Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Kolmastoista keskustelu
Ero "jumaluuden" ja "luonnon" välillä
Tässä ja seuraavissa luvuissa selvitetään, mikä ero on jumaluuden ja luonnon, so. aineen ja hengen välillä; toisin sanoen: mikä ero on elvytetyn aineen ja siinä toimivan elämän välillä.
1. Arjuna sanoo:
Aineen ja hengen,*1 kuin myös niiden ominaisuudet sekä viisauden ja sen yläpuolella olevat yliaistilliset tietäjät minä tahtoisin oppia tuntemaan, oi Keshava.
Siunattu Herra sanoo:
Tätä ruumista, Kuntinpoika, kutsutaan ominaisuudeksi (kentäksi).*2 Sitä, mikä siinä tajuaa, sanovat viisaat kenttien tuntijaksi (se on: hengeksi).*3 [1]
2. Tiedä, että Minä sisällyn kaikkeen aineelliseen, olen kaikkien ominaisuuksien ominaisuus, oi Bhârata. Viisaus on Minun mielestäni ominaisuuden ja ominaisuuden tuntijan*4 todellista tuntemista. [2]
3. Kuule nyt lyhyesti, mitä on järjestäytynyt aine, mitkä ovat sen ominaisuudet, mistä syntyy sen muuntuminen, mistä aine saa alkunsa sekä mitä on henki*5 ja sen suuruus. [3]
4. Rishit ovat sitä opettaneet ja kaikki tämä on jo monilla erinäisillä tavoilla tullut selvitetyksi monenlaatuisissa hymneissä ja hyvin ajatelluissa Brahma-sûtra-säkeissä.*6 [4]
5. Suuret alkuaineet, erityistajunta,*7 järki,*8 ja tuo ilmentymätön (prakriti), kymmenen aistia, hengen elin (manas),*9 sekä aistien viisi elintä; [5]
6. himo, viha, ilo, kärsimys, yhdistyminen,*10 ymmärrys ja lujuus; nämä ovat pääasiallisesti luonnon (ominaisuuksien) ja sen muutosten perusta.
7. Hyväntahtoisuus (inhimillisyys), vaatimattomuus, viattomuus, kärsivällisyys, oikeus, kunnioitus opettajia kohtaan, puhtaus, pysyväisyys (lujatahtoisuus), itsehillintä,
8. taipumattomuus aistillisiin ja katoavaisiin kohteisiin, itsekkyyden kuolettaminen, kuolemasta, syntymästä ja kärsimyksestä johtuvien kärsimyksien tunteminen, vanhuus ja sairaalloisuus,
9. kiintymättömyys, riippumattomuus persoonallisesta rakkaudesta poikaan, vaimoon tai kotiin sekä alituinen sydämen levollisuus, niin suotuisissa kuin epäsuotuisissakin elämäntapahtumissa, [9]
10. pysyväisessä hartaudessa, rajoittumattomassa rakkaassa alistumisessa Minuun, yksinäisyydessä ja haluttomuudessa seurallisiin tapahtumiin ja aikaa tappaviin kanssakäymisiin, [10]
11. pysyväisyys todellisen Itsen*11 tuntemisessa ja sen kalliin arvon, joka tällä totuuden tuntemisella on, huomioonottamisessa. Tämä on viisautta. Kaikki tälle vastakkainen on tietämättömyyttä. [11]
12. Minä tahdon sinulle selvittää, mitä on tunnettava sekä mikä tunteminen tuo kuolemattomuuden. Se mikä pitää tulla tunnetuksi, on ikuinen (Parabrâhman),*12 aluton, olevainen ja samalla olematon.
13. Se on TAT, jonka kädet ja jalat, silmät, pää ja kasvot ovat kaikkialla; kaikki kuuleva ja asustamansa maailman kokonaan omalla itsellään täyttävä. [13]
14. Aistien koko voima ei jaksa käsittää Hänen kunniansa suuruuden mahtavuutta, sillä Hän on yli kaiken aistillisen majesteetillinen; ei mihinkään sidottu, ja kuitenkin kaiken kannattaja; Häneltä puuttuu niitä ominaisuuksia,*13 jotka kuuluvat luonnolle, ja kuitenkin Hän nauttii tämän luontonsa ominaisuuksista.
15. Majesteetillisin kuin kaikki olennot, Hän kuitenkin asustaa kaikissa; on itsessään liikkumaton, Hän liikkuu omassa luonnossaan. Hän on liian henkinen, että aineelliset olennot voisivat Häntä käsittää. Kaukana, ja kuitenkin lähellä on TAT. [15]
16. Häntä ei ole jaettu olentoihin, ja kuitenkin Hän toimii kaikessa. TAT on tunnettu kaikkien kappaleiden ylläpitäjänä; Hän siittää ja Hän hävittää. [16]
17. TAT on valojen Valo; Hänelle ei löydy pimeyttä. Hän Itse on Viisaus, sen tuntija sekä viisauden tuntemisen päämäärä. Hän asustaa kaikkien sydämessä.*14 [17]
18. Luonnonominaisuuksien sekä viisauden ynnä viisauden kohteen, totuuden, tuntemista Minä olen lyhyesti sinulle selittänyt. Minua harrastava ja tunteva tulee yhdeksi Minun olemukseni kanssa.
19. Tiedä, että niin hyvin aine,*15 josta luonto on muodostunut, kuin henkikin *16 ovat aluttomat. Tiedä myös, että muotojen ja voimien moninaisuudet luonnossa ovat ainesyntyiset. [19]
20. Aineeksi kutsutaan sitä syytä, josta johtuu syiden ja seurausten synty. Hengeksi kutsutaan sitä syytä, joka aiheuttaa ilon ja surun tuntemisen.
21. Henki, joka aineessa asustaa, käyttää palvelukseensa aineesta johtuvia ominaisuuksia; *17 ominaisuuksiin kiintyminen on syynä hengen syntymiseen hyviin ja pahoihin kohtuihin. [21]
22. Korkein Herra on katselija, sisäänpäästäjä, ylläpitäjä, omistaja; Häntä kutsutaan myös korkeimmaksi Itseksi, ikuiseksi. Hän on koko luonnon maailmansielu (Paramatma), siittävä, hedelmälliseksi tekevä voima. [22]
23. Sen joka tämän Hengen kuin myös aineen ominaisuuksineen tuntee, ei enää tarvitse jälleensyntyä.
24. Muutamat näkevät sisäisen itsensä tarkkailun avulla Itsen, omassa itsessään Itsen kautta; toiset näkevät Itsen Sânkhya-joogan ja toiset taas toiminnan joogan avulla.
25. Monet, tietämättömät, kuulevat totuuden toisilta ja sitä arvostelevat; ja nämäkin, koska he toimivat omantuntonsa vakaumuksen mukaisesti, voittavat kuoleman kuulemansa opin avulla.
26. Niin usein kuin joku olento, liikkuvainen tai liikkumaton, syntyy, oi paras bharatalaisista, se tapahtuu ominaisuuden (aineen) ja ominaisuuden tuntijan (hengen) yhtymisen johdosta.
27. Joka kaikissa kappaleissa näkee ikuisen Herran vaikuttavan katoavaisissa kappaleissa; joka tämän näkee, hän todella näkee.
28. Sillä koska hän tämän kaikkialla olevan Herran näkee kaikissa, ei hän itse itseään oman itsensä kautta vahingoita; hän kulkee korkeinta tietä.
29. Ken näkee, että kaikki toiminta johtuu luonnon omasta vaikutuksesta ja että Itse on vapaa toiminnasta, hän näkee.
30. Mutta se joka tuntee, että nämä molemmat, toisistaan eriävät kappaleiden olemassaolot, lähtevät samasta, yhdestä ainoasta juuresta, yhdistyy ikuisen kanssa. [30]
31. Aluton ja kaikista ominaisuuksista vapaa, kuolematon korkein Itse, oi Kaynteya, ei toimi eikä sen jumalallinen puhtaus tule saastutetuksi, vaikkapa se onkin ruumiillistunut. [31]
32. Niin kuin eetteri kyllästyttää kaikki esineet, eikä kuitenkaan hienoutensa nojalla niistä saastu, samoin ei myöskään jumalallinen Itse, niiden ruumiiden avulla, joissa se asustaa, voi tulla saastutetuksi.
33. Niin kuin yksi aurinko valaisee koko maan, samoin ominaisuuksien Herra valaisee kaikki ominaisuudet, oi Bharata.
34. Se joka Viisauden silmän, henkisen tuntemisen johdosta ymmärtää tehdä eron ominaisuuden (aineen) ja ominaisuuden tuntijan (tajunnan) välillä sekä käsittää olentojen lunastuksen aineellisista siteistä, hän menee ikuiseen.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa kolmastoista keskustelu, jonka nimi on:
Ominaisuuden (aineen) ja ominaisuuden tuntijan (hengen) toisistaan erottamisen jooga.
XIII keskustelun alaviitteet:
*1. Prakriti, aine; purusha, henki.
*2. Kshetra, astia, hedelmäntuova maa, äidinkohtu.
*3. Kshetragnya, henkinen tietoisuus.
*4. Kshetragnya, ominaisuuksien tuntija.
*5. Ks. edellinen alaviite
*6. Brahma-sûtra-säkeet selvittävät mm. sen mikä on kappaleiden alkuperusta.
*7. Individualismi, yksilöllisyys, ahankâra.
*8. Buddhi, valaistunut järki.
*9. Manas eli mind (mens) on ajatteleva prinsiippi ihmisessä. Sen avulla hän tekee johtopäätöksensä niistä vaikutteista, jotka kohtaavat hänet ulkomaailmasta; näiden johtopäätöksiensä avulla ihminen uskoo voivansa oppia tuntemaan totuutta. Mutta kun ulkonaiset aistit sallivat hänen huomata ainoastaan näennäisyyden, eikä kappaleiden todellista olentoa, niin hän perustaa täten saamansa johtopäätöksetkin näennäisyydelle, eikä todelliselle tietämiselle. Siitä syystä onkin totuuteen pyrkijän ensimmäinen askel, jonka hän ottaa alkaessaan kulkea valitsemaansa tietä, se, että hän oppii ajattelemaan; ts. että hän hallitsee ajatuksensa, tulee niiden herraksi ja pakottaa ne orjikseen.
*10. Ruumis, moninaisuus.
*11. Adhyatma, ks. kahdeksas keskustelu.
*12. Parabrâhman Brahman yläpuolella, takana oleva (Para, takana); tuo nimittämätön, mittaamaton, punnitsematon; juureton juuri ja syytön syy. Kaiken olemassa olevan perusta. Sama kuin TAT, kaikkeuden lähde. Sanalla Brahma on kahdenlainen merkitys. Yksi on Brahma, hengitys, toinen Brahmâ, tuo luova, kehittävä miehis-naisellinen voima maailmankaikkeudessa. Tätä pitää sisäisesti miettiä, ennen kuin käsittää tuon eron. Suomentaja.
*13. Gunas, ks. lähemmin lukua XIV.
*14. Jumala on elämä; ja tuo elämä on jokaisen tomuhiukkasenkin keskipiste. Elämä on värähtelyä, ja se vaikuttaa kaikkialla; ei löydy sitä kohtaa, josta tuota värähtelyä puuttuisi. Suomentaja.
*15. Prakriti.
*16. Purusha.
*17. Gunas.
XIII keskustelun kommentaariot:
1. Yksi puoli on aineen järjestäytyminen; toinen puoli on tajunta tai tietoiseksi tulemisen kyky. Niin kuin kuulla on valonsa, jolla se yöllä valaisee maata, ja niin kuin tämä valo ei kuitenkaan ole sen omaa valoa, vaan ainoastaan auringon valon heijastusta, samoin kaikella luonnossa on ominainen tajuntansa, sokeasta viehättymisestä aina itsensä tuntemiseen saakka. Näiden kummankin, niin hyvin aineen järjestäytymisen kuin tajunnankin, syy ja ehto syntyvät Logoksen tajunnasta.
2. Jotta ihminen saattaisi omassa itsessään käsittää todellisen eron aineen ja hengen välillä, pitää ihmishengen tulla tietoiseksi.
3. Puhutaan aineesta eli materiasta ja kuitenkin aine on olentonsa puolesta yhtä tuntematon kuin henkikin. Ulkonainen tiede tuntee ainoastaan aineen muunnokset, mutta ei itse ainetta.
4. Ainoastaan sellainen, jossa hyvyyden voima toimii, saattaa iloita kaikissa olevasta hyvästä, sillä jokainen voima saavuttaa itsensä tuntemisen omasta sisimmästään, mutta ei mistään vieraantapaisesta, ulkonaisesta.
5. Tiedon eli aistien viisi elintä, toiminnan viisi elintä, mieli (manas) sekä jokaisen viiden aistin kohteet.
9. "Ei mikään ole hyvä, mikä ei tapahdu rakkaudesta. Mutta rakkauden pitää olla puhdas; se ei saa rajoittua minuun tai ystävääni, tai mihinkään ulkona itsestäni olevaan, vaan ainoastaan hyvyyteen ja ikuiseen. Siitä syystä rakkaus kasvaa ja laajentuu." (Eckhart)
10. "Jos sinä jotakin rakastat, pitää sinun sitä rakastaa jumalassa: hänessä pitää lähimmäisesi niin kuin sinun itsesikin oleman rakkautesi kohde. Joka on korottautunut ehdottomasti yksinkertaiseen, sen pitää jättää kaikki persoonallinen [Persoonallisuus on meidän alempi luontomme. Se on: 1) fyysinen ruumis; 2) eeterinen (hieno, näkymätön) ruumis; 3) prâna eli elonvoima; 4) himosielu eli kâma, ja 5) alempi manas (ajattelija). - Ruumiissamme piilevät: 1) fyysiset ominaisuudet; 2) aistien havainnot; 3) abstraktiset; 4) sielulliset, ja 5) salatut voimat. Ihminen on kahdenlainen: 1) näkyväinen (kuolevainen) ja 2) näkymätön, todellinen, kuolematon olentomme meissä.] muodonkatsominen, niin että hän tuolta puolen valtamerta tulevalle ihmiselle, jota hän ei koskaan ole nähnyt, toivoo yhtä paljon hyvää kuin sillekin, joka asuu hänen kanssaan ja jota hän pitää uskottuna ystävänään. Niin kauan kuin sinä yhtä ainoatakaan ihmistä pidät vähemmän rakkaana kuin itseäsi, niin kauan et vielä itseäsi todella rakasta." (Eckhart)
11. Kaikki nämä ominaisuudet kuuluvat henkisesti tuntevalle ihmiselle. Synti on kaikki se, mitä hyvä omatunto kieltää harrastamasta. Omatunto, jumalallinen vapahtava ääni meissä, on kahdenlainen: valaistunut ja eksynyt.
13. Koska jumala on kokonaisuus eli ykseys, niin myös kaikki, mitä maailmankaikkeudessa toimitaan, tapahtuu jumaluuden olemuksessa, hänen luonnossaan; ja koska tämä luonto on elämä ja tajunta, ottaa myös jumala kaikkialla osaa siihen, mitä hänen olennossaan tapahtuu. Mutta hänen oma "Minänsä" on yli kaiken majesteetillinen (käsittämätön).
15. "Jumala asustaa sellaisessa valon loistossa, johon tie katkeaa, ts. käsityksemme ei jaksa sinne seurata. Se joka ei itse tule siksi, ei Häntä koskaan näe." (Angelus Silesius)
16. "Jumala liikkuu kaikissa kappaleissa, mutta Hän itse pysyy liikkumattomana. Hän on kaikkien kappaleiden yläpuolella, eikä Häntä koskaan mikään liikuta. Kaikille eläimille on käsite, joka sanoo 'ylös' ja 'alas'; Jumalalla sitä ei ole. Kaikki luontokappaleet etsivät ulkopuoleltaan; jokainen etsii toisessa sitä, mitä häneltä itseltään puuttuu. Mitä kaikki eläimet omistavat, se on Jumalalla omassa itsessään." (Eckhart)
17. "Hän on itse totuus, joka tuntee oman itsensä kaikissa kohteissa, vaikkapa kohteet eivät Häntä tunne. Ei mikään alempi vaikuta korkeampaan. Jumala on korkein, sen tähden Hän vaikuttaa kaikkeen: mutta ei mikään vaikuta Häneen. Kaikissa kappaleissa Hän on: ja samalla Hän on ulkopuolella kaikkia kappaleita; siitä syystä kappaleiden epätäydellisyys ei voi Häntä saastuttaa." (Eckhart)
19. "Jumala antaa toiminnoilleen olennon, muodon ja aineen tyhjästä, ts. ei mistään siitä, mitä olisi Jumalan ulkopuolella. Jumalassa ei löydy mitään tyhjää: mitä Jumalassa on, on Jumala. Jumala ei ole ottanut sitä ulkopuoleltaan; tyhjää ei myöskään ollut missään, eikä mistään ole Jumala sitä ottanut. Olemuksensa ehdottomasta perustasta, joka myös on Jumalan perusta, on Jumala luonut kaikki kappaleet." (Eckhart)
21. "Kun eläimet kehittyivät ja heille luotu olemassaolo alkoi, silloin Jumala itsessään ei ollut Jumala, ainoastaan luontokappaleissa hän oli Jumala (niin kuin niiden läsnäoleva, niiden sisällä asuva olento). Hän oli Se, mikä Hän oli." (Eckhart)
22. "Jumala on ikuisesti pysynyt järkähtämättömässä erityisyydessä, ja on siinä nytkin. Hänessä ei koskaan ole syntynyt mitään uutta tahdonpäätöstä. Kaikki minkä Jumala on "luonut", ts. ikuisessa Sanassa puhunut, ei hän itse silti ole muuttunut. Hän on puhdas idealisuus, [Idealisuus on filosofinen katsantokanta, jonka mukaan ulkonainen maailma on ainoastaan ajattelevan olemuksen (olemassaolevan) tuote; vastakkaisuus tälle on realiteetti, todellisuus, meidän aistimuksillemme todelta näyttävä.] jota ei kukaan voi pakottaa minkäänlaiseen muuntuvaisuuteen." (Eckhart)
30. Tämän itsetuntemuksen hän saavuttaa ainoastaan siten, että hän sulautuu ykseyteen, ikuiseen; näin tuo muunlaisena olemisen käsite katoaa.
"Mitä enemmän voit luopua omasta itsestäsi, sitä enemmän lähestyt jumaluutta. Moninaisuus on jumaluudelle vihamielinen; siksi on toimittava siten, että kaikki ihmiset tulisivat yhdeksi Kristuksessa." (Angelus Silesius)
31. Tämä ei ole, niin kuin joku selvittää, "eräs intialaisen filosofian erehdyksistä". Katsottuna joko Jumalana mikrokosmoksessa [Mikrokosmos, pikku maailmankaikkeus, ihminen.] tai Jumalana makrokosmoksessa, [Makrokosmos, suuri maailmankaikkeus, jumaluus.] ei tuo ikuinen (âtma, henki) voi mistään, mikä ihmisessä tai maailmassa tapahtuu, järkkyä; Häntä ei mikään voi asemastaan poistaa. Mutta ihmisen korkeammat sielunvoimat (buddhi-manas) inhimillinen sielu ja eläimellinen olento (eli kamarupa) joutuvat kaikenkaltaisten liikutusten alaisiksi.
14. keskustelu: Ero "jumaluuden" ja "luonnon" välillä
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot