V. Jussila

Rabbi Hillel, Jeesuksen opettaja

Juutalaisten aikakirjat kertovat kahdesta huomattavasta koulukunnasta, jotka vaikuttivat Jerusalemissa viimeisellä vuosisadalla eKr. Ja sen jälkeen niiden perustajat olivat Schammai ja Hillel. Jälkimmäisellä kerrotaan olleen 80 oppilasta. Rabbi Gamaliel oli Hillelin pojanpoika, jonka jalkojen juuressa Paavali tutustui juutalaiseen viisauteen. (Gamalielin viisautta todistaa tapaus, jonka Luukas kertoo Ap.t. 5. luvussa).

Rabbi Hillel oli Davidin jälkeläinen. Hän oli köyhästä perheestä ja syntyi Babyloniassa. Noin vuonna 30 eKr. (toiset tiedonlähteet mainitsevat vuoden 36 eKr.) 41-vuotiaana hän lähti Jerusalemiin täydentääkseen tietojaan Torasta (laista).

Hillel saavutti pian lempeydellään ja viisaudellaan suuren suosion. Hänen kerrotaan olleen todellinen pyhimys ja hänessä ja hänen 80 oppilaassaan rabbilaisuus saavutti henkevöityneimmän muotonsa rabbilaisuuden historiassa. Hänet mainitaan melkein kaikkien farisealaisten mestariksi, ja hänen henkevä vaikutuksensa rabbilaisuuteen kesti neljä vuosisataa. Tunnetut heprealaisuuden tuntijat, Farrar, Renan, Geiger ym. pitävät Hilleliä Jeesuksen opettajana. Sen vuoksi ymmärrämme, että Hillelillä oli suoranainen vaikutus Jeesuksen opetuksiin.

"Hän (Hillel) ymmärsi vuorten, kunnaitten, laaksojen, puitten, kasvien, villien ja kesyjen eläinten sekä daimonien kielen ja että 30 hänen opetuslapsistansa olivat valaistut kunnian schechinalla kuten Mooseskin." (Geiger).

Farrar kertoo kirjassaan Jeesuksen elämä seuraavan tapauksen.

"Minä lyön vetoa 400 zouzimia sinun kanssasi", sanoi muuan maamies ystävälleen, "ettet sinä voi saada Hilleliä suuttumaan."

"Sanottu ja tehty", huusi toinen.

Se oli eräänä perjantaina jälkeen puolen päivän, ja Hillel oli juuri itseään pesemässä ja hiuksiansa sukimassa tulevaa sapattia varten. Tänä sopimattomana aikana ja noudattamatta vähimpiäkään kohteliaisuuden osoituksia huusi mies äkisti hänen ovensa edessä:

"Onko Hillel siellä?"

"Poikani", vastasi Hillel tyynesti ja hiljaisesti, nopeasti heittäen vaatteen päällensä ja mennen ulos, "mitäs sinä halajat?"

"Minulla on kysymys sinulle", vastasi törkimys.

"Niin kysy siis poikani."

"Mistä se tulee, että babylonialaisilla on niin rumat pallon-pyöreät päät?"

"Tärkeä kysymys poikani", vastasi Hillel nauraen, "se tulee siitä, ettei heillä ole taitavia kätilöitä."

Kysyjä käänsi sitten hänelle selkänsä, meni pois ja oli poissa tunnin. Sitten tuli hän jälleen takaisin ja huusi kuten ennenkin: "Onko Hillel siellä?"

Tämä meni taas ulos päällysvaate ympärillänsä ja sanoi: "Mitäs sinä halajat?"

"Minulla on kysymys sinulle."

"Niin kysy siis poikani."

"Mistä se tulee", sanoi silloin törkimys, "että thermudialaisilla (pitänee olla thadmudilaisilla) on niin pienet tihruttavat silmät?"

"Tärkeä kysymys, poikani; se tulee siitä, että he asuvat avarassa hietakorvessa."

Kysyjä meni vielä pois ja uudisti tunnin kuluttua samaa hävyttömyyttänsä. Kolmannen kerran tuli Hillel ulos, päällystakki ympärillänsä ja sanoi: "Poikani, mitäs sinä halajat?"

"Minulla on kysymys sinulle."

"Niin kysy siis poikani."

"Mistä se tulee", kysyi silloin törkimys, "että Afrikan asukkailla on niin leveän litteät jalat?"

"Tärkeä kysymys, poikani; se tulee siitä, että he asuvat suoperäisessä maassa."

"Minulla olisi", jatkoi törkimys, "vielä monta muuta kysymystä tehtävä sinulle, ellen pelkäisi, että sinä suutut minuun."

Hillel veti päällysvaatteensa lujemmin ympärillensä, istui nuorukaisen viereen ja sanoi hänelle: "Kysy kernaasti poikani, mitä hyvänsä sinulla on kysymistä."

Silloin huusi mies vihdoin, peräti aseetonna: "Niin. oletko sinä siis totisesti se tunnettu Hillel, jota sanotaan Israelin ruhtinaaksi?"

"Olen."

"No hyvä, niin toivon minä siis kumminkin, ettei monta sinun vertaistasi löytyisi Israelissa."

"Kuinka niin poikani?"

"Koska minä olen sinun tähtesi kadottanut 400 zouzimia."

Tähän vastasi Hillel: "Älä ole niin kiivas poikani! On parempi, että sinä Hillelin tähden kadotat 400 zoubimia, vieläpä jos niin olisi, toisetkin 400 lisäksi, kuin että Hillel sinun tähtesi kadottaisi kärsivällisyytensä."

Niin suuri oli Hillelin suopeus. Se kävi melkein kaikkien rajojen yli.

Kerran, kun Hillel jätti oppilaansa, nämä sanoivat hänelle: "Mihin menette?"

"Tekemään ystävyyden palveluksen vieraalle talossani."

He sanoivat: "Onko teillä joka päivä vieras?" Hän vastasi: "Kyllä, eikö sielu ole vieraana ruumiissa? Tänään se on täällä, huomenna se on mennyt."

Kerran kun Hillel taas jätti opetuslapsensa, he sanoivat hänelle: "Mihin menette?"

Hän vastasi: "Tehdäkseni hurskaan teon."

He sanoivat: "Mikä se voisi olla?"

Hän sanoi: "Otan kylvyn."

He kysyivät: "Onko se hurskas teko?"

"Kyllä, jos mies on määrätty olemaan läsnä ja pesemään kuninkaan kuvan, joka on asetettu teattereihin ja sirkuksiin, hän saa palkkansa niin tehdessään ja hänet on siten korotettu yhdeksi suurimmista kuningaskunnassa, miten paljon välttämättömämpää minun on huolehtia ja pestä ruumistani siksi, että olen luotu Jumalan kuvaksi." (Levitius Rabbah 34:3).

Hillelin tapana oli sanoa:

"Olkaa Aaronin opetuslapsia, etsien rauhaa, rakastaen ihmiskuntaa ja tuoden (ihmisiä) aina lähemmäksi Lakia. Joka korottaa nimensä, menettää sen; joka ei lisää tietoaan, vähentää sitä; hän joka kieltäytyy oppimasta, sammuttaa opin halun; ja hän joka käyttää talenttiaan itsekkäästi, joutuu henkiseen itsemurhaan. Jos minulla ei ole itseluottamusta, kehen silloin luotan? Mutta jos olen itsekäs, mitä (hyvyyttä) minussa silloin on? Ja jos toiminnan aika ei ole nyt, koska se sitten on?

Älä ole kaukana ihmisistä, äläkä ole varma itsestäsi siihen päivään asti, kunnes kuolet; älä tuomitse toveriasi ennen kuin olet hänen sijallaan… älä sano, minä opiskelen sitten kun saan aikaa, koska silloin et milloinkaan sitä saa." (Pirke Abot).

elonpyörä — 1962 n:o 1