Mestarit ja opetuslapset

Sri Râmakrishnan lausuntoja

Sri Râmakrishna oli nykyaikainen intialainen profeetta. Hän syntyi kaukaisessa kylässä Bengalissa köyhässä brahmiiniperheessä helmikuun 20. päivänä 1833. Hän oli pienestä pitäen hartaasti uskonnollinen jumalanetsijä. Hänen elämäntiensä oli suoraa ja keskeytymätöntä kulkua totuuden syvintä tietoa kohti, ja kun hän poistui fyysisestä elämästä Dakshineeshvarin temppelin puutarhassa elokuun 16. päivänä 1886, jätti hän jälkeensä joukon opetuslapsia, jotka jatkoivat hänen siunauksellista ja vaikutusvaltaista työtään. Länsimailla tunnetuksi tullut Swami Vivekananda oli hänen opetuslapsiaan. Vivekanandan kirja »Mestarini», joka kertoo Râmakrishnasta, ilmestyi aikoinaan suomeksikin. Professori Max Müller, kuuluisa englantilainen sanskritisti, kirjoitti v. 1898 kirjan Intian suuresta profeetasta (»Ramakrishna, his life and sayings»). Pastori toht. Carl Vogl julkaisi v. 1921 Wienissä samansuuntaisen teoksen (»Sri Ramakrishna, der letzte indische Prophet.») Suomennan viimemainitusta kirjasta muutamia Râmakrishnan lausuntoja.

*

Niin kuin sadevesi johdetaan talon katolta putkien kautta, joiden suu on tehty tiikerin, lehmän tai härän pään jne. muotoiseksi, mutta ei itse ole putkien omaa, vaan tulee korkeammista piireistä, niin on myös laita pyhien ihmisten, joiden suun kautta Kaikkivaltias ohjaa tämän maan päälle ikuisia taivaallisia totuuksia.

*

Monet tulevat luokseni ja olen huomannut, että muutamat joukosta halukkaasti kuuntelevat sanojani. Mutta onpa niitäkin, jotka tulevat levottomiksi läheisyydessäni. He kuiskaavat ystävilleen: "Tahdomme mennä, ettekö tule mukaan? No, jos teitä haluttaa jäädä, menemme mieluummin veneeseen ja odotamme teitä siellä." Sen tähden sanon teille: aika on tärkeä tekijä näissä asioissa. Henkinen heräämys on suuressa määrin ajan kysymys. Johtaja (guru) on vain apuna.

*

Tietoa ei voi käden käänteessä antaa toiselle. Sen saavuttaminen on ajan kysymys. Otaksu, että kuumeen tapaus on vakavanlaatuista. Lääkäri ei voi näissä olosuhteissa määrätä kiniiniä, hän tietää että se ei tepsisi. Kuumeen täytyy ensin hellittää, ja tämä riippuu ajasta, sitten vasta kiniini on hyödyksi. Välistä kuume myös lakkaa ilman kiniiniä tai muuta lääkettä. Aivan sama on laita ihmisen, joka etsii tietoa. Uskonnolliset säännöt näyttäytyvät usein hyödyttömiksi, niin kauan kuin ihminen on kietoutunut maailmanmenoon. Suotakoon ihmisen joksikin aikaa nauttia maailmasta. Kun hänen kiintymyksensä on heikentynyt, silloin on tullut aika, että uskonnolliset opetukset voivat hänessä itää. Siihen saakka ovat kaikki sellaiset opetukset häneen nähden tuloksettomia.

*

Niin kuin poika oppii kirjoittamaan töhertämällä paksuja viivoja, ennen kuin hän kykenee hallitsemaan pientä kättään, niin täytyy oppia henkistä keskitystä turvautumalla alussa muotoperäiseen, sitten saattaa helposti kääntyä sen puoleen, joka on ilman muotoa.

*

Vastasyntynyt vasikka kaatuu ja hoipertelee monta kertaa, ennen kuin se oppii seisomaan jaloillaan. Niinpä on hurskaudenkin polulla monenlaisia harha-askeleita, ennen kuin menestys on saavutettu.

*

Jos sinulla on vakava tahto tulla hyväksi ja puhtaaksi, lähettää Jumala sinulle totisen ja oikean mestarin (gurun). Vakava tahto yksin on tarpeen.

*

Joku ehkei tiedä oikeasta tiestä, mutta hänellä on rakkautta Jumalaan, hän elävästi toivoo pääsevänsä Jumalan tuntoon. Sellainen saavuttaa päämääränsä rakkauden puhtaan voiman kautta. Oli kerran suuri hurskas ihminen, joka lähti vaeltamaan Dshagannaathiin [Alaviite: Kuuluisa, Vishnulle pyhitetty temppeli ja pyhiinvaelluspaikka.] tuntematta tietä Puriin, ja sen sijaan, että olisi sinnepäin kulkenut, hän etääntyi Purista. Mutta intohimoisella sydämellä hän kysyi tietä jokaiselta vastaantulijalta. Hänelle vastattiin:

»Tämä ei ole tie, käy tuonne». Lopulta hurskas pääsi Puriin, hänen toiveensa täyttyi. Jos ihmisellä on tahto, ei tee mitään, vaikka hän on tietämätön tiestä; hän varmasti tapaa jonkun, joka ohjaa hänet oikealle. Kulkekoon alussa harhaan — lopulta hän löytää oikean tien.

Joka täysin vilpittömällä ja voimakkaalla tahdolla osaa kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen, ei tarvitse johtajaa. Mutta harvinainen on sellainen tahto: sen tähden guru eli johtaja on tarpeen.

*

Taru kertoo helmisimpukasta, joka jättää vuoteensa meren pohjalle ja nousee pinnalle siepatakseen sadevettä suuhunsa, silloin kun tähti Suaati (Arkturus) on nousemassa. Se uiskentelee meren pinnalla suu auki, kunnes sen onnistuu siepata pisara ihmeellistä Suaati-sadetta. Sitten se sukeltaa takaisin vuoteelleen meren pohjalla ja viipyy siellä, kunnes sateenpisarasta on muodostunut kaunis helmi. Samalla tavalla kulkee totinen ja vakava etsijä paikasta toiseen löytääkseen lunastavan sanan jumalallisesti täydellisen mestarin huulilta, joka tahtoo avata hänelle ikuisen autuuden portit. Ja jos hän väsymättömässä etsinnässään on ollut kyllin onnellinen löytääkseen sellaisen johtajan ja saavuttaakseen hartaasti kaipaamaansa apua, joka kaikki kahleet katkoo, silloin hän nopeasti vetäytyy syrjään seurasta, sulkeutuu sydämensä syvyyteen ja pysyy siinä, kunnes on voittanut ikuisen rauhan.

*

Johtajia on sadoittain, mutta harvoin löytää yhdenkään hyvän opetuslapsen (tsheelan).

*

Niin kuin valtameren keskellä lintu, joka on istahtanut laivamaston latvaan, kyllästyneenä pysähdyspaikkaansa lentää tiehensä etsiäkseen uutta leposijaa ja sellaista löytämättä lopulta väsyneenä ja voimattomana palaa vanhaan paikkaansa maston huipussa, — niin käy tavalliselle opetuslapsellekin, kun hän kyllästyneenä yksitoikkoiseen tehtäväänsä ja harjoitusmenetelmäänsä, jonka hänen hyväntahtoinen mestarinsa on hänelle määrännyt, kadottaa kaiken toivonsa ja luottamuksensa ja lähtee maailmaan etsimään uutta mestaria: lopulta hän varmasti palaa takaisin ensimmäisen mestarinsa luo — turhan etsinnän perästä, tämä etsintä kuitenkin on ollut omiansa lisäämään katuvaisen opetuslapsen kunnioitusta mestariansa kohtaan.

*

Ota helmi ja heitä kuori. Seuraa mestarisi antamaa ohjetta ja jätä huomaamatta hänen inhimilliset heikkoutensa. Älä kuuntele, jos joku arvostelee mestariasi ja moittii häntä. Jätä viipymättä sellaisen ihmisen seura.

Aina on lampun alla varjo, samalla kun sen kirkkaus valaisee ympärillä olevia esineitä. Niinpä eivät profeettaa ymmärrä ne ihmiset, jotka ovat hänen välittömässä läheisyydessään.

Ne, jotka elävät hänestä etäällä, hurmaantuvat hänen henkevyydestään ja hänen erinomaisista kyvyistään.

Joka henkistä johtajaansa pitää paljaana ihmisenä, ei suuresti edisty henkisesti.

*

Helppo on sanoa: »do re mi la sol la si», mutta ei niin helppo sitä laulaa tai jollain soittimella soittaa. Niin on myös helppo puhua uskontoa, mutta vaikea sitä elää.

Arki-ihmiset puhuvat pussittain uskontoa, mutta eivät toimi sen mukaan hitustakaan, jota vastoin viisas vähän puhuu, kun taas koko hänen elämänsä on teossa toteutettua uskontoa.

*

Jos ken yrittää antaa toiselle käsitystä Jumalasta pelkän kirjanoppineisuuden nojalla, hän on ihmisen kaltainen, joka koettaa kuvata toiselle Benaresin kaupunkia pelkän kartan tai kuvan avulla.

*

Oletko, saarnaaja, saanut valtakirjasi? Niin kuin aralla kunnioituksella kuunnellaan kuninkaan valtuuttamaa halvinta palvelijaa ja niin kuin tämä kykenee kapinoivia hillitsemään näyttämällä valtakirjansa, niin täytyy sinun, oi saarnaaja, ennen kaikkea saada tehtäväsi tai inspiraatiosi jumalalta. Niin kauan kuin ei sinulla ole tätä merkkiä, saat puhua elämäsi umpeen — kaikki on turhaa.

Mitä ajattelet ihmisestä, joka on hyvä puhuja tai saarnaaja, mutta jonka henkevyys on kehittymätön? Hän on miehen kaltainen, joka tuhlaa toisen hänelle uskoman omaisuuden. Hänen on helppo opettaa toisia, sillä se ei maksa hänelle mitään, koska hänen esittämänsä aatteet eivät ole hänen omiaan, vaan muualta lainattuja.

Mikä valta on ihmisellä pelastaa toisia maallisuuden siteistä? Hän yksin, josta johtuu tämä taikamainen harha (maajaa), joka tarjoaa arvoituksensa kaikkien aikojen ihmisille, hän yksin kykenee pelastamaan ihmisiä siitä. Muuta tietä ei ole kuin ihmeellisen olemusperäisen kaikkimestarin armo. Mitä voimaa olisi sellaisilla, jotka eivät ole valitut hänen tehtävänsä suorittamiseen, joiden perusta ei ole jumalallisessa voimassa, — mitä voimaa olisi heillä lunastaa eläviä maailman siteistä?

*

Tärkeä ei ole ihmisen minuuden tunto, nimittäin saarnaajan itserakkaus: »minä opetan, kuunnelkaa nyt kaikki». Itserakkautta on vain siinä, missä on tietämättömyyttä, ei siinä, missä on tietoa. Totuuteen pääsee se, joka on luulottelusta vapaa. Sadevesi pysyy alangoissa, vuorilta se juoksee alas.

Muuan opetuslapsi, joka lujasti uskoi gurunsa rajattomaan valtaan, käveli joen poikki lausuen yhtämittaa mestarinsa nimen. Guru nähdessään tämän ajatteli itsekseen: »Onko sellainen voima nimessäni? Sittenpähän minä olen aika suuri ja mahtavaa Seuraavana päivänä hän koetti kulkea joen yli, hokien itsekseen: »minä, minä, minä». Mutta tuskin hän oli pistänyt jalkansa veteen, ennen kuin upposi ja hukkui. Usko saa ihmeitä aikaan, mutta turhamaisuus ja itserakkaus ovat ihmisen kuolema.

*

Voiko kypsynyt minä perustaa lahkon ja olla johtajana? Jos ketä itseään haluttaa olla johtajana ja on lahkon perustanut, silloin hänen minänsä on kypsymätön. Mutta jos ken saa tehtävän Jumalalta, sitten kuin hänellä jo on elämys Jumalasta, ja saarnaa toisten hyvää silmällä pitäen, silloin siinä ei voi olla mitään pahaa.

Kylliksi on saarnattu, kun joku, sen sijasta että puhui, joka hetki kunnioittaa Jumalaa. Joka pyrkii itse vapautumaan, hän on paras saarnaaja. Silloin tulee satoja kaikkialta hänen luokseen, hänen, joka on vapaa, ja omaksuvat hänen oppinsa. Niin pian kuin kukka avautuu, saapuvat mehiläiset joka puolelta.

*

Salaisuus on se pyhä piiri, missä ei enää ole mestaria eikä opetuslasta. Brahman- (Jumala-) tieto on lopullinen ykseys, jossa ei enää ole eroa mestarin ja opetuslapsen välillä.

Suom. P. E.

Ruusu-Risti — tammikuu 1925


Etusivu

Eri uskonnot