Hartmannin kommentaariot ja alaviitteet on sijoitettu kunkin keskustelun loppuun. Tietyn säkeen kommenttiin pääsee säkeen lopussa olevasta hakasulkulinkistä (ja takaisin säkeeseen pääsee klikkaamalla kommentin edessä olevaa numeroa). 

Kommentit ovat Hartmannin omia huomautuksia tai hänen valitsemiaan poimintoja joiltakin filosofeilta ja mystikoilta, muutama suomentajankin (Martti Humun) huomautus mahtuu joukkoon. Lyhyet, käsitteistöä selventävät alaviitteet ovat merkitty tekstin yhteyteen *:llä ja niitä pääsee lukemaan samalla tavoin kuin kommentteja.

Harmaa teksti ei siis kuulu varsinaiseen Bhagavad Gitaan.

Kahdeksas keskustelu

Sisäisen valon (henkisen valaistuksen) saavuttamisesta jumalallisen hengen voiman avulla

Jolle ikuisen viisauden aurinko loistaa, sille sen säteet, jos hän ei vastustele niiden vaikutusta, tulevat eläväksi voimaksi; se johdattaa hänet kuolemattomuuden tietoon.

1. Arjuna:

Mikä on ikuinen?*1 Mitä on itsetieto? *2 Mitä on toiminta,*3 oi Kaikkivaltias? Mitä on se, mitä Sinä nimität alkuaineiden tuntemiseksi?*4 Mitä tahtoo sanoa jumaluuden tunteminen?*5 [1]

2. Minä Mitä on Korkein Uhri,*6 ja kuinka se voi olla tässä ruumiissani, oi Madhusûdana? Kuinka voivat sen kaltaiset, jotka ovat saavuttaneet vallan oman itsensä yli, tuntea Sinut kuoleman hetkellään?

3. Siunattu Herra sanoo:

Ikuinen (Brahma) on korkein olemus, joka ei koskaan katoa. Hänen henkistä luontoaan nimitetään itsetajunnaksi (Adhyatma). Luovaa voimaa, joka kutsuu kaikki olennot olemassaoloon, kutsutaan toiminnaksi (karma).[3]

4. Alkuaineiden tunteminen (Adhibhuta) on minun katoavainen luontoni ja jumaluuden tunteminen (Adhidaiva) on tuo luonnolle elämän antava periaate*7 (purusha). *8 Minä itse tässä sinun ruumiissasi olen Korkein Uhri (Adhiyajna), oi paras ihmisistä. [4]

5. Joka ruumiista erotessaan ainoastaan Minua ajattelee, se saapuu ruumiinsa jätettyään Minun olemukseeni. Epäilemättä. [5]

6. Mutta se, joka ruumiista erotessaan on kiinnittänyt kaikki ajatuksensa johonkin toiseen olentoon, oi Kaunteya, saapuu ajattelemaansa olentoon, olkoon se mikä tahansa, sillä hänen luontonsa tulee tämän olennon luonnon kaltaiseksi. [6]

7. Sen tähden luo alituisesti ajatuksesi*9 Minuun ja taistele. Kun sinä ajatuksissasi*10 ja sydämessäsi*11 olet Minuun kiintynyt, silloin epäilemättä sinä Minuun yhdistyt.

8. Se, oi Partha, joka alituisessa antautumisessa, mietiskelyn avulla korottaa mielensä*12 ainoastaan ikuiseen, kaikkitietävään, kaikkihallitsevaan, yhdistyy Korkeimpaan (jumaluuden) henkeen. [8]

9. Jos hän on sopusoinnussa aluttoman ja loputtoman, kaikkivaltiaan kanssa, jota ei voi ajatella minkään muotoiseksi ja joka pimeydessä loistaa auringon lailla, [9]

10. ja kun hän horjumattomalla sydämellä*13 kuolemahetkellään on Minulle antautunut ja alistumisen voimalla keskittää ajatuksensa Minuun, hän yhdistyy korkeimpaan jumaluuden olemukseen. [10]

11. Minä tahdon lyhyesti sinulle selvittää sen tien, jota Vedojen tuntijat sanovat kuolemattomuuden tieksi ja jonka valitsevat ja jota vaeltavat itseään hillitsevät ja himoista vapaat brahmachâryat,*14 jotka vihkiytyvät viettämään pyhää elämää.

12. Joka alituisen itsekieltäymyksen johdosta lukitsee kaikki portit;*15 jonka sydän on hänen vallassaan ja joka hallitsee elonsa hengityksen, [12]

13. joka lausuessaan sanan "AUM", yksitavuisen ikuisen, samalla ainoastaan Minua ajattelee ja silloin eroaa ruumiistaan, hän vaeltaa korkeinta polkua. [13]

14. Joka pysyvästi Minua ajattelee eikä kiinnitä ajatuksiaan mihinkään muuhun, se, oi Pârtha, on jumalalle antautunut joogi; helposti hän Minut saavuttaa. [14]

15. Mahâtmat,*16 jotka ovat Minut saavuttaneet, eivät enää synny tähän kärsimyksien ja katoavaisuuden tyyssijaan. He saavuttavat korkeimman (katoamattoman) onnellisuuden. [15]

16. Kaikki maailmat, itse Brahmalokakin, syntyvät ja jälleen katoavat, oi Arjuna; mutta ken Minut saavuttaa, oi Kaunteya, sen ei enää tarvitse tänne palata. [16]

17. Ihmiset, jotka tuntevat Brahmân päivän, joka tuhansien aikakausien (Yugas) kuluttua häviää, sekä Brahmân yön, joka yhtä pitkän aikakauden kuluttua loppuu, tuntevat päivän ja yön.[17]

18. Sellaisen luomispäivän (manvântaran) alussa ilmenee maailmankaikkeus ilmentymättömästä kaikkeudesta. Siihen, mitä kutsutaan ilmentymättömäksi, taas yön (pralaya) alkaessa kaikki katoaa. [18]

19. Silloin ilmenee kaikkien olentojen olemassaolo, ja kun yö alkaa, katoaa se jälleen; vaan uuden päivän sarastaessa ilmenee uudelleen kaikki, mutta, oi Partha, säännönmukaisesti. [19]

20. Sillä tämän näkyvän luonnon yläpuolella, alla ja takana on toinen näkymätön, henkinen, katoamaton luonto, vaikka kaikki luodut kappaleet katoavat. [20]

21. Tätä kutsutaan ilmentymättömäksi, "katoamattomaksi", korkeimmaksi tieksi. Se joka sen saavuttaa, ei enää palaa. Tämä on Minun korkein asuntoni. [21]

22. Korkein Henki,*17 oi Partha, jossa kaikki kappaleet asustavat ja jonka kautta tämä kaikkeus *18 kehittyi, saavutetaan ainoastaan täydellisen itsekieltäymyksen kautta. [22]

23. Minä tahdon, oi Bharata, sinulle selvittää, millaisissa suhteissa joogit, silloin kun he jättävät tämän maailman, täältä poistuvat, joko jälleensyntyäkseen tai ollakseen iäti palaamatta tänne.

24. Tuli, valo, päivän hetket ja kuun nousuaika, kuusi kuukautta, silloin kun aurinko seisoo korkealla (pohjoinen tie); ne, jotka näiden olotilojen aikana kuolevat, tuntevat ikuisen ja menevät ikuiseen. [24]

25. Savu, yön hetket, kuun laskuaika, kuusi kuukautta, jolloin aurinko seisoo matalalla (etelän tiellä), silloin joogit, jotka tällaisissä olotiloissa eroavat maailmasta, saavuttavat ainoastaan kuunvalon*19 sekä palaavat tänne takaisin. [25]

26. Nämä kaksi tietä, valoisa ja hämärä, ovat tunnetut koko maailman teinä. Yksi johdattaa siihen, jolta ei koskaan palaa takaisin, toisella palaa sielu jälleen takaisin. [26]

27. Se joogi (jumalaa rakastava), joka nämä tiet tuntee, oi Partha, ei näitä sure. Harjoittele siis itseäsi joogassa (alistu jumalalle), oi Arjuna.

28. Se alistunut, joka omistaa tämän tuntemisen (tietämisen, tiedon), saavuttaa paljon enemmän kuin hän pyhien kirjojen lukemisen, uhrien- ja katumuksenteon sekä almujenannon kautta voisi saavuttaa. Hän saavuttaa korkeimman olon ikuisessa.

Näin loppuu Bhagavad Gîtân kunniakkaissa Upanishadeissa ikuisen tuntemista, joogaa koskevassa kirjoituksessa Shri Krishnan ja Arjunan välisessä vuoropuhelussa kahdeksas keskustelu, jonka nimi on

Katoamattoman, korkeimman ikuisen jooga.

VIII keskustelun alaviitteet:

*1. Brahma (Ikuinen).

*2. Adhyatma (itsetajunta).

*3. Karma (toiminta).

*4. Adhibhuta (elementit, alkuaineet).

*5. Adhidaiva (jumaluus).

*6. Adhiyajna (Korkein Uhri).

*7. Prinsiippi.

*8. Purusha, henki, vastakkaisuus prakriti, aine. Korkein purusha on jumalallinen ihminen.

*9. Manas.

*10. Manas.

*11. Buddhi

*12. Chetah, chet, nerollisuus.

*13. Manas.

*14. Brahmachârya, se joka pidättäytyy ja kieltäytyy. (Askeetti)

*15. Ruumiilliset aistimet.

*16. Mestarit.

*17. Purusha.

*18. Universumi, maailmankaikkeus; vastakkaisuus sille on THAT, kaikkeuden lähde.

*19. Kuunvalo eli astraali-ruumis. Sitten vasta, kun se kuoleutuu eli häviää, palaa sielu omaan alkuperustaansa, josta sen ei enää tarvitse tänne syntyä.

*20. Universumi, maailmankaikkeus; vastakkaisuus sille on THAT, kaikkeuden lähde.

VIII keskustelun kommentaariot:

1. Jos joku tahtoo tietää, mikä jumala on, hänen pitää ahkerasti tutkia luonnon voimia, värähtelyjä, koska niistä on saanut alkunsa koko luomakunta, taivaat ja maat, tähdet ja alkuaineet, sekä luontokappaleet, pyhät, enkelit, pirut, ihmiset, taivas ja helvetti. (J. Böhme, Aurora, I. 1.)

3. "Jumala on tyhjyyden näkeminen ja tunteminen, ja sen tähden sitä kutsutaan tyhjäksi (vaikka se on itse jumala), sillä jumala on käsittämätön ja sanoilla selittämätön." (J. Böhme, Teosofisia kysymyksiä, II, 13.) Jos jumalaa voisimme pelkästään ihmisjärjen kannalta käsittää, hän ei olisi mikään jumala. Ainoastaan jumala voi itsensä käsittää jumalana. Adhyatma merkitsee korkeinta maailmansielua (itsetajuntaa).

Karma. Kreikkalaiset kutsuvat sitä nimellä "Nemesis", paheksunta, jumalallisen oikeuden voima. Ihmisellä voi olla ainoastaan yksilöllinen itsetietoisuus, ja hän voi yksilöllisesti toimia silloin, kun hän alkaa luoda itselleen omaa maailmaansa, jossa hän itse on luojana, mutta tämä ei ole sopusoinnussa yleisen maailmanjärjestyksen kanssa. Mitä sitten tässä maailmassa tapahtuu, se kohdistuu jälleen sen omaan luojaan takaisin, siihen saakka, kunnes hän tulee tietoiseksi omasta todellisesta, universaalista, jumalallisesta luonnostaan; silloin hän tulee yhdeksi jumalan kanssa ja saattaa oman maailmansa sopusointuun tuon suuren kaikkeuden kanssa. Tämän jälkeen ihminen jälleen poistuu luomisvirastaan ja pääsee karman eli toimintojen lain alaisuudesta, sillä nyt hän itsekin on tullut yhdeksi lain kanssa.

4. Adhiyajna, Korkein Uhri, uhraa oman itsensä omalle itsellensä: se on ihmiselle pimeydessä paistava tuli, jonka kautta ihminen jälleen saattaa tuntea itsensä ja tulee valoksi.

Pimeys (ihminen) ei voi tuntea valoa; valon pitää ensin poistaa pimeys, ennen kuin se (ihmisessä) voi valoksi tulla.

5. Hän on omassa todellisessa olemuksessaan, niin pian kuin hän tuntee ja rakastaa omaa todellista olemustaan. "Minä seison ikuisen jumaluuden perustalla; siinä vaikuttaa jumala kaikki toimintansa Minun kauttani, ja kaikki, mitä voin käsittää, olen Minä. Jumala on kaikki kappaleet luonut Minun kauttani, silloin kun Minä olin perusteettoman jumalan perustassa." (Eckhart)

Tässä ei saa otaksua, että tuo "minä" olisi tämä näennäinen, katoavainen, persoonallinen "minä", vaan tuo todellinen Minä, jota kutsumme jumaluuden olemukseksi.

6. On olemassa henkisen luontoisia hyviä ja pahoja olentoja (devat), jotka ovat meille näkymättömiä; niiden kanssa voi ihmisen henki joutua tekemisiin, silloin kun ihminen kiinnittää tahtonsa ja ajatuksensa niihin. Sille joka ei tunne itseään, on parempi, ettei hän tiedä mitään näistä olennoista, sillä siten voi välttää niihin kiinnittymistä sekä karttaa niiden puoleensa vetävää voimaa; ei ainoastaan rakkaus, vaan myös pelko vetää puoleensa, aivan kuin ihminen katsoessaan kuiluun, tuntee sen vetovoiman. Tästä syystä adeptit karttavat [Adepti, vihitty mestari eli mahatma; ihminen, joka on hyvin taitava jossakin aineessa, asiassa, tieteessä.] niiden salaisuuksien, jotka voisivat ihmiselle tulla vaarallisiksi, ilmoittamista.

8. "Ihminen Kristus (jumalallinen) on herra kaiken yli; hän käsittää täydellisen jumaluuden itsessään; ei siis ole mitään muuta, jossa voisimme jumalan tuntea, kuin Kristuksen (meissä vaikuttavassa) olennossa, koska hänessä asuu jumaluuden täydellisyys ruumiillisentuneena." (J. Böhme, Neljäkymmentä kysymystä, 1. 153.)

9. "Me kristityt sanomme: jumalan olento on kolmiyhteinen. Jos taas ylimalkaan sanotaan, että jumala olisi kolmiyhteinen persoona, niin tämän ymmärtämättömät, ehkäpä jotkut oppineetkin käsittävät väärin; sillä jumala ei ole mikään persoona, muuta kuin ainoastaan Kristuksessa, vaan hän on tuo ikuisesti synnyttävä voima ja valtakunta." (J. Böhme, Mysterium magnum)

10. "Jolla on jumalan poika, sillä on elämä; jolla ei jumalan poikaa ole, sillä ei ole elämää." (1 Joh. V:12)

12. Mikä kulkee aistien kautta sisään ja ulos, se koskee ainoastaan ulkonaista, vaan ei sisäistä, henkistä ihmistä. Joka tahtoo edistyä henkisissä asioissa, sen pitää ahkerasti niitä tutkia.

13. AUM, todellinen olemus, jumalan olento ja suloisuuden suloisuus. (Saksalaisessa käännöksessä "Herrlichkeit", jolle ei löydy vastaavaa sanaa meidän kielessämme.) Se, joka kuoleman hetkellään oikein lausuu tämän tavun, se on todellisen olemuksen saavuttanut; se tuntee itsessään jumalan suloisuuden; se on oppinut tuntemaan jumaluuden olemuksen.

14. Tällä ei tarkoiteta sitä, että ihmisen ei pitäisi harjoittaa ulkonaisia asioita tai olla tekemisissä ulkonaisten kappaleiden kanssa, vaan niin kuin ihminen kaikissa toiminnoissaan alituisesti tietää ja tajuaa, että hän elää, ja näin pitäisi valaistuneelle ihmiselle jumaltajunta olla alituisena ojennusnuorana.

"Jos sinä et pysyvästi jaksa ajatuksiasi koota, niin harjoittele sitä ainakin silloin tällöin; kaikissa tapauksissa kahdesti päivässä, aamuin ja illoin." (Tuomas Kempiläinen)

15. Aineellinen elämä on se koulu, jossa alemman luontomme voittamalla voimme tulla jumalan tuntemiseen; niille, jotka tämän tuntemisen ovat saavuttaneet, tänne jälleenpalaaminen ei ole tarpeellista; se saattaisi kuitenkin tapahtua muiden ihmisten auttamisen tarkoituksessa, että hekin pääsisivät totuuden tiedon kautta "itsestään" vapaiksi.

16. Intialaisen opin mukaan löytyy seitsemän "lokaa", maailmaa tai henkien valtakuntaa; ne ovat: 1. Bhurloka; 2. Antarikshaloka; 3. Svarloka; 4. Maharloka; 5. Janaloka; 6. Tapasloka; 7. Satyaloka.

Kolme viimeksi mainittua ovat Brahmalokia. Eivät nämäkään valtakunnat ole iankaikkiset, vaikkapa ne ihmiskäsityksen mukaan kestävätkin äärettömän pitkät ajat, so. pysyvät yhden manvântaran [Manvântara, luomisaikakausi, toiminnan aika.] loppuun.

17. Brahmân päivä ja yö on 8 640 000 000 meidän aurinkokuntamme vuotta. Sen joka tahtoo oppia näitä oikein tuntemaan, pitää omassa sisimmässään tuntea ikuinen.

"Minä olen ikuisuus; kun ajasta erkanen, käsitän sen olevan itsessäni ja itseni siinä." (Angelus Silesius)

18. Absoluuttisesta [Absoluutti, latinalainen, filosofien käyttämä sana; täydellinen; vastakkaisuus suhteelliselle. Esim. sellainen valtiomuoto, jossa hallitsija yksinään rajattomalla vallalla päättää kaikki asiat. Absoluuttisesti raitis: joka ei nauti mitään väkijuomia. Absoluuttinen totuus, ehdoton, täydellinen.] perustasta, joka myös on jumalan perusta, on jumala luonut kaikki esineet. Tässä luomisessa ei aika voi tulla kysymykseen, sillä jumalalle ei ole ajan ja paikan vaihetta. Luominen on jumalan ilmennys omalle itsellensä. Tässä ovat tunteminen, tunnettava ja tunnustaminen keskenään täydellisesti identtiset.

19. "Luovassa sanassa on vaikuttavana vapaa tahto; se ei ole lain- eli pakonalainen; se ei ole alkava ja loppuva, vaan se on alkuperustan henkäys ja ikuisen hiljaisuuden sopusointuisuus." (J. Böhme, Lähet.kirj. 47, 5.)

20. "Iankaikkisuudessa, ikuisessa tahdossa on luonto ollut olemassa ainoastaan henkenä, eikä ilmennä olentoaan muuten kuin tahdon peilissä, ts. ikuisessa viisaudessa." (J. Böhme, Signat. XIV, 8.)

21. Brahma yli kaiken majesteetillisenä asustaa omassa itsessään, omassa itsetietoisuudessaan (tajunnassaan).

22. Koska jumala on rakkaus, hänet voi myös ainoastaan rakkauden (ykseyden tuntemisen) avulla saavuttaa.

24. Sana "tuli" tässä kohdassa on kyllin riittävä osoittamaan sitä, ettei tässä, niin kuin muutamat "orientalistit" uskovat, puhuta mistään ulkonaisista tähtitieteellisistä meteorologisista suhteista, vaan ihmisen sisäisimmästä olennosta: ts. rakkauden tulesta, tuntemisen valosta, viisauden auringosta, yhä varttuvasta neron (intelligenssin) kuusta.

25. Petoksien savu, rikkiviisastelu ja spekulatatiot, tietämättömyyden yö, mielikuvituksen puu, kun viisauden aurinko seisoo korkealla. Nämä selvitykset eivät kohdistu ainoastaan yksityiseen ihmiseen, vaan ne koskevat myös koko maailmankaikkeutta (kosmosta). Satya-yugassa on viisauden aurinko korkeimmillaan; Kali-yugassa on se matalimmillaan.

26. Kolmas ei ole elävien tie, vaan henkisesti kuolleiden; sillä se, jolla ei ole minkäänlaista henkistä tajuntaa, sillä ei ole myöskään mitään todellista elämää; hänen näennäinen tajuntansa päättyy epätietoisuuteen eli tyhjyyteen.

9. keskustelu:
Suurimman (kuninkaallisen) salaisuuden jooga

Bhagavad Gitan sisällysluettelo
Etusivu Eri uskonnot