Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Kahdeksastoista keskustelu
Lunastuksesta ja kieltäytymisestä
Kolmenlaista on kieltäytyminen eli luopuminen. Sellainen, mikä tapahtuu itserakkaudesta siten, että luopumisella halutaan saada parempaa kuin on se, mistä luovutaan; todellinen kieltäytyminen rakkaudesta korkeimpaan; siinä ei minkäänlaisesta "luopumisesta" voi olla puhetta, koska siinä ei ole enää mitään persoonallista toivomusta, vaan ihmisellä on tietoisuus korkeimman omistamisesta. Kolmas on tekemättä jättäminen mielettömyydestä.
1. Arjuna:
Oi Hrishikesha, opeta minua kieltäytymisen (Sannyasa) todellista olentoa ja luopumista (Tyâga) tuntemaan, oi Keshinisudana.*1
2. Siunattu Herra puhuu:
Viisaat käsittävät kieltäytymisellä luopumista kaikesta siitä, mistä ihminen pitää ja mikä johtuu millaisesta himosta tahansa. Valaistuneet sanovat tuota heidän toimintojensa hedelmistä luopumista "suureksi kieltäymykseksi". [2]
3. "Ei mitään enää pidä tehdä, koska kaikki toiminta on pahasta", vakuuttavat monet. "Ei saa luopua hyvien töiden tekemisestä, uhraamisesta, almujenannosta ja katumuksen teoista", sanovat toiset. [3]
4. Kuule siis minun päätökseni kieltäytymisestä, oi paras bharatalaisista, sillä kieltäytyminen, oi urhoollinen, on kolmenlainen.
5. Uhraaminen, almujenanto ja katumus eivät saa lakata, vaan niitä pitää suorittaa. Niiden avulla viisas puhdistuu. [5]
6. Mutta oi Pârtha, myös nämät toiminnat tulee täyttää kiintymyksettä ja niiden hedelmistä välittämättä. Tämä on Minun korkein ja järkähtämätön käskyni. [6]
7. Sellaisen laiminlyöminen, jota velvollisuus vaatii, ei ole oikea. Joka sen laiminlyö, tekee sen mielettömyydestä; sellainen kieltäytyminen tapahtuu pimeyden vaikutuksesta. [7]
8. Se joka jotakin laiminlyö tai jostakin luopuu sen tähden, että se hänelle tuottaisi tappiota tai että se antaisi hänelle liian paljon vaivaa, toimii pimeyden ominaisuudessa eikä siinä mitään voita.
9. Mutta se, joka sen, minkä tapahtuman pitää, oi Arjuna, tekee siksi, että sen täytyy tulla tehdyksi, kiintymättä siihen ja kieltäytyen sen hedelmistä, hän on sattvan ominaisuudessa. [9]
10. Se joka ei tunne mitään vastahakoisuutta sen tekemisessä, mikä ei hänelle tuota mitään etua, ja jolla ei ole mitään vaatimusta siitä, mikä hänelle olisi edullista; se joka on ymmärtäväinen ja jossa ei asu epäluulo, se kieltäyväinen omistaa sattvan. [10]
11. Ei yksikään ihminen maisen elämänsä aikana voi kokonaan luopua kaikesta toiminnsta. Mutta sitä, joka luopuu töidensä hedelmien palkasta, sanotaan luopujaksi. [11]
12. Niiden, jotka eivät töidensä hedelmistä luovu, työt kuoleman jälkeen ovat kolmenlaisia: hyviä, pahoja ja näistä kummastakin johtuneet; joka kokonaan luopuu kaikesta palkinnosta, sille ei myöskään ole mitään palkintoa. [12]
13. Opi Minun selityksestäni, oi pitkäkäsivartinen, nuo viisi ehtoa, jotka ovat välttämättömät jokaisen työn täyttämiselle.*6 Ne ovat:
14. Ruumis; toimija; toiminnan välikappaleet erinäisine osineen; itse toiminta ja jumalallinen osa. [14]
15. Kaikki, mitä ihminen tekee, olkoon se ruumiillisen työn, puheen, ajattelun (manas) avulla, olkoon se väärä tai oikea, kaikki tapahtuu näiden viiden syyn johdosta. [15]
16. Sillä, joka ainoastaan itseään pitää toimijana, ei ole selvää ymmärrystä (buddhi). Hän on sokea, eikä näe.
17. Se joka on vapaa itsekkyydestä, ja jonka ymmärrys (buddhi) ei ole sekava, ei tapa eikä sido itseänsä, vaikka hän tappaisikin nämä viholliset.
18. Tunteminen, tunnettava ja tunteva ovat kolme toiminnan syytä; välikappale, toiminta ja toimija; nämä kolme yhdessä ovat tekemisen elementit.
19. Sanotaan, että tunteminen, toiminta ja toimija kolmenlaisen ominaisuutensa mukaisesti, voisivat tulla jaetuiksi kolmeksi. Kuule, mitä ne näiden ominaisuuksiensa mukaisesti ovat:
20. Tiedä, että se tunteminen, joka nähdään ainoan ikuisen kaikissa jakamattomissa sekä jakautuvissa muodoissa, syntyy sattva-ominaisuudesta. [20]
21. Tiedä, että se katsantokanta, joka kaikissa esineissä, kappaleiden moninaisuuden tähden, näkee monia eri elämiä, johtuu himosta. [21]
22. Vaan se, joka kiinnittyy yhteen erityiseen esineeseen, niin kuin se olisi kokonaisuus, yksin oleva, eikä tunne kaikkien kappaleiden pääperustaa, ei omaa totuutta ja hänen ymmärryksensä on rajoittunut, se kuuluu pimeyden ominaisuuksiin. [22]
23. Välttämätön teko ilman kiintymystä tai vastenmielisyyttä minkäänlaiseen, ja kun ei siitä odota itselleen minkäänlaisia etuja, luetaan sattvan ominaisuudeksi. [23]
24. Sellainen toiminta, jonka joku täyttää saavuttaakseen sitä, mitä hän toivoo, tai jos se tapahtuu itsekkyydestä, on syntynyt himosta. [24]
25. Mutta jos joku toimii ymmärtämättömyydestä, ajattelematta vahinkoja tai tappioita tuottavia seurauksia, hänen tekonsa syntyy pimeydestä. [25]
26. Sitä toimijaa, joka on vapaa itsekkyydestä ja kiinnittymisestä, jolla on kestävyyttä sekä voimaa, ja jota ei tekonsa menestyminen tai epäonnistuminen liikuta, nimitetään puhtaaksi (sattva).
27. Intohimoinen tekijä on sellainen, joka kilvoittelee saavuttaakseen tekojensa hedelmiä, joka on ahne, loukkaava, epäpuhdas aikomuksissaan ja joka tuntee iloa tai murhetta.
28. Taitamaton, välinpitämätön, itsepäinen, liehakoiva, huolimaton, laiska, epäilevä ja päättämätön toimija - hänen työnsä ovat pimeydestä.
29. Mutta, oi Dhananjaya, kuule nyt myös mikä on ymmärryksen toiminnan kolmenlaatuinen erottaminen; sen tahdon sinulle selvittää perusteellisesti:
30. Se ymmärrys, joka tuntee niin hyvin toiminnan kuin levonkin sekä tietää, mikä tapahtuu ja mikä ei tapahdu, joka tietää pelon ja pelkäämättömyyden, sen, mikä sitoo ja mikä ei sido, sen ymmärrys (buddhi) on puhdas (sattva);
31. se ymmärrys, joka ainoastaan epäselvästi käsittää, mikä on oikein ja mikä väärin *4 tai mitä on tehtävä ja mitä jätettävä tekemättä, se ymmärrys, oi Pârtha, on himoluontoinen. [31]
32. Senkaltainen, joka pimeyden verhoamana pitää oikeutta (dharma) vääryytenä (adharma) ja näkee kaiken nurinpäin, oi Pârtha, on syntynyt ymmärtämättömyydestä (tamas).
33. Se ahkeruus, joka johtuu sydämen (manas) toiminnasta, jonka elämänhengitystä ja aistimuksia ei häilyvä nöyryys horjuta, oi Pârtha, se on todellinen ja puhdas (sattva). [33]
34. Se pysyvyys, joka kiinnittää sielun toivomiinsa ja haluamiinsa kohteisiin ja jonka hedelmistä se ikävöi nautintoa, oi Arjuna, on himosta.
35. Se itsepintaisuus, jonka avulla sielu koettaa edelleenkin pysyä harhassa, pelossa, ahneudessa, pikkumaisuudessa ja tyhmyydessä, oi Partha, puhkeaa ymmärtämättömyyden yöstä (tamas).
36. Mutta kuule nyt myös kolmenlaisesta ilon laadusta nimittäin sellaisesta, joka tuottaa ilon ja karkottaa murheen.
37. Sitä mikä ensin tuntuu myrkyltä, mutta lopulta maistuu nektarilta, kutsutaan todelliseksi onneksi: se johtuu Itsen siunatusta tuntemisesta. [37]
38. Mikä alussa ilmestyy nektarina, koska aistit sitä rakastavat, mutta lopulta myrkkynä, se ilo johtuu himosta.
39. Mutta se ilo, joka alussa ja seurauksissaan perustuu itsen harhauttamiselle ja hengen eksyttämiselle, johtuu pimeydestä (tamas).
40. Ei ole mitään tässä maailmassa tai "jumalienkaan" taivaassa (devachanissa), mikä olisi vapaa näistä kolmesta ominaisuudesta (gunas), jotka johtuvat aineesta (prakriti).
41. Brahmiinien, kshatriyoiden, vaishyojen ja shûdrojen velvollisuudet, oi Parantapa, ovat heillä heidän luonteensa ominaisuuksien (gunas) mukaiset.
42. Brahmiinin (hengelliseen säätyyn kuuluvan) velvollisuudet johtuvat hänen omasta luonteestaan (karma); ne ovat mielen levollisuus, itsehillintä, uhraus, kärsivällisyys, oikeudentunne, totuuden tunteminen, tieto ja uskonnollisten tapojen tunteminen.
43. Kshatriyan (sotilaan) tehtävät johtuvat hänen omasta luonteestaan (karma) ja ovat rohkeus, vahvuus, taistelussa kestävyys ja taitavuus, oveluus, päättäväisyys, jalomielisyys ja hallitsijamieli.
44. Vaishyan (maamiehen) toiminnat johtuvat hänen oman olentonsa laadusta. Hänelle kuuluu maanviljelys ja karjanhoito sekä kauppa. Shudran (palvelijan) tehtävät johtuvat hänen oman luonteensa ominaisuudesta: hänen tehtävänsä on kuuliaisuus ja palvelevaisuus.
45. Se joka kaikessa tekemisessään, olkoon se mitä tahansa, saavuttaa todellisen tyytyväisyyden, hän saavuttaa täydellisyyden. Kuule, kuinka hän sen voi saavuttaa.
46. Hän saavuttaa sen siten, että hän omassa toiminnassaan rakastaa, kunnioittaa ja yli kaiken ylistää Sitä, joka on kaiken Lähde ja joka läpäisee koko maailmankaikkeuden. [46]
47. Parempi on, vaikka heikoillakin voimilla täyttää oman velvollisuutensa kuin toiselle määrätty toimi, olkoon sen toimittaminen kuinka helppoa tahansa. Se joka täyttää sen velvollisuuden, jonka hänen oma luonteensa hänelle määrää, ei tee syntiä. [47]
48. Älä, oi Kuntinpoika, jätä tekemättä sitä, minkä (korkeampi) luontosi panee tehtäväksesi; älä silloinkaan kun sen täyttäminen näyttää sinusta vaikealta; sillä kaikkea tekemistä ympäröivät vastenmielisyyden tunteet aivan kuin savu tulta. [48]
49. Kun sydämesi (buddhi) ei ole mihinkään ulkopuolellasi olevaan kiintynyt; kun sinä joka asiassa itsesi hillitset, eivätkä sinua kiusaa kaikkinaiset himot, silloin saavutat täydellisen vapauden kaikesta karmasta, suuren kieltäytymisen avulla.
50. Kuule nyt lyhyesti, oi Kaunteya, kuinka sellainen, joka on saavuttanut täydellisyyden, yhdistyy ikuiseen. Tämän suurimman viisauden Minä opetan sinulle.
51. Se joka puhtaalla sydämellä (buddhi) on Minulle kokonaan alistunut, joka lujalla päättäväisyydellä itsensä hillitsee, joka ei enää kuule ulkonaisia eikä sisäisiä ääniä, ja joka kaiken sen, mikä kuuluu aistilliseen, on jättänyt, joka kaiken kiinnittymisen ja kaiken vihan on hylännyt,
52. joka omaa itseään tarkastelee yksinäisyydessä, on kohtuullinen kaikissa asioissa, ja on niin hyvin kielensä, ruumiinsa kuin mielensäkin (manas) mestari ja alituisesti syventyy sisäisen tarkkailuun, *4 sekä on vapautunut kaikista haluista, toiveista ja pyyteistä,
53. ylpeydestä, väkivallanteosta, turhuudesta, kaikenkaltaisesta omanvoitonpyynnistä ja tavaran haluamisesta, itsekkyydestä sekä on saavuttanut sydämen rauhan, hän voi yhdistyä ikuiseen. [53]
54. Yhdyttyään ikuiseen löytää ihmisen henki iankaikkisen elämän. Häntä ei mikään saa murheelliseksi eikä hänellä ole mitään vaatimuksia. Hän on kaikille olennoille samanlainen ja saavuttaa korkeimman nöyryyden Minussa.
55. Tämän yhdistymisen johdos hän saavuttaa Minun tosiolemukseni, Minun totuuteni, Minun olemukseni, Minun suuruuteni (joka sitten on hänenkin) ja kun hän Minut totuudessa täydellisesti tuntee, samalla hän on myös täydellisesti Korkeimmassa (TAT). [55]
56. Vaikkapa hän (ihmisenä) edelleenkin täyttää toimiaan, hän saavuttaa kuitenkin katoamattoman päämaalinsa Minun armoni kautta, jos hän panee turvansa Minuun. [56]
57. Pane kaikki, mitä teet, henkisesti Minun ratkaistavakseni; Minulle alistuneena ja Minuun turvautuneena (buddhi-jooga) aseta kaikki ajatuksesi alituisesti Minuun. [57]
58. Minua ajatellen sinä voimani kautta voitat jokaisen vaikeuden, mutta jos itsekkyytesi tähden et tahdo kuulla, niin joudut perikatoon.
59. Jos sinä turvautuen omaan itserakkauteesi ajattelet: "minä en tahdo taistella", niin päätöksesi on turha, sillä luonto pakottaa sinut taisteluun.
60. Sidottuna velvollisuutesi kautta, joka omasta olennostasi (karma) johtuu, sinä olet pakotettu sitä, mitä sokeudessasi et tahdo tehdä, vastoin tahtoasikin tekemään.
61. Kaikkien olentojen sydämissä asuva Herra, oi Arjuna, alituisesti jälleentuottaa kaikki esineet kaikkivoipaisuutensa avulla ja iankaikkisten horjumattomien lakien mukaisesti.
62. Turvaa koko olennollasi häneen, oi Bhârata. Silloin Hänen armonsa kautta saavutat korkeimman levollisuuden, jumalallisen olemassaolon.
63. Näin olen nyt sinulle ilmoittanut kaikkein korkeimman salaisuuden. Punnitse sitä ja toimi kuulemasi mukaisesti. [63]
64. Kuule vielä kerran Minun korkeimpia, salatuimpia sanojani. Sinä olet Minulle hyvin rakas, ja sen tähden tahdon sanoa, mikä sinulle on autuudeksi.
65. Vihi sydämesi (manas) Minulle. Rukoile Minua. Uhraa itsesi Minulle. Aseta oma tahtosi Minun tahtooni. Siten sinä tulet Minun luokseni. Tämän lupaan sinulle, sillä sinä olet Minulle rakas.
66. Jätä kaikki äärimmäisyydet (dharma). Tule ainoastaan Minun luokseni, ainoaan pakopaikkaasi. Älä sure, Minä tahdon pelastaa sinut kaikesta synnistä.
67. Tätä oppia ei kuitenkaan ole aiottu niille, jotka eivät harjoittele itsehillintää, eivät Minua rukoile, eivätkä Minun ääntäni tahdo kuulla. Ei se ole itsekkäille eikä pilkkaajille. [67]
68. Se joka tätä korkeinta salaisuutta opettaa niille, jotka Minua kunnioittavat, ja tämän, kaikista töistä parhaimman, uhraa Minulle, epäilemättä saapuu Minuun.
69. Ei ihmisten joukossa löydy ainoatakaan, joka mitään parempaa voisi Minulle toimittaa, kuin senkaltainen; hän on Minulle kaikkein kallein.
70. Ja sen, joka tulee tutkimaan tätä pyhää keskustelua meidän molempien välillä, pitää Minua kunnioittaa viisauden tietämisen uhrilla. Se on Minun sääntöni.
71. Joka uskossa, pilkatta vastaanottaa tämän opin, se synnistä puhdistuneena tulee menemään autuaitten maailmoihin.
72. Oletko sinä, oi Prithanpoika, tämän käsittänyt huomioonottavaisella sydämellä? Onko ymmärtämättömyydestäsi syntynyt murhe nyt kadonnut, oi Dhananjaya?
73. Arjuna sanoi:
Murheeni on kadonnut. Armosi kautta, oi Ainoa Kuolematon, minä olen saanut tiedon tästä pyhästä opista. Olen tehnyt järkähtämättömän päätökseni. Epäilykseni ovat paenneet. Minä tahdon toimia sanojesi mukaisesti.
74. Sandjaya sanoi:
Tämä on tuo ihmeellinen keskutelu Vâsudevan ja jalon Pârthan välillä. Sen kuultuani nousivat hiukseni pystyyn.
75. Vyâsan suosiolla sain kuullakseni tämän salaisuuden ja korkeimman joogan, jonka joogan Herra, itse Krishna, on opettanut minun silmieni edessä.
76. Oi Kuningas, lakkaamatta riemuitsen ajatellessani tätä Keshâvan ja Arjunan välillä tapahtunutta ihmeellistä keskustelua.
77. Ja aina kun muistan ja muistelen Harin ihmeellistä muotoa, minut täyttää suuri ihmetyksen ja autuuden tunne.
78. Missä Krishna, joogan Herra, ja Partha, jousella ampuja, ovat yhdessä, siinä aivan varmasti on onni, voitto ja vapaus. Se on tosi.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shiri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa kahdeksastoista keskustelu, jonka nimi on:
Kieltäytymisen kautta vapautumisen jooga.
XVIII keskustelun alaviitteet:
*1. Demoni keshin tappaja.
*2. Ks. Lotusblüten (lootuskukkia), II.
*3. Sankhya-opin järjestelmä.
*4. Dharma ja adharma, oikea ja väärä, laajimmassa merkityksessään laillisuus ja laittomuus.
*5. Muutamat sanovat sitä "dhyana-joogaksi", meditaation joogaksi.
XVIII keskustelun kommentaariot:
2. "Täydellisesti pyhitetyn toiminta on persoonatonta; hänen yksilöllinen persoonallisuutensa on ainoastaan näennäinen. Hänen toimintansa synnyttää suurimman autuuden; mutta tämä tapahtuu sielun sisimmässä. Se valtakunta, jossa tällainen ihminen asustaa, on autuas; hän luo yhdessä silmänräpäyksessä enemmän ikuista hyvää, kuin mitkä ulkonaiset toiminnat hyvänsä, jotka koskaan ovat tulleet tehdyiksi." (Eckhart)
"Suuri kieltäytyminen on: sitten kun boddhisattva on voittanut olotilan eli oikeuden nirvanassa oloon - hän ei sinne astu, vaan siitä luopuu voidakseen vielä kauemmin ihmiskunnan hyväksi toimia."
3. "Se on loppumaton läksy, että ihminen kasvattaa kaikkia henkisiä voimiaan niin, etteivät ne enää mitään muuta toimi eivätkä voi muuta toimia kuin ainoastaan jumalallisten asioiden hyväksi. Kaikki luonnontaipumukset pitää taivuttaa sielun perustassa eläväksi tulleen pyhyyden periaatteen kuuliaisiksi välineiksi eli välikappaleiksi." (Eckhart)
5. "Siveydenharjoittelu puhdistaa hengen. Kun ihminen ensin on luopunut kaikista esineistä sekä irtautunut omasta itsestään, silloin hän toiminnassaan kulkee omaa varmaa tietään ja vasta silloin hän saattaa esineistä saada nautintoa ja niistä kieltäytyä ilman että ne häntä enää estäisivät." (Eckhart)
6. "Jumaluus toimii ainoastaan itsessään ja kaikki sen toiminta virtaa siihen takaisin; vaikka siitä virtaa ulos, jää kuitenkin paljon enemmän siihen. Samoin pitää ymmärryksen toimia. Sen ei tarvitse itsestään lähteä, sen pitää sulkeutua kaikelta ulkonaiselta." (Eckhart)
Samalla tavalla vaikuttaa aurinkokin voimallaan maahan, ilman että se ottaa osaa maan toimintoihin.
7. Kaikki inhimillinen tekeminen ja tekemättä jättäminen katsottuna ikuisen näkökannalta on pelkkää hulluutta, koska ihmisen elämä itsekin on hulluutta ja tietämättömyyden seurausta. Inhimilliseltä näkökannalta katsottuna on toiminta ja toimimatta jättäminen suoranainen välttämättömyys; sillä vaikka ihmistä piirittävät harhat, hänen pitää, koska hän itsekin on pettymys, sopeuttaa itsensä tämän illusiivisen, petollisen olemassaolon vaatimuksiin ja ehtoihin. Se joka omasta tahdostaan laiminlyö jonkun toiminnan, ei itse toimi vähempää kuin sekään, joka toimii omasta tahdostaan.
9. Todella viisaalla ei ole mitään himoittavaa, koska hän jo omistaa kaiken. Hänellä ei ole myöskään mitään kieltäytymistä; sillä kieltäytymisen ehto on itsensä kieltäminen ja kun hän oman "itsensä" tunnustaa ja tuntee tyhjäksi, niin hänessä ei ole enää mitään sellaista, mistä pitäisi kieltäytyä. Sen tähden sanoo Johannes Scheffler: "Kuinka voi sinulla, oi ihminen, vielä jotakin vaatimusta olla? Itseesihän suljet jumalan ja koko maailman."
10. Tässä ei ole puhe sokeasta kaiken samantekevänä pitämisestä, vaan ainoastaan jumalallisesta tyyneydestä kaikissa elämänkohtaloissa.
11. Vaikkapa sisäinen elämä itsessään onkin parempi, niin on toisinaan ulkonainenkin parempi. Jos ruumiillinen apu on jossakin näyttäytynyt tarpeelliseksi, on parempi antaa nälkäiselle ruokaa, kuin samaan aikaan vajota sisäiseen mietiskelyyn ja tarkasteluun.
12. Puhtaat sielut iloitsevat devachanissa [Dêvâchan (sanskr.), jumalien asunto. Välitila kahden maisen ruumiillistumisen välillä. Tämän pituuden määrää kunkin ihmisen karma. "Taivas", "paratiisi".] hyvien töidensä hedelmistä; pirulliset tuovat tullessaan rikoksiensa kärsimykset; mutta ne, joissa hyveen voima on korkeampi kuin paheen mutta eivät kuitenkaan ole kuluttaneet pois kaikkia epäpuhtaita himojaan, jäävät kâma-lokaan, so. he ovat himojensa (kâma) johdosta vielä sidotut alempaan luontoon, eivätkä voi astua devachaniin ennen kuin ovat päässeet vapaiksi näistä epäpuhtaista elementeistä. Tästä luonnonmukaisesta tosiseikasta on syntynyt katolisen kirkon käsite kiirastulesta.
"Kun sielu erkanee ruumiista ja haluaa uskollisessa rakkaudessa ja lujassa tahdossa kaikki tehdä jumalan tähden ja jättää kaikki syntiset himot, niin hänellä on suuri tuska ja kärsimys siitä, että hän ei enää voi tuota toivomustaan toteuttaa, ja hän odottaa sitä päivää, jolloin jumala hänet armahtaa. Se, jolle taas ikuisuuden valo, puhtain jumalan ilmennys on tullut osaksi, ei saavu tähän välitilaan." (Eckhart)
14. Tahto, ihminen, ruumis aisteineen, tahtoineen ja ajattelukykyineen, toiminta ja laki.
15. Nämä viisi syytä tunsi ja selvitti jo Teophrastus Paracelsus. [Philip Aureolus Theofrastus von Hohenheim synt. 1493 Schwyzissä. Lääkäri ja luonnontutkija. Hänestä käytetään toisinaan nimeä Bombastus, toisinaan Paracelsus. Vaikutti uudistavasti monilla aloilla. Kuoli 1541 Salzburgissa.] (Liber Paramirum. "De Entimus Morborum")
20. Todellinen olento, joka tuntee oman itsensä, näkee, että kaikissa ihmisissä on Itse yksi ja sama. Se on ikään kuin yksi ainoa yleismaailmallinen ihminen, vaikka siihen kuuluu monta ihmisyksilöä, jotka muodostavat ikään kuin tuon universaalin ihmisen elimet, joiden avulla ja kautta hän tulee ulkonaisen maailman yhteyteen ja sen kanssa tekemisiin.
21. Tämä takaperoinen katsantokanta syntyy siitä, ettei tunneta ihmisen todellista olentoa, ja noista eri muodoista johtuneesta tajunnasta, huomioonottamisista ja himoista.
22. "Sellainen ihminen uhrautuu tyhjälle muodolle, näennäiselle, ulkopuoliselle varjolle, so. hän yksilöllistyy väärän käsitteen kanssa, olkoon se sitten hänen oman itsekkyytensä tai muun kohteen kanssa. Siinä, ettet rakasta yhtä ihmistä, teet oikein ja hyvin. Ihmiskuntaa pitää rakastaa ihmisissä. Se joka ei lähimmäisessään näe muuta kuin jumalan ja Kristuksen, näkee sillä valolla, joka syntyy jumalasta." (Angelus Silesius)
23. "Täydellisesti pyhitetty ihminen ei oman olentonsa puolesta ole mitään erinäisempää, mutta itse absoluuttinen olento on sitä." (Eckhart)
24. Jumala tahtoo ainoastaan sitä, että hänelle annetaan rauhallinen sydän; silloin hän toimii sielussa niin, ettei siihen pysty mikään eläimellinen eikä saa siinä minkäänlaista alaa.
25. Ainoastaan ihmisen todellinen olento voi tuntea totuuden, so. yhdistyä sen kanssa.
"Tuntemisen ehtona on samanlaatuisuus tuntevan ja tunnettavan välillä. Jo aistillinen huomioonottaminenkin edellyttää todellista yhdistymistä huomioonottavan ja huomioonotettavan välillä." (Eckhart)
31. Pelkästään siitä syystä omalla itsellään täytetty ihmisen ymmärrys ei koskaan voi tuntea totuutta kokonaisuudessaan.
"Sielu saattaa silloin vasta jumalaa todella tuntea, kun hän itse tulee jumalaksi." (Eckhart)
33. Sisäisen elämän pitää hallita ulkonaista, eikä päinvastoin.
37. "Niin kauan kuin sydämessäsi tunnet kärsimystä, olkoonpa se vaikka synnin tähden, niin kauan olet vielä siteissä, synnytystuskissa. Kun synnytys päättyy, loppuu myös kaikki kipu ja täydellinen ilo alkaa." (Eckhart)
46. "Ei mitään muuta pahaa löydy kuin ainoastaan paha tahto, jonka ilmennysmuoto on synti. Tuon pahan tahdon olento on katoavaisen rakastaminen, itsekkyyden jumaloiminen. Loppuvainenkin on jumalan tahto; mutta ei siten, että se täydellistyisi. Lopullisen pitää alituisesti hajota, ja palata jälleen jumalalliseen olentoon" (Lasson, Mestari Eckhart).
Oman tahdon kuolettamisen avulla ihminen saavuttaa rauhan ja levollisuuden.
47. Joka seuraa luontonsa lakia, ei tee syntiä, Mutta se, mikä eläimessä on hyvä avu, saattaa ihmisessä tulla synniksi, koska ihmisellä on kahdenlainen luonto, ja hänen pitää seurata ainoastaan korkeamman suuntaa. Mutta syntikään ei ole absoluuttisesti paha; sillä se on olemassa ainoastaan opiksi ja ojennukseksi, samoin kuin kaikki fyysiset kärsimykset ja heikkoudet opettavat ihmisen panemaan arvoa terveydelle ja sitä todella arvostella.
48. "Sen tähden on jumala asettanut synnin juuri niille, jotka hän on kutsunut suuriin tehtäviin; synnin kokemuksen ja oman rakkautensa avulla heidän pitää saavuttaa sitä suurempi tunteminen. Jos jumala, millä tahansa tavalla, tahtoo, että minä myös syntiä tekisin, niin minä en tahtoisi olla sitä tekemättä; sillä näin jumalan tahto tapahtuu taivaassa kuin maan päällä, so. hyvän tekemisessä. Samoin ei pitäisi senkään, jonka sydän on oikeassa olotilassaan, ollenkaan toivoa sitä, että hänen taipumuksensa synnilliseen poistuisi, sillä synnintunnotta olisi ihminen horjuvainen kaikissa asioissa; kaikissa toiminnoissaan hän olisi epävarma, ilman määräpäätä; hän joutuisi surusta vapaaseen varmuuteen; häneltä puuttuisi kiusausten voittamista varten taistelun kunnia ja voiton tahto." (Eckhart)
53. "Tämä yhdistyminen tapahtuu henkisen uudestisyntymän kautta. Sen tähden on jumala luonut sielun, että hänen ainoa poikansa siinä saattaisi syntyä. Siitä syystä ainoastaan ovat kaikki kirjoitukset tulleet kirjoitetuiksi ja jumala on luonut enkelien lauman, että jumala voisi syntyä sielussa. Jumala ei tee mitään muuta kuin ainoastaan synnyttää oman poikansa. Tässä toiminnassa hän kuluttaa kaikki voimansa. Isä ei rakasta mitään muuta kuin omaa poikaansa ja sitä mitä hän pojassa löytää; ainoastaan sen tähden että jokainen meistä voi tulla täksi pojaksi on hän meitä iankaikkisuudesta asti rakastanut. Jumalan poika on sielun poika; jumalalla ja sielulla on samanlainen poika, ja se on jumala." (Eckhart).
"Se on toisin sanoen: jumala tuntee ainoastaan todellisen olemuksensa. Niin kuin peilikuva ei ole erinäköinen kuin katsojan kasvot, samoin henkinen elämä (jîva) kuvastuu valaistuneen (buddhi) sielun peilissä. Minä itse olen silloin yhtä ikuisuuden hengen (âtman) kanssa." (Hastamalaka)
55. "Sielu on niin kuin kaiku, joka antaa vastaanotetun huudon samalla tavalla jälleen kaikua. Sanassa, jonka isän, hänen luontonsa mukaisesti, täytyy puhua, hän puhuu minun ja sinun ja joka ainoan ihmisen hengessä yhdenmukaisesti sanan kanssa. Tässä puheessa olet sinä ja minä jumalan luonnon mukainen, samoin kun tuo sanakin. Isä ei tunnusta mitään muuta, kuin ainoastaan tämän sanan; sillä siinä hän tuntee oman itsensä, koko jumaluutensa luonnon ja kaikki esineet, ja mitä hän siinä tuntee, se on samanlainen kuin sana; hän on luonnoltaan ja totuudessa sen sanan kaltainen. Tässä tuntemisessa antaa jumala sinulle oman elämänsä, oman olentonsa." (Eckhart)
56. "Tämä on yhteinen syntymä kaikille, jotka saapua siihen tahtovat ja sitä innokkaasti haluavat sekä ovat siihen valmistautuneet. Mutta ainoastaan tämä haluaminen on se, jonka sen sielun, joka tuohon syntymään itseään valmistaa, pitää täyttää. Siihen vaaditaan vapaa, murheeton ja mistään riippumaton sielu, jossa ei saa löytyä mitään muuta kuin yksistään jumala, se ei mistään muusta saa huolia kuin yksistään jumalasta." (Eckhart)
57. "Syntyminen tapahtuu ihmisen sisimmässä olennossa, ymmärryksen kipinässä. Se tapahtuu yli ajan ja iankaikkisuuden, ts. yli sen, mistä ei yhdelläkään täällä eikä nyt ole käsitystä eikä ajatusta. Kaikki sielun voimat havaitsevat sen jumalallisen huomioonottamisen avulla. Ruumiskin on silloin hiljaisessa levossa, niin ettei sen yksikään jäsen liiku; sillä ikuisen Sana syntyy samalla aikaa ruumiissa kuin hengessäkin. Ei mikään sielun voima silloin käytä ruumista mihinkään toimintaan, kaikki ne ovat silloin sielun sisimpään keskittyneet. Tuo valon ylitsevuotava yltäkylläisyys, joka syntymässä tulee sielun perustaan, levittää itsensä myös ruumiille, ja kirkastaa sen. Syntymisen kanssa syntyy suurin tunteminen." (Eckhart)
63. Tahdon vapaus ei ole siinä, että ihminen toimii hänen itserakkautensa mukaisesti; sillä tässä tapauksessa on hänen tahtonsa itserakkauden avulla sidottu. Tahto tulee sen johdosta vapaaksi, että se vapauttaa itsensä niistä alemmista sielunvoimista, jotka ihmistä hallitsevat.
"Jos olisimme sitä, mitä meidän pitäisi olla, jumala toimisi siten niin kuin me tahtoisimme. Ei kukaan muu kuin ainoastaan sinä itse voi sinua estää, ja sen tähden on tämä armo kaikkialla lähellä ja oikeastaan se onkin jo kaikissa." (Eckhart)
Taivaan valtakunta on kunkin ihmisen sisimmässsä. Ensin se lähestyy ihmistä; sitten hän sen, totuuden tuntemisen avulla, saavuttaa.
67. Jotta Bhagavad Gîtâa oikein luettaisiin ja ymmärrettäisiin, siihen riittää yhtä vähän uteliaisuuden virvatulille suunnattu järki kuin suitsuttava itsekkäälle "uskonnolle" perustettu kirkonvalo. Sen ymmärtämisen luo sisäisen valon synnyttämä valaistus, joka tulee niiden harvojen osaksi, jotka rakastavat viisautta ja sille alistuvat, koska juuri tämä valo on viisauden auringon jumalallisen rakkauden viisaus, joka hyvän tahdon avulla tulee jumalalliseksi tajunnaksi ihmisessä.
TS:n sinetti ja suomentajan loppulause
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot