Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Kahdestoista keskustelu
Rukouksesta, hartaudesta
Jumalaa rukoillaan hengessä ja totuudessa silloin kun ihminen tukahduttaa itsessään inhimillisen itsen (alemman luonteensa) ja pyrkii yhdistymään jumalalliseen tietoisuuteen. Kellä ei tähän ole tarpeellista voimaa ja totuuden tuntemista, sen pitää ahkeroida, niin paljon kuin mahdollista, saavuttaakseen tämän olotilan.
1. Arjuna
Kumpi ihminen voi pikemmin päästä Sinun yhteyteesi, sekö joka Sinua ulkonaisilla menoilla kunnioittaa ja palvelee, vai se joka Sinut näkee loppumattomana, ilmentymättömänä ja sen mukaisesti toimii? [1]
2. Siunattu Herra sanoo:
Se jonka sydän*1 Minussa löytää leponsa ja Minua aina alistuen palvelee ja jolla on täydellinen usko, on paras joogan oppimisessa ja on Minussa. [2]
3. Se joka palvelee katoamatonta, näkymätöntä, ilmentymätöntä Yhtä, kaikkialla olevaa, käsittämätöntä, muuntumatonta, ikuista, [3]
4. se joka hilliten aistinsa pysyy aina kaikessa, mikä hänelle tapahtuu, tyynenä, ja iloitsee hyvästä, missä hän sen löytää, hän yhdistyy Minuun. [4]
5. Niiden, joiden mieli tähtää ilmentymättömään, vaikeudet ovat suuremmat; sillä ilmentymättömän tietä on sen, joka kiinnittyy aistilliseen, vaikea löytää. [5]
6. Mutta joka kaikessa tekemisessään antautuu Minun johtooni, jonka korkeimman pyrinnön päämaali olen Minä; joka Minuun turvaa ja Minua koko sydämestään palvelee, [6]
7. hänet Minä päästän kuoleman (maisen olevaisuuden) valtamerestä, oi Partha, sen tähden, että hänen sielunsa*2 tähtää Minuun. [7]
8. Käännä sielusi*3 Minuun, anna henkesi*4 ainoastaan Minussa löytää leponsa, niin pääset Minun asuntoihini.
9. Mutta jos sinä et kykene niin voimakkaasti hillitsemään ajatuksiasi, että ne alituisesti pysyisivät Minussa, niin, oi Dhananjaya, koeta Minut saavuttaa niin usein kuin voit (sisäisesti tapahtuvan) hartaudenharjoituksen avulla.
10. Mutta jos sinä et kykene tähänkään usein tapahtuvaan harjoitukseen, niin kilvoittele ainakin sen saavuttamista, että toimisit Minun hengessäni. Jos sinä vain Minun asiassani toimit, saavutat täydellisyyden.
11. Mutta jos et olisi tähänkään kykenevä, etsi kuitenkin turvasi Minussa ja lakkaa sydämen nöyryydessä etsimästä toiminnan hedelmiä. [11]
12. Viisaus on parempi kuin (sokea) ahkeruus (harjoitteleminen); parempi kuin tietopuolinen (teoreettinen) viisaus on mietiskely; maallisen jättäminen (kieltäytyminen) parempi kuin tekojen palkinnon tavoitteleminen. Kieltäytymisestä seuraa rauhan saavuttaminen. [12]
13. Se joka ei ainoatakaan olentoa vihaa, on hyvä ja armelias, vapaa itsekkyydestä ja kunnianhimosta, tyynimielinen onnessa ja onnettomuudessa ja kärsivällinen [13]
14. sekä tyytyväinen ja pitää itsensä kurissa, taltuttaa sydämensä ja mielensä ja Minua avukseen huutaa, hän on Minulle rakas.
15. Se joka ei enää kuoleman maailmasta eikä maallisista murehdi, joka on niin vapaa, ettei häntä ilo, pelko tai viha horjuta, on Minulle rakas.
16. Se jolla ei ole ennakkoluuloja, joka on puhdas, rehellinen, himoton, vapaa epätoivosta ja täynnä kunnioitusta, hän on Minulle rakas.
17. Se joka ei rakasta, ei vihaa, ei murehdi eikä himoitse, joka (sisäisesti) luopuu onnesta tai onnettomuudesta, on Minulle rakas. [17]
18. Se joka pitää ystävää ja vihamiestä samanarvoisina, jolle (maailman) kunnia ja epäkunnia ovat samanveroiset, jolle kylmä ja kuuma, ilo ja suru ovat samanlaiset, joka on vapaa kiintymyksestä,
19. joka kiitoksen ja moitteen suhteen on välinpitämätön, vaitelias, joka himojensa kautta ei ole mihinkään sidottu ja joka lujatahtoisena Minua hartaudessa etsii, hän on Minulle rakas.
20. Mutta se joka juo elämänantavaa viisautta, josta olen puhunut, täynnä eläväksi tekevää uskon voimaa ja jonka hartauden päämaali olen Minä, häntä Minä yli kaiken rakastan.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa kahdestoista keskustelu, jonka nimi on:
Hartauden jooga.
XII keskustelun alaviitteet:
*1. Manas.
*2. Chetah, nero.
*3. Manas, ajattelija.
*4. Buddhi, valaistus.
XII keskustelun kommentaariot:
1. "Ken tahtoo jotakin kuvitella jumalasta, se eksyy. Me emme voi hänestä mitään kuvitella; vaan hänen voimistaan voimme saada jonkinlaisen käsityksen, silloin kun ajattelemme että jumala on itsetajunta, alkuvoima, elämä, rakkaus, valo, tahto, viisaus, totuus, hyvyys ja täydellisyys. Jumala on yksi ainoa. Mitä kukin hänestä tuntee, sen pitää jokaisen itsensä olla." (Angelus Silesius)
2. Sen, joka tahtoo oppia tuntemaan oman sisimpänsä ja ottaa selvää henkisistä asioista, pitää erota suuresta joukosta ja hallita ajatuksensa.
3. Jumalaa saattaa ainoastaan palvella antautumalla hänen johtoonsa. Jumala ei tarvitse mitään inhimillistä apua. Tekopyhät ja ulkokullatut ovat Kristuksestaan tehneet kirkoissa palveltavan; vaan niille, jotka totuuden tuntevat, on Kristus se kuningas, joka asustaa heidän omassa sisäisessä taivaassaan.
4. Ainoastaan sellainen, jossa hyvyyden voima toimii, saattaa iloita kaikissa olevasta hyvästä, sillä jokainen voima saavuttaa itsensä tuntemisen omasta sisimmästään, mutta ei mistään vieraantapaisesta, ulkonaisesta.
"Totuuden tuntemisen avulla kuolevat intohimot ja pahuus. Valistunut seisoo lujana ja hajottaa harhan pilvet, niin kuin aurinko, joka taivaalla pilvettömänä loistaa." (Gautama Buddha)
Totuuden henki, joka ihmisen tajunnassa tuntee itsensä, on persoonaton pneuma eli yliaistillinen järki; siitä seuraa, että ihmisen kehittyminen hyvässä ei voi olla mitään muuta kuin yliaistillinen tajunta, joka astuu persoonallisen tajunnan tilalle." (Fichte)
5. "Ainoastaan pakenemalla emme saavuta voittoa; mutta kärsivällisyyden ja nöyryyden avulla tulemme vahvemmiksi kuin kaikki viholliset." (Tuomas Kempiläinen)
6. "Se, että ulkonaiset esineet eivät enää haitata meidän henkistä elämäämme, ei vielä riitä; paljon enemmän pitää meidän ahkeroida siten, että me kaikki asiat, olkoot ne meistä kuinka vieraita ja vastenmielisiä tahansa, koetamme sovittaa autuudeksemme. Tässä taidossa meidän pitää alituisesti kasvaa eikä koskaan väsyä." (Eckhart)
7. "Henki" käsittää itsensä sopusoinnussa tunteen, tahdon ja ajatuksen kanssa. Usko vahvistaa sitä; toivo korottaa ja rakkaus laajentaa sen.
11. "Kristus katsoo enemmän meidän rakkauttamme kuin tekojamme. Minä pidän järjen toimintaa (vakaumusta) paljon korkeampana kuin ruumiillista toimintaa (palkinnon pyyntiä)." (Eckhart)
12. Joka ei etsi rauhaa, mutta antaa kaikessa toiminnassaan itsensä jumalan johdatettavaksi, eikä mitään muuta halua, se on jo rauhan saavuttanut.
Hänessä tulee jumalan rakkaus eläväksi voimaksi, joka täyttää sielun ja ilmenee ruumiin (välineen, sielun majan) toiminnassa.
13. Se joka tahtoo maailman hylätä, sen pitää alkaa siten, että hän luopuu kaikesta, mikä hänessä on maallista ja itsekästä.
"Sinä olet väärässä luulossa. Jos et voi omaa itseäsi (alempaa eläimellistä luonnettasi) voittaa, et sinä ole maailmaa, vaan maailma on sinut hylännyt." (Angelus Silesius)
17. Se joka kuvittelee, että hänen itsekkyytensä on hänelle kylliksi riittävä, ja että hänelle kaikki olisi yhdentekevää, on tyhmä ja ahdasmielinen; mutta se joka jättää oman itsekkyytensä ja etsii pakopaikkaansa jumalallisista asioista, on todellisuudessa yli kaiken majesteetillinen.
13. keskustelu:
Ero "jumaluuden" ja "luonnon" välilläBhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot