Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Neljäs keskustelu
Dhyana-jooga
Viisauden tie
Pelastuksen "itsen" illuusiosta, henkisen vapauden ja yhdistymisen jumalalliseen olentoon, ihminen saavuttaa hänessä toimivan jumalallisen voiman välityksellä eli henkisen, sisäisen valon avulla. Tämä voima vahvistuu silloin kun ihminen epäitsekkään harjoituksen avulla oppii täyttämään velvollisuutensa.
1. Krishna puhuu:
Jo ennen entisiä aikoja minä opetin Vivasvanille tämän yhteyden korkeamman minän (Ikuisen) kanssa. Vivasvan opetti sen Manulle*1 ja Manu opetti sen Ikshvakulle. [1]
2. Tämän opin, joka kulki yhdeltä toiselle, tunsivat vanhat kuninkaalliset rishit*2, mutta aikojen kuluessa oppi joutui unohduksiin, oi Parantapa.
3. Tätä vanhaa oppia minä opetan sinulle, minun uskotulleni ja ystävälleni. Se on syvä salaisuus. [3]
4. Arjuna:
Sinun syntymäsi, oi herra, tapahtui myöhemmin kuin Vivasvanin, joka oli syntynyt ennen sinua. Kuinka voin siis ymmärtää sen vakuutuksesi, että tätä oppia olet alusta opettanut?
5. Siunattu puhuu:
Monenlaiset, oi Arjuna, olivat entisinä aikoina minun ja sinun syntymäsi. Minä tunnen ne kaikki; mutta sinä et niitä tunne, oi Parantapa.
6. Vaikka minä olen syntymätön ja ikuinen ja kaikkien luotujen herra, olen kuitenkin, koska hallitsen luonnettani tahtoni mukaan, voimani avulla, syntynyt fyysiseen maailmaan*3.
7. Sillä joka kerta, kun vanhurskaus*4, oi Bharâta, on ihmiskunnassa lamassa ja pahuus*5 ottanut ylivallan, siitän minä itseni (inhimillisessä muodossani). [7]
8. Hyvän suojelukseksi ja pahan tukahduttamiseksi, uudelleen rakentamaan todellista uskoa (vanhurskautta) minä erinäisinä aikakausina (persoonallisesti) jälleensynnyn. [8]
9. Se joka totuudessa tuntee minun syntymäni ja jumalallisen kutsumukseni, ei enää tarvitse, sen jälkeen kun hän jättää kuolevaisen ruumiinsa, enää koskaan jälleensyntyä. Hän palaa minun luokseni, oi Arjuna.
10. Vapautuneena himosta, pelosta ja vihasta hän ajattelee minua ja turvautuu minuun; maallisista kieltäytyen, puhdistuneena korkeimman tuntemisen tulessa*6, hän yhdistyy minun olentooni. [10]
11. Niin kuin ihmiset minua kunnioittavat, ja siinä määrin kuin he minua etsivät, kunnioitan minä heitä. Joka paikassa, oi Partha, löytyy ihmisiä, jotka minun tielläni vaeltavat. [11]
12. Sellaiset, jotka etsivät tekojensa palkkaa, uhraavat jumalille. Pian tässä kuolevaisuuden maassa ovat tekojen seuraukset saavutettavissa. [12]
13. Nuo neljä ihmisluokkaa (kastia) tulivat luoduiksi minun kauttani kykyjensä ja velvollisuuksiensa ominaisuuksien*7 mukaan. Tiedä, että minä, luomaton ja muuttumaton, olen niiden luoja. [13]
14. Teot eivät Minua saastuta. Minä en himoitse toiminnan hedelmää. Sitä joka Minut siten tuntee, eivät hänen tekonsa kahlehdi. [14]
15. Vanhat, jotka tunsivat tämän totuuden, toimivat ahkeroiden vapahduksen hyväksi. Sen tähden toimi sinäkin heidän hyväkseen.
16. Itse viisaatkin hämmentyvät, jos heiltä kysyttäisiin: "Mitä on toiminta ja mitä toimettomuus?" Minä tahdon sinulle opettaa sellaisen toiminnan, jonka tunteminen pelastaa sinut pahasta.
17. Pitää käsittää niin hyvin toiminnan kuin toimimattomuudenkin sekä toimettomuuden seurauksista johtuvat suhteet. Toiminnan tie on hyvin vaikea täyttää. [17]
18. Joka siinä työssä, jota hän täyttää, näkee toimettomuutta (eikä siinä pidä itseänsä toimivana) ja elää nöyränä eli alistuen korkeamman tahdolle, se on viisas ihmisten seassa. Hän on nöyrtynyt ja täyttänyt velvollisuutensa. [18]
19. Joka kaiken, minkä hän päättää tehdä, toimittaa himottomasti, ja jonka teot puhkeavat jumalallisen tuntemisen tulesta, häntä viisaat nimittävät ymmärtäväiseksi. [19]
20. Joka on kieltäytynyt kaikesta tekojensa hedelmien palkasta, aina pysyy tyytyväisenä ja luottaa omaan (jumalalliseen) voimaansa, sellainen (persoonallisesti) on työtön, vaikkapa hän toimiikin. [20]
21. Pysyen kaikkien himojensa, toiveittensa ja ajatustensa hallitsijana, ollen kaikesta ulkonaisesta riippumaton, ei häneen pysty mikään synti, vaikka hän toimisikin.
22. Hän on alati tyytyväinen siihen, mitä hänelle tapahtuu; häntä eivät ilot ja kärsimykset horjuta. Vapaana kateudesta, samanlaisena onnessa ja onnettomuudessa, hän toimii; mutta tämän johdosta hän ei luo itselleen minkäänlaista rikosta, syntiä. [22]
23. Sellaisen toiminnot, jonka maalliset pyrkimykset ovat kuolleet, joka aistillisista (maallisista) ajatuksista on vapautunut ja jonka sielu lepää todellisen tuntemisen valossa, ovat hänelle niin kuin niitä ei koskaan olisi tapahtunut, koska hänen oma minänsä on niissä uhrattu. [23]
24. Ikuinen itse on uhri; hän on tuli ja tulen ravinto, ja hän uhraa itsensä. Se, joka toimintansa aikana elää ikuisessa, sulautuu häneen (tulee yhdeksi hänen kanssaan). [24]
25. Monet hurskaat ovat läsnä uhraustoimituksissa*8; toiset uhraavat siten, että he ainoastaan ikuisen tulessa tarjoavat uhrinsa. [25]
26. Monet uhraavat kuulonsa ja muut aistimensa kieltäymyksen tulessa; toiset taas siten, että he aistillisen huomionsa kohteita, säveliä ja muita aistillisia asioita haihduttavat aistien tulessa. [26]
27. Toiset uhraavat aistien toiminnan ja elämän mystisen kesyttämisen tulessa, joka sytyttää tuntemisen. [27]
28. Muutamat, lempeämieliset, joita sitovat lupaukset, tuovat esiin rikkauden, katumuksen ja kuuliaisuuden uhrin, tai kuluttavat aikansa hiljaisessa lueskelemisessa ja totuuden tuntemisen etsimisessä.
29. Monet uhraavat sisäisen hengityksen ulkonaiselle, ja ulkonaisen hengityksen sisäiselle; he sulkevat hengityksen tien, aikomuksenaan saavuttaa hengityksensä*9 hallinnan. [29]
30. Toiset harjoittavat pidättäytymistä ja uhraavat elonvirtansa elämälle (a). Kaikki nämä harjoittavat itsensä uhrautumista ja oman itsensä uhraamisen johdosta häviävät myös heidän syntinsä (b). [30]
31. Se, joka tuntee itsessään tuon uhrinsa kuolemattoman*10 osan, jonka hän tuo esille, yhdistyy ikuiseen. Ei edes tätä maailmaa ole niille määrätty, jotka eivät itseään uhraa; kuinka voisi toinen maailma heille kuulua?
32. Niin löytyy siis monenlaisia uhreja, joita tehdään luottamuksessa*11 ikuisen kaikkialla läsnäolemiseen. Tiedä, että ne kaikki lähtevät toiminnasta. Kun tämän tunnet, saavutat vapauden. [32]
33. Tuntemisen uhri on parempi kuin omistamisen, oi Parantapa. Jokainen työ täydellisyydessään, oi Partha, sisältyy viisauden tuntemiseen. [33]
34. Opi tätä tuntemista todellisen nöyryyden*12, korkeimman kunnioituksen, kysymyksien ja palvelevaisuuden avulla. Viisaat, jotka näkevät totuuden, johdattavat sinut tuntemaan viisautta. [34]
35. Mutta kun sinä olet ne oppinut tuntemaan, silloin eivät epäilykset sinua, oi Pandava, enää vaivaa; sillä silloin sinä tulet näkemään kaiken, mikä sisältyy suureen kokonaisuuteen, ilman poikkeusta, itsessäsi ja itsesi kautta Minussa. [35]
36. Vaikkapa sinä olisit syntisin kaikista ihmisistä, niin sinä kuitenkin totuuden tuntemisen avulla pääsisit vaarattomasti synnin meren yli. [36]
37. Niin kuin palava tuli polttaa puut tuhkaksi, oi Arjuna, niin todellisen tuntemisen tuli muuttaa kaikki teot tuhkaksi. [37]
38. Ei löydy maailmassa mitään muuta puhdistuskeinoa, joka vetäisi vertoja totuuden tuntemiselle. Se joka kokonaan antautuu totuuden etsimiselle, löytää sen oikeana aikana. [38]
39. Tämän tuntemisen saavuttavat sen kaltaiset, jotka elävät uskon voimassa*13 sekä sille alistuvat ja jotka hallitsevat aistinsa. Se joka on saavuttanut totuuden tuntemisen, menee pysähtymättä korkeimpaan autuaalliseen rauhaan (nirvanaan). [39]
40. Hullu, uskomaton ja epäilijä joutuvat häviöön. Sillä, joka ei usko, ei ole mitään nautintoa tässä eikä toisessa maailmassa. Kuinka hän saattaisi olla onnellinen? [40]
41. Sellaista, joka itse on joogan herra, joka on tekonsa uhrannut viisaudelle ja jonka epäilykset Itsen*14 tuntemisen valon ansiosta ovat kadonneet, eivät hänen tekonsa kahlehdi, oi Dhananjaya.
42. Sen tähden tapa tietämisesi viisauden miekalla ne epäilykset, jotka petoksien tähden asuvat sydämessäsi; harjoittele itseäsi alistumisessa (joogassa) (korota sielusi minuun). Nouse ylös, oi Bharata!
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa neljäs keskustelu, jonka nimi on
Viisauden jooga.
IV keskustelun alaviitteet:
*1. Manu on persoonallinen, yksilöllisen olennon jumalallinen ajatus. Manu siis on ihmiskunnan jumalallisen ajatuskannan edustaja jonkin määrätyn kehityskauden (luomiskauden) kuluessa. Siitä, jolloin Vivasvatu Manu, meidän kantaisiemme jumalallinen ajatus ilmestyi, on salaisten oppien mukaan kulunut 18 618 732 vuotta. Yhden manvantaran aika on 4 294 080 000 aurinkokunnan vuotta. (Salainen oppi, kirj. H. P. B.)
*2. Rishit = entisaikojen opettajat, mestarit.
*3. Maya = harhakuva, pettymys.
*4. Dharma = vanhurskaus.
*5. Adharma = epävanhurskaus, pahuus.
*6. Tapas = loistava kuin tuli. Viisauden tuli.
*7. Gunas = ominaisuudet. Ne eivät ole kaikilla yhtä voimakkaat, vaan ilmenevät eriasteisina.
*8. Kirjaimellisesti: jumalien uhreissa.
*9. Prânâyâma = hengityksen harjoittelu; tämän käytännöllisen toiminnan teknillinen nimitys.
*10. Amrita = kuolemattomuuden antava ravinto.
*11. Muutamissa kohdissa tämä tulkitaan: "Vedojen kaikkialla läsnäolemisen nimessä".
*12. Kirjaimellisesti: jalkojen eteen lankeamisessa; ts. nöyryyttä osoittava polvistuminen opettajan edessä.
*13. Tämä tarkoittaa myös uskonnollisuutta, uskontoa.
*14. Madhusndana tässä sama kuin "alituisesti valvova".
IV keskustelun kommentaariot:
1. Mahdotonta on tässä pienessä teoksessa tehdä selvää maailmankaikkeuden synnystä eli luomisen kehityksestä.
3. "Salaisuus" itsestään selvästi ei ole siinä, että "sitä ei tahdottaisi ilmoittaa", vaan siinä, että ainoastaan henkinen ihminen, joka sen voi käsittää henkisen tuntemuksen avulla, kykenee sen ymmärtämään. Jumalan viisaus on maailman mielestä hulluutta, koska hullu maailma katsoo totuutta omien hullujen silmälasiensa läpi.
7. Intialaisen opin mukaan ilmestyy jokaisena tällaisena aikakautena Vishnun (jumaluuden) inkarnaatio, jossa logos (jumalihminen) ilmestyy ihmisenä, ts. jumalallinen olento ilmentää itsensä ihmisruumiissa. Sellainen persoonallisuus on jumalallisen voiman poika ja sen tähden sellaista nimitetään "jumalan pojaksi" (Luuk. 1:35). Mutta myös kaikissa siksi kelpaavissa ihmisissä ja kaikkina aikoina saattaa logoksen valo herätä eläväksi voimaksi (Gal. 2:20).
8. Tätä tunteakseen pitää ihmisen syntyä uudelleen jumalassa, koska ainoastaan sellainen ihminen saattaa oppia tuntemaan henkisen syntymänsä ja jumalallisen kutsumuksensa.
10. Tämä yhdistyminen jumalaan ei ole mitään sulautumista tyhjyyteen, vaan se on ajallisen olemisen sulautumista ikuiseen olentoon; sitä saattaa verrata kipinän leimahtamiseen liekkiin, jolloin kipinästä syntyy tuli.
"Kun isä synnytti kaikki luodut, silloin hän synnytti minut; minä ilmennyin kaikkien luotujen kanssa, ja jäin kuitenkin yhdeksi isän kanssa. Niin olemme me hänen ainokainen poikansa, jonka isä ikuisuudessa on synnyttänyt. Yksityinen ihminen ei ole koko ihmiskunta. Jos minä nyt erotan sen, mikä minut erottaa muista ihmisistä, ja palaan puhtaaseen olentooni takaisin, niin jäljelle jää se olento, joka ikuisesti on ollut jumalassa hänen olentonsa vastakuvana, hänen poikanaan." (Eckhart)
11. Ihminen ei ole enempää eikä vähempää jumalassa, kuin jumala on hänessä. Siinä määrin kuin hän tuntee jumalan itsessään, siinä määrin hän on jumalana jumalassa.
"Sielun yksilöllisyys on kiinnitetty alempiin voimiin, mutta sielu voittaa nämä rajoituksen kahleet sisältäpäin." (Eckhart)
12. Sen joka tässä maailmassa tahtoo saavuttaa jonkin seurauksen, pitää se vastaavasti uhrata jumalalle, so. hänen pitää uhrata aikansa, ajatuksensa ja tahtonsa sille ihanteelle tai asialle, joka häntä innostaa.
13. Intian neljä kastia (säätyluokkaa) kuvaavat ihmisen ominaisuuksien erinäisiä asteita. Mutta koska kaikki ulkonainen on ainoastaan näennäistä, eivät sielläkään ihmiset itse elämässä ole sellaisia, kuin heidän ulkonaisestikin pitäisi olla.
Muuttumaton jumala on kaiken kehittäjä ja alku, ei Brahmân ominaisuudessa, mutta logoksena, sanana, järkenä; aivan samalla tavoin kuin auringon lämmön vaikutus kutsuu elämän esiin kaikkialla; aurinko ei kuitenkaan luo mitään, vaan ainoastaan elvyttää koko luomakunnan.
14. "Kaikki, mitä toimiva järki luonnollisessa ihmisessä tekee, sen saman, ja vielä enemmänkin tekee jumala vapautetussa ihmisessä. Jumala ottaa ihmiseltä pois toimivan järjen, asettuen itse sen sijalle; silloin ihminen tekee kaiken sen, mitä toimivan järjen olisi pitänyt toimittaa." (Eckhart)
Niin kuin ihminen saattaa toimia ymmärtäväisesti, järjellisesti ilman että hänen ymmärryksensä silti vähenisi, niin ei myöskään jumalan olemus vähene siitä, mitä hänen voimastaan tapahtuu.
17. Tahto, ajatteleminen ja toiminta kytkeytyvät seurauksissaan ja toiminnassaan alituisesti toisiinsa, sillä jokainen toiminta luo uusia seurauksia.
18. Joka toimii jumalallisen luontonsa mukaisesti, siinä toimii hänen jumalallinen olentonsa, eikä hänen oma tahtonsa.
19. "Sen tähden on lapsille tarpeellista tietää, mitä heidän on tehtävä oman itsensä kanssa, jos he tahtovat oppia tuntemaan jumalan teitä. Heidän pitää tukahduttaa pahat ajatuksensa ja heittää ne luotaan; he eivät saa kaivata mitään muuta kuin että he elävät todellisessa jumalan tuntemisessa, niin että jumalan henki opettaa, johdattaa ja taltuttaa ihmisen henkeä; silloin ihmisen oma tahto antautuu kokonaan jumalan tahdon alaiseksi." (J. Böhme, Alistuvaisuus)
20. Välikappale ei toimi omasta tahdostaan; mutta mestarin tahto ilmenee välikappaleen avulla.
22. "Jätä kaikki, niin sinä löydät kaikki. Revi himosi pois, niin löydät levon." (Tuomas Kempiläinen)
23. Koska hänen "itsensä", hänen tahtonsa, tunteensa ja ajatuksensa lähtevät jumalasta, niin tämä "itse" hänessä itsessään on tyhjä, eikä siis sellaisenaan voi tehdä hyvää eikä pahaa.
"Usko kuulee herransa äänen; se hänelle ilmoittaa, mitä hänen pitää tehdä; mutta itsekkyys tekee, mitä ulkonainen aivoymmärrys käskee; silloin kaikki tapahtuu mielikuvituksen vaikutuksesta." (J. Böhme. Alistuvaisuus)
24. "Sinä tarvitset minua; minä en tarvitse sinua. Sinä et tule minua pyhittämään, vaan minä tulen sinua pyhittääkseni ja parantaakseni." (Tuomas Kempiläinen)
"Minä" on todella jumalallinen, "sinä" on tuo näennäinen "itse". Todellisuudessa on olemassa yhtä vähän "minä" kuin "sinä", mutta ero riippuu tietämättömyydestä johtuvasta itsepetoksesta.
25. "Ei mikään ulkonainen toiminta meitä hyödytä, jos se ei ole rakkauden synnyttämä. Kaikki, mikä tapahtuu rakkaudesta, olkoon se kuinka halpaa, vähäpätöistä ja mitätöntä tahansa, tulee kauttaaltaan hedelmälliseksi." (Tuomas Kempiläinen)
26. "Joka tahtoo kuulla hiljaisuuden äänen itsessään, hänen korvansa pitää olla kuuro kaikille ulkonaisille äänenpuuskille." (H. P. Blavatsky, Kultaisen opin kirja)
27. "Antakaa kaikkien kuolleiden kirjainten teissä tukehtua ja kuolla, niin ettei ainoakaan niistä jää elämään, älkääkä muuta tietoa jumalalta enää tavoitelko kuin sitä, mitä jumala teissä ja teidän kauttanne tahtoo." (J. Böhme, Mysterio 36)
29. Tämä koskee hatha-joogan tiettyjä harjoituksia. Ensin pitää ihmisen oppia henkisesti hengittämään, ennen kuin hän oppii tuota ulkonaista hengitystä, sellaisena kuin sitä tässä tarkoitetaan, hallitsemaan.
30. (a) He koettavat olla olematta elävä olento, sillä he tulevat itse elämäksi.
(b) "Kun oma itsekäs tahto kuolee, ihminen on vapaa synneistä." (J. Böhme, Alistuvaisuus)
32. "Missä eläimellinen loppuu, siinä vasta jumalallinen alkaa. Jumala ei vaadi sinulta mitään muuta, kuin sitä, että sinä luovut itsestäsi, koska olet eläimellisyyden piirittämä, ja annat jumalan jumalassa (sinussa) vallita." (Eckhart)
33. "Jumala ei ole meitä luonut omiksi, vaan jumalallisten ihmeiden välikappaleiksi (aseiksi), joiden kautta hän tahtoo ilmoittaa omat ihmeensä." (J. Böhme, Alistuvaisuus)
34. Näiden johdattajien joukossa on sisäinen johdattaja ylin.
"Ihmisen ruumiin pitää oppia oman eikä kenenkään vieraan hengen avulla: mutta hänen henkensä pitää oppia toisen, vieraan hengen avulla, sillä häneltä itseltään usein puuttuu sellaista viisautta." (Teoph. Paracelsus, Philosophiae, Trac. V.)
35. "Joka luopuu ajallisista kappaleista, ne kun ovat tilapäisiä, tyhjiä olomuotoja, voittaa eli saa ne takasin puhtaassa eli ikuisessa olemuksessa. Toisin sanoen: joka kieltäytyy kaikista asioiden ja kappaleiden alimmista muodoista, joissa ne ovat katoavaisia, kuolevaisia, saavuttaa ne jälleen jumalassa, jossa ne ilmenevät todellisina, ovat itse totuus." (Eckhart)
36. Kaikesta eläimellisestä luopuminen on täydellisesti jumalassa olemista. Eläimellisyyden täydellisyys on tyhjyys jumaluudesta. Ken haluaa saavuttaa kaikki, sen pitää ensin luopua kaikista.
37. "Jos sielun pitää tuntea jumalaa, hänen pitää hävittää ja unohtaa oma itsensä; sillä silloin kun hän näkee ainoastaan oman itsensä, ei hän näe, eikä tunne jumalaa. Joka tahtoo vastaanottaa jumalan, hänen täytyy antautua kokonaan hänelle ja vapautua kokonaan omasta itsestään." (Eckhart)
38. Kaikesta eläimellisestä luopuminen on täydellisesti jumalassa olemista. Eläimellisyyden täydellisyys on tyhjyys jumaluudesta. Ken haluaa saavuttaa kaikki, sen pitää ensin luopua kaikista.
39. "Meidän maallisen peilimme pitää olla jumalassa; siis ainoastaan siinä, että me olemme hänen kanssaan niin samannäköiset kuin lapsi, jolla ei ole yhtäkään sormea vähempää kuin isällä, on isänsä kanssa. Meidän pitää samoin vaeltaa jumalan viisaudessa." (Th. Paracelsus. De fund. sap. 1:2.)
40. Se joka ei usko sen olemassaoloa, jota hän luulee tuntevansa, estää itseään sitä tuntemasta.
"Usko on kaiken ulkonaisen kokemuksen ja havainnon vastakohta, koska se on käsittämätön valo. Niin kuin tuo käsittämätön valo toimii, samoin vapauttaa uskommekin meidät paljosta aineellisesta tiedosta, himoista ja valhekuvien runsauden johdosta vapaiksi kuvista." (Eckhart)
5. keskustelu: Toiminnasta kieltäytymisen tie
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot