Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa).
Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.
Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.
Kuudes keskustelu
Atmasanyama-jooga
Itsensä voittamisen tie
Jälleenliittymisestä korkeimman olemuksen kanssa sisäisen pyhityksen avulla, jonka välityksellä saavutetaan henkinen valta aineellisen yli.
1. Jumalan sana sanoo:
Se joka täyttää velvollisuutensa, siitä palkintoa pyytämättä, on itsensäkieltäjä (joogi); mutta ei se, joka ei uhraa rakkauden tulessa, eikä se, joka toimettomana pysyy. [1]
2. Tiedä, oi Pandava, että se, jota ihmiset kutsuvat kieltäytymiseksi, on jumaluuteen yhdistyminen. Joka ei luovu kaikesta oman tahtonsa itsekkyydestä, se ei ole pyhä (joogi). [2]
3. Sanotaan, että totuudenetsijän pitää toimia, saavuttaakseen pyhityksen (joogan). Mutta sille, joka tämän on saavuttanut, korkeimman päämäärän saavuttamisen välikappale on rauhallisuus. [3]
4. Sillä sitä, joka on kieltäytynyt kaikista suunnitelmista ja joka ei tunne kiintymystä aistillisiin kohteisiin eikä toimintaan, kutsutaan täydelliseksi joogiksi. [4]
5. Jokaisen pitää itsensä hänessä olevan jumalallisen hengen voimalla kohottaa eikä itseään alentaa; sillä jokaiselle on hänen oma itsensä hänen ystävänsä ja samalla hänen vihollisensa. [5]
6. Se joka on oman itsensä voittanut, on oma ystävänsä; mutta hänen oma minänsä voi myös tulla hänen vihollisekseen, koska juuri se, joka ei todellisuudessa ole hänen oikea minänsä, taistelee hänessä. [6]
7. Sellaisessa ihmisessä, joka hallitsee itsensä ja joka on tyyni (majesteetillinen), jumalan henki toimii riittävänä omassa itsessä. Häntä ei kylmä, kuuma, ilot eikä surut, kunnia ja kunniattomuus liikuta. [7]
8. 8. Sitä joogia, jonka sielu on saavuttanut tyytyväisyyden jumalallis-inhimillisen kanssa, jonka henki asustaa korkeimmilla henkimaailman tasoilla, jonka mieli on Itselle alistunut, jolle maamöhkäle, kivi ja kulta ovat samanarvoiset, sanotaan täydelliseksi. (Yukta) [8]
9. Joka aina on rauhallinen, tyyni kumppaniensa, ystäviensä, vihamiestensä ja vieraiden, niiden, jotka eivät hänestä mitään välitä, kaukana olevien ja sukulaisten, hyvien ja pahojen kanssa, se on ylistettävä. [9]
10. Joogin pitää alituisesti harjoittaa itseään nöyryydessä, alistumisessa; hänen pitää asua yksinäisyydessä, olla ajatustensa ja oman itsensä herra (hallitsija), ei odottaa mitään palkintoa itselleen, eikä riippua kiinni missään ulkoisessa. [10]
11. Sen jälkeen kun hän kestäneen istunnon jälkeen puhtaassa paikassa on valinnut itselleen, ei liian korkealla eikä liian matalalla olevan, pysyvän istuimen – varustettuna vaatteella, mustan antiloopin nahalla ja kusharuoholla; [11]
12. ottakoon hän siellä hänelle kuuluvan paikkansa; keskittäköön ajatuksensa ikuiseen (yhteen) ja taltuttakoon aistinsa ja ajatustensa toiminnan; istuimellaan leväten harjoittakoon hän itseään nöyryydessä ja puhdistakoon sielunsa; [12]
13. hänen pitää oppia pitämään päänsä, kaulansa ja ruumiinsa lakkaamatta liikkumattomina (olla hiljaa yhdessä paikassa); hän kohdistakoon henkisen katseensa ainoastaan yhteen asiaan, älköönkä katselko ympärilleen; [13]
14. täynnä sielunrauhaa, vapaana pelosta, horjumattomana päätöksessään Brahmacharya*1 kesyttäköön tahtonsa; siten pitää hänen tuolla nöyryydessä kestää, Minua ajatella ja Minuun keskittyä. [14]
15. Se joogi, joka näin itseään, omassa sisäisimmässään, nöyryydessä harjoittaa, saa ikuisen rauhan; hän saavuttaa yli kaiken majesteetillisen nirvanan (olotilan), joka on Minussa itsessäni. [15]
16. Tämä sisäinen yhdistyminen ei kuitenkaan tule sellaisen osaksi, joka on syömäri, tai kiduttaa itseään ylenmääräisellä paastoamisella; eikä sellaisen, joka liian paljon nukkuu tai alituisesti valvoo, oi Arjuna.
17. Se antautuminen, joka on Korkeimman saavuttamista ja joka lopettaa kaikki surut, tulee sellaisen osaksi, joka joko syö tai lepää, tekee työtä tai valvoo, kuitenkin sisimmässään pysyy vahvana henkisessä vakaumuksessaan. [17]
18. Sitä, joka kohottaa hyvin taltutetut ajatuksensa Korkeimpaan ja joka ei minkäänlaista himoitse, täydellä oikeudella kutsutaan jumalalle alistuneeksi. (Yukta) [18]
19. "Niin kuin tulen liekki, joka ei lepata, silloin kun sitä varjellaan tuulen vaikutukselta." Tämä kuvaa sitä joogia, joka hallitsee ajatuksensa ja jonka sielu lepää antautumisessa. [19]
20. Silloin kun henkisen vaipumisen kautta ajatus on tullut niin hillityksi, että sielu saavuttaa täydellisen rauhan ja kun se omaan itseensä vaipuneena on omassa itsessään löytänyt sisäisen tyytyväisyyden; [20]
21. silloin kun se on täytetty tuolla sanomattomalla aistimaailman yläpuolella löytyvällä riemuntunteella, jota ainoastaan sielu voi käsittää ja kun hän vahvana siinä pysyy eikä enää luovu ikuisesta totuudesta, [21]
22. kun hän, tämän henkisen itsetietoisuuden saavuttaneena, käsittää, että ei mitään sen parempaa ja korkeampaa voi löytyä; jos hän siinä pysyy, niin että häntä ei enää mikään, ei edes suurikaan kärsimys tai murhe liikuta,
23. silloin hän saa (oman kokemuksensa avulla) tietää, että yhdistyminen Korkeimpaan (joogaan) on vapautumista kaikesta siitä mikä tuottaa kärsimystä. Tätä joogaa voi harjoittaa ainoastaan hallitsemalla ajatuksensa. [23]
24. Kun kaikki kuvittelut ja haaveilut tulevat hänen mielestään mitättömiksi ja hän sielussaan asuvan voiman avulla hallitsee kaikki aistimuksensa, [24]
25. silloin hän saattaa vähitellen saavuttaa rauhallisuuden, kun hän on saanut tunteensa hallintaansa. Kun hän pakottaa sydämensä tutkimaan itseään, niin sielu täydellisesti lakkaa ajattelemasta omaa itseään. [25]
26. Kun tuo kevytmielinen ja horjuva sydän tahtoo leijailla ympäriinsä, pakota ja johdata sitä lakkaamatta takaisin omaan itseensä, sielun hallintaan. [26]
27. Sillä suurimman autuuden käsittää se, jonka sydän on saavuttanut levollisuuden, jota eivät mitkään intohimot liikuta ja joka on yhdistynyt ikuiseen ja on vapaa synneistä. [27]
28. Se joogi, joka on saavuttanut ikuisen yhteyden ja on lakannut syntiä harjoittamasta, iloitsee loppumattomasta autuuden tunnosta ja yhdistymisestään ikuisen kanssa.
29. Sellainen, jonka sielu tämän antautumisen johdosta on yhdistynyt ikuisen kanssa, näkee kaikki ykseydeksi; hän näkee sielun kaikissa ja kaiken sielussa. [29]
30. Siitä, joka Minut näkee kaikessa ja kaiken näkee Minussa, Minä en luovu, eikä hän Minusta luovu.
31. Se joka Minut tuntee jokaisessa olennossa, joka pyrkii yhteyteen, asuu Minussa, muodostukoon sitten hänen (ulkonainen) elämänsä minkälaiseksi tahansa. [31]
32. Joka kaikissa olennoissa näkee yhden ja saman olemuksen, oi Arjuna, olkoon se sitten ilossa tai surussa, ja kun ei mikään enää hänen mieltään järkytä, se on täydellinen joogi.
33. Arjuna:
Minä en käsitä mitään lujaa vakautta siinä alistumisessa, oi Madhusûdana, joka – niin kuin sinä sanot – on saavutettava tasaisen mielen avulla, sillä sydän on rauhaton.
34. Sydän, oi Krishna, on huikentelevainen; se on myrskyinen, itsepäinen, ja vaikea on sitä hallita. Sen hillitseminen on yhtä vaikea kuin tuulen kahlehtiminen.
35. Jumalan sana: [35]
Epäilemättä, oi suurikäsivartinen, on sydäntä vaikea taltuttaa, sillä se on huikentelevainen ja suosii milloin tätä, milloin tuota, mutta sen voi pakottaa harjoituksen ja himottomuuden avulla.
36. Minä tiedän, että todellista rauhaa on sellaisen, jolla ei ole itsensähillitsemisen kykyä, vaikea saavuttaa. Mutta se joka hallitsee oman itsensä, voi sen saavuttaa, jos hän vakaasti, järkähtämättömästi ponnistelee sen saavuttaakseen. [36]
37. Arjuna:
Mitä tietä, oi Krishna, vaeltaa se, jolla tosin on usko, mutta joka ei itseään jaksa hillitä, jonka sydän*2 on huikentelevainen, ja joka ei siinä pääse minkäänlaiseen täydellisyyteen?
38. Hukkuuko hän niin kuin pilvi, jonka tuuli hajottaa? Oi monikäsivartinen, häviääkö hän niin hyvin tästä kuin korkeammastakin maailmasta, sen tähden että hän epävarmana ja kokemattomana vaeltaa ikuisen luo vievää tietä?
39. Oi Krishna, minä pyydän, poista minulta tämä epäily, sillä kukaan muu ei voi sitä poistaa.
40. Jumalan Sana:
Hän ei joudu häviöön, oi Prithanpoika, ei tässä maailmassa eikä tulevassa; sillä ei kukaan, oi ystävä, joka rehellisesti toimii, joudu hukkaan.
41. Se, joka alistumisessa on huikentelevainen, sen jälkeen kun hän on saapunut vanhurskaiden taivaaseen ja siellä on asustanut lukemattomia vuosia, jälleensyntyy jonkun hyvän ja jalon ihmisen kotiin (syntyy hyvistä ja jaloista vanhemmista). [41]
42. Tai hän joutuu viisaiden ja jumalalle alistuvaisten vanhempien (joogien) perheeseen maailmassa. Mutta vaikea on tällaista jälleensyntymistä tässä (pahennuksien) maailmassa saavuttaa. [42]
43. Siellä hänen luontonsa saa sitten takaisin kaiken henkisen eloperäisyytensä, jonka hän edellisen elämänsä aikana on ansainnut ja nyt hän ponnistelee edelleen tietä, joka vie täydellisyyteen, oi Kurujen ilo. [43]
44. Sillä ne vaistot, jotka hänen edellisessä inkarnaatiossaan olivat päässeet vallalle, pakottavat häntä uudelleen, hänen tahtomattaan, kokemusten toimintaan. Se joka ei mitään muuta ahkeroi kuin ainoastaan yhdistymistä Korkeimpaan, on oppia etevämpi (voittaa opin). [44]
45. Mutta se joogi, joka kaikella voimallaan ponnistelee jumalallisten asiain saavuttamisessa, joka on puhdas synneistä ja monen inkarnaation aikana on kerännyt kokemuksia, vaeltaa lopullisesti Korkeinta Tietä. [45]
46. Se joogi on suurempi kuin askeetikko; häntä arvostellaan korkeammin kuin niitä, jotka omistavat suuria opillisia tietoja, ja suuremmaksi kuin hyvien töiden tekijöitä. Sen tähden rupea joogiksi, oi Arjuna.
47. Mutta kaikkien joogien joukossa on Minulle rakkain se, joka Minut tuntee vakaumuksena, sielunsa sisimmässä antautuu Minulle ja Minussa löytää rauhan.
Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa kuudes keskustelu, jonka nimi on
Itsensä voittamisen jooga.
VI keskustelun alaviitteet:
*1. Bramacharya on sellainen, joka aikoo harjoittaa kaikenkaltaista kieltäytymistä (askeettisuutta).
*2. Manas, ajattelija meissä.
VI keskustelun kommentaariot:
1. "Rakkaus, joka ilmenee ulkonaisissa toiminnoissa, ei ole ainoa, viimeinen perusta, se on ainoastaan sisäisen toiminnan seuraus. Tämä sisäinen toiminta on pysyvä, alati uudistuva tahdon päättäväisyys, kieltäytyminen omasta tahdosta ja kokonaan jumalalle antautuminen. Siitä syntyy, kaikista ulkonaisen maailman vaikutuksista huolimatta, yhäti uudistuva rauha." (Eckhart)
2. Missä ihmisen henki alistuvuuden johdosta on tullut jumalalliseksi jumalassa, siellä suurin nöyryys on myös suurin pyrintö, täydellisin katumus on sanomaton onnellisuus ja syvin nöyryys on korkein alistuvaisuus.
3. "Siinä ilmestyy ihmisen edistys ja täydellisyys, että hän kaikesta sydämestään ja tahdostaan antautuu jumalalle eikä etsi omaansa sen enempää pienissä kuin suurissakaan, ei ajassa eikä iankaikkisuudessa; kun hän rauhallisuudella ja tyyneydellä ottaa kaikki vastaan niin onnessa kuin onnettomuudessakin, silloin hän kaikkia punnitsee samalla vaa'alla." (Tuomas Kempiläinen)
4. "Siitä ei voi olla puhettakaan, että ihminen armon tilassa ollessaan pidättäytyisi kaikesta toiminnasta; paljon enemmän, jos me uuden syntymän kautta olemme tulleet jumalan pojiksi, tulee myös koko meidän elämämme jumalalliseksi, ja tuo meissä vaikuttava jumalallinen periaate vaikuttaa rakkauden ja oikeuden toimintaan." (Eckhart)
5. Sielulla on tietyissä katsannoissa kahdenlaiset kasvot; yhdet tähän maailmaan ja ruumiiseen (aistillisuuteen) kääntyneet; näiden kasvojen avulla ihminen kykenee toimittamaan kaikenkaltaisia maallisia asioita ja toimituksia; toiset kasvot ovat suorastaan jumalaan kääntyneet. Siten vaikuttaa jumala lakkaamatta ihmisessä omalla valollaan, vaikka ihmisen tietämättä.
6. "Meidän elämämme päätehtävänä pitäisi olla itsemme voittaminen ja joka päivä meidän tulisi saavuttaa yhä suurempi valta itsemme yli, niin että ainakin jonkin verran edistyisimme hyvässä." (Tuomas Kempiläinen)
7. "Kaikki meidän täydellisyytemme on siinä, että ihminen kokee ja vapautuu kaikista ajallisista ja olennollisesta ja pääsee yhdistymään perusteettoman perustan kanssa." (Eckhart)
8. "Kuinka mahtaisit sinä, oi ihminen, vielä jotain muuta vaatia? Itseesi sisältyy jumala ja jumalaan sisältyvät kaikki kappaleet." (Eckhart)
9. Tämä rauhallisuus ei synny itsekkyydestä eikä välinpitämättömän oman tahdon vaikutuksesta, vaan siitä tietoisuudesta, että jumala asustaa ihmisessä; tämä rauhallisuus on korkeammalla kaikkia persoonallisia taipumuksia ja vastenmielisyyden tunteita.
10. "Köyhänä ja tyhjänä oleminen kaikesta eläimellisestä kohottaa sielun jumalaan. Erotettuna olemisessa ei voi muu asua kuin jumala, tuo absoluuttinen, täydellinen, yksinkertainen ja kuolematon; sen tähden sellainen ihminen ei ole altis minkäänlaisille muille vaikutteille kuin jumalasta tuleville. Jos henki seisoo vapaana oikeassa maailmasta luopumisessa, se pakottaa jumalan ilmestymään hänen olentoonsa." (Eckhart)
11. Tämä ja seuraavat säkeet ovat monistellen tulleet väärinkäsitysten johdosta väärin tulkituiksi, sillä niille löytyy kolmenlainen selitys. Niinpä "istuinpaikkaa voidaan ehkä kusharuoholla" selvittää siten, niin kuin useat ovat tehneetkin, että ruumis eristetään magneettisesti. Tämän lauseen syvällisempi merkitys kohdistuu siihen asemaan, minkä ihminen elämässä täyttää ja joka ei saisi olla liian korkea eikä liian alhainen. Henkinen merkitys koskee henkistä olotilaa.
12. Tie oikean rauhallisuuden saavuttamiseen on löydettävissä yhtä vähän maailman kiroamisesta kuin itsensä kiduttamisestakaan. Tuota olotilaa ei ihminen saavuta ulkonaisen köyhyyden ja puutteen, surkeuden ja häpeän kautta, joilla ihminen luulee lepyttävänsä jumalaa.
13. Alkuperäisessä tekstissä on: "katseensa kohdistakoon nenänsä kärkeen". Se, että tällä ei tarkoiteta minkäänlaista nenänpäähän kieroonkatsomista, niin kuin erinäiset tulkitsijat opettavat, käy jo siitäkin selville, että henkisessä mietiskelyssä kaikkien ulkonaisten aistien pitää olla toimettomina. (Prânan = elämän hengen kummankin navan välillä löytyy kuitenkin sisäinen yhdistyminen.)
14. "Omista Minut koko sielullasi ja mielelläsi, ja kaiken, minkä haluat tietää, sen Minä tahdon sinulle opettaa." (Hermes Trismegistus. 11, 3.)
15. "Tie jumalan luo on rakkauden ovi, tieteen tie saattaa hyvin hitaasti perille." (Angelus Silesius)
17. "Kontemplaatio [Siihen kuuluu kolme asiaa: keskittyminen = ajatuksen keskittäminen; meditaatio = sisäinen mietiskely, ja kontemplaatio = katselu; sisäinen yhdistyminen. Tämä on rukoileminen, hartaus.] ei olisi oikea, jos se vastustaisi toimivaa elämää. Maallisella elämällä ovat kumoamattomat vaatimuksensa, jotka pakko vaatii täyttämään. Niin kauan kuin sielu asustaa tässä ruumiissa, astuvat nuo vaatimukset esiin täydellä jumalallisen velvoituksen oikeudella; sielun pitää toimivassa rakkaudessa täyttää oman elämänsä ja veljeyden edistämisen ehdot. Sisäinen yhdistyminen (kontemplaatio) ja tämä rakkaus eivät voi olla ristiriitaiset; tuo väärinkäsitetty kidutus [Kidutus; asketismi, kun ihminen kiduttamalla ruumistaan luulee saavuttavansa lunastuksen.] on mahdottomuus, sillä se sisältää itsessään ristiriitaisen ajatuksen." (Adolf Lasson, Mestari Eckhart)
18. "Ei kukaan, joka ei ensin opi itse itseänsä tuntemaan, voi oppia jumalaa tuntemaan. Jos minä tuntisin itse itseni, niin kuin pitäisi, minulla olisi mitä syvin tieto kaikista luontokappaleista." (Eckhart)
19. Ei mikään elämä ole onnellisempaa (jos voimme sen käsittää) kuin se, ettemme koskaan, emmekä minkään asian anna johdattaa meitä pois rauhallisuudesta eli tyyneydestä.
Tätä tilaa, jossa kaikki himot ja ajatukset lepäävät, mutta jossa korkein jumaltajunta on valveilla, kutsutaan "samadhiksi".
20. "Sielun olennossa me voimme nähdä ja tuntea jumalan, ja mitä enemmän ihminen tässä elämässä oppii tuntemaan sielun olentoa, sitä lähempänä hän on jumalan tuntemista. Sinussa itsessäsi uinailee totuus. Ei kukaan, joka ulkonaisista kappaleista sitä etsii, löydä totuutta." (Eckhart)
21. Risti on tämän henkisen itsetietoisuuden, itsehillitsemisen ja vapauden vertauskuva eli symboli. Se esittää ihmiselle, jonka mainen luonto on juurineen maallisessa, fyysisessä valtakunnassa, kuinka ihminen pysyy kiinni aineellisessa; sen kädet (voimat) ovat levitetyt aineellisen yli ja sen pää (tunteminen) kohottuu jumalallista valoa kohti.
23. "Silloin vaikenevat kaikki aistit, sielun tahto ja jumalan tahto sulautuvat yhteen ja sulkeuvat toinen toiseensa rakkaassa ja täydellisessä yhdistymisessä. Silloin ei sielu enää saata vaikuttaa mitään enempää eikä vähempää kuin jumalallisia asioita, koska hänessä ei enää elä mitään muuta kuin jumala. Silloin laukaistaan nuoli ilman vihaa ja sen synnyttämä haava ei tuota kärsimyksen tunnetta; siinä avautuu kirkas ja suloinen armonlääkinnän kaivo, joka valaisee sisäisen, henkisen silmän, niin että se tuntee riemullisen, jumalallisen, täydellisyyden etsiskelyn, jossa sielu löytää henkisen elämän aarteita, joita ei ole koskaan kuultu eikä saarnattu, eikä niitä koskaan ole mihinkään kirjaan merkitty." (Eckhart)
24. Jumala johdattaa sielun pois kaikista aineellisista ja katoavaisista kappaleista. Se elää silloin itsensä ja kaikkien kappaleiden, jotka eivät ole jumala, unohtamisen tilassa. Jumala korottaa sielun kaiken sisäisen ja ulkonaisen toiminnan yläpuolelle. (Eckhart)
Manas on mieli, se joka antaa ihmiselle ajatuksen, tuntemisen ja päättäväisyyden kyvyn. Buddhi on korkeampi ominaisuus; se antaa hänelle henkisen katsomuksen, tuntemisen ja valaistuksen Korkeimman hengen (âtman) avulla.
25. "Jos ihminen pysyisi keskeytymättä ainaisessa yhteydentilassa jumalaan, se ei suinkaan olisi parasta. Sillä silloin ihminen ei saisi tehdä mitään muuta kuin ainoastaan ajatella yhtä ainoaa jumalallista toimintaa. Mutta ihminen on kutsuttu toimimaan moninaisissa tehtävissä; siitä syystä on tarpeellista, että ainakin korkein katse on luotu pyhyyteen jumalassa; kaiken sen, mitä sielu siellä oppii, pitää sen vuorostaan ulottaa alemmille voimille ja antaa näille suoranainen tieto hyvästä ja pahasta. Mietiskely ei siis merkitse mitään toimettomuuden tilaa, vaan kaikkien voimien elävää toimintaa." (Eckhart)
26. "Thomas opettaa, että toimiva elämä, jossa ihmisen jokaisessa rakkauden työssä ilmenee se voima, jonka hän sisäisessä yhdistymisessä jumalan kanssa on saavuttanut, on parempi kuin katsova." (Adolf Lasson, Mestari Eckhart)
27. "Se joka on rauhallinen niin ilossa kuin murheessakin, ei enää ole kaukana jumalan kaltaisuudesta." (Angelus Silesius)
29. "Toimivassa järjessä tavallisesti ainoastaan yksi käsite seuraa toista; mutta kun jumala itsensä asettaa järjen paikalle, hän synnyttää samalla kaikkien käsitteiden täydellisyyden. Mitä hyvää silloin voit aikaansaada, se ilmenee ja kaikki on valmiina samaan aikaan ja sisältyy samaan käsitteeseen samassa silmänräpäyksessä. Toimiva järki ei voi näin vaikuttaa; joten selvästi jumalan työ sisällyttää kaikki käsitteet yhteen ainoaan." (Eckhart)
31. "Kun sinä kokonaan olet vapautunut omasta itsestäsi ja antaudut jumalan talutettavaksi, silloin se, mikä siinä tilassa ollessasi sinussa ilmenee ja sinulle tapahtuu, ei ole sinun toimintaasi, se on sinun jumalasi, jolle sinä olet antautunut, niin kuin sana itse asiassa ei ole sen, joka kuulee, vaan sen, joka puhuu." (Eckhart)
35. "Suurin ja ainoa este on se, että me emme ole vapaat himoista ja intohimoista, emmekä ahkerasti etsi pyhityksen tietä." (Tuomas Kempiläinen)
36. "Kaikkien kiusauksien alku on huikentelevainen mieli ja jumalaan luottamattomuus." (Tuomas Kempiläinen)
"Todellista Kristuksen seuraamista on se, että jokainen ottaa vaarin juuri siitä tehtävästä, johon jumala suorastaan itse kutakin erikoisesti kehottaa." (Eckhart)
41. Kuoleman ja seuraavan jälleensyntymän ajan pituuden on ilmoitettu kestävän tavallisissa tapauksissa noin 2000 vuotta. Sen määrävät ihmisen kokoamat ja omistamat henkiset voimat; mutta tuo väliaika voi kestää satojatuhansiakin vuosia. Sinä aikana viipyy henki devachanissa, jossa sen olotila, tietyssä mielessä kaikitenkin on harhanomainen (koska se, niin kuin mekin, elää omissa kuvailuissaan); mutta sen elämä on yhtä "todellista" kuin meidän nykyinen olomme. (Ks. H. P. Blavatsky, Teosofian avain)
42. Vaikea sen tähden, että pyhät perheet ovat harvinaiset maailmassa.
43. "Adamin liha on karkea, mainen (näkyvä) liha; se liha taas, joka ei johdu Adamista, on hieno. Kumpikin on eri luontoinen eli henkinen. Se joka meissä kuolee eli häviää, on inhimillinen." (Theoph. Paracelsus)
Toiminnanvapauden saavuttaa sielu silloin, kun hän herää henkisesti: ts. kun hänelle rupeaa vähitellen selvenemään tietoisuus omasta todellisesta olemuksestaan.
"Tämän maailman kirjat antavat meille ainoastaan kuvia jumalasta; pyhä henki opettaa meitä häntä tähystelemään ja rakastamaan." (Angelus Silesius)
44. "Siis silloinkin kun ihmisen ruumis lakkaa työskentelemästä ja alkaa leponsa, nousee hänen henkensä työtä tekemään ja kun hänen henkensä lakkaa työtä tekemästä, nousee ruumis uudelleen." (Theophrastus Paracelsus, Viisaudenoppi, Trakt. 5.)
45. "Mitä enemmän joku tuntee (jumalaa), sitä enemmän hän toimii jumalassa ja pitää ruumistaan jumalan asuntona." (Theoph. Paracelsus)
7. keskustelu: Arvostelevan tiedon jooga.
Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot