Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Ensimmäinen keskustelu
Arjunan alakuloisuus
1. Dhritarashira puhui:
Sano minulle, oi Sanjaya, (vaunujen ohjaaja), mitä tekivät minun ja Pandun joukot, silloin kuin he Kurun pellolla taisteluun valmiina seisoivat? [1]
2. Sanjaya sanoi:
Kun prinssi Duryodhana näki Pandun sotajoukon taistelujärjestykseen asetettuna, hän astui opettajansa Dronan eteen ja lausui seuraavat sanat:
3. Katso, oi mestari, tuota mahtavaa Pandun sotajoukkoa, jonka on taisteluun järjestänyt sinun viisas oppilaasi, Drupadan poika.
4. Sankareita he ovat, mahtavia jousella ampujia, taistelussa Bhiman*1 ja Arjunan*2 veroiset; Jujudhana, Virata ja Drupada*3 suuressa sotavaunussaan*4.
5. Dhrishtaketu, Chekitâna ja tuo urhoollinen Kashin kuningas, Purujit ja Kuntibhoja, Shaivyan, tuon väkevän härän, kanssa*5;
6. Yudhâmanyu, voimallinen, ja Uttamaujâ, rohkea, Saubhadra ja kaikki Draupadeyain pojat*6 suurissa sotavaunuissaan. [6]
7. Mutta tiedä myös, oi sinä paras kaksi kertaa syntyneistä*7, kaikkien meidän armeijamme johtajien nimet. Minä tahdon ilmoittaa sinulle muutamien minun sotajoukkoni päälliköiden nimet:
8. Sinä, herra, ja Bhishma, Karna ja Kripa, voittaja sodassa, Ashvatthâmâ, Vikarna ja Saumadatti;
9. sekä monta muuta sankaria, jotka minun asiani puolesta ovat valmiit uhraamaan henkensä; he ovat monenlaisilla sota-aseilla varustetut ja taisteluja kokeneet.
10. Tämä meidän sotajoukkomme, jota Bhishma johdattaa, valitettavasti ei näytä kylliksi vankalta; jota vastoin tuo heidän joukkonsa, jota Bhima*8 komentaa, näyttää olevan kelvollinen.
11. Anna siis kaikkien, päälliköidenkin, asettua määrätyille paikoilleen, ja jokaisen pitää varjella Bhishmaa.
12. Silloin Kurujen vanha, kunnioitettava sotapäällikkö Bhishma*9 iloisella mielellä puhalsi sotatorveensa, Arjunaa rohkaistakseen, ja se kaikui kuin leijonan karjunta.
13. Ja heti paikalla kuului lukematon sotatorvien, symbaalien, rumpujen ja härkäpillien ääni, ja siitä syntyi mahtava melu.
14. Silloin antoivat myös Mâdhava (Shri Krishna) ja Pandunpoika (Arjuna), jotka seisoivat komeissa, valkeiden hevosten vetämissä sotavaunuissaan, omien jumalallisten sotatorviensa äänen raikua. [14]
15. Hrishikesha (Krishna) puhalsi Panchajanya- ja Devadatta*10 puhalsi Dhananjaya-torvea. Vrikodara, pelättävä toimissaan, puhalsi mahtavaa Paundra-torveaan.
16. Kuningas Yudhishtira, Kuntinpoika, puhalsi Anantavijaya (ikuinen voitto) -nimiseen torveensa; Nakula Sughosha-torveensa (sulosointuinen) ja Sahadeva Manipushpaka-torveensa (jalokivillä koristettu).
17. Kashya, suuri jousella ampuja, ja Shikhandi, ovela vaunusta taistelija; Drishtadyumna ja Virâta ja Sâtyaki, tuo voittamaton;
18. Drupada omien draupadojensa kanssa; mahtavasti aseilla varustetut Saubhadran pojat; he kaikki puhalsivat torviinsa.
19. Tuo mahtava kaiku valtasi Dhritarashtra-poikien sydämet ja kuului kautta maan ja taivaan.
20. Kun nyt Pandun poika, jonka vaakunankilvessä on apinankuva, a) näki Dhritarashtran poikien seisovan taisteluasennossa ja keihäiden alkavan sinkoilla, otti hän myös jousensa ja lausui Hrishikeshalle b) nämä sanat: "Oi maan Herra!" [20]
21. Arjuna sanoi:
Pysäytä minun vaununi, oi Achyuta, (kuolematon) kummankin sotajoukon keskivälille,
22. että minä voisin katsella niitä, jotka tässä sodanhaluisina seisovat ja joiden kanssa minun pitää nyt alkavassa sodassa taistella.
23. Minä tahdon nähdä ne, jotka ovat tänne kokoontuneet taistelemaan, miellyttääkseen tuota pahansisuista Dhritarashtran poikaa.
24. Sanjaya sanoi:
Sitten kun Gudakesha (unen herra, Arjuna) oli tämän Hrishikeshalle (Krishnalle) sanonut, pysäytti Krishna vaunut kummankin sotajoukon keskivälille,
25. Bhishman, Dronan ja kaikkien maailman hallitsijoiden nähtäville, ja sanoi: "Katso, oi Partha*11, tähän kokoontuneita kuruja!"
26. Silloin Partha, Prithan poika, näki siinä seisovan setiä, isoisiä, opettajia, enoja, serkkuja ja ystäviä;
27. sukulaisiaan kummassakin sotajoukossa; ja nähdessään kaikkien näiden sukulaistensa seisovan häntä vastustamassa, säälintunne täytti hänet ja suurimman murheen valtaamana
28. Arjuna sanoi:
Kun minä, oi Krishna, vastustajieni joukossa näen taistelunhimoisina seisovan omia sukulaisiani,
29. niin minun jäseneni herpaantuvat ja vereni tunkeutuu sydämeen! Koko minun ruumiini vapisee, hiukseni nousevat pystyyn,
30. jousi Gandiva putoaa minun kädestäni ja kuumeentapainen tuli kiertää suonissani. Minä en jaksa pysyä pystyssä ja minun ajatukseni harhautuvat.
31. Myös näen onnettomuutta tietäviä ennusmerkkejä, oi Keshava. Enkä huomaa siitä mitään hyvää koituvan, että minun sukulaiseni tulevat taistelussa surmatuiksi.
32. Sillä en minä voittoa vaadi, oi Krishna, en mahtavuutta, enkä hallitusvaltaa. Mitä, oi Govinda, hyödyttää meitä hallitusvalta, mitä nautinto tai itse elämäkään?
33. Ne, joiden vuoksi me pyrimme hallitusvaltaan, nautintoihin ja huvituksiin, seisovat tuolla valmiina sotaan, heittäen rikkauden ja elämän luotansa. [33]
34. Opettajat, isät, pojat, vieläpä isoisätkin, enot, serkut, appi-isät, pojanpojat, lankomiehet ja muut sukulaiset.
35. Heitä en halua surmata, oi Madhusûdana*12, vaikka he kyllä minut tappaisivat; en, vaikka saisin kolmen maailman kuningaskunnan haltuuni — vielä vähemmin maisen kuningasvallan vuoksi!
36. Jos me surmaisimme Dhritarashtran pojat, mikä ilo meille siitä olisi, oi Janârdana?*13 Syntihän olisi surmata noita miehiä, vaikka he itse ovatkin ryöväreitä.
37. Ei sovi meidän tappaa omia verenheimolaisiamme, Dhritarashtran poikia. Jos me heidät tappaisimme, kuinka sitten enää voisimme olla onnellisia, oi Mâdhava?
38. Vaikka nuo, ahneuden pimittäminä, eivät huomaa mitään pahaa heimonsa hävittämisessä ja vihamielisessä ystäviensä kukistamisessa –
39. eikö meidän, oi Janârdana, kuitenkin pitäisi tehdä sellainen päätös, että olisimme tekemättä moista tekoa, meidän, jotka perheiden hävittämistä syntinä pidämme?
40. Jos yksikin heimo hävitetään, sortuvat ikivanhat perhetraditiot; ja kun perintö, dharma*14, katoaa, pahenee koko perhe.
41. Missä epäpyhyys vallitsee, oi Krishna, siellä perheen vaimotkin turmeltuvat; ja missä vaimot pilaantuvat, oi Varshneya*15, siellä syntyy kastisekoitus, eikä sieltä löydy puhtaan ja riettaan eroa*16. [41]
42. Sellainen epäjärjestys vie niin hyvin heimon hävittäjän kuin koko heimonkin kadotukseen; sillä kun esi-isiltä on ryöstetty uhri, niin he taivaasta alas sinkoutuvat. [42]
43. Tällaisen kastisekoituksen kautta häviävät heimon hävittäjien oikeudet, ikuiset kastitavat ja perhesäännöt.
44. Niiden ihmisten, jotka perheiden tapoja hävittävät, määräpaikka on kadotus (jumaluudesta erillään olo), oi Janârdana. — Niin olemme kuulleet.
45. Voi, me olemme tekemäisillämme suurta vääryyttä, koska hallitsemisen himossa tahdomme murhata omia sukulaisiamme!
46. Minusta olisi parempi, jos Dhritarashtran pojat, aseilla varustettuina tappaisivat minut sodassa aseettomana ja puolustautumattomana.
47. Sanjaya sanoi:
Kun Arjuna taistelukentällä näin oli puhunut, istuutui hän sotavaunuunsa, pudotti jousensa ja keihäänsä ja murhe valtasi hänet.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisen vuoropuhelun ensimmäinen keskustelu, jonka nimi on
Arjunan alakuloisuus.
I keskustelun alaviitteet:
*1. Bhima = päättäväisyys.
*2. Arjuna = ihminen.
*3. Kaikenkaltaiset himot.
*4. Sotavaunut = ihmisen maallinen maja, ruumis.
*5. Shaivya = härkä kuvaa voimaa ja notkeutta; vertauskuvallisesti: kunniaa.
*6. Draupadeyain pojat = Abhimanyu = Subhadrân ja Arjunon poika, ja Drupadan pojat ja pojanpojat.
*7. Kaksi kertaa syntynyt (Dvidsha), bramiinien arvonimi, oikeastaan uudestisyntynyt, henkisesti herännyt, vihitty.
*8. Bhima = mahtava, päättäväinen itsekkyys.
*9. Bhishma = hyvä tahto.
*10. Devadatta = jumalan lahja.
*11. Partha = ihminen.
*12. Madhûsdana = jättiläisten kuolettaja. (Madhun tappajat = demonit eli alemmat voimat.)
*13. Janârdana = alemman minän voittaja. Shri Krishna on kaikenkaltaisen pahuuden voittaja.
*14. Dharma, monimerkityksellien sana; ensiksi: olion oleellinen, todellinen luonto, josta syntyy ulkonainen; siitä seurauksena johtuvat: olennon täytettävät lait, uskonnolliset menot, tavat; eräässä merkityksessä dharma on vanhurskaus.
*15. Varshneya = kuuluva Vrishin perheeseen, armahtavaisuus.
*16. Ihminen rupeaa pitämään vääryyttä oikeutena ja oikeutta vääryytenä.
I keskustelun kommentaariot:
1. Tarina, joka on tässä kuvatun taistelun perustana, kuvaa Kurun (Kauravan) ja Pandavan jälkeläisten välillä syntynyttä sotaa Hastinapuran kuningaskunnasta, sen jälkeen kuin Yudishtira oli pelissä kadottanut valtakuntansa, persoonalliset omaisuutensa kuin myös vaimonsa Draupadin. — Kumpikin sotajoukko tapasi toisensa pyhällä alangolla (luvatussa maassa) — Dharmakshetran [Dharmakshetra = itsetietoisuus.] (uskon ja lain) entisaikaisten viisaiden (rishien) maalla.
Tämä tarina vastaa raamatun syntiinlankeemuksen kertomusta, jossa ihminen on kadottanut alkuperäisen puhtautensa ja tietoisuuden jumalallisesta sielustaan; tämän tuntemisen pitää hänen uudelleen taistelun avulla voittaa, jos hän aikoo jälleen valloittaa taivaallisen paratiisin, viisauden maan.
6. Tässä ja seuraavissa säkeissä mainitut urhot kuvaavat yksilöllisiä voimia, taipumuksia, himoja, taiteita ja tieteitä. Sotavaunut, ihmisruumiit, joiden kautta nuo voimat ilmenevät.
14. Valkoinen on puhtauden vertauskuva; hevonen kuvaa tottelevaisuutta, kestävyyttä ja voimaa.
20. a) Pandun poika, Arjuna (ihminen), on sen vuoksi, että hän on hylännyt korkeamman henkisen olemuksensa, kaikitenkin lähestynyt apinoita ja antaa niiden elämänmuodon joko enemmän tai vähemmän näkyä ulkonaisessa olossaan ja toiminnassaan. Ihmisen ruumis kuuluu eläinkuntaan; henkisen ihmisen alku lähtee jumalallisen viisauden valosta. b) Teologit voivat kiistellä siitä, edustavatko Hrishikesha (Shri Krishna) ja Kristus yhtä ja samaa logosta. Bhagavad Gîtân ymmärtämisen kannalta tästä kiistely ei ole oleellista.
33. Vihollistenkin voimat ovat meidän ystäviämme ja opettajiamme, sillä niiden avulla saamme kokemuksia. Ne ovat portaat, joita myöten ihmisen on mahdollista kohottautua itsetietoisuuteen.
41. ’Vaimo’ kuvaa ihmisen tahtoa, elävää, eloa synnyttävää voimaa. "Te olette maan suola; jos siis suola tulee mauttomaksi, millä silloin suolataan?" (Matt. V:13.)
42. Joka ainoan ihmisen ’esi-isä’ on hänen henkinen yksilöllisyytensä; hänen kuolematon sielunsa, joka jokaisessa jälleensyntymässä esiintyy uutena persoonallisuutena. Jos sielun henkinen tietoisuus ei saa ravintoa maisen elämän aikana, pääsee ihmisessä aineellisuus voitolle, ja "esi-isä syöksee taivaastaan alas"; ts. ihminen vajoaa yhä syvemmälle aineellisuuteen.
Sana ’sielu’ tarkoittaa ihmisen olentoa, luonnetta, jonka kautta hän eroaa muista olennoista. Sielu ja ruumis yhdessä muodostavat ihmisen.
"Yksinkertaiselle, määrittelemättömälle sielun olennolle ei löydy nimeä. Sitä nimitetään sieluksi, niin kuin jotakin kutsutaan esim. rakentajaksi. On selvää, että sitä ei silloin nimetä olentonsa mukaisesti. — Se on sielun todellinen olento, jolle ei voida mitään nimeä antaa; se on sen oma yksinkertainen peruste, kaikkien voimien korkein yhteys." (Eckhart)
2. keskustelu: Tietämisen tie
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot