Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa). 

Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.

Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.

TOINEN OSA

Seitsemäs keskustelu

Henkisen tietämisen saavuttamisesta jumalallisen rakkauden avulla

Tässä ja seuraavissa keskusteluissa opetetaan Krishnan oppi sekä selvitetään parhain harjoittamisen (raja-joogan) laatu.
Kuudennessa keskustelussa puhuttiin ihmisen itsetietoisuuden eli henkisen tuntemisen saavuttamisesta. Koska jumala on rakkaus, saavutetaan tämä jumalan tunteminen jumalallisen rakkauden voiman avulla.

1. Jumalan Sana sanoo:

Kuule nyt, oi Partha, kuinka sinä täydellisesti ja epäämättömästi opit Minut tuntemaan, silloin kun sydämesi *1 Minussa lepää, kun pysyt Minulle alistuneena ja Minussa löydät pakopaikkasi.

2. Minä tahdon opettaa sinulle viisauden opin (jumalan ja ihmisen tuntemisen) täydellisyydessään. Tämän saavutettuasi tiedät kaikki.

3. Tuhannen ihmisen joukossa tuskin yksi ainoa kilvoittelee saavuttaakseen täydellisyyden; ja pyrkivienkin joukosta löytyy ainoastaan ani harva, joka Minut todella tuntee. [3]

4. Minun aineellinen luontoni (prakriti)*2 on kahdeksankertainen: maata, vettä, tulta, ilmaa, eetteriä, mieltä,*3 järkeä*4 ja minätajuntaa.*5 [4]

5. Tämä on Minun ulkonainen olentoni; tunne nyt Minun korkeampi (henkinen) Olemukseni,*6 joka elvyttää maailmankaikkeuden. [5]

6. Tiedä, että nuo yllämainitut elementit muodostavat kaikkien olevaisten kappaleiden kohdun. Mutta Minä olen lähde, josta puhkeaa koko maailmankaikkeus, ja johon se jälleen palaa. [6]

7. Ei löydy mitään Minua korkeampaa, oi Dhananjaya. Kaikkeus on minuun pujotettu, niin kuin helmet helminauhaan. [7]

8. Minä olen virkistävä vedessä, oi Kuntinpoika. Minä olen kuun ja auringon valo; Vedojen mahtava sana,*7 sointu eetterissä ja miehuus miehissä. [8]

9. Minä olen maan hyvä tuoksu ja liekin loisto, elämä kaikessa elämässä ja kieltäymys kieltäymyksessä. [9]

10. Tiedä, oi Partha, että Minä olen kaikkien kappaleiden henkinen (kuolematon) siemen. Minä olen ymmärtäväisen ymmärrys*8 ja kaiken loiston loisto (Herrlichkeit). [10]

11. Minä olen väkevän vahvuus, vapaa (sen) ahneudesta ja himosta. Minä olen kaikissa olennoissa se rakkaus, jota ei missään laissa*9 ole kielletty, oi bharatojen herra.

12. Tiedä, että luonnon kolmesta ominaisuudesta (sopusointu, toiminta ja laiskuus) johtuvien värähtelyjen tunteminen syntyy kylläkin Minusta, mutta (sellaisina) ne eivät ole Minussa, enkä Minä niissä. [12]

13. Näiden kolmen ominaisuuden*10 pettämänä ei maailma Minua tunne, sillä Minä olen ikuinen ja korkeampi kaikkea muuntuvaisuutta.

14. Tätä ihmeellisen luomistaikani kolmen luonnon ominaisuuden synnyttämää pettymystä voi ainoastaan vaikeasti voittaa. Ainoastaan se, joka yhdistyy Minuun, voittaa sen. [14]

15. Pahat, eksyneet ja hullut eivät tule Minun luokseni, samoin kuin eivät nekään, joiden viisaus perustuu ruumiillisten näkyjen harhakuviin;*11 ne maailmanviisaat, joiden tunteminen, pettyneenä ilmennysmaailman harhan johdosta, on kadonnut ja jotka sen tähden ovat tulleet asuroiden kaltaisiksi. [15]

16. Ihmiset, jotka Minua etsivät, kuuluvat neljään luokkaan, oi Arjuna. Ne ovat: ahdistetut, totuuteen pyrkivät, itseensä mieltyneet, joita pakko vaatii tekemään hyvää, ja viisaat, oi bharatojen herra. [16]

17. Näistä on viisas, joka alituisessa alistumisessa vihkii itsensä Yhdelle, arvokkain, sillä viisas rakastaa Minua yli kaiken ja Minä rakastan häntä. [17]

18. Kaikki nämä ihmiset ovat hyviä, mutta viisasta Minä pidän omana Itsenäni; sillä rakkaudesta Minuun hän elää Minussa, joka olen hänen korkein tiensä.

19. Monenkertaisen syntymän jälkeen yhdistyy viisas Minun kanssani. "Vâsudeva *12 on kaikkeus", sanovat he; sellaista Mahatmaa*13 on vaikea löytää. [19]

20. Jos joku totuuden tuntemisessa eksyy ja minkä tahansa lupauksen kautta vihkii itsensä toisille jumalille (voimille), hän saa sen olennon luonteen, mistä hän pitää huolta ja toimii sen luonnon mukaisesti. [20]

21. Mutta jos joku sydämestänsä on kiintynyt johonkin kohteeseen, niin kuitenkin minä olen se, joka hänelle antaa hänen uskonsa voiman. [21]

22. Se joka rakastaa, on nöyrä; hän kilvoittelee uskon avulla ylöspäin, hengen alaslaskeutuvaa voimaa vastaan, jolle hän antautuu. Tällä tavalla hän saavuttaa rakastamansa olennon siunauksen, mutta kaikki siunaus ja kaikki voima lähtee alunperin Minusta. Minä olen niiden jakaja. [22]

23. Niiden ihmisten, jotka ovat niin lyhytnäköisiä, että he rakastavat katoavaista, palkinto saa loppunsa. Joka itsensä vihkii devoille, menee devojen luo, joka Minua todella rakastaa, löytää ikuisen kuolemattomuuden Minussa. [23]

24. Tietämättömät*14 uskovat, että Minä, muodoton ja näkymätön, olisin näkyvässä muodossa. He eivät tunne Minun korkeampaa henkistä luontoani, joka on katoamaton ja yli kaiken majesteetillinen. [24]

25. Mystisellä luomistaiallani*15 hunnutettuna Minä en jokaiselle ilmenny. Harhan maailma ei Minua, luomatonta, ikuista tunne. [25]

26. Minä tunnen kaikki olennot: menneet, nykyiset ja tulevat, oi Arjuna, mutta yksikään ei tunne Minua. [26]

27. Kaikki olennot tässä maailmassa, oi Bharata, antavat itseään pettää harhauttavien, ristiriitaisten petosten*16 avulla, jotka johtuvat himoista ja inhontunteesta (vastenmielisyydestä), oi Parântapa. [27]

28. Mutta itsekkyydestä vapaita ihmisiä, joiden synnit ovat kuolleet, nämä harhan pettymykset eivät vaivaa; he ovat lujatahtoisia ja rakastavat Minua.

29. Se joka Minussa löytää pakopaikkansa ja ponnistelee päästäkseen vapaaksi katoavaisista ja kuolevaisista, tuntee Minut kokonaisuudessaan korkeimpana maailman henkenä ja kaiken täyttäjänä.

30. Se joka rakkaudella täytetyllä sielulla tuntee Minut Kaikkeuden Herrana (Adhibhuta), kaikkien jumalien (voimien) Jumalana (Adhidaiva), ja Korkeimpana Uhrina (Adhiyajna), saavuttaa Minut täydellisesti kuolemahetkellään (silloin kun hänen henkensä muuttaa maallisesta majastaan).

Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa Ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa seitsemäs keskustelu, jonka nimi on

Arvostelevan tiedon jooga.

VII keskustelun alaviitteet:

*1. Manas.

*2. Prakriti = aine, sanan laajimmassa merkityksessä; se muodostaa kaiken olevaisen.

*3. Manas, ajattelija.

*4. Buddhi, valaistus, henkinen herääminen.

*5. Minuus, Ahâmkâra; alempi minä, eläimellinen luonteemme.

*6. Korkein olemus = "korkein prakriti" on usein ilmoitettu sanalla daiviprakriti, Logoksen valo.

*7. Tavu, AUM, pranava.

*8. Buddhi = valaistus.

*9. Dharma = vanhurskaus.

*10. Gunas, ominaisuus; aineen (prakritin) liikunnon eli värähtelyn erinäiset laadut. Kolme gunasia ovat: Sattva, valo, totuus; rajas, himot ja tamas, pimeys. (Ks. tästä XVII keskustelua.)

*11. Illuusio, maya, pettymys, harha.

*12. Vâsudeva, Shri Krishnan nimitys. (Vâsudevan poika)

*13. Mahatma, mestari. Suuri henki, sielu.

*14. Ne, joita buddhi, valaistunut järki ei valaise.

*15. Jooga = yhdistyminen, uskonto.

*16. Maya = harhakuva. Jooga-maya = uskonnollinen erhe.

VII keskustelun kommentaariot:

3. "Mystiikka ilmoittaa tavallista syvemmän tuntemisen eli tietämisen, niin, vieläpä syvimmän, mitä on mahdollista saavuttaa; mutta se ei aio vihkimättömille pimeitä arvoituksia selvittää. Pyhissä kirjoissa ilmoitetaan tärkeimmät ilmennysopit salaisuuksina, osittain vertauskuvissa, joiden selvitys vaatii erityistä avainta, osittain kun ne ylittävät luonnollisen ymmärryskyvyn, ja ainoastaan jumalallisen ilmennyksen kautta oppii ihminen niitä henkisesti käsittämään." (A. Lasson, Mestari Eckhart)

4. Elementeillä eli alkuaineilla ymmärretään noita "henkisiä" olemuksia, jotka lopullisesti ilmenevät näkyvinä: maana, vetenä ym. Mieli, sikäli kuin se koskee alempia sielunvoimia, sekä minuus eli tuo pettävä, tietämättömyydestä syntynyt tajunta, joka saattaa ihmisen uskomaan, että hän ei ainoastaan muodon vaan myös olentonsa puolesta on erilainen kuin jumala, ovat luonteeltaan aineelliset.

"Elementit ovat vain ainoan todellisen alkuaineen (prakritin) [Prakriti = aine, sanan laajimmassa merkityksessä; se muodostaa kaiken olevaisen.] ominaisuuksia. Se ei ole kuuma eikä kylmä, ei kuiva eikä märkä. Se on sisäisen taivaan elo ja olo eli olennon todellinen, enkelimäinen elämä." (J. Böhme, Mysterium Magnum)

5. "Jumala ei ole absoluutti. [Absoluutti = itseoleva, ehdoton, yksinäinen, yleinen.] Yleisin käsitys itseolevasta, joka jumalankin itseensä sulkee, kutsutaan jumaluudeksi." (Eckhart)

"Jumala on ikuisen viisauden tahto." (J. Böhme)

6. "Kaikki kappaleet ovat jumalassa ja jumalasta, sillä paitsi jumalaa ja korkeampaa kuin jumala ei ole mitään. Mitä luontokappaleet totuudessa ovat, sen he ovat jumalassa ja sen tähden ainoastaan jumalassa on totuus. Jos otettaisiin luontokappaleilta pois se olento, jonka jumala antaa, niistä tulisi paljas tyhjä." (Eckhart)

7. "Tarkastele yksityistä, niin kuin se Minusta, Korkeimmasta Hyvästä, virtaa, ja sen tähden pitää kaiken Minuun, kaiken perustaan jälleen palata." (Tuomas Kempiläinen)

8. "Jumalaan ovat kaikki kappaleet suljetut; ei tämä tai tuo kappale, vaan niin kuin yksi ykseydessä. Sen, minkä minä luontokappaleissa tunnen jumalaksi, siinä en tunnusta mitään muuta tosiolevaiseksi kuin jumalan; sillä jumalassa ei ole mitään muuta kuin jumala. Jumala on olento, jonka olennossa on kaikkien luontokappaleiden olento. Olentona on jumala kaikissa kappaleissa." (Eckhart)

9. Jumalalla itsessään ei ole mitään erinäistä ominaisuutta, mutta kaikille kappaleille hän antaa heidän ominaisuutensa. Toisin sanoen: jokainen kappale on jumalan ilmennys ja tämän ilmennyksen aste riippuu kunkin esineen täydellisyyden asteesta.

10. Rakkaus, jota ei mikään laki [Dharma = vanhurskaus.] kiellä, on sellainen, joka määrää jokaisen olennon elämään hänen korkeimman luontonsa mukaisesti. Mitä eläimelliselle ihmiselle on luvallista, on valaistuneen arvoa alentavaa, koska järjellisen ihmisen pitää toimia ainoastaan oman korkeamman järkensä mukaisesti.

12. Jumala on luontoa korkeampi; luonto ei ole jumala vaan se on jumalallisen voiman ilmennys. (Ks. XIV keskustelua.)

14. "Ihminen näkee jumalan, eläin maamöhkäleen. Tästä voi jokainen päättää, mitä mikin on." (Ang. Silesius)

15. Asurat — ei jumalat. Sellaiset olennot, joissa jumalallinen prinsiippi ei ole toiminnassa; siitä syystä ne eivät voi tulla jumaltajuntaan; omaavat ainoastaan alemman tietämisen ja ovat kuolevaisia. Vastakohta näille ovat sûrat (hyvyys).

16. Ahdistetut etsivät lunastusta; totuuden etsijät pyrkivät totuuteen; ne, joita pakko taluttaa hyvään, etsivät hyvän lähdettä; mutta viisas ei etsi mitään, vaan pysyy jumalassa, jonka hän tuntee elävänä voimana omassa itsessään.

17. Se on: jumala rakastaa itseänsä viisaissa; sillä uudelleen saavutetussa yhteydessä ei löydy mitään "minää" eikä "sinää".

19. Vâsudeva, "ihmisenpoika"; Logokseksi tullut ihminen; vastakohta sille on "jumalanpoika", ihmiseksi syntynyt Logos: olentonsa puolesta nämä kummatkin ovat identtisiä. Vâsudeva, niin kuin ihmiskuntakin, on ainoastaan yksi.

"Me emme ole jumalan erinäisiä poikia, mutta kaikki yhtenä olemme ainoastaan yksi ainoa poika. Jos minä vietän Kristuksen opin mukaista elämää, enemmän kuin omaa alempaa elämääni, silloin omistan Kristusta enemmän kuin itseäni." (Eckhart)

Tätä tilaa, jossa kaikki himot ja ajatukset lepäävät, mutta jossa korkein jumaltajunta on valveilla, kutsutaan "samadhiksi".

20. Se mitä ihminen todella rakastaa, siksi hän itse tulee tai hän on; sillä tahdon rakkaus ja tahto on hänen olentonsa sopusointuinen perusta, joka lopultakin kaiken vieraanluontoisen hänestä kuluttaa pois.

21. Sillä kaikki uskonvoima, kaikki tietoisuus johtuu jumalasta, joka on kaiken itsetietoisuuden alkulähde ja alkuvoima.

22. "Niin kuin ylhäällä, samoin alhaallakin. Kaikki, mikä löytyy alhaalla, sillä on myös sitä vastaava ylhäällä; maailmassa ei löydy mitään niin vähäpätöistä, ettei, jos alhaalla oleva korottautuu, ylhäällä oleva sitä vastaan rientäisi." (Zohar) [Zohar, Kirja valosta.]

Jumala on vetäminen, rakkaus kaikissa kappaleissa. Rakkaus on se voima, jossa yksi olento tuntee oman olentonsa toisessa olennossa.

23. Devat eli "jumalat" ovat korkeampia neroja, intelligenssejä, hyviä, mutta myös pahoja. Niiden olemassaolo voi kestää kauan, mutta manvântaran [Manvântara, kahden lepoajan välillä oleva toiminnan aikakausi. Se on Brahmân päivä. Pralaya, levon aikakausi, yö.] lopussa ne häviävät. Kuolematon on ainoastaan Logos.

24. "He pitävät jumalaa ajan ja paikan rajoittamana olentona, eivätkä käsitä hänen kaikkiallista läsnäolevaisuuttaan ja jakautumattomuuttaan. Jumala ei ole persoonana [Persôna (latin.) syntyy sanoista per = kautta ja sonâre = kuulua. Näyttämöllä vanhat kreikkalaiset puhuivat naamion kautta. Persoona on siis naamio, jonka kautta minuus (yksilöllisyys) puhuu ja näyttelee osaansa joka kerta kun ihminen ilmestyy maailman näyttämöllä. Persoonallisuus on ihmisen alempi minuus eli himosielu (kâma-manas). Ihmisellä on seitsemän prinsiippiä, nimittäin: fyysinen ruumis, näkymätön eli astraaliruumis, elo (prâna), himo (kâma), sielu (manas, ajattelija), valaistus (henkinen järki, buddhi) ja henki (âtma).] eikä jumalallisena luontona kappaleissa. Persoona ja luonto ovat yhtä olennon kanssa; jumala on olentona kaikkialla, ja joka paikassa on jumala jakautumattomana. Koska nyt jumalalla ei ole osia, sen tähden ovat kaikki kappaleet ja kaikki paikat yksi jumalan asunto. Näin ovat kaikki kappaleet täynnä jumalan olentoa lakkaamatta, keskeytymättä." (Eckhart)

25. Maailma kyllä tuntee varjon, mutta ei todellista olemusta. Jumala ihmisessä on paljas tyhjä (ei mitään), niin kauan kuin ihminen jumalan suhteen on tyhjä (ei mitään).

26. "Koska jumalassa itsessään on maailmanjärjestyksen kuva, niin täytyy myös hänessä löytyä yhtä monta kuvaa kuin on erinäisiä vivahduksia eli asteita maailmanjärjestyksessä. Jumala näkee ikään kuin peilissä oman olentonsa kuvan, jonka mukaan hän muodostaa näkyvän kappaleen; mutta ei niin kuin jokin hänelle vieras, ulkonainen määräys vaikuttaisi hänen toimintaansa. Kaikissa kuvien moninaisuuksissa hän näkee ainoastaan oman olentonsa heijastuksen. Jumala tuntee oman olemuksensa omassa itsessään sekä luontokappaleissa siinä määrin kuin luontokappaleet ovat samanlaiset, yhdenmukaiset jumalallisen olennon kanssa." (Eckhart)

27. "Epätuntemisesta syntyvät sânkarat (taipumukset); näistä syntyy minuustajunnan pettyminen; tästä väärät aistihavainnot; tästä sidottuna oleminen (rakkauden ja vihan kautta). Epätunteminen (totuuden tiedon puute) on kaiken pahuuden lähde." (Gautama Buddha)

8. keskustelu:
Katoamattoman, korkeimman ikuisen jooga

Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot