Namō Tassa Bhagavatō Arahatō Sammā Sambuddhassa

BUDDHALAINEN KATEKISMUS

Näin puhui Buddha

Kirjoittanut

HENRY S. OLCOTT

Teosofisen Seuran presidentti ym.

Hyväksynyt ja suosittanut käytettäväksi buddhalaisissa kouluissa
H. Sumangala, Pradhāna Nāyaka Sthavira,
Sripadan ja läntisen alueen ylipappi ja Vidyōdaya Parivēnan johtaja.

40. englantilaisesta korjatusta ja laajennetusta painoksesta
suomentanut

PEKKA ERVAST

Englanninkielisen alkuteoksen nimi:

"THE BUDDHIST CATECHISM"

Toinen painos [1949]

OMISTUS

Kunnioitukseni ja rakkauteni osoitukseksi omistan monivuotiselle neuvojalleni ja ystävälleni, Adam's Peakin ja läntisen alueen Pradhāna Nāyaka Sthaviralle ja ylipapille, Hikkaduwe Sumangala'lle, tämän "Buddhanopin Katekismuksen" sen korjatussa muodossa. Adyar, 1903.

H. S. Olcott

SISÄLLYS

Buddhan elämä

Dharma eli oppi

Sangha eli munkkikunta

Buddhanopin synty ja leviäminen

Buddhanoppi ja tiede

Liite

TODISTUS

(Ensimmäiseen painokseen)

Vidyōdaya College,

Colombo, heinäk. 7 pnä 1881

Täten todistan, että olen tarkasti tutkinut eversti H. S. Olcottin valmistaman Katekismuksen singalinkielisen käännöksen ja että se on yhtäpitävä eteläisen buddhankirkon kanonin kanssa. Suositan kirjaa buddhalaisten koulujen opettajille ja kaikille muille, jotka haluavat vasta-alkaville opettaa uskontomme pääpiirteitä.

H. Sumangala

Sripadan ja Gallen ylipappi

ja Vidyōdaya Parivenan johtaja

Vidyōdaya College,

huhtik. 7 pnä 1897

Olen tulkkien avulla käynyt läpi Katekismuksen kolmannenkymmenennenkolmannen (englantilaisen) painoksen ja suositan sitä toistamiseen käytettäväksi buddhalaisissa kouluissa.

H. Sumangala

33. PAINOKSEN ALKULAUSE

Alkuperäistä suunnitelmaani kehittäessäni olen englanninkielisen katekismuksen jokaiseen uuteen painokseen lisännyt uusia kysymyksiä ja vastauksia, jättäen kirjan kääntäjien huoleksi toimittaa nämä lisäykset kunkin omaan kieleen. Vaatimaton tarkoitukseni on antaa niin rajoitettu, mutta samalla täydellinen buddhalaisen historian, siveysopin ja ajatusjärjestelmän esitys, että vasta-alkajat voisivat käsittää ja kunnioittaa Buddhan opettamaa jaloa ihannetta ja siten helpommin noudattaa dharmaa sen yksityiskohdissa. Käsillä olevaan painokseen on lisätty suuri joukko kysymyksiä ja vastauksia, ja sisällys on ryhmitetty viiteen osaan, jotka ovat: 1) Buddhan elämä; 2) Oppi; 3) Sangha eli munkkikunta; 4) lyhyt buddhanopin, sen kirkolliskokousten ja leviämisen historia; 5) muutamia buddhanopin ja tieteen yhtymäkohtia. Tämä on toivottavasti suuresti lisäävä pienen kirjasen arvoa ja tekevä sen vieläkin sopivammaksi käytettäväksi buddhalaisissa kouluissa, joita Ceylonissa on avattu jo toista sataa singalilaisen kansan toimesta ja Teosofisen Seuran ylivalvonnan alla. Tätä painosta valmistaessani olen saanut arvokasta apua eräiltä vanhimmilta ja etevimmiltä singalilaisilta työtovereiltani. Alkuperäisenpainoksen tarkastivat kanssani sana sanalta oivallinen oppinut ja bhikku H. Sumangala, Pradhāna Nāyaka, ja Colombossa sijaitsevan Pali-koulun apulaisjohtaja Hyeyantuduve Anunayaka Terunnanse; sama ylipappi on niin ikään hyväntahtoisesti tarkistanut tämän painoksen ja on saanut minut lisäämään monta arvokasta kohtaa. Kirjasen arvo on sen tähden siinä, että se on "Eteläisen kirkon" buddhanopin totuudenmukainen esitys, joka päääsiallisesti on johdettu alkuperäisistä lähteistä. Katekismus on julkaistu kahdellakymmenellä kielellä, parhaasta päästä buddhalaisten toimesta ja buddhalaisia varten.

H. S. O.

Adyar, toukokuun 17. pnä 1897

36. PAINOKSEN ALKULAUSE

Tämän pienen teoksen maine näkyy pysyvän muuttumattomana, koska tarvitaan painos toisensa jälkeen. Samaan aikaan kun nykyistä painettiin, ilmestyi Griebenin kustannuksella Leipzigissä toinen saksalainen painos, oppineen tohtori Erich Birschoffin uudelleen kääntämänä, ja Pariisissa oli valmistumaisillaan kolmas ranskankielinen käännös, jonka oli suorittanut vanha ystäväni ja työtoverini komendantti D. A. Courmes. Uusi singalilainen käännös on myös tekeillä Colombossa. Julkisesti tunnettu ja vakaantunut buddhisti, jollainen itse olen, iloitsee suuresti nähdessään, mitä niin kypsynyt tiedemies kuin Mr. G. R. S. Mead, "Fragments of a Faith Forgotten"-, "Pistis Sophia" -nimisten ja useiden muiden kristinuskon alkulähteitä käsittelevien kirjojen tekijä, ajattelee esitykseni arvosta. Hän kirjoittaa Theosophical Review'ssa: "jopa se on käännetty kahdellekymmenelle eri kielelle, ja saatamme sanoa, pelkäämättä vähintäkään vastalausetta, että se kauan on ollut buddhanopin — tuon kauan torkkuneen dharman — tehokkaimpana sanansaattajana. Ceylonin oppineet buddhistit ovat suuressa kiitollisuudenvelassa eversti Olcottille ja muille Teosofisen Seuran jäsenille, jotka ovat työskennelleet heidän hyväkseen, ja me odotamme heiltä, että he puolestaan ryhtyisivät tutkimaan ja valaisemaan oman uskonsa alkulähteitä ja oppeja".

Pelkään, että saamme kylläkin kauan odottaa tätä apua buddhalaisten bhikkujen, Ceylonin miltei ainoiden oppineiden miesten puolelta; kaksikymmentä kaksi vuotta kestäneen läheisen tuttavuuden aikana minä en ainakaan ole kyennyt herättämään heidän intoaan. Minusta on aina tuntunut epäkohdalta, että singalilainen kansa odottaa amerikkalaiselta, joka ei lainkaan pyydä oppineen nimeä, että hän opettaisi dharman heidän lapsilleen, ja niin kuin uskon sanoneeni jossain varhemmassa painoksessa, suostuin laatimaan "Buddhanopin Katekismuksen" vasta sitten, kun huomasin, ettei yksikään bhikku ryhtynyt siihen toimeen. Olkoot kirjani puutteet mitkä tahansa, sen voin ainakin sanoa, että se sisältää ytimen siitä buddhanoppia koskevasta kirjallisuudesta (yhteensä noin 15,000 sivua), jonka olen lukenut työni ohessa.

H. S. O.

Adyar, helmikuun 7. pnä 1903

40. PAINOKSEN ALKULAUSE

Tämä pieni teos näyttää pysyvän yleisön suosiossa, koska alituiseen tarvitaan uusia painoksia englannin ja muilla kielillä. Tarkastaessani sisältöä tätä painosta varten olen huomannut sangen vähän muuttamisen tai lisäämisen syytä, sillä kirja tarjoaa mielestäni sangen oikean käsityksen eteläisen buddhanopin sisällöstä; ja koska tarkoitukseni ei ole ollut kirjoittaa laajaa esitystä aiheesta, olen vastustanut kiusausta puhua laveammin yksityiskohdista, jotka ovat tarpeettomat järkiperäisen alkeisopetuksen suunnittelussa, vaikka saattavat olla hyvinkin huvittavia vertailevan uskontotieteen tutkijalle.

Uusi singalilainen käännös (38. painos), jota paraikaa valmistelee arvoisa ystäväni D. B. Jayatilake, Colombon (buddhalaisen) Ananda-koulun johtaja, on osaksi painettu, mutta ei joudu valmiiksi, ennen kuin hän saa vähän enemmän loma-aikaa. Madrasin Pancama-seurakunnan johtajat ovat ryhtyneet kääntämään sitä tamilin kielelle, ja tämä (41.) painos on pian ilmestyvä. Espanjalaista käännöstä (39. painos) toimittaa ystäväni Senor Xifré ja ranskalaista (37. painos) komendantti Courmes.

Siten työtä jatketaan, ja tämän vaatimattoman välikappaleen avulla leviävät Buddha Dharman opetukset kautta maailman.

H. S. O.

Adyar, tammikuun 7. pnä 1905

TOISEN SUOMALAISEN PAINOKSEN ESIPUHE

Tämäkin painos on laadittu neljännenkymmenennen englanninkielisen painoksen mukaan. Oikeinkirjoitus on sama kuin englannissa (ja yleensä eurooppalaisissa kielissä).

Sanskritin sanojen ääntämisessä otettakoon huomioon seuraavat ohjeet:

c lausutaan kuten tsh

j kuten dsh

y kuten j

m sanan lopussa kuten eng

ñ kuten nj

s kuten s

v kuten v

h kuten h (siis esim. Buddha);

Vokaalit ovat seuraavat: a, ā (aa), i, ī (ii), u, ū (uu), e, o; jos viimeistä edellinen tavu on pitkä, se saa koron — jos lyhyt, korko on sen edellisellä tavulla; tavu on pitkä, jos vokaali on pitkä (ā, ī, ū, e, o), tai jos lyhyttä vokaalia seuraa kaksi tai useampia konsonantteja.

Tämän käännöksen on ystävällisesti tarkistanut Suomen Buddhismin Ystävien sihteeri Leo Hildén, joka on lisäksi laatinut edellä mainitut sanskritin ääntämisohjeet, mistä täten lausumme hänelle sydämelliset kiitokset.

Toivomme hartaasti, että kaikki totuudenetsijät, teosofit, ruusuristiläiset, antroposofit ym. ottavat tämän toisen painoksen vastaan samalla kiinnostuksella kuin ensimmäisenkin painoksen, joka on vuosikausia ollut loppuunmyyty.

Toimittajat

Helsingissä joulukuun 19. pnä 1948

Oikeinkirjoitusasu päivitetty nykysuomen mukaiseksi.

T-netin toimitus 2007

ENSIMMÄINEN OSA

Buddhan elämä

1. Kysymys. Mitä uskontoa1 tunnustat?

Vastaus. Olen buddhalainen.

2. K. Mitä on buddhanoppi?

V. Kokoelma suuren, Buddhan nimellä tunnetun ihmisen opetuksia.

3. K. Onko "buddhanoppi" sopiva nimitys tälle opetuskokoelmalle?

V. On; Buddha Dharma merkitsee buddhanoppi. Länsimaalainen nimitys "buddhismi" ei ole yhtä hyvä.

4. K. Onko ihmistä kutsuttava buddhalaiseksi eli buddhistiksi yksinomaan sen nojalla, että hän on syntynyt buddhalaisista vanhemmista?

V. Ei suinkaan. Todellinen buddhalainen ei ainoastaan tunnusta uskovansa Buddhaan, opettajista jaloimpaan, Hänen saarnaamaansa oppiin ja Arhatien Veljeskuntaan, vaan myöskin toteuttaa Buddhan käskyjä jokapäiväisessä elämässään.

5. K. Kuinka kutsutaan miespuolista buddhalaista maallikkoa?

V. Nimellä upāsaka.

6. K. Entä naispuolista?

V. Upāsikā.

7. K. Koska ensi kerran saarnattiin tätä oppia?

V. Ollaan hiukan eri mieltä todellisesta vuosiluvusta, mutta singalilaisten kirjoitusten mukaan se tapahtui v. 2513 (nykyistä) kali-yugaa.

8. K. Mainitse tärkeimmät vuosiluvut perustajan viimeisessä ruumiillistumassa (elämässä).

V. Hän syntyi Visan tähtisikermän merkissä eräänä toukokuun tiistaina v. 2478 (k. y.); hän vetäytyi metsiin v. 2506; tuli Buddhaksi 2513; ja poistuen jälleensyntymisen pyörästä astui parinirvānaan vuonna 2558, kahdeksankymmenen vuoden vanhana. Jokainen näistä tapahtumista sattui täysikuun päivänä, niin että kaikkien muistoa vietetään yhtaikaa suuressa täysikuun juhlassa wesakin (vaisakhan) kuussa, joka vastaa toukokuuta.

9. K. Oliko Buddha Jumala?

V. Ei. Buddha dharma ei opeta mitään jumalan ruumiillistumisesta.

10. K. Oliko hän ihminen?

V. Oli; mutta viisain, jaloin ja pyhin olento, joka lukemattomien ruumiillistumien kestäessä oli kehittänyt itsensä kauas muiden olentojen edelle, lukuun ottamatta ainoastaan edellisiä buddhia.

11.K. Oliko muitakin buddhia ennen häntä?

V. Oli, niin kuin myöhemmin selitetään.

12. K. Oliko Buddha hänen nimensä?

V. Ei. Buddha on sieluntila, jonka ihminen saavuttaa, kun hänen sielunsa on kehittynyt huippuunsa.

13. K. Mitä sana buddha merkitsee?

V. Valaistunut eli korkeimman viisauden saavuttanut. Pali-nimitys on sabhannu, rajattoman tiedon mies. Sanskritinkielellä se on sarvajna.

14. K. Mikä sitten oli Buddhan oikea nimi?

V. Siddhārtha oli hänen kuninkaallinen nimensä ja Gautama eli Gotama hänen sukunimensä. Hän oli Kapilavastun perintöruhtinas ja kuuluisaa auringonrotuista Okkaka-sukua.

15. K. Ketkä olivat hänen vanhempansa?

V. Kuningas Suddhōdana ja kuningatar Māyā, jota kutsutaan Mahā Māyāksi.

16. K. Mitä kansaa tämä kuningas hallitsi?

V. Sakyalaisia, arjalaista kshattriya-heimoa.

17. K. Missä oli Kapilavastu?

V. Intiassa, sataneljäkymmentä kilometriä koilliseen päin Benaresin kaupungista ja noin kuudenkymmenen kilometrin päässä Himalajan vuorilta. Se sijaitsee Nepāl Teraissa. Kaupunki on nyt raunioina.

18. K. Minkä joen varrella?

V. Rōhinin, jota nyt kutsutaan Kōhanaksi.

19. K. Sano vielä, koska ruhtinas Siddhārtha syntyi?

V. Kuusisataa kaksikymmentäkolme vuotta ennen kristittyjen ajanlaskua.

20. K. Onko paikka tarkasti tunnettu?

V. On, se on nyt epäilemättä havaittu oikeaksi. Eräs Intian hallituksen palveluksessa oleva arkeologi (muinaistutkija) on äsken tavannut Nepāl Terain metsikössä kivipylvään, jonka mahtava buddhalainen hallitsija Asōka pystytti sille paikalle muistomerkiksi. Paikka tunnettiin siihen aikaan nimellä Lumbini-tarha.

21. K. Elikö ruhtinas Siddhārtha ylellisyydessä ja loistossa, kuten muut ruhtinaat?

V. Eli; hänen isänsä kuningas rakennutti hänelle — Intian kolmea vuodenaikaa varten — kolme suurenmoista linnaa, jotka olivat yhdeksän, viisi ja kolme kerrosta korkeat ja kauniisti koristetut.

22. K. Kuinka ne sijaitsivat?

V. Jokaisen linnan ympärillä oli puutarha täynnä mitä ihanimpia ja loistavimpia kukkia, pulppuavia suihkulähteitä, puita, joissa linnut lauloivat, ja riikinkukkoja, jotka tepastelivat puutarhassa.

23. K. Elikö hän yksin?

V. Ei; kuudennellatoista ikävuodellaan hän solmi avioliiton kuningas Suprabuddhan tyttären prinsessa Yasōdharan kanssa. Lukuisia soitto- ja tanssitaitoisia tyttöjä oli myös alinomaa hänen hovissaan häntä huvittamassa.

24. K. Millä tavalla hän voitti vaimonsa itselleen?

V. Vanhaan kshattriya- eli sotilastapaan siten, että hän vei voiton kaikista kanssakilpailijoistaan leikeissä ja harjoituksissa, joissa kysyttiin taitavuutta ja miehuutta, ja valitsi sitten Yasōdharan kaikkien niiden nuorten prinsessojen joukosta, jotka heidän isänsä olivat tuoneet turnajaisiin eli melaan.

25. K. Kuinka ruhtinas saattoi keskellä tätä loistoa tulla kaikkiviisaaksi?

V. Hänellä oli sellainen luontainen viisaus, että hän jo lapsena tuntui ymmärtävän kaikkia tieteitä ja taiteita melkein tutkimatta. Hänellä oli parhaimmat opettajat, mutta he eivät kyenneet opettamaan hänelle mitään, mitä hän ei näyttänyt ymmärtävän heti.

26. K. Tuliko hän buddhaksi komeissa linnoissaan?

V. Ei. Hän jätti kaikki ja meni yksin metsään.

27. K. Minkä tähden?

V. Löytääkseen syyt meidän kärsimyksiimme ja keinon päästä niistä.

28. K. Eikö tämä hänen tekonsa vaikutin ollut itsekäs?

V. Ei, rajaton rakkaus kaikkia olentoja kohtaan sai hänet etsimään heidän hyväänsä.

29. K. Mutta kuinka hän saavutti tämän rajattoman rakkauden?

V. Lukemattomien ruumiillistumien ja vuosituhansien kestäessä hän oli kasvattanut itsessään tätä rakkautta, horjumattomasti päättäen tulla buddhaksi.

30. K. Mistä hän tällä kertaa luopui?

V. Kauniista linnoistaan, rikkauksistaan, ylellisyydestään, huvituksistaan, pehmeistä vuoteistaan, hienoista puvuistaan, runsaasta ruoastaan ja kuninkuudestaan; jättipä vielä rakkaan vaimonsa ja ainoan poikansa, Rāhulan.

31. K. Onko koskaan toinen ihminen uhrannut niin paljon meidän puolestamme?

V. Ei yksikään tässä maailmankaudessa. Siitäpä syystä buddhalaiset häntä niin rakastavat, ja siitä syystä hyvät buddhalaiset pyrkivät hänen kaltaisikseen.

32. K. Mutta onhan moni ihminen uhrannut kaikki maalliset aarteet, jopa itse elämänkin, ihmisveljiensä hyväksi?

V. On kyllä. Mutta me uskomme, että hänen kaiken ylittävä epäitsekkyytensä ja ihmisrakkautensa ilmeni siinä, että hän luopui nirvānan autuudesta lukemattomia ajastaikoja ennen, kun hän oli syntynyt brahmiini Sumedhana Dīpānkara Buddhan aikana; hän oli silloin saavuttanut kehitysasteen, joka olisi avannut hänelle nirvaanisen autuuden portit, jollei hän olisi rakastanut ihmiskuntaa enemmän kuin itseään. Tämä kieltäymys vaati häneltä, että hän vapaaehtoisesti kärsisi maallisten elämäin vaikeudet, kunnes pääsisi buddhaksi, voidakseen kaikille olennoille opettaa vapautumisen tietä ja suoda rauhansa maailmalle.

33. K. Kuinka vanha hän oli lähtiessään metsään?

V. Hän oli 29-vuotias.

34. K. Mikä lopullisesti sai hänet jättämään kaiken sen, mitä ihmiset niin paljon rakastavat, ja lähtemään metsään?

V. Deeva2 ilmestyi hänelle, kun hän ajeli vaunuissaan, neljässä, ajatuksia herättävässä muodossa ja neljä eri kertaa.

35. K. Mitkä nämä eri muodot olivat?

V. Vanha ikäloppu mies, sairas ihminen, mätänevä ruumis ja arvokas erakko.

36. K. Yksinkö hän näki nämä ilmestykset?

V. Ei, hänen palvelijansa Canna näki ne myös.

37. K. Minkä tähden nämä näyt, jotka ovat kaikille ihmisille tuttuja, saivat hänet lähtemään metsään?

V. Me näemme sellaista usein, hän ei ollut nähnyt; sen tähden ne tekivät häneen syvän vaikutuksen.

38. K. Miksi hän ei ollut niitä nähnyt?

V. Tähtientutkijat brahmiinit olivat hänen syntyessään ennustaneet, että hän kerran luopuisi kuninkuudestaan ja tulisi buddhaksi. Kuningas, hänen isänsä, joka ei tahtonut kadottaa kuninkuutensa perijää, oli edeltäkäsin tarkasti järjestänyt hänen elämänsä niin, ettei hän näkisi mitään, mikä kääntäisi hänen ajatuksensa ihmiselämän kärsimyksiin ja kuolemaan. Kukaan ei saanut edes puhua sellaisista asioista prinssille. Hän oli miltei kuin vanki ihanissa palatseissaan ja kukkatarhoissaan. Niitä ympäröivät korkeat muurit, ja sisäpuolella oli kaikki tehty niin kauniiksi kuin mahdollista, ettei hänessä heräisi halu mennä katsomaan maailmaan murhetta ja surua.

39. K. Oliko hän niin hyväsydäminen, että kuningas pelkäsi hänen todella aikovan hylätä kaikki maailman hyväksi?

V. Oli; hän näkyy todella tunteneen kaikkia olentoja kohtaan niin voimakasta sääliä ja rakkautta.

40. K. Ja kuinka hän uskoi oppivansa tuntemaan surun syyt metsässä ollen?

V. Muuttamalla kauas pois kaikesta, mikä saattoi estää häntä syvästi mietiskelemästä surun syitä ja ihmisen luontoa.

41. K. Millä tavalla hän pakeni linnasta?

V. Eräänä yönä kaikkien nukkuessa hän nousi, heitti viimeisen silmäyksen nukkuvaan vaimoonsa ja pieneen poikaansa, kutsui Cannan, nousi valkoisen lempiratsunsa selkään ja ratsasti palatsin portille. Deevat olivat vaivuttaneet kuninkaalliset portinvartijat syvään uneen, niin etteivät ne kuulleet hevosen kavioiden kopsetta.

42. K. Mutta olihan portti lukossa?

V. Oli; mutta deevat aukaisivat sen äänettömästi, ja hän ratsasti ulos pimeyteen.

43. K. Minne hän suuntasi matkansa?

V. Anōmān joelle, kauas Kapilavastusta.

44. K. Mitä hän sitten teki?

V. Hän astui maahan ratsunsa selästä, leikkasi pois kauniit hiuksensa miekallaan, pukeutui askeetin (itsensäkiduttajan) keltaiseen vaippaan ja jättäen koristuksensa ja hevosensa Cannalle käski hänen viedä ne takaisin kuninkaalle.

45. K. Entä sitten?

V. Hän lähti jalkaisin kulkemaan Rājagrihaa, Magadhan kuninkaan Bimbisāran pääkaupunkia kohti.

46. K. Kuka häntä siellä kävi katsomassa?

V. Kuningas ja koko hänen hovinsa.

47. K. Minkä tähden Buddha meni sinne?

V. Metsissä oleskeli erakoita — sangen viisaita miehiä, joiden oppilaaksi hän sittemmin tuli toivoen löytävänsä etsimäänsä tietoa.

48. K. Mihin uskontoon he kuuluivat?

V. He olivat hindulaisia brahmiineja.3

49. K. Mitä he opettivat?

V. Että ihminen ankarilla parannuksen harjoituksilla ja ruumiillisilla kidutuksilla voisi päästä täydelliseen viisauteen.

50. K. Tuliko ruhtinaskin samaan johtopäätökseen?

V. Ei; hän oppi tuntemaan heidän järjestelmänsä ja harjoitti kaikkia heidän katumustöitään, mutta hän ei sillä keinoin keksinyt inhimillisten kärsimysten syytä ja täydellisen vapautuksen eli pelastuksen tietä.

51. K. Mitä hän sitten teki?

V. Hän lähti metsään lähelle Uruvēla-nimistä paikaa, joka on nykyisen Buddha Gayassa sijaitsevan Mahabōdhi-temppelin tienoilla, ja vietti kuusi vuotta syvässä mietiskelyssä ja mitä ankarimmissa itsensäkiduttamisharjoituksissa.

52. K. Oliko hän yksin?

V. Ei, hänellä oli viisi brahmiinia kumppaninaan.

53. K. Mitkä olivat heidän nimensä?

V. Kondanna, Bhaddiya, Vappa, Māhānama ja Assaji.

54. K. Mitä harjoitusjärjestelmää hän noudatti päästäkseen koko totuuden perille?

V. Hän istui ja mietiskeli, kohdistaen ajatuksensa korkeimpiin elämänkysymyksiin ja sulkien silmänsä ja korvansa kaikelta, mikä voisi häiritä hänen sisäisiä mietiskelyjään.

55. K. Paastosiko hän?

V. Paastosi koko ajan. Hän nautti päivä päivältä yhä vähemmän ruokaa ja vettä, kunnes hänen sanotaan syöneen tuskin muuta kuin yhden riisi- tai sesam-jyväsen päivässä.

56. K. Saavuttiko hän täten ikävöimänsä viisauden?

V. Ei. Hänen ruumiinsa laihtui laihtumistaan ja heikkeni niin, että lopulta, kun hän eräänä päivänä hiljakseen käveli ja mietiskeli, hänen voimansa äkkiä pettivät ja hän kaatui tiedottomana maahan.

57. K. Mitä hänen kumppaninsa siitä ajattelivat?

V. He luulivat hänen kuolleen; mutta jonkin ajan kuluttua hän virkosi eloon.

58. K. Entä sitten?

V. Hän käsitti, ettei tietoa koskaan saavuteta pelkällä paastoamisella tai ruumiillisella kärsimyksellä, vaan että sielun ja mielen on avauduttava sitä vastaanottamaan. Olihan hän vastikään pelastunut nälkään nääntymästä eikä kumminkaan ollut saavuttanut täydellistä viisautta. Niinpä hän päätti syödä elääkseen ainakin siksi, kunnes pääsisi viisaaksi.

59. K. Kuka antoi hänelle ruokaa?

V. Hän sai ruokaa eräältä aatelisnaiselta nimeltä Sujātā, joka näki hänen istuvan nyagrodha- eli banyan-puun juurella. Tämän jälkeen hänen voimansa palasivat häneen; hän nousi, otti almukuppinsa, kylpi Nēranjarā-joessa, söi ruoan ja lähti metsään.

60. K. Mitä hän siellä teki?

V. Hän teki päätöksensä näiden ajatusten mukaan ja läksi illalla bōdhi- eli ashvatthapuun luo; samassa kohden seisoo nykyisin Mahābōdhi-temppeli.

61. K. Mitä hän siellä teki?

V. Hän päätti olla poistumatta paikalta, ennen kuin saavuttaisi täydellisen viisauden.

62. K. Millä puolella puuta hän istui?

V. Kasvot käännettyinä itään päin.4

63. K. Mitä hän sinä yönä saavutti?

V. Tiedon edellisistä ruumiillistumistaan, jälleensyntymisen syistä ja himojen kuolettamiskeinosta. Juuri ennen päivänkoittoa hänen ymmärryksensä kokonaan avautui niin kuin täysin puhjennut lootuskukka; ja korkeimman tiedon eli neljän totuuden valo virtasi häneen. Hän oli tullut buddhaksi — hän oli valaistunut, kaikkitietävä — sarvajna.

64. K. Oliko hän siis vihdoin keksinyt inhimillisten kärsimysten syyn?

V. Oli. Niin kuin aamuauringon valo karkottaa tieltään yön pimeyden ja paljastaa näkyviin puut ja pellot, kalliot, järvet ja joet, eläimet, ihmiset ja kaikki esineet, niin nousi tiedon päivänvalo hänen ymmärryksessään ja hän näki yhdellä silmäyksellä inhimillisten kärsimysten syyt ja pelastuksen tien.

65. K. Oliko hänellä suuria sisäisiä taisteluita, ennen kuin hän saavutti tämän täydellisen viisauden?

V. Oli; ankarat ja kauheat olivat hänen kamppailussa. Hänen täytyi voittaa ruumiissaan kaikki ne luonnolliset heikkoudet ja inhimilliset himot ja halut, jotka estävät meitä näkemästä totuutta. Hänen täytyi voittaa kaikki ympäröivän synnillisen maailman pahat vaikutukset. Niin kuin sotilas, joka epätoivoisena taistelee monta vihollista vastaan, hän kamppaili; ja niin kuin urho, joka voittaa, hän saavutti päämääränsä, ja inhimillisen tuskan salaisuus oli paljastunut.

66. K. Millä tavalla hän käytti täten saavuttamaansa tietoa?

V. Ensin hän ei tahtonut opettaa sitä kansalle yleensä.

67. K. Miksei?

V. Sen tähden, että se tieto oli hänestä niin syvällisen arvokasta ja ylevää. Hän pelkäsi, että vain ani harvat sen ymmärtäisivät että syntyisi vain väärinkäsityksiä ja sekasortoa, jos sitä saarnattaisiin.

68. K. Mikä sai hänet muuttamaan mielensä?5

V. Hän näki, että hänen velvollisuutensa oli opettaa oppimansa niin selvästi ja yksinkertaisesti kuin mahdollista, luottaen että totuus omalla voimallaan vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, ja antaen kunkin yksilön ottaa vastaan niin paljon kuin hänen karmansa salli. Se oli ainoa pelastuksen tie, ja kullakin yksilöllä oli yhtä suuri oikeus saada tietoa siitä. Sen tähden hän päätti aloittaa viidestä viimeisestä kumppanistaan, jotka olivat hänet hyljänneet, kun hän keskeytti paastonsa.

69. K. Missä hän tapasi heidät?

V. Isipatanan eläintarhasta lähellä Benaresia.

70. K. Onko paikka vielä löydettävissä?

V. On, samassa paikassa on tänä päivänä puoleksi rappeutunut stūpa eli dagoba (pyhäinjäännöksiä sisältävä hautakammio).

71. K. Kuuntelivatko nuo viisi kumppania mielellään hänen sanojaan?

V. Eivät ensin. Mutta hänen ulkomuotonsa henkinen kauneus oli niin suuri, hänen opetuksensa niin viehättävä ja vakuuttava, että he pian kääntyivät ja kuuntelivat häntä mitä hartaimmin.

72. K. Mitä hänen puheensa vaikutti heihin?

V. Iäkäs Kondanna, "uskoja" (anna), ensimmäisenä hylkäsi ennakkoluulonsa, omaksui Buddhan opin, tuli hänen oppilaakseen ja astui arhatiuteen vievälle tielle. Muut neljä pian seurasivat hänen esimerkkiään.

73. K. Ketkä hän sitten sai kääntymään?

V. Rikkaan nuoren maallikon nimeltä Yasa, ja tämän isän, rikkaan kauppiaan. Kolmen kuukauden kuluttua oli hänellä kuusikymmentä oppilasta.

74. K. Ketkä olivat ensimmäiset maallikkonaisoppilaat?

V. Yasan äiti ja vaimo.

75. K. Mitä Buddha sen ajan kuluttua teki?6

V. Hän kutsui kokoon opetuslapsensa, antoi heille tarkat neuvot ja lähetti heidät joka suunnalle saarnaamaan hänen oppiaan.

76. K. Mikä oli opin ydin?

V. Että pelastuksen tie on pyhässä elämässä ja määrättyjen sääntöjen noudattamisessa, niin kuin myöhemmin selitetään.

77. K. Minkä nimen hän antoi näin vietettävälle elämälle?

V. Hän kutsui sitä jaloksi kahdeksankertaiseksi tieksi.

78. K. Kuinka sitä kutsutaan palinkielellä?

V. Ariyo atthangiko maggo.

79. K. Minne Buddha sitten meni?

V. Uruvēlaan.

80. K. Mitä siellä tapahtui?

V. Hän käännytti miehen nimeltä Kāshyapa, joka oli kuuluisa opistaan ja erään suuren, jatilain eli tulenpalvojain lahkon ylipappi. Kaikki nämä lahkolaiset tulivat sitten hänen seuraajikseen.

81. K. Kuka oli sitten huomattavin hänen uusista oppilaistaan?

V. Magadhan kuningas Bimbisāra.

82. K. Ketkä kaksi Buddhan oppineimmista ja rakkaimmista opetuslapsista kääntyivät myös tähän aikaan?

V. Sāriputra ja Moggallāna, askeetti Sanjayan entiset etevimmät oppilaat.

83. K. Mistä he tulivat kuuluisiksi?

V. Sāriputra laajoista tiedoistaan (prajnā) ja Moggallāna tavattomista henkisistä voimistaan (iddhi).

84. K. Ovatko nämä ihmeitä tekevät voimat yliluonnollisia?

V. Eivät suinkaan; ne ovat luonnollisia kykyjä, ja jokainen ihminen saattaa kehittää niitä itsessään noudattamalla tiettyä harjoitusjärjestelmää.

85. K. Kuuliko Buddha mitään perheestään sen jälkeen, kun hän oli jättänyt heidät?

V. Kuuli kyllä seitsemän vuoden kuluttua. Hänen oleskellessaan Rājagrihassa, hänen isänsä, kuningas Suddhōdana, toimitti lähettilään hänen luokseen pyytämään, että Buddha tulisi tapaamaan isäänsä ennen kuin hän kuolisi.

86. K. Läksikö hän?

V. Läksi. Hänen isänsä meni häntä vastaan kaikkine sukulaisineen ja ministereineen ja tervehti häntä suurella ilolla.

87. K. Suostuiko hän astumaan takaisin entiseen arvoonsa?

V. Ei. Hän selitti lempeästi isälleen, että ruhtinas Siddhārtha oli sinänsä lakannut olemasta ja muuttunut Buddhaksi, jolle kaikki olennot olivat yhtä läheiset ja yhtä kalliit. Sen sijaan, että hän maallisen kuninkaan tavoin hallitsisi yhtä heimoa tai kansakuntaa, hän nyt oppinsa kautta voittaisi seuraajikseen kaikkien ihmisten sydämet.

88. K. Näkikö hän Yasōdharān ja poikansa Rāhulan?

V. Näki. Hänen vaimonsa, joka oli surrut häntä syvimmällä rakkaudella, itki katkerasti ja lähetti Rāhulan pyytämään Buddhalta, että tämä antaisi hänelle ruhtinaan pojalle tulevan perinnön.

89. K. Mitä tapahtui?

V. Jokaiselle hän saarnasi, että hänen oppinsa oli kaikkien surujen lääke. Hänen isänsä, poikansa, vaimonsa, hänen velipuolensa Ananda ja hänen serkkunsa ja lankonsa Dēvadatta kääntyivät kaikki ja tulivat hänen oppilaikseen. Kaksi muuta kuuluisaa oppilasta olivat Anuruddha, suuri metafyysikko, ja parturi Upāli. Nämä molemmat saavuttivat suuren maineen.

90. K. Kuka oli ensimmäinen naisaskeetti?

V. Prajāpatī, ruhtinas Siddhārthan täti ja imettäjä. Yasōdharā ja monta muuta naishenkilöä otettiin hänen kanssaan jäseniksi munkkikuntaan bhikkhunien eli naisharrastajien nimellä.

91. K. Mitä vanha kuningas Suddhōdana piti siitä, että hänen poikansa Siddhārtha ja Ananda, vävynsä Dēvadatta, poikansa vaimo Yasōdhara ja pojanpoikansa Rāhula omistivat uskonnollisen elämän?

V. Hän suri sitä paljon ja valitti asiasta Buddhalle, joka sitten asetti säännöksi, että munkkikuntaan ei saatu ottaa alaikäistä vanhempien tai holhoojien suostumuksetta.

92. K. Kerro minulle Dēvadattan kohtalosta?

V. Hän oli sangen älykäs mies ja kehittyi nopeasti opin tuntemisessa, mutta ollen samalla äärettömän kunnianhimoinen hän kadehti ja vihasi Buddhaa ja tahtoi lopulta tappaa hänet. Hän vaikutti myös kuningas Bimbisāran poikaan, Ajatashatruun, niin että tämä murhasi jalon isänsä ja tuli Dēvadattan oppilaaksi.

93. K. Tekikö hän mitään vahinkoa Buddhalle?

V. Ei mitään; kaikki paha, mikä oli tähdätty Buddhaa vastaan, kääntyi hänen itseään vastaan ja häntä kohtasi kauhea kuolema.

94. K. Kuinka monta vuotta Buddha toimi opettajana?

V. Neljäkymmentäviisi vuotta, joiden kuluessa hän piti suuren joukon saarnapuheita. Hänen tapansa — samoin kuin hänen opetuslastensa — oli vaeltaa ympäri ja saarnata kahdeksan kuivan kuukauden aikana, mutta wasin eli sadeajan kestäessä hän ja he ottivat asuntonsa pansaloihin ja vihāroihin, joita monet kuninkaat ja muut rikkaat kääntyneet olivat heille rakentaneet.

95. K. Mitkä olivat kuuluisimmat näistä rakennuksista?

V. Jetavanārāma; Veluvanārāma; Pudbārāma; Nigrodārāma ja Isipatanārāma.

96. K. Mitä ihmisiä hän ja hänen oppilaansa käännyttivät?

V. Kaikensäätyisiä ihmisiä, ihmisiä kaikista luokista ja kaikista kansoista; rājoja (ruhtinaita) ja kuleja (palvelijoita), rikkaita ja köyhiä, ylhäisiä ja alhaisia, oppimattomia ja kaikista oppineimpia. Hänen oppinsa kelpasi kaikille.

97. K. Kerro vähän, millä tavalla Buddha jätti ruumiinsa?

V. Neljäskymmenes viides vuosi oli kulumassa hänen Buddhaksi tulemisestaan, kun hän eräänä toukokuun täysikuun päivänä, tietäen loppunsa lähestyvän, saapui Kusināgāraan, joka on noin 120 (engl.) peninkulman matkan päässä Benaresista. Kusināgāran Uparvartanassa, Mallakansan salapuulehdossa hänelle valmistettiin vuode kahden salapuun väliin, pää vanhan tavan mukaan käännettynä pohjoiseen. Siihen hän laskeutui levolle; täydellisesti tajuissaan hän sitten antoi viimeiset neuvonsa ja määräyksensä opetuslapsilleen ja jätti heille jäähyväiset.

98. K. Saiko hän uusia oppilaita vielä viimeisinä hetkinään?

V. Sai, ja niistä huomattavin oli suuri brahmiini oppinut nimeltä Subhadra. Hän saarnasi niin ikään Mallakansan ruhtinaille ja heidän seuralaisilleen.

99. K. Mitä tapahtui päivän noustessa?

V. Hän siirtyi samādhin sisäiseen tilaan ja siitä nirvānaan.

100. K. Mitkä olivat hänen viimeiset sanansa opetuslapsilleen?

V. "Kerjäläiset", hän sanoi, "nyt tahdon painaa teidän mieleenne, että ihmisen osien ja voimien täytyy hajota, mutta että totuus pysyy iankaikkisesti. Tehkää ahkerasti työtä pelastuksenne puolesta."

101. K. Mitä vakuuttavia todistuksia meillä on siitä, että Buddha, entinen ruhtinas Siddhārtha, oli historiallinen henkilö?

V. Hänen olemassaolonsa on nähtävästi yhtä hyvin todistettu kuin minkä muun historiallisen henkilön tahansa.

102. K. Luettele muutamia todistuksia?

V. 1) Niiden todistus, jotka henkilökohtaisesti tunsivat hänet.

2) Hänen aikansa historiassa mainittujen paikkojen löytö ja rakennusten rauniot.

3) Kalliokirjoitukset, muistopatsaat ja dagobat (temppelit), joita hänen muistokseen rakensivat hallitsijat, jotka elivät siksi lähellä hänen aikaansa, että saattoivat tarkistaa hänen elämäkertansa todenperäisyyden.

4) Hänen perustamansa sanghan eli veljeskunnan keskeytymätön olemassaolo läpi aikojen ja heidän alusta saakka polvesta polveen säilyttämänsä tiedot hänen elämänvaiheistaan.

5) Samana vuonna kuin hän kuoli ja useita kertoja myöhemmin pidettiin kokouksia ja veljeskunnan neuvotteluja, joissa tarkistettiin perustajan todelliset opetukset. Nämä alkuperäisiksi osoitetut opit ovat kulkeneet opettajalta oppilaalle aina tähän päivään saakka.

6) Kun hänen ruumiinsa oli poltettu, jaettiin tuhka kahdeksan kuninkaan kesken ja jokaiselle osalle pystytettiin stūpa. Kuningas Ajātasatrulle annettu osa, jonka hän oli peittänyt stūpalla Rājagrihan luona, otettiin — ei täyttä kahta vuosisataa myöhemmin — pois keisari Asōkan käskystä ja jaettiin yltympäri hänen valtakuntaansa. Hän epäilemättä tiesi, olivatko jäännökset todella Buddhan, sillä ne olivat alusta saakka olleet Patnan kuninkaallisen suvun hallussa.

7) Monet Buddhan oppilaat, jotka olivat arhateja ja siis hallitsivat elonvoimiaan, elivät varmaankin korkeaan ikään, ja sangen luultavaa on, että kahden tai kolmen toisiaan välittömästi seuranneen oppilaan elinaika ulottui keskeytymättä Buddhan kuolemasta Asōkan hallitusaikaan, joten Asōkalla oli tilaisuus saada kaikki Buddhan elämästä haluamansa todistukset oman aikansa opetuslapselta.7

8) "Mahāvansa”, joka on parhaiten todistettu muinaisajan historia minkä tiedämme, kertoo singalilaisen historian vaiheista aina kuningas Vijayan hallitukseen saakka v. 543 eKr. — joka oli melkein Buddhan aika — ja mainitsee useimmat tapaukset hänen samoin kuin keisari Asōkan ja muiden buddhanopin historiaan kuuluvien hallitsijain elämästä.

103. K. On olemassa rahvaan usko, että Buddha oli kaksitoista kubitia eli noin kahdeksantoista jalkaa korkea jättiläinen: perustuuko tämä usko historiallisiin todistuksiin?

V. Ei suinkaan: meillä ei ole mitään vanhaa tietoa siitä asiasta. Luemme ainoastaan, että hän oli ruumiinmuodoltaan ja kasvonpiirteiltään erikoisen kaunis mies, ja että hänen ruumiissaan oli eräät tuntomerkit, joiden sanotaan näkyvän jokaisen buddhan ruumiissa.

104. K. Voitko mainita mitään kohtaa pyhistä kirjoituksistamme sen uskon tueksi, että hän oli muodoltaan muiden ihmisten kaltainen?

V. Voin kyllä. Anguttara Nikāyassa kerrotaan, että vaimo, jonka tapana oli antaa almuja Mahā Kāshyappalle, kerran tarjosi niitä Buddhalle luullen tätä hänen oppilaakseen. Jos Buddha olisi ollut jättiläinen, ei tällainen erehdys olisi voinut tapahtua, sillä Mahā Kāshyappa oli tavallista kokoa.

105. K. Mitä kunnianimiä käytetään Buddhasta?

V. Sakyamuni (Sākya-suvun viisas); Sākya Simha (Sākyan leijona); Sugata (Onnellinen); Satthā (Opettaja); Jina (Voittaja); Bhagavat (Siunattu); Lōkanātha (Maailman herra); Sarvajna (Kaikkitietäväinen); Dharmarāja (Totuuden kuningas); Tathāgata ("Suuri Olento" tathāgata — näin tulin, näin menin) ym.

TOINEN OSA

Dharma eli oppi

106. K. Mitä merkitsee sana buddha?

V. Valaistunut, herännyt, joka omistaa täydellisen viisauden.

107. K. Olet sanonut, että toisia buddhia oli ennen tätä?

V. Epäilemättä; uskomme on, että ikuisen syysuhteen lain vaikutuksesta silloin tällöin syntyy buddhia, kun ihmiskunta on joutunut kurjuuteen tietämättömyyden takia ja tarvitsee sitä viisautta, jota buddhien tehtävänä on opettaa. (Ks. myös Kys. 11).

108. K. Kuinka kehittyy buddha?

V. Kun ihminen kuullessaan ja nähdessään jonkun buddhista maallisessa elämässä innostuu siihen määrin, että päättää elää niin, että hänestäkin kerran tulevaisuudessa kehittyy buddha, joka kykenee ohjaamaan ihmiskuntaa ulos jälleensyntymisen kiertokulusta.

109. K. Millä tavalla hän menettelee?

V. Siinä elämässään ja jokaisessa seuraavassa hän pyrkii hillitsemään himojansa, voittamaan viisautta kokemalla ja kehittämään korkeampia kykyjään. Siten hän asteittain kasvaa viisaammaksi, luonteeltaan jalommaksi ja hyveessä lujemmaksi, kunnes hän lopulta lukemattomien jälleensyntymien perästä saavuttaa sellaisen tilan, jossa hän voi tulla täydelliseksi, valaistuneeksi, kaikkiviisaaksi, ihmisrodun ihanteelliseksi opettajaksi.

110. K. Millä nimellä kutsumme häntä niin kauan kuin tämä asteittainen kehitys kestää läpi kaikkien näiden jälleensyntymien?

V. Nimellä bōdhisat eli bōdhisattva. Niinpä ruhtinas Siddhārtha Gautama oli bōdhisattva siihen hetkeen saakka, jolloin hän siunatun bōdhipuun varjossa Gayassa tuli buddhaksi.

111. K. Onko meillä mitään kertomusta hänen monista jälleensyntymistään bōdhisattvana?

V. Sellaisia kertomuksia on sadoittain jātakatthakathāssa, joka kirja sisältää tosiksi väitettyjä kertomuksia Buddhan reinkarnaatioista.

112. K. Minkä läksyn nämä kertomukset opettavat?

V. Että ihmistä pitkän reinkarnaatiosarjan kestäessä voi elähdyttää sama suuri, jalo pyrkimys, jonka avulla hän voittaa pahoja taipumuksiaan ja kehittää hyviä.

113. K. Voimmeko määritellä, kuinka monta jälleensyntymää bōdhisattvan tulee läpikäydä, ennen kuin hän voi tulla buddhaksi?

V. Tietysti emme; sehän riippuu hänen synnynnäisestä luonteestaan, siitä kehitystilasta, minkä hän on saavuttanut päättäessään tulla buddhaksi, sekä muista seikoista.

114. K. Voimmeko luokittaa bōdhisattvoja?

V. Bōdhisattvat — vastaiset buddhat — jaetaan kolmeen luokkaan.

115. K. Entä näiden nimet?

V. Pannādhika eli udghatitagnya — "se, joka saavuttaa (päämäärän) vähimmin nopeasti"; saddhadhika eli vipachitagnya — "se, joka saavuttaa vähemmän nopeasti"; ja viryādhika eli gneyya — "se, joka saavuttaa nopeasti". Pragnādhika bōdhisattva kulkee älyllistä kehitystietä: saddhādhika valitsee uskon tien: viryādhika kulkee pontevan toiminnan tietä. Ensimmäistä johtaa intelligenssi eli ymmärrys eikä hän pidä kiirettä, toinen on täynnä uskoa eikä huoli viisautta johtajakseen; ja kolmas ei koskaan jätä tekemättä sitä, mikä on hyvä. Välittämättä seurauksista itseensä nähden, hän tekee hyvää, kun hän näkee, että sen tekeminen on paras.

116. K. Kun meidän bōdhisattvamme tuli buddhaksi, minkä seikan hän näki inhimillisen kurjuuden syyksi? Vastaa yhdellä sanalla.

V. Tietämättömyyden (avidyā).

117. K. Ja missä on pelastus?

V. Tietämättömyyden poistamisessa ja viisaaksi tulemisessa (prajnā).

118. K. Minkä tähden tietämättömyydestä seuraa kärsimys?

V. Koska sen takia pidämme arvossa sellaista, mikä ei arvoa ansaitse, suremme sellaista, jota meidän ei pitäisi surra, katsomme todelliseksi sitä, mikä ei ole todellista, vaan harhaan vievää, ja kulutamme elämämme tavoitellen arvottomia ja laimin lyöden sitä, mikä todella on arvokkainta.

119. K. Ja mikä sitten on arvokkainta?

V. Arvokkainta on tietää ihmisen olemassaolon ja päämäärän koko salaisuus, niin ettemme pane liian suurta arvoa tälle elämälle ja sen olosuhteille, vaan että elämme tavalla, josta koituu suurin onni ja pienin kärsimys sekä kanssaihmisillemme että itsellemme.

120. K. Mikä on se valo, joka voi karkottaa tietämättömyytemme ja poistaa kaikki surumme?

V. "Neljän jalon totuuden" tietäminen, joiksi Buddha niitä nimitti.

121. K. Mitkä ovat näinä neljä jaloa totuutta?

V. 1. Kehittyvän olemassaolon kurjuudet, joiden seurauksena on syntymä ja kuolema, elämä toisensa jälkeen. 2. Kurjuuden aiheuttava syy, joka on alati uusiutunut itsensä tyydyttämisen halu, vaikkei sitä päämäärää koskaan voi saavuttaa. 3. Tämän halun kuolettaminen tai siitä vierottuminen. 4. Keinot tämän halun kuolettamiseen.

122. K. Mainitse minulle jotakin, joka aiheuttaa surua?

V. Syntyminen, riutuminen, sairaus, kuolema, eroaminen niistä, joita rakastamme, yhtyminen meille vastenmielisiin ja saavuttamattoman kaihoaminen.

123. K. Vaihtelevatko nämä yksilöiden mukaan?

V. Vaihtelevat: mutta kaikki kärsivät niistä jossain määrin.

124. K. Kuinka voimme päästä kärsimyksistä, jotka aiheutuvat kyltymättömistä haluista ja tietämättömistä kaihoamisista?

V. Siten, että täydellisesti voitamme ja kuoletamme tuon surua synnyttävän kiivaan kaipauksen, mikä meillä on elämään ja sen nautintoihin.

125. K. Kuinka voimme sellaisen voiton saavuttaa?

V. Seuraamalla sitä jaloa kahdeksankertaista tietä, jonka Buddha keksi ja ilmoitti.

126. K. Mitä sillä tarkoitat: mikä on jalo kahdeksankertainen tie? (Palinkielinen nimi, ks. Kys. 78).

V. Tämän tien kahdeksaa osaa kutsutaan nimellä angas; ne ovat: 1. Oikea usko (nim. syysuhteen laista eli karmasta); 2. Oikea ajatus; 3. Oikea puhe; 4. Oikea toiminta; 5. Oikeat elinkeinot; 6. Oikea pyrkimys; 7. Oikea muisti ja itsekasvatus; 8. Oikea ajatuksen keskittäminen. Se, joka pitää mielessä nämä angat ja seuraa niitä, on vapautuva surusta ja lopulta saavuttava pelastuksensa.

127. K. Onko parempaa sanaa kuin pelastus?

V. On, vapautuminen.

128. K. Vapautuminen siis mistä?

V. Vapauttaminen maallisen elämän ja jälleensyntymisen kurjuuksista, jotka kaikki aiheutuvat tietämättömyydestä sekä saastaisista himoista ja haluista.

129. K. Ja kun tämän pelastuksen eli vapautumisen olemme saavuttaneet, mitä sitten?

V. Sitten saavutamme nirvānan.

130. K. Mitä on nirvāna?

V. Tila, jossa kaikki vaihtelu on lakannut, täydellisen levon tila, jossa ei ole himoa eikä harhaa eikä surua: tila, josta puutuu kaikki, mikä muodostaa fyysisen ihmisen. Ennen kuin ihminen saavuttaa nirvānan, hän syntyy alati jälleen; kun hän saavuttaa nirvānan, hän ei enää jälleensynny.

131. K. Mistä löydämme tieteellisen esityksen nirvāna-sanasta ja luettelon muista nimityksistä, joilla vanhat palinkieliset kirjoittajat koettivat sitä määritellä?

V. Kuuluisassa Mr. R. C. Childers-vainajan palinkielen sanakirjassa ("Dictionary of the Pali Language") on täydellinen luettelo.8

132. K. Mutta muutamat ihmiset luulevat, että nirvāna on jonkinmoinen taivaallinen paikka eli paratiisi. Opettaako buddhanoppi sitä?

V. Ei. Kun Kūtadanta kysyi Buddhalta, missä nirvāna oli, vastasi tämä, että se oli ”joka paikassa, missä (Buddhan) käskyjä noudatettiin”.

133. K. Mikä aiheuttaa meidän jälleensyntymisemme?

V. Kyllästymätön itsekäs halu (sanskr. trishna, pali tanhā) sellaiseen, mikä kuuluu persoonalliseen olemistilaan aineellisessa maailmassa. Tämä sammumaton fyysisen elämän jano (bhava) on voima, ja sen luova voima on itsessään niin suuri, että se vetää olennon takaisin maalliseen elämään.

134. K. Vaikuttaako kyltymättömien halujemme luonne millään tavalla jälleensyntymiseemme?

V. Vaikuttaa; ja samaten vaikuttavat yksityiset ansiomme ja vikamme.

135. K. Määräävätkö ansiomme tai vikamme, mihin asemaan, tilaan tai muotoon meidän pitää syntyä jälleen?

V. Määräävät. Tavallinen sääntö on, että jos meillä on yltäkyllin ansioita, synnymme ensi kerralla hyvään ja onnelliseen elämään; päinvastaisessa tapauksessa taas seuraava syntymämme on paha ja kärsimyksiä täynnä.

136. K. Buddhanopin peruspylväitä on siis se ajatus, että jokainen vaikutus todella on syyn seuraus?

V. Niin on: joko välittömän tai kaukaisen syyn.

137. K. Kuinka tätä syysuhdetta kutsutaan?

V. Yksilöistä puhuen se on karma, siis "teko", "toiminta". Se merkitsee, että meidän omat tekomme tai toimenpiteemme tuottavat meille kokemamme surut ja ilot.

138. K. Voiko paha ihminen välttää karmansa vaikutuksia?

V. "Dhammapada" sanoo: ei ole sitä paikkaa maan päällä eikä taivaassa, ei meressä eikä vuorenrotkoissa, missä ei (paha) teko tuota (tekijälleen) tuskaa.

139. K. Voiko hyvä ihminen välttää karmansa vaikutusta?

V. Erityisesti ansiokkaiden tekojen tuloksena saattaa ihminen seuraavassa kehitysvaiheessaan paikkaan, ruumiiseen, ympäristöön ja oppiin nähden saavuttaa eräitä etuja, jotka torjuvat pahan karman seuraukset ja auttavat eteenpäin hänen korkeampaa kehitystään.

140. K. Miksi niitä kutsutaan?

V. Gati sampatti, upadhi sampatti, kala sampatti ja payōga sampatti.

141. K. Onko tämä terveen järjen ja nykyisen tieteen opetuksien kanssa yhtäpitävä vai ei?

V. Täydellisesti yhtäpitävä: siitä ei epäilystä.

142. K. Voivatko kaikki ihmiset tulla buddhiksi?

V. Ei jokaisella ihmisellä ole luontaisia edellytyksiä tulla siksi yhdessä kalpassa eli maailman-kaudessa; buddha kehittyy — luonnon säännöstellessä tuotantoa tarpeen mukaan — vain pitkien väliaikojen kuluessa, kun ihmiskunnan tila ehdottomasti vaatii, että sellainen opettaja näyttää sille unohtunutta tietä nirvānaan.

143. K. Opettaako buddhismi, että ihminen syntyy jälleen ainoastaan tämän maan päälle?

V. Yleisenä sääntönä on, että niin tapahtuu, kunnes ihminen on kehittynyt sen asteen yläpuolelle; mutta asuttuja maailmoja on lukemattomia. Mihin maailmaan ihminen ensi kerralla syntyy ja millainen uusi elämä on oleva, sen määrää yksilön ansioiden tai puutteellisuuksien voittopuoli. Toisin sanoen sen määrää hänen omat taipumuksensa eli attraktionsa, niin kuin tiede selittäisi; taikka hänen karmansa, niin kuin me buddhalaiset sanoisimme.

144. K. Onko täydellisempiä ja kehittyneempiä maailmoja kuin meidän maapallomme ja onko toisia vähemmin kehittyneitä?

V. Buddhismi opettaa, että on olemassa kokonaisia sakvaloita eli maailmakuntia — eri laatua, korkeampia ja alempia —, ja myös, että itse kunkin maailman asukkaat ovat sitä vastaavalla kehitysasteella.

145. K. Onko Buddha supistanut koko oppinsa yhteen gāthān eli runoon?

V. On.

146. K. Miten se kuuluu?

V. Sabba pāpassa akaranam

Kusalassa upasampadā
Sacitta pariyo dapanam —
Etam Buddhānusasanam.

"Luopua kaikista pahoista teoista,
Synnyttää kaikkea hyvää,
Puhdistaa mielensä.
Tämä on Buddhain ainainen ohje".

147. K. Onko kolmella ensimmäisellä säkeellä mitään erittäin silmiinpistäviä tuntomerkkejä?

V. On: ensimmäinen säe sisältää Vinaya Pitakan koko hengen; toinen Suttan, kolmas Abhidhamman. Kahdeksan palinkielistä sanaa vain — ja kuitenkin niistä loistaa koko Buddharman henki aivan niin kuin kastehelmien kuvastamat taivaan tähdet!

148. K. Osoittavatko nämä ohjesäännöt, että buddhanoppi on toimelias (aktiivinen) vai toimeton (passiivinen) uskonto?

V. "Synnistä luopuminen" olkoon passiivinen ominaisuus, mutta "hyveeseen pyrkiminen" ja "oman sydämensä puhdistaminen" ovat läpeensä aktiivisia ominaisuuksia. Buddha opetti, että meidän ei pidä ainoastaan olla olematta pahoja, vaan että meidän pitää olla positiivisesti eli totisesti hyviä.

149. K. Mitkä ovat ne "kolme opasta"11, joita buddhalaisen edellytetään seuraavan?

V. Ne mainitaan Tisaranaksi kutsutussa uskontunnustuksessa: — "Seuraan Buddhaa oppaanani; seuraan Lakia oppaani; seuraan Munkistoa oppaanani." Näihin kolmeen itse asiassa sisältyy buddhanoppi.

150. K. Mitä buddhalainen tarkoittaa lausuessaan tämän uskontunnustuksen?

V. Hän ilmaisee sillä pitävänsä Buddhaa kaikkiviisaana opettajanaan, esikuvanaan ja ystävävänään; pitävänsä Lakia eli Oppia oikeuden ja totuuden varsinaisten ja muuttumattomien periaatteiden esityksenä sekä sinä tienä, joka vie täydellisen sielunrauhan tuntemiseen maan päällä ja pitävänsä munkistoa Buddhan opettaman oivallisen lain julistajana ja esimerkkinä.

151. K. Mutta eivätkö muutamat tämän "munkiston" jäsenistä ole ymmärtämättömiä ja siveydeltään huonoja ihmisiä?

V. Ovat kyllä; mutta Buddha opettaa, että hänen "munkistonsa" muodostavat ainoastaan ne, jotka ahkerasti noudattavat käskyjä, hallitsevat mieltään ja pyrkivät saavuttamaan tai ovat saavuttaneet jonkin kahdeksasta pyhyyden ja täydellisyyden asteesta. Nimenomaan sanotaan, että "Tisaranassa" mainittu munkisto tarkoittaa "Attha Ariya Puggala" — niitä jaloja sieluja, jotka ovat saavuttaneet yhden kahdeksasta täydellisyyden asteesta. Ei yksinkertaisen vaipan käyttö eikä edes munkiksi vihkimys itsessään tee ihmistä puhtaaksi, viisaaksi eikä kunnianarvoiseksi.

152. K. Sittenpä ei tosi buddhisti otakaan sellaisia arvottomia bhikkhuja oppaikseen?

V. Ei tietenkään.

153. K. Mitkä ovat ne viisi ohjesääntöä eli yleistä käskyä, joita kutsutaan Panca Silaksi ja joita maallikkojenkin tulee noudattaa?

V. Ne sisältyvät seuraavaan uskontunnustukseen, jonka buddhalaiset julkisesti toistavat vihāroissaan (temppeleissään):

Minä noudatan käskyä olla tappamatta eläviä olentoja.

Minä noudatan käskyä olla varastamatta.

Minä noudatan käskyä kieltäytyä laittomasta sukupuolisesta yhtymisestä.10

Minä noudatan käskyä kavahtaa valhetta ja kavaluutta.

Minä noudatan käskyä olla käyttämättä päihdyttäviä aineita.

154. K. Mikä pistää älykkään ihmisen silmään, kun hän lukee nämä silat?

V. Että se, joka niitä tarkasti noudattaa, epäilemättä välttää kaikki inhimillisen kurjuuden syyt. Jos tutkimme historiaa, huomaamme, että kaikki kurjuus on johtunut jostakin näistä syistä.

155. K. Mistä siloista näkyy Buddhan kaukonäköinen viisaus selvimmin?

V. Ensimmäisestä, kolmannesta ja viidennestä: sillä hengen riistäminen, aistillisuus ja päihdyttävien aineiden käyttö aiheuttavat vähintään 95% ihmisten kärsimyksistä.

156. K. Mitä hyötyä koituu ihmiselle näiden käskyjen noudattamisesta?

V. Sanotaan, että hän kerää itselleen enemmän tai vähemmän ansioita riippuen käskyjen noudattamisen ajasta ja tavasta ja siitä, kuinka montaa noudatetaan. Jos hän näet noudattaa vain yhtä käskyä ja rikkoo neljää muuta vastaan, saavuttaa hän ainoastaan sen ansion, joka seuraa tuon yhden käskyn noudattamista; ja kuta kauemmin hän sen käskyn pitää, sitä suuremmaksi kasvaa hänen ansionsa. Se, joka rikkomatta pitää kaikki käskyt, valmistaa siten itselleen korkeamman ja onnellisemman elämän tämän jälkeen.

157. K. Mitkä ovat ne muut ohjesäännöt, joiden vapaaehtoinen noudattaminen sinällään katsotaan maallikoille ansioksi?

V. Atthanga Sīla eli kahdeksankertainen käsky, joka käsittää viisi edellä mainittua (jolloin sana "laiton" on jätettävä pois kolmannesta) sekä kolme käskyä niiden lisäksi, nimittäin:

Minä noudatan käskyä pysyä syömättä sopimattomalla ajalla.

Minä noudatan käskyä välttää tanssia, laulua, soittoa ja sopimattomia esityksiä sekä köynnösten, tuoksujen, hajuvesien, kaunistuskeinojen, voiteiden ja koristusten käyttämistä.

Minä noudatan käskyä olla käyttämättä korkeita ja leveitä makuusijoja.

Tässä tarkoitetaan niitä istuma- ja leposijoja, joita maallismieliset käyttävät huvin ja aistillisen nautinnon vuoksi. Naimaton niitä välttäköön.

158. K. Kuinka buddhalainen määrittelisi todellisen ansion?

V. Pelkällä ulkonaisella teolla ei ole suurta ansiota; kaikki riippuu tekoa aiheuttavasta sisäisestä motiivista eli vaikuttimesta.

159. K. Mainitkaa esimerkki.

V. Rikas mies saattaa tuhlata satoja tuhansia rupiita11 dāgobain ja vihārain rakentamiseen, Buddhan kuvapatsaitten pystyttämiseen, juhliin ja juhlakulkueisiin, pappien ruokkimiseen, almujen antamiseen köyhille tai puiden istuttamiseen, vesisäiliöiden kaivattamiseen tai majatalojen pystyttämiseen matkustaville, — ja kuitenkin hänen ansionsa saattavat olla verraten vähäpätöiset, jos hän tuolla kaikella tahtoo mahtailla ja saada ihmisiltä kiitosta tai jos se tapahtuu muista itsekkäistä vaikuttimista. Mutta se, joka tekee pienimmänkin tuollaisen teon hyvästä vaikuttimesta, esim. rakkaudesta kanssaihmisiinsä, saavuttaa suuren ansion. Hyvä teko, joka on lähtöisin huonosta vaikuttimesta, tuottaa siunausta toisille, mutta ei tekijälle. Se joka hyväksyy toisen tekemän hyvän työn, ottaa osaa ansioon, jos hänen myötätuntonsa on todellista, ei teeskenneltyä. Ja sama sääntö pitää paikkansa pahoihin tekoihin nähden.

160. K. Mutta minkä ansiokkaan teon sanotaan olevan suurimman kaikista?

V. "Dhammapada" selittää, että dharman, vanhurskauden lain eli opin levittämisestä koitunut ansio on suurempi muita hyviä töitä.

161. K. Mitkä kirjat sisältävät Buddhan opetusten syvimmän viisauden?

V. Ne kolme kirjakokoelmaa, joita kutsutaan nimellä Tripitakas eli "kolme koria".

162. K. Mitkä ovat kolmen pitakan nimet?

V. Vinaya Pitaka, Sutta Pitaka ja Abhidamma Pitaka.

163. K. Mitä kukin noista kokoelmista sisältää?

V. Ensimmäinen sisältää kaiken, mikä koskee siveysoppia ja sanghan eli munkiston hallintoon kuuluvia järjestyssääntöjä; toinen sisältää yleispäteviä opetuspuheita siveydestä; kolmas selvittää Buddhan sielutieteellisiä opetuksia ja ne kaksikymmentäneljä yliaistillista lakia, jotka paljastavat meille luonnon toiminnat.

164. K. Uskovatko buddhalaiset, että nämä kirjat ovat jumalallisen olennon innoittamia tai ilmoittamia?

V. Eivät, vaan he pitävät niitä arvossa, sen tähden, että ne sisältävät Korkeimman Lain kaikki ne kohdat, joiden tuntemisen avulla ihminen kykenee murtautumaan samsaran (jälleensyntymisen) verkon läpi.

165. K. Montako sanaa on kolmen pitakan koko tekstissä?

V. Toht. Rhys-Davids12 arvioi niiden lukumäärän 1 752 800:ksi.

166. K. Koska pitakat ensi kerran kirjoitettiin?

V. V. 88-76 eKr., singalien kuninkaan Wattagaminin hallitessa; toisin sanoen 330 vuotta Buddhan parinirvānaan siirtymisen jälkeen.

167. K. Onko meillä syytä uskoa, että kaikki Buddhan puheet ovat meille tunnetut?

V. Luultavasti ei. Neljäkymmentäviisi vuotta kestäneen julkisen elämänsä kuluessa hän varmaankin saarnasi monta sataa kertaa. Sotien ja vainojen aikoina näistä puheista epäilemättä monet ovat hävinneet, monet hajonneet kaukaisiin maihin ja monta on vääristelty. Historia sanoo, että Buddha-dharman viholliset polttivat kookospalmun korkuisia kasoja meidän kirjojamme.

168. K. Arvelevatko buddhalaiset, että Buddha oman ansionsa nojalla voi pelastaa meidät omien syntiemme seurauksista?

V. Eivät suinkaan. Ihmisen täytyy itse vapauttaa itsensä. Ennen kuin hän sen tekee, hänen täytyy yhä syntyä uudelleen ja uudelleen — tietämättömyyden uhrina, sammumattomien himojen orjana.

169. K. Mitä siis Buddha oli meihin ja kaikkiin muihin olentoihin nähden?

V. Kaikkinäkevä, kaikkiviisas neuvonantaja, joka löysi varman tien ja näytti sen meille; joka osoitti inhimillisen kärsimyksen syyn ja ainoan poistamiskeinon. Viitaten tietä, näyttäen, kuinka voimme pelastua vaaroista, hän tuli meidän oppaaksemme. Hän on meille niin kuin se, joka taluttaa sokeaa miestä kapean sillan poikki vuolaan ja syvän virran yli ja sillä tavalla pelastaa hänen henkensä.

170. K. Jos koettaisimme esittää Buddhan opin hengen yhdessä ainoassa sanassa, minkä sanan silloin valitsisimme?

V. Sanan "oikeus."

171. K. Miksi?

V. Koska se opettaa, että jokainen ihminen, erehtymättömän karman vaikutuksesta, saa osakseen juuri sen palkan tai rangaistuksen, minkä hän on ansainnut — ei enempää eikä vähempää. Ei mikään hyvä eikä paha teko, olkoon kuinka vähäpätöinen tai kuinka salaisesti tahansa suoritettu, vältä karman tasaisesti punnitsevaa vaakaa.

172. K. Mitä on karma?13

V. Syysuhteen laki, joka vaikuttaa siveellisellä samoin kuin fyysisellä ja muilla tasoilla. Buddhalaiset sanovat, ettei tapahdu mitään ihmettä inhimillisissä toimissa: mitä ihminen kylvää, se hänen täytyy niittää — ja sen on niittävä.

173. K. Mitä muita hyviä sanoja on käytetty buddhanopin ytimen ilmaisemiseksi?

V. Itsekasvatus ja yleinen rakkaus.

174. K. Mikä oppi jalostaa buddhismia ja nostaa sen korkeaan asemaansa maailman uskontojen joukossa?

V. Oppi mittasta eli maitreyasta — säälivästä hyvyydestä. Ja että tulevalle Buddhalle on annettu nimi "Maitri" (armahtavainen), on itse asiassa lisähuomautus saman opin tärkeydestä.

175. K. Miettikö Buddha kaikkia näitä selittämiäsi opin kohtia istuessaan bo-puun varjossa?

V. Mietti — näitä ja monia muita kohtia, joista voi lukea buddhalaisissa kirjoissa. Koko buddhanopin järjestelmä selvisi hänelle suuren valaistuksen kestäessä.

176. K. Kuinka kauan Buddha viipyi bo-puun luona?

V. Neljäkymmentäyhdeksän päivää.

177. K. Miksi nimitämme Buddhan ensimmäistä saarnaa, sitä, jonka hän piti viidelle entiselle toverilleen?

V. Dharmacakka-ppavattana suttaksi, — opinsäännön määrittelyn sutraksi.14

178. K. Mitä aiheita hän käsitteli tässä saarnassaan?

V. "Neljää jaloa totuutta" ja "jaloa kahdeksankertaista tietä". Hän tuomitsi vääräksi toisaalta askeettien äärimmäisen fyysisen itsekidutuksen ja toisaalta aistillisten huvien nautinnon; samalla esittäen ja suosittaen jaloa kahdeksankertaista tietä keskitieksi.

179. K. Kehottiko Buddha epäjumalien palvelemiseen?

V. Ei, hän vastusti sitä. Buddha tuomitsi vääräksi jumalien, henkien, puiden jne. palveluksen. Ulkonainen jumalanpalvelus on kahle; ja se kahle on murrettava, jos mieli nousta korkeammalle.

180. K. Mutta eivätkö buddhalaiset kumarru Buddhan kuvapatsaan, hänen pyhäinjäännöksiensä ja niitä säilyttävien muistomerkkien edessä?

V. Kyllä, mutta eivät epäjumalan palvelijan tunteella.

181. K. Mikä on ero?

V. Meidän pakanallinen veljemme ei ainoastaan pidä kuviaan näkymättömän jumalansa tai jumaliensa näkyväisinä edustajina, vaan hienostunut epäjumalainpalvelija ajattelee palvellessaan, että hänen kuvansa sisältää aineessaan osan kaikkiallisesta jumaluudesta.

182. K. Mitä buddhalainen ajattelee?

V. Buddhisti kunnioittaa Buddhan kuvapatsasta ja muita mainitsemiasi kappaleita ainoastaan merkkinä, jotka muistuttavat häntä tämän maailmankauden (kalpan) suurimmasta, viisaimmasta, hyväntahtoisimmasta ja myötätuntoisimmasta ihmisestä. Kaikki rodut ja kansat säilyttävät ja pitävät arvossa niiden miesten ja naisten pyhäinjäännöksiä ja muistomerkkejä, joita jossain suhteessa on pidetty suurina. Buddhaa pitäisi mielestämme jokaisen inhimillisen olennon, joka tietää mitä suru on, rakastaa ja kunnioittaa enemmän kuin ketään toista.

183. K. Onko Buddha itse sanonut jotakin varmaa tästä seikasta?

V. On kyllä. Mahā Pari Nirvāna Suttassa hän sanoi, että vapautuksen saavuttaa ainoastaan se, joka elää pyhää elämää jalon kahdeksankertaisen tien mukaisesti, ei se, joka ulkonaisesti palvelee jumalaa (āmisa pūja) tai joka jumaloi häntä (Buddhaa) tai jotakuta toista tai jotakin kuvaa.

184. K. Mitä Buddha arveli juhlamenoista ja ulkonaisista jumalanpalveluksen muodoista?

V. Alusta pitäen hän tuomitsi vääräksi juhla- ja muitten ulkonaisten menojen noudattamisen, sillä ne ovat vain omiansa lisäämään meidän henkistä sokeuttamme ja takertumistamme pelkkiin elottomiin muotoihin.

185. K. Mitä riidoista ja kiistoista?

V. Lukuisissa puheissa Buddha arvosteli tätä tapaa erittäin turmiolliseksi. Hän määräsi katumustöitä niille bhikkuille, jotka tuhlaavat aikaa kiistoihin ja heikentävät korkeampia mielihavaintojaan riidellessään teorioista ja metafyysisistä ongelmista.

186. K. Ovatko loitsut ja taiat, suotuisien hetkien noudattaminen ja paholaistanssit buddhanoppiin kuuluvia?

V. Ne ovat kerrassaan vastakkaisia sen pääperiaatteille. Ne ovat jäännöksiä fetishismistä sekä panteistisista ja muista vieraista uskonnoista. Brāhmajāla suttassa Buddha nimenomaan on selittänyt nämä ja muut taikauskot pakanallisiksi, alhaisiksi ja petollisiksi.15

187. K. Mitä silmiinpistäviä vastakohtia on olemassa buddhanopin ja asianmukaisesti niin kutsuttujen "uskontojen" välillä?

V. Muun muassa nämä: se opettaa suurinta hyvyyttä ilman luovaa jumalaa; elämän jatkumista turvautumatta taikauskoiseen ja itsekkääseen oppiin ikuisesta, metafyysisestä sielusubstanssista, joka eroaa ruumiista; autuutta ilman ulkokohtaista taivasta; pelastustapaa ilman sijaispelastajaa; ihmisen pelastumista oman itsensä kautta ilman kirkonmenoja, rukouksia, katumuksia, pappeja tai sovittavia pyhimyksiä; ja vihdoin se opettaa, että summum bonum, suurin hyvä, so. nirvāna, on saavutettavissa tässä elämässä ja tässä maailmassa elämällä puhdasta, epäitsekästä elämää, täynnä viisautta ja myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan.

188. K. Tee selkoa "meditaation" eli "mietiskelyn" kahdesta päälajista, so. siitä menettelystä, jonka avulla himo kuoletetaan ja tieto saavutetaan.

V. Samatha ja vidarsana: 1) himon heikentäminen elämällä pyhää elämää ja yhä yrittämällä hillitä aisteja; 2) korkeamman henkisen viisauden saavuttaminen mietiskelyllä ja ajattelulla. Kumpikin näistä käsittää kaksikymmentä eri puolta, mutta minun ei tarvitse tässä tehdä selkoa niistä.

189. K. Mitkä ovat ne neljä tietä eli kehitysastetta, jotka ihminen voi saavuttaa?

V. 1) Sotāpatti, jolle astuu se, joka on selvästi käsittänyt "neljä jaloa totuutta"; 2) sakārdagāmi — sen tie, joka siinä määrin on kuolettanut himon, vihan ja harhan, että hänen tarvitsee palata tähän maailmaan ainoastaan kerran enää; 3) anargami — niiden tie, jotka siinä määrin ovat voittaneet itsensä, ettei heidän tarvitse palata ollenkaan tähän maailmaan; 4) arhat — tie pyhän ja kunnioitettavan arhatin, joka ei ainoastaan ole vapaa jälleensyntymisen välttämättömyydestä, vaan on myös tehnyt itsensä kykeneväksi tuntemaan täydellistä viisautta, rajatonta sääliä tietämättömiä ja kärsiviä kohtaan sekä mittaamatonta rakkautta kaikkia olentoja kohtaan.

190. K. Eikö kansanomainen buddhismi sisällä mitään muuta kuin sitä, mikä on totta ja tieteen kanssa yhtäpitävää?

V. Niin kuin muutkin uskonnot, jotka ovat pysyneet voimassa läpi vuosisatojen, se epäilemättä nykyään sisältää totuuteen sekoittunutta valhetta; kultaakin on kuonaan kätkettynä. Hartaitten buddhistien mielikuvitus, into tai vanhoilliset taikauskon muodot ovat silloin tällöin olleet syynä siihen, että Buddhan siveellisten opetusten jaloihin periaatteisiin on sekoitettu enemmän tai vähemmän sellaista, minkä hyvällä syyllä saisi poistaa.

191. K. Mikä on oleva totisen buddhistin harras toive huomatessaan sellaisia väärennyksiä?

V. Totisen buddhistin pitää aina ilolla ja innostuksella huolehtia siitä, että valhe poistetaan totuudesta, ja hänen pitää ottaa siihen työhön osaa, jos kykenee. Kolme suurta sanghan neuvottelukokousta pidettiin erityisesti siinä mielessä, että opeista poistettaisiin kaikki väärät lisäykset.

192. K. Koska?

V. Ensimmäinen pidettiin Sattapannin luolassa kohta Buddhan kuoleman jälkeen; toinen Valukaramassa, Vaisalissa; kolmas Asōkarama Vihārassa, Pataliputrassa, 235 vuotta Buddhan kuoleman jälkeen.

193. K. Missä puheessaan Buddha itse varoittaen ennustaa meille, että sellaisia todellisen opin väärennyksiä on olemassa?

V. Sanyutta Nikāyassa.

194. K. Onko buddhanopissa mitään opinkappaleita, joihin meitä käsketään uskomaan sokeasti?

V. Ei; päinvastoin meitä vakavasti kehotetaan olemaan uskomatta mitään sokeasti, ei kirjoihin kirjoitettua eikä esi-isiltä perittyä eikä viisasten opettamaa oppia.

195. K. Opettiko hän todella itse tuon jalon säännön?

V. Opetti. Buddha on sanonut, että meidän ei pidä uskoa mihinkään asiaan ainoastaan sen nojalla, että se on sanottu; ei perimätietoihin sen nojalla, että ne ovat vanhoja; ei huhuihin sellaisinaan; ei viisaiden kirjoituksiin vain sen nojalla, että ne ovat viisaiden kirjoittamia; ei kuvitelmiin, joita luulottelemme deevan eli enkelin meille ilmoittaneen (so. muka henkiseen inspiraatioon); ei satunnaisen olettamuksemme johtopäätöksiin; ei siihen, mikä analogisesti näyttää välttämättömältä; eikä omien opettajiemme eikä mestariemme pelkkään arvovaltaan.

196. K. Koska meidän sitten pitää uskoa?

V. Meidän tulee uskoa silloin, kun oma järkemme ja tajuntamme hyväksyy ja vahvistaa kirjoituksen, opin tai sanan. "Sillä tätä", hän lopuksi sanoo, "en ole opettanut teitä uskomaan ainoastaan sen nojalla, että te niin olette kuulleet minun sanovan, vaan uskomaan oman tajuntanne nojalla — ja sitten toimimaan uskonne mukaan ja yltäkylläisesti." (Katso Anguttara Nikāyan Kālāma Suttaa ja Mahā Pari Nirvāna Suttaa.)

197. K. Millä nimellä Buddha kutsuu itseään?

V. Hän sanoo, että hän itse ja muut buddhat ovat ainoastaan totuuden "julistajia", jotka näyttävät meille tien; mutta itse meidän täytyy ponnistaa.

198. K. Missä tämä sanotaan?

V. Dhammapadan XX luvussa.

199. K. Suosiiko buddhanusko ulkokultaisuutta?

V. Dhammapada sanoo: "Niin kuin kaunisvärinen, mutta tuoksuton kukka, niin ovat hedelmättömät sen ihmisen hienot sanat, joka ei tee ja toimi sanojensa mukaan."

200. K. Opettaako buddhanusko meitä kostamaan pahan pahalla?

V. Dhammapadassa Buddha sanoi: "Jos ihminen hulluudessaan loukkaa minua, tahdon minä puolestani ottaa hänet väsymättömän rakkauteni suojaan; mitä enemmän pahaa hänestä tulee, sitä enemmän hyvää on lähtevä minusta." Tämä on arhatin16 noudattama tie. Pahan kostaminen pahalla on suorastaan kielletty buddhanopissa.

201. K. Kehottaako buddhanoppi julmuuteen?

V. Ei suinkaan. Viidessä ohjesäännössään ja monessa puheessaan Buddha opettaa meitä olemaan armahtavaisia kaikkia olentoja kohtaan, tekemään heitä mikäli voimme onnellisiksi, rakastamaan heitä kaikkia; hän kieltää meitä ketään tappamasta tai tappamista hyväksymästä tai siihen kehottamasta.

202. K. Missä puheessa niin sanotaan?

V. Dhammika Sutta sanoo: "Älköön hän (isäntä) tappako älköönkä tapattako yhtäkään elävää olentoa; älköönkä liioin hyväksykö niiden tekoja, jotka niin tekevät. Kieltäytyköön jopa lyömästäkin ketään olentoa jne.)17

203. K. Hyväksyykö buddhanoppi juoppouden?

V. Dhammika Suttassa meitä varotetaan juomasta päihdyttäviä juomia tai juottamasta niitä toisille tai hyväksymästä niiden tekoja, jotka niitä juovat.18

204. K. Mihin sanotaan juoppouden johtavan?

V. Häpeään, rikokseen, hulluuteen ja tietämättömyyteen — joka on jälleensyntymisen varsinainen syy.

205. K. Mitä buddhismi opettaa avioliitosta?

V. Ehdotonta puhtautta suositellaan suuresti, koska se on täydellisen henkisen kehityksen ehto; mutta jonkinlaiseksi puhtaudeksi katsotaan myös avioliitto yhden vaimon kanssa ja uskollisuus häntä kohtaan. Moniavioisuuden Buddha kielsi, koska se johdattaa tietämättömyyteen ja himollisuuteen.

206. K. Missä puheessaan?

V. Anguttara Nikāyassa, IV: 55.

207. K. Mitä buddhismi opettaa vanhempien velvollisuuksista lapsiaan kohtaan?

V. Heidän tulee pidättää lapsiaan paheista; harjaannuttaa heitä hyveissä; hankkia heille opetusta tieteissä ja taiteissa; katsoa heille sopivat vaimot ja miehet ja antaa heille perintönsä.

208. K. Mikä on lasten velvollisuus?

V. Elättää vanhempiaan, kun he ovat vanhoja tai avun tarpeessa; suorittaa heille kuuluvat perhevelvollisuudet; suojella heidän omaisuuttaan; tehdä itsensä perillisinä vanhempiensa arvoisiksi ja kunnioittaa heidän muistoaan, kun he ovat kuolleet.

209. K. Mikä on oppilaiden velvollisuus opettajaa kohtaan?

V. Osoittaa hänelle kunnioitusta; palvella häntä; totella häntä; täyttää hänen tarpeensa; olla läsnä hänen opettaessaan.

210. K. Mikä on miehen velvollisuus vaimoaan kohtaan?

V. Olla hellä häntä kohtaan; kohdella häntä kunnioituksella ja hyvyydellä; olla hänelle uskollinen; saada muut häntä kunnioittamaan; hankkia hänelle sopivat koristukset ja vaatteet.

211. K. Entä vaimon miestään kohtaan?

V. Osoittaa hänelle rakkautta; hoitaa taloutta oikein; olla vieraanvarainen kyläilijöille; olla puhdas ja siveä; olla uuttera; osoittaa taitoa ja ahkeruutta kaikissa asioissa.

212. K. Missä näitä sääntöjä opetetaan?

V. Sigālōvāda Suttassa.

213. K. Auttavatko rikkaudet ihmistä tulevaiseen onneen?

V. Dhammapada sanoo: "Toinen on tie, joka rikkauteen johtaa, toinen tie nirvānaan.”

214. K. Merkitseekö tuo, ettei yksikään rikas mies voi saavuttaa nirvānaa?

V. Se riippuu siitä, mitä hän enimmin rakastaa. Jos hän käyttää rikkauksiaan ihmiskunnan hyväksi — kärsivien, sorrettujen, tietämättömien hyväksi — silloin hänen rikkautensa auttaa häntä ansioiden hankkimisessa.

215. K. Mutta muussa tapauksessa?

V. Mutta jos hän rakastaa ja ahneesti kokoaa rahaa vain sitä omistaakseen, silloin se heikentää hänen siveellistä tuntoaan, houkuttelee häntä rikokseen, tuottaa hänelle kirouksia tässä elämässä, ja niiden vaikutukset tuntuvat seuraavassa ruumiillistumassa.

216. K. Mitä Dhammapada sanoo tietämättömyydestä?

V. Että se on suurin häpeä, minkä ihminen voi ottaa päällensä.

217. K. Mitä se sanoo rakkaudettomuudesta toisia kohtaan?

V. Että on helppo nähdä toisen vika, mutta vaikea nähdä omaansa; ihminen seuloo naapurinsa vikoja niin kuin roskia, mutta salaa omansa, niin kuin väärinpelaaja salaa väärän nopan vastapelaajalta.

218. K. Minkä neuvon Buddha antaa ihmisen velvollisuudesta köyhiä kohtaan?

V. Hän sanoo, että ihmisen puhdas tulo on jaettava neljään osaan, joista yksi on uhrattava ihmisystävällisiin tarkoituksiin.

219. K. Sanotaan, että on viisi alhaista tointa. Mitkä ne ovat?

V. Päihdyttävien juomien myyminen, eläinten myyminen teurastajalle, myrkyn myyminen, murha-aseiden myyminen ja orjien kaupittelu.

220. K. Minkälaisista ihmisistä sanotaan, että he eivät voi kehittyä henkisesti?

V. Isän, äidin ja pyhäin arhatien tappajat; bhikkut, jotka kylvävät eripuraisuutta sanghassa; ne jotka koettavat solvata buddha-ihmisen persoonallisuutta; ne, joilla on ylen kielteisiä käsityksiä tulevasta elämästä; ja ne, jotka ovat ylen aistillisia.

221. K. Mainitseeko buddhanoppi erityisiä kidutuspaikkoja eli -tiloja, joihin pahan ihmisen karma vetää hänet, kun hän jättää tämän elämän?

V. Kyllä. Ne ovat: sanjīva; kālasūtra; sanghāta; raurava; mahā-raurava; tāpa; pratāpa; avīci.19

222. K. Onko kärsimys ikuinen?

V. Ei suinkaan. Sen pituus riippuu ihmisen karmasta.

223. K. Selittääkö buddhanoppi, että ne, jotka eivät usko Buddhaan, tulevat välttämättä tuomituiksi epäuskonsa vuoksi?

V. Ei: hyvien töiden ansiosta he voivat nauttia rajoitettua autuuden aikaa, ennen kuin heidän loppuun palamaton tanhānsa vetää heidät takaisin jälleensyntymään. Jälleensyntymistä välttääkseen täytyy astua jalolle kahdeksankertaiselle tielle.

224. K. Mikä on naisen henkinen asema buddhalaisten keskuudessa?

V. Meidän uskontomme mukaan he ovat täysin yhdenvertaisia miesten kanssa. Buddha sanoo Cullavēdalla Suttassa: "Nainen voi saavuttaa korkeimman pyhyyden tien" — arhatiuden — mikä on ihmisen saavutettavissa.

225. K. Mitä eräs uudenaikainen arvostelija lausuu buddhanopin vaikutuksesta naiseen?

V. Että "se on tehnyt enemmän naisen onnen ja vapauttamisen puolesta kuin mikään muu uskonto" (Sir Lepel Griffin).

226. K. Mitä Buddha opetti kastista (säädystä)?

V. Ettei ihminen tule minkään kastin, ei alimman eli pariakastin, eikä ylimmän, brahmiinikastin, jäseneksi syntymänsä, vaan tekojensa perusteella. "Tekojensa kautta", hän sanoi, "ihminen joutuu hylkiöksi (kastittomaksi), tekojensa kautta brahmiiniksi" (ks. Vasala Sutta).

227. K. Kerro kertomus, joka valaisee asiaa?

V. Ananda kulkiessaan kaivon ohi oli janoissaan ja pyysi Prakritia, erästä matanga- eli pariakastin tyttöä antamaan hänelle vettä. Tyttö sanoi olevansa niin alhaista säätyä, että hänet saastuttaisi veden ottaminen hänen kädestään. Mutta Ananda vastasi: "Minä en pyydä säätyä, vaan vettä". Matangatytön sydän iloitsi, ja hän antoi hänelle juomista. Buddha antoi siunauksensa tytölle tämän vuoksi.

228. K. Mitä Buddha sanoi Vasalasuttassa eräästä miehestä, joka kuului paria-sopāka-kastiin?

V. Että ansioittensa takia hän oli saavuttanut korkeimman maineen; että monet khattiyat (kshattriyat) ja brahmiinit olivat käyneet häntä palvelemassa; ja että hän kuoltuansa oli syntynyt brahmā-maailmaan (korkeimpaan taivaaseen), jota vastoin monet brahmiinit pahojen tekojensa takia syntyvät helvettiin.

229. K. Opettaako buddhismi sielun kuolemattomuutta?

V. "Sielu" on sen mielestä sana, jota oppimattomat käyttävät ilmaisemaan väärää käsitettä. Jos kaikki oliot ovat muuttuvaisia, silloin on ihminenkin, ja jokainen aineellinen osa hänessä välttämättä muuttuu. Se mikä on muuttuvaista, ei ole ikuista: sen tähden muuttuvaisesta oliosta ei voi jäädä mitään kuolematonta jäännöstä.20

230. K. Mikä puoli sielu-sanassa on niin kiistanalainen?

V. Siihen liittynyt käsitys, että ihminen muka voi olla olemassa yksilöllisenä olentona erillään muista olennoista ja erillään koko maailmankaikkeuden olemisesta. Tämä eristymisen ajatus on järjetön, sitä ei logiikka hyväksy eikä tiede kannata sitä.

231. K. Sitten ei olekaan olemassa mitään erityistä "minää" emmekä saata sanoa "minun" siitä tai tästä?

V. Aivan niin. On vain olemassa yksi Kaikkeus, josta me ja jokainen olento ja olio olemme vain osia.

232. K. Jos muista erillään olevan inhimillisen "sielun" käsite on hyljättävä, mikä sitten saa aikaan ihmisessä tuon tunteen, että hänellä on pysyvä persoonallisuus?

V. Tanhā eli sammumaton halu olla olemassa. Kun ihminen on tehnyt sellaista, mistä hänelle koituu palkinto tai rangaistus tulevaisuudessa, ja kun hänellä on tanhā, hänen täytyy syntyä jälleen karman vaikutuksesta.

233. K. Mikä sitten syntyy jälleen?

V. Uusi skandhain yhdistymä eli persoonallisuus,21 jonka on aiheuttanut kuolevan ihmisen viimeinen luova ajatus.

234. K. Montako on skandhaa?

V. Viisi.

235. K. Mitkä ne ovat?

V. Rūpa, vēdanā, saññā, samkhārā ja viññāna.

236. K. Selitä lyhyesti, mitä ne ovat.

V. Rūpa, aineelliset ominaisuudet; vēdanā, aistimus; saññā (lue: sanjaa), abstraktit ajatukset; samkhārā, sielun (ajattelijan) taipumukset; viññāna (lue: vinjaana), älylliset kyvyt eli tajunta. Näistä olemme muodostetut; niiden kautta tajuamme olemassaolon; ja niiden välityksellä pidämme yhteyttä ympäröivän maailman kanssa.

237. K. Mikä on katsottava syyksi niihin viiden skandhan erilaisiin yhdistelmiin, joiden nojalla kukin yksilö eroaa kustakin toisesta yksilöstä?

V. Syynä niihin on yksilön edellisissä syntymissä kypsynyt karma.

238. K. Mikä voima toimii karman ohjaamana, kun uusi olento synnytetään?

V. Tanhā — elämisen tahto.22

239. K. Mihin perustuu jälleensyntymisoppi?

V. Siihen havaintoon, että täydellinen oikeus, tasapaino ja järjestys vallitsee kaikkialla luonnossa. Buddhalaiset eivät usko, että yksi elämä — kestäköön se sata tai vaikkapa viisisataa vuotta — olisi kyllin pitkä palkitakseen tai rangaistakseen ihmisen kaikki teot. Yksilö kulkee jälleensyntymäin suuren kehän hitaasti tai nopeasti, riippuen eri elämäin suuremmasta puhtaudesta tai epäpuhtaudesta.

240. K. Onko tämä uusi skandhain yhdistymä — tämä uusi persoonallisuus — sama olento kuin edellisessä syntymässä, jonka tanhā on saanut sen syntymään?

V. Yhdeltä kannalta katsottuna se on uusi olento, toiselta ei. Palinkielellä sanotaan "naca so naca añño", joka merkitsee: ei sama eikä toinen. Tämän elämän kuluessa skandhat alituisesti muuttuvat;23 ja vaikka nelikymmenvuotias mies A. B. persoonallisuuteensa nähden on sama kuin kahdeksantoistavuotias nuorukainen A. B., on hän kuitenkin toinen muuttuneen mielensä ja luonteensa ja ruumiinsa yhtämittaisen häviämisen ja uudistumisen nojalla. Yhtäkaikki sen, joka johtuu hänen ajatuksistaan ja teoistaan hänen elämänsä kussakin aikaisemmassa vaiheessa. Samalla tavalla jälleensyntymän uusi ihminen, joka on sama yksilö kuin ennenkin, vaikka hänen muotonsa on muuttunut eli skandhain uusi yhdistymä, oikeudenmukaisesti niittää seuraukset edellisen elämänsä teoista ja ajatuksista.

241. K. Mutta vanhus muistaa nuoruutensa tapahtumat, vaikka hän on fyysisesti ja älyllisesti muuttunut. Miksikä emme siis tuo mukanamme menneiden elämiemme muistoa viime syntymästämme nykyiseen ruumiillistumaamme?

V. Sen tähden että muistikin kuuluu skandhoihin; ja kun uudessa ruumiillistumassa skandhat ovat uusia, kehittyy uusi muisti, joka käsittää sen erityisen elämän kokemukset. Yhtä kaikki menneiden maallisten elämäin muiston eli kuvan on täytynyt jäädä eloon; sillä kun ruhtinas Siddhārtha tuli buddhaksi, näki hän edellisten syntymiensä koko sarjan. Ellei niiden moninaisista tapahtumista olisi jäänyt mitään jälkiä, ei tämä olisi voinut tapahtua, koska hänellä ei silloin olisi ollut mitään nähtävänä. Ja jokainen, joka saavuttaa dhyānan eli psyykkisen tiedon neljännen asteen, kykenee täten seuraamaan taaksepäin katseellaan elämiensä juoksua.

242. K. Mikä on se lopullinen päämäärä, johon kaikki nämä muodon muutokset tähtäävät?

V. Nirvāna.

243. K. Opettaako buddhismi, että meidän pitää tehdä hyvää siinä mielessä, että saavuttaisimme nirvānan?

V. Ei; se olisi yhtä täydellistä itsekkyyttä kuin jos toivomamme palkinto olisi raha tai valtaistuin tai jokin muu aistillinen nautinto. Nirvānaa ei voi sillä tavalla saavuttaa, ja epäviisas pyrkijä on ennakolta tuomittu pettymään.

244. K. Olkaa hyvä ja selittäkää hieman tarkemmin.

V. Nirvāna on epäitsekkyyden toinen nimi, nirvāna on itseyden täydellinen uhraaminen totuudelle. Tietämätön ihminen pyrkii nirvaaniseen autuuteen ymmärtämättä ollenkaan tämän autuuden luonnetta. Itsekkyyden olemattomuus on nirvāna. Tehdä hyvää tulosten toivossa tai elää pyhää elämää taivaallisen autuuden saavuttamishalusta ei ole sitä jaloa elämää, jota Buddha opetti. Jalo elämä on elettävä toivomatta palkkiota, ja se on korkeinta elämää. Nirvaanisen asteen voi saavuttaa vielä maan päällä eläessäkin.

245. K. Mainitse kehityksen tien kymmenen suurta estettä, joita sanotaan sanyojanoiksi eli kahleiksi.

V. Itseyden harha (sakkāya-ditthi); epäilys (vicikicchā); riippuvaisuus taikauskoisista menoista (sīlabbata-parāmāsa); aistillisuus, ruumiilliset himot (kāma); viha, häijyys (patigha); rakkaus maalliseen elämään (rūparāga); halu taivaalliseen elämään (arūparāga); ylpeys (māna); itsevanhurskaus (uddhacca); tietämättömyys (avijjā).

246. K. Montako näistä kahleista täytyy ihmisen murtaa tullakseen arhatiksi?

V. Kaikki.

247. K. Mitkä ovat viisi nivarānaa eli haittaa?

V. Ahneus, ilkeys, laiskuus, ylpeys ja epäilys.

248. K. Minkä tähden näemme tätä tunteiden, mielijohteiden, sieluntoimintojen, kehityksen esteiden ja apuneuvojen tarkkaa jakoa niin usein käytettävän Buddhan opetuksissa? Se häiritsee suuresti aloittelijaa.

V. Sitä varten, että se auttaisi meitä itsetuntoon pääsemisessä, kun harjaannumme ajattelemaan jokaista aihetta perin pohjin. Noudattamalla tätä itsetutkimisjärjestelmää pääsemme lopulta tietoon ja näemme totuuden sellaisena kuin se on. Tätä tapaa jokainen viisas opettaja noudattaa, kun hän auttaa opetuslapsiaan kehittämään ymmärrystään.

249. K. Kuinka monta Buddhan opetuslapsista oli erikoisen kuuluisia ylevistä ominaisuuksistaan?

V. Kahdeksankymmentä sellaista mainitaan. Heitä kutsutaan nimellä Asīti Mahā Sāvakas.

250. K. Kuinka laaja oli Buddhan viisaus?

V. Hän tunsi tiedettävän ja tuntemattoman, mahdollisen ja mahdottoman luonteen; hän tiesi ansion ja ansiottomuuden syyn; hän saattoi lukea kaikkien olentojen ajatukset; hän tunsi luonnonlait, aistien hairahdukset ja himojen kuolettamiskeinot; hän saattoi nähdä yksilöiden syntymiset ja jälleensyntymiset ja paljon muuta.

251. K. Miksi sanomme sitä perusperiaatetta, jolle koko Buddhan oppi on rakennettu?

V. Paticca Samuppādāksi24

252. K. Onko se helposti käsitettävissä?

V. Se on erittäin vaikeatajuinen; sen täydellinen ymmärtäminen kaikessa laajuudessaan on tosiaan mahdotonta niille, jotka eivät vielä ole täydellisesti kehittyneet.

253. K. Mitä siitä lausui suuri kommentaattori Buddha Ghosa?

V. Että hänkin oli yhtä avuton tässä ajatusten valtameressä kuin aavalla ulapalla ajelehtija.

254. K. Miksikä sitten Buddha sanoi Parinibbana Suttassa, että hänellä "ei ole mitään sellaista kuin jotakin salassa pitävän opettajan suljettu kämmen"? Jos koko hänen oppinsa oli jokaiselle selvä ja ymmärrettävä, miksi niin suuri ja oppinut mies kuin Buddha Ghosa valitti sen vaikeatajuisuutta?

V. Buddha tarkoitti nähtävästi, että hän opetti kaikki vapaasti; mutta yhtä varmaa on, että dharman tosi perusta käy ymmärrettäväksi ainoastaan sille, joka on täydellistänyt ymmärtämiskykynsä. Se jää sen tähden salatuksi ja käsittämättömäksi jokapäiväisille, valaistumattomille ihmisille.

255. K. Millä tavalla Buddhan opetustapa tukee tätä katsantokantaa?

V. Hän puhui vertauksin ja kertoi tarinoita valaistumattomille kansanjoukoille; saarnasi Sutta Pitakaa kehittyneemmille; antoi Vinaya Pitakan bhikkujen ja upasakain järjestölle; sekä täydensi Abhidamma Pitakan eli filosofisen ja sielutieteellisen opetuksen korkeimman luokan sieluille.

KOLMAS OSA

Sangha eli munkkikunta

256. K. Millä tavalla buddhalaiset bhikkut (munkit) eroavat muiden uskontojen papeista?

V. Muissa uskonnoissa papit väittävät olevansa välittäjiä ihmisten ja Jumalan välillä ja auttajina syntien anteeksi saamisessa; buddhalaiset bhikkut eivät tunnusta eivätkä odota mitään jumalallisen mahtivallan puolelta.

257. K. Mutta mitä sitten hyödytti tämän munkki- eli veljeskunnan eli seuran perustaminen erillään muusta kansasta, ellei sillä tarkoitettu samaa kuin toisilla uskonnollisilla veljeskunnilla?

V. Tarkoitus oli saattaa maan siveellisimmät, älykkäimmät, epäitsekkäimmät ja henkisimmät vetäytymään pois niistä yhteiskunnallisista ympäristöistä, jotka olivat omiansa kiihottamaan heidän aistillisia ja muita itsekkäitä himojaan, saada heidät pyhittämään elämänsä korkeimman viisauden saavuttamiselle sekä kasvattamaan itsestään opettajia ja ohjaajia, jotka kykenisivät johtamaan toisia pois miellyttävältä, mutta kurjuuteen vievältä tieltä sille vaikeammalle tielle, joka johtaa tosi onneen ja lopulliseen vapautumiseen.

258. K. Mitkä kaksi sääntöä edellisten kahdeksan lisäksi ovat sitovia bhikkuille?

V. Minä noudatan käskyä välttää tanssia, laulua ja sopimattomia esityksiä.

Minä noudatan käskyä olla ottamatta vastaan kultaa tai hopeaa.

Koko dasa eli Bhikku Sīla eli "kymmenen sääntöä" ovat sitovia kaikille bhikkuille ja samaneroille eli kokelaille, mutta vain suotavia maallikkoharrastajille.

Atthanga Sīlat ovat niitä varten, jotka pyrkivät taivaallisia seutuja korkeampiin asteisiin25, nirvānaan pyrkijöitä varten.

259. K. Onko olemassa erityisiä sääntöjä ja ohjeita, jotka koskevat veljeskunnan johtoa ja järjestystä?

V. On, 250 kaikkiaan, mutta ne voidaan kaikki luokitella seuraaviin neljään ryhmään:

varsinaiset järjestyssäännöt (pātimokkha samvara sīla);

ohjeita aistien kuolettamiseksi (indriya samvara sīla);

määräykset, jotka koskevat ruoan, ravinnon, vaatteiden ym. oikeata hankkimista ja käyttämistä (paccaya sannissita sīla);

neuvot puhtaan elämän viettämiseksi (ajivapāri suddha sīla).

260. K. Mistä rikoksista ja virheistä käsketään bhikkuja erityisesti pidättäytymään?

V. Todelliset bhikkut kieltäytyvät:

eläviä olentoja tappamasta;

varastamasta;

väärästä "salaisten" voimien näyttämisestä ihmisten pettämiseksi;

sukupuoliyhteydestä;

valheesta;

käyttämästä päihdyttäviä juomia ja syömästä sopimattomina aikoina;

tanssista, laulusta ja sopimattomista esityksistä;

käyttämästä köynnöksiä, tuoksuja, hajuvesiä ym.;

käyttämästä korkeita ja leveitä makuu-, lepo- ja istumasijoja; ottamasta vastaan lahjaksi kultaa, hopeaa, viljaa ja lihaa, vaimoja ja tyttöjä, orjia, karjaa, elefantteja ym.;

panettelusta;

käyttämästä karkeaa ja moittivaa kieltä;

tyhjästä puheesta;

lukemasta ja kuuntelemasta mielikuvituksellisia juttuja ja juoruja;

viemästä ja tuomasta viestiä maallikoita toiselle;

ostamasta ja myymästä;

kavaluudesta, petoksesta, vääryydestä; vangitsemasta, ryöstämästä ja uhkaamasta toisia; sekä

harjoittamasta tiettyjä maagisia taikoja ja tieteitä, kuten ennustamista, tähdistä ja kädestä lukemista ja muita magiaksi kutsutuita tieteitä. Kaikki nämä hidastuttaisivat nirvānaan pyrkijän kehitystä.

261. K. Mitkä ovat bhikkujen velvollisuudet maallikkoja kohtaan?

V. Ylipäänsä näyttää heille korkeimman siveellisyyden esimerkkejä; opettaa ja neuvoa heitä; saarnata ja selittää Lakia; lukea parittoja (lohduttavia tekstejä) sairaille ja julkisesti yleisen onnettomuuden aikana, kun heitä pyydetään sitä tekemään ja lakkaamatta kehottaa kansaa hyveiden harjoittamiseen. Heidän pitää kehottaa maallikkoja luopumaan paheista; heidän pitää olla sääliväisiä ja lempeäsydämisiä ja koettaa edistää kaikkien olentojen onnea.

262. K. Mitkä ovat veljeskuntaan pääsemisen ehdot?

V. Pyrkijää ei useinkaan oteta vastaan, ennen kuin hän on täyttänyt kymmenen vuotta; hänellä täytyy olla vanhempiensa suostumus; hänen täytyy olla vapaa spitaalista, paiseista, näivetys- ja kaatumataudista; olla vapaa ihminen ilman velkoja, hän ei saa olla pahantekijä, ei viallinen eikä kuninkaan palveluksessa.

263. K. Miksi häntä sanotaan kokelaana?

V. Samaneraksi, oppilaaksi26.

264. K. Minkä ikäisenä voi samanera tulla vihityksi sramanaksi — munkiksi?

V. Ei ennen kuin hän on täyttänyt kaksikymmentä vuotta.

265. K. Ja mitä tapahtuu, kun hän on valmis vihittäväksi?

V. Hänet esitellään bhikkujen kokouksessa, yksi bhikku esittelijänä, joka ilmoittaa, että hän on sopiva, ja kokelas sanoo: "Minä pyydän, kunnianarvoisat herrat, sanghalta upasampada-(vihkimys-) seremoniaa jne." Hänen esittelijänsä suosittelee häntä vastaanotettavaksi, ja sitten hänet otetaan munkkikuntaan.

266. K. Entä sitten?

V. Hän pukeutuu munkinkaapuun, lausuu ääneen "kolme opasta" (tisarana27) ja kymmenen käskyä (dasa sīla28).

267. K. Mitkä ovat ne kaksi pääsääntöä, joita hänen täytyy noudattaa?

V. Köyhyys ja siveellinen puhtaus. Bhikkun pitää ennen vihkimistään omistaa kahdeksan esinettä, nim. pukunsa, lannevyö, kerjuumalja, vesisiivilä, partaveitsi, silmäneula, viuhka ja sannikkaat. Vinayassa tarkasti määrätyin rajoituksin hän saattaa lisäksi omistaa joitakin muitakin esineitä.

268. K. Mitä on julkinen erehdysten tunnustus?

V. Joka toinen viikko vietetään patimokka- eli taakoistavapauttamisseremonia, jolloin jokainen bhikku tunnustaa kokoukselle tekemänsä virheet ja erehdykset ja ottaa kärsiäkseen kokouksen mahdollisesti määräämät rangaistukset.

269. K. Mikä on hänen päiväjärjestyksensä?

V. Hän nousee ennen päivänkoittoa, peseytyy, lakaisee vihāran, lakaisee jokaisen vihāran luona kasvavan bo-puun ympäryksen, noutaa juomaveden päivän tarpeeksi ja siivilöi sen; poistuu mietiskelemään, vie kukkia dagoban eli pyhäinjäännöskummun eteen tai bo-puun eteen; ottaa sitten kerjuumaljansa ja vaeltaa talosta taloon kooten ruokaa — jota hän ei saa pyytää, vaan ottaa vastaan astiaansa, mitä isäntäväki vapaaehtoisesti antaa. Hän palaa takaisin, pesee jalkansa ja syö, jonka jälkeen hän taas ryhtyy mietiskelemään.

270. K. Täytyykö meidän uskoa, että kukkien uhraamisesta ei ole mitään ansiota (mala pūja) jumalanpalvelukseen kuuluvana tekona?

V. Pelkkänä muodollisena tekona se on itsessään ansioton; mutta jos kukka uhrataan vienoimpana, puhtaimpana sydämellisen kunnioituksen ilmaisuna pyhää olentoa kohtaan, silloin tosiaan tuo uhri on jalostavaa jumalanpalvelusta.

271. K. Mitä bhikku sitten tekee?

V. Hän jatkaa opintojaan. Auringon laskiessa hän taas lakaisee pyhät paikat, sytyttää lampun, kuuntelee päämiehensä opetuksia ja tunnustaa hänelle kaikki tekemänsä erehdykset.

272. K. Mitä neljää asiaa hän vakavasti mietiskelee (sati patthānā)?

V. 1. Ruumista, kāyanapassanā;

2. Tunteita, vedanānupassanā;

3. Ajatusta, cittānupassanā;

4. Oppia, dhammānupassanā.

273. K. Mikä on neljän suuren yrityksen tarkoitus (sammappadhānā)?

V. Eläimellisten himojen kuolettaminen ja hyveissä varttuminen.

274. K. Kumman sanotaan olevan parempi bhikkulle, järjen vaiko intuition (totuuden näkemys), kun hän tahtoo käsittää korkeimman totuuden?

V. Intuitio — mentaalinen tila, jossa mikä tahansa totuus silmänräpäyksessä oivalletaan.

275. K. Ja koska sellainen kehitys saavutetaan?

V. Kun janaa harjoitettaessa saavutaan sen neljännelle kehitysasteelle.

276. K. Onko meidän uskominen, että janan lopullisella asteella ja samādhiksi kutsutussa tilassa mieli on tyhjä ja ajatus seisahtanut?

V. Vallan päinvastoin. Silloin vasta tajunta on mitä kiihkeimmässä toiminnassa ja tiedon saavuttamiskyky vastaavan avara.

277. K. Voisitko mainita vertauksen?

V. Tavallisessa päivätajunnassa ihmisen käsitys tiedosta on yhtä rajoitettu kuin kahden korkean vuoren välisellä tiellä kulkevan miehen näkö; janan ja samādhin korkeammassa tajunnassa se on kuin kotkan näkö, kun se leijailee korkealla ilmassa ja näkee kokonaisen maakunnan.

278. K. Millä tavalla kirjamme kertovat, että Buddha käytti tätä taitoa?

V. Ne kertovat meille, että hänen tapansa oli joka aamu luoda silmäys maailmaan ja jumalallisella (selvänäköisellä) kyvyllään katsoa, missä oli ihmisiä, jotka olivat valmiit totuutta vastaanottamaan. Mikäli mahdollista hän koetti sitten järjestää niin, että totuus saavutti heidät. Kun hänen luonaan kävi ihmisiä, hän katsoi heidän sydämeensä, luki heidän salaiset vaikuttimensa ja saarnasi heille heidän tarpeittensa mukaan.

NELJÄS OSA

Buddhanopin synty ja leviäminen

279. K. Missä suhteessa on meidän päivinämme buddhanusko, seuraajiensa lukumäärään nähden, muihin suuriin uskontoihin?

V. Buddha dharman seuraajien lukumäärä on suurempi kuin minkään muun uskonnon opettajan.

280. K. Kuinka suureksi se arvioidaan?

V. Noin viideksi sadaksi miljoonaksi (5 000 lac'ia tai 5 000 crorea); tämä on viisi kolmastoistaosaa eli melkein puolet maapallon koko otaksutusta asukasmäärästä.

281. K. Onko käyty monta suurta sotaa, onko paljon maita valloitettu, onko paljon ihmisverta vuodatettu Buddha dharman levittämiseksi?

V. Historia ei kerro yhdestäkään sellaisesta julmuudesta eikä rikoksesta, joka olisi tehty meidän uskontomme levittämiseksi. Mikäli tiedämme, se ei ole aiheuttanut ainoankaan veripisaran vuodattamista. (Ks. Prof. Kolbin todistus, alaviite kys. 202).

282. K. Mikä sitten on sen ihmeellisen leviämisen salaisuus?

V. Ei mikään muu kuin sen oma sisäinen erinomaisuus: sen päivänselvä totuuden pohja, sen ylevä siveysoppi ja sen riittävyys kaikkiin inhimillisiin tarpeisiin.

283. K. Millä tavalla sitä on levitetty?

V. Neljäkymmentäviisi vuotta kestäneen opetuskautensa aikana Buddha matkusteli laajalti Intiassa ja saarnasi dharmaa. Hän lähetti parhaimmat ja viisaimmat opetuslapsensa tekemään samoin yltympäri Intiaa.

284. K. Koska hän kutsui luoksensa ensimmäiset lähetyssaarnaajansa?

V. Wap-kuukauden (lokakuun) täysikuun päivänä.

285. K. Mitä hän heille sanoi?

V. Hän kutsui heidät kokoon ja sanoi: "Menkää ulos, bhikkut, menkää saarnaamaan Lakia maailmalle. Työskennelkää muiden hyväksi ja samalla omaksi eduksenne... Viekää iloinen sanoma jokaiselle ihmiselle. Älköön kaksi teistä kulkeko samaa tietä."

286. K. Kuinka paljon ennen kristittyjen ajanlaskua tämä tapahtui?

V. Noin kuusi vuosisataa.

287. K. Mitä apua kuninkaat antoivat?

V. Paitsi alempia kansanluokkia kääntyi buddhanuskoon suuria kuninkaita, rajoja ja maharajoja, ja he vaikuttivat puolestaan uskonnon levittämiseksi.

288. K. Entä pyhiinvaeltajat?

V. Oppineita pyhiinvaeltajia tuli monina vuosisatoina Intiaan, ja he veivät muassaan kotimaahansa kirjoja ja opetuksia. Siten vähitellen kokonaiset kansat hylkäsivät oman uskonsa ja tulivat buddhalaisiksi.

289. K. Ketä henkilöä tulee maailman kaikista enimmin kiittää siitä, että buddhanusko sai pysyvän aseman?

V. Keisasi Asōkaa, jota kutsuttiin Suureksi ja välistä Piyadāsiksi, välistä Dharmāsokaksi. Hän oli Magadhan kuninkaan, Bindusāran poika, ja hänen isoisänsä oli Candragupta, joka karkotti kreikkalaiset Intiasta.

290. K. Milloin hän hallitsi?

V. Kolmannella vuosisadalla eKr., noin kaksi vuosisataa Buddhan jälkeen. Historioitsijat ovat jonkin verran eri mieltä täysin tarkasta ajasta.

291. K. Mikä teki hänet suureksi?

V. Hän oli Intian historian mahtavin hallitsija sekä sotilaana että valtiomiehenä; mutta hänen jaloimmat ominaisuutensa olivat hänen rakkautensa totuuteen ja oikeuteen, hänen uskonnollinen suvaitsevuutensa, hänen tasapuolisuutensa hallitusasioissa, hänen ystävällisyytensä sairaita ja eläimiä kohtaan. Hänen nimeänsä kunnioitetaan Siperiasta Ceyloniin saakka.

292. K. Oliko hän syntyisin buddhalainen?

V. Ei, hän kääntyi kuninkuutensa kymmenentenä vuotena arhat Nigrodha Samaneran toimesta.

293. K. Mitä hän teki buddhanopin hyväksi?

V. Hän karkotti pois huonoja bhikkuja, rohkaisi hyviä, rakensi kaikkialle luostareita ja tempppeleitä (dāgoba), istutti puutarhoja, avasi sairaaloita ihmisille ja eläimille, kutsui kokoon Patnan kokouksen, joka tarkisti ja uudelleen järjesti dharman, edisti naisten uskonnollista kasvatusta ja lähetti lähetystöjä viiden kreikkalaisen kuninkaan, jotka olivat hänen liittolaisinaan, ja kaikkien Intian hallitsijain luo saarnaamaan Buddhan oppeja. Hän se rakennutti Kapilavastun, Buddha Gāyan, Isipatanan ja Kusinārān muistomerkit — meidän neljä huomattavinta pyhiinvaelluspaikkaamme —, paitsi tuhansia muita.

294. K. Mitä ehdottomia todistuksia on olemassa hänen jalosta luonteestaan?

V. Äsken kuluneina vuosina on kaikkialla Intiassa löydetty hänen julistuksiaan, 14 hakattuna luonnon kallioihin ja 8 pylväisiin, joita hänen käskystään on pystytetty. Ne näyttävät selvästi, että hän on ollut yksi viisaimpia ja ylevämielisimpiä hallitsijoita, mitä koskaan on ollut.

295. K. Minkä luonteisiksi nämä kirjoitukset kuvaavat buddhanuskoa?

V. Ne osoittavat, että se on jalon suvaitsevaisuuden, yleisen veljeyden, vanhurskauden ja oikeuden uskontoa. Siinä ei ole itsekkyyden, lahkolaisuuden eikä suvaitsemattomuuden jälkeäkään. Nämä kirjoitukset ovat etupäässä saaneet aikaan sen, että länsimaiden suuret oppineet pitävät buddhanoppia niin suuressa arvossa nykyään.

296. K. Minkä kallisarvoisimman lahjan antoi Dharmasoka buddhanuskolle?

V. Hän antoi rakkaan poikansa Mahindan ja tyttärensä Sanghamittan veljeskunnalle ja lähetti heidät Ceyloniin viemään uskoa sinne,

297. K. Onko tämä tosiseikka mainittuna Ceylonin historiassa?

V. On kyllä, kaikki on kerrottuna "Mahāvansassa”. Se on kuninkaallisten kronikoitsijain kirjoittama, jotka silloin elivät ja näkivät lähetyssaarnaajat.

298. K. Onko vielä olemassa mitään näkyvää todistusta Sanghamittan lähetystyöstä?

V. On, hän toi mukaansa Ceyloniin oksan siitä bōdhi-puusta, jonka alla Buddha istui tullessaan valaistuneeksi, ja se kasvaa vielä.

299. K. Missä?

V. Anurādhapurassa. Sen historia on virallisesti säilytetty meidän päiviimme saakka. Istutettuna v. 306 eKr. se on maailman vanhin historiallinen puu.

300. K. Kuka siihen aikaan oli hallitsevana ruhtinaana?

V. Dēvanampiyatissa. Hänen puolisonsa, kuningatar Anulā oli pyytänyt Sanghamittaa tulemaan perustamaan veljeskunnan bhikkunī- eli nunnaosaston.

301. K. Keitä muita tuli Sanghamittan mukana?

V. Useita muita bhikkunīa. Aikanansa hän otti veljeskunnan jäseniksi kuningattaren, useita hänen seuranaisistaan ja lisäksi 500 neitsyttä.

302. K. Voimmeko nähdä jälkiä keisari Asōkan lähetyssaarnaajain ulkomaisesta työstä?

V. Hänen poikansa ja tyttärensä toivat buddhanopin Ceyloniin; hänen munkkinsa antoivat sen koko Pohjois-Intialle, neljälletoista intialaiselle kansakunnalle ulkopuolella sen rajoja ja viidelle kreikkalaiselle kuninkaalle, jotka olivat liitossa hänen kanssaan ja olivat suostuneet vastaanottamaan hänen uskontonsa saarnaajia,

303. K. Voitko mainita, ketkä ne kuninkaat olivat?

V. Syrian Antiokus, Egyptin Ptolemaios, Makedonian Antigonus, Kyrenen Margas ja Epeiroksen Alexander.

304. K. Mistä tämän tiedämme?

V. Asōka Suuren omista julistuksista, jotka hän kirjoitutti kallioihin ja kivipatsaihin ja jotka vielä ovat pystyssä ja jokaisen nähtävänä, joka haluaa käydä niissä paikoissa.

305. K. Minkä länsimaisten uskonnollisten veljeskuntien kautta Buddha dharma sekoittui länsimaiseen ajatteluun?

V. Egyptissä terapeuttien lahkon ja Palestiinassa essealaisten lahkon kautta.

306. K. Koska buddhalaisia kirjoja ensin tuotiin Kiinaan?

V. Jo toisella tai kolmannella vuosisadalla eKr. kahdessa pālikirjassa — Samanta Pasādikāssa ja Sārattha Dipanīssa kerrotaan, että viisi Dharmāsokan munkkia lähetettiin Kiinan viiteen maakuntaan.

307. K. Mistä ja milloin buddhanoppi tuotiin Koreaan?

V. Kiinasta vuonna 372 jKr.

308. K. Mistä ja milloin se tuotiin Japaniin?

V. Koreasta vuonna 552 jKr.

309. K. Mistä ja milloin se tuotiin Cochin Kiinaan, Formosalle, Jaavalle, Mongoliaan, Yarkandiin, Balkiin, Bokharaan, Afganistaniin ja muihin Keski-Aasian maihin?

V. Todennäköisesti neljännellä ja viidennellä vuosisadalla jKr.

310. K. Minne ja milloin se levisi Ceylonista edelleen?

V. Burmaan vuonna 450 jKr. ja sieltä vähitellen Arakaniin, Kambodžaan ja Peguhun. Seitsemännellä vuosisadalla (638 jKr.) se tuli Siamiin, jossa se on nyt, niin kuin se aina on siitä saakka ollut, valtionuskontona.

311. K. Minne se levisi Kashmirista muualle kuin Kiinaan?

V. Nepāliin ja Tiibetiin.

312. K. Mistä johtuu, että buddhanoppi, joka kerran oli vallitsevana uskontona ympäri Intian, nyt on melkein hävinnyt sieltä?

V. Buddhanoppi oli ensin puhdas ja jalo, Tathāgatān omaa oppia; sen sanghat olivat kunnollisia ja noudattivat ohjesääntöjä; se voitti kaikkien sydämet ja levitti iloa moniin kansoihin, niin kuin aamuaurinko elähdyttää kukat ja kasvit. Mutta muutamien vuosisatojen kuluttua huonot bhikkut pääsivät munkiston jäseniksi, sangha tuli rikkaaksi, laiskaksi ja nautinnonhaluiseksi, dharma turmeltui, ja Intian kansakunnat hylkäsivät sen.

313. K. Tapahtuiko noin yhdeksännellä tai kymmenennellä vuosisadalla jKr. mitään, mikä kiirehti sen häviötä?

V. Tapahtui.

314. K. Jotakin muuta kuin henkisyyden häviö, sanghan turmeltuminen ja rahvaan lankeemus korkeammasta ihmisihanteesta typerään epäjumalanpalvelukseen?

V. Tapahtui. Sanotaan, että muhamettilaiset tunkivat maahan, valloittivat ja anastivat laajoja aloja maata Intiassa, koettaen kaikkialla voimiensa takaa hävittää meidän uskontomme.

315. K. Mitä julmia tekoja kerrotaan heidän tehneen?

V. He polttivat, repivät alas tai hävittivät muulla tavalla temppelimme, tappoivat bhikkumme ja polttivat tuhkaksi uskonnolliset kirjamme