Rauha kaikille maailmoille!
Teosofisen Seuran sinetti
Symboli on jonkin käsitteen näkyvä vertauskuva. Tällaiset vertauskuvat ovat yhtä vanhoja kuin ihmiskuntakin.
Jokaisella tieteellä, kauppahuoneella ym. laitoksella ovat omat vertauskuvansa.
Symbolin tarkoituksena on lyhyen ja helposti tajuttavan merkin avulla esittää jokin käsite niillekin ihmisille, jotka puhuvat eri kieltä. Niinä aikoina, jolloin kirjaimet ja kirjoitustaito vielä olivat tuiki tuntemattomat, olivat tällaiset vertauskuvat erittäin suuresta arvosta. Silloin käytettiin niin paljon symboleja, että niistä aikaa voittaen kehittyi kokonainen symbolikirjoitus. Kaikki vanhat muistomerkit ja muinaisajan jäännökset todistavat tätä; näinä aikoina oli jokaisella käsitteellä oma vertauskuvansa. Erittäinkin olivat nämä symbolit hyvin yleiset uskonnoissa. Se syvä uskonto, joka jo silloin oli olemassa, vaikka ani harvat sen tunsivat siitä syystä että ihmiset eivät olleet siinä määrin kehittyneet ja kypsyneet että he kokonaisuudessaan olisivat olleet valmiit vastaanottamaan "viisauden oppia", oli ympäröity ikään kuin jollakin suojamuurilla, jonka symbolit tekivät. On sanottu, että jokaisen symbolin avaamiselle eli tuntemiselle löytyy seitsemän avainta, tämä kuvaa luonnon ja ihmisen seitsemänkertaisuutta. Sellaisia ovat fysiologiset, tähtitieteelliset, kosmiset, sielulliset, älylliset, henkiset ja jumalallisen eli välittömän vastaanottamiskyvyn avaimet. Mutta yhtäläisyyden lain mukaisesti pitää myös jokaista avainta kääntää seitsemän kertaa ennen kuin symboli voi tulla avatuksi, tunnetuksi.
Sellaisia symboleja ovat ympyrä, kolmio, risti, viisikärkinen tähti ym. joiden selvitystä en nyt voi ruveta esittämään. Puhun ainoastaan Teosofisen Seuran sinetistä, joka myös on symbolikuva. Tähän seuraan kuuluu monenlaisia kansoja ja heimoja. Jos kelle on tällainen symboli tarpeen vaatima, on se juuri tälle seuralle. Sen tähden on seura ottanut yllä olevan vertauskuvan omaksi tunnusmerkikseen; sen kautta ja avulla tuntevat kaikki totuudenetsijät toinen toisensa, vaikka he toistensa kieltä eivät laisinkaan ymmärtäisi.
Teosofisen Seuran merkki on tähän painettu. Ottakaamme siis selvää siitä
mitä tuo kuvio merkitsee.
Siinä on seitsemän eri kuviota, liitettynä yhdeksi merkiksi. Ne ovat:
1. kaksi yhteenliitettyä kolmiota,
2. kaksi yhteenliitettyä kolmiota,
3. niiden keskellä risti, nk. Crux ansata;
4. pyrstöään pureva käärme,
5. käärmeen pään yläpuolella "svastika",
6. ympäryskirjoitus (Seuran tunnuslause) sekä
7. kuvion yläpuolella sana AUM.
Kuvion synty. Tämä johtuu siitä sinetistä, jota yksi Seuran
perustajista, H. P. Blavatsky, käytti ennen Teosofisen Seuran
perustamista. Se muodosti kuusikärkisen tähden, jota ympäröi käärme;
kuviossa oli rouva Blavatskyn nimikirjaimet, ansata-ristin asemesta, ja
kreivillinen kruunu Veda-sanan paikalla.
Kolmiot. Kaikki ilmennys maailmassa on kolmenlaisesta alkuaineesta:
henki, aine ja se, mikä niitä yhdistää, "Fohat" eli elämänvoima. Tätä
kolminaisuutta osoittaa kolmio. Kaksi kolmiota osoittavat makro- ja
mikrokosmosta: yksi niistä on valkoinen, toinen musta; nämä yhdessä
muodostavat kuusikärkisen tähden. Euroopassa sitä kutsutaan "Salomonin
sinetiksi;" Intiassa "Vishnun merkiksi". Ylempi, valkoinen kolmio
merkitsee henkeä, ja alempi, tumma kuvaa ainetta. Kolmion yläkärki kuvaa
hengen pyrkimystä ikuiseen henkeen; kaksi muuta valkoista kärkeä
kuvaavat hengen laskeutumista aineeseen. Kolmiot ovat yhteen liitetyt
siitä syystä että ilmenneen luonnon kaksinaisuutta ei voi osittaa.
Jokaisessa aineen atomissa on myös sen henkinen atomi. Sen tähden
kolmiot kuvaavat myös luonnon kahta vastakkaisuutta: hyvää ja pahaa,
päivää ja yötä, pimeyttä ja valkeutta, miehistä ja naisellista, vapauden
ja orjuuden, kuuman ja kylmän prinsiippejä, eli kaikkia niitä
vastakkaisuuksia, joita ilman ei minkäänlainen kehitys ole mahdollinen.
Kaikki on olemassa ainoastaan sen vastakkaisuuden takia: valo pimeyden,
vapaus vapaudettomuuden ja hyvä pahuuden kautta. Jos tämä
maailmankaikkeuden kaksinaisuus tulisi häirityksi, lakkaisi kaikkeus
olemasta. Niin kuin Eliphas Levi sanoo: "Jos kiusaajan kilpi ei
vastustaisi arkkienkeli Mikaelin keihästä, niin enkelin voima katoaisi
tyhjään avaruuteen; ja jos vastakkaisessa tapauksessa Mikaelin jalka ei
pitäisi kiusaajan voimaa alamaisuudessa silloin kun se yrittää nousta
ylös, niin kiusaaja karkottaisi jumalan ja itsekin häviäisi Korkeimman
käsittämättömään avaruuteen."
Tämä on länsimaalaisten kansojen käsitys. Itämaalaisten Purânat selvittävät sen näin: tämä kuvaa makrokosmoksen kahdenlaista kolminaisuutta ts. yhdeltä puolen henkeä, ainetta ja paikkaa; toiselta puolen luovaa, ylläpitävää ja hävittävää voimaa. Ylemmän kolmion kolme sivuviivaa kuvaavat:
Ensimmäinen yleismaailmallista Henkeä, järkeä ja valoa; toinen aineen peruselementtejä; ja kolmas kaikki läpäisevää iankaikkista, ääretöntä avaruutta. - Kaikki kolme ovat olemassa yhteytenä, ykseytenä ilman alkua ja loppua; ne sisältyvät ja läpäisevät toinen toisensa. Näin ne kuvaavat viisaudenopin kolminaisuutta. Tumman kolmion kolme sivua kuvaavat ilmenneen aineen kolmea pääominaisuutta, nimittäin
"rajas", toimintaa ja himoa,
"sattva", viisautta, hyvyyttä, puhtautta, valoa ja henkisyyttä sekä
"tamas" tietämättömyyttä, epäpuhtautta, pimeyttä ja katoamista.
Nämä ovat nuo luovat, ylläpitävät ja hävittävät mutta samalla jälleen uudistavat voimat, joita Puranoissa esitetään kolmena jumaluuden persoonallisuutena: Brahmâ, Vishnu ja Shiva.
Tähden kuusi kärkeä kuvaavat universumin eli paikan kuutta pääsuuntaa:
pohjoinen, etelä, itä, länsi, korkea ja matala; eli edessä, takana,
oikealla, vasemmalla, ylhäällä tai alhaalla olemista. Nämä kaikki
yhdistyvät keskipisteessä, jolla ei ole ulottuvuutta, vaan sillä on
mahdollisuus kaikkiin ulottuvuuksiin.
Kolmioita piirittävä ympyrä kuvaa "Mahakalpaa" eli "suurta aikaa" johon
loppumaton makrokosmoskin sisältyy.
Kuusi kärkeä ovat nähtävissä; seitsemättä ei voi nähdä; mutta sittenkin
täytyy löytyä seitsemäskin piste, vaikka se ei ole ilmentynyt, sillä
keskipisteettä ei voi olla mitään kuusikärkistä tähteä, yhtä vähän kuin
mitään muutakaan kuviota. Tämä näkymätön keskipiste symboloi näkymätöntä
jumaluutta, joka on olemassa omassa itsessään iankaikkisuudesta
iankaikkisuuteen; syyttömänä kaikkien syiden syynä.
Tuon kuusikärkisen tähden sisällä on kuusi pientä kolmiota. Kuusisataakuusikymmentäkuusi on mystinen luku: Joh. Ilm. 13:18. Eräässä vanhassa kirjassa selvitetään, että nämä kolmiot kuvaavat "Herraa Jumalaa", joka kohottaa päänsä ja levittää käsivartensa valtameren (aineen) yli.
Tumman kolmion yläosan ajatellaan olevan veden yläpuolella; se on hiukan vaaleampi, niin että kolmiot varjostavat toinen toistaan. Tällä kuvataan sitä, kuinka päivä muuttuu yöksi ja paha tulee hyväksi. "Meissä", sanoo Paavali, "on luonnollinen ja henkinen ihminen ainaisessa taistelussa keskenään, niin että sitä, mitä meidän pitää tehdä, emme voi, ja mitä me emme halua tehdä, sitä vaatii luonnollinen ihminen meitä tekemään".
Kolmioiden varjo kuvaa myös lausetta: "niin kuin alhaalla, niin
ylhäällä".
Valkoinen risti Crux ansata kuvion keskellä kuvaa uudestisyntynyttä,
totuutta etsivää ihmistä. Makrokosmoksen keskellä yhdistyy menneiden
ajanjaksojen henki ja aine valaistuneessa uudelleensyntyneessä
ihmisessä, joka tuntee kaiken ilmenneessä maailmankaikkeudessa, jonka
keskellä hän nyt on. Hän riemuitsee kuoleman yli ja omistaa "elämän
ristin".´
Käärme on ikuisuuden symboli. Niin kuin ikuisuus on aluton ja loputon,
samoin on sekin kehä, jota käärme kuvaa tässä asennossa, omaa pyrstöään
purevana. Se kuvaa ikuisuuden eli "luomisen" suurta kehityskautta (manvântaraa).
Se symboloi jälleensyntymistä eli reinkarnaatiota, sillä niin kuin
käärme aikakaudellisesti vaihtaa nahkaansa, samoin saa ihminenkin uuden
ruumiin joka kerta kun hän ilmestyy maailmaan.
Käärme kuvaa myös viisautta. Kaikkina menneinä aikoina oli käärme
pyhitetty viisauden voimille; Isiksen päätä kaunisti kyykäärmeen kuva.
Sitä sanotaan myös lohikäärmeeksi. Joh. Ilm. 20:2, on kirjoitettu: "Hän
otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen." Nämä sanat
kuvaavat "langenneita enkeleitä", jotka laskeutuivat maan päälle, eli
toisin sanoen: meidän henkistä Minäämme, joka yhdistyy aineeseen
(ihmisruumiiseen).
Käärmeen nahkaa peittävät suomut; ne kuvaavat erinäisiä uskontoja,
filosofioita ja taiteita, jotka ovat ainoastaan pieniä muodostelmia eli
säteenheijastuksia yhdestä ainoasta muuttumattomasta totuudesta.
"Svastikaa" kutsutaan myös hermeettiseksi ristiksi, gnostilaiseksi
ristiksi, jainaristiksi, Thorin vasaraksi ja hakaristiksi. Tämä risti
kuvaa kehityksen kulkua. Kohtisuora halkasija kuvaa laskeutuvaa henkeä,
joka jakaa aineellisen vaakasuoran viivan kahtia. Sitten kun tämä on
täytetty, alkaa sisimmän ympyrän kiertokulku eli kehitys. Svastikaa
ympäröi kaksi ympyrää: ulkopuolinen loppumaton, kaikki täyttävä ja
sisäpuolinen välttämättömyyden ympyrä, joka ympäröi neljää tunnettua
alkuainetta. Ympyröiden välissä on kolme "arupaa", eli kolme muodotonta,
henkistä alkuainetta, jotka ovat meille vielä salassa. Jos ympyrät
poistetaan, svastika kuvaa sukupuolipalvelusta.
Makrokosmisesti svastika symboloi "Luomisen vasaraa". Sen neljä
käsivartta ovat käännetyt vasemmalle kulkevina hakasina ja osoittavat
kosmisten voimien lakkaamatonta liikettä. Eräässä salaperäisessä
kirjassa kerrotaan, että tuo oikea, ylöspäin kohotettu käsivarsi kuvaa
sanaa: "Solve" (vapahda minut) ja vasen käsivarsi sanaa "Coagula"
(maasta).
Svastikaa kutsutaan itämaisissa kirjoissa "Lain pyöräksi". Tällä merkillä kuvataan vielä paljon muutakin, mikä tässä tulisi pitkäksi luetella. (Ks. lähemmin H. P. Blavatsky, Salainen oppi, II osa, sivu 114.)
Satyât nâsti paro dharma; suomeksi: Totuus on uskontoja korkeampi on
Teosofisen Seuran tunnuslause. Se on Benaresin maharaja-suvun ikivanha
vaalilause.
Tämä lause sekä sen yläpuolella oleva sana AUM eli AVM omistettiin
Seuran vaalilauseeksi vuonna 1879. "AUM" merkitsee avuksihuutoa,
siunausta, vakuutusta ja lupausta. Intiassa sitä ei saa lausua ääneen.
Sen kolme kirjainta kuvaavat kolmea voimaa: tulta, vettä ja ilmaa
(elämää, henkeä ja ainetta). Salaisten oppien mukaan nämä kolme
kirjainta merkitsevät "kolmea pyhää tulta"; sitä, mitä tämä merkki vielä
symboloi, on selitetty tässäkin kirjassa.
Seuran sinetin yläpuolella merkitsee tavu "AUM" "valon lähdettä",
henkistä aurinkoa, joka valaisee "meidän aistiemme ja himojemme
vankilaa". Tuo valon lähde on TOTUUS.
Suomentajan loppulause
Täten jätän tämän teoksen Suomen verrattain harvojen totuuden etsijöiden käsiin. Tämä teos ei ole suoranainen suomennos saksalaisesta teoksesta, niin kuin kansilehdellä mainitaan ja niin kuin ensin oli aikomukseni, vaan olen siinä myös seurannut, - koska tohtori Hartmannin kirja oli mielestäni vanhentunut, se kun painettiin jo v. 1897 - Mrs. Annie Besantin v. 1904 ilmestyneen englanninkielisen käännöksen tekstiä. Tässä työssäni on minua auttanut eräs englanninkieltä taitava teosofi, joka vertasi saksankielellä runomittaan kirjoitetun, englanninkielestä suuresti poikkeavan, XI laulun runomittaiset säkeet, sekä Neiti G. S-berg, joka väsymättömällä auliudella opasti suomentajaa englanninkielen mysteereissä. Iloni on lausua heille suurimmat kiitokset vaivannäöstänsä.
Samoin olen tähän kirjaan liittänyt saksalaisesta niteestä puuttuvia vaikeatajuisimpien säkeiden selityksiä salaisten oppien mukaan, vaikka se on jäänyt useassa paikassa mainitsematta. Olen ilmaissut ainoastaan lähteen, josta olen ammentanut.
Tätä kirjaa suomentaessani olen viettänyt elämäni nautinnollisimmat
hetket. Parasta olisin tahtonut kansalleni tarjota: mutta siitä
huolimatta olen vakuuttunut ja tiedän, että paljon puuttuu niin hyvin
kielellisessä kuin käännössuhteissakin. Vaan siitäpä syystä rohkenenkin
pyytää asiaa ymmärtäviä, että he suvaitsisivat, niin paljon kuin
mahdollista, korjata tätä teostani, että kun vastaisuudessa joku rupeaa
toista painosta tekemään saisitte kahta ehomman suomennoksen.
Kauan on vanha Intia elänyt niin kuin vahtivuorollaan nukkunut sotilas;
kauan ovat "kadonneen salaisuuden" vartijat odottaneet uusia
taistelijoita sotakentälle; nyt ne ovat astuneet taistelevien riviin ja
vanhojen sotilaiden täytyy ehdottomasti joko tulla mukaan tai
auttamattomasti jäädä takapajulle. Jokaiselle kuuluu huuto "anna aartesi
ihmisten hyödyksi ja heidän käytettäväkseen." - - -
Lopuksi sallikoon Kaikkien Voimain Voima että kukin tämän kirjan lukija, jokainen totuudenetsijä saisi siitä evästä matkan varrelle, evästä, joka jäisi hänelle pysyväksi ravinnoksi, sillä sitä evästä tämä kirja sisältää ja tarjoaa jokaiselle mitä suurimmassa määrin.
Helsingissä marraskuun 8. pnä 1905
Suomentaja
Bhagavad Gitan sisällysluettelo |
| Etusivu | Eri uskonnot |