C. W. Leadbeater

NÄKYMÄTÖN MAAILMA

I

Se, mitä teosofia opettaa näkymättömästä maailmasta, on paljon varmempaa ja selväpiirteisempää kuin mitä täällä länsimaissa voimme saada kuulla tavallisilta uskonnon edustajilta. Me sanomme, että on olemassa näkymätön maailma, ettei se ole meistä etäällä vaan ympärillämme tässä paikassa ja tällä hetkellä ja että se pysyy näkymättömänä vain sen vuoksi, että useimmat meistä eivät vielä ole kehittäneet niitä aisteja, joilla se voidaan havaita. Niille, jotka ovat näitä aisteja kehittäneet, tuo maailma ei ole näkymätön eikä tuntematon, vaan aivan ulottuvilla ja tutkittavissa, niin kuin jokainen maa tässä näkyväisessä maailmassa. Laajat alueet maan pinnalla pysyivät tuntemattomina satoja, jopa tuhansia vuosia, kunnes ilmaantui tutkimusmatkailijoita, joilla oli halua tutkimiseen ja tarpeellisia edellytyksiä. Edelleenkin maan päällä on laajoja alueita, joita tunnetaan varsin vähän.

Näkymätön maailma ei ole ollut kaikille tuntemattomia, ja monet etäiset maankolkat ovat olleet tuntemattomampia aikojen alusta nykyaikaan asti. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa on vielä suunnattomia, ikivanhoja metsiä, joihin ei uudenaikainen tutkimus ole ulottunut ja joissa ei ihminen ole samoillut kenties vuosituhansiin. Kauan sitten oli kuitenkin olemassa suuria rotuja, joille nuo maat eivät suinkaan olleet tuntemattomia vaan päinvastoin niiden asuinpaikkoja. Samalla tavoin tämä "näkymätön maailma" on tuntematon vain meille täällä ja nyt, vaikka se ei ollut tuntematon muinaisuuden suurille kansoille eikä ollut näkymätön kehittyneemmille, tietäjille, profeetoille ja opettajille. Tästä näkymättömästä maailmasta kerrotaan paljon eri uskontojen pyhissä kirjoissa, ja vanhoissa uskoissa tavataan usein tarkalleen samaa kuin mitä teosofia nyt opettaa.

Ainoastaan tällä ajalla ja varsinkin länsimaissa vallitsevan uskonnon tunnustajien keskuudessa näyttää syntyneen epävarmuutta tämän näkymättömän maailman suhteen. Seuraus kaikista hämäristä ajatuksista ja puheista on, että itse tuota maailmaa arvellaan yhtä sumeaksi, epämääräiseksi ja epävarmaksi. Ihmisistä tuntuu, kun eivät itse tiedä mitään varmaa siitä, ettei siitä voidakaan tietää mitään vaan että koko asia on jotain utuista, etäistä ja epätodellista. Seuraavassa yritetään esittää teosofian opetuksia tästä aiheesta ja osoittaa, että meillä on täysi syy uskoa näihin oppeihin ja ymmärtää, ettei tämä korkeampi maailma suinkaan ole epätodellinen, vaikka se on nykyään useimmille näkymätön, vaan että se on yhtä varmasti olemassa kuin tämä fyysinen maailma, jossa voi nähdä, kuulla ja koskea.

Kaikkein ensiksi on käsitettävä, että tämä näkymätön maailma on suoranainen jatko tunnetulle maailmalle ja että ne (siemeninä kaikissa uinuvat mutta vain harvoissa kehittyneet) aistit, joilla se voidaan havaita, ovat etupäässä yksinkertaisesti nyt jo omistamiemme aistien kehitysmuotoja. Tämä auttanee meitä käsittämään tämän näkymättömän maailman todellisuutta, ja näkemään, ettei ole lainkaan vaikeata hyväksyä sitä. Valitettavasti kaikki se mitä useimmat ihmiset siitä tietävät – tai luulevat tietävänsä – on saatu uskonnoista, ja uskonnot ovat olleet niin epätieteellisiä esittäessään sitä, että ne ovat saattaneet ajatteleville ihmisille koko asian huonoon valoon ja epäilyksen alaiseksi. Siksi ne oikeauskoiset, jotka uskovat nykyään hartaimmin näkymättömään maailmaan ja jotka tunnossaan ovat varmasti tietävinään, mitä siinä maailmassa on ja mikä on oleva ihmisen kohtalo kuoleman jälkeen, ovat tavallisesti kaikkein typerintä ja tietämättömintä väkeä. Näin ei pitäisi olla laita. Tietämättömälle ja sokeasti uskovalle ei kuulu varmuus näistä asioista. Päinvastoin älykkäimpien ja tieteellisesti sivistyneimpien pitäisi parhaiten kyetä käsittämään todistuksia tämän näkymättömän maailman olemassaolosta ja heidän tulisi ennen muita pitää sitä totuutena.

Tahtoisin ensiksikin puhua hieman niistä aisteista, joilla tämä näkymätön maailma voidaan havaita ja itse sen maailman kokoonpanosta, koska nämä asiat ovat hyvin läheisessä yhteydessä keskenään, niin ettemme saata toista tarkastella kajoamatta toiseenkin.

Tiedetään, että aine voi esiintyä eri olomuodoissa ja että me voimme saada sen vaihtamaan olomuotoaan muuttamalla painetta ja lämpötilaa. Meillä on täällä alhaalla nuo kolme tunnettua aineen olomuotoa, kiinteä, nestemäinen ja kaasumainen, ja tiedemiesten teoriana on, että kaikki aineet voivat esiintyä kaikissa näissä muodoissa, jos ne saatetaan tietyn lämmön ja paineen alaisiksi. Luultavasti on vielä joitakin aineita, joita kemistit eivät ole onnistuneet muuttamaan olomuodosta toiseen. Mutta yleisenä teoriana on, että kuten tavallinen vesi voi muuttua jääksi alhaisessa lämpötilassa ja vesihöyryksi korkeammassa lämpötilassa, niin jokainen muukin tuntemamme kiinteä aine voi tulla nestemäiseksi tai kaasumaiseksi tietyissä olosuhteissa. Jokainen neste voi muuttua kiinteäksi tai kaasuksi, jokainen kaasu voi tulla nesteeksi ja jopa kiinteäksi. Tiedämme, että ilmakin on muutettu nesteeksi ja että jotkut muut kaasut on saatu muuttumaan kiinteiksi levyiksi.

Asian näin ollen on otaksuttu, että kaikki aineet voivat tällä tavoin muuttua olomuodosta toiseen, joko paineen tai lämmön vaikutuksesta. Salatieteellinen kemian tutkimus paljastaa meille toisen vielä korkeamman olomuodon kuin kaasumaisen, johon olomuotoon myös kaikki meille tunnetut aineet voivat muuttua. Siis jokainen aine (kuten esimerkiksi vety) voi esiintyä eetterimäisenä yhtä hyvin kuin kaasumaisena. Meillä voi olla kultaa, hopeaa tai mitä ainetta tahansa joko kiinteänä, nestemäisenä tai kaasumaisena, jos vain kuumuus on riittävän korkea, ja tätä menettelyä jatkamalla voidaan saattaa ne, tuohon korkeampaan olomuotoon eli siihen aineelliseen tilaan, jota kutsumme eetteriksi. Tämä on mahdollista, koska se, mitä tiede laskuissaan edellyttää eetterin nimellä, ei ole okkulttisen kemian mukaan mikään yhtenäinen aines vaan saman aineen uusi olomuoto – ei siis yhtä uutta ainetta vaan mitä ainetta tahansa, kun se on saatettu erikoiseen tilaan. Ympärillämme on aineita, jotka tavallisesti ovat kiinteitä mutta jotka voidaan saattaa nestemäisiksi tai kaasumaisiksi, kuten rauta tai lyijy, toisia taas, jotka normaalitilassaan ovat nesteitä, kuten elohopea, ja vielä muita, jotka normaalitilassaan ovat kaasuja, kuten vety, – samoin on olemassa suuri joukko alkuaineita eli substansseja, jotka normaalitilassaan ovat eetterisiä ja jotka tavallisesti ovat siinä tilassa, vaikka ne tietyllä menettelyllä voidaan saattaa kaasumaiseen olomuotoon.

Tässä ei ole lainkaan mitään mahdotonta tai mieletöntä. Suurinkin skeptikko voi tajuta, että näin voi olla asianlaita ja ettei tieteessä ole mitään sitä vastaan sotivaa. Itse asiassa eetteri on otaksumana aivan välttämätön. Tässä esitetään ainoastaan se uusi käsitys, että eetteri on yksi aineen olomuoto eikä mikään uusi aine. Tavallisessa tieteessä puhutaan alinomaa happiatomista, vetyatomista ja niistä 60–70 eri aineesta, joita kemistit kutsuvat alkuaineiksi. Teoriana on, että alkuaine on sellainen aine, jota ei enää voi jakaa ja että kullakin alkuaineella on oma atomilajinsa – ja atomi, niin kuin sen kreikkalaisesta alkumerkityksestä näkyy, tarkoittaa sellaista, jota ei enää voi jakaa osiin. Salatiede kertoo meille, mitä monet tiedemiehet ovat uskoneet, että nuo nk. alkuaineet eivät ole sanan oikeassa merkityksessä alkuaineita, so. niitä voidaan vielä jakaa. Se, mitä tavallisesti kutsutaan hapen tai vedyn atomiksi, ei ole mitään lopullista eikä siis itse asiassa mikään atomi vaan ainoastaan molekyyli, joka tietyin ehdoilla voi jakautua atomeiksi.

Jatkamalla tätä hajottamisprosessia tullaan lopulta rajattomaan lukuun joitakin fyysisiä atomeja, jotka ovat kaikki samanlaisia. Tämä merkitsee, että kaikkien aineiden takana on yksi perusaine ja että se, mitä kemia kutsuu hapen, vedyn, kullan, hopean tai platinan atomeiksi, on ainoastaan eri yhdistelmiä äärimmäisistä atomeista. Kun ne hajotetaan, tullaan lopulta joukkoon atomeja, jotka kaikki ovat samanlaisia, paitsi että muutamat ovat positiivisia, toiset negatiivisia, eli niin kuin voitaisiin sanoa, muutamat maskuliinisia, toiset feminiinisiä. Jos voimme käsittää näin todella olevan – tätä ei opeta ainoastaan salatiede vaan niin otaksuu vakaasti myös moni tiedemies, niin tässä meillä ei ole vielä mitään kompastuskiveä. Me näemme, että jos tämä asia on totta, kemialla on kaikenlaisia uusia näkymiä. Jos on totta, että kaikilla aineilla on sama perusta ja että tämän todistamiseksi on vain lämpötilaa kohotettava riittävästi tai aineet on muuten saatettavat toiseen tilaan, niin näemme siitä, että aineiden muutos on mahdollinen ja että jokin alkuaine voitaisiin hajottaa ja sen osasia sitten yhdistää eri tavalla niin, että toinen alkuaine suorastaan muuttuisi toiseksi. Muutamissa yhdistelmissä jäisi kenties joitakin aineksia pois ja toisia tulisi lisää. Epäilemättä on mahdollista tehdä tällaisia muutoksia ja täten huomaamme, ettei alkemistien muuttumisteorian todistaminen ole niinkään kaukana. Alkemistithan väittivät muuttavansa lyijyä, kuparia tai muita metalleja kullaksi tai hopeaksi. Tämä ei ole ehdottomasti mahdotonta, jos teoriamme pitää paikkansa, sillä kun lyijy tai kupari hajotetaan äärimmäisiin atomeihin ja sitten näitä atomeja yhdistetään eri tavalla, niistä voi syntyä täysin erilaisia metalleja. Tämä käy mahdolliseksi käsittää, jos pidämme kiinni siitä ajatuksesta, jonka tiedemiehet esittävät teoriana mutta salatieteellinen kemiantutkimus varmana tosiasiana.

Lopulta tullaan siis äärimmäiseen fyysiseen atomiin, ja tämä huomataan todella olevan atomi, mitä tulee fyysiseen tasoon. Sitä ei voida hajottaa enempää pitämällä ainetta fyysisessä tilassa. Yhtä kaikki se voidaan hajottaa, mutta niin tehtäessä aine tulee kuulumaan aivan eri olevaisuuden tilaan, siihen osaan tätä näkymätöntä maailmaa, jota kohta käsitellään. Sitä ei voi enää kutsua fyysiseksi, koska se on lakannut noudattamasta joitakin niistä laeista, joita kaikki fyysinen aine noudattaa. Se ei silminnähtävästi kutistu kylmästä eikä laajene lämmöstä, ainakaan sellaisesta, jota me voimme tuntea, vaikka löytyy viitteitä siitä, että auringonlämpö voi vaikuttaa siihen. Se ei enää näy tottelevan tavallisia painolakeja, vaikka sillä onkin ikään kuin oma painolakinsa.

Fyysisellä tasolla on todella hyvin vaikeaa pukea selvästi sanoihin käsityksiä tästä korkeammasta olotilasta. On mahdotonta tehdä sitä tyhjentävästi, mutta niin paljon voidaan kuitenkin sanoa, että fyysistä tasoa ylemmät tasot seuraavat luonnollisesti fyysistä tasoa eivätkä ole kokonaan erillään siitä ja toisistaan. Oikeastaan on vain ajateltava hienompaa aineen jaottelua kuin tätä tavallista ja paljon korkeampaa värähtelyä kuin mitä me tunnemme, niin voimme käsittää yhden puolen astraalitason olosuhteista, vaikka siinä on paljon muitakin puolia, jotka eivät ole niin helposti käsitettävissä.

Huomaamme, että tämän fyysisen atomin yläpuolella ja takana on toisia olomuotoja tuota hienompaa ainetta, joka on hyvin verrattavissa meikäläiseen eriasteiseen aineeseen, kiinteään, neste-, kaasu- ja eetterimäiseen. Jos nimittäin tätä jaottelua edelleen jatketaan tarpeeksi kauas, tullaan uuteen atomiin, astraalimaailman atomiin ja siinä maailmassa voidaan vielä jatkaa prosessia. Jakamalla edelleen tuota astraaliatomia tullaan lopulta vielä korkeampaan ja vielä hienompaan maailmaan, joka on yhä aineellinen mutta niin paljon hienompaa ainetta, ettei siihen sovellu mikään meikäläisen aineen ominaisuuksista paitsi että se voidaan jakaa molekyyleihin ja atomeihin. Näemme, ettei meidän tarvitse yhtäkkiä hypätä fyysisestä maailmasta, jonka tunnemme – tai luulemme tuntevamme, johonkin henkiseen piiriin, josta emme voi saada mitään järjellistä tai selvää käsitystä. On totta, että nämä muut tasot ovat näkymättömiä, mutta ne eivät silti suinkaan ole käsittämättömiä, kun tällä tavoin tutkien niitä lähestymme.

Kaikki tutkijat tietävät, että suuri osa myös tästä fyysisestä maailmasta ei ole aisteillemme havaittavissa ja että koko eetterinen puoli maailmasta on meille kuin olematon, sen sijaan siitä meille tulee värähdyksiä. Emme koskaan näe eetteriä, joka kuljettaa valonvärähtelyitä silmäämme, vaikka voimmekin todistaa sellaisen otaksuman välttämättömäksi havaintojemme selittämiseksi. Aivan samoin tuosta toisesta korkeammasta aineesta voi tulla meille värähdyksiä. Vaikka eetteri ei ole nähtävissä, sen vaikutukset ovat alituiseen huomattavissa. Vaikka vastaavasti astraali- ja mentaaliaine eivät ole tavalliselle näölle havaittavia, niin niiden värähtelyt vaikuttavat kuitenkin ihmiseen ja hän voi havaita niitä monella tavalla. Hän käyttää usein muutamia havaintokeinoja, niin kuin saamme nähdä tarkastaessamme telepatiaa myöhemmin.

Niille, jotka alkavat tutkia teosofisia oppeja, on tärkeää käsittää tämä ajatus luonnon eri tasoista eli aineen asteista, jotka ovat kukin itsessään erityinen maailma, vaikka korkeammassa merkityksessä kaikki ovat yhden suuren kokonaisuuden osia. Jos ihmiset ryhtyisivät tutkimaan tätä, he näkisivät, ettemme suinkaan vaadi heitä uskomaan ihmeisiin vaan pikemmin tutkimaan järjestelmää, jonka tarjoamme heille ainoastaan otaksumana tutkimuksen helpottamiseksi, vaikka se meille ei ole otaksuma vaan varmasti havaittu tosiasia.

Missä nämä maailmat ovat? Ne ovat ympärillämme kaiken aikaa, vaikka näkymättöminä. Meille pitää vain avautua aisteja, jotka havainnoivat niitä, jotta voisimme tulla niistä tietoisiksi, sillä ne kaikki ovat täynnä elämää, aivan kuin tämä tuntemamme fyysinen maailma. Niin kuin ilma, vesi ja maa ovat aina täynnä erilaisia eläviä muotoja, niin on myös astraali- ja mentaalimaailma täynnä omaa elämäänsä. Ja näiden näkymättömän maailman kahden tason asujainten joukossa on suuret joukot niitä, joita me kutsumme kuolleiksi.

Tietäjä – maaliskuu 1908

Kieliasua on uudistettu.


Etusivu Artikkelit