Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Seitsemästoista keskustelu
Uskon kolmesta laadusta
Uskon eli jumalan kunnioittamisen laatu on kolmenlainen. Se on ulkonainen, sisäinen ja henkinen. Ulkonainen, sokea usko etsii autuuttaan ulkonaisista asioista ja kirkollisista menoista, so. joidenkin luulottelujen totena pitämisestä. Sisäinen usko etsii autuuttaan niistä asioista, jotka ovat erillään sen omasta olennosta, sekä koettaa itsensä ulkopuolelta päästä jumalan saavuttamiseen. Henkinen usko, todellinen tietäminen, pysyy järkähtämättömänä oman jumalallisen voimansa tietoisuudessa.
1. Arjuna:
Minkälainen, oi Krishna, on olotila sellaisilla, jotka tekevät hyvää ja joilla on usko,*1 mutta jotka eivät välitä uskonnollisten seremonioiden vaatimuksien noudattamisesta? Onko niiden ohjeena sattva (puhtaus), rajas (himot) vai tamas (pimeys)?
2. Siunattu Herra sanoo:
Kolmenlaatuinen on inhimillinen usko. Sen eri laadut johtuvat inhimillisen luonnon erilaisuudesta. Ihmisen luonto on joko todellinen, himokas ja itsekäs tai pimeä ja ajattelematon. Kuule näistä. [2]
3. Jokainen usko, oi Bhârata, on kunkin todellisen olennon mukainen. Sellainen, mitä ihminen todella rakastaa, hän on ja sitä hän uskoo. [3]
4. Sattva-ihmiset palvelevat jumalia (devoja), rajas-ihmiset yakshasoita ja rakshasoita;*2 tamas-ihmiset pretoja ja bhutoja (luonnonhenkiä). [4]
5. On myös niitä, jotka vapaalla tahdollaan rupeavat täyttämään ankaria katumustekoja, joita ei mikään jumalallinen laki määrää, ulkokullatut ja kunnianhimoiset henkilöt, täynnä ahneutta ja himoja, [5]
6. ajattelemattomat, jotka omassa ruumiissaan piinavat eläviä elementtejä (alkuaineita), ja siten Minuakin, yhdistyvät asuroihin.
7. Ravinto, joka jokaiselle kelpaa, on kolmenlaatuista, samoin on uhraus, katumus ja almujenanto. Kuule, missä ne toisistaan eroavat. [7]
8. Niitä ravintoaineita, jotka lisäävät elinvoimaa ja kasvattavat ruumiin substanssia ja jotka edistävät vahvuutta (voimaa), terveyttä, hyvinvointia ja mielenrauhaa, rakastavat sattva-ihmiset.
9. Väkevät, happamet, suolaiset, tuliset, kasviksilla höystetyt ja huumaannuttavat ravintoaineet ovat syynä kipuihin, kärsimyksiin ja tauteihin; niistä pitävät ihmiset, joissa rajas on valtiaana.
10. Pilaantunut, makunsa kadottanut, mädäntynyt, epäpuhdas ja jo pois heitettävä ravinto on tamas-ihmisistä miellyttävää.
11. Voiton pyynnistä vapaa, lain mukaisesti ja velvollisuuden tunnosta tarjottu uhri on sattvan luonteen ominaisuus. [11]
12. Uhri, josta toivotaan voittoa tai etua sen tarjoajalle, tai jos se on tuotu omaa kunniaa ajatellen tai ylpeilystä johtuen, oi paras Bharatalaisista; tiedä, että se johtuu rajasista. [12]
13. Se uhri, joka tuodaan vastoin lakia, mielettömyydellä, uskotta ja hartaudetta, *3 ilman että jumalalla on osaa siinä, kuuluu pimeydelle. [13]
14. Jumalien, kahdestisyntyneiden, jumalan hengen valaisemien totuuden opettajien*4 ja viisaiden kunnioittamista ja puhtautta, oikeutta, täydellistä siveyttä ja lempeämielisyyttä kutsutaan yhteisellä nimellä ruumiilliseksi katumukseksi. [14]
15. Sanoja, jotka eivät vahingoita ketään, ystävällisyyttä ja hyvyyttä hiljaisessa rukouksessa ja kirjoitusten tutkimista, kutsutaan kielen*5 katumukseksi. [15]
16. Sydämeniloa, tyyneyttä, vaitioloa, itsehillintää ja tahdon puhtautta kutsutaan henkiseksi katumukseksi.*6 [16]
17. Näitä kolmea katumuksenlaatua, joita jumalalle alistuneet, persoonallisia etuja niistä etsimättömät ihmiset hyvässä uskossa, vakaumuksessa tekevät ja harjoittavat, sanotaan sattvan ominaisuuksiksi. [17]
18. Se katumus, joka tapahtuu oman kunnian ja arvon saavuttamisen toivossa tai joka on tehty ulkokullatussa mielessä, kuuluu himolle. Se on pysymätön ja häilyvä. [18]
19. Sitä katumusta, jota tehdään huonon päämäärän saavuttamiseksi, joko itseään kiduttamalla tai toisen vahingoittamiseksi, sanotaan pimeyden ominaisuudeksi. [19]
20. Jos velvollisuuden tunnosta, oikealla paikalla ja oikealla ajalla annetaan almu jollekin arvokkaalle, joka sitä ei jaksa palkita, tämä teko kuuluu puhtauden ominaisuuksiin.
21. Jos annetaan lahja vastalahjan saamisen toivossa tai toivossa saada tulevaisuudessa siitä voittoa, tai annetaan almu vastenmielisesti, tämä antaminen johtuu himosta.
22. Mutta jos hävyttömällä tavalla, epäkunnioittavasti, epäpuhtaalla paikalla ja sopimattomalla ajalla annetaan almu arvottomalle - se toiminta on pimeyttä.
23. "AUM, TAT, SAT", tämä on ikuisen kolminkertainen, perimätietojen avulla tunnetuksi tullut nimitys. Tämän voiman avulla syntyivät brahmiinit, Vedat sekä uhrit. [23]
24. Sen tähden ne, jotka ikuisen tuntevat, lausuvat aina sanan "AUM" silloin kun he uhraavat, antavat almuja tai alkavat lainmukaisia katumuksentekoja toimittaa. [24]
25. "TAT", lausuvat erinäisissä uhritoimituksissa, katumuksenteoissa ja almujenannossa ne, jotka eivät toimi palkinnon himosta, vaan pelastuksen toivossa. [25]
26. "SAT" merkitsee totuutta ja hyvyyttä. Sana "SAT" oi Pârtha, lausutaan jotakin hyvää työtä toimitettaessa.
27. Järkähtämättömyyttä uhrauksessa, katumuksessa ja almujenannossa tarkoitetaan sanalla "SAT". Se tarkoittaa myös kaikkea sitäkin toimintaa, jolla edistetään Korkeimman (TAT) asiaa.
28. Mutta sitä, mitä toimitetaan, uhrataan, kadutaan tai annetaan uskotta, kutsutaan nimellä "Asat", oi Pârtha, se on arvoton tässä sekä kuoleman jälkeisessä elämässä.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shiri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa seitsemästoista keskustelu, jonka nimi on:
Uskon kolmeen laatuun jakamisen jooga.
XVII keskustelun alaviitteet:
*1. Shraddha, uskonto, uskonoppi.
*2. Ks. selvitystä keskustelu XI; muist. 22.
*3. Mantrat.
*4. Guru, henkinen opettaja.
*5. Sprache merkitsee tässä sitä kieltä, jota kukin kansallisuus käyttää puheessa. Parempi ehkä olisi suomenkielellä tässä sanoa: "puheen katumukseksi". (Kieli on fyysinen elin, eikä se vaikuta katumuksen teon nimeen) - M: H.?
*6. Manas.
XVII keskustelun kommentaariot:
2. Kolmenlaatuinen on inhimillinen usko. Sen eri laadut johtuvat inhimillisen luonnon erilaisuudesta. Ihmisen luonto on joko todellinen, himokas ja itsekäs tai pimeä ja ajattelematon. Kuule näistä.
3. Oikea usko ei ole luulotelmien totena pitämistä ja niissä kiinni riippumista, eikä tunteiden haaveiluissa elämistä; oikea usko on henkistä elämää. Se on ihmisessä totuuden voima, joka kehittyessään tekee ihmisen kykeneväksi itsensä todella tuntemaan. Usko itsessään ei vielä ole mitään tuntemista; mutta se on voima, josta tunteminen ja tunnustaminen kasvaa. Usko näyttää ihmisen luonteen.
"Usko on elämistä jumalassa. Sen pitää virrata meistä jumalaan ja jumalasta siihen, mihin se kuuluu ja missä me tahdomme sen toiminnan olevan." (T. Paracelsus, De sanctorum beneficiis)
"Usko on sielun elämä, joka meitä auttaa kaiken eläimellisen poisrepimisessä; se johtaa sielun jumalan yhdistymiseen." (Eckhart)
4. Pretat ja bhutat, pirut ja kummitukset; ne elementaalihenget, jotka vastaanottavat ja elvyttävät kuolleiden "astraaliruumiita"; edesmenneiden ihmisten "varjot", "kotelot" eli "kuoret". Spiritistisissä istunnoissa näyttelevät "bhutat" suurta osaa.
5. "Jokaisen pitää välttää seuraamasta mitään määrättyä sääntöä eli ohjetta ulkonaisten asioiden, ruokien ja pukujen suhteen; mutta jokaisen pitää harjoittaa mielensä niin jaloksi, ettei häntä johdata elämäntiellä mikään muu kuin ainoastaan rakkaus jumalaan. Ensin pitää luopua omasta itsestä, silloin ihminen on luopunut kaikista kohteista." (Eckhart)
7. Joka ainoa elementti ihmisessä, olkoon se sitten ruumiillinen tai henkinen etsii sitä ravintoa, joka on sovelias hänen omalle luonnolleen.
11. Tällä ei tarkoiteta "pakanallisia uhraustapoja" vaan kaikkea "uhria" so. jokaista epäitsekästä tekoa, jonka ihminen jumalallisen rakkaudenlain mukaisesti täyttää.
12. Joka jumalalta anoo lahjoja, se on erehtynyt: hän rukoilee luontokappaletta eikä luojaa. (Angelus Silesius)
13. "Et tarvitse jumalalle huutaa, jumalallinen lähde on itsessäsi: jos et sinä itse sulje sen virran juoksua, virtaa se aina ja yhä." (Angelus Silesius)
14. Tämä katumus tulee suurimmaksi nöyryydeksi, silloin kun oman tahdon hylkääminen muuttuu ihmisessä jumalallisen tahdon täyttämiseksi.
15. "Kristus, jumaluuden ikuisen sanan mukaan, ei nauti taivaallisesta olennosta niin kuin luontokappale; vaan ihmisen usko, vakava rukous ja jumalan ylistys ovat hänen ruokansa." (Jakob Böhme, Myster. magn., 70, 60.)
16. "Joka iloisella sydämellä kulkee Kristuksen teitä, se rukoilee jumalaa itsessään." (Angelus Silesius)
17. "Oikeutta rakastava ihminen ei palvele sen enempää jumalaa kuin luontokappaleitakaan, sillä hän on vapaa ja mitä lähempänä hän on vanhurskautta, sitä lähempänä hän on vapautta ja sitä enemmän hän on itse vapaus." (Eckhart)
18. "Epähurskas ihminen palvelee valhetta, tulkoon se sitten hänelle joko hyväksi tai pahaksi; hän palvelee maailmaa ja luontokappaleita ja on synnin orja." (Eckhart)
19. "Rakkaus on vapaa palkinnonhimosta ja kaikista katoavaisista päämääristä. Hurskas ihminen ei tarvitse jumalaa; sitä mitä hänellä on, sitä hän ei tarvitse. Hänellä on jumala, ja siitä syystä hän ei enää mitään muuta tarvitse." (Eckhart)
23. Todelliseen nimeen kätkeytyy todellinen mieli, joka puhumisen avulla tulee voimaksi.
AUM merkitsee ikuinen herruus; TAT kaikkien olentojen ikuinen oleminen jumalassa; SAT on kaikkialla läsnä olevan jumalallisen hengen ilmennys. Vedat, hindulaisten jumaluustieteelliset kirjoitukset.
24. Tätä ei ole käsitettävä siten, että tietyissä toimituksissa pitäisi lausua nuo sanat "AUM", "TAT", "SAT"; vaan nämä sanat ovat näitä koskevien toimintojen ja tunteiden ilmaisijat; ne lausuvat itse itsensä toiminnoissa.
25. Sen tähden sanotaan, että usko pyhittää työn. Joka pyhässä vakaumuksessa epäitsekkäästi jotakin tekee, se toimii parhaimman vakaumuksensa ja oman luonteensa mukaisesti. Mutta se, joka omanvoitonhimossa toimii, - tapahtukoon se sitten hänelle itsellensä, hänen perheellensä tai kirkon parhaaksi - toimii taikauskossa ja epäpyhässä tarkotuksessa; tällainen tarkoitus ei voi myöskään pyhittää toimintaa.
18. keskustelu: Lunastuksesta ja kieltäytymisestä
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot