Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Neljästoista keskustelu
Luonnon kolmesta ominaisuudesta
Kaikki, mikä "luonnossa" ja "luonnollisessa tajunnassa" tapahtuu, on luonnon kolmen omituisen ominaisuuden eli toiminnan seurausta; nuo ominaisuudet ovat kaiken maallisen (persoonallisen) tunteen, tahdon, ajatuksen ja toiminnan syitä; jokainen kappale on itsessään erinäinen, aina sen mukaan, kuinka se johtuu yhdestä tai toisesta näistä kolmesta ominaisuudesta. Niin on esim. usko, joka syntyy tuntemisesta, jotakin toista, kuin se, joka syntyy ahneudesta tai tyhmyydestä: sama on laita jokaisen asian kanssa. Näitä kolmea voimien ominaisuutta nimitetään sanalla "gunas". Ne ovat "sattva-", "rajas-" ja "tamas-guna" ja ilmaistaan tavallisesti sanoilla: "olemus", "himo" ja "pimeys". "Sattva" merkitsee todellista olentoa, totuutta, valoa; "rajas" intohimojen ja himojen mahtia; "tamas" tietämättömyyden pimeyttä, joka johtuu tyhmyydestä. Jumaluus on yläpuolella luontoa ja sen näitä ominaisuuksia. Luonto sellaisenaan ei ole sen eempää "hyvä" kuin "pahakaan", koska nämä ovat ainoastaan suhteellisia käsitteitä, jotka tarkoittavat ainoastaan ilmentymisen eri suhteita. Se joka voittaa nuo kolme valtaa siten, että hän yhdistyy jumalallisen olemuksensa kanssa ja saapuu tietoisuuteen omasta jumalallisesta olemassaolostaan, on vapaa.
Jumalallista viisautta tavataan korkeimmassa täydellisyydessään ainoastaan Jumalassa. Mutta Hänestä se loistaa kautta koko universumin sen etäisimpiin rajoihin ja Hänen luomansa olennot kuvastavat sitä enemmän tai vähemmän — aina sen mukaan, kuinka korkealle he ovat edistyneet kehityksen asteissa. Jokainen ihminen saa sen verran jumalallisen viisauden valoa kuin hänelle kuuluu, ja hänestä se säteilee edemmäksi kaikille niillekin, jotka ovat alimmilla portailla.1. Siunattu Herra puhuu:
Minä tahdon taas selvittää sinulle sen suuren, kaikkia tieteitä korkeamman totuuden, jonka tunnettuaan kaikki pyhät*1ovat saapuneet korkeimpaan täydellisyyteen. [1]
2. Kun he olivat saavuttaneet tämän Viisauden, he sulautuivat Minun olemukseeni. Sellaiset eivät jälleensynny, eivät edes uudenkaan maailmankaikkeuden alkaessa, eikä heitä häiritse maailmojen katoaminenkaan. [2]
3. Minun kohtuni on suuri ikuinen. Siihen on kätketty elonaihe, ja tästä kehittyvät kaikki olennot, oi Bharata. [3]
4. Ilmestyköötpä maisten ruumiiden muodot minkälaisina tahansa, oi Kaunteya, suuri ikuinen on niiden kohtu, ja Minä olen hedelmöittävä isä. [4]
5. Sattva,*2 rajas*3 ja tamas*4 ovat kolme ainesyntyistä luonnon ominaisuutta; ne ovat sidotut ruumiiseen, oi Pitkäkäsivartinen, ja niiden kautta ikuinen henki tulee ruumiillistumisen avulla sidotuksi. [5]
6. Näistä saastuttamaton, valaiseva ja terveellinen sattva, oi synnitön, sitoo sielun onnenautuuden ja tuntemisen kautta.
7. Tiedä, että rajas, himoluonne, on kahlehtimisen lähde ja elämisen halun jano,*5 oi Kaunteya, se sitoo ruumiissa asujan (sielun) toimintojen siteillä. [7]
8. Tiedä myös, että tietämättömyyden yöstä syntynyt tamas on kaikkien ruumiissa asujien pettäjä; se sitoo sielun ajattelemattomuuden, kankeuden ja suruttomuuden siteillä. [8]
9. Sattva sitoo sielun siunauksen ja rajas tekojen siteillä, oi Bharata. Tamas hunnuttaa totuuden tuntemisen (viisauden) sokean ajattelemattomuuden siteillä. [9]
10. Kun rajas ja tamas ovat voitetut, silloin vallitsee sattva ihmisessä, oi Bharata. Kun rajas ja sattva häviävät, silloin esiintyy tamas, ja kun tamas ja sattva kukistuvat, silloin rajas on toiminnassa.
11. Kun ihmisruumiin kaikkien porttien kautta paistaa tuntemisen kirkas valo, tiedä silloin, että sattva (sopusointu, valo) on hänessä kypsynyt.
12. Ahneus, itsepäinen nerokkuus, teonhimo, levottomuus sikiävät silloin kun rajas (himo) on kypsynyt, oi paras bharatalaisista.
13. Henkinen pimeys, toimettomuus, ajattelemattomuus, huolimattomuus ja epäilys kukoistavat silloin kun tamas on voitolla, oi Kurujen ilo.
14. Silloin kun ihminen on kuolemassa ja sattva hänessä on kypsynyt, hän menee suurten viisaiden (jotka kilvottelivat Korkeimman saavuttamisessa) puhtaille tasoille.
15. Jos hän eroaa ruumiista, silloin kun rajas on hänen luonteensa päävaltiaana, hän syntyy uudelleen tähän maailmaan sellaisista vanhemmista, joiden teot heitä sitovat; ja kun hän ottaa elämältä jäähyväiset silloin kun tamas hänen luonteessaan pitää herruutta, hän syntyy vähämielisten vanhempien kohdusta. [15]
16. On sanottu, että hyvän työn hedelmä on loukkaamaton ja saastuttamaton; rajasin hedelmä on kärsimys, ja tamasin tyhmyys.
17. Sattvasta on syntynyt viisaus, rajasista ahneus, tamasista tyhmistyminen, pettyminen ja ajattelemattomuus. [17]
18. Sattvan ominaisuudessa elävä kohoaa ylös; rajasissa elävä jää keskivälille; hitaat, joilla ovat tamasin rumat ominaisuudet, vajoavat alas. [18]
19. Kun ihminen näkee, että hänessä ei ole mitään muuta toimivaa kuin nämä kolme luonnon ominaisuutta, ja kun hän oppii tuntemaan Sen, mikä on ulkopuolella näitä ominaisuuksia (TAT, kaikkeuden lähde), silloin hän yhdistyy Minun olemukseeni. [19]
20. Kun ruumiillistunut sielu on vapautunut näistä kolmesta ominaisuudesta, jotka tulevat olemassaoloon yhtaikaa ruumiin kanssa, hän vapautuu samalla syntymästä, kuolemasta, vanhuudesta ja kärsimyksistä ja nauttii kuolemattomuuden nestettä (amrita). [20]
21. Arjuna:
Mistä, oi Herra, tunnetaan sellainen, joka on voittanut nämä kolme luonnon ominaisuutta? Kuinka hän toimii ja voittaa nämä kolme luonteensa ominaisuutta?
22. Siunattu Herra sanoo:
Se, oi Pândava, joka ei vihaa tietämistä, toimintaa eikä ajattelemattomuutta, niiden ollessa olemassa ja esiintyessä, eikä niitä ikävöi niiden poissaollessa;
23. joka, ikään kuin sellainen, jota nämä asiat eivät ollenkaan liikuta, ei salli näiden kolmen luonnon voiman levollisuuttaan häiritä, vaan pitää itseään levollisena, hiljaisena ja osaaottamattomana katselijana, on horjumaton ja sanoo: "Nämä voimat seuraavat omaa lakiansa"; [23]
24. jolle ilo ja murhe ovat samankäsitteiset; joka luottaa itseensä; jolle maamöhkäle, kivi ja kultakimppu ovat samanarvoiset; jolle kaikki, niin hyvin rakastettavat kuin inhottavat asiat ovat samanlaiset; joka lujana pysyy korkeimmassa tietoisuudessa eikä välitä kiitoksesta tai moitteesta;
25. joka pysyy yhtäläisenä niin kunniassa kuin kunniattomuudessakin; jolle ystävä ja vihamies ovat samanarvoiset ja joka kieltäytyy kaikista (persoonallisista) toimintaan ryhtymisistä - häntä kutsutaan luonteensa voittajaksi.
26. Se joka yksinomaan Minua palvelee, on voittanut nämä kolme ominaisuutta ja on osallinen ikuisen olemuksesta.
27. Sillä Minä olen Ikuisen asunto, kuolemattomuuden häviämättömyyden nesteen, muuttumattoman lain (Dharma) ja loppumattoman autuuden asunto.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa neljästoista keskustelu, jonka nimi on:
Kolmesta ominaisuudesta eroamisen jooga.
XIV keskustelun alaviitteet:
*1. Muni, maallisista kieltäytynyt.
*2. Sopusointu. Totuuden valo.
*3. Liike, taipumus, vaisto, vietti, himojen täyttäminen.
*4. Haluton, välipitämätön, laiska, toimeton, pimeyden tietämättömyys.
*5. Elämän halu, tanha.
XIV keskustelun kommentaariot:
1. Ei voi löytyä mitään korkeampaa tiedettä, kuin jumalan, ihmisen ja luonnon tunteminen. Mutta jotta tuntisimme jumalan jumalassa, oman itsemme todellisena ihmisenä ja luonnon, siihen kuuluu totuuden tajuaminen, joka syntyy korkeammasta havaintokyvystä. Niin kuin kaikki meidän tieteemme ulkonaisten asioiden suhteen tulisi olemaan ainoastaan spekulaatiota, jos meillä ei olisi ulkonaisten asioiden havaintokykyä, samoin on myös korkein tiede henkisten asioiden suhteen pelkkää spekulaatiota sellaiselle, joka ei omaa mitään henkistä tuntemista. Mutta siltä, jolla on tämä tunteminen, katoaa epäilys.
2. Jonkun manvantaran lopussa palaavat kaikki kappaleet jälleen niiden alkuperustaan takaisin. Ainoastaan ne, jotka ovat yhtä Jumalan olemuksen kanssa, ovat Hänessä ja Hänen avullaan vapautetut kaikesta katoavaisesta.
3. "Kaikki syntyi voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä." (Joh. 1:3.)
4. "'Isä' on jumalajatus; Sana on sen ilmestyminen, se on 'ainokainen poika'; totuuden henki on tuo isän ja pojan ykseys; ajatuksen ja sanan toiminnan seuraus on ilmentyminen luonnossa." (Kerning)
5. Henki, valo asustaa ruumiissa, mutta ei joudu ruumiin kanssa häviöön. Henki on kaiken elämän juuri. Se on Ainoa, iankaikkinen totuus. Mutta sen olemusta ei ole ihmisessä, niin kauan kuin hän ei itse tunne sitä. Sielu on valo, jonka avulla ihminen oppii tuntemaan totuuden. Ruumis on se varjo, jonka valo vaikuttaa aineessa, mutta tämä aine on samalla se tuli, josta valo syttyy.
"Ruumiin sisäinen muoto on sielu; se elävöittää rajattomana ja kuolemattomana ruumiin kaikissa kohdissa; kokonaisena ja jakautumattomana se on levinnyt koko ruumiin kaikkiin osiin ja vaikuttaa kaikkialla siinä samanlaisella voimalla." (Eckhart)
7. "Kun sielu on ruumiista erillään, sillä yhtä vähän on järkeä kuin tahtoakin, sillä se on yksinkertanen. Sillä on kyllä oman toimintansa juuret sekä prinsiippi, mutta se ei niitä todellisuudessa käytä. Tässä on sielun ja hengen ero. Hengeksi kutsutaan sitä sielua, joka on voittanut kaiken eläimellisyyden ja on Itseen keskittynyt." (Eckhart)
8. "Ilman armoa (tuntemista) on sielu ikään kuin kuivettunut puu, joka ei voi tuottaa minkäänlaista elonaihetta sisältävää hedelmää." (Eckhart)
Tietämättömyys, välinpitämättömyys, tajuttomuus ovat suhteellisia käsitteitä. Ihminen voi esim. maallisissa asioissa olla hyvin edistynyt, mutta henkisissä asioissa hän saattaa olla aivan kokematon.
9. Totuuden tuntija iloitsee totuudesta; himokasta vangitsevat hänen himonsa; ajattelemattoman kahlehtii hänen houreensa, valhekäsityksensä.
Ensin johtuu mieleen joku erinäinen ajatus; siitä puhkeaa ihana kukka; siitä syntyy halu; halusta himo joko enempään tietoon, suurempaan tuntemiseen tai välinpitämättömään ajattelemattomuuteen. Viimein puhkeaa täysi suosio jompaankumpaan näistä; se on rakkaus hyvään tai pahaan ja se voittaa kaikki esteet. Näin syttyy sielussa hiljalleen taipumus, joka ilmestyy jostakin näistä kolmesta luonteemme ominaisuudesta.
15. Ihmisen sielun jälleensyntymä samoin kun syntiinlankeemus ovat ihmisen yksilöllisyyden kehityksen ehtoja. Ainoastaan sen johdosta, että ihmiskunta kokonaisuudessaan "lankesi", voi yksilöllinen ihminen hänessä asuvan valon avulla voittaa pimeyden ja näin tahdottomasta välikappaleesta tulla toimivaksi, ahkeraksi jumalan avustajaksi maailmankaikkeudessa. Tämä jumalallisen tajunnan saavuttaminen ei tapahdu kuitenkaan yhden ainoan maisen elämän aikana, vaan siihen tarvitsee itse kukin pitkän jonon inkarnaatioita. Se, joka ihmisessä ruumiillistuu, ei ole sen enempää itse Logos kuin eläimellinenkään luonto ihmisessä; se ei myöskään ole hänen ruumiillinen muotonsa, vaan kyseessä on hänen henkinen yksilöllisyytensä, jonka olento on säde eli pienoinen singahdus Logoksen valosta; sen muotoa kutsutaan karana-shariraksi.
17. Todellinen tunteminen johtuu ihmisen todellisesta olennosta; hänen himonsa aiheutuu harhan johdosta, jossa eläimellinen prinsiippi on vallalla; hänen hulluutensa johtuu totuuden tietämättömyydestä valheen kunnioittamisen johdosta.
18. "Synti on kaikitenkin ihmisen suurin onnettomuus; mutta toisaalta se on myös väline hänen suurimmalle autuudelleen." (Eckhart)
"Jos ei olisi pimeyttä, ei olisi valon ja pimeyden eron tuntemustakaan." (Eckhart)
19. "Jumala, johon sisältyvät kaikkien kappaleiden ideat, käsitteet, katsoo niin pahaa kuin hyvääkin ikään kuin sellainen katselija, joka ei ole osallinen sen enempää hyvästä kuin pahastakaan. Hän ei katso pahaa niin kuin syntiä; hän näkee synnin hyvän vastakkaisena muotona. Hänen katsantokannalleen synnillä ei ole mitään olentoa." (Eckhart)
Niin kuin sielu tulee silmien silmäksi ja korvien korvaksi, samoin yhdistyy ihminen jumalaksi jumalassa. Joka ainoan jumalallisen voiman kanssa hän sulautuu yhdeksi: jumala yhdistyy sieluun siinä määrin kuinka paljon voimaa on sielussa; molempien luonnot sulautuvat yhteen, sillä ihminen on saavuttanut oman korkeimman olemuksensa muodon. Millainen se on, sen tuntevat ainoastaan ne, jotka ovat sen saavuttaneet.
20. Hän on silloin kaiken muuntuvaisuuden ulkopuolella.
23. Sellainen ihminen on persoonallisuutensa tunteen ulkopuolella ja on vapaa kaikista persoonallisista suhteista; hän, ts. hänen persoonansa, ei ole se, joka jotakin tietää, tahtoo, ajattelee, himoitsee tai toimii, vaan se, joka ajattelee ja tahtoo, on ihmisen hengessä hallitseva Jumalan Henki ja se luonto, joka elää hänen ruumiissaan.
15. keskustelu: Jumaluuden olemuksesta
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot