Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Toinen keskustelu
Sânkhya-jooga*1
Tietämisen tie
Tässä opetetaan, kuinka ihminen, tutkimalla viisauden opetuksia, saa oikean maailmankatsomuksen, ts. hän tulee tuntemaan kaikkien näkyvän maailman muotojen tyhjyyden ja katoavaisuuden — ja toisaalta ikuisen olennon pysyväisyyden. Tämän tiedon avulla hän löytää henkisen vapauden ja kuolemattomuuden tien.
1. Sanjaya sanoi:
Hänelle, jonka mielen oli murhe täyttänyt ja säälin tunne vallannut, hänelle, jonka katseen himmensivät kyyneleet, lausui Madhusûdana*2 seuraavat sanat:
2. Siunattu herra sanoi:
Mistä, oi Arjuna, johtuu sinun heikkoutesi näin vaarallisessa taistelussa — tämä halpamainen pelkuruus, joka sulkee sinulta taivaan ja tuottaa sinulle häpeää? [2]
3. Oi Partha, älä heittäydy kykenemättömäksi, ei se sovi sinulle. Viskaa pois tuo halveksittava arkuus! Nouse ylös, Parantapa (vihollisten kukistaja)!
4. Arjuna sanoi:
Kuinka minä voin, oi Madhusûdana, taistella Bishmaa ja Dronaa vastaan, jotka kummatkin ovat kunnianarvoisia, oi sinä vihollisten kukistaja? [4]
5. Parempi olisi tässä maailmassa syödä kerjäläisen leipää, kuin murhata näitä kunnioitettavimpia guruja*3. Jos tappaisin näitä guruja, jotka meille hyvää toivovat, tulisin maistaneeksi veren tahraamaa pitoruokaa.
6. Minä en tiedä, kumpi on parempi: se, että he voittaisivat meidät, vai se että me voittaisimme heidät. Jos me tappaisimme nuo Dhritarashtran pojat, jotka tässä sota-asennossa seisovat, emme mekään enää tahtoisi elää kauemmin. [6]
7. Sydämeni on täynnä heikkoutta ja pelkoa; minun mieleni on epävarma tehtävästäni; pyydän sinua, sano minulle, mikä on parempi. Minä olen sinun oppilaasi; laskeudun eteesi: opeta minua.
8. En voi käsittää, kuinka poistuisi se murhe, joka saa minun aistini vapisemaan, vaikka minä saavuttaisin maailman yksinvaltiuden ja itse jumalienkin mahdin.
9. Sanjaya sanoi:
Kun Gudakesha, vihollisten kukistaja, näin oli Hrishikeshalle puhunut, sanoi hän Govindalle: "Minä en tahdo taistella", ja vaikeni.
10. Silloin hymyili Hrishikesha, oi Bharata, ja lausui tuolle kummankin sotalauman keskellä olevalle alakuloiselle seuraavat sanat:
11. Siunattu Herra (jumalallinen sana)*4 puhuu:
Sinä surkuttelet sellaisia, jotka eivät kaipaa sääliäsi, vaikka sinä puhut viisaita sanoja. Viisaat eivät sure eläviä, eivätkä kuolleita. [11]
12. Ei ole koskaan ollut sellaista aikaa, jolloin ei minua, eikä sinua, eikä näitä ihmisten hallitsijoita olisi ollut olemassa; eikä yksikään meistä kaikista milloinkaan lakkaa olemasta tämän jälkeen. [12]
13. Niin kuin ruumiissa asuja kokee ruumiillisen lapsuuden, nuoruuden ja vanhuuden, samoin hän muuttaa uuteen ruumiiseen. Ei viisas sitä sure. [13]
14. Hengen ja aineen yhtymiset, oi Kuntinpoika,*5 jotka vaikuttavat kylmän ja lämpimän, surun ja ilon tunteet, tulevat ja menevät.*6 Ne kuuluvat ajalliseen. Kestä kaikki kärsivällisyydellä, oi Bhârata. [14]
15. Sillä se ihminen, joka ei näitä sure, oi voimallinen, ja joka pysyy samanlaisena ilossa ja surussa, on valmistunut kuolemattomuudelle. [15]
16. Epätodellisella ei ole olemusta: todellinen ei koskaan lakkaa olemasta: totuuden ovat kummankin suhteen havainneet ne, jotka ovat nähneet olioiden tosiolemuksen.
17. Tiedä, että Se, joka tunkee läpi kaiken, ei koskaan voi tulla olemattomaksi. Ei mikään syy voi ikuisen olemuksen lakkaamista vaikuttaa. [17]
18. Nämä, tuon Ainoan, tuon ikuisen, loppumattoman ja mittaamattoman ruumiillistuneet ruumiit ovat kuolevaisia. Sen tähden taistele, oi Bhârata. [18]
19. Se, joka tätä ruumiissa asujaa pitää tappajana ja joka uskoo, että se voitaisiin tappaa, on tietämätön. Se ei tapa eikä voi tapetuksi tulla. [19]
20. Se ei ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole. Se ei ole ollut eikä koskaan lakkaa olemasta. Syntymätön, loppumaton, ääretön, eikä se koskaan kuole, vaikka ruumis tapetaan. [20]
21. Kuinka voisi, oi Partha, sellainen, joka tuntee hänet hajoamattomaksi, ikuiseksi, syntymättömäksi ja kuolemattomaksi, tappaa tai tulla tapetuksi?
22. Niin kuin ihminen, joka riisuu vanhat vaatteensa ja pukee päälleen uuden puvun, niin astuu ruumiissa asuja, vaihtaen kuluneet ruumiinsa toisiin, uudelleen muodostettuihin. [22]
23. Aseet eivät häntä haavoita eikä tuli polta; vesi ei häntä kastele, eikä ilma kuivaa.
24. Hän on läpäisemätön, palamaton; häntä ei voi sulattaa eikä lakastuttaa; hän on kuolematon, kaikkiallinen, alinomainen, liikkumaton ja iankaikkinen. [24]
25. Häntä kutsutaan näkymättömäksi, käsittämättömäksi ja muuttumattomaksi. Sen tähden et sinä sure, kun opit hänet sellaisena tuntemaan. [25]
26. Tai jos ajattelet häntä alinomaa syntyvänä ja kuolevana – ei sittenkään, oi sinä vankka-aseinen, sinulla ole syytä murehtia.
27. Sillä syntyneelle on kuolema varma ja varma on syntymä kuolleelle. Sen tähden älä sitä sure, mitä ei kukaan voi estää. [27]
28. Kaikki olevaiset ovat alkutilassaan näkymättömät, ilmestymättömät, ja keskitilassaan ne ilmestyvät, oi Bharata, ja kuolemassa ne jälleen tulevat näkymättömiksi. Mitä siinä on valittamista. [28]
29. Monet pitävät tätä ruumiissa asujaa ihmeenä, toiset puhuvat siitä ikään kuin ihmeestä; ja kolmannet kuulevat siitä puhuttavan ikään kuin ihmeestä; mutta ei yksikään, joka kuulee, ymmärrä. [29]
30. Tämä joka ainoan ruumiissa asuja on aina hävittämätön, oi Bharata. Sen tähden ei sinun tulisi surra mitään olentoa. [30]
31. Ei sinun myöskään tulisi vapista, pitäen silmällä omaa velvollisuuttasi; sillä sotilaalle*7 e i löydy mitään parempaa kuin oikeutettu taistelu. [31]
32. Autuaat ovat ne sotilaat, oi Partha, jotka pääsevät sellaiseen taisteluun, joka tarjoutuu heille etsimättä kuin selkoselällään oleva taivaanportti.
33. Mutta jos sinä et tahdo käydä tätä oikeutettua sotaa, niin hylkäät velvollisuutesi ja kunniasi sekä teet syntiä.
34. Silloin ihmiset rupeavat puhumaan sinun iankaikkisesta häpeästäsi, ja sille, jota on suuressa arvossa pidetty, on kunniattomuus pahempi kuin kuolema.
35. Nuo mahtavat sotavaunuissaan rupeavat silloin uskomaan, että sinä pelkuruudesta olet jättänyt taistelukentän, ja ne, jotka ennen sinua arvostivat, rupeavat sinua halveksimaan.
36. Vihollisesi alkavat puhua sinusta paljon pahaa ja epäillä rohkeuttasi. Ja onko mitään tuskallisempaa? [36]
37. Jos sinut tapetaan, saavutat taivaan; jos sinä voitat, on maa sinun. Sen tähden nouse ylös, oi Kuntinpoika. Päätä sotia! [37]
38. Pidä kaikki ilot ja surut, voitot ja tappiot samanarvoisina. Vyöttäydy taisteluun, niin et tule tehneeksi syntiä. [38]
39. Tämä on Sânkhyakoulun*8 opin mukaista. Kuule nyt, mitä jooga*9 opettaa. Kun sinä, oi Partha, käsität sen opit, silloin pääset vapaaksi teon kahleista. [39]
40. Tässä mietiskelyssä ei ole mikään ponnistus turha eikä siinä mitään mene hukkaan. Pieninkin määrä tätä tietoa varjelee suuresta pelosta. [40]
41. Päättäväinen järki (ymmärrys, buddhi), oi sinä kurujen ilo, tähtää vain yhteen kohtaan, mutta päättämättömän ajatukset ovat monioksaiset ja loppumattomat. [41]
42. Tyhmät lavertelevat kauniskielisiä puheita; he pitävät kiinni Vedan*10 kirjaimesta ja sanovat: "Ei ole mitään muuta kuin tämä." [42]
43. Täynnä itsekkäitä pyyteitä, taivas päämääränään,*11 he opettavat, että syntyminen on teon (hyvä) hedelmä, ja määräävät monenlaisia uskonnollisia tapoja nautinnon ja mahtavuuden saavuttamiseksi. [43]
44. Niille, jotka pyrkivät nautintoon ja mahtavuuteen ja joiden mieli on kiintynyt sellaiseen opetukseen, ei ole suotu tätä päättäväistä järkeä (buddhi), joka on alati mietiskelyyn vaipunut. [44]
45. Vedakirjat puhuvat luonnon kolmesta ominaisuudesta. Ole vapaa näistä kolmesta ominaisuudesta, oi Arjuna. Ole erilläsi luonnon vastakkaisuuksien ristiriidasta, aina järkähtämätön puhtaudessa, välinpitämätön maallisista tavaroista, täynnä Itseä! [45]
46. Kaikki Vedakirjat ovat yhtä hyödylliset valistuneelle bramiinille, kuin on säiliö veden täyttämässä paikassa.
47. Huolehdi ainoastaan teosta, äläkä milloinkaan ajattele teon hedelmää. Älä työsi hedelmän anna olla sinun tekosi ja toimintasi vaikuttimena, mutta älä riipu kiinni velttoudessakaan. [47]
48. Tee se, oi Dhananjaya, mikä on tehtäväsi pysyen jumalan yhteydessä, mutta irtaudu ulkonaisten kohteiden etsimisestä. Pysy samanmielisenä onnessa ja onnettomuudessa. Samanmielisyyttä nimitetään joogaksi. [48]
49. Sillä teko on alempana oikean arvostelun joogaa, oi Dhananjaya. Etsi siis turvapaikkasi puhtaasta, pimittämättömästä järjestä (jumalasta). Säälittäviä ovat ne, jotka toimivat palkinnon odotuksesta. [49]
50. Joka kokonaan on antautunut jumalallisen järjen johdatukseen, heittää sekä hyvät että pahat teot. Harjoittele siis itseäsi joogassa. Jooga on taito toiminnassa. [50]
51. Sillä viisaat ja jumalalle alistuvaiset eivät vaadi saada nauttia toimintojensa hedelmistä. Vapautettuina maallisten syntymien kahleista he menevät sinne, missä ei enää mitään kärsimyksiä löydy.
52. Silloin kun henkesi on läpikäynyt maallisen pettymyksen ja harhan polut, silloin et enää rupea huolehtimaan siitä, mikä näyttää todelliselta ja mikä on pettävää, tai siitä, mikä tulevaisuudessa pettää ja tulee harhanäköiseltä näyttämään.
53. Kun sinun henkesi, sen johdosta mitä muilta olit kuullut tai lukenut, oli joutunut pois totuuden tieltä, mutta oman tuntemisensa avulla on saavuttanut täyden vakaumuksen totuudesta ja horjumattomana pysyy tietoisessa tuntemisessa, silloin käsität joogan. [53]
54. Arjuna sanoi:
"Mistä, oi Keshava, tunnetaan ne, jotka vahvoina ja pysyvästi horjumattomina ovat kontemplaatiossa. Kuinka puhuu se, jonka ajatus on vakaa? Kuinka hän käyttäytyy?"
55. Siunattu Sana puhui:
Kun ihminen on päässyt kaikista himoistaan, kun hän on sopusoinnussa oman näkymättömänsä kanssa, silloin hänestä sanotaan, että hän seisoo vahvana viisaudessa. [55]
56. Siitä, jonka mieltä ei mikään kärsimys järkytä ja jonka henki on niin jalostunut, ettei se maallisen tavaran omistamisessa löydä iloa; sitä jonka himo, pelko ja viha ovat jättäneet, sanotaan Muniksi*12 (vahva itsetietoisuudessa). [56]
57. Joka on vapaa kaikista persoonallisista pyyteistä, joka onnettomuudesta ei sure, eikä onnellisuudesta iloitse, sillä on totuuden tieto. [57]
58. Kun hän, niin kuin kuoreensa vetäytynyt kilpikonna, kääntää kaikki aistinsa (ja ajatuksensa) pois ulkonaisista kappaleista, silloin hänen viisautensa on pysyvä.
59. Aistilliset kohteet eivät herätä minkäänlaista viehätystä sellaisissa, jotka niitä eivät enää tavoittele. Maku puuttuu siltä, joka maistamisen on kokonaan kadottanut.
60. Toisinaan, oi Kuntinpoika, vetävät nuo myrskyn nostattamat tunteet itse viisaankin sydämen mukanaan väkivalloin. [60]
61. Mutta se, joka on tukahduttanut kaikki himonsa, saattaa levätä minun jumalallisuudessani, minuun syventyneenä; sillä se, jonka aistimuksia hallitsee jumalallinen voima, on mieleltään tasapainossa. [61]
62. Jos joku ahnehtii näkyväisiä kappaleita, hänen sydämensä täyttyy niistä; tästä syntyy himo, ja himosta intohimot.
63. Intohimosta johtuu järjen sekaannus; tästä johtuu jo tunnettujen henkisten totuuksien unohtaminen; tästä unohtamisesta johtuu ymmärtämättömyys, ja se, jolla ei ole järkeä, pahenee. [63]
64. Vaan se, joka aistillisia kappaleita käsittää vapautettuna aistillisista pyrinnöistä ja kiintymyksestä ja jaksaa niitä itse hallita, saavuttaa rauhan, sillä hänen sielunsa on täytetty rauhalla (Itsellä, rauhan lähteellä). [64]
65. Hänessä asuva rauhallisuus tekee hänet vapaaksi kaikista murheista, sillä sen sydän, jossa rauha hallitsee, saavuttaa pian kestävyyden.
66. Ei kuitenkaan todellinen tunteminen eikä oikea mietiskeleminen (yhdistyminen hengen kanssa) tule sen osaksi, joka ei ole nöyryydessä. Sille, jonka mielessä ei vallitse järjestys, ei löydy mitään rauhaa. Ja kuinka saattaisi sellainen olla onnellinen, jolla ei ole rauhaa? [66]
67. Sellaisen ymmärrys, joka on alistunut vaeltaville aistimuksille, tulee kiertämään kuin laiva merellä. [67]
68. Sen tähden, oi mahtava, ainoastaan se, jonka aistit ovat aistillisista kohteista kokonaan erotetut, on saavuttanut todellisen tuntemisen.
69. Mikä muille olennoille on yö, se on sille, joka elää oman henkisen tuntemisensa valossa, valvova päivä, ja mitä muut ihmiset pitävät valvomisena, se on hänestä nukkumista.
70. Kun kaikki himot hänessä esiintyvät, niin kuin virrat valtameressä, joka on alinomaan täysi ja kuitenkin pysyy omien rajojensa sisällä, hän saavuttaa rauhan. Mutta ei sellainen, joka pysyy omissa himoissaan.
71. Kun hän on jättänyt kaikki himonsa, hän vaeltaa riippumattomana eteenpäin; hän on vapautunut itsekkyydestä ja turhan kunnian pyynnöstä. Hän saa rauhan.
72. Tämä on ainoa, iankaikkinen olotila, oi Prithanpoika. Se joka sen on saavuttanut, ei enää tule murheelliseksi. Se joka tämän pitää loppuun asti, menee kuolemahetkellään nirvanaan eli jumaluuteen.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa toinen keskustelu, jonka nimi on
Tietämisen jooga.
II keskustelun alaviitteet:
*1. Sânkhya = Tietäminen.
*2. ’Ylivoimainen — jättiläisten kuolettaja’ = Krishna. Kun ihminen voittaa luonteensa pahuuden, se ei tapahdu luonnollisen, vaan hänessä asuvan jumalallisen voiman avulla.
"Hän itse on valmis auttamaan niitä, jotka taistelevat ja toivovat hänen armoaan; Hän itse antaa meille tilaisuuden taisteluun, sen tähden että me voittaisimme." (Tuomas Kempiläinen).
*3. Guru = opettaja.
*4. Krishna, joka tässä puhuu, on toisinaan käännetty sanoilla ’majesteetillinen, toisinaan taas ’jumalallinen’. Koska tämä on logoksen edustaja, niin voinee muiden muassa ’jumalallinen sana’ tai ’jumalan sana’ olla yhtä sopiva. "Herran on sanallaan luonut taivaat, henkäyksellään tähtien joukot." (Psalm. 33:6)
*5. Kuntinpoika = sielu.
*6. Jälleensyntyminen eli reinkarnaatio.
*7. Kshattriya = auttava persoona, sotilas, uros, kasti.
*8. Yksi hindulaisten kuudesta filosofisesta kehitysjärjestelmästä.
*9. Toinen samoista järjestelmistä; puhuu meditaation (mietiskelyn) toiminnasta.
*10. Vedat = hindulaisten pyhät kirjat.
*11. Ne, joiden oma itsensä on himo (kâma), ja jotka oman itsensä kautta tahtovat voittaa taivaan sekä siis pyrkivät mahtavuuteen ja kuuluisuuteen.
*12. Muni = erakko, pyhä.
II keskustelun kommentaariot:
2. Pelkäävä ja epäilevä ihminen sulkee itsensä autuaallisesta taivaasta, jonka totuuden tieto on hänen sielunsa omituinen tunne.
"Usko syttyy järjessä; tahdon kautta se tulee hedelmälliseksi; tahto taas lisääntyy uskon kautta." (Eckhart)
4. Niiden persoonallisten asioiden, joista ihmisen sisäisesti tulee luopua saavuttaakseen henkisen vapauden, ei ehdottomasti tarvitse olla pahoja. — Ne ovat vain siinä tapauksessa alhaiset, kun ne johtuvat ihmisen maallisesta eikä jumalallisesta luonnosta. Isänmaanrakkaus, aviopuolisojen rakkaus, vanhempien rakkaus, taitavuus ammatissa ovat luvallisia; mutta ne eivät kuulu ikuiseen ja katoamattomaan, koska nuo rakkauden kohteet itsekään eivät ole ikuisia ja katoamattomia. (Ks. Matt. 10:38, Luuk 5:11.)
6. Sille, joka ainoastaan tuntee luonnollisen (eläimellisen) elämän, tämä ei ole enää minkään arvoista, koska hän ei enää voi nauttia sen tuottaman onnen iloa.
11. "Jos sinä voit saavuttaa hiljaisuuden, sinä tulet huomaamaan sanomattomia jumalan sanoja." (J. Böhme, Puheluja.)
"Totuus puhuu sisäisesti, ilman kuuluvia sanoja." (Tuomas Kempiläinen)
12. Se jumalallinen ihmisessä, josta hänen todellinen minänsä johtuu, on iankaikkinen ja muuttumaton; se ei synny eikä kuole.
"Sielun olennossa me voimme nähdä ja tuntea jumalan; ja mitä enemmän ihminen jo tässä elämässä tutustuu sielun olentoon, sitä lähempänä hän on jumalan tuntemista. Sinussa itsessäsi elää ja lepää totuus. Ei kukaan, joka sitä etsii ulkonaisista kohteista, sitä löydä. Jumalan löydät varmimmin omasta itsestäsi." (Eckhart)
13. Sielu ominaisuuksiensa puolesta jakautuu kolmeen osaan: eläimelliseen, inhimilliseen ja jumalalliseen luonteeseen (kama-rupa, manas ja buddhi). Inhimillis-jumalallisessa luonnossa lepää ihmisen henkinen yksilöllisyys. Muuttumaton on logos: se on se valo, joka valaisee ihmistä.
"Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli." (Joh. 1:8.)
14. Niin usein kuin ihmisen henkinen ruumis inkarnoituu, se tulee jälleen aineellisen yhteyteen.
15. Ainoastaan se osa ihmisestä, jonka totuus on täyttänyt, saattaa totuuden tuntea, koska hänessä totuus tulee oleelliseksi ja tuntee oman itsensä.
17. "Jumala on yksi. Yksi on kaiken ilmenneen alkukuva. Jumalan ykseydellä ei ole perustaa, sillä se on oma perustansa." (Eckhart)
18. Ne ovat hengen aseita, ruumiillistuneita varjoja, joissa valo pyrkii ilmenemään.
19. "Jumala on absoluuttinen (ehdoton) Itse. Jumalan ominaisuus on olemus. Jumala ei tunnusta muuta kuin ainoastaan olemuksen; hän ei rakasta muuta, eikä ajattele muuta kuin omaa olemustaan. Voidaan sanoa, että hän on järki, joka ajattelee itseänsä, elävä, olemus, substantiivinen järki, joka ymmärtää oman itsensä, omassa itsessään elää ja on identtinen oman itsensä kanssa. Jos me käsitämme jumalan olemuksena, niin ymmärrämme hänet esikartanossaan. Hänen temppelinsä on järki." (Eckhart)
20. Se on itse iankaikkinen elämä, josta ulkonainen elämä luonnossa on ainoastaan alemman järjestyksen ilmennys, jälleennäky, heijastus.
22. Me tiedämme, että kaikki alkuaineet, joista ihmisen organismi on koostunut, sen riutuessa liittyvät muihin yhdisteisiin, ja koska jokainen ulkonaisesti esiintyvä ruumis on olennon ilmaus, jota kutsutaan sieluksi, niin käy sielunvaellus koko luonnon läpi. Mutta myös ihmisen henki, joka on heittänyt ruumiin, ilmenee jonkin lepoajan kuluttua jälleen uusissa muodoissa, uutena persoonallisuutena. Tämä sielun reinkarnoituminen tapahtuu tietämättä ja oman luonteensa lakien mukaisesti, niin kauan kuin sielulla ei ole omaa (henkistä) tietoisuutta. Kun se on tämän saavuttanut, niin reinkarnaatio tapahtuu sen vapaan tahdon mukaisesti.
24. "Ihmisellä on kylläkin ymmärrys eli enkelimäinen ja eläimellinen järki. Enkelimäinen on ikuinen; se on jumalasta ja pysyy jumalassa. Eläimellinen on myös jumalasta ja asuu meissä; mutta se ei ole ikuinen, sillä ruumis kuolee ja järki sen kanssa: kuoleman jälkeen ei jää mitään eläimellistä. Kuolema on ainoastaan kaiken eläimellisen, mutta ei ikuisen, loppu." (Theophrast Paracelsus, Terveyden perusteet, I. Trakt. 2.)
25. Sitä pidetään näkymättömänä, mutta henkisesti herännyt, valistunut ihminen huomaa ja tuntee sen omassa sisäisessä itsessään.
27. Kuolema on muuttuvaisen muuttuminen; muuttumaton, joka on jälleenpalannut omaan itseensä, ilmenee uudelleen muuntuneessa muodossa.
28. "Kaikki kappaleet ovat jumalassa niin kuin ne ikuisesti ovat olleet jumalassa ja jälleen pitää heidän saapua jumalaan. Kaikki kappaleet eivät ole mitään, nimittäin omassa itsessään ne eivät ole mitään, ja niiden ilmennyksessä jumaluudesta, samoin kuin niiden palaamisessa jumaluuteen on niiden erikoisoleminen päättynyt. Jumala on kaikki kappaleet, sillä kaikkien kappaleiden voimat ovat hänessä, vieläkin ihanammassa muodossa kuin siinä, minkä hän on eläimille antanut. Jumala on ’ei mikään’, ts. häntä ei voida mitenkään määritellä. Jumala on kaikki kaikissa; joka kappaleessa on jumala kaikki ja samalla jumala ei ole mitään kappaleissa ja omassa itsessään. Juuri sen tähden koska jumala on kaikki, hän ei ole mitään, ja tässä mielessä ovat kaikki kappaleet jumala." (Eckhart)
29. Ei kukaan, joka ei itse ole sitä saavuttanut, voi ikuistä olemusta käsittää; sillä vasta silloin hän voi tämän ikuisen olemuksen olotilan tuntea.
30. Kaikki sisältyy ikuisen olemukseen, ei muotona vaan olentona; mutta ainoastaan harvat ihmiset tuntevat oman ikuisen olemuksensa.
31. "Ei löydy mitään todellista vapautta eikä mitään oikeaa iloa, ilman jumalan pelkoa ja puhdasta omaatuntoa." (Tuomas Kempiläinen)
36. Todellinen rauha saavutetaan himojen vastustamisen, vaan ei niiden palvelemisen avulla.
37. Kun ihminen tässä elämässä on kilvoitellut päästäkseen oman itsensä herraksi, mutta se ei ole hänelle täydellisesti onnistunut, hänen vaivannäkönsä ei kuitenkaan ole ollut turha. Sillä se tulee tietoisuutena täytetystä velvollisuudesta svargaan (taivaaseen), ja nuo elämässä kootut kokemukset ovat niin kuin hyvin tallennettu rahasumma, jolla hän, ikään kuin varustettuna suuremmalla voimalla, jälleen maahan tullessaan, uudistuvassa taistelussa lopultakin pääsee oman ’maansa’ herraksi.
38. Tee hyvää toivomatta siitä palkintoa, ei rangaistuksen pelosta, vaan rakkaudesta jumalaan.
"Se joka jumalaa rakastaa koko sielustaan, ei pelkää kuolema, rangaistusta, tuomiota eikä helvettiä, sillä täydellinen rakkaus on varmin jumalan luokse viejä." (Tuomas Kempiläinen)
39. Jooga on yhdistäminen. Se ei ole mikään pelkkä filosofia tai oppi ihmisen yhtymisestä jumalaan, vaan se on tämän yhtymisen täyttäminen; se toiminta, jonka kautta tuo yhtyminen tapahtuu, huolimatta kaikista teorioista.
40. "Herran pelko on viisauden alku; sen loppu on rakkaus, sen keino viisas mieli" (Joh. Scheffler (Angelus Silesius) Der cherubinische Wandersmann, 1724).
’Herran pelko’ on pysyminen jumalallisessa valossa, ei pelosta, mutta rakkaudesta valoon.
41. "Kelle ikuinen sana puhuu, se vapautuu monenlaisista arveluista." (Tuomas Kempiläinen, Kristuksen seuraamisesta)
42. Siinä että joku tietää, että tämä tai tuo löytyy tässä tai tuossa kirjassa ja siitä haaveilee, ei ole vielä mitään omintakeista totuuden tuntemista.
43. Siinä juuri on tuo vastenmielinen uskonnollisessa haaveilussa, kun hurskas tavoittelee taivasta omalle kalliille itselleen. Todellinen vapaus on kuitenkin vapautuminen itsekkyyden synnyttämästä mielestä; sen löydämme jumalan tuntemisessa.
44. Säkeet 42, 43 ja 44 voi toisella tavalla kääntää seuraavasti:
"Se kukkaiskieli, jota ymmärtämättömät käyttävät, oi Partha, siten että he riippuvat kiinni Vedan sanoissa ja sanovat: ’ei löydy mitään muuta’ ja ovat täynnä himoja ja toivoa taivasta kohti, se puhe, joka ainoastaan tarvitsee jälleensyntymisen ikään kuin toiminnan lopullisena hedelmänä, joka on täynnä varoituksia erilaisista uskonnollisista harjoituksista, toivossa löytää huvitusta, herruutta ja valtaa — niiden ajatus, jotka eksyvät sellaisesta puheesta, jotka riippuvat kiinni huvituksissa ja vallassa, eivätkä innostuksesta, jonka synnyttää päättäväinen tahto, niiden ajatus ei ole syventynyt kontemplaatioon." Tämä käännös on yhtäpitävämpi alkuperäisen kanssa, jossa kaikki kolme säettä kuuluvat yhteen lauseeseen.
45. Kolme gunasta [Gunas = ominaisuudet eli energian muodot. Ne ovat sattva = rytmi, sopusointu, henkisyys; rajas = toiminta, himo eli intohimo; tamas = tietämättömyys, pimeys, toimettomuus.] ovat luonteen kolme ominaisuutta. (Katso XIV lukua.) Se joka jaksaa tukahduttaa maallisen luontonsa, vapautuu näistä luonteensa ominaisuuksista.
47. "Alistuva tahto luottaa jumalaan ja toivoo häneltä kaikkea hyvää; mutta oma tahto hallitsee itse itseänsä; silloin se on jumalasta luopunut." (Jakob Böhme, Alistuvaisuus)
48. "Hullu on se, joka panee toivonsa ihmisiin tai eläimiin." (Tuomas Kempiläinen)
49. Ei mikään teko ilman jumalan tahtoa voi saavuttaa jumalan valtakuntaa; kaikki on vain hyödytöntä, katoavaista toimintaa ihmisen suuressa vaivannäössä; sillä ei mikään kelpaa jumalalle kuin ainoastaan se, mitä hän itse ’oman tahtonsa’ avulla tekee.
50. "Ei kukaan voi antaa syntiä anteeksi kuin ainoastaan Kristus ihmisessä; missä Kristus elää ihmisessä, siinä on anteeksiantamus. Jos ei Kristus elä sielussa, siinä ei ole mitään armoa eikä syntien anteeksiantamusta, sillä Kristus itse on tämä anteeksiantamus." (Jakob Böhme, Armonvalinta XIII)
53. Silloin jumala tuntee itsensä sinussa ja sinä tunnet itsesi jumalassa.
55. "Sinun tulee tietää, että sielusi on keskus, jumalan asumus ja valtakunta ja että taivaan kuningas voisi sielusi valtaistuimella levätä. Velvollisuutesi on pitää sielusi puhtaana, vapaana, rauhallisena ja saastuttamattomana; ei siihen saa pelko vaikuttaa; sen tulee olla vapaa himokkaista ajatuksista ja pysyä rauhallisena." (Michael de Molinos)
56. Neljäkymmentä vuotta olen lukenut ja rukoillut, en kuitenkaan ole mitään hyödyllisempää ja tarpeellisempaa tuon suuren salaisuuden tuntemiseksi löytänyt, kuin ainoastaan sen, että henkesi, niin kuin pieni lapsi tai kurja kerjäläinen on ollut jumalan läheisyydessä. (Michael de Molinos)
57. Päästäkseen vapaaksi näistä asioista, hänen pitää omasta itsekkäästä itsestänsä, jolle nämät asiat kuuluvat, päästä vapaaksi; tämä tapahtuu, silloin kun hän armon voimalla siitä kohoaa tai oikeammin: se hänet ylentää, kun hän kuolettaa itsekkyytensä.
60. Kiusaukset, olivatpa ne kuinka vaikeita ja vaivalloisia tahansa, ovat ihmiselle suureksi hyödyksi, koska ne häntä nöyryyttävät, valaisevat ja opettavat. (Tuomas Kempiläinen)
61. Ainoastaan pakenemalla emme voita, mutta kärsivällisyyden ja todellisen nöyryyden kautta me tulemme vahvemmiksi kuin kaikki viholliset. (Tuomas Kempiläinen)
63. Ensin johtuu mieleen joku yksinkertainen ajatus, sitten mahtava luulottelu, sen jälkeen himo ja paha halu sekä lopuksi myöntyminen. (Tuomas Kempiläinen)
64. Tuli puhdistaa raudan ja koettelemus oikean tuntemisen. (Tuomas Kempiläinen)
66. Se joka ainoastaan ulkonaisesti (näennäisesti) voittaa koettelemukset, eikä niitä juurineen revi pois, saa hyvin vähän aikaan; kiusaukset vain tulevat pikemmin takaisin ja hän tulee niiden voimaa sitä enemmän tuntemaan. (Tuomas Kempiläinen)
67. Niin kuin ilman peräsintä olevaa laivaa kuljettavat aallot sinne tänne, niin tulee veltto ihminen, joka ei pysy päätökselleen uskollisena, moninaisesti kiusatuksi. (Tuomas Kempiläinen)
3. keskustelu: Toiminnan tie
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot