Iamblikos

  PYTHAGORAS


     Suurehko osa Pythagoraan oppilaista oli kuuntelijoita, joita Nikomakhuksen mukaan kutsuttiin nimellä Akusmatiki. Näitä yli kahta tuhatta kuulijaa piti vallassaan yhden ainoan ihmisen suusta tulviva puhe. Kuuntelijat kerääntyivät vaimoineen ja lapsineen hyvin suureen auditoriumiin nimeltään Homacoion. Kooltaan se muistutti kaupunkia. Se sijaitsi Magna Graecia -nimisessä paikassa.

     Pythagoraan antamat lait ja valtuudet otettiin vastaan jumalallisina ohjeina. Oppilaiden keskuudessa vallitsi kaikin tavoin mitä suurin harmonia, ja naapurit pitivät heitä siunattuina. Oppilaiden mielestä ihmiskuntaa ei ole koskaan kohdannut eikä koskaan tulisi kohtaamaan suurempi hyvä kuin se, jonka jumalat Pythagoraan kautta antoivat.

     Aristoteles kertoo kirjoituksessaan "Pythagoraan filosofiasta", että pythagoralaisten päämysteerissä oli seuraava jakauma: Järjellisistä olennoista yksi laji oli jumalaa, toinen ihmistä ja kolmas sellaista kuin Pythagoras. Hänen kauttaan ihmiset saivat oikean käsityksen jumalista, sankareista, pahoista hengistä ja maailmasta sekä tähtien ja taivaankappaleiden liikkeistä, asennoista, pimennyksistä, muutoksista, poikkeavuuksista ja episykleistä sekä kaikista niihin liittyvistä luonnonilmiöistä taivaassa ja maan päällä yhdessä niiden kanssa, joilla on niiden välissä oleva olomuoto, joko näkyvä tai salainen. Pythagoras siis selitti opit, teoriat ja tieteelliset tutkimukset selkeästi paljaalla silmällä nähtäviksi ja puhdisti erilaisten oppien ajatusmaailmassa aiheuttaman sokeuden. Näin ihmisillä oli mahdollisuus itse havaita maailmankaikkeuden todelliset periaatteet ja se, mihin kaikki perustuu. Pythagoras toi esiin myös ajatuksen parhaimmasta hallintomallista, yleisestä sopusoinnusta, yhteisomistuksesta ystävien kesken, jumalten palvelemisesta, kunnioituksesta kuolemaa kohtaan, lainsäädännöstä, oppineisuudesta, vaitiolosta, lihan välttämisestä, siveydestä, raittiudesta, viisaudesta ja jumalallisuudesta eli yhdellä sanalla sanottuna kaikesta, mitä tiedonjanoiset ovat tuskaisesti etsineet.

     Kun hän havaitsi, että Italian ja Sisilian kaupungit olivat jo ammoisista ajoista lähtien nykypäivään saakka alistuneet orjuuteen, hän kehotti kaikkia asukkaita vapaudenrakkaudessaan ja kuulijoittensa avulla vapautumaan ja palauttamaan itsenäisyyden Krotoniin, Sybarikseen ja moniin muihin kaupunkeihin sekä laatimaan niille sellaiset lait, että kaupungit kukoistavat ja ovat esimerkkinä naapurivaltakunnille. Hän tukahdutti kaikista Italian ja Sisilian kaupungeista kansankiihotuksen, eripuraisuuden ja puolueinnon. Tiivistettyinä hänen ajatuksensa olivat seuraavat: Meidän tulisi välttää ja tulella ja miekalla katkaista ruumiistamme kaikki mahdolliset juonittelut, sielustamme tietämättömyys, vatsastamme yltäkylläisyys, kaupungista kiihotus, kodista epäsopu ja kaikesta kohtuuttomuus.

     Koulunsa nuorille hän puhui velvollisuudesta kiinnittää huomiota vanhempiin ihmisiin ja näin osoittamaan, että maailmassa, elämässä, kaupungissa ja luonnossa on edellä kulkenut kunnioitettavampi kuin se, mikä tulee ajallisesti jäljessä. Näin ollen itä on kunnianarvoisampi kuin länsi, aamu kunnianarvoisampi kuin ilta, alku kunnianarvoisampi kuin loppu, synnyttäminen kunnianarvoisampaa kuin mädäntyminen ja maailmankaikkeuden jumalat kunnianarvoisampia kuin pahat henget, pahat henget kunnianarvoisampia kuin puolijumalat ja sankarit kunnianarvoisampia kuin ihmiset. Hän korosti, että lapset ovat suuressa kiitollisuudenvelassa vanhemmilleen, kuten kuollutkin olisi sille, joka kykenisi herättämään hänet henkiin.

     Pythagoraan mielestä ihmiset eivät koskaan saisi suhtautua vihamielisesti ystäviinsä, vaan heidän pitäisi nopeasti ystävystyä vihamiestensä kanssa. Heidän pitäisi käyttäytyä säädyllisesti vanhempia ihmisiä kohtaan, osoittaa suopeutta vanhemmilleen ja ihmisystävällisyydessään veljellisesti rakastaa ja arvostaa muita. Pythagoras teroitti myös oppimisen harjoittamista ja pyysi oppilaitaan panemaan merkille, miten järjetöntä on pitää ajattelukykyä kaikkein kiitettävimpänä ja arvioida muita asioita tämän valossa, ellemme halua uhrata aikaa ja vaivaa sen harjoittamiseen. Vaikka ruumiiseen kiinnitetty huomio muistuttaakin turmeltuneita ystäviä ja pian epäonnistuu, mutta oppineisuus rikkaan ja hyvän ihmisen tavoin säilyy kuolemaan saakka ja tuo joillekin ihmisille kuolemattoman maineen. Hän osoitti oppineisuuden olevan luonnon ainutlaatuisen lahjan, joka on yhteistä jokaiselle lajille, joka polveutuu ihmisrodun ensimmäisistä yksilöistä, sillä heidän keksintönsä olivat opiksi muille. Oppineisuuden avulla on mahdollista päästä osalliseksi siitä, mitä toisella on, ilman että se, mitä omistajalla on, vähenisi. Muita saavutuksia, kuten voimaa, kauneutta, terveyttä ja rohkeutta, ei ole mahdollista siirtää toiselle. Rikkaus, ylivalta ym. eivät enää kuulu sille, joka on niistä luopunut. Joitakin tavaroita voidaan omistaa yhteisesti, mutta meitä voidaan ohjata ainoastaan oman vapaaehtoisen valintamme mukaisesti. Oppineisuutensa takia ihmiset eroavat villieläimistä, vapaat orjista ja filosofit rahvaasta. Yhden olympiadin aikana yhdestä kaupungista löytyi seitsemän muita nopeammin juoksevaa miestä, ja koko maapallon asutun osan viisaudesta kiinnostuneita oli niin ikään seitsemän. Myös kohtuus oli seikka, jota heille suositeltiin. Tämä hyve yksinään sisälsi kaiken sekä ruumiillisen että sielullisen hyvän, koska se varjeli ihmisen terveyttä ja edisti mitä oivallisimmin opiskeluhaluja. Kaikki se, mikä oli ristiriidassa kohtuullisuuden kanssa, tulisi kitkeä tulella ja miekalla. Ihmisen tulisi pidättäytyä lihasta ja myös sellaisista ruoista, jotka tiettävästi aiheuttivat kohtuuttomuutta, ehkäisivät valppautta ja hidastivat järjenjuoksua. Ylelliset, pidoissa tarjottavat ruoat pitäisi ainoastaan tuoda esille ja viedä heti sen jälkeen pois ja antaa palvelijoille itsehillinnän harjoittamiseksi. Kunniallisten naisten ei pitäisi käyttää kullalla kirjailtuja vaatteita. Ihmisten piti hallita kielensä ja pysyä hiljaa, tutkia uupumatta kaikkein vaikeimpia teoreemoja, välttää viiniä, nukkua vähän ja syödä niukasti sekä tuntea vilpitöntä vastenmielisyyttä mainetta, rikkautta yms. kohtaan.

     Heidän tuli myös osoittaa aitoa kunnioitusta niille, jotka olivat sen ansainneet, käyttäytyä vaatimattomasti ja suopeasti ikätovereitaan kohtaan sekä suhtautua nuorempiensa esittämään arvosteluun vailla minkäänlaista kateutta jne. Heidän tuli myös osoittaa ilonsa tasaisen hillitysti eikä riehaantua välillä ja murehtia taas toisina aikoina. Raivosta, epätoivosta ja levottomuudesta oli päästävä eroon. Mikään inhimillinen onnettomuus ei saanut kohdata odottamatta niitä, joille älyllinen toiminta oli tärkeintä, vaan heidän piti jo ennakolta olla varautuneita kaikkeen mahdolliseen, jonka estäminen ei ollut heidän omassa vallassaan. Tuntiessaan itsensä ikääntyviksi tai surullisiksi heidän täytyi poistua muiden joukosta ja yrittää itsekseen toipua ja päästä eroon näistä tunteista.

     Pythagoralainen ei saanut vihaisena ollessaan rangaista palvelijaansa tai moittia sukulaisiaan, vaan hänen täytyi odottaa mielensä tyyntymistä ja ponnistella rauhassa ja kaikessa hiljaisuudessa tähän päämäärään. Valittamista, anelua, itkua ja rukouksia pidettiin halveksittavina ja epämiehekkäinä eikä heidän keskuudessaan aiheuttaneet eripuraa myöskään hyödyntavoittelu, halu, kiukku tai kunnianhimo.

     – – – – – –

     Pythagoraan mukaan vaikutettiin vielä seuraavalla tavalla ajattelukyvyn eli loogisesti etenevän järjenkäytön puhdistautumiseen eli siihen sielun osaan, joka ajattelee tieteellisesti ja joka saa ajattelun periaatteet älystä ja koko sielusta monipuolisten opintojen avulla. Pythagoraan mielestä opiskelemisen ja tutkimisen pitää vaatia työtä. Lainsäätäjän tavoin hän määräsi mitä erilaisimpia kuulusteluja, rangaistuksia ja pakkokeinoja kohtuuttomista elämäntavoista ja kyltymättömästä omistamisenhalusta irtautumiseksi. Niistä se, joka on jo turmeltunut, ei kärsi eikä pane pahakseen. Hän käski tiettyjä oppilaitaan välttämään lihaa ja muitakin ruoka-aineita, jotka haittasivat aivotoimintaa ja tuhosivat sen voimavaroja. Hän käski heitä puhumaan pidättyväisesti ja olemaan täysin hiljaa. He harjoittivat monia vuosia kielensä hillitsemistä ja omistautuivat erittäin vaativille ja uuvuttaville tutkimuksille ja teoreemoille. Siten Pythagoras käski heidän välttää myös viiniä, nukkua ja syödä säästeliäästi ja suhtautua torjuvasti maineeseen, rikkauteen yms. ja kunnioittaa niitä, jotka ovat sen ansainneet, osoittaa aitoa tasavertaisuutta ja suopeutta ikätovereitaan kohtaan sekä huomiota ja kannustusta nuorempiaan kohtaan keitään kadehtimatta.

     Pythagoraan tiedetään keksineen ja vakiinnuttaneen kaikki käsitteet, joiden kohdalla voidaan puhua ystävyydestä: ystävyydestä kaikkialla kaikkia kohtaan, jumalien ystävyydestä ihmisiä kohtaan tai ihmisten ystävyydestä toisiaan kohtaan, miehen ystävyydestä vaimoaan kohtaan sekä veljien ja sukulaisten välisestä ystävyydestä. Hän puhui myös ruumiin sopusoinnusta siinä piilevien salaisten voimien kanssa, terveellisen ruokavalion ja kohtuullisten elintapojen avulla pääsemisestä tähän tilaan sekä tiettyjen järjettömien eläinten oikeudenmukaisesta kohtelusta.

     Hän auttoi oppilaitaan keskustelemaan sopivalla tavalla jumalien kanssa sekä heidän valveilla ollessaan että heidän nukkuessaan, mihin ei koskaan pysty sellainen sielu, jota kiukku, tuska, mielihyvä tai jokin muu perushalu häiritsee tai jonka tietämättömyys on saastuttanut, mikä on näistä kaikkein epäpyhintä ja haitallisinta. Kaikilla näillä keinoilla hän paransi sielun sekä elvytti ja pelasti sen jumalallisen puolen ja johti ymmärrykseen jumalallisen silmän, joka on Platonin mukaan mainitsemisen arvoisempi kuin kymmenen tuhatta elimellistä silmää. Sillä ainoastaan sen kautta katsomalla, kun se on puhdas ja kirkas, voidaan kaikille kuuluva totuus nähdä. Tähän nojaten Pythagoras puhdisti sielun ajatusvoiman.

{Iamblikos: Pythagoras – otteita}