyisinkin on fyysisessä ruumiissa, oli korkealle kehittynyt olento silloin kun Jeesus Nasarealaisen syntyi. Hänen todistuksensa, niin kuin myös myöhempien rosenkreutzilaisten ensi käden tutkimusten tulokset, kaikki yhtyvät siihen mielipiteeseen, että Jeesus Nasarealainen syntyi kristillisen ajanjakson alkaessa suunnilleen yleisesti tunnettuun aikaan.
Jeesus sai essealaisen kasvatuksen ja saavutti hyvin korkean henkisen kehitysasteen niiden kolmenkymmenen vuoden aikana, jolloin hän käytti ruumistaan.
Sanottakoon tässä selitykseksi, että essealaiset oli kolmas Palestiinassa toimiva uskonryhmä niiden kahden lisäksi, jotka Uudessa Testamentissa on mainittu — fariseukset ja saddukeukset. Essealaiset olivat erittäin hurskaita, aivan erilaisia kuin materialistiset saddukeukset ja ulkokultaisten, julkisuutta hakevien fariseusten täydellisiä vastakohtia. He karttoivat huomiota itseensä, opetustapoihinsa ja jumalanpalvelusmenoihinsa. Tästä johtuen heistä ei tiedetä juuri mitään eikä heitä mainita Uudessa Testamentissa.
Maailmankaikkeudellisen lain mukaan mikään olento, olipa hän kuinka korkea tahansa, ei voi toimia missään maailmassa ilman sen maailman aineesta rakennettua käyttövälinettä. (Katso kuvioita 8 ja 14.) Sen vuoksi tunneruumis oli alin käyttöväline niillä hengillä, jotka olivat saavuttaneet ihmisasteen Aurinkokaudella.
Kristus oli yksi näistä hengistä, eikä sen tähden kyennyt rakentamaan itselleen eetteriruumista eikä kiinteää fyysistä käyttövälinettä. Hän olisi voinut toimia ihmiskunnan hyväksi tunneruumiissa rotuhenkenä, kuten tekivät Hänen nuoremmat veljensä, arkkienkelit. Jehova oli avannut heille tien ihmisen kiinteään ruumiiseen ilman kautta, jota ihminen hengitti. Kaikki rotu-uskonnot olivat laki-uskontoja ja lain tottelemattomuuden vuoksi aiheuttivat syntiä. Niitä johti Jehova, jonka alin käyttöväline on inhimillinen henki, joka yhdistää Hänet Abstraktisen Ajattelun maailmaan, jossa kaikki on erottavaa ja sen tähden johtaa oman edun tavoitteluun.
Juuri tämä oli se syy, miksi Kristuksen väliintulo oli välttämätön. Jehovan hallinnon alla yhtenäisyys on mahdotonta. Sen tähden Kristuksen, jonka alin käyttöväline on yhdistävä elämänhenki, täytyi tulla kiinteään ihmisruumiiseen. Hänen täytyi ilmestyä ihmisenä ihmisten joukkoon ja asua fyysisessä ruumiissa, koska ainoastaan sisältäpäin on mahdollista voittaa rotu-uskonto, joka vaikuttaa ihmiseen ulkoapäin.
Kristus ei voinut syntyä kiinteään ruumiiseen, koska Hän ei ollut koskaan kulkenut Maakauden kehityksen läpi. Sen tähden Hänen olisi ensin täytynyt oppia rakentamaan sellainen kiinteä ruumis kuin meillä on. Vaikka se olisikin ollut mahdollista Hänelle, olisi ollut turhaa näin korkean olennon käyttää energiaa ruumiin rakentamiseen raskaus-, lapsuus- ja nuoruusaikojen läpi. Hän oli yleisesti lakannut käyttämästä käyttövälineitä, jotka vastaavat ihmisen elämänhenkeä, älyä ja tunneruumista. Aurinkokauden aikana Hän oli oppinut rakentamaan ne ja Hänellä oli vieläkin kyky rakentaa ne ja myös tarpeen tullen toimia niissä. Hän käytti Jeesuksen eetteri- ja kiinteää ruumista ja kaikkia muut käyttövälineet olivat Hänen omiaan. Kun Jeesus oli 30 vuoden ikäinen, Kristus astui näihin ruumiisiin ja käytti niitä lähetystehtävänsä huippukohtaan asti Golgatalla. Kiinteän ruumiin hävityksen jälkeen Hän ilmestyi opetuslapsilleen eetteriruumiissa, jossa Hän toimi jonkun aikaa. Hän tulee käyttämään eetteriruumista käyttövälineenään ilmestyessään uudelleen, sillä Hän ei koskaan enää tule kiinteään ruumiseen.
Mainitsemme alustavasti asiasta, jota tulemme käsittelemään myöhemmin, kun sanomme, että kaikkien esoteeristen harjoitusten päämäärä on vaikuttaa eetteriruumiiseen niin, että elämänhenki herää ja elävöityy. Kun tulemme käsittelemään vihkimystä, on mahdollista antaa tarkempi selitys, mutta tällä hetkellä asiasta ei voida sanoa enempää. Kuolemanjälkeistä elämää käsiteltäessä tämä asia tuli osittain esille ja oppilasta pyydetään huomioimaan, että ennen kuin ihminen pyrkii esoteeriselle tielle, hänen pitäisi olla suurimmaksi osaksi voittanut tunneruumiinsa. Esoteeristen harjoitusten ja aikaisempien vihkimysten on tarkoitus toimia eetteriruumiissa ja rakentaa elämänhenki. Kun Kristus otti käyttöönsä Jeesuksen ruumiin, oli Jeesus korkealla asteella oleva oppilas ja hänen elämänhenkensä oli hyvin organisoitunut. Siksi Kristuksen alin käyttöväline ja Jeesuksen korkeimmista käyttövälineistä parhaiten kehittynyt olivat täysin samanlaisia ja näin ollen, kun Kristus otti käyttöönsä Jeesuksen eetteri- ja fyysisen ruumiin oli hänellä käytössään täydellinen käyttövälineketju elämän hengen maailmasta fyysiseen maailmaan.
Se merkitys, mikä on Jeesuksen monilla vihkimyksillä, näkyy niiden vaikutuksista hänen eetteriruumiissaan. Jeesuksen eetteriruumis oli jo ennestään viritetty kestämään elämänhengen korkeita värähtelyjä. Tavallisen ihmisen eetteriruumis olisi hajonnut silmänräpäyksessä näin valtavien väreilyjen vaikutuksesta, jotka sillä suurella hengellä oli, joka astui Jeesuksen ruumiiseen. Ei tämäkään ruumis, niin puhdas ja korkealle viritetty kuin se olikin, voinut monta vuotta kestää näitä mahtavia sysäyksiä. Muistamme kuinka Kristus silloin tällöin vetäytyi joksikin aikaa pois opetuslastensa seurasta, ja kuinka Hän myöhemmin tuli veden päällä heidän luokseen, ymmärtää salatieteilijä, että Hän jätti Jeesuksen käyttövälineet lepäämään essealaisveljien huostaan, jotka osasivat hoitaa tällaisia käyttövälineitä paremmin kuin Kristus.
Tämä vaihdos tapahtui Jeesuksen täydellä ja vapaaehtoisella suostumuksella, sillä hän oli koko elämänsä ajan tiennyt valmistavansa käyttövälinettä Kristukselle. Hän antoi itsensä ilomielin tähän, että ihmiskunta, hänen veljensä, voisi saada sen suunnattoman kehityssysäyksen, jonka Golgatan mystinen uhri antoi.
Kuten kuviosta 14 näkyy, Kristus Jeesuksella oli kaksitoista käyttövälinettä, jotka muodostivat katkeamattoman ketjun fyysisestä maailmasta aina Jumalan valtaistuimelle asti. Sen tähden Hän on ainoa olento maailmankaikkeudessa, joka on kosketuksessa sekä Jumalan että ihmisen kanssa ja on kykenevä olemaan heidän välimies, koska Hän on sekä yksilöllisesti että persoonallisesti kokenut kaikki olosuhteet ja tuntee ne rajoitukset jotka ovat ominaisia fyysiselle elämälle.
Kristus on ainoalaatuinen olento kaikissa seitsemässä maailmassa. Ainoastaan Hänellä on kaksitoista käyttövälinettä. Kukaan muu ei kykene tuntemaan sellaista sääliä ihmiskuntaa kohtaan eikä niin täydellisesti ymmärrä sen asemaa ja tarpeita, eikä kukaan muu ole kykenevä antamaan apua, joka täydellisesti vastaa tarpeitamme.
Tunnemme nyt Kristuksen luonteen. Hän on Aurinkokauden korkein vihitty ja otti Jeesuksen eetteriruumiin ja kiinteän ruumiin käyttöönsä voidakseen suoraan toimia fyysisellä tasolla ja olla ihmisenä ihmisten joukossa. Jos Hän olisi ilmestynyt silminnähtävästi ihmeen kautta, se olisi ollut vastoin kehitysjärjestelmää, koska Atlantilaisen ajanjakson lopussa oli ihmiskunnalle annettu vapaus tehdä oikein tai väärin. Jotta ihmiset voisivat oppia hallitsemaan itseään, ei mitään pakkokeinoja voitu käyttää. Heidän täytyi tuntea hyvä ja paha kokemuksen kautta. Tätä ennen heitä oli johdettu tahtomattaan, mutta nyt rotu-uskontojen alaisina he olivat saaneet vapauden, koska kukin uskonto soveltui määrätyn heimon ja kansan tarpeisiin.
Ei rauhaa vaan
miekan
Kaikki rotu-uskonnot ovat Pyhän Hengen antamia. Ne ovat puutteellisia, koska ne perustuvat lakiin, joka aiheuttaa syntiä, tuottaa kuolemaa, tuskaa ja surua.
Rotuhenget tietävät tämän ja ymmärtävät, että heidän uskontonsa ovat ainoastaan askeleita johonkin parempaan. Tämä näkyy siitä, että kaikki rotu-uskonnot poikkeuksetta viittaavat Häneen, joka on tuleva. Persialaisten uskonto viittasi Mithraan, kaldealaisten Tamuziin. Muinaisskandinaavien jumalat ennustivat "Aamunkoiton Jumalan" tuloa, jolloin Sutr, kirkas aurinkohenki tulee syrjäyttämään heidät ja uusi, oikeudenmukaisempi järjestys perustetaan "Gimle"ssä, uudistetussa maassa. Egyptiläiset odottivat Horusta, uudestisyntynyttä aurinkoa. Mithras ja Tammuz ovat myös kuvattu auringon vertauskuvina ja kaikki tärkeimmät temppelit oli rakennettu itään päin, että nousevan auringon säteet voisivat paistaa suoraan avonaisista ovista sisään. Jopa Pyhän Pietarin kirkko Roomassa on tällä tavalla sijoitettu. Kaikki tämä osoittaa, että oli yleisesti tunnettua, että Hän, joka oli tuleva, on aurinkohenki ja Hänen tuli pelastaa ihmiskunta rotu-uskontojen erottavista vaikutuksista.
Nämä uskonnot olivat askeleita, jotka ihmiskunnan täytyi ottaa valmistuakseen Kristuksen tuloa varten. Ihmisen täytyy kehittää "itseään", ennen kuin hän voi todella tulla epäitsekkääksi ja ymmärtää maailmankaikkeudellisen veljeyden korkeamman asteen — intressien ja tarkoituksen ykseyden — jolle Kristus loi perustuksen ensimmäisessä tulemisessaan ja josta Hän tekee elävän todellisuuden, kun Hän tulee takaisin.
Koska rotu-uskontojen perusperiaate on erillisyys, joka teroittaa oman edun tavoittelua toisten ihmisten ja kansojen kustannuksella, niin on luonnollista, että äärimmäisyyteen vietynä se välttämättä aiheuttaa lisääntyvää tuhoa ja lopulta tekee tyhjäksi koko kehityksen, ellei sitä seuraa rakentavampi uskonto.
Sen tähden täytyy eristävien Pyhän Hengen uskontojen antaa sijaa yhdistävälle Pojan uskonnolle, joka on kristinusko.
Lain täytyy antaa sijaa rakkaudelle ja eri rotujen ja kansojen täytyy yhdistyä yhteen yleismaailmalliseen veljeyteen, jossa Kristus on Vanhimpana Veljenä.
Kristinuskolla ei vielä ole ollut aikaa saavuttaa tätä suurta päämäärää. Ihminen on yhä hallitsevan rotuhengen pauloissa ja kristinuskon ihanteet ovat hänelle vielä liian korkeita. Järki näkee joitakin sen ihanuuksia ja myöntää, että meidän tulisi rakastaa vihamiehiämme, mutta tunneruumiin intohimot ovat vielä liian voimakkaita.
Rotuhengen laki on "silmä silmästä" ja tunne: "vaatii kostoa!" Sydän rukoilee rakkautta, tunneruumis toivoo kostoa. Järki ymmärtää abstraktisesti vihamiesten rakastamisen kauneuden, mutta todellisuudessa se liittoutuu tunneruumiin kostonhalun kanssa puolustuksenaan "kostolle," että "yhteiskunnan järjestys täytyy turvata."
On kuitenkin huomionarvoista, että yhteiskunta tuntee tarvetta pyytää anteeksi kostotoimia, joita on käytetty. Ojennuskeinot ja armeliaisuus saavat yhä enemmän valtaa lainkäytössä, minkä osoittaa nykyaikaisen nuorisotuomioistuimen saama myönteinen vastaanotto. Lisäksi samaa suuntausta on huomattavissa siinä, että yhä useammin rikolliset saavat ehdonalaisen tuomion. Laajemmassa mittakaavassa tämä näkyy siinä kuinka sotavankeja on alettu kohtelemaan viime aikoina. Tämä on yleismaailmallisen veljeyden tunteen sarastusta, jonka vaikutus hitaasti mutta varmasti tulee tunnetuksi.
Silti, vaikka maailma edistyy, ja vaikka esim. tämän teoksen kirjoittajan on ollut verrattain helppo saada kuulijakuntaa näkökannoilleen eri kaupungeissa, joissa hän on luennoinut, ja päivälehdet ovat joskus uhranneet kokonaisia sivuja — jopa etusivujakin — hänen puheilleen kun kysymyksessä ovat olleet korkeammat maailmat ja kuolemanjälkeiset olotilat, mutta on ollut huomattavaa, että niin pian kuin aiheena on ollut yleismaailmallinen veljeys, hänen kirjoituksensa ovat aina joutuneet paperikoriin.
Maailma yleensä on erittäin haluton sallimaan mitään sellaista, jota se pitää "liian" epäitsekkäänä. Siinä täytyy olla "jotain takana." Mitään ei pidetä luonnollisena, jos siinä ei ole "hyötymisen mahdollisuutta" lähimmäisten kustannuksella. Liiketoiminta on suunniteltu ja johdetaan tämän periaatteen mukaan. Niiden mielissä, jotka ovat kahlitut halulla kerätä turhia rikkauksia, ihanne yleismaailmallisesta veljeydestä herättää kauheita kuvia kapitalismin ja siihen väistämättä liittyvän toisten hyväksikäytön loppumisesta, josta seuraisi tuho "liikemaailman intresseille". Sana "orjuutettu" kuvaa tarkasti tätä tilaa. Raamatun mukaan ihmisen tulisi hallita maailmaa, mutta useimmissa tapauksissa totuus onkin päinvastainen, — maailma hallitsee ihmistä. Jokainen ihminen, jolla on omaisuutta myöntää, että siitä on hänelle ainaista huolta, että hänen täytyy aina miettiä, kuinka hän voisi säilyttää omaisuutensa, tai ainakin huolehtia siitä niin, ettei sitä häneltä riistettäisi "petoksella," sillä hän tietää, että toiset myös jatkuvasti suunnittelevat saadakseen asiat tapahtumaan omaksi edukseen. Ihminen on sen orja, jota hän tietämättömyyden ironiassa kutsuu "omaisuudekseen", kun todellisuudessa se omistaa hänet. Ralph Waldo Emerson sanoi hyvin: "Asiat ovat satulassa ja ratsastavat ihmisellä."
Tämä tilanne on rotu-uskontojen ja niiden lakijärjestelmän tulosta, sen tähden ne kaikki odottavat häntä, "joka on tuleva". Ainoastaan kristinusko ei odota häntä, joka tulee, vaan häntä, joka tulee uudestaan. Toisen tulemisen aika riippuu siitä, milloin kirkko pääsee vapautumaan valtiosta. Varsinkin Euroopassa kirkko on sidottu valtion rattaisiin. Papit ovat kahlitut taloudellisiin ratkaisuihin eivätkä he uskalla julistaa niitä totuuksia, joita heidän tutkimuksensa ovat heille paljastaneet.
Äskettäin eräs vierailija kävi kirkon jumalanpalveluksessa Kööpenhaminassa, Tanskassa. Kirkko on siellä valtion alainen ja maallinen valta nimittää papit. Seurakuntalaisilla ei ole siihen mitään sanomista. He voivat käydä kirkossa tai olla käymättä halunsa mukaan, mutta joka tapauksessa heidän täytyy maksaa veroja sen ylläpitämiseksi.
Sen lisäksi, että hän oli valtion palkkaama, koristi häntä monet kuninkaan antamat kunniamerkit, jotka osoittivat sanatonta, mutta paljon puhuvaa todistusta hänen alamaisuudestaan valtiolle. Jumalanpalveluksessa hän rukoili kuninkaan ja hallituksen puolesta, että he hallitsisivat maata viisaasti. Tämä rukous saattaa olla hyvin sopiva niin kauan kuin kuninkaita ja lainsäätäjiä on, mutta hämmästys oli suuri, kun pappi lisäsi: "....ja kaikkivaltias Jumala, suojaa ja vahvista sotajoukkojamme ja merivoimiamme".
Tällainen rukous osoittaa selvästi, että Jumala, jota palvellaan, on rotuhenki. Viimeinen teko, jonka lempeä Kristus Jeesus osoitti, oli estää ystävänsä miekan käyttö, jolla tämä tahtoi Häntä puolustaa. Hän sanoi, ettei Hän ei ollut tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan, koska Hän näki edeltäpäin sen verimäärän, jonka taistelevat kristityt valtiot tulisivat vuodattamaan ymmärrettyään väärin Hänen opetuksensa, ja koska Ihmiskunta ei voi hetkessä saavuttaa näitä korkeita ihanteita. Sotien joukkomurhat ja sen kaltaiset julmuudet ovat kauheita, mutta ne ovat voimakkaita kuvauksia siitä, mitä rakkaus tahtoisi poistaa.
Tässä on näennäinen selvä ristiriita Kristus Jeesuksen sanoilla: "Minä en tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan" ja niillä taivaallisen laulun sanoilla, jotka kaikuivat Jeesuksen syntyessä: "Maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto." Tämä ristiriita on kuitenkin vain näennäinen.
Näennäinen ristiriita on myös naisen sanojen ja hänen toimiensa välillä, kun hän sanoo: "Aion siivota ja puhdistaa talon." Sen jälkeen hän ottaa matot paikoiltaan, nostaa tuolit päällekkäin ja aiheuttaa sekasorron järjestyksessä olleeseen kotiin. Jos nähdään vain tämä vaihe on oikeutettua sanoa: "Hän tekee asiat entistä huonommaksi eikä paremmaksi". Mutta jos ymmärrämme hänen työnsä tarkoituksen, käsitämme myös, että väliaikaisen epäjärjestyksen jälkeen koti on entistä paremmassa kunnossa.
Samoin on pidettävä mielessä, että aika, joka on kulunut siitä, kun Kristus Jeesus tuli, on vain hetkinen verrattuna yhteenkään luomispäivään. Niin kuin Whitman meidän täytyy oppia "tuntemaan ajan arvo" ja nähdä sotivien lahkojen menneiden ja nykyisten julmuuksien ja kateellisuuksien ohi kohti loistavaa yleismaailmallista veljeyttä, joka on seuraava suuri askel ihmisen kehityksessä tällä pitkällä, ihmeellisellä matkalla mullasta Jumalaksi, protoplasmasta itsetietoiseen yhteyteen Isän kanssa, siihen
...kaukaiseen jumalalliseen tapahtumaan,
jota kohti koko luomakunta liikkuu.
Voidaan lisätä, että edellä mainittu pappi, ottaessaan oppilaansa kirkon yhteyteen, opetti heille, että Jeesus Kristus oli yhdistetty olento, että Jeesus oli kuolevainen, inhimillinen osa, mutta Kristus oli jumalallinen, kuolematon henki. Oletettavasti, jos asiasta olisi keskusteltu hänen kanssaan, tuskinpa hän olisi itse kannattanut lausuntoaan. Joka tapauksessa hän lausui salatieteellisen totuuden.
Betlehemin tähti
Kristuksen yhdistävä vaikutus Jumalan palvontaan on kuvattu kauniisti tarussa Itämaan tietäjät ja sama kertomus on taitavasti punottu kenraali Lew Wallacen lumoavassa kirjassa, "Ben Hur".
Idän kolme viisasta — Kaspar, Melkior ja Balthasar. — edustavat valkoista, keltaista ja mustaa rotua ja kuvaavat Euroopan, Aasian ja Afrikan kansoja, joita kaikkia tähti johtaa maailman pelastajan luokse. Hänen edessään tulee kerran "jokainen polvi notkistumaan ja jokainen kieli tulee Hänet tunnustamaan". Hän tulee yhdistämään kaikki hajotetut kansat rauhan ja hyväntahdon lipun alle ja Hän saa ihmiset "takomaan miekkansa auroiksi ja keihäänsä vesureiksi".
Betlehemin tähden on sanottu ilmestyneen Jeesuksen syntymän aikaan ja johtaneen kolme viisasta miestä Vapahtajan luo.
On paljon esitetty
arveluja tuon tähden luonteesta. Useimmat materialistiset tiedemiehet
pitävät sitä myyttinä. Toiset sanovat, että jos se on jotain muuta kuin
myytti, se on saattanut olla "sattuma" — kaksi
kuollutta aurinkoa olisi voinut törmätä yhteen ja aiheuttanut valoilmiön.
Jokainen mystikko kuitenkin tietää, että "tähti" ja
"risti" eivät ole ainoastaan vertauskuvia Jeesuksen ja Kristus
Jeesuksen elämästä, vaan ovat hänen omia persoonallisia kokemuksiaan.
Paavali sanoo: "Kunnes Kristus saa muodon teissä" — ja mystikko
Angelus Silesius sanoo:
Jos Kristus tuhat kertaa Betlehemiin sais,
mut ei sun sydämees, se sua ei vapahtais;
luot katseesi turhaan kohti Golgataa,
tuo risti itsessäsi ellei nousta saa.
(Angelus Silesius)
[Alaviite: Suom.
Jussi Snellman]
Richard Wagner
ilmaisee taiteilijan intuitiivista tietoa, kun Gurnemanz vastaa Parsifalin
kysymykseen: "Kuka on Graal" seuraavasti
On salaisuus;
Vaan kuullut jos oot kutsuansa,
saat täyden tiedon aikanansa.
Ja kas! Mä sinut tunnen tosiaan:
Ei luokseen vie tie ainutkaan,
ei sitä kenkään käydä voisi,
Hän itse ellei opas oisi
[Alaviite: Suom.
Jussi Snellman]
"Vanhan liiton" aikana vihkimyksen tie ei ollut avoin. Se oli varattu vain harvoille ja valituille. Jotkut saattoivat etsiä tietä, mutta vain ne, joita hierofantit johtivat temppeleihin, pääsivät sisälle. Ennen Kristuksen tuloa ei lausuttu sellaista yleistä kutsua kuin "kuka ikinä haluaa saa tulla".
Sillä hetkellä, kun veri virtasi Golgatalla, "temppelin esirippu repesi kahtia" — syistä, jotka tullaan selittämään — ja siitä ajasta lähtien jokainen, joka etsii pääsyä temppeliin, löytää sen.
Mysteeriotemppeleissä hierofantti opetti oppilailleen, että auringossa on sekä henkinen että fyysinen voima. Viimeksi mainittu on auringonsäteiden luonnossa vaikuttava hedelmöittävä voima. Se aiheuttaa kasvun kasvikunnassa ja tällä tavoin pitää yllä eläin- ja ihmiskuntaa. Se on rakentava energia, joka on kaiken fyysisen voiman lähde.
Tämä fyysinen aurinkoenergia on korkeimmillaan keskikesällä, kun päivät ovat pisimmät ja yöt lyhimmät, sillä auringon säteet lankeavat silloin suoraan pohjoiselle pallonpuoliskolle. Silloin henkiset voimat ovat heikoimmillaan.
Sitä vastoin joulukuussa pitkinä talviöinä auringon fyysinen voima on uinuvassa tilassa ja henkiset voimat saavuttavat suurimman toimintavaiheen.
Joulukuun 24. ja 25. päivien välinen yö on koko vuoden "pyhä yö" par exellence. Eläinradan puhdas taivaallinen Neitsyt on silloin itäisellä taivaalla lähellä keskiyötä. Uuden vuoden aurinko syntyy ja lähtee matkalleen eteläisimmästä kohdastaan kohti pohjoista pallonpuoliskoa pelastaakseen tämän osan ihmiskuntaa fyysisestä pimeydestä ja nälästä, joka ehdottomasti olisi seurauksena, jos se jäisi pysyvästi päiväntasaajan eteläpuolelle.
Pohjoisella pallonpuoliskolla, missä kaikki nykyiset uskonnot ovat saaneet alkunsa, henkiset vaikutukset ovat voimakkaimpia keskiyöllä joulukuun 24. päivänä, kun aurinko on maapallon vastakkaisella puolella.
Näin ollen on luonnollista, että tämä aika on otollisin niille, jotka haluavat ottaa selvän askeleen, varsinkin ensimmäistä kertaa, kohti vihkimystä päästäkseen tietoiseen yhteyteen henkisen auringon kanssa.
Sen tähden vihittäviksi valmiit oppilaat otettiin mysteerioiden hierofanttien huostaansa. Temppeleissä toimitettavien seremonioiden avulla heidän tietoisuutensa korotettiin fyysisen olotilan yläpuolelle. Henkisen näkökykynsä ansiosta maapallo tuli läpinäkyväksi ja he näkivät auringon keskiyöllä — "tähden!" Se ei ollut fyysinen aurinko, jonka he näkivät hengen silmillä, vaan auringon henki — Kristus — heidän henkinen pelastajansa, samoin kuin fyysinen aurinko oli heidän fyysinen pelastajansa.
Tämä on se tähti, joka loisti sinä pyhänä yönä ja joka yhä vieläkin loistaa mystikolle yön pimeydessä. Kun ulkoisen toiminnan melu ja hämmennys hiljenee, astuu mystikko kammioonsa ja hakee tietä rauhan kuninkaan luo. Tämä loistava tähti on aina häntä ohjaamassa ja hänen sielunsa kuulee profeetallista laulua: "Maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto."
Rauha ja hyvä tahto kaikille, poikkeuksetta; ei ole ainoatakaan vihollista tai hyljättyä! Onko mikään ihme, että on vaikea kasvattaa ihmiskuntaa näin korkeaan ihanteeseen. Onko mitään parempaa tapaa näyttää tarvetta rauhaan ja hyvään tahtoon kuin vertaamalla niitä vastakohtana nykyisen ajan sodalle, itsekkyydelle ja vihalle?
Mitä kirkkaampi valo, sitä syvemmän varjon se aiheuttaa. Mitä korkeammat ihanteemme, sitä selvemmin näemme vikamme.
Valitettavasti tällä kehitysasteella ihmiskunta on halukas oppimaan ainoastaan kovimpien kokemusten kautta. Ihmisrotuna sen täytyy tulla täysin itsekkääksi voidakseen tuntea niitä katkeria tuskia, joita toisten itsekkyys aiheuttaa, ja kokea paljon sairautta voidakseen olla täydellisesti kiitollinen terveydestä.
Uskonto, jota virheellisesti kutsutaan kristinuskoksi, on ollut verisin uskonto, joka tunnetaan lukuun ottamatta muhamettilaisuutta, joka tässä mielessä muistuttaa väärinkäytettyä kristinuskoamme. Taistelutantereilla ja inkvisitiossa on tehty sanomatonta julmuutta lempeän nasarealaisen nimessä. Miekka ja viinimalja — vääristetty risti ja ehtoollismalja, ovat olleet ne keinot, joiden avulla voimakkaammat niin sanotut kristilliset valtiot ovat saaneet ylivallan pakanoista ja jopa muista heikommista kansoista, jotka tunnustavat samaa uskoa kuin heidän valtaajansa. Pintapuolisinkin kreikkalais-latinalaisen, teutonilaisen ja anglosaksilaisten rotujen historian tunteminen vahvistaa tämän.
Silloin kun ihminen oli täysin rotu-uskontojen vallan alaisena, jokainen kansa oli yhtenäinen kokonaisuus. Yksilön edut annettiin mielellään yhteiskunnan hyväksi. Kaikki olivat "lain alla". Kaikki olivat ensin heimojensa jäseniä ja vasta toiseksi yksilöitä.
Nykyisin suuntaus on toiseen äärimmäisyyteen — korottaa "itsensä" yli kaiken muun. Seuraukset näkyvät selvästi taloutta ja teollisuutta koskevina vaikeuksina kaikkien kansojen keskuudessa, ja ne vaativat ratkaisua.
Kehitysvaihe, jossa jokainen ihminen tuntee itsensä ehdottomasti erilliseksi yksiköksi, egoksi, joka riippumattomana voi seurata omaa tietään, on välttämätön vaihe. Kansallis-, heimo- ja perheyhteys on ensin hajotettava ennen kuin yleismaailmallinen veljeys voi toteutua. Yksilön oma valta on enimmäkseen syrjäyttänyt valtiollisen holhousvallan. Opimme tästä johtuvia vahingollisia seurauksia sitä enemmän, mitä pidemmälle sivistyksemme edistyy. Epäjärjestelmällinen tapamme jakaa työn tulokset harvojen saaliinhimoisten käsiin toisten kustannuksella ovat yhteiskunnallisia rikoksia, jotka aiheuttavat puutetta, teollisuuden lamaa, työselkkauksia ja sisäisen rauhan hajoamista. Nykyinen kauppasota on paljon kauaskantoisempi ja tuhoisampi kuin kansojen väliset aseelliset sodat.
Sydän,
poikkeuksellinen elin
Ei mikään opetus, vaikka sen totuudenmukaisuus pintapuolisesti hyväksytäänkin, ole minkään arvoinen toimivana elämänohjeena, ennen kuin sydän on oppinut sen kaipauksen ja kyynelien kautta. Totuus, jonka ihmisen täytyy näin oppia on se, että mikä ei ole hyödyllinen kaikille, ei koskaan voi todella olla hyödyksi kenellekään. Lähes 2000 vuotta olemme heikosti huulillamme tunnustaneet, että elämäämme tulisi hallita sellaiset ohjeet kuten "palkitse paha hyvällä". Sydän kehottaa myötätuntoon ja rakkauteen, mutta järki vaatii sotaisia ja kostavia toimenpiteitä, tai vaikka ei suoranaista kostoa, niin ainakin keinoja uusien hyökkäysten estämiseksi. Tämä järjen ja sydämen ero toisistaan estää todellisen yleismaailmallisen veljeyden kasvua ja Kristuksen — Rakkauden Herran — opetusten omaksumista.
Äly on kiintopiste, jonka kautta ego tulee tietoiseksi aineellisesta maailmankaikkeudesta. Äly on korvaamaton tiedonhankinnan välikappaleena näillä alueilla, mutta kun se vaatii itselleen diktaattorin aseman ihmisten välisissä kanssakäymisissä, tapahtuu sama kuin jos linssi sanoisi aurinkoa valokuvaamassa olevalle astronomille: "Olet tarkentanut minut väärin. Et näe aurinkoa oikein kauttani. Minun mielestäni ei ole syytä valokuvata aurinkoa ensinkään, vaan haluan, että suuntaat minut Jupiteria kohti. Auringon säteet kuumentavat minua liikaa ja voin vahingoittua niistä."
Jos astronomi asettaa linssin niin kuin hän haluaa ja pyytää sitä välittämään säteet, jotka kohtaavat sen jättäen tulokset hänen vastuulleen, niin työ sujuu hyvin, mutta jos linssillä on voimakkaampi tahto ja teleskoopin koneisto on sen vallassa, niin tämä uppiniskainen kone on astronomille suurena esteenä ja työn tuloksena on himmeitä, arvottomia kuvia.
Sama koskee egoa. Se toimii kolminaisruumiissa, jota se hallitsee, tai jota sen pitäisi hallita älyn avulla. Valitettavasti tällä ruumiilla on oma tahtonsa, jota äly usein auttaa ja yllyttää tehden tyhjäksi minän suunnitelmat.
Vastustava "alempi tahto" on tunneruumiin korkeamman osan ilmennys. Kun aurinko, kuu ja maa Lemurialaisen ajanjakson alkupuoliskolla erosivat, niin kehittyvän ihmiskunnan edistyneimmissä yksilöissä tapahtui tunneruumiin jako korkeampaan ja alempaan osaan. Muu osa ihmiskuntaa koki tämän Atlantilaisen ajanjakson alussa.
Tunneruumiin korkeammasta osasta tuli jonkinlainen eläinsielu. Se rakensi aivo-selkäranka-hermosysteemin ja tahdonmukaiset lihakset, joiden avulla se hallitsi kolminaisen ruumiin alempaa osaa, kunnes älyn side annettiin. Tämän jälkeen äly "sulautui" eläinsielun kanssa ja siitä tuli sen liittolainen.
Äly on näin sitoutunut yhteen halun kanssa. Se on sekoittunut alempaan, itsekkääseen luonteeseen tehden hengen toiminnan ruumiissa vaikeaksi. Keskittynyt äly, jonka pitäisi olla korkeamman luonteen tukena, on vieraantunut ja liittoutunut alemman luonteen kanssa — antautunut halujen orjaksi.
Rotu-uskontojen lakien tarkoitus oli vapauttaa järki haluista. "Jumalan pelko" asetettiin vastustamaan "lihan himoja". Tämä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi tekemään ihmistä ruumiin herraksi ja saada se halukkaaseen yhteistoimintaan. Oli välttämätöntä, että hengen täytyi löytää ruumiissa toinen tukikohta, joka ei ollut tunneruumiin vallassa. Kaikki lihakset ovat tunneruumiin ilmauksia ja niillä on suora tie pääkaupunkiin, jossa petollinen äly haluihin yhtyneenä pitää ylivaltaa.
Jos Yhdysvallat olisi sodassa Ranskan kanssa, ei se sijoittaisi joukkoja Englantiin toivoen sillä tavalla kukistavansa Ranskan, vaan se lähettäisi sotilaansa taistelemaan Ranskaan.
Kuten viisas kenraali ego käytti samanlaista menettelytapaa. Se ei aloittanut taistelua yrittämällä valloittaa joitakin rauhasia, sillä ne ovat eetteriruumiin ilmauksia. Ei ollut myöskään mahdollista kontrolloida tahdonalaisia lihaksia, koska ne ovat liian hyvin vartioituja. Osa tahdosta riippumatonta lihasjärjestelmää, joka on sympaattisen hermoston hallinnassa olisi myös hyödytön tähän tarkoitukseen. Sen täytyy päästä suoranaisempaan kosketukseen selkäydinhermoston kanssa. Saavuttaakseen tämän ja varmistaakseen aseman vihollisen alueella, sen täytyy hallita lihasta, joka on tahdosta riippumaton, mutta joka kuitenkin on yhteydessä tahdonalaiseen hermostoon. Sydän on tällainen lihas.
Olemme aikaisemmin käsitelleet kahdenlaisia lihaksia — tahdonalaisia ja tahdosta riippumattomia. Viimeksi mainitut ovat muodostuneet pituussuuntaisista lihassäikeistä ja suorittavat toimintoja, jotka eivät ole tahdon alaisia, kuten esimerkiksi ruuansulatus, hengitys, ulostus jne. Tahdonalaisia lihaksia ovat ne, joita ihminen ohjaa tahtonsa mukaan tahdonalaisen hermojärjestelmän kautta, kuten käden ja käsivarren lihakset. Niissä on molempia, sekä pitkittäisiä että poikittaisia lihassäikeitä.
Edellä mainittu pitää paikkansa kaikkien muiden lihasten kohdalla paitsi sydämen, joka on tahdosta riippumaton lihas. Yleisesti ottaen me emme voi ohjata verenkiertoa. Luonnollisessa tilassa sydämenlyönneillä on määrätty nopeus. Fysiologian tutkijoita kuitenkin hämmentää se seikka, että sydän on ristisäikeinen samoin kuin tahdonalaiset lihakset. Se on ainoa ruumiin elin, jolla on tämä erikoisuus, mutta sfinksin tavoin se kieltäytyy antamasta tiedemiehille vastausta tähän arvoitukseen.
Salatieteilijä löytää helposti vastauksen tähän luonnon muistista. Sieltä hän saa selville, että kun ego haki tukikohtaa sydämessä, se oli ainoastaan pitkittäissäikeinen, kuten muutkin tahdosta riippumattomat lihakset, mutta kun ego saavutti enemmän valtaa sydämessä, poikittaissäikeet kehittyivät vähitellen. Ne eivät ole niin lukuisia, eivätkä niin selviä kuin niissä lihaksissa, jotka ovat tunneruumiin täyden hallinnan alaisia, mutta sitä mukaa kuin ihmisystävyyden ja veljeyden periaatteet kasvavat ja pääsevät voitolle himoon perustuvasta järjestä, niin ristisäikeet tulevat lukuisimmiksi ja selvemmiksi.
Kuten aikaisemmin on mainittu, kiinteän ruumiin siemenatomi sijaitsee elämän aikana sydämessä ja poistuu sieltä vasta kuolemassa. Egon aktiivinen toiminta tapahtuu veressä. Keuhkoja lukuun ottamatta sydän on ainoa ruumiin elin, jonka kautta veri virtaa jokaisen kierroksen aikana.
Veri on eetteriruumiin korkein ilmaisumuoto, sillä se ravitsee koko fyysistä elimistöä. Se on myöskin jossain mielessä alitajuisen muistin käyttöväline ja kosketuksissa luonnon muistin kanssa, joka sijaitsee eetteritason korkeimmalla alueella. Veri kuljettaa esi-isien elämänkuvat jälkipolville sukupolvien ajan, kun yhteinen veri on säilynyt perhekeskeisen lisääntymisen ansiosta.
Päässä on kolme kohtaa, joissa kussakin sijaitsee yksi hengen kolmesta olemuspuolesta. (Katso kuviota 17). Sen lisäksi kahdella näistä on muitakin vaikutusalueita.
Tunneruumis on egon vääristynyt ilmausmuoto. Se muuttaa hengen "itseyden itsekkyydeksi". Itseys ei etsi omaansa toisten kustannuksella. Itsekkyys hakee hyötyä välittämättä muista. Ihmisen hengen koti on etupäässä käpyrauhasessa ja sen lisäksi aivoissa sekä aivo-selkäydinhermostossa, joka ohjaa tahdonalaisia lihaksia.
Elämänhengen maailman sisältämä rakkaus ja yhteys löytää näennäisen vastineensa eetterisellä alueella, joka meissä edustaa eetteriruumista ja joka vaikuttaa sukupuolirakkauden ja sukupuoliyhteyden. Elämänhengen koti on etupäässä aivolisäkkeessä ja toissijaisesti sydämessä, joka välittää lihaksia ravitsevaa verta.
Toimeton jumalallinen henki — hiljainen vartija — löytää materiaalisen ilmaisumuotonsa passiivisessa, liikkumattomassa ja tunteettomassa kiinteän ruumiin luurangossa. Se on tottelevainen välikappale, mutta sillä ei ole voimaa toimia omasta aloitteesta. Jumalallisen hengen tukikohta on läpitunkemattomassa kohdassa nenän juuressa.
Todellisuudessa on olemassa vain yksi henki, ego, mutta tarkastaessamme sitä fyysisen maailman näkökannalta, jakautuu se kolmeen osaan, jotka toimivat edellä mainitulla tavalla. Kun veri virtaa sydämen läpi kierros kierroksen perään, tunti tunnin jälkeen koko elämän läpi, painaa se kuljettamansa kuvat vielä tuoreina siemenatomiin tehden siitä luotettavan kokoelman, joka häviämättömästi painautuu sieluun kuoleman jälkeen. Se on aina hyvin läheisessä yhteydessä elämänhengen kanssa, joka on rakkauden ja yhteyden henki, sen tähden sydän on epäitsekkään rakkauden asuinpaikka.
Kun nämä kuvat menevät sisään elämänhengen maailmaan, joka on todellinen luonnon muisti, ne eivät kulje hitaitten fyysisten aistien välityksellä, vaan suoraan neljännen eetterin kautta, joka on ilmassa, jota hengitämme. Elämänhengen maailmassa henki näkee paljon selvemmin kuin kiinteämmissä maailmoissa. Korkeassa kodissaan se on kosketuksissa kosmisen viisauden kanssa ja sen tähden se joka tilanteessa tietää heti kuinka on toimittava ja lähettää nopeasti oikean tiedon ja toiminnan sanoman sydämeen, joka taas vuorostaan yhtä nopeasti ilmoittaa asian aivoille pneumogastrisen hermon kautta. Tästä syntyy "ensivaikutelma" — intuitiivinen sysäys, joka aina on hyvä, koska se tulee suorastaan kosmisen viisauden ja rakkauden lähteestä.
Tämä tapahtuu niin nopeasti, että sydämellä on kontrolli ennen kuin hitaampi järki on ehtinyt päästä "tilanteen tasalle". On totta, että "mitä ihminen ajattelee sydämessään sitä hän on". Ihminen on syntyjään neitseellinen henki, hyvä, jalo ja aito joka suhteessa. Kaikki, mikä ei ole hyvää, johtuu alemmasta luonteesta, egon harhakuvista. Neitseellinen henki antaa aina oikean neuvon. Jos voisimme seurata sydämen neuvoa — ensi ajatusta — niin yleinen veljeys toteutuisi täällä ja nyt.
Mutta juuri tästä vaikeudet saavat alkunsa. Heti kun ensi ajatuksen hyvä neuvo on saatu, alkaa järki tehdä johtopäätöksiä sillä seurauksella, että useimmissa tapauksissa se hallitsee sydäntä. Teleskooppi määrää oman fokuksen ja suuntaa mihin se kallistaa astronomista välittämättä. Järki ja tunneruumis hämmentävät hengen suunnitelmat ottamalla vallan käsiinsä, ja koska niiltä puuttuu hengen viisaus, sekä henki että ruumis kärsivät.
Fysiologit ovat huomanneet, että määrätyt alueet aivoissa toimittavat määrättyjä ajatuksia. Frenologit ovat kehittäneet tätä tieteenhaaraa vieläkin pidemmälle. Nyt tiedetään, että ajatus särkee ja hävittää hermokudoksia. Veri uusii tämän ja muun ruumiin tuottaman kuonan. Sen jälkeen, kun sydän on kehittynyt tahdonalaiseksi lihakseksi, verenkierto tulee lopullisesti yhdistävän elämänhengen — rakkauden hengen — täydellisen hallinnan alle. Silloin hengellä on valta pidättää veri niistä aivojen alueista, jotka palvelevat itsekkäitä tarkoituksia. Sen seurauksena nämä ajatuskeskukset vähitellen surkastuvat.
Toisaalta, hengen on mahdollista lisätä veren määrää, kun henkinen toiminta on epäitsekästä ja näin vahvistaa niitä alueita, jotka ovat omistautuneet epäitsekkyydelle. Aikaa myöden halut voitetaan ja järki vapautetaan rakkauden avulla halujen kahleista. Ainoastaan täydellisen vapautumisen kautta, rakkauden avulla, ihminen voi nousta lain yläpuolelle ja tulla laiksi itselleen. Voitettuaan itsensä hän on voittanut koko maailman.
Sydämen poikkisäikeitä voidaan muodostaa määrätyillä henkisillä harjoituksilla, mutta koska jotkut näistä harjoituksista ovat vaarallisia, tulee niitä harjoittaa ainoastaan pätevän opettajan johdolla. Jotta kukaan tämän kirjan lukijoista ei joutuisi uhriksi petkuttajille, jotka vakuuttavat kykyjään ja tarjoutuvat korvauksesta opettamaan pyrkijöitä, painotamme yhä uudelleen: Todellinen salatieteilijä ei koskaan kersku eikä mainosta henkisiä kykyjään, eikä myy henkistä tietoa tai oppia maksusta, eikä hän suostu panemaan niitä näytteille. Hän toimii mahdollisimman vaatimattomasti ja ainoastaan tarkoituksella auttaa toisia, ajattelematta itseään .
Kuten tämän luvun alussa sanottiin, kaikki jotka vakavasti haluavat korkeampaa tietoa, voivat olla varmoja siitä, että jos he todella etsivät, niin he löytävät tien avoinna edessään. Kristus itse valmisti tien "jokaiselle joka haluaa". Hän auttaa ja lausuu tervetulleeksi jokaisen tosi-etsijän, joka haluaa työskennellä yleismaailmallisen veljeyden puolesta.
Golgatan mysteerio
Kuluneiden 2000 vuoden aikana on puhuttu paljon "puhdistavasta verestä". Saarnatuoleista Kristuksen veri on julistettu varmimmaksi parannuskeinoksi syntiä vastaan, ainoaksi lunastuksen ja vapahduksen lunnaaksi.
Mutta jos jälleensyntymisen ja seuraamuksen lait toimivat sillä tavalla, että jokainen kehittyvä yksilö niittää sitä mitä hän on kylvänyt, ja jos kehitysaalto nostaa ihmiskuntaa yhä korkeammalle lopulta saavuttaen täydellisyyden — niin missä sitten tarvitaan lunastusta ja pelastusta? Vaikka se olisikin tarpeen, niin kuinka yhden yksilön kuolema voisi auttaa muita? Eikö olisi jalompaa kärsiä tekojensa seuraukset kuin piilottautua toisen taakse? Nämä ovat joitakin vastaväitteitä sijaissovitusta ja Kristuksen Jeesuksen veren kautta tapahtuvaa lunastusta vastaan. Yritämme vastata niihin ennen kuin tuomme esille sen loogisen sopusoinnun, joka vallitsee seuraamuksen lain ja Kristuksen sovitustyön välillä.
Ensinnäkin on aivan varmaa, että kehitysjärjestelmä toimii sillä tarkoituksella, että kaikki lopulta pääsevät täydellisyyteen, mutta kuitenkin aina on niitä, jotka kulkevat jäljessä päin. Olemme juuri sivuuttaneet aineellisuuden syvimmän kohdan ja kuljemme kuudentoista rodun läpi. Taivallamme "kuuttatoista tuhon polkua" ja olemme sen tähden paljon vakavammassa vaarassa langeta tieltä kuin koskaan muulloin kehitysmatkallamme.
Teoreettisesti katsoen aika ei merkitse mitään. Jotkut voivat jäädä jälkeen niin paljon, että heidät täytyy jättää toiseen järjestelmään, missä he voivat jatkaa matkaansa täydellisyyteen. Tämä ei alunperin kuitenkaan ollut kehityksen tarkoitus heitä varten ja on todennäköistä, että ne korkeat olennot, jotka ohjaavat kehitystämme, käyttävät kaikkia keinoja saadakseen holhokeistaan turvaan niin monta kuin mahdollista.
Tavallisessa kehityksessä jälleensyntymisen ja seuraamuksen lait ovat täysin riittävät tuomaan suurimman osan elonaallosta täydellisyyteen, mutta ne eivät ole riittäviä auttamaan eri rotujen jälkeenjääneitä. Yksilöllisyyden vaiheen aikana, jolloin erillisyyden harha on huipussaan koko ihmiskunta tarvitsee ylimääräistä apua, mutta jälkeenjääneille on annettava vielä erikoista lisäapua.
Kristuksen tehtävänä oli antaa tämä erikoisapu jälkeenjääneille, pelastaa heidät. Hän sanoi tulleensa etsimään ja pelastamaan kadotetut. Hän avasi tien vihkimykseen kaikille, jotka halusivat sitä etsiä.
Sijaissovituksen vastustajat tähdentävät, että on pelkurimaista piiloutua toisen taakse ja että jokaisen ihmisen pitäisi vapaaehtoisesti ottaa vastuu teoistaan.
Ottakaamme esille vertauskuvallinen tapaus. Suurten järvien vedet kapenevat Niagarajokeen. Kahdenkymmenen mailin matkan tämä ääretön vesimäärä virtaa nopeasti vesiputouksia kohden. Joenuoma on täynnä kiviä, ja jos ihminen joutuu virtaan eikä menetä henkeänsä näissä kuohissa ennen vesiputousta, niin hän varmasti menettää henkensä putouksessa.
Olettakaamme, että ihminen säälistä virtaan joutuneita kohtaan asetti köyden putouksen poikki, vaikka hän tiesi, että näin tehdessään hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta välttää kuolemaa. Kuitenkin hän vapaaehtoisesti ja ilomielin uhrasi elämänsä ja kiinnitti köyden muuttaen tilanteen sellaiseksi, että muuten avuttomat uhrit köyteen tarttumalla voivat pelastua ja sen jälkeen kenenkään ei tarvitse tulla kadotetuksi.
Mitä ajattelisimme ihmisestä, joka omaa huolimattomuuttaan on joutunut veteen ja yrittää kaikkensa päästäkseen rantaan, jos hän sanoisikin: "Mitä! Pelastaisinko itseni ja pyrkisin pakoon omaa huolimattomuuttani hakemalla turvaa toiselta, joka kärsi viattomasti ja antoi elämänsä, jotta sellaiset kuin minä, saisivat elää? Ei koskaan! Se ei olisi ’miehekästä’. Minä kannan tekoni seuraukset. Emmekö kaikki olisi samaa mieltä, että hän on typerys?"
Kaikki eivät tarvitse pelastusta. Kristus tiesi, että on suuri joukko, joka ei tarvitse pelastusta tällä tavalla, mutta niin varmasti kuin on olemassa nämä yhdeksänkymmentäyhdeksän, joista jälleensyntymisen ja seuraamuksen lait pitävät huolen ja jotka sillä tavalla saavuttavat täydellisyyden, niin on myös "syntisiä", jotka ovat "uponneet" aineeseen, eivätkä voi pelastua ilman köyttä. Kristus tuli heitä pelastamaan ja tuomaan rauhaa ja hyvää tahtoa kaikille ja nostamaan heidät vaadittavalle henkisyyden tasolle saaden näin aikaan muutoksen heidän tunneruumiissaan voimistaen elämänhengen vaikutusta sydämessä.
Hänen nuoremmat veljensä, auringon henget, arkkienkelit, olivat rotuhenkinä vaikuttaneet ihmisen tunneruumiiseen, mutta heidän vaikutuksensa on tullut ulkoapäin. Se oli yksinkertaisesti heijastunutta henkistä aurinkovoimaa, joka tuli kuun kautta samoin kuin kuun valo on heijastunutta auringonvaloa. Kristus, aurinkohenkien korkein vihitty, astui suoraan maan kiinteään ruumiiseen ja toi mukanaan suoranaista aurinkovoimaa, jonka ansiosta hänellä on mahdollisuus vaikuttaa tunneruumiisiimme sisältäpäin.
Ihminen ei voi katsoa aurinkoa kovin kauaa tulematta sokeaksi, koska sen väreilyt ovat niin nopeita, että ne tuhoavat silmän verkkokalvon. Mutta hän voi katsoa kuuta ilman vahingollisia seurauksia, koska sen väreilyt ovat hitaampia. Ne myös ovat auringonvaloa, mutta kuu on vastaanottanut nopeat väreilyt ja heijastaa ylijäämän meille.
Sama koskee henkisiä sysäyksiä, jotka auttavat ihmistä kehittymään. Maa irrotettiin auringosta sen tähden, koska ihmiskunta ei voinut kestää auringon valtavia fyysisiä ja henkisiä väreilyjä. Vielä senkin jälkeen kun maa ja aurinko oli asetettu näin kauaksi toisistaan, olisi henkinen väreily ollut liian voimakas, jos sitä ei ensin olisi lähetetty kuuhun, Jehovan, kuun hallitsijan käytettäväksi ihmiskunnan hyväksi. Jehova sai avukseen joukon arkkienkeleitä - tavallisia aurinkohenkiä - heijastamaan näitä henkisiä vaikutuksia auringosta maan ihmisiin Jehovan rotu-uskontojen muodossa.
Arkkienkeleiden alin käyttöväline on tunneruumis. Meidän tunneruumiimme annettiin Kuukaudella, jolloin Jehova oli korkein vihitty. Sen tähden Jehova voi käsitellä ihmisen tunneruumista. Jehovan alin käyttöväline on inhimillinen henki ja sen vastapuoli on tunneruumis. (Katso kuviota 14.) Arkkienkelit ovat hänen avustajiaan, koska he voivat käsitellä henkisiä aurinkovoimia. Koska tunneruumis on heidän alin käyttövälineensä, voivat he työskennellä ihmisten mukana ja valmistaa heitä vastaanottamaan henkisiä sysäyksiä suoraan auringosta ilman kuun välitystä.
Aurinkokauden korkeimman vihityn, Kristuksen, tehtäväksi annettiin tämän sysäyksen lähettäminen. Vaikutus, jota Jehova heijasti, oli Kristuksen lähettämää. Näin hän valmisti maailmaa ja ihmiskuntaa tuloaan varten.
Tämä ilmaisu "valmisti maapallon", tarkoittaa sitä, että kaikki planeetalla tapahtuva kehitys sisältää myös planeetan itsensä kehittymisen. Jos joku henkisen näkökyvyn omistava henkilö olisi seurannut maapallon kehitystä kaukaiselta tähdeltä, hän olisi nähnyt asteittaisen muutoksen tapahtuvan maapallon tunneruumiissa.
Vanhan liiton aikana ihmisten tunneruumiit yleensä kehittyivät lain avulla. Tämä tapahtuu vieläkin useimmissa ihmisissä, jotka siten valmistavat itseään korkeampaan elämään
Korkeampi elämä - vihkimys - ei kuitenkaan ala ennen kuin työ alkaa eetteriruumiissa. Sen vaikuttaa rakkaus tai pikemmin epäitsekkyys. Sanaa rakkaus on niin väärinkäytetty, että se ei enää vastaa tässä tarkoitettua merkitystä.
"Vanhan liiton" aikana vihkimyksen tie ei ollut vapaa ja avoin, paitsi muutamille harvoille ja valituille. Mysteerioiden hengelliset johtajat kokosivat määrättyjä perheitä temppeliensä yhteyteen erottaen heidät kaikista muista ihmisistä. Näitä valittuja perheitä suojeltiin huolellisesti määrättyjen jumalanpalvelusmenojen ja toimitusten alla. Heidän avioliittonsa ja sukupuolinen yhtymisensä olivat hengellisten johtajien säätämiä.
Tarkoituksena oli kehittää rotu, joiden jäsenillä olisi oikea irrallisuussuhde kiinteän ja eetteriruumiin välillä. Toinen tarkoitus oli herättää tunneruumis unenaikaisesta horrostilasta. Näin muutamia valittuja valmistettiin vihkimykseen ja heille annettiin mahdollisuuksia, joita kaikille ei voitu antaa. Näemme esimerkkejä tästä järjestelmästä juutalaisten keskuudessa, missä Leevin sukukunta oli valittu temppelipalvelijoiksi, ja hindulaisten keskuudessa, missä brahmaanien kasti oli ainut pappisluokka.
Paitsi kadotettujen pelastaminen Kristuksen tehtävänä oli vihkimyksen tekeminen mahdolliseksi kaikille. Sen tähden Jeesus ei kuulunut siihen kansanluokkaan, leeviläisiin, joka sai pappisarvonsa perintönä. Hän kuului tavalliseen kansaan, ja vaikka Hän ei kuulunut opettajaluokkaan, Hänen opetuksensa oli korkeampaa kuin Mooseksen.
Kristus Jeesus ei kieltänyt Moosesta, lakia, eikä profeettoja. Päinvastoin Hän tunnusti ne kaikki ja osoitti kansalle, että ne kaikki todistivat Hänestä, koska ne kaikki viittasivat häneen joka oli tulva. Hän opetti kansalle, että nuo asiat olivat täyttäneet tarkoituksensa ja että siitä lähtien rakkauden täytyy korvata laki.
Kristus Jeesus surmattiin. Tämän asian yhteydessä havaitsemme sen suuren ja perusteellisen eron Hänen ja edellisten opettajien välillä, joiden kautta rotuhenget olivat syntyneet. He kaikki kuolivat ja heidän täytyy syntyä yhä uudelleen ja uudelleen auttamaan kansojaan kantamaan kohtalonsa. Arkkienkeli Mikael — juutalaisten rotuhenki — nosti Mooseksen Nebon vuorelle kuolemaan. Hän syntyi uudestaan Eliaksena. Elias palasi Johannes Kastajana. Buddha kuoli ja syntyi uudestaan Shankaracharvana. Shri Krishna sanoo: "Aina kun vanhurskaus on ihmiskunnassa rappeutunut... ja ... pahuus saanut ylivallan, tulen minä uudelleen suojelemaan hyvää pahan tukahduttamiseksi, rakentamaan totista vanhurskautta. Minä synnyn ajasta aikaan."
Kun Mooses kuoli, hänen kasvonsa loistivat ja Buddhan ruumis tuli kirkkaaksi. He kaikki saavuttivat tämän asteen, jolloin henki alkaa loistaa sisältäpäin — mutta sitten he kuolivat.
Kristus Jeesus saavutti tämän asteen Kirkastusvuorella. Kaikkein merkittävintä on, että Hänen työnsä alkoi tuon tapauksen jälkeen. Hän kärsi, surmattiin — ja nousi kuolleista.
Tulla surmatuksi on aivan eri asia kuin kuoleminen. Veren, joka on ollut rotuhengen käyttöväline, täytyi virrata ja puhdistua tästä saastuttavasta vaikutuksesta. Sellainen rakkaus omaan isään ja äitiin, joka erottaa kaikki muut isät ja äidit, täytyy hävitä — muuten ei yleismaailmallinen veljeys ja kaikkia käsittävä epäitsekäs lähimmäisen rakkaus voi koskaan tulla todellisuudeksi.
Puhdistava veri
Kun Vapahtaja, Kristus Jeesus ristiinnaulittiin, hänen ruumiinsa lävistettiin viidestä kohdasta, joissa eetteriruumiin pyörteet virtaavat ja orjantappurakruunun piikit aiheuttivat verenvuodon kuudennesta keskuksesta. (Tämä viittaus annetaan niille, jotka jo tuntevat nämä pyörteet. Täyttä selitystä ei vielä voida antaa julkisesti.)
Kun veri virtasi näistä keskuksista, suuri aurinkohenki Kristus vapautui Jeesuksen fyysisestä käyttövälineestä ja huomasi olevansa maan sisässä yksilöllisine käyttövälineineen. Hän läpäisi olemassa olevat planeettakäyttövälineet omilla käyttövälineillään ja levitti silmänräpäyksessä planeetan yli oman tunneruumiinsa, jonka ansiosta Hän tämän jälkeen on voinut kehittää maata ja sen ihmiskuntaa sisältä päin.
Sillä hetkellä valtava henkinen auringonvalo tulvi maahan. Se repäisi kahtia verhon, jonka rotuhenki oli ripustanut temppelin eteen pitämään pois sieltä kaikki muut paitsi harvat ja valitut, ja tämä teki vihkimyksen mahdolliseksi kaikille sitä haluaville. Tämä aalto muutti salaman nopeudella olosuhteet maanpäällä henkisissä maailmoissa, mutta vaikutus kiinteisiin, konkreettisiin olosuhteisiin on tietenkin paljon hitaampaa.
Kuten kaikki nopeat ja korkeat valoväreilyt, tämä suuri virta sokaisi ihmisten silmät säteilevällä loistollaan ja sen tähden sanottiin, että "aurinko pimeni". Todellisuudessa tapahtui aivan päinvastoin. Aurinko ei pimentynyt, vaan loisti valtavalla kirkkaudella. Valon kirkkaus sokaisi ihmiset, ja vasta kun maapallo oli imenyt itseensä säteilevän aurinkohengen tunneruumiin, asettuivat väreilyt luonnollisempaan nopeuteen.
Ilmaus "Jeesuksen Kristuksen puhdistava veri" tarkoittaa, että kun veri vuoti Golgatalla, kantoi se mukanaan suuren aurinkohengen Kristuksen, joka tällä tavalla pääsi yhteyteen maapallon kanssa ja on ollut siitä hetkestä lähtien sen hallitsija. Hän levitti tunneruumiinsa koko planeetan yli tällä tavoin puhdistaen sen kaikista pahoista vaikutuksista, jotka olivat kasvaneet rotuhengen hallinnon alla.
Lain alla kaikki tekivät syntiä — he eivät voineet sille mitään. He eivät olleet kehittyneet siihen pisteeseen, että voisivat tehdä oikein rakkaudesta. Haluluonne oli niin voimakas, että oli aivan mahdotonta hallita sitä kokonaan, sen tähden velka, joka oli kasvanut syyn ja seuraamuksen lain alla oli kasvanut valtaviin mittasuhteisiin. Kehitys olisi hidastunut valtavasti ja monet elonaaltomme hengistä olisivat kokonaan tulleet kadotetuiksi, jos apua ei olisi annettu.
Sen tähden Kristus tuli "etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on". Hän otti pois maailman synnin puhdistavalla verellään, joka antoi Hänelle pääsyn maahan ja sen ihmiskuntaan. Hän puhdisti olosuhteet ja saamme kiittää Häntä siitä, että voimme nyt saada tunneruumiisiimme puhtaampaa tunne-ainetta kuin aikaisemmin. Hän työskentelee edelleen hyväksemme tehden ulkoista ympäristöämme jatkuvasti puhtaammaksi.
Ei kukaan voi epäillä, joka vähimmässäkään määrin ymmärtää ne rajoitukset joihin tämä suuri henki asetti itsensä tulemalla kahlitseviin fyysisiin olosuhteisiin, että Hän teki ja edelleen tekee tämän suurten kärsimysten hinnalla, vaikka Hän saikin käyttöönsä parhaan ja puhtaimman mahdollisen käyttövälineen, eikä Hänen nykyinen rajoitettu asemansa maan hallitsijana ole yhtään vähemmän tuskallinen. On totta, että Hän on myös auringon hallitsija ja siten vain osittain kahlittu maahan, silti rajoitukset, jotka kouristuttavan hitaat kiinteän planeettamme värähtelyt aiheuttavat, täytyvät olla melkein kestämättömiä.
Jos Kristus Jeesus olisi vain yksinkertaisesti kuollut, Hänen olisi ollut mahdoton suorittaa tätä tehtävää, mutta kristityillä on ylösnoussut Vapahtaja, joka on aina valmiina auttamaan niitä, jotka rukoilevat Hänen nimeensä. Koska Hän on joka suhteessa kärsinyt samoin kuin me ja tietää täydellisesti tarpeemme, Hän tuntee myötätuntoa erehdyksiämme ja lankeemuksiamme kohtaan niin kauan kuin pyrimme elämään hyvää elämää. Meidän tulee aina pitää mielessämme, että ainoa todellinen lankeemus on lakata yrittämästä.
Kristus Jeesuksen kiinteän ruumiin kuoleman jälkeen siemenatomi palautettiin takaisin sen alkuperäiselle omistajalle, Jeesus Nasarealaiselle, joka toimi vielä jonkun aikaa eetteriruumiissa, jonka hän piti koossa tilapäisesti opettaen uuden uskon ydintä, jonka Kristus oli jättänyt jälkeensä. Jeesus Nasarealainen on sen jälkeen ohjannut esoteerisia haaroja, jotka levisivät kaikkialle Euroopan.
Monessa paikassa "Pyöreän Pöydän Ritarit" olivat uuden liiton mysteerioiden korkeita vihittyjä. Vihittyjä olivat myöskin "Graalin Ritarit", joiden haltuun lopullisesti uskottiin Josef Arimatialaisen Graalin malja, jota Kristus käytti viimeisellä ehtoollisella. Myöhemmin heidän haltuunsa uskottiin myös keihäs, joka lävisti Hänen kylkensä ja se kulho, johon koottiin veri Hänen haavoistaan.
Irlannin druidit ja Pohjois-Venäjän trottenit olivat esoteerisia kouluja, joiden kautta Mestari Jeesus vaikutti niin sanotun "pimeän aikakauden" kuluessa. Vaikka aika oli pimeä, levisi henkinen sysäys ja salatieteilijän kannalta ne olivat "kirkkaita aikoja" verrattuna siihen kasvavaan materialismiin viimeisten 300 vuoden aikana, jolloin fyysinen tieto on lisääntynyt valtavasti, mutta hengen valo on melkein kokonaan sammuttanut.
Tarinoita Graalista ja Pyöreän Pöydän Ritareista ym. pidetään nyt taikauskona ja kaikkea, jota ei aineellisella tavalla voida todistaa, ei pidetä uskomisen arvoisena. Niin valtavia kuin nykyajan tieteen saavutukset ovatkin, ne on ostettu hirvittävällä hinnalla murskaamalla henkinen intuitio, ja henkiseltä kannalta katsottuna pimeämpiä aikoja kuin nykyisin ei ole koskaan ollut.
Vanhemmat Veljet, Jeesus heidän joukossaan, ovat koettaneet ja koettavat yhä vastustaa tätä kauheaa vaikutusta, joka on kuin loiste käärmeen silmissä, joka saa linnun putoamaan sen suuhun. Jokainen yritys valistaa ihmisiä ja herättää heissä halua viljellä elämän henkistä puolta on todistus Vanhempien Veljien työstä.
Olkoon heidän ponnistelunsa kruunattu hyvillä tuloksilla ja tulkoon pian se päivä, jolloin nykyajan tiede tulee henkistymään ja alkaa tutkimaan ainetta henkiseltä kannalta, koska silloin ja vasta silloin se saavuttaa todellisen ymmärryksen maailmasta.
