Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Kuudestoista keskustelu
Jumalallisten ja demonisten henkien toisistaan erottamisen jooga
"Jumalallisten" (surat) ja "demonisten" (asurat) eli "hyvien" ja "pahojen" henkien, voimien, olentojen vaikutusvallasta; ts. tässä selvitetään mitä ymmärretään ylhäisillä ja alhaisilla henkisillä voimilla, olioilla, hengillä; (enkelit ja pirut. Demoni on kreikk. sana. Suomeksi: henki, suojelushenki (genius), piru, saatana eli kiusaaja).
Ihmisessä itsessään, samoin kuin hänen ulkopuolellaan vaikuttavat kaikenkaltaiset henkiset, salatut voimat. Jotta ihminen oppisi erottamaan näitä toisistaan ja ymmärtäisi valita hyvän, pitää hänen oppia tuntemaan totuus; silloin hänessä syntyy jumalallinen tajunta eli viisaus.1. Sisäinen Sana puhuu:
Pelkäämättömyys, elämän (sydämen) puhtaus, väsymättömyys (kestävyys) todellisen tuntemisen etsimisessä (joogan harjoittamisessa), almujen anto, pyhien kirjoitusten hiljainen mietiskely, iloinen katumus, rehellisyys, [1]
2. viattomuus, totuuden rakkaus, lempeämielisyys, kieltäytyminen, rauhallisuus, hyvä tahto, laupeudentunne kaikkia olentoja kohtaan, vapautuminen himoista, mielen levollisuus, lempeys, hyvyys (kohteliaisuus), mielen lujuus,
3. voimallisuus, kärsivällisyys, pysyväisyys, siveys, vapaus kostonhimosta ja turhamielisyydestä, vakavuus. Nämä ovat sen, joka on syntynyt jumalallista olemassaoloa varten, hyvät avut.
4. Teeskentely, ylpeys, itserakkaus, viha, raakamaisuus ja ajattelemattomuus ovat ominaisuutena sellaisella, joka on syntynyt asuroiden*1 osaa varten. [4]
5. Jumalallinen ominaisuus johdattaa vapauteen, demoninen orjuuteen. Älä murehdi, oi Pândava. Sinä olet syntynyt jumalallista osaa varten. [5]
6. Luotuja olentoja tässä maailmassa on kahdenlaisia: jumalallisia ja demonisia. Jumalallisen olemuksen Minä olen sinulle jo riittävästi selittänyt; kuule nyt, oi Pârtha, minkälaisia ovat demoniset olennot:
7. Demoniset (asuroiden kaltaiset) olennot, eivät tunne alkuaan eikä loppuaan; heissä ei löydy puhtautta, ei oikeutta eikä totuutta.
8. He sanovat: "maailmassa on olemassa yhtä vähän totuutta, oikeutta kuin jumaluuden olemustakin, ja maailma on syntynyt sattumien leikin johdosta ja on olemassa ainoastaan nautintoja varten".
9. Tätä näkökantaansa seuraten ovat nuo tietämättömät, joiden ymmärrys (buddhi, valaistus) on vähäinen ja toiminta välinpitämätön, ihmiskunnan vihollisia ja pahennusten synnyttäjiä maailmassa.
10. He antautuvat pohjattomiin himoihin; he ovat täynnä kavaluutta ja ajattelemattomuutta. Näennäisyyden sokaisemina he riippuvat lujasti kiinni harhassaan; elämäntapansa he ovat järjestäneet saastaisuuden mukaisesti.
11. He antautuvat mahdottomiin haaveiluihin, jotka johtavat tyhjyyteen. Heidän korkein ihanteensa on himojensa tyydyttäminen, ja he uskovat, että he siten saavuttavat elämänsä päämaalin.
12. Sadoilla toiveilla sidottuina, alttiina himolle ja vihalle, he koettavat väärillä keinoilla haalia omaisuutta (rikkauksia), yltäkylläisesti täyttääkseen turhanpäiväisiä himojaan.
13. He sanovat: "tämän olen tänä päivänä saavuttanut, ja tuon, jota sydämeni himoitsee, saavutan huomenna. Tämä omaisuus on jo minun ja tuo tulee kuulumaan minulle tulevaisuudessa.
14. "Nämä viholliseni minä olen kukistanut, ja toiset minä myös hävitän. Minä olen herra, minä iloitsen, minä olen täydellinen, voimallinen ja onnellinen.
15. "Minä olen rikas ja jalosyntyinen; missä on toinen minun vertaiseni? Minä tahdon uhrata, antaa almuja ja iloita." - Näin puhuvat nämä ymmärtämättömät.
16. Monenlaisten ajatusten ja toiveiden hämmentäminä, harhan verkon ympäröiminä, uhraten itsensä toiveittensa täyttämiselle he päistikkaa lankeavat turhamaisuuden kuiluun (kadotukseen, helvettiin). [16]
17. Itseään kunnioittavina, kovina, täynnä uhmaa ja juopuneina omaisuudestaan, täynnä ulkokultaisuutta, he uhraavat ainoastaan näön vuoksi; heidän uhrinsa ovat arvottomat.
18. Alistuneina itsekkyydelle ja väkivallan teoille, täynnä ylpeyttä, mahtia ja kiukkua, nämä pilkkaajat vihaavat Minua niin hyvin omassa kuin toistenkin ruumiissa (olennoissa).
19. Nämä vihaajat, pahat, ihmiskunnan hylkiöt, epäpyhät ja jumalattomat Minä hylkään asuroiden (demonien) kohtuun. [19]
20. Kun he ovat tulleet jonkun demonin kohtuun, he kulkevat ajattelemattomina syntymästä syntymään. He eivät etsi Minua, oi Kaunteya. He syöksyvät syvimmälle tielle (joka vie olemattomuuteen).
21. Helvetin portti on kolmenlainen. Sen sisäänkäyntejä ovat: intohimot, viha ja saituus; ne vievät sielun perikatoon - sen tähden jätä nuo kolme.
22. Se joka on itsensä pelastanut näistä kolmesta pimeyden portista, oi Kuntinpoika, kulkee autuuttaan kohti ja vaeltaa korkeinta polkua.
23. Se, joka on syrjäyttänyt pyhien kirjoitusten määräykset, ja toimii himojensa mukaisesti, ei saavu täydellisyyteen, onnellisuuteen, eikä hän vaella korkeinta polkua.
24. Sen tähden anna noiden kirjoitusten olla johdattajanasi tekemisissäsi ja jättämisissäsi. Kun sinä tunnet kirjoitusten määräykset, silloin myös tunnet velvollisuutesi ja tehtäväsi tässä maailmassa.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa kuudestoista keskustelu, jonka nimi on:
Jumalallisten ja demonisten henkien toisistaan erottamisen jooga.
XVI keskustelun alaviitteet:
*1. Asurat, ei jumalat; elementeissä piilevät voimat. Ks. XI keskustelua; muist. 22.
XVI keskustelun kommentaariot:
1. Nöyrä sydän - on oikea sydämen puhdistaminen. Nöyrä tunnustaa oman kykenemättömyytensä oikeaan ajatteluun ja oikeaan toimintaan. Mutta siten hän avaa todellisen, sisäisen olentonsa ovet korkeammalle, suuremmalle valolle ja mahtavammalle voimalle. "Nöyrille jumala antaa armon." - Kerrotaan eräästä hurskaasta miehestä, joka näki unen: koko maan ympäröi hieno näkymätön verkko eli huntu. Miehen valtasi kauhu ja hädissään hän huudahti: Herra, kuka voi tässä kestää? Ja hän kuuli äänen, joka sanoi: "nöyryys".
"Olkaa niin kuin lapset." Lapsen mieli on intohimoista vapaa. Lapsi on pelkäämätön: hän tekee kaikenkaltaisia kysymyksiä, joille vanhemmat useinkaan eivät osaa antaa tyydyttävää vastausta. Hän omistaa siis vapaan sanavallan ja kysymyksillään hän saattaa usein vanhemmat hämmästyneinä ajattelemaan monta tärkeää seikkaa, jotka heiltä muuten ehkä olisivat jääneet huomaamatta. Tässä mielessä meidän pitää olla lapsia.
3. Kaikki yllämainitut avut ovat henkisen ihmisen sielun ominaisuuksia; ne hänessä tahdon voiman kautta ja avulla tulevat henkisten voimien harjoitukseksi; seuraavassa säkeessä mainitut paheet kuvaavat eläimellistä ihmistä.
4. Itserakkaus kuuluu eläimelliseen järjestelyyn. Eläimessä on itserakkaus se voima, jota me kutsumme luonnonvaistoksi, vedoksi, vaatimukseksi. Ihmisissäkin, jotka ovat enemmän eläin- kuin henki-ihmisiä, johtuvat heidän toimintansa luonnonvietistä tai itserakkaudesta.
Mitä itserakkaampi on ihminen, sitä enemmän hän on eläinihminen; mitä enemmän hän itserakkaudestaan luopuu, sitä enemmin hän lähenee henki-ihmistä.
5. Tämä osa on se, että ihmisessä piilee totuuden tuntemisen saavuttamisen kyky: siitä johtuu toiminnan vapaus.
"Ihmisen ei pidä pelätä jumalaa. Se pelko yksistään on oikeutettu, että ihminen pelkää kadottavansa jumalan. Se, mikä erottaa ihmisen jumalasta, on ainoastaan jokin ulkonainen, olematon, näennäinen; olennoltaan hän on jo yhtä jumalan kanssa; kysymys on ainoastaan siitä, tunteeko hän itse tämän yhteyden juuri silloin kun hän oppii tuntemaan niitä esteitä, jotka asettuvat hänen tiellensä ja jaksaako hän voittaa nuo esteet." (Eckhart)
6. Niin kuin ihmisen sielussa löytyy erilaisia olotiloja, jotka ilmenevät tahdon kautta niin hyvin ajatuksissa kuin teoissakin ja synnyttävät niitä vastaavia ajatuskuvia ja elämäntapoja, jotka kuvastavat mielentiloja ulkonaisessa esiintymisessä, samoin asustavat nuo ajatukselliset vastakuvat, tahdonvoimat ja tajunnan erilaiset olomuodot Maailmansielussakin. Ne vaikuttavat oman kaltaisissa alkuaineissa ihmisen sisimmässä ja hänessä ottavat olomuodon, josta syntyy alituinen vastavaikutus ihmisen ja ulkomaailman välillä. Ks. XI kesk. säkeet 53, 54.
9. Siihen kuuluvat niin hyvin sellaiset "filosofit", (materialismi [eli se oppi, joka sanoo että aine eli aisteilla huomattava on kaiken fyysisen (ruumiillisen) ja psyykkisen (sielullisen) olemassaolon eli ilmiön perusta. Mitä itse aine on, siitä ei ole kukaan varma. Kaikki materialistien teoriat, opinkaavat päättyvät ristiriitaisuuteen.] ja rationalismi [Sellainen filosofinen järjestelmä, jonka mukaan järjellinen tietäminen poikkeaa aistillisesta. Jumaluus-tieteessä merkitsee rationalismi peruslausetta, joka ei myönnä todeksi mitään otaksumaa, jota järki ei voi hyväksyä.]), jotka, luulottelussaan koettavat vastustaa ja kieltää korkeampaa henkistä tuntemusta, kuin myös paavilaisuus, jonka uskonto perustuu itserakkaudelle ja pelolle; sen tähden sille on paavin oma ja kirkon etu elämän korkein päämaali.
12. "Viisas etsii ainoastaan yhtä ja kaikitenkin korkeinta hyvää; tyhmä etsii monenlaista ja tonkii yhäti kaikessa halpamaisessa." (Angelus Silesius)
16. "Helvetti on sisäinen olotila; kellä on helvetti sisässään, hän tuo sen joka paikkaan mukanaan. Helvetissä palaa oma tahto, so. tyhjyys, autuudentunteen puute ja tietoisuus siitä, minkä saavuttamista ihminen elämänsä aikana on vastustanut." (Eckhart)
18. Kuka ei omassa sisimmässään tunne siveyttä, se ei tahdo, eikä voi sitä muissakaan tunnustaa; sillä hän ei rakasta hyvettä.
19. Heidän oma jumalansa, oma olentonsa, "syöksee" heidät sinne, mihin he kuuluvat; tämä tahtoo sanoa: he seuraavat henkistä painovoimaa. He tulevat osaksi sen voiman olennosta, joka on samanlainen heidän oman olentonsa kanssa.
20. Mikä on syvin tie? Se on kauhein osa, mikä voi ihmissielun osaksi tulla. (Vertaa 1 Moos. 4: 23, 24.) Selvitän sen lyhyesti: Ajattelija (manas) on kahdenlainen; ts. ikuisen jumalallisen järjen säteet ovat olennoltaan kahdenlaiset: a) on se oleellinen, sisäinen, taivaallinen järki, eli korkeampi manas, tietoisuus, jumaltietoisuus; ja b) inhimillinen eli animaalinen ajattelemisen kyky - joka aivotoiminnan avulla kehittyy tajuiseksi ajattelemiseksi. - Alempi manas, joka on kaksikäsivartinen, on himoille altis. Yhdellä se riippuu himosta (kâmasta) ja toisella se pitää kiinni isästään, tuosta ylempänä mainitusta korkeammasta minästä.
Nyt on kysymys: kumpiko näistä pääsee voitolle ihmisessä? Jaksaako hän kohota korkeampaan kolmioon, johon hän luontonsa puolesta kuuluu, ja voitollisena käydä läpi maisen elämänsä aikana esiintyvät, yhä häntä puhdistavat kokemuksensa, vai laskeutuuko hän alas aineellisuuteen, himojensa tyydyttämiseen ja pimeyden eli harhan palvelukseen. Sen määrääjänä on kukin ihminen itse. Tämä on jokaisen yksilön elämän arvoitus.
Alempi manas voi toimia kolmella tavalla. Se saattaa joko: 1) palata jälleen alkulähteeseensä; 2) toisinaan se kohoaa, toisinaan taas poistuu alkulähteestään; (tämä on tavallista ihmiselämän kokemusta), ja 3) se voi tulla niin armottomasti kâmallisten vaikutteiden eli himojen hallittaviksi, että se itsekin muuttuu himoksi, ja silloin kun se kokonaan eroaa pois omasta alkulähteestään, se viimeinkin häviää, hukkuu eli joutuu olemattomuuteen. Tämä on salaisten oppien mukaan "syvin tie". Suomentaja (MH).
21. "Sielulla on kolme mahtavaa vihollista: liha, maailma ja piru." (Eckhart)
"Yhtä vähän kuin jumala on 'persoona', on sitä 'pirukin'. Mutta, niin kuin valon lasten rakkaus kohoaa huippuunsa yhden ainoan henkisen olennon ('jumalan pojan') henkisessä tuntemisessa, samoin kaikkien pirullisten ihmisten viha kohoaa huippuunsa demonisessa tajunnassa, jota nimitetään 'piruksi', (pahuuden dhyani-chohan) sekä samalla lailla kuin jumala ihmisessä vaikuttaa jumalallisessa, samoin pirukin vaikuttaa ainoastaan siihen, mitä ihmisessä on pirullista. 'Diabolus est Deus inversus'." ["Saatana" (kiusaaja) on "ylösalasin käännetty jumala". Tämä on kabbalistinen (juutalaisten salatieteilijöiden) väite. Se merkitsee: yhtävähän kuin on hyvää, yhtä vähän on pahaakin olemassa. Se voima, joka luo hyvän, luo pahankin. Hyvä tai paha on riippuvainen itse kunkin toiminnasta ja näkökannasta. Jos meillä ei olisi tietoa hyvästä - emme myöskään tuntisi pahaa. Pahan ja hyvän tuntemisesta johtuva kokemus on ihmisen pelastuksen välikappale.] (Ks. Th. Paracelsus, "Philosphia occulta".)
22. Kun Adam, tuo vanha ihminen kaikkine himoineen ja eläimellisine taipumuksineen on meidän maisen elomme aikana kuollut ja kadonnut, silloin nousee sielussa Kristus, tuo henkinen ihminen kaikessa herruudessaan. Tässä henkisessä prinsiipissä asuu henkinen tajunta, elämä, tieto ja voima. Sen tahto ja tieto ovat kaikki täyttävän, kaikkimahdin tahdon ja käsittämisen kanssa yhdenmukaiset: ne ovat yksi. Silloin kun ihminen on yhtä jumalallisen voiman kanssa ja tuntee itsensä - hän tuntee samalla - suoranaisen vastaanottamiskyvyn avulla - kaikki luonnon salaisuudet. Kun sielu on päässyt tälle asteelle, se vaeltaa "korkeinta polkua".
17. keskustelu: Uskon kolmesta laadusta
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot