KUUDESTOISTA LUKU
TULEVA KEHITYS JA VIHKIMYS
Seitsemän luomispäivää
Rosenkreuzilaiset sanovat Maakautta Mars–Merkurius -kaudeksi. Tämä suuri luomisen päivä on sisällytetty viikon päivien nimiin, sillä viikonpäivämme ovat nimetyt kehitysvaiheiden mukaan, joiden kautta neitseelliset henget kulkevat pyhiinvaellusmatkallaan aineessa.
[Alaviite: Viikonpäiville on jätetty englanninkieliset nimet, koska ne muistuttavat muissakin eurooppalaisissa kielissä käytettyjä. Suomenkielisistä nimistä ovat useimmat toisten kielten johdannaisia. Suom. muist.]
| Päivä | Vastaa | Sitä hallitsee |
| Saturday (lauantai) | Saturnuskautta | Saturnus |
| Sunday (sunnuntai) | Aurinkokautta | Aurinko |
| Monday (maanantai) | Kuukautta | Kuu |
| Tuesday (tiistai) | Maakauden alkupuoliskoa | Mars |
| Wednesday (keskiv.) | Maakauden loppupuoliskoa | Merkurius |
| Thursday (torstai) | Jupiterkautta | Jupiter |
| Friday (perjantai) | Venuskautta | Venus |
Vulkanuskausi on viimeinen aikakausi kehitysjärjestelmässämme. Kaikkien edellisten aikakausien olennaisin osa irrotetaan ja se toistuu spiraali spiraalin jälkeen. Uutta työtä ei aloiteta ennen kuin viimeisen pallon viimeisen kierroksen aikana ja silloinkin vasta seitsemännellä aikakaudella. Vulkaanuskauden voidaan sanoa vastaavan viikkoa, joka sisältää kaikki seitsemän päivää.
Astrologien väite, että viikonpäiviä hallitsee määrätty planeetta, jonka mukaan ne ovat saaneet nimensä, on hyvin perusteltu. Antiikin kansoille nämä salatieteelliset asiat olivat tuttuja niin kuin ilmenee heidän jumaluustaruissaan, joissa jumalten nimet yhdistetään viikonpäiviin. Saturday (lauantai) on yksinkertaisesti Saturnuksen päivä. Sunday (sunnuntai) vastaa aurinkoa ja monday (maanantai) kuuta. Latinaksi tiistai on "Dies Martis," joka selvästi viittaa marssiin, sodan jumalaan. Tuesday (tiistai) on peräisin sanasta "Tirsdag, Tir tai Tyr," joka oli pohjan kansojen sodanjumalan nimi. Wednesday (keskiviikko) oli "Wotensdag" Wotenista, joka myös oli pohjan kansojen jumala; latinaksi sitä kutsutaan "Dies Mercurii," josta ilmenee yhteys Merkuriukseen, kuten listasta näkyy.
Thursday (torstai) tai "Thorsdag" on omistettu "Thorille" Pohjolan kansojen ukkosen jumalalle. Latinaksi sitä kutsutaan "Dies Jovis" ukkosen jumalan, "Joves tai Jupiterin," mukaan. Friday (perjantai) on nimetty pohjan kansojen kaunottaren "Freyan" mukaan ja samoista syistä latinalaiset kutsuvat sitä "Dies Veneris," Venuksen päivä.
Aikakausien nimillä ei ole mitään tekemistä fyysisten planeettojen kanssa, vaan ne viittaavat menneisiin, nykyisiin ja tuleviin maapallon syntymisiin. Käyttäen Hermeettistä aksiomia "Niin ylhäällä kuin alhaalla" täytyy makrokosmoksellakin olla ruumistumisensa samoin kuin mikrokosmoksella, ihmisellä.
Salatiede opettaa, että on olemassa 777 ruumiillistumaa, mutta tämä ei tarkoita, että maapallo menee läpi 777 muodonvaihdosta. Se tarkoittaa, että kehittyvä elämä tekee
7 kierrosta
7 pallolla
7 maan aikakaudella.
Tämä pyhiinvaellusmatka, involuutio ja kehitys sekä vihkimyksen "oikotie", kuvataan Caduceuksessa eli "Merkuriuksen sauvassa" (katso kuvio 15), joksi sitä kutsutaan, koska tämä salatieteellinen symboli kuvaa vihkimysten tietä, joka on ollut avoin ihmisille vasta Maakauden Merkurius puoliskon alusta. Joitakin pienempiä mysteerioita opetettiin muinaisille lemurialaisille ja atlantilaisille, lukuun ottamatta neljää suurta vihkimystä.
Musta käärme kuviossa 15 kuvaa kiemurtelevaa aaltomaista involuution polkua sisältäen Saturnus-, Aurinko- ja Kuukaudet sekä Maakauden Marspuoliskon, jona aikana kehittyvä elämä rakensi käyttövälineensä. Se ei ollut täysin hereillä eikä selvästi tietoinen ulkoisesta maailmasta ennen kuin vasta atlantilaisen ajanjakson loppupuolella.
Valkoinen käärme kuvaa sitä tietä, jota ihmiskunta kulkee Maakauden Merkurius puoliskon aikana ja Jupiter-, Venus- ja Vulkanuskausien kuluessa, joiden aikana ihmisen tajunta laajenee kaikkitietäväksi luovaksi älyksi.
Suurin osa ihmiskunnasta kulkee kiemurtelevaa tietä, mutta "Merkuriuksen sauva", jonka ympärille käärmeet kiertyvät, näyttää "suoran ja kaidan tien," vihkimyksen tien, joka tekee mahdolliseksi sitä kulkeville muutamien lyhyiden elämien aikana saavuttaa se, mihin ihmiskunnan enemmistö tarvitsee miljoonia vuosia.
Tuskin tarvitsee sanoa, että vihkimysmenoista ei voida antaa mitään kuvausta, koska vihityn ensimmäinen vala on vaitiololupaus, mutta vaikka se olisikin sallittua, ei se olisi tärkeää. Se, mikä meitä koskee, on saada kuva kehityksestä lintuperspektiivistä, niin että voisimme ymmärtää, mitä seremonioiden kautta saavutetaan.
Vihkimyksen tarkoituksena on antaa henkisyyteen pyrkiville ihmisille tilaisuus kehittää korkeampia kykyjä ja voimia lyhyessä ajassa ankaran kasvatuksen kautta ja täten saavuttaa ja tajunnan laajenemisen, jonka koko ihmiskunta tulee saavuttamaan, mutta jonka suuri enemmistö saavuttaa vain tavallisen hitaan kehityksen kautta. Me voimme päästä tuntemaan nämä laajemmat tajunnantilat ja ne voimat, jotka niihin liittyvät pyrkiessämme osallisiksi peräkkäisistä suurista vihkimyksistä, jos tiedämme, minkälaisina nämä tajunnantilat ja voimat yleisesti tulevat ilmenemään ihmiskunnassa. Joitakin viittauksia tähän suuntaan voidaan tehdä ja toisia voidaan loogisen ajattelun avulla vastaavaisuuksista johtaa, joten niin muodoin voimme saada verrattain selvän kuvan siitä kehitysmäärästä, joka meillä kaikille on tarkoitettu ja samalla voimme määritellä vihkimysten suuret askeleet.
Muistamme, että ihmisen tajuttomuudentila Saturnuskaudella oli sellainen kuin fyysisen ruumiintila syvimmän transsin aikana. Seurasi sitten aurinkokaudella unetonta nukkumista muistuttavaa tajunnan tila. Kuukauden aikana näkyivät ensimmäiset ulkonaisten kappaleiden ulkopiirteet sisäisten kuvien hämärässä valaistuksessa. Tajunta käsitti koottuja kuvia kappaleista, väreistä ja äänistä. Vihdoinkin, atlantilaisen ajanjakson loppupuoliskolla väistyi tämä kuvatajunta nykyisen täydellisen valvetajunnan tieltä, joka saattaa ihmisen havaitsemaan ympäröivät kappaleet selvissä ja täsmällisissä piirteissä. Kun ihminen oli voittanut valvetajunnan, alkoi hän nähdä ulkomaailmaa ympärillään ja kykeni ensi kerran tekemään täydellisen eron itsensä ja muiden välillä. Hän huomasi oman eristyksensä ja siitä lähtien pääsi minä tajunta, itsekkyys etualalle. Tätä ennen ei hän ollut liittänyt minkäänlaisia ajatuksia tai käsitteitä ulkomaailmaan, jonka tähden hän ei voinut muistaa tapahtumia.
Sisäisen kuvatajunnan muuttuminen objektiiviseksi itsetietoisuudeksi oli erittäin hidas tapahtuma ottaen huomioon sen valtavan laajuuden. Se kesti C pallolla Kuukauden kolmannelle kierrokselle myöhäiseen Atlantiksen ajanjaksoon saakka.
Tämän ajan kuluessa elämä kehittyi neljän suuren eläimenkaltaisen tilan kautta ennen kuin se saavutti ihmisasteen. Nämä menneisyyden neljä astetta vastaavat neljää tulevaa astetta sekä neljää vihkimystä.
Nämä neljä ennemmin läpikäytyä tajunnantilaa sisältävät yhteensä 13 astetta ja ihmisen nykyisestä kehitysasteesta viimeiseen suureen vihkimykseen on 13 astetta, yhdeksän pienempien mysteerioiden ja neljä suurempien mysteerioiden astetta.
Nykyisessä eläinkunnassa on samankaltainen jaotus, jota voidaan seurata muodossa, koska muoto on elämän ilmaus, joten jokaisessa muodon kehitysvaiheessa täytyy välttämättä näkyä askel eteenpäin tietoisuudessa.
Cuvier oli ensimmäinen, joka jakoi eläinkunnan neljään pääosaan, mutta ei onnistunut alajaotuksessa. Embryologi Karl Ernst von Baer sekä professori Agassis ja muut tiedemiehet jakavat eläinkunnan neljään pää- ja kolmeentoista alajaotukseen seuraavasti.
I. Piikkinahkaiset
Polyypit, merivuokot ja korallit
Likoeläimet tai meduusa
Meritähdet, meripiikkiäiset
II. Nilviäiset
Simpukat ym.
Kotilot
Mustekalat
III. Niveljalkaiset
Madot
Äyriäiset
Hyönteiset
IV. Selkärankaiset
Kalat
Matelijat
Linnut
Nisäkkäät
Kolme ensimmäistä jaotusta vastaavat Maakauden kolmea jäljellä olevaa Merkurius-puoliskon kierrosta ja niiden 9 askelta vastaavat pienempien mysteerioitten 9 astetta, jotka ihmiskunta kokonaisuudessaan saavuttaa Maakauden tultua viimeisen kierroksensa keskivaiheille.
Luettelon neljäs jaotus käsittää kehittyvän eläinkunnan neljä alajaotusta: kalat, matelijat, linnut ja nisäkkäät. Nämä tietoisuuden alueella saavutetut askeleet vastaavat samankaltaisia edistysaskeleita, jotka ihmiskunta tulee saavuttamaan Maa- Jupiter- Venus- ja Vulkanuskausien aikana ja jotka pätevä yksilö voi jo nyt saavuttaa vihkimysten kautta. Ensimmäisessä suuressa vihkimyksessä saadaan tietoisuus, jonka tavallinen ihmiskunta saavuttaa Maakauden lopulla. Toisessa vihkimyksessä saadaan se minkä muut saavuttavat Jupiterkauden lopulla, kolmannessa saavutetaan tajunnantila, jonka suurin osa saavuttaa Venuskauden lopulla ja neljäs ja viimeinen vihkimys antaa ihmisille kaikkitietoisuuden, jonka tavallinen ihmiskunta saavuttaa Vulkanuskauden lopussa.
Objektiivinen tajuaminen, jonka avulla saamme tietoa ulkomaailmasta, riippuu siitä mitä me aistiemme välityksellä havaitsemme. Tätä kutsumme "todeksi", vastakohtana ajatuksille ja mielikuville, jotka tulevat meille sisäisen tietoisuuden kautta. Niiden todellisuus ei ole meille yhtä selvä kuin kirja tai pöytä tai joku muu näkyvä käsin kosketeltava esine. Ajatukset ja mielikuvat vaikuttavat hämäriltä ja epätodellisilta ja tästä syystä puhumme "vain" ajatuksista ja "pelkistä" ideoista.
Tämän päivän ajatukset ja aatteet tulevat kuitenkin kehittymään. Niistä tulee yhtä todellisia, selviä ja kosketeltavia kuin mikä tahansa esine, jonka nyt havaitsemme fyysisillä aisteillamme. Nykyään, kun ajatellaan esinettä tai väriä, muistikuva siitä tuo mieleemme vain hämärän heijastuksen siitä mitä todella ajateltiin.
Niin varhain kuin Jupiterkaudella tässä suhteessa tulee tapahtumaan selvä muutos. Kuukauden unikuvat palautuvat, mutta ne tulevat olemaan ajattelijan määräysten alaisia, eivätkä ole vain ulkoisten esineiden kopioita. Silloin Kuukauden aikaiset kuvat ja Maakauden aikana tietoisesti kehitetyt ajatukset ja aatteet yhtyvät ja meillä tulee olemaan itsetietoinen kuvatajunta.
Kun Jupiterkauden ihminen sanoo "punainen" tai lausuu esineen nimen, niin selvä ja tarkka kuva siitä punaisen vivahduksesta tai siitä esineestä, jota ajatus koskee, ilmenee hänen sisäisessä näössään ja samalla se tulee kuulijalle täysin selväksi. Ei voi erehtyä siitä mitä lausutuilla sanoilla tarkoitetaan. Ajatukset ja aatteet tulevat eläviksi ja näkyväisiksi ja sen tähden teeskentely ja imartelu tulevat täysin häviämään. Ihmiset nähdään aivan tarkalleen sellaisina kuin he ovat. Tulee olemaan sekä hyviä että pahoja ihmisiä, mutta nämä ominaisuudet eivät sekoitu samassa henkilössä. Silloin on kaksi ihmistyyppiä, täydellisesti hyviä ja täydellisesti pahoja, ja sen ajan yksi suurimpia ongelmia tulee olemaan, kuinka suhtautua viimeksi mainittuihin. Henkisesti vielä rosenkreutzilaisia korkeampi järjestö manikealaisuus, tutkii juuri tätä kysymystä. Tämä asia voidaan ymmärtää ennalta, kun luetaan osa heidän pyhimystarustaan. (Kaikilla mystillisillä järjestöillä on taru, joka vertauskuvana ilmentää niiden ihanteet ja pyrkimykset).
Manikealaisten tarussa on kaksi kuningaskuntaa, valokeijut ja yökeijut. Yökeijut hyökkäävät valokeijujen valtakuntaan, mutta häviävät ja heitä täytyy rangaista. Koska valokeijut ovat täydellisesti hyviä, eivät he voi aiheuttaa vihollisilleen mitään pahaa, vaan heidän on pakko heitä rangaista hyvällä. Sen tähden osa valokeijujen valtakuntaa on yhdistetty yökeijujen valtakuntaan ja tällä tavalla paha voitetaan aikanaan. Vihan, joka ei alistu vihan alle täytyy antautua rakkaudelle.
Kuukauden sisäiset kuvat olivat ulkonaisen ympäristön ilmennyksiä. Jupiterkaudella kuvat tulevat ihmisen sisältä ja ovat ihmisen sisäisen elämän tulos. Tämän lisäksi hänellä tulee olemaan Maakaudella kehittämänsä kyky nähdä ulkopuolellaan olevia asioita. Kuukauden aikana hän ei nähnyt konkreettisia esineitä, ainoastaan niiden henkisiä ominaisuuksia. Jupiterkaudella hän näkee nämä molemmat ja sen tähden hänellä on täydellinen havaintokyky ja ymmärrys ympäristöstään. Myöhemmin tällä aikakaudella tämä havaintokyky kehittyy vieläkin korkeammalle. Ihmisen kyky saada selvä henkinen käsitys väreistä, esineistä tai äänistä auttaa häntä ottamaan yhteyden ja vaikuttamaan eriasteisiin yliaistillisiin olentoihin, saaden heidät kuuliaisiksi itselleen ja kykenee ohjaamaan niitä tahtonsa mukaan. Hän ei voi lähettää itsestään ulos voimia, jotka toteuttaisivat hänen suunnitelmiaan ja sen tähden hän on riippuvainen näiden yliaistillisten olentojen antamasta avusta.
Venuskauden lopussa hän osaa käyttää omia voimiaan antamaan kuvilleen elämän ja kykenee lähettämään ne itsensä ulkopuolelle. Hänellä tulee silloin olemaan havaitseva tajunta, itsetietoinen tajunta sekä luova tajunta.
Hyvin vähän voidaan sanoa korkeasta henkisestä tajunnasta, joka saavutetaan Vulkanuskauden aikana; se on täysin nykyisen käsityskykymme yläpuolella.
Spiraalit spiraaleissa
Ei tule olettaa, että nämä tajunnan asteet alkavat sen aikakauden alussa, johon ne kuuluvat ja kestävät sen loppuun. Kertausta tapahtuu koko ajan ja siksi täytyy olla vastaavia tajunnan tiloja ylenevässä asteikossa. Jokaisen aikakauden Saturnuskierros, joka tapahtuu A-pallolla ja jokaisen pallon ensimmäinen ajanjakso ovat Saturnuskauden kehitysasteiden kertausta. Aurinkokierros, joka tapahtuu B-pallolla ja jokaisen pallon toinen ajanjakso ovat Aurinkokauden kertauksia ja niin edelleen jokaisella aikakaudella. Tästä näemme, että jokaisen aikakauden erityisominaisuus ei ala kehittyä ennen kuin kaikki kertaukset ovat tapahtuneet. Maakauden valvetietoisuus ei alkanut ennen kuin neljännellä pallolla (D) sen neljännellä kierroksella eli atlantilaisella ajanjaksolla.
Jupitertajunta ei ala kehittyä Jupiterkaudella ennen sen viidettä kierrosta, jolloin on saavutettu E-pallo, eikä ennen tämän pallon viidettä ajanjaksoa.
Vastaavasti Venustajunta ei ala kehittyä ennen kuin kuudes kierros on saavutettu kuudennella pallolla ja sen kuudennella ajanjaksolla. Varsinainen Vulkanustyö on rajoittunut viimeisimmän pallon viimeiselle ajanjaksolle, juuri ennen ilmemispäivän loppua.
Aika, joka vaaditaan näiden aikakausien läpi kulkemiseen vaihtelee suuresti. Kuta syvemmälle aineeseen neitseellinen henki laskeutuu, sitä hitaammin se edistyy ja sitä lukuisimmiksi tulevat kehityksen asteet tai askeleet. Sen jälkeen, kun henki on ohittanut aineellisuuden aallonpohjan ja elonaalto nousee hienompiin ja helpommin liikkuviin olosuhteisiin, edistyminen tulee vähitellen nopeammaksi. Aurinkokausi kestää jonkun verran kauemmin kuin Saturnuskausi ja Kuukausi kauemmin kuin Aurinkokausi. Marskausi, eli Maakauden ensimmäinen puolisko, on kaikkein pisin puolisko. Sen jälkeen palloilla käytetty aika alkaa jälleen lyhetä, niin että Maakauden Merkuriuspuolisko ja seuraavat kolme ja puoli kierrosta ovat lyhempiä kuin Marspuolikas. Jupiterkausi on lyhempi kuin Kuukausi, Venuskausi on lyhempi kuin sitä vastaava Aurinkokausi ja Vulkanuskausi tulee olemaan kaikista lyhin.
Eri aikakausien tajunnantilat voidaan taulukoida seuraavasti:
| Ajanjakso | Vastaava tajunnantila |
| Saturnus | Tajuttomuus, vastaa syvää transsitilaa |
| Aurinko | Tajuttomuus, muistuttaa unetonta nukkumista |
| Kuu | Kuvatajunta, vastaa meidän unitajuntaa |
| Maa | Valvetajunta, ulkokohtainen tajunnantila |
| Jupiter | Itsetietoinen kuvatajunta |
| Venus | Ulkokohtainen, itsetietoinen ja luova tajunta |
| Vulkanus | Korkein henkinen tajunta |
Olemme nyt yleisluontoisesti käyneet läpi tajunnan tilat, jotka tullaan kehittämään seuraavien kolmen ja puolen aikakauden aikana. Seuraavaksi tutkimme kuinka ne saavutetaan.
Alkemia ja sielunkasvu
Kiinteä ruumis sai alkunsa Saturnuskaudella. Aurinko- ja Kuukausien aikana siinä tapahtui useita muutoksia ja korkeimman kehitysasteensa se tulee saavuttamaan Maakaudella.
Eetteriruumis alkoi kehittyä Aurinkokauden toisella kierroksella, uudistui Kuu- ja Maakausien aikana ja tulee saavuttamaan täydellisyyden Jupiterkaudella, joka on sen neljäs aste, kuten Maakausi on kiinteän ruumiin neljäs aste.
Tunneruumis alkoi kehittyä Kuukaudella, uudistui Maakaudella, kehittyy edelleen Jupiterkaudella saavuttaen täydellisyyden Venuskaudella.
Järjen kehittyminen alkoi Maakaudella, sitä muokataan Jupiter- ja Venuskausien aikana saavuttaen täydellisyyden Vulkanuskaudella.
Tarkastellessamme kuviota 8 huomaamme, että Jupiterkauden alin pallo on eetterialueella. Siitä voimme päätellä, että siellä ei ole mahdollista käyttää kiinteää ruumista, koska eetterialueella voidaan käyttää ainoastaan eetteriruumista. Ei kuitenkaan voida olettaa, että kiinteä ruumis, jonka kehittämiseen ja täydelliseksi hiomiseen on käytetty paljon aikaa Saturnuskauden alusta aina Maakauden loppuun saakka yksinkertaisesti hylättäisiin, että ihminen pääsisi toimimaan "korkeammassa" käyttövälineessä!
Luonnossa ei mikään joudu hukkaan. Jupiterkaudella kiinteän ruumiin voimat liitetään valmiiseen eetteriruumiiseen. Tässä käyttövälineessä on sen omien kykyjen lisäksi kiinteän ruumiin voimat, ja se on silloin paljon arvokkaampi työkalu kolminaishengen käytettäväksi kuin jos se olisi rakennettu vain eetteriruumiin voimista.
Samalla tavalla Venuskauden D-pallo sijaitsee tunnemaailmassa (katso kuviota 8), jonka tähden siellä ei voi käyttää kiinteää eikä eetteriruumista tajunnan ilmaisijoina. Sen tähden täydellinen kiinteän ja eetteriruumiin ydinolemus liitetään valmiiseen tunneruumiiseen, joka sen kautta saavuttaa sanomattoman korkeita ominaisuuksia. niin että se on täysin taipuvainen ja vastaanottavainen sisäisen hengen pienemmillekin toiveille tavalla, joka nykyisellä rajoitetulla käsityskyvyllä on meille mahdoton ymmärtää.
Tämänkin ihmeellisen käyttövälineen tehokkuus paranee yhä edelleen Vulkanuskaudella, kun sen ydinolemus yhdessä eetteri- ja kiinteän ruumiiden ydinolemuksen kanssa liittyy älyruumiiseen, josta tulee ihmisen korkein käyttöväline sisältäen olennaisen kaikesta mikä oli parasta näissä käyttövälineissä. Kun jo Venuskauden käyttöväline on yläpuolella nykyisen käsityskykymme, niin kuinka paljon enemmän lieneekään se käyttöväline, joka tulee palvelemaan jumalallista henkeä Vulkanuskauden aikana!
Involuution aikana luovat hierarkiat auttoivat ihmistä herättämään kolminaishengen, egon, toimintaan, rakentamaan kolminaisruumiin sekä hankkimaan järjen linkin. Nyt, seitsemäntenä päivänä – käyttääksemme raamatun ilmaisua – Jumala lepää. Ihmisen täytyy saavuttaa oma pelastuksensa. Kolminaishengen täytyy kulkea loppuun saakka se suunnitelma, jonka Jumalat ovat alkaneet.
Ihmisen henki, joka herätettiin Kuukaudella involuution aikana, tulee olemaan Jupiterkaudella merkittävin hengen kolmesta olemuspuolesta, koska Jupiter aikakausi vastaa Kuukautta ylenevässä spiraalissa. Elämänhenki, joka heräsi toimintaan Aurinkokaudella, tulee tekemään tärkeimmän työnsä sitä vastaavalla Venuskaudella, ja jumalallisen hengen tärkein vaikutus tulee olemaan voimakkaimmillaan Vulkanuskaudella, koska se herätettiin sitä vastaavalla Saturnuskaudella.
Hengen kolme olemuspuolta ovat toiminnassa kaiken aikaa kehityksen kuluessa, mutta jokaisen olemuspuolen pääasiallinen toiminta kehittyy määrätyllä aikakaudella, koska niiden erikoistehtävänä kulloinkin on juuri sen aikakauden työ.
Kun kolminaishenki oli kehittänyt kolminaisruumiin ja saanut sen hallintaansa mielen keskittämisen kautta, alkoi se kehittää kolminaissielua sisältäpäin. Missä määrin sielu ihmisessä on kehittynyt, riippuu siitä kuinka paljon henki on tehnyt työtä näissä ruumiissa. Tämä on selitetty siinä luvussa, jossa kuvataan kuoleman jälkeisiä kokemuksia.
Se osa, jossa ego on tehnyt työtä tunneruumiissa, muuttuu tunnesieluksi ja sulautuu lopulta ihmisen henkeen, jonka erikoiskäyttöväline tunneruumis on.
Se osa, jossa elämän henki on tehnyt työtä eetteriruumissa, tulee älysieluksi ja rakentaa elämänhengen, koska tämä puoli kolminaishengessä vastaa eetteriruumista.
Sitä osaa, jossa Jumalallinen henki on tehnyt työtä kiinteässä ruumiissa, kutsutaan tietoiseksi sieluksi ja yhdistyy lopulta Jumalalliseen henkeen, koska kiinteä ruumis on sen aineellinen ilmaisu.
Tietoinen sielu kasvaa tekojen, ulkonaisten vaikutusten ja kokemusten kautta.
Tunnesielu kasvaa toiminnan ja kokemusten aiheuttamien tunteiden ja mielialojen kautta.
Älysielu, joka on näiden kahden välittäjä, kasvaa muistin kautta yhdistämällä menneet ja nykyiset kokemukset ja niistä johtuneet tunteet aiheuttaen "myötätuntoa" tai "vastenmielisyyttä." Ne eivät voisi säilyä ilman muistia, koska kokemuksista aiheutuvat tunteet yksinään ovat lyhytaikaisia.
Involuution aikana henki edistyi rakentamalla ruumiita, mutta kehityksen edistyminen riippuu sielun kehittymisestä – ruumiiden muuttumisesta sieluksi. Sielu on niin sanoaksemme ruumiin ydinolemus, sen voima ja kyvyt. Sitten kun ruumis on rakennettu täydelliseksi näiden vaiheiden ja aikakausien aikana, sielu irtautuu siitä täydellisesti sulautuen yhteen niistä hengen kolmesta osasta, joka sen alkujaan loi, joten:
Tietoinen sielu sulautuu Jumalalliseen henkeen Jupiterkauden seitsemännellä kierroksella.
Älysielu sulautuu Elämän henkeen Venuskauden kuudennella kierroksella.
Tunnesielu sulautuu Ihmisen henkeen Vulkanuskauden viidennellä kierroksella.
Luova sana
Järki on hengen tärkein välikappale ja luomistyössä sen käyttämä erikoistyöväline. Henkevöityneen ja täydellisen kurkkutorven puhe on luovaa Sanaa, mutta täydellinen äly päättää väreilyjen muodon ja määrän ollen siten ratkaiseva tekijä. Mielikuvitus tulee olemaan henkevöitynyt kyky, joka ohjaa luomistyötä.
Nykyään ollaan taipuvaisia suhtautumaan mielikuvitukseen kevytmielisesti, kuitenkin se on yksi tärkeimpiä tekijöitä sivistyksessämme. Jos mielikuvitusta ei olisi, olisimme vieläkin alastomia villi-ihmisiä. Mielikuvitus suunnitteli talomme, vaatteemme, kulkuvälineemme sekä tiedon- ja energiansiirron. Jos keksijöillä, jotka tekevät parannuksia, ei olisi käytettävänään älyä ja mielikuvitusta, joilla luoda mentaalisia kuvia, ei parannuksista koskaan tulisi konkreettisia. Nykyisenä materialistisena aikanamme ei ilmene pienintäkään yritystä kätkeä sitä halveksuntaa, jolla mielikuvitusta yleensä käsitellään. Kukaan ei tunne tätä painostusta terävämmin kuin keksijät. Heitä tavallisesti pidetään "omituisina" ja kuitenkin he ovat päätekijöitä fyysisen maailman voittamisessa sekä yhteiskunnallisten olosuhteittemme nostamisessa nykyiseen tilaan. Jokainen henkinen tai aineellinen parannus on ensin kuviteltava mahdollisuutena ennen kuin siitä voi tulla todellisuutta.
Tutkimalla kuviota 1 tämä asia tulee selväksi. Siinä verrataan ihmisen eri käyttövälineiden toimintaa stereoskooppiin. Järki vastaa linssiä stereo-optikuvassa. Se on se kokoava polttopiste, jonka kautta hengen kehittämät aatteet heijastuvat aineelliseen maailmaan. Ensin ne ovat vain ajatusmuotoja, mutta kun ihmisen halu toteuttaa kuvitellut mahdollisuudet saattaa hänet työskentelemään fyysisessä maailmassa, tulee niistä niin sanottuja konkreettisia "todellisuuksia".
Nykyään järki ei ole niin terävä, että se kykenisi selvästi ja täsmällisesti toteuttamaan hengen esittämää kuvaa. Se ei ole tarkka, vaan antaa himmeitä ja hämäriä kuvia. Sen tähden on välttämätöntä löytää ensimmäisten luonnosten puutteellisuudet ja luoda uusia mielikuvia ja aatteita kunnes hengen ajatusaineessa esitetty kuva on muodostettu fyysiseen aineeseen.
Parhaimmassa tapauksessa kykenemme järkemme kautta muotoilemaan sellaisia kuvia, jotka koskevat muotoa, koska ihmisen henki alkoi kehityksensä vasta Maakaudella, joten se on nyt muodon tasolla eli "kivennäisasteella." Sen tähden toimintamme on rajoittunut muotoihin, kivennäisiin. Mielikuvituksemme avulla voimme keksiä tapoja ja keinoja, joilla muokata kivennäismuotoja kolmessa alimmassa luonnonvaltakunnassa, mutta voimme vaikuttaa vähän, jos ollenkaan, eläviin muotoihin. Voimme kyllä oksastaa elävää puuta tai siirtää elävän osan elävästä ihmisestä tai eläimestä toiseen, mutta se ei ole elämä, jota käsittelemme; se on ainoastaan muoto. Muutamme olosuhteita, mutta elämä, joka jo asui muodossa, jatkaa toimintaansa edelleen. Ihminen ei kykene luomaan elämää, ennen kuin järki tulee eläväksi.
Jupiterkaudella järki elävöityy sen verran, että ihminen voi kuvitella muotoja, jotka elävät ja kasvavat, kuten kasvit.
Venuskaudella, kun hänen järkensä on saanut "tunnetta," hän voi luoda eläviä, kasvavia ja tuntevia olentoja.
Kun hän Vulkanuskauden lopussa saavuttaa täydellisyyden, hänen on mahdollista "kuvitella" olentoja, jotka elävät, kasvavat, tuntevat ja ajattelevat.
Elonaalto, joka on nyt ihminen, alkoi kehityksensä Saturnuskaudella. Älyn Herrat olivat silloin ihmisiä. He työskentelivät ihmisen kanssa tällä aikakaudella, kun ihminen oli kivennäistilassa. Heillä ei enää ole mitään tekemistä alempien luonnonvaltakuntien kanssa, vaan heidän koko työnsä kohdistuu ihmisen kehitykseen.
Eläinten kivennäiselämä alkoi Aurinkokaudella. Arkkienkelit olivat silloin ihmisiä ja sen tähden he ohjaavat eläinkuntaa sen kehityksessä, mutta heillä ei ole mitään tekemistä kasvien ja kivennäisten kanssa.
Kasvien kivennäiselämä alkoi Kuukaudella. Enkelit olivat silloin ihmisiä ja sen tähden he ohjaavat kasvikunnan elämää saavuttamaan ihmisasteen, mutta heillä ei ole mitään tekemistä kivennäisten kanssa
Nykyinen ihmiskunta työskentelee sen elonaallon auttamisessa, joka alkoi kehittyä Maakauden aikana ja joka nyt elävöittää kivennäiset. Työskentelemme nykyisin sen hyväksi mielikuvituksemme avulla antamalla sille muodon. Valmistaessamme siitä laivoja, siltoja, rautateitä, taloja jne.
Jupiterkaudella ohjaamme kasvikunnan kehitystä, koska nykyinen kivennäiskunta tulee silloin olemaan kasvikunnan kaltainen, ja meidän täytyy silloin työskennellä sen hyväksi niin kuin enkelit nykyisin työskentelevät kasvikunnassa. Mielikuvituksemme on silloin niin kehittynyt, että kykenemme sekä luomaan muotoja, että myös antamaan niille elinvoimaisuuden.
Venuskaudella nykyinen kivennäiselonaalto on kehittynyt askeleen eteenpäin ja silloin me työskentelemme eläinten hyväksi niin kuin arkkienkelit tekevät nyt – antavat niille eläviä ja tuntevia muotoja.
Vihdoin Vulkanuskaudella on etuoikeutenamme antaa niille järjen siemen samoin kuin Älyn Herrat antoivat sen meille. Nykyiset kivennäiset tulevat olemaan Vulkanuskauden ihmiskunta. Ihmiskunta on kulkenut enkelien ja arkkienkelien kehitysten läpi ja saavuttanut asteen, joka on hieman korkeammalla kuin nykyiset Muodon Herrat, sillä kuten muistamme, mikään ei koskaan ole tarkkaa entisen kertaamista, vaan spiraalikulusta johtuen progressiivista paranemista.
Ihmisen henki sulautuu Jumalalliseen henkeen Jupiterkauden lopussa, elämänhenki Venuskauden lopussa ja täydellistynyt järki, joka käsittää kaiken seitsemän aikakauden aikana kootun olemuksen, sulautuu Jumalalliseen henkeen Vulkanuskauden lopussa. (Tämä ei ole ristiriidassa sen aikaisemmin sanotun kanssa, että tunnesielu sulautuu ihmisen henkeen Vulkanuskauden viidennellä kierroksella, koska silloin se on yhtä Jumalallisen hengen kanssa.)
Tämän jälkeen seuraa pitkä subjektiivisen toiminnan aika, jolloin neitseellinen henki omaksuu kaikkien seitsenkertaisten aikakausien ilmennysten hedelmät. Sitten se liittyy Jumalaan, josta se on lähtöisin ilmestyäkseen taas uudelleen yhtenä Hänen loistavista auttajistaan uuden luomispäivän aamuna. Menneen kehityskauden aikana uinuvat mahdollisuudet ovat muuttuneet dynaamisiksi voimiksi. Neitseellinen henki on kehittänyt sielunvoiman ja luova älyn pyhiinvaellusmatkansa tuloksena aineessa. Se on kehittynyt kykenemättömyydestä kaikkivaltiuteen ja tietämättömyydestä kaikkitietoisuuteen.