Krishnan universaalisuus

Intialaisesta Bhagavata Puranasta, X skandhan kohdat 13–14

Kun asura Agha oli tapettu, Krishna meni tovereineen joen rannalle ja sanoi:

”Meidän on nälkä, ja hetki on myöhäinen. Syökäämme ja antakaamme vasikoiden juoda vettä ja käydä laitumella läheisillä niityillä.”

Paimenpojat ottivat esiin ruokansa ja kattoivat ruuan lautasille. Sillä aikaa, kun he söivät, vasikat hajaantuivat. Paimenet tulivat huolestuneiksi ja aikoivat nousta, mutta Krishna esti heitä sanoen löytävänsä vasikat. Hän jätti toverinsa ja lähti etsimään. Brahma, joka korkeista taivaistaan oli ihmetellen nähnyt kaikki Krishnan teot, halusi saada vielä todistuksen tämän jumalallisista kyvyistä. Saatuaan tilaisuuden hän siirsi vasikat ja paimenpojat turvalliseen paikkaan ja hävisi näkyvistä. Krishna ei löytänyt vasikoita, ja palattuaan hän ei löytänyt tovereitaan. Silloin hän ymmärsi, että se oli Brahman työtä. Brahman ja paimenpoikien äitien mieliksi hän tuli yhtä moneksi vasikaksi ja yhtä moneksi paimenpojaksi, aivan niiden kokoisiksi ja muotoisiksi pienintä yksityiskohtaa myöten. Äidit luulivat saaneensa poikansa ja kiintyivät heihin entistä enemmän. Lehmät luulivat saaneensa vasikkansa, ja heidän hellyydellään ei ollut mitään rajoja.

Krishna jatkoi monien osiensa näyttelemistä yhden vuoden. Kun oli enää viisi tai kuusi päivää jäljellä vuoden loppuun, niin Balarama näki eräänä päivänä lehmien käyvän laitumella Govardhanan kukkulalla ja vasikoiden jonkun matkan päässä lähellä Vrajaa. Äkkiä lehmät saivat hellyyden puuskan ja henkeään pidättäen syöksyivät vasikkoittensa luokse – nekin, jotka olivat aivan hiljakkoin uudestaan poikineet – ja hyväilivät niitä kaikin tavoin. Vanhemmat paimenet eivät voineet hillitä niitä vaikka kuinka olisivat koettaneet. He olivat häpeissään ja suutuksissaan. Mutta kun he itse lähestyivät vasikoita ja omia poikiaan, niin heidän suuttumuksensa muuttui syväksi rakkaudeksi.

Balarama ajatteli hetkisen. ”En koskaan ennen ole nähnyt tuollaista rakkautta vasikoita kohtaan, jotka jo kauan sitten ovat vierotetut. Vrajan ihmiset rakastavat yhä enemmän ja enemmän omia poikiaan, niin kuin he muinoin rakastivat Krishnaa. Tuntuu siltä, kuin nämä vasikat eivät enää olisi Rishien ruumistumia ja niitä vartioivat paimenpojat eivät enää olisi deevojen ruumistumia. Ne ovat kaikki sinun näköisiäsi, oi Krishna! Mikä on salaisuus, joka tähän piilee?” Krishna selitteli Ramalle, mitä oli tapahtunut. Brahma ilmestyi, kun hänen mittansa mukaan oli kulunut pieni ajanrahtunen. Hän näki pojat, hän näki vasikat. Hän ei voinut erottaa toisistaan niitä, jotka hän oli asettanut oman mayansa alaisiksi, ja niitä, jotka Krishnan maya oli luonut. Sumunpimeyden voittaa yönpimeys. Kiiltomadon valo häviää päivänvalon tieltä. Brahma, joka oli aikonut pettää Krishnan, oli itse tullut petetyksi. Seuraavana hetkenä Brahma näki vasikoilla ja pojilla kullakin neljä kättä, jumalalliset aseet ja kaikki jumalalliset voimat. Säteillen he loistivat. Brahmaa hämmästyi, tyrmistyi. Toinnuttuaan hän näki taas Sri Krishnan yksinään etsivän vasikoita ja poikia Vrindavanassa. Hän lankesi Krishnan jalkoihin yhä uudestaan, hänen neljä päätään kruunuineen vieri maata pitkin, ja kyyneleet silmissä hän ylisti Krishnaa.

”Ainoastaan se, joka pysyy elossa etsien Sinun suosiotasi, kestäen oman karmansa vaikutukset kuten luonnollista asiaa ja totellen Sinua sydämessään, sanoissaan ja ruumiissaan, voi periä vapautuksen.”

Parikshit kysyi: ”Kuinka Vrajan kansa saattoi rakastaa Krishnaa enemmän kuin omia poikiaan?”

Suka vastasi:

”Itse, oi kuningas, on kaikista rakkain – eivät omat pojat eikä rikkauskaan ole niin rakkaita. Sen vuoksi, oi kuningas, ihmiset rakastavat itseään enemmän kuin poikiaan, rikkauttaan tai kotiaan. Ne, jotka pitävät ruumistaan omana atmanaan eli itsenään, rakastavat tuota ruumista enemmän kuin mitään muuta.

Mutta ruumis on rakas ainoastaan sen tähden, että se kuuluu itseen. Se ei voi olla yhtä rakas kuin itse on. Sillä kun ruumis kuluu loppuun, niin elämänhalu on yhä voimakas. Sen vuoksi atma eli itse on kaikille olennoille rakkain ja koko tämä maailmankaikkeus on olemassa tuon itsen takia.

Tiedä, että tämä Krishna on kaikkien itsien Itse, kaikkien atmaiden atma. Maailman hyväksi hän mayan avulla saa aikaan, että hänellä näyttää olevan ruumis. Ne, jotka Krishnan tuntevat, tietävät, että kaikki liikkuvaiset ja liikkumattomat olennot ovat vain Hänen muotojaan ja ettei mitään muuta ole olemassa.

Kaikkien olioiden äärimmäinen todellisuus on olemassaolo. Krishna on itse olemassaolon todellisuus. Sen vuoksi ei Krishnan ulkopuolella ole mitään.”

Tähän päättyy Krishnan Kumara lila. Pouganda lila on alkamassa. (Kumara on alle viisivuotias poika, Pouganda on poikaiässä 5. ja 16. ikävuoden välillä). [Lila= jumalallinen peli tai leikki]

Tietäjä — heinä-elokuu 1914

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.

Jumalallinen rakkaus

Intialaisesta Bhagavata Puranasta, X skandhan kohta 23

Krishna vaelsi kaukaiseen metsään ajaen kumppaniensa kanssa karjaa. Kesäaurinko hehkui kuumasti ja puut antoivat varjoa. ”Katsokaa, oi toverit”, sanoi Krishna, ”kuinka yleviä ovat nämä puut mieleltään. Ne elävät muiden puolesta. Ne itse kärsivät tuulta ja sadetta, aurinkoa ja pakkasta, mutta ne suojelevat meitä niiltä. Ne eivät tuota pettymystä. Ne uhraavat lehtensä, kukkansa, hedelmänsä, varjonsa, juurensa, kaarnansa, tuoksunsa, nesteensä, tuhkansa, nuppunsa ja kaikkensa. Kaikista elävistä olennoista ainoastaan niiden elämä on oikea, jotka tekevät muille hyvää elämänsä, rikkautensa, viisautensa ja sanojensa avulla.”

Paimenpojille tuli nälkä, ja he valittivat Ramalle ja Krishnalle. Krishna sanoi: ”Bramiinit suorittavat Angirassa uhrimenoja. Ottakaa meidän nimemme, ja pyytäkää heiltä ruokaa.”

Paimenet tekivät niin kuin heitä oli käsketty, mutta bramiinit eivät huomanneet heitä. Ahtaat olivat heidän halunsa, jotka eivät ulottuneet taivasta pitemmälle. Mutta siitä huolimatta he suorittivat monimutkaista karmaa. Tietämättömyydessään he pitivät itseään viisaina. Uhraaminen oli heille kaikki kaikessa, mutta he halveksivat uhrimenojen herraa, Parama Purushan suoranaista ilmennystä. He pitivät Krishnaa tavallisena ihmisenä, ja bramiineina he luulivat olevansa hänen yläpuolellaan. He eivät myöntäneet, eivätkä kieltäneet. Paimenet palasivat tyhjin toimin Krishnan ja Raman luo. Krishna hymyili ja pyysi heitä menemään bramiinien vaimojen luo. He menivätkin. Bramiininaiset olivatkin kuulleet Krishnasta ja ikävöivät saada nähdä häntä. Välittämättä miestensä, veljiensä, poikiensa ja ystäviensä vastalauseista he kiiruhtivat Krishnan luo ja kantoivat kulhoissa kaikenlaisia ruokia. Korvat olivat kuulleet, nyt silmät näkivät. Eikä kauan kestänyt, ennen kuin bramiininaiset syleillen Krishnaa unohtivat murheensa.

Tietäen, että naiset olivat heittäneet kaikki halunsa saadakseen nähdä Atman, Krishna sanoi hymyillen: ”Tervetuloa, oi ylevämieliset, istukaa mukavasti! Mitä voimme tehdä teille? On soveliasta, että olette tulleet katsomaan meitä. Minä olen Atma, ja sen vuoksi se, jota eniten rakastetaan. Ne, jotka pitävät lukua Atmastaan eli itsestään, tuntevat ehdotonta ja heikkenemätöntä antaumusta minua kohtaan. Pranat, Buddhi, Manas, sukulaiset, ruumis, vaimo, lapset ja aarteet, kaikki ne tulevat kalliiksi Itsen eli Atman takia. Mikä voi sen vuoksi olla Atmaa kalliimpi? Nyt, kun olette nähneet minut, menkää takaisin miestenne luo. Heidän pitää suorittaa uhrit teidän avullanne.”

Bramiininaiset vastasivat: ”Ei ole oikein, Herra, että puhut meille niin julmasti. Peruuta sanasi! Olemme etsineet turvaa sinun jaloissasi ja heittäneet pois kaikki ystävät, jotta voisimme päällämme kantaa sinun jaloistasi lähteneen tulasin lehtien seppelettä. Miehemme, vanhempamme, poikamme, veljemme ja ystävämme eivät tahdo ottaa meitä takaisin, ja kuka muu voisi? Oi salli, sinä kaikkein vihollisten voittaja, ettei meillä ole muuta turvapaikkaa kuin sinut.”

Sri Krishna vastasi: ”Miehenne eivät kanna pahaa mieltä teitä vastaan. Minun käskystäni kaikki ihmiset, Deevatkin, joiden kunniaksi uhrit toimitetaan, hyväksyvät käytöksenne. Suoranainen yhteys ei ole rakkaudelle välttämätön. Ajatelkaa minua koko sydämellänne, niin te pian minut saavutatte.”

Tietäjä — joulukuu 1914

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.

Englanninkielinen teksti:

https://www.gutenberg.org/files/39442/39442-h/39442-h.html#the-tenth-skandha