Enni Unkila

BAHÁ'I

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Saarn. 3:1-2, 11

Ihmiskunnan historiaa tarkasteltaessa voidaan nähdä eri ajanjaksoja, joiden elämään ja tapahtumiin on syvimmin luonut leimansa jonkin suuren profeetan alkuun panema ja ilmaisema perusajatus. Se on ajatus kaikkea ohjaavasta ja valvovasta maailmankaikkeuden voimasta, jota on ruvettu kutsumaan Jumalaksi, ja profeetta on ollut henkilö, joka kaikista muista aikalaisistaan poiketen on selvimmin ja voimakkaimmin tajunnut Jumalan olemassaolon ja tuonut julki sen kunkin aikakauden ihmisten vastaanottokyvyn mukaisin ilmaisuin. Hänen välittämänsä Jumalan käskyt ovat muovanneet aikakauden elämää, mutta aikojen kuluessa käskyjen noudattaminen on lyöty laimin ja ilmaisijan ajatusten sisin henkinen voima unohdettu, niin että on ryhdytty kiistelemään toisarvoisista asioista ja jakauduttu mitä moninaisimmiksi lahkokunniksi. Niinpä tällä hetkellä on maailmassa olemassa eri aikakausina syntyneiden uskontojen haarautumia ja lahkoutumia noin viisitoistatuhatta.

Suurimpien nyt olemassa olevien ilmoitettujen uskontojen syntymisen katsotaan olevan ihmiskunnan suurimpia tapahtumia. Ne ovat jakaneet historian suurin piirtein eri ajanjaksoihin, joiden mukaan on esim. sopeutettu ajanjakson ajan laskeminen kuten ovat nyt yleisesti sovelletut kristillinen ja muhamettilainen ajanlasku.

Kullakin ilmoitetulla uskonnolla on ollut perustajansa, profeettansa, joka on aina joutunut edellisen profeetan kannattajien taholta vainotuksi, karkotetuksi, kidutetuksi, mestatuksi, ristiinnaulituksi ja kannattajat joutuneet marttyyreiksi. Yhteistä on myös, että he ovat ennustaneet uudesta heidän jälkeensä tulevasta profeetasta, joka täydentäisi heidän työtään, kun aika olisi siihen otollinen.

1700-luvun lopulla olivat raamatun ja koraanin ennustusten tulkitsijat tulleet vakaasti siihen tulokseen, että 1800-luvun puolivälissä oli maailmaan ilmestyvä uusi profeetta. Kristinuskon mukaan tulkittiin Kristuksen tulevan uudelleen, ja muhamettilaiset odottivat Mihdin (Mandi) profeetta Muhammedin ennustuksen mukaan tulevan juuri samoihin aikoihin.

Vuonna 1844, joka vuosi oli monien ihmiskunnan kehitykseen suuresti vaikuttaneiden tapahtumien vuosi, ilmoitti persialainen, profeetta Muhammahin sukuun kuuluva nuori mies Ali Muhammad, että hän oli ennustettu profeetta, mutta ilmoitti samalla, että vasta hänen jälkeensä tulee uusi suuri profeetta, jonka tuloa hän edeltää, kuten Johannes oli edeltänyt Jeesuksen tuloa. Hän otti nimekseen Báb, mikä merkitsee Portti. Hän sai paljon kannattajia, sillä hänen opetuksensa ja viehättävä käyttäytymisensä vetosivat suuresti ihmisiin. Maata hallitsi itsevaltias hallitsija, ja muhamettilaiset papit pitivät kehittymättömissä yhteiskunnallisissa oloissa elävää kansaa lujasti otteessaan. Papit ja oppineet ryhtyivät vainoamaan Bábia ja hänet vangittiin, kuljetettiin vankilasta vankilaan ja mestattiin 31-vuotiaana vuonna 1850. Hänen kannattajiaankin vainottiin. Heidän joukossaan oli myös joitakin pappeja. Näissä vainoissa kärsi noin kaksikymmentätuhatta miestä, naista ja lasta marttyyrikuoleman.

Bábin kannattajiin liittyi myös valtion ministerin poika Mirzá Husayn 'Alí, joka oli syntynyt vuonna 1817. Hänenkin sukunsa kuului muhamettilaisten keskuudessa suuresti arvostettuun profeetta Muhammadin sukuun. Hänet vangittiin babilaisena ja siitä alkoi hänen koko loppuelämänsä kestänyt vankeus ja lopuksi maastakarkoitus.

Vuonna 1863 ollessaan vankina Bagdadissa Mirzá Husayn 'Alí julisti olevansa Bábin ennustama profeetta, jonka tuloa myös aikaisemmat profeetat olivat ennustaneet. Hän otti nimekseen Bahá'u'lláh (Jumalan kirkkaus).

Bagdadista hänet perheineen ja kannattajineen karkotettiin Konstantinopoliin ja Adrianopoliin ja lopuksi sieltä Palestiinaan Akkan vankilakaupunkiin, jonne oli sijoitettuna laajan Turkin valtakunnan alueelta kaikkein pahamaineisimpia rikollisia. Siellä hän joutui viettämään loppuelämänsä eli vuoteen 1893 asti. Vankeustuomiota ei koskaan peruutettu, mutta viimeiset vuotensa hän sai kuitenkin viettää erään varakkaan henkilön talossa.

Bahá'u'lláh ei käynyt koskaan koulua eikä opiskellut missään korkeakoulussa. Kuitenkin hänen tietonsa olivat vertaansa vailla ja jo hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan hänen isänsä virkatoverit ja ulkomaalaiset lähettiläät keskustelivat hänen kanssaan mitä erilaisimmista asioista. Kun hänen isänsä kuoli, tarjottiin hänelle persialaisen tavan mukaan isänsä jättämää ministerin virkaa, mutta hän kieltäytyi. Silloinen pääministeri sanoi: "Jättäkää hänet itsekseen. Sellainen asema on hänelle arvoton. Hänellä on mielessään jokin korkeampi aikomus. En voi häntä ymmärtää, mutta olen vakuuttunut, että hänet on kohtalo määrännyt johonkin korkeaan asemaan. Hänen ajatuksensa eivät ole meidän ajatustemme kaltaisia. Jättäkää hänet yksinään."

Bahá'u'lláh on selvittänyt oppinsa monissa persian- ja arabiankielisissä kirjoituksissa, joita säilytetään Haifassa sijaitsevassa arkistorakennuksessa. Ensi kertaa ilmoitettujen uskontojen historiassa tapahtuu niin, että uskonnon perustajan sanatarkat ja omakätiset kirjoitukset ovat säilyneet ja ovat tutkijain tarkistettavissa.

Testamentissaan Bahá'u'llah määräsi vanhimman poikansa 'Abdu'l-Bahán uskonsa täysivaltaiseksi tulkitsijaksi ja kehittäjäksi. Hänen nimensä merkitseee Bahán palvelija.

'Abdu'l-Bahá matkusteli vuosisadan alkupuolella laajalti Euroopassa ja myös Amerikan Yhdysvalloissa levittäen bahá'i-uskoa ja määräsi edelleen testamentissaan vanhimman tyttärensä pojan Shoghi Effendin uskon suojelijaksi ja kehittäjäksi. Hänen toimintansa kesti vuodesta 1921 vuoteen 1957, jonka jälkeen bahá'i uskon hallintojärjestelmä on kehittynyt perustajien antamien ohjeiden mukaan kautta maailman levinneeksi lujaksi järjestelmäksi.

Uskon suojelija Shoghi Effendi kirjoittaa: "Vaikka tämä uskonto onkin versonut si'iitti-islamilaisuudesta, ja vaikka sen kehityksen varhaisvaiheessa sekä muhamettilaisuuden että kristinuskon seuraajat pitivät sitä mitättömänä lahkona, aasialaisena kulttina tai muhamettilaisuuden haarautumana, se nyt osoittaa yhä lisääntyvässä määrin oikeutensa tulla tunnustetuksi, ei yhtenä niiden uskontunnustusten joukkoon lisättynä uskonnollisena järjestelmänä, jotka monien sukupolvien ajan ovat hajaannuttaneet ihmiskuntaa ja synkentäneet sen kohtalaita, vaan pikemminkin niiden ikuisten totuuksien uutena ilmaisuna, jotka sisältyvät kaikkiin entisiin uskontoihin, yhdistävänä voimana, joka valaa näiden uskontojen seuraajiin uutta henkistä tarmoa, täyttää heidät uudella toivolla ja uudella rakkaudella 'ihmiskuntaa kohtaan, innoittaa heitä uudella näkemyksellä heidän uskonnollisten opinkappaleittensa perusykseydestä ja paljastaa heidän silmäinsä eteen sen loistavan päämäärän, joka ihmisrotua odottaa.

Bahá'u'lláhin ilmoittama perusperiaate on, niin hänen seuraajansa vakaasti uskovat, että uskonnollinen totuus ei ole ehdoton vaan suhteellinen, että Jumalallinen Ilmaiseminen on jatkuva ja kehittyvä tapahtuma, että kaikki maailman uskonnot ovat jumalallista alkuperää, että niiden perusperiaatteet ovat täydellisessä sopusoinnussa keskenään, että niiden pyrkimykset ja tavoitteet ovat yksi ja sama, että niiden opetukset ovat vain saman totuuden eri puolia, että niiden toiminnat ovat toisiaan täydentäviä, että ne eroavat toisistaan vain oppiensa epäolennaisissa osissa ja että niiden opetukset edustavat inhimillisen yhteiskunnan henkisen kehityksen toisiaan seuraavia asteita."

Bahái'-uskonto ponnistelee muun muassa seuraavien periaatteiden toteuttamiseksi:

Ihmiskunnan ykseys.

Totuuden itsenäinen tutkiminen.

Kaikkien uskontojen perusta on sama.

Uskonnon tulee saada aikaan sopusointua.

Uskonnon sopusointu tieteen ja järjen kanssa.

Miehen ja naisen yhdenvertaisuus.

Kaikista ennakkoluuloista luopuminen.

Yleismaailmallinen rauha.

Yleismaailmallinen kieli.

Yleismaailmallinen koulutus.

Taloudellisten pulmien henkinen ratkaisu.

Kansainvälinen oikeuslaitos.

Bahá'i-uskolla oli vuonna 1970 keskuksia jo yli 300 maassa. Suomessa on olemassa Kansallinen Henkinen Hallintoneuvosto, joka johtaa ja yhdistää maassamme toimivaa bahá'i-työtä. Helsingissä, Lahdessa, Tampereella ja Turussa on oma paikallinen Henkinen Hallintoneuvosto, joka voidaan perustaa sellaiselle paikkakunnalle, missä on vähintään 9 bahá'ita. Kaikkiaan 20 paikkakunnalla Suomessa asuu bahá'ita ja yhä useammat nuoret ovat kiinnostuneita siitä.

Elonpyörä 1971 n:o 2


Suomen bahá'í-yhteisön sivusto


Etusivu

Eri uskonnot