Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Kolmas keskustelu
Karma-jooga
Toiminnan tie
Kaikki mitä ihminen omasta, persoonallisesta halustaan tekee, sille ikuinen ei pane mitään arvoa. Vapahdus ja jumalassa jälleensyntyminen saavutetaan siten, että, huolimatta omasta itsestään, ihminen toimii ikään kuin aseena jumalan kädessä; kukin tekee sitä, mitä hän katsoo velvollisuudekseen.
1. Arjuna sanoi:
Jos tieto sinusta on suuremmasta arvosta kuin toiminta, oi Janârdana, miksi pakotat minut tähän julmaan sotaan? [1]
2. Sinä saatat minut noiden kahdenlaisten puheiden avulla ymmärtämättömyyteen. Sano minulle selvästi, mikä näistä kahdesta tiestä on (oikea) autuuden tie?
3. Siunattu Sana puhui:
Niin kuin jo sinulle olen sanonut, oi synnitön, löytyy tässä maailmassa kahdenlainen autuuteen vievä tie: nimittäin Sânkhyan (tietämisen), ja joogan (tekemisen eli pyhityksen) tie.
4. Se joka ei mitään aloita, ei voi tulla ikuisen rauhallisuuden tilaan. Hän ei voi mitään tekemättä saavuttaa täydellisyyttä.
5. Sillä ei kukaan voi edes vähää aikaa olla täydellisesti toimettomana, koska jokaisen luonto pakottaa häntä tekemään jotakin; vieläpä silloinkin, kun hän ei sitä tahdo.
6. Se joka ulkonaisesti on toimeton, pidättäen jäseniään toimiaan täyttämästä, ja samalla kuitenkin sisäisesti riippuu kiinni ulkonaisissa kappaleissa, on typerys ja ulkokullattu, ja häntä sanotaan tekopyhäksi.
7. Joka taas on alistanut aistinsa jumalan tahdolle, palavasta rakkaudesta korkeimpaan, oi Arjuna, häntä pitää korkeasti arvostaa, vaikka hän käsittelisikin ulkonaisia kohteita, mutta ei kuitenkaan anna niiden itseään vallata. [7]
8. Tee se, mikä on velvollisuutesi, sillä toiminta on parempi kuin toimettomuus. Oman ruumiisikin ylläpitäminen vaatii keinoja, joita et voi saavuttaa, jos kulutat aikasi toimettomuudessa.
9. Me olemme maallisten toimintojen johdosta kiinnitetyt tähän maailmaan; mutta ei sellaisten töiden takia, jotka itsensä uhraavassa rakkaudessa käytetään hyvän täyttämiseksi. Toimi siis, oi Kuntinpoika, niin kuin sinun pitää toimia, vapaana kiintymyksestä; älä riipu maallisissa. [9]
10. Kun kaikkien luotujen herra oli ihmiset luonut ja antanut heille kyvyn uhrata itsensä, hän sanoi: "uhraamisrohkeuden johdosta te tulette lisääntymään; himoista luopumisen avulla te tulette saavuttamaan toiveidenne toteutumisen".
11. Antakaa jumalalliselle hengellenne ravintoa, sillä aikaa kun hän teille antaa samaa; antakaa hänen teitä ravita. Kun siis tällä tavalla yksi ravitsee toista, te tulette saavuttamaan korkeimman hyvän. [11]
12. Jos te uhraamisrakkaudellanne ravitsette jumalia, he antavat teille toivotun henkisen ravinnon. Sellainen, joka ainoastaan vastaanottaa, eikä mitään pane siihen lähteeseen, josta hän ammentaa, on varas. [12]
13. Hyvät ihmiset, jotka ainoastaan itsellensä jättävät sen, mikä jää jäljelle, sitten kun he kaiken ovat jumalalle tarjonneet, ovat vapaat kaikista synneistä; mutta pahat ihmiset tahtovat ainoastaan itselleen hankkia ja elävät synnissä. [13]
14. Kaikki luodut (niin hyvin henkiset kuin maallisetkin) elävät ravinnosta. Ruoka kasvaa sateen vaikutuksesta, joka tulee ylhäältä alas. Ylhäältä alastulemiseen vaikuttaa se, mikä alhaalta nousee ylös. Ylöspäin nouseminen tapahtuu toiminnan avulla. [14]
15. Tiedä, että kaikki toiminta on saanut alkunsa Brahmasta. Brahma on jakamattoman ykseyden ilmennys. Sen tähden on Brahma, tuo kaikki läpitunkeva, aina teoissasi läsnäoleva. [15]
16. Se joka ei tämän maailman eteenpäin kulkevaan kehitykseen ota osaa, vaan elää synneissä ja aistillisuudessa, elää turhaan.
17. Mutta se, joka omassa sisimmässään löytää autuaallisuuden taivaan, joka henkisessä itsetietoisuudessaan iloitsee ikuisesta olemuksestaan, itsessään jumalassa löytää täydellisen tyydytyksen, hänelle ei ole enää mitään tehtävää jäljellä. [17]
18. Sillä sellainen universaali, majesteetillinen henki ei enää murehdi sitä, mitä maailmoissa tapahtuu, tai on tapahtumatta; ja (koska hän omassa itsessään käsittää kaikki) hänen ei tarvitse enää turvautua mihinkään elävään olentoon. [18]
19. Tee siis se, mikä pitää tulla tehdyksi; mutta epäitsekkyydestä ja persoonallisuudesta huolimatta. Joka täydellisen epäitsekkäästi toimii, saavuttaa korkeimman. [19]
20. Dshanaka ja muut ovat tekojensa kautta saavuttaneet täydellisyyden. Tee siis työtä rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan.
21. Jos joku korkeassa asemassa oleva ihminen täyttää jotakin, niin toisetkin siten tekevät, olkoon se mitä tahansa. Esimerkkiä, jonka hän antaa, seuraa kansa.
22. Ei mitään, oi Partha, minun tarvitse kolmessa maailmassa toimittaa, ei mitään minun tarvitse saavuttaa, mitä en jo olisi saavuttanut. Kuitenkin liikun siinä, mitä tapahtuu.
23. Jos en minä (minun voimani) yhtenään toimisi väsymättä, niin koska ihmiset ovat määrätyt minua kaikkialla seuraamaan, nämä maailmat joutuisivat häviöön, oi Prithanpoika.
24. Jos minä en toimisi, syntyisi yleinen sekasorto, ja jos jättäisin tehtäväni täyttämättä, olisi se syynä ihmiskunnan häviöön. [24]
25. Niin kuin tyhmät käsittelevät niitä asioita, joissa he riippuvat kiinni, oi Bharata, samanlaisella innolla pitäisi viisaan käsitellä samoja asioita niissä persoonallisesti kiinni riippumatta, ja siinä ainoastaan katsoa yleistä parasta.
26. Älä saata tietämättömien, niiden, jotka riippuvat kiinni omissa toiminnoissaan, ajatuksia hämmennykseen; salli viisaan ja jumalalle alistuvan ihmisen edistää jokaista hyvää toimintaa ja sitä edesauttaa. [26]
27. Kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu luonnon voimien liikkumisesta. Sellainen, jonka sielun täyttää suuruudenhulluus eli itsekkyys*1, jonka itseluulottelu sokaisee, ajattelee: "minä olen täyttäjä". [27]
28. Mutta se, oi pitkäkäsivartinen, joka totuudessa huomaa eron luonnon (prakriti) ja sen liikkeen perustana olevien voimien välillä (purusha), ja joka tunnustaa, mitkä voimat kaikissa voimissa*2 ja muodoissa vaikuttavat, se ei ole omiin toimintoihinsa kiintynyt. [28]
29. Se joka ainoastaan näkee aineen muuntumiset, on niiden sokaisema. Älä salli sen, joka tuntee totuuden, saattaa niitä, jotka eivät perusteellisesti tunne Itseä, työskentelyssään horjuviksi. [29]
30. Anna kaikkien murheiden ja epäilyksien paeta, ja ole vapaa kaikista persoonallisista pyyteistä ja itsekkyydestä. Tee kaikki toimintasi minun nimessäni (minun voimassani) ja kohdista kaikki ajatuksesi ja toimintasi korkeimpaan.
31. Se, joka uskon voiman avulla seuraa tätä minun oppiani eikä epäile, tulee myös omien tekojensa avulla saavuttamaan vapauden.
32. Vaan se, joka ei näitä minun oppejani seuraa ja toimii niitä vastaan, on ajattelematon, ymmärtämätön (tyhmyri) ja menee kokonaan pilalle.
33. Itse viisaskin kallistuu niiden puoleen, jotka ovat hänen luonteelleen ominaisia. Mitä hyödyttäisi pidättyminen? [33]
34. Himot ja pyyteet vallitsevat aistillisissa kohteissa. Älä antaudu näiden kahden vallan alaiseksi, sillä ne ovat sinun vihollisesi.
35. Parempi on, vaikkapa heikoillakin voimilla, oman velvollisuutensa täyttäminen, kuin toisen velvollisuuden, olkoonpa se kuinka ylevä ja helppo täyttää. Parempi on kuolema oman velvollisuutensa täyttämisessä, kuin elämä sen täyttämättömyyden pelossa. [35]
36. Arjuna sanoi:
Mikä on se, oi Varshneya, joka pakottaa ihmistä, vastoin omaa tahtoansakin ja ikään kuin väkivallan pakottamana, tekemään syntiä?
37. Siunattu sana sanoi:
Se on mieliteko, halu, voima, joka johtuu himosta (rajas-guna). Opi tätä kaikkia kuluttavaa ja lakastuttavaa vihollistasi tuntemaan. [37]
38. Niin kuin liekkiä ympäröi savu ja peilinkalvoa tomu, ja niin kuin äidinkohtu ympäröi hedelmän, niin ympäröi tämä henki maailman.
39. Rajas (himo) on viisauden ikuinen vihollinen ja estää totuuden tuntemisen. Tämä voima (mahti), oi Kaunteya, ilmenee monenlaisissa muodoissa. Se on kuluttava tuli.
40. Sen valtakunta on aistillinen mieli ja ymmärrys. Himo pimittää sielun vapaat huomioonottamiset ja peittää hunnulla totuuden tuntemisen.
41. Hallitse siis, oi parhain bharatalaisista, alusta alkaen omaa aistillisuuttasi ja heitä luotasi tuo synnillinen himo, joka niin hyvin jumalan kuin luonnonkin oikean tuntemisen estää.
42. Sanotaan: aistit ovat ylevät, manas (mieli) on suurempi kuin aistimet; buddhi (henkinen ymmärtäminen) on suurempi kuin manas; mutta ylevämpi kuin tämä on Hän.
43. Tietäen että valistunut järki on mahtavampi kuin mieli, oi pitkäkäsivartinen, vahvistu omassa itsessäsi asuvan voiman avulla ja voita monenmuotoiset ja ankarat vihollisesi.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa toinen keskustelu, jonka nimi on
Toiminnan jooga.
III keskustelun alaviitteet:
*1. Itsekkyys = Ahamkâra; itsekäs: "minä olen".
*2. Gunas = ominaisuudet.
III keskustelun kommentaariot:
1. ’Janârdana’ so. se, jossa jumalallinen tietämisen valo loistaa. "Minä olen maailman valkeus." (Joh.)
7. "Meidän näkömme ja tietomme on jumalassa; hän ilmoittaa jokaiselle tässä maailmassa niin paljon kuin kukin tahtoo ja haluaa ja niin paljon kuin hän tietää itse kullekin olevan hyödyksi. Me emme ole meidän oma todellinen minämme; me emme tiedä mitään jumalasta. Hän, Itse jumala, on meidän tietämisemme ja näkemisemme." (Jakob Böhme, Ihmisjärjestys; II:7.)
9. "Minä en sano, että ihminen ei saisi mitään oppia ja tutkia luonnollisia tieteitä; mutta oma järki ei saa olla aloittajana." (Jakob Böhme, Alistuvaisuus)
11. "Uhraudu ja antaudu kokonaan jumalalle, niin ottaa hän uhrisi vastaan." (Tuomas Kempiläinen)
12. "Oikea usko ihmisessä ilmenee siinä, että hän kuolee itsekkyydelle ja omille himoilleen, kaiken himonsa ja edesottamuksensa toimittaa jumalan tahdon mukaan, eikä luota tekoihinsa, vaan kaikissa edesottamuksissaan pitää itseään jumalan palvelijana ja renkinä ja ajattelee, että kaikki, minkä hän tekee, sen hän tekee jumalalle." (J. Böhme, Alistuvaisuus)
13. Bhagavad Gîtân oppi ei ole mikään pelkkä siveysoppi so. siinä ei puhuta siitä, millainen ihminen on siveellinen tai hyväavuinen, vaan se koettaa selvittää sitä eroavuutta, mikä on jumalihmisen ja tavallisen ihmisen välillä: se neuvoo kaiken luulottelun hylkäämään ja yhdistymään jumalaan, ikuiseen.
"Niin kuin ei mikään sinua tulisi miellyttämään, vaikka sinä kaikki omistaisit, mutta et minua, niin ei mikään, mitä minulle annat, olisi minulle mieliksi, jos et minulle anna itseäsi." (Tuomas Kempiläinen)
14. "Ainoastaan se, mikä taivaasta tulee, nousee sinne jälleen." (Kerning)
15. "Teidän pitää myös tietää, että ainoastaan Yksi on viisauden luku ja paitsi sitä ei ole mitään muuta lukua." (Paracelsus)
17. "Yli kaiken ja kaikissa, sieluni, pitää sinun lepäämän Herrassa lakkaamatta, sillä hän on pyhien ikuinen lepo." (Tuomas Kempiläinen)
18. "Jos jossakin etsit omaa itseäsi, siinä määrin sinä itseltäsi kadotat ja kuivut." (Tuomas Kempiläinen)
19. "Sen tähden tee kaikki minussa, koska minä olen se, jolta olet kaiken saanut." (Tuomas Kempiläinen)
24. "Jos jumala yhdenkin silmänräpäyksen ajaksi lopettaisi sanansa lausumisen, niin taivas sekä maa katoaisivat. Ikuisuuden kirkkaassa peilissä, isän ikuisessa oman itsensä tiedossa, siinä hän muodostaa oman muotonsa omasta itsestään, hänen poikansa. Tässä peilissä kuvastuvat kaikki esineet ja siinä ne tunnetaan; luonnollisesti ei niin kuin luodut, vaan niin kuin jumala jumalassa." (Eckhart)
26. "Löytyy ainoastaan yksi ainoa jumala kaikkien olentojen olennosta ja se, mikä niissä olennoissa vaikuttaa, on henki hänen hengestään. Mutta se, mikä omassa itsellisyydessään (omassa tahdossaan) toimii, on hänen valtakuntansa ulkopuolella omassa itsessään, eikä jumalallisessa, vaan luonnon hallituksessa." (J. Böhme, Alistuvaisuus)
27. Joka tuntee eron jumalallisen ja itsekkään toiminnan välillä, se ei saa tekemättömyyden petollisuuden antaa itseänsä johdattaa joutilaisuuteen.
28. Jumala ihmisessä ei tee syntiä, eikä voi tehdä syntiä, vaikka ihminen tekisikin. Mutta tämä oppi ei ole tyhmille, jotka eivät jumalaa tunne ja pitävät aistillista luontoaan jumalallisena.
29. "Todellinen usko ei ilmene siinä, että jotakin luulottelua pidetään totena, vaan tosiasioiden tuntemisessa. Se ei ole mitään harhanäköisyyttä eikä luulottelua, mutta se on sen totuuden voiman, josta totuus syntyy, tuntemista." (Eckhart)
33. "Ihminen näkee jumaluuden; eläin maamöhkäleen: tästä saattaa jokainen päättää, mikä kukin on." (Joh. Scheffler)
35. "Jos sinä et voi tehdä itseäsi sellaiseksi, kuin tahtoisit olevasi, kuinka voisit sitten muodostaa toista ihmistä sinun mielesi mukaiseksi?" (Tuomas Kempiläinen)
37. Se on alemman sielun voimien toiminta, jotka kaiketi ovat jumalallista alkuperää, mutta siitä huolimatta eivät enää ole jumalan luontoiset, koska heidän olentonsa on itsekkäässä pettymyksessä.
"Sielulla on, paitsi ulkonaisia aistimia, vielä kuusi voimaa, kolme alempaa ja kolme korkeampaa. Alemmat voimat ovat: käytännöllinen ymmärrys, vihastumisen kyky ja himoitseminen. Näitä vastaavat kolme korkeampaa kykyä: muisti, korkeamman tuntemisen kyky, (ymmärrys, myös kutsuttu järjeksi) ja tahto. Kolmea ylempää kutsutaan myös luonteeksi. Näiden luonne on taivaallinen, sillä niiden toiminta on yliluonnollinen, henkinen, taivaallinen. Sielun voimat eivät ole sielun olento, vaan ne ovat sen ilmenemismuotoja. Se ei rajoitu näihin voimiin. "Omatunto" sielussa, puhdas tieto sielun omasta itsestä on kuolematon eikä sillä ole mitään tekemistä ajan ja paikan kanssa." (Eckhart)
4. keskustelu: Viisauden tie
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot