Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Viidestoista keskustelu
Jumaluuden olemuksesta
Vapaus saavutetaan siten, että ihminen kaikessa ja omassa itsessään tuntee jumaluuden, jonka asunto hän itse on. Tätä tunteakseen hänen täytyy lakata olemasta ainoastaan "ihminen"; hänen tärkein tehtävänsä on oppia tuntemaan mikä on ihminen, luonto ja jumaluus ja mitä tahtoo sanoa: yhdistyminen jumaluuteen, ikuiseen.
1. Siunattu Herra puhuu:
Sanotaan että pyhän Ashvatthapuun juuret ovat taivaassa ja sen oksat laajenevat maan yli; sen lehdet ovat hymnit. Se joka ymmärtää tämän vertauksen, ja tuntee tämän "puun", tuntee myös Vedoihin kätketyn merkityksen. [1]
2. Ylös- ja alaspäin ovat sen oksat levinneet ja niitä ruokkivat luonnon kolme ominaisuutta (gunas); sen silmut ovat aistimusesineet ja sen juuret ovat toiminnan kahleita ihmisten maailmassa. [2]
3. Tässä maailmassa ei voida sen muotoa, ei sen alkua, ei loppua, ei olentoa eikä järjestelmää tuntea. Se joka hengen jalouden terävällä miekalla on hakannut tämän mahtavan puun juuret,
4. voi löytää sen paikan, josta sen saavuttaneet eivät koskaan enää palaa: nimittäin tuon alkuperäisen lähteen (purusha), josta kaiken elämän virta juoksee. [4]
5. Joka on vapaa itsekkyydestä ja on voittanut kiintymyksen sekä alituisesti asustaa Itsessä - himoista päässeenä hän on vapaa niistä vastakkaisuuksista, joita nimitetään iloksi ja kärsimykseksi: hän kulkee kuolemattomuuden tiellä. [5]
6. Tätä tietä ei valaise aurinko, ei kuu eikä tuli. Ken sinne saapuu, hän ei enää koskaan palaa, se on Minun korkein asuntoni.
7. Se osa ikuisesta säteestä, joka on saapunut yksilölliseen (maiseen) elämään, sisällyttää itseensä viisi aistia ja (maisen) sielun, eli nuo kuusi asustavat aineessa.*1 [7]
8. Kun tuo hallitseva henki ruumiillistuu siinä tai kun hän jättää sen, silloin hän valtaa nämä aistit ja sielun ja seuraa niitä, aivan kuin tuuli kuljettaa mukanaan kukkien tuoksun. [8]
9. Suljettuna korvaan, silmään, tuntoon, makuun, hajuun sekä mieleen (manas), hän iloitsee aistillisesta maailmasta.
10. Ajattelemattomat eivät sitä tiedä, milloin Se menee tai tulee, vielä vähemmin milloin Se yhdistyneenä luonnon kolmen ominaisuuden kanssa nauttii olemassaolostaan; mutta tuntemisen (viisauden) silmä näkee. [10]
11. Viisaat (joogit), jotka Sen nähdäkseen kilvoittelevat, näkevät Sen heissä itsessään asuvana Itsenä; mutta ymmärtämättömät, jotka elävät harhamaailmassa, eivät Sitä näe, vaikka he kyllä kiivaasti ahkeroivat sen nähdäkseen. [11]
12. Tiedä, että se suloisuus, joka auringossa asuu ja täyttää koko maailman, joka kuussa heijastaa ja tulessa liekehtii, on Minusta.
13. Tehokkaasti maan läpäisten Minä ylläpidän kaikki olennot elonvoimallani; hyvänmakuisena nesteenä (Sôma) Minä ruokin kaikki kasvit. [13]
14. Elämän tulena*2 Minä tunkeudun hengittävien ruumiisiin, ja elämän hengitykseen*3 yhdistyneenä Minä valmistan neljänlaista ravintoa.
15. Kaikkien sydämissä on Minun valtaistuimeni; Minusta syntyy muisti, tunteminen, tieto, järjen voima. Minä olen se, josta Vedoissa puhutaan. Minä olen viisaiden kirjoituksissa viisaus, sekä se, joka lahjoittaa vedântan ymmärtämisen.
16. Tässä maailmassa löytyy kahdenlaista voimaa: katoavaista ja katoamatonta. Katoavaisia ovat kaikki olennot; katoamattomaksi kutsutaan muuttumatonta. [16]
17. Korkein energia (purusha) on todella toinen, jota selitetään korkeimmaksi Itseksi, joka kaiken läpäisee ja joka ylläpitää kolmea maailmaa. Katoamaton Herra. [17]
18. Sen tähden, kun Minä olen korkeampi katoavaista, ja Itse olen vieläkin korkeammalla kuin tuo katoamaton, kunnioittavat niin hyvin ihmiset kuin Vedatkin Minua Korkeimpana Henkenä. (Purushôttama, korkein purusha.)
19. Se joka vapautettuna harhasta tuntee Minut korkeimpana olemuksena, palvelee kaikkituntevana Minua koko olennollaan, oi Bharata. [19]
20. Tämä on Minun mitä suurin, salaperäisin oppini, jonka sinulle, oi synnitön, olen opettanut. Se joka sen käsittää, on valaistunut ja tekonsa päättänyt, oi Bharata.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa, Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa viidestoista keskustelu, jonka nimi on:
Korkeimman Hengen saavuttamisen jooga.
XV keskustelun alaviitteet:
*1. Prakriti, aine, mulaprakriti, aineen juuri.
*2. Elämän tuli, Vaishvânara.
*3. Elämän hengitys, prâna elämä, ja apâna, sisäinen ja ulkonainen hengitys. Ks. selvitystä V keskustelu; muist. 27.
XV keskustelun kommentaariot:
1. Sanotaan että pyhän Ashvatthapuun juuret ovat taivaassa ja sen oksat laajenevat maan yli; sen lehdet ovat hymnit. Se joka ymmärtää tämän vertauksen, ja tuntee tämän "puun", tuntee myös Vedoihin kätketyn merkityksen.
2. Pyhä banjapuu eli Ashvattha on kokonaisuudessaan niin kuin yksityiskohdissaankin "elämän puu", ts. ihmiskunnassa samoin kuin yksityisessä ihmisessä. Syntyneenä valosta juurii ihmisen henki aineellisuuden pimeydessä, mutta tästä hän ottaa aineet, ja hän muodostaa kehityksen tiellä siitä henkisen yhteenliittymisen, josta puhkeaa jumalallinen hedelmä. Tämä hedelmä on itsetajuntaan kypsynyt yksilöllinen jumalihminen. Mutta ne, mitkä ihmisen yksilöllisyyttä sitovat maiseen ja yhä edelleen pakottavat hänet uudelleen maiseen elämään, ovat hänen tekonsa, joita hän itsekkyydessään ehdoin tahdoin toimittaa.
4. Hän pääsee elämän toiminnan ilmennyksistä itse elämään, varjokuvista valoon, katoavaisesta näennäisyydestä loppumattomaan oloon.
5. Pääasia ei ole ainoastaan se, että kasvatetaan hyvä ja siveellinen ihminen, vaan omintakeinen itsekkyys, olkoon se hyvä tai paha, on kokonaan poistettava, että jumalallinen elämä voisi ihmisessä herätä. Ihminen omassa itsekkyydessään ei voi tulla yli-ihmiseksi tai jumalihmiseksi; tyhjä ei voi itseään korottaa itsekkyytensä yläpuolelle eli pimeys ei voi valaista, paistaa eli loistaa. Ei löydy mitään siirtymistä näennäisestä todelliseen oloon, vaan jumala tulee ihmisessä olennoksi, niin pian kuin ihminen omasta itsekkyydestään vapautuu ja tuntee itsensä.
"Luonteemme on kavala (viekas) ja pitää aina omaa itseään päämaalina ja pääasiana. Valistunut luonne sitä vastoin tekee kaiken jumalan - joka myös on hänen lepopaikkansa - tahdosta." (Tuomas Kempiläinen)
Tie on kahdenlainen, luonnollisen ymmärryksen ja tunteen eli henkisen käsityksen tie. Siitä johtuu: luonnollinen ja henkinen sielun elo.
7. Tämä "yksilöllinen" Logoksen valon säde, esittää ihmisen henkistä yksilöllisyyttä; sielun persoonallisuus tai mainen ilmennys on samassa suhteessa ruumiiseen kuin näyttelijän persoona on erinäisiin näyteltäviin osiin (rooleihin ja erinäisiin naamareihin), joissa hän esiintyy.
8. Tämä "yksilöllinen" Logoksen valon säde, esittää ihmisen henkistä yksilöllisyyttä; sielun persoonallisuus tai mainen ilmennys on samassa suhteessa ruumiiseen kuin näyttelijän persoona on erinäisiin näyteltäviin osiin (rooleihin ja erinäisiin naamareihin), joissa hän esiintyy.
10. Hän tuntee itsensä ikuiseksi hengeksi.
11. Ymmärtämättömät eivät häntä näe, koska heidän katseensa on kääntynyt omaan itsekkyyteensä.
13. Kasvien tajunta ilmenee siinä, että ne voivat vastaanottaa ravinnokseen tarpeellisia alkuaineita ja tuntevat esim. valon ja pimeyden vaikutuksen.
16. Katoamatonta sanotaan Sat-Chit-Anandaksi (Sat, oleminen, olemassaolo; Chit, järki; Ananda, autuus). Tuon ilmenneen maailman ominaisuudet ovat: nimi (luonne) ja muoto.
17. "Absoluuttinen käsite jumalasta on ykseys (Parabrahman). [Parabrahman, ikuinen, sama kuin TAT, alkulähde; kaiken tietoisuuden lähtökohta, johon kaikki kerran palaa. Se on koko maailmankaikkeudessa, koko luomakunnassa löytyvän kyvyn, neron sekä kaiken olemassaolevan olento. Brahmân, luojan yläpuolella oleva Yksi iankaikkinen, tosiolevainen, aina pysyvä Se, joka on sanomattomasti, äärettömästi korkeammalla kaikkea sitä käsitettä, jota kukaan kuolevainen ihminen voi kuvitella jumalasta. (Ks. täyteselvitystä tähän XIII keskust. 12. ja 13. muist.)] Tämä eli Se ei ilmennä itse itseään olentona; mutta Se ilmentyy sanan, järjen, toiminnan eli Logoksen avulla; kuten ei ihmiskuntakaan voi itseään ilmentää muuten kuin ainoastaan ihmisten avulla ts. ihmiskunta ilmestyy inhimillisessä muodossa ja siinä toimii; jos ei olisi ihmiskuntaa emme liioin näkisi sen toiminnan ilmauksia. Absoluuttisen, joka toimii näkymättömissä piireissä, ilmestyminen fyysisessä, näkyväisessä luonnossa on Sen itsensä heijastamista. Ajattelutoiminnan, mietiskelyn avulla meille ilmenee luonto ikään kuin ajateltuna persoonana. Tätä ajateltua persoonaa nimitetään Isäksi. Mietiskely on itsessään tietämistä. Isällä siis käsitetään tietämistä, joka taas on puhdas, korkea, saastuttamaton jumalallinen järki. Tämä järki tajuaa ja ikään kuin katsoo oman itsensä läpi. Tämän saastuttamattoman järjen objektiivinen kohde on 'Poika' eli 'Sana' (Logos). Isän ja pojan välillä oleva ikuinen vastavaikutteinen suhde toinen toiseensa, eli toisin sanoen rakkaus on pyhä henki." (Eckhart) (Tätä asiaa pitää tarkasti miettiä, ennen kuin sen käsittää.)
Jeesusta, jossa jumalallinen ihanne on ilmestynyt täydellisimmässä muodossaan, kutsutaan "Isän ainokaiseksi pojaksi" - samoin jokainen henkisesti valaistunut ihmissielu pyrkii jumalalliseen täydellisyyteen ja voi sen tietyssä mielessä saavuttaakin. "Isän ainokaiset" ovat siis "täydellisiä ihmisiä"; ja täydellinen ihminen on ruumiillistunut veljeys.
Täydellinen ihminen tekee yhteistyötä jumalan kanssa. Hänen toimintansa ei enää ole ristiriidassa hänen korkeamman minänsä kanssa; hänet on siis sovitettu isän kanssa. Tämä täydellisyyden saavuttaminen on jumalan ja ihmisen sovitus.
Ihminen ei voi olla jumalan poika, jos hänellä ei ole samaa jumalan olentoa kuin on pojallakin; eli toisin sanoen: ihminen ei voi omistaa viisautta, jos ei hän viisautta tunne. Vaikkapa jumalalla olisi tuhat poikaa, niin hänellä on kuitenkin ainoastaan yksi ainoa poika, koska Hän on ainoastaan yksi järki. Ihmiskunta kokonaisuudessaan on jumalan poika.
19. Ihminen on mikrokosmos: hänessä piilevät siemeninä eli mahdollisuuksina kaikki voimat, jotka löytyvät maailmankaikkeuden makrokosmoksessa: taivas, helvetti, jumala, enkelit, elementaalit ja demonit; kaikki on hänessä; kaikki, mikä löytyy hänen rakenteestaan kehittyy ja kasvaa. Ihminen ei voi tuntea mitään muuta kuin ainoastaan sen, mitä hänestä itsessään löytyy.
Sellaista ihmistä, joka täydellisesti tuntee itsensä, ei voi asettaa minkäänlaisen muun mahdin alaiseksi. Hän on jumala oman valtakuntansa piirissä, ja sen tähden, että hän on yhtä hallitsevan maailmankaikkeuden voiman kanssa, hänen voimansa ulottuu yhtä laajalle kuin senkin voima. Sellainen on Jeesus Kristus. Hän käytti ja käyttää näkymättömiä voimia, jotka - vaikkapa meille rajoitetuille ihmisille näkymättömät - ovat kuitenkin ainetta; sillä aine ja henki ovat yksi. Kumpikin ovat saman alkuperäisen voiman ilmennyksiä. Kun tuo voima ilmenee näkyvässä luonnossa - kutsumme sitä aineeksi - kun se taas on näkymätön toimiva syy - kutsumme sitä hengeksi. Aineella on muoto; muoto on jonkin esineen kaava, joka on olemassa ennen muodon luomista. Itsessään muoto on harhakuva.
16. keskustelu: Jumalallisten ja demonisten
henkien toisistaan erottamisen joogaBhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot