Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Viides keskustelu
Karma sanyasa -jooga
Toiminnasta kieltäytymisen tie
"Pyhistä töistä" ja siitä kuinka ulkonainen (maallinen) ihminen omasta tahdostaan ja voimastaan ei voi minkäänlaista hyvää ja pyhää toimittaa, vaan kaikki hyvä tulee jumalalta. Toimiakseen viisaasti pitää ihmisen omata viisautta; viisauden omistaja ei toimi itse, vaan hän toimii ainoastaan jumalallisen tahdon, jonka äiti on viisaus, aseena eli välikappaleena.
1. Arjuna sanoo:
Sinä, oi Krishna, ylistät pidättäytymistä toiminnasta ja toisaalta joogan harjoittamista. Sano minulle suoraan, kumpi näistä kahdesta on parempi?
2. Jumalan sana sanoo:
Niin hyvin pidättäytyminen kuin harjoittaminen ovat tarpeellisia korkeimman olemuksen saavuttamiseen. Mutta näistä kahdesta pidetään parempana harjoittamista (toimintaa). [2]
3. Ainoastaan se on todella kieltäytynyt,*1 joka ei vihaa eikä himoitse. Kun hänessä ei ole mitään ristiriitaisuutta, oi pitkäkäsivartinen, vapautuu hän helposti moninaisuuksien kahleista. [3]
4. Lapset, vaan eivät viisaat, puhuvat tietämisestä ja toiminnasta, ikään kuin ne olisivat kaksi eri asiaa; mutta kokeneet eivät niin tee. Se joka saavuttaa jommankumman näistä, saa kummankin hedelmät.
5. Se päämäärä, johon tieto pyrkii, saavutetaan myös harjoittamisen (joogan eli kokemuksen) avulla. Sillä, joka huomaa, että toimiminen ja tunteminen perustaltaan ovat samat, on selvä maailmankatsomus. [5]
6. Mutta vaikeaa, oi pitkäkäsivartinen, tulee sille olemaan, jolta puuttuu kokemusta itsekieltäymyksestä; jumalalle alistunut (Muni), jonka mieli on ikuiseen korotettu, saavuttaa helposti Brahmân. [6]
7. Joka on vahva puhtaassa nöyryyden hengessä, hallitsee itsensä, alistaa aistinsa tahtonsa alaisiksi ja on yksi kaiken olevaisen kanssa; häntä ei helposti liikuta se, vaikka hän toimii. [7]
8. Jumalan olemukseen kokonaan antautuva, joka totuuden tuntee, voi todella sanoa: "Se, joka toimii, en ole minä", silloin kun hän näkee, kuulee, valvoo, maistaa, nauttii, nukkuu ja hengittää.
9. Puheessa, tapahtumien kulussa, silmien aukasemisessa ja sulkemisessa hän tietää, että ne ovat ainoastaan hänen aistinelimensä, jotka toimivat aistimaailmassa. [9]
10. Sitä, joka riippumatta kiinni omista teoistaan tekee kaikki ainoastaan Korkeimman nimessä, ei saastuta synti; samoin kuin vedessä uiskentelevaa lootuslehteä ei vesi tee likaiseksi. [10]
11. Pyhät (joogit), jotka ovat irtautuneet kaikista maallisista siteistä, täyttävät tekojaan ruumiinsa puhdistamisen, mielen*2 ja järjen*3 ja vieläpä kaikkien aistien toimintojen tukahduttamisen avulla.
12. Se jumalalle antautunut, joka ei vaadi tekojensa hedelmiä, saavuttaa ikuisen rauhan. Maallinen ihminen, joka himojensa houkutuksesta odottaa tekojensa palkintoa, on sidottu niiden seurauksiin. [12]
13. Ruumiillistunut sielu, joka oman tahtonsa voimasta on kieltäytynyt kaikista tekemisistään ja jättämisistään, asuu itsensä halliten onnellisena yhdeksän portin kaupungissa*4; hän ei toimi, eikä häntä vaivaa työnteko. [13]
14. Maailman herra ei ole luonut työntekoa eikä työntekemättömyyttä, ei toimintaa eikä sen seurauksista johtuvia suhteita (hedelmiä), vaan jokaisen olennon oma luonne on kaiken toiminnan synnyttäjä. [14]
15. Herra ei ota vastaan kenenkään syntejä eikä hyviä tekoja. Tunteminen ihmisessä on hunnutettu epätuntemisen perusteella, ja sen tähden ihmiset joutuvat harhaan ja eksyvät. [15]
16. Mutta sellaisille, joissa henkinen tunteminen on hävittänyt tietämättömyyden, ilmenee totuus itsetietoisuutena, joka loistaa niin kuin aurinko. [16]
17. Joka ajattelee Korkeinta ja on yhtä Hänen olemuksensa kanssa, lepää Hänessä ja yhdistyy Häneen niin kuin Korkeimpaan päämaaliin, hän menee sinne, mistä ei kukaan enää palaa; hänen tuntemisensa johdosta ovat hänen syntinsä mitättömiksi tehdyt. [17]
18. Sellainen viisas näkee yhden ja saman olemuksen kaikessa, olkoon se oppineessa brahmiinissa, lehmässä, koirassa tai jossakin shvapakassa*5 (kadotetussa, hylätyssä).
19. Niinpä tässäkin maisessa maailmassa saavuttavat ne, jotka ovat rauhallisia ja levollisia, suuremman arvonannon, sillä synnitön Brahmâ pysyy iäti itsensä kaltaisena, ja siitä syystä ovat sellaiset olennot yhdistyneet Brahmâan. [19]
20. Älkää antako ilon teitä häikäistä, jos teille jotakin miellyttävää tapahtuu, älkääkä antako surulle ylivaltaa, jos teitä jokin vastenmielinen kohtaa. Antakaa Brahmân pilvettömässä loistossa mielenne levätä, jos te Brahmân tunnette ja hänessä haluatte elää. [20]
21. Sielu, joka ei riipu minkäänlaisissa ulkonaisissa kohteissa, joka itsessään löytää onnellisuuden, on, alistuvuutensa johdosta Brahmâ’an yhdistettynä, ikuisessa riemussa. [21]
22. Ne ilot, jotka johtuvat ulkonaisesta maailmasta, synnyttävät kärsimyksiä. Niillä on alku ja loppu, oi Kaunteya. Ei niissä viisas autuuttaan etsi. [22]
23. Se joka jo tässä maailmassa ja vielä ennen kuin hän on vapautunut ruumiistaan, jaksaa voittaa himojen ja vihan puuskat, on onnellinen.
24. Joka oman itsensä kanssa on tyytyväinen ja itsensä kanssa onnellinen, ja omassa itsessään löytää totuuden tuntemisen valon, sellainen joogi*6 on yhtä ikuisen kanssa ja löytää nirvânan hänessä. [24]
25. Ne rishit, joiden synnit ovat tyhjäksi tehdyt, joiden epäilykset ovat poistetut, jotka omistavat itsensähillitsemiskyvyn ja iloitsevat kaikkien elävien hyvinvoinnista, saavuttavat Brahmâssa nirvanan. [25]
26. Se joka vapaana vihasta on taltuttanut luontonsa, keskittänyt ajatuksensa ja todella tuntee oman itsensä, käsittää Brahmâssa nirvanan (rauhan). [26]
27. Jos viisas antaa ulkonaisten asioiden ainoastaan ulkonaisesti itseensä vaikuttaa ja elää oman sisäisen valonsa mukaisesti, niin että hänen ulkonainen ja sisäinen hengityksensä on samanaikainen: [27]
28. jos hän sitten, tukahduttaen kaikki aistinsa, koko tahdollaan ja ajatuksellaan on ikuiselle antautunut ja ainoastaan pyrkii henkiseen vapauteen ja heittää kaikki himot, pelon ja kiukun, silloin hän on jo vapaa.
29. Joka Minut tuntee sellaisena, joka ottaa itseensä uhrit ja katumukset, Minut, kaikkien maailmojen herran ja kaikkien elävien olentojen ystävän, hän käy rauhaan.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa viides keskustelu, jonka nimi on:
Toiminnasta kieltäytymisen jooga.
V keskustelun alaviitteet:
*1. Asketismi (sannyâsi) = kaikesta himosta pidättäytyminen.
*2. Mieli, manas, ajattelija meissä.
*3. Buddhi, valistunut järki.
*4. City = ruumis, usein nimitetty myös ikuisen kaupungiksi.
*5. Shvapaka = hyljättyjen hylkäämä.
*6. joogi = tiellä vaeltaja.
V keskustelun kommentaariot:
2. "Kontemplaatio (sisäinen yhdistyminen) kuuluu sielun toimintaan; toimiva elämä johtuu voimista. Ei kumpikaan ole ristiriidassa; pikemmin toinen tukee toista ja ne kannattavat toinen toistaan." (Eckhart)
3. "Niin pian kuin sielu nauttii itsekkäästi järjen valosta, se vaeltaa omassa hulluudessaan; se valo, jota hän pitää jumalallisena, johtuu siinä tapauksessa ainoastaan luulottelusta." (J. Boehme, Alistuvaisuus)
5. Tämä päämäärä on jumalallisen Itsen tuntemisen saavuttaminen. Koska sielu on ikuinen, se on myös kuolematon, eikä sen siis tarvitse siksi vastaisuudessa tulla; mutta ihmisen yksilöllisyyttä voi vasta silloin kutsua kuolemattomaksi, kun ihminen tulee vakuuttuneeksi kuolemattoman sielunsa kuolemattomuudesta. Tieto tulee täydelliseksi kokemuksen ja kokemus tietämisen perusteella.
6. "Suurin viisaus on maailman halpana pitäminen ja pyrkiminen taivaan valtakunnan osallisuuteen." (Tuomas Kempiläinen)
7. "Koska kaikki on yksi, niin se, joka kaikessa näkee ykseyden, on todella vakaantunut ja saavuttaa rauhan jumalassa." (Tuomas Kempiläinen)
8. Tätä tunteakseen pitää ihmisen syntyä uudelleen jumalassa, koska ainoastaan sellainen ihminen saattaa oppia tuntemaan henkisen syntymänsä ja jumalallisen kutsumuksensa.
9. "Eläimellisen tahdon (alemman minän) ymmärryksen ja himot pitää lannistaa, niin että ihminen oppii toimimaan niin kuin jumala tahtoo." (J. Boehme, Alistuvaisuus)
10. "Syöminen, juominen, valvominen, nukkuminen, työnteko, lepo ja kaikkien muiden luonnon vaatimuksien täyttäminen on todella suureksi taakaksi sille ihmiselle, joka haluaa vapautumista kaikista synneistä." (Tuomas Kempiläinen)
12. "Kun sielu on jälleen voittanut oman, todellisen olentonsa, alkuperäisen viattomuutensa ja kun luonnollinen (maallinen) järki ja kaikki ajallinen on hänestä jäänyt pois ja sielu on sulautunut jumalan yhteyteen, silloin jumala toimii sielussa, kuten sielu tähän saakka on toiminut omalla korkeammalla voimallaan. Siitä ihmisestä, joka tämän tilan on saavuttanut, saattaa kyllä syyllä sanoa: tämä ihminen on samalla jumala ja ihminen." (Eckhart)
13. Se portti, jonka kautta sielu käy ulos ja sisälle, vastaanottaa ja ilmoittaa vaikutteita.
14. Samalla tavalla ei myöskään mikrokosmoksessa [Mikrokosmos, pieni maailma, ihminen; vastakkaisuus makrokosmos, maailmankaikkeus.] ihmisen omatunto ota näissä suhteissa mitään tehokasta osaa, vaan käyttäytyy niissä kuin hiljaisena katselijana. Jumalan laki on ihmisen toimintojen ojennusnuora.
15. "Jumalan karitsa ottaa päälleen maailman synnit", so. sillä, joka jumalallisen kuuliaisuuden voimassa toimii, ei ole enää mitään syntiä; sillä jos hän kaikkineen on antautunut jumalalle, hänen persoonallisuutensa on paljas tyhjyys, eikä sellaisena voi tehdä syntiä.
16. Henkistä itsetuntemista ei ihminen saavuta syrjäteiden lopputuloksen eli laskemisen, vaan suoranaisen huomion ja tietämisen avulla. Siinä ei siis löydy mitään yhdistettävää tai keksittävää; kaikki otaksumiset saattavat ainoastaan poistaa hairahduksia, hajottaa valhekuvia, jotka totuuden tuntemisen tiellä esiintyvät. Kun kerran petoksien huntu poistuu, ilmenee totuus itsestään.
"Onnellisia ne, joita itse viisaus opettaa, ei katoavaisten kuvien ja sanojen, mutta oman olemuksensa kautta." (Tuomas Kempiläinen)
17. "Jos sinä enemmän luotat järkeesi ja kykyihisi kuin niihin voimiin, joiden alaiseksi Jeesus Kristus on antautunut, sinä tulet harvoin ja myöhään valaistuneeksi ihmiseksi, sillä jumala vaatii, että me hänelle kokonaan alistumme ja kaikella ymmärryksellä ja liitymme häneen palavalla rakkaudella." (Tuomas Kempiläinen)
19. Totuus pysyy iäti omankaltaisenaan, vaikkapa ihmisten luulottelut ja ajatukset totuudesta sekä ne teot, jotka siitä syntyvät, olisivat kuinka epäjohdonmukaiset tahansa.
20. "Pidä itseäsi matkustajana ja vieraana maan päällä, jota maailman menot eivät ollenkaan liikuta." (Tuomas Kempiläinen)
21. "Hengen todellinen, täydellinen olento on: vaikkapa ei olisi taivasta eikä helvettiä, pitää jumalaa kuitenkin rakastaa hänen oman hyvyytensä tähden. Se on orjan pelkoa, jos pidättäytyy syntiä tekemästä helvetin piinan pelosta, eikä rakkaudesta jumalaan. Pelko tirkistää yhdellä silmällä jumalaa ja toisella ikuista piinaa." (Eckhart)
22. "Ahkeroi siis sydämesi vierottamisessa näkyväisistä ja pyri kohottautumaan näkymättömiin. Sillä ne, jotka seuraavat himojaan, saastuttavat omantuntonsa ja kadottavat armon jumalassa." (Tuomas Kempiläinen)
24. Jumala hänen sisäisimmässään on ikuinen rauha. Joka oppii tuntemaan oman sisimmän olemuksensa ja saapuu keskipisteeseen, siihen, jossa jumala asustaa, hän löytää Hänessä rauhan.
25. Nirvâna on tyhjyys siinä tapauksessa, jos se ei ole yhdistetty jumalalliseen eli jos se on jotakin jumalasta erillään olevaa. Se on myös samalla kaikki, koska jumala on kaikki kaikessa.
26. Joka ei mitään toivo, koska hänen sielunsa on kaikkien toiveiden yläpuolella, on yhtä onnellinen, kuin sekin, joka kaikki omistaa.
27. Koska ruumis kaikkine toimintoineen on sielun toimintojen ulkonainen ilmituoja, niin ihminen saattaa myös sielun voiman avulla, jos sielu on henkisesti herännyt, hillitä ulkonaista hengitystä. Tunnetaan kolmenlaista hengityksen laatua, jotka seuraavat säännöllistä vaihtelua ja vastaavat kolmenlaista eri mielentilaa: oikeanpuolinen hengitys on "pingala"; vasemmanpuolinen on "ida" ja keskimäinen "sushumna", jolloin hengitys tapahtuu kummankin sieramen kautta samanaikaisesti. Hengityksen erilaisuus vastaa prânan liikuntojen erilaisuutta. Prâna on elämänvoima ihmisessä ja koko maailmankaikkeudessa, jolloin se on jiva eli elämän meri.
6. keskustelu: Toiminnasta kieltäytymisen tie
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot